Arkistojen aarteet ~ Aloittavan bloggaajan tyylitunnustukset

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Moni asia on sittemmin muuttunut, yllättävän moni ei. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tunnisteen alta löydät muita vanhoja juttuja.

Törmäsin tyylikyselyyn ja haksahdin välittömästi. Jos joku kysyy, on pakko vastata!

✖  Oma tyyli
… on rennosti rock, välillä vähän kallellaan taideteolliseen graafikkolookiin (syytän mustasankaisia silmälasejani). Paljon mustaa, maustettuna harmaalla villalla ja valkoisilla t-paidoilla. Rakastan androgyyniä minimalismia, rosoista rokkityyliä, naisellista 70-lukulaista retroilua ja näiden kolmen kaikenlaisia yhdistelmiä. Tärkeää on laatu, käyttömukavuus ja helppous, lopputuloksessa huolettomuus. Kerrospukeutuminen on pop, vilukissa mikä vilukissa.

Suosikkiasioitani pillifarkut ja liehulahkeet, 70-lukulaiset minimekot ja mustat sukkahousut, leveät vyöt ja löysät pipot, rennot neuletakit ja raitapaidat, flipflopit, nahkarotsit ja väljät hupparit niiden alla, ryppyvartiset saappaat, puolet päästä peittävät aurinkolasit. Sekainen tukka ja tumma, lohjennut kynsilakka.


Kirjoituksessa ei alunperin ollut kuvitusta lainkaan. Sellainen on nykyisin ihan mahdoton ajatus, joten kuvitetaanpa tämä muutamalla blogin alkuaikojen kuvalla! Nämä otokset ovat aikakaudelta sen jälkeen, kun kasvot rajattiin pois tai sutattiin piiloon, mutta älkää huoliko, niitäkin kuvia nähdään kyllä vielä.

✖  Tyyli-ikonit
Kate Moss, Edie Sedgwick, Charlotte Gainsbourg, Patti Smith ja Sofia Coppola. Nuoren Debbie Harryn anteeksipyytelemätön punk vetoaa myös. Tästä ei todellakaan pidä ymmärtää, että oma pukeutumiseni olisi mitenkään innovatiivista.

✖  Lempivaatteeni
En selviäisi ilman pillifarkkujani, lempiballeriinojani, huivejani ja mustaa lakkiani. Kaikkien aikojen rakastetuin vaatteeni on kuitenkin Filippa K:n musta militaristinen talvitakki: uhmaa pystykauluksillaan Helsingin jäisiä tuulia ja taikoo minulle litteän rintakehän, suorat hartiat ja ryhdin.

✖  Lempiasusteeni
Guccin tuoksu nimeltä Rush 2 ja musta vanhasta vinyylilevystä valmistettu rannerengas.

✖  Kengät vai laukut?
Molemmat, mutta jos on pakko valita, kallistun kenkiin. Kenkien on ehdottomasti oltavat mukavat jalassa sekä täyttä nahkaa – jalkani ovat tarpeeksi ongelmaiset ilman huonolaatuisten kenkien aiheuttamaa lisäjännitystä. Rakastan matalia pohjia ja paksuja korkoja. Kesäisin ainoa oikea kenkä on flipflop, talvisin prätkäsaappaat. Sateella ja loskassa vetelen kumisaappailla. “Olisin mieluummin jäänyt peiton alle”-päivinä puen mustat Vansit.

Puhutaanpa silti hetki myös laukuista: ne saavat olla isot, rennot ja nahkaiset. Joskus käytän viikkokausia jotain satunnaista kangaskassia. Merkkilaukkuja en täysin ymmärrä. Laatua arvostan kyllä (mitä ei ehkä kangaskassien suurkulutuksestani arvaisi) mutta miksi hankkia laukku, joka keikkuu joka toisen julkimon käsivarrella – ja maksaa siitä vielä summan, joka vastaa kolmen kuukauden asuntolainanlyhennystä?

✖  Käytettyä vai ei?
Ehdottomasti kyllä! Ostan suurimman osan vaatteistani käytettynä eBaysta, huuto.netistä tai kirppareilta. Teini-ikäisenä kulutin puhki vintiltä löytyneita äitini 70-luvun aarteita, enää ne eivät mahdu päälle. Varsinkin laukuissa vuosien patinoimat vintagelöydöt miellyttävät uusia enemmän.

✖  Lempisuunnittelijat ja -merkit?
Aina ja ikuisesti Filippa K. Tiger Of Sweden, J. Lindeberg, Acne, By Malene Birger, Diesel. Jossain toisessa todellisuudessa: Stella McCartney, Marc Jacobs, Chloé, Chanel, Isabel Marant.

✖  Inspiraationi
Menneiden vuosikymmenten musiikki ja taide: 60- ja 70-luvun rokkiskene, Warholin Factory ja Edie, David Bowien androgyyni glitter, 80-luvun Madchester… Elokuvat ja populaarikulttuuri yleensä. Kaduilta poimitut ideat ja katumuotisivustot. Mikään tästä ei estä minua pukeutumasta kolme viikkoa peräkkäin farkkuihin ja neuletakkiin.

✖  Lempilehteni
Olen lehtifriikki ja luen aivan kaiken mitä eteeni osuu. Ehdoton suosikkini on silti sisustuslehti, Living Etc joka saa joka kuukausi katsomaan kotiaan uusin (ja harmillisen kriittisin) silmin.

✖  Voisin mielelläni näyttää…
Kate Mossilta, jos olisin monta vaatekokoa pienempi enkä näyttäisi harteista ylöspäin Jon Bon Jovilta. Tästä voinette arvata, että piinallinen prosessi nimeltä “brunetesta takaisin blondiksi” on yhä pahasti kesken.

Huomioita kymmenen vuotta myöhemmin

Apua, en edes muistanut paljonko rakastin balleriinoja – en ole omistanut sellaisia enää vuosiin! Leveitä vöitäkään en nykyään juuri käytä eikä kaapista löydy enää yhdetkään Vansit, mutta melkein kaikki muut suosikit pitävät edelleen pintansa. Inspiraation lähteet ja ihmiset, joiden pukeutumisesta pidän: nekin pitkälti yhä samat, vaikka listaan on tullut toki kymmenessä vuodessa jatkoa. Lempituoksu on yhä sama ja se Filippa K:n takki oli käytössä vielä viime talveen asti. Vieläkään en omista yhtään luksuslaukkua. Käytän yhä tummaa kynsilakkaa, mutta lohjennut grungelook ei inspiroi kyllä enää yhtään.

Tyylini muuten kuulostaa tämän kyselyn perusteella paljon paremmalta kuin mitä muistan sen tuohon aikaan olleen – vai tuliko se tunikoissa ja violeteissa polvisukissa jumittaminen vasta tämän jälkeen? Selvinnee kun kahlaan pidemmälle arkistoissa (pahimmat jutut ja kuvat taitavat siis olla vasta edessä).

Kymmenen vuotta sitten oli ehkä helppoa hahmottaa visuaalista maailmaansa ja identiteettiänsä tiettyjen lempisuunnittelijoiden ja -merkkien kautta, mutta se ei tunnu enää kovin olennaiselta. Tietyt merkit toki tuntuvat pysyvän mukana vuodesta toiseen, Filippa K on niistä yksi, rinnallaan on monia uusiakin. Osa edullisempia, osa hintavampia – esimerkiksi “toisessa todellisuudessa” -Isabel Marant on nykyisin hyvin edustettuna kaapissani! Kaikki Marantin vaatekappaleet on tosin hankittu käytettynä, joten tämä muutos ei vaatinut äkkirikastumista, vaan nettikirppisonnea ja nopeutta.

Lehtien kulutus on tipahtanut kymmenessä vuodessa dramaattisesti, lehtiäkin on nykyisin niin paljon vähemmän. Living Etc on yhä olemassa, mutta Pinterest ja some on tainnut korvata sen. Rakastan kyllä yhä painosta saapuneen lehden musteen tuoksua.

Elämäni Jon Bon Jovina on onneksi jäänyt taakse kauan sitten. Ei tule ikävä.

NAHKAROTSIN PALUU

Miten ihanaa – paluun on tehnyt sekä nahkatakki että räntäsateeseen kadonnut aurinko! En ole silti ihan vakuuttunut onko vielä tarpeeksi lämmin nahkatakille, mutta uskon vakaasti, että virallinen nahkatakkikausi alkaa nopeammin, jos sitä vähän maanittelee. Houkuttelee esiin nostamalla nahkatakit esiin kaapista, hypistelemällä pehmeää nahkaa, fiilistelemällä asuja jotka vain nahkatakki voi kruunata – ja tietysti uhmaamalla viimaa huitelemalla ulkona nahkatakissa, vaikkei ihan vielä kannattaisi. Hyisintä koleutta torjuvat onneksi paksu villahuivi ja vaaleanpunainen lempivillapaita (josta olette saaneet varmaan jo tarpeeksenne, mutta minä en, anteeksi). Sen rinnalle on tullut muuten pari muutakin vaaleanpunaista vaatekappaletta, pitää vilauttaa teille niitäkin.

Mustat kynnet ovat ja pysyvät, mutta saivat kevään kunniaksi mausteeksi vähän säihkettä. Tykkään siitä, miten kimallus alkaa kynnen juuresta ja katoaa kohti kärkeä. Ja kun kynnet tuikkivat, ei tarvita koruja! Kaikki pukeutumista helpottavat pikkuasiat otetaan ilolla vastaan näinä päivinä kun aamuisin herääminen ja liikkeelle lähteminen on tavallistakin vaikeampaa.

NAHKAROTSI IRO
MOHAIRPAITA ACNE
VILLAHUIVI* GANT RUGGER
HOUSUT* FILIPPA K
STYLESNOBIN NILKKURIT* DOTS
AURINKOLASIT RAY-BAN
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Kun mentiin baareihin

Huh! Vauhdikas viikko takana. Tammikuu taisi kulua totutellessa ajatukseen uudesta vuodesta, kukaan ei oikein tehnyt mitään tai käynyt missään. Kuunvaihteessa onkin sitten otettu hiljaiseloa takaisin korkojen kera. Nyt mennään baareihin on ilmaisu, joka syntyi yhteisellä matkalla ystävän kanssa. Se saattoi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa hotellin aulabaarissa kumotusta kaljasta siihen, että kierretään kylän kaikki maininnan arvoiset menomestat ja hortoillaan kotiin sitten kun aurinko nousee. Ilmaisu on tietysti matkan jälkeen tartutettu kaikkiin muihinkin ja sitä onkin viljelty viime päivinä aika ahkerasti, sillä erinnäisiä tilaisuuksia ja juhlia on piisannut lähes joka illalle – olkoonkin, että moni niistä onkin liittynyt tavalla tai toisella töihin.

2017-02-03-stellaharasek-friday-12017-02-03-stellaharasek-friday-2

Keskiviikkona kävin & Other Storiesin avajaisissa. Aleksanterinkadulle auennut kauppa oli suuri ja valoisa, ja luulen, että avajaisiin oli saapunut jokainen ihminen, jonka olen Helsingissä asumieni vuosien aikana tavannut. Samppanja oli varastaa huomion olennaiselta eli kimaltavilta kengiltä, ei ihan onnistunut. Ilta päättyi karaokeen, en seuralaisteni onneksi päätynyt tällä kertaa mikin varteen vaan nojailin laulutaitoisten ystävien tahtiin. Wicked Game ja Sweet Dreams tulivat peräkkäin! Sen jälkeen ei olisi voinut tapahtua enää mitään hienompaa, oli siis oikea aika lähteä kotiin. Sweet dreams are made of this – who am I to disagree?

2017-02-03-stellaharasek-friday-3

Torstaina kävimme juhlissa, joissa emme tunteneet oikein ketään. Siinä on oma viehätyksensä: matkasta tiskille ja takaisin voi selvitä alle vartin, kun joka toinen vastaantulija ei olekaan tuttu eikä ole edes puolituttuja, joiden kanssa vaihtaa velvollisuudesta kuulumisia (molempien muistellessa kuumeisesti kukas tämä tyyppi olikaan). Tykkään lehahtaa seurueesta seurueeseen sosiaalisena pikkuperhosena, mutta joskus on vielä parempaa, kun saa hyvällä omatunnolla nuohota nurkissa niiden kanssa joiden seurassa saapui, vakoilla menoa vähän kuin ulkopuolelta ja lähteä salaiselle jatkoviinille sitten kun siltä tuntuu, kenellekään sen kummemmin selittämättä.

2017-02-03-stellaharasek-friday-42017-02-03-stellaharasek-friday-5

Eilisissä juhlissa oli sopivassa suhteessa vanhoja tuttuja ja uusia ystäviä – ja paljettiharakan mielestä ihan paras dresscode: bling bling. Mikä ihana tekosyy pukeutua säihkeeseen, vaikkakaan en muista, että siihen olisi koskaan tekosyitä tarvittu. Puin päälle lempimekon ja hapsukorot, sudin silmiin hillityllä volyymilla sumua. LAITA LISÄÄ, huusi Mikko, joten lisäsin ja lisäsin, kunnes lopputulos hohti mustana kuin märkä asfaltti ikkunan alla. Oli ihana ilta, ihmiset hyvällä tuulella, kaikilla yllä kimallusta, lopulta sitä satoi Valkoisen salin katostakin. Ilmassa uusia alkuja, päästämistä irti päättyneistä tarinoista. DJ soitti vanhaa rock’n’rollia ja vein lempi-ihmiseni tanssilattialle, sitten oli hänen vuoronsa viedä. Antauduin pyöritykseen, sitähän varten hapsukorkkareissa on hapsuja.

2017-02-03-stellaharasek-friday-62017-02-03-stellaharasek-friday-8

Sanotaanko, että nyt totisesti tuntee luissaan, että baareissa on oltu melko monta iltaa. Huteraan oloon ei tarvita nykyisin edes viiniövereitä, valvominen ja tanssiminen riittää. Viikon ohjelman voi päätellä muistakin merkeistä: jostain syystä eteisen matto on täynnä pieniä paljetteja ja vaatehuoneen lattialla on kaikki ne vaatteet, jotka eivät viime päivinä ole läpäisseet kärsimättömiä koesovituksia. Arkiset villapaidat lepäävät hyllyillä siisteissä pinoissa, mutta lempimekot ovat hujanhajan jossain sängyn ja kylpyhuoneen välillä. Jospa ne saisivat ensi viikolla vähän lomaa – ja minäkin voisin palata vähäksi aikaa arkeen vetämään henkeä (ja juomaan viherpirtelöitä, jotka toivottavasti kompensoivat tanssimisen lomassa kumotut vodkacocktailit).

2017-02-03-stellaharasek-friday-7

SÄIHKEKENGÄT* & PALJETTIHAME & OTHER STORIES
ACNEN PUUTERINEN NEULE & MUSTA PAITA GAUDETE
PIKKULAUKKU FILIPPA K
*SAATU

Tänään onkin venytty ja vetelehditty ihan vaan kotona. Keitetty ämpärillinen kahvia, tilattu ruokaa kotiinkuljetuksella. Se on niin petollisen helppoa, että voisin jäädä koukkuun (sovitaan niin, että saan pitää kiinni tästä käsityksestä, etten olisi jo toivottoman koukussa). On käyty kävelemässä koirien kanssa kuraisilla kaduilla ja kannettu ruskeaa vettä valuvat eläimet kotiovelta suoraan suihkuun – luulen, että kaikki tässä taloudessa ovat saaneet tarpeekseen tästä niinsanotusta talvesta. Äsken kipitimme viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa kauppaan hakemaan pienet kokikset, koska se nyt vaan on niin, että sokeri on parhaimmillaan pakattuna limuna pieneen kylmään tölkkiin. Kura oli vaihtunut sakeaan lumisateeseen, katulamput valaisivat suuret pehmeät hiutaleet, jotka pyryttivät alas pimeästä. Mäyräkoirilla oli suihkutrauma tuoreessa muistissa, vastasataneeseen lumipeitteeseen jäi mutkittelevat tassunjäljet kun ne kiersivät illan aikana jäätyneet lammikot ihan varmuuden vuoksi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA