Kun mentiin baareihin

Huh! Vauhdikas viikko takana. Tammikuu taisi kulua totutellessa ajatukseen uudesta vuodesta, kukaan ei oikein tehnyt mitään tai käynyt missään. Kuunvaihteessa onkin sitten otettu hiljaiseloa takaisin korkojen kera. Nyt mennään baareihin on ilmaisu, joka syntyi yhteisellä matkalla ystävän kanssa. Se saattoi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa hotellin aulabaarissa kumotusta kaljasta siihen, että kierretään kylän kaikki maininnan arvoiset menomestat ja hortoillaan kotiin sitten kun aurinko nousee. Ilmaisu on tietysti matkan jälkeen tartutettu kaikkiin muihinkin ja sitä onkin viljelty viime päivinä aika ahkerasti, sillä erinnäisiä tilaisuuksia ja juhlia on piisannut lähes joka illalle – olkoonkin, että moni niistä onkin liittynyt tavalla tai toisella töihin.

2017-02-03-stellaharasek-friday-12017-02-03-stellaharasek-friday-2

Keskiviikkona kävin & Other Storiesin avajaisissa. Aleksanterinkadulle auennut kauppa oli suuri ja valoisa, ja luulen, että avajaisiin oli saapunut jokainen ihminen, jonka olen Helsingissä asumieni vuosien aikana tavannut. Samppanja oli varastaa huomion olennaiselta eli kimaltavilta kengiltä, ei ihan onnistunut. Ilta päättyi karaokeen, en seuralaisteni onneksi päätynyt tällä kertaa mikin varteen vaan nojailin laulutaitoisten ystävien tahtiin. Wicked Game ja Sweet Dreams tulivat peräkkäin! Sen jälkeen ei olisi voinut tapahtua enää mitään hienompaa, oli siis oikea aika lähteä kotiin. Sweet dreams are made of this – who am I to disagree?

2017-02-03-stellaharasek-friday-3

Torstaina kävimme juhlissa, joissa emme tunteneet oikein ketään. Siinä on oma viehätyksensä: matkasta tiskille ja takaisin voi selvitä alle vartin, kun joka toinen vastaantulija ei olekaan tuttu eikä ole edes puolituttuja, joiden kanssa vaihtaa velvollisuudesta kuulumisia (molempien muistellessa kuumeisesti kukas tämä tyyppi olikaan). Tykkään lehahtaa seurueesta seurueeseen sosiaalisena pikkuperhosena, mutta joskus on vielä parempaa, kun saa hyvällä omatunnolla nuohota nurkissa niiden kanssa joiden seurassa saapui, vakoilla menoa vähän kuin ulkopuolelta ja lähteä salaiselle jatkoviinille sitten kun siltä tuntuu, kenellekään sen kummemmin selittämättä.

2017-02-03-stellaharasek-friday-42017-02-03-stellaharasek-friday-5

Eilisissä juhlissa oli sopivassa suhteessa vanhoja tuttuja ja uusia ystäviä – ja paljettiharakan mielestä ihan paras dresscode: bling bling. Mikä ihana tekosyy pukeutua säihkeeseen, vaikkakaan en muista, että siihen olisi koskaan tekosyitä tarvittu. Puin päälle lempimekon ja hapsukorot, sudin silmiin hillityllä volyymilla sumua. LAITA LISÄÄ, huusi Mikko, joten lisäsin ja lisäsin, kunnes lopputulos hohti mustana kuin märkä asfaltti ikkunan alla. Oli ihana ilta, ihmiset hyvällä tuulella, kaikilla yllä kimallusta, lopulta sitä satoi Valkoisen salin katostakin. Ilmassa uusia alkuja, päästämistä irti päättyneistä tarinoista. DJ soitti vanhaa rock’n’rollia ja vein lempi-ihmiseni tanssilattialle, sitten oli hänen vuoronsa viedä. Antauduin pyöritykseen, sitähän varten hapsukorkkareissa on hapsuja.

2017-02-03-stellaharasek-friday-62017-02-03-stellaharasek-friday-8

Sanotaanko, että nyt totisesti tuntee luissaan, että baareissa on oltu melko monta iltaa. Huteraan oloon ei tarvita nykyisin edes viiniövereitä, valvominen ja tanssiminen riittää. Viikon ohjelman voi päätellä muistakin merkeistä: jostain syystä eteisen matto on täynnä pieniä paljetteja ja vaatehuoneen lattialla on kaikki ne vaatteet, jotka eivät viime päivinä ole läpäisseet kärsimättömiä koesovituksia. Arkiset villapaidat lepäävät hyllyillä siisteissä pinoissa, mutta lempimekot ovat hujanhajan jossain sängyn ja kylpyhuoneen välillä. Jospa ne saisivat ensi viikolla vähän lomaa – ja minäkin voisin palata vähäksi aikaa arkeen vetämään henkeä (ja juomaan viherpirtelöitä, jotka toivottavasti kompensoivat tanssimisen lomassa kumotut vodkacocktailit).

2017-02-03-stellaharasek-friday-7

SÄIHKEKENGÄT* & PALJETTIHAME & OTHER STORIES
ACNEN PUUTERINEN NEULE & MUSTA PAITA GAUDETE
PIKKULAUKKU FILIPPA K
*SAATU

Tänään onkin venytty ja vetelehditty ihan vaan kotona. Keitetty ämpärillinen kahvia, tilattu ruokaa kotiinkuljetuksella. Se on niin petollisen helppoa, että voisin jäädä koukkuun (sovitaan niin, että saan pitää kiinni tästä käsityksestä, etten olisi jo toivottoman koukussa). On käyty kävelemässä koirien kanssa kuraisilla kaduilla ja kannettu ruskeaa vettä valuvat eläimet kotiovelta suoraan suihkuun – luulen, että kaikki tässä taloudessa ovat saaneet tarpeekseen tästä niinsanotusta talvesta. Äsken kipitimme viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa kauppaan hakemaan pienet kokikset, koska se nyt vaan on niin, että sokeri on parhaimmillaan pakattuna limuna pieneen kylmään tölkkiin. Kura oli vaihtunut sakeaan lumisateeseen, katulamput valaisivat suuret pehmeät hiutaleet, jotka pyryttivät alas pimeästä. Mäyräkoirilla oli suihkutrauma tuoreessa muistissa, vastasataneeseen lumipeitteeseen jäi mutkittelevat tassunjäljet kun ne kiersivät illan aikana jäätyneet lammikot ihan varmuuden vuoksi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kap Verde odottaa

Moni asia on muuttunut helpommaksi vuosien mittaan, matkalle pakkaaminen on niistä yksi. Aiemmin tuli kahmittua kassiin epämääräisiä kasoja mustia vaatteita viisi minuuttia ennen lähtöä ja pohdittua sitten perillä miksi laukusta löytyy kolmet farkut muttei yhtäkään t-paitaa tai hammasharjaa. Nykyisin kärsivällisyys ja keskittyminen riittää siihen, että levitän ensin lattialle kaiken kategorioista “välttämättömät” ja “inspiroivat” ja rullailen kaikessa rauhassa mattamustaan Rimowaan sen mitä olen päättänyt pakata mukaan.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-1

Juuri nyt kiehtoo: Acnen puuteriset pellavapaidat ja -topit, poikaystävältä pöllitty vintagerannerengas ja muutama simppeli musta mekko. Havaianaksen varvastossut, ikiklassikko joita ilman en matkusta. Kuulun niihin (ilmeisesti melko harvoihin), joiden mielestä varvastossuissa voi aivan hyvin viettää kokonaisia viikkoja, vaeltaa aavikolla ja valloittaa tarvittaessa vaikka vuoria. Empiirisen kokemukseni mukaan valtaosa tästä varvastossuissa viihtyvästä klaanista ovat jossain vaiheessa elämäänsä asuneet Australiassa.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-2

Kap Verdellä on kuulemma tähän aikaan vuodesta iltaisin viileää, joten ehkäpä tuo Filippa K:lta saatu pehmeä valkoinen neule pääsee myös mukaan. Nahkahame jää kyllä kotiin, ajattelin pakata alaosiksi mukaan pelkät rantatuulessa lepattavat kukkapöksyt ja ne pillifarkut, joissa pujahdan lentokoneeseen.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-32017-01-10-stellaharasek-ontheroad-42017-01-10-stellaharasek-ontheroad-52017-01-10-stellaharasek-ontheroad-62017-01-10-stellaharasek-ontheroad-7

Ray-Banin aurinkolasit olivat viime kesän suosikit, muita ei tälle pikkureissulle tarvita. Haaveilen tosin salaa samoista laseista liukuvärjätyillä vaaleanpunaisilla linsseillä, tiedän että niitä on olemassa mutta en ole vielä törmännyt niihin missään. Reteät retropokat olisivat täydelliset yksinkertaisten mustien rinnalle. Saa ilmiantaa, jos tiedät mistä niitä saa!

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-82017-01-10-stellaharasek-ontheroad-92017-01-10-stellaharasek-ontheroad-10

Muistinko jo sanoa, että rakastan näitä repsottavia hihansuita? Tykkään vaatteista, joissa on jo valmiiksi hiukan hiutuneet reunat, se on perua Matrix-paitapakkomielteestä ja ehkä vähän myös vapaudesta, joka tulee tunteesta, että varusteitaan ei tarvitse varoa, kun ne ovat valmiiksi jo vähän kuluneet.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-11PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Sielu huurteessa

Helsingissä on huurteisen kaunista – ja kuolettavan kylmää! Pohjoisessa vietetyistä vuosista on ilmeisesti sen verran kauan, että tulipalopakkaset tulevat joka kerta pienenä järkytyksenä. On ehtinyt jo unohtaa miltä tuntuu, kun ripset jäätyvät luomiin ja kylmyys työntyy tikkuina silmien taakse ja otsaonteloon. Jos on ihan pakko ulkoilla, kokovartalokohmeen sulattamiseen tarvitaan sen jälkeen kuuma suihku ja keskimäärin kolme tuntia intensiivistä koiraterapiaa untuvapeiton alla. Tiedetään, juuri nyt jengi siellä pohjoisessa huutaa VOI ETELÄN VETELÄT ja nauraa päälle. Hiljaa siellä.

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-1

Tyylirintamalla kiinnostaa juuri nyt kaikkein eniten selviytyminen, mutta onneksi siihenkin tarkoitukseen on olemassa kauniita vaatteita. Kuten esimerkiksi lempivillapaitani ja uusi kid mohair -huivi, jonka sain joululahjaksi Balmuirilta. Puuterinen vaaleanpunainen on kevään uutuussävyjä ja niin kaunis, että pökerryn. Se hohkaa valoa, joka imartelee talvenkalpeita kasvoja enemmän kuin mikään valovoide – se on tunnustukselliselta valovoideaddiktilta paljon sanottu!

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-22017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-3

Nuo viileät ja huurteiset vaaleanpunaiset aiheuttavat yhä akuuttia heikotusta sydänalassa. Hulluus on näköjään edennyt asteelle, jossa on ok pukea niitä päälle useita samaan aikaan. Sellaista kuulemma sattuu kun on rakastunut, antaa mennä kun on mennäkseen.

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-4

Olen tutkinut tätä nyt vuosia ja tullut tulokseen, että ei ole olemassa asua, jonka päälle ei voisi vetää kauniisti leikattua, kapeaa villakangastakkia – varsinkaan, jos se on musta. Ei taida tosin tulla kenellekään yllätyksenä, että ajatus puuterinsävyisestä villakangastakista on alkanut kiinnostaa. Kuvan takki on viimesyksyinen suosikkini Boomerangilta, tämänkin talven mallistosta bongasin pari täydellistä tapausta Mannerheimintien myymälässä.

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-5

Kuvat ovat parin päivän takaa, otettu juuri ennen kuin lämpötilat laskivat villakangaskeleistä lammaskelsikalsaan (= niin kylmää, että ei tarkene enää millään muulla kuin paksuimmalla kelsitakilla). Ei tulisi enää mieleen viilettää kaduilla rotsi auki, mokkanahkaiset hapsukorotkin ovat vaihtuneet saappaisiin joihin mahtuu kahdet villasukat. Äiti älä pelkää, pillifarkkujen alla on villasukkahousut. Jos vielä kiristyy, lisään toiset.

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-6

VILLAKANGASTAKKI* BOOMERANG
MOHAIRHUIVI* BALMUIR
ACNEN MOHAIRNEULE GAUDETE
STYLESNOBIN HAPSUNILKKURIT* DOTS
FARKUT TIGER OF SWEDEN JEANS
*SAATU

2017-01-06-stellaharasek-helsinki-balmuir-7PHOTOS BY JARNO JUSSILA
THIS POST INCLUDES AFFILIATE LINKS

Villapaitojen valtakausi

Kyllä, se on täällä taas. Tuntuu, että pukeudun villapaitaan joka päivä. Minkäs teet, kun aamuisin ei vaan tee mieli vetää päälle mitään muuta kuin mahdollisimman pehmeää ja muhkeaa villaa. Onneksi niitä neuleita ja villapaitoja löytyy, muutamakin erilainen aika samanlainen suosikki. Tykkään rennoista, jopa väljistä villiksistä, miehen kaapista lainatun oloisista, joiden hihat voi kääriä. Kääritään nyt vielä kun voi, kohta on liian kylmää paljaisiin ranteisiin. Meillähän se menee muuten niin, että mies lainailee minun kaapistani niitä neuleita, ilmankos kun ovat niin lämpimät.

2016-10-19-stellaharasek-onthestreet-12016-10-19-stellaharasek-onthestreet-5

Filippa K:n syysmallistosta poimitut leveälahkeiset farkut ovat osoittautuneet täydelliseksi vaatekappaleeksi melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Simppelit housut ovat tarpeeksi salonkikelpoiset sopiakseen korkojen seuraksi työtapaamisiin, toisaalta riittävän rennot yhdistettäväksi isoon villapaitaan ja lenkkareihin. Tykkään siitä, että sama vaate taipuu monenlaisiin tarpeisiin – mieluummin täytän vaatekaappini muutamilla lempivaatteilla, jotka ovat jatkuvassa käytössä kuin valtavalla määrällä vaatteita, joista suurin osa viettää päivänsä kaapin kätköissä.

2016-10-19-stellaharasek-onthestreet-22016-10-19-stellaharasek-onthestreet-3

TAKKI* STYLEIN
FARKUT* & PIKKULAUKKU FILIPPA K
SECOND FEMALEN NEULE* DOTS
AURINKOLASIT RAY-BAN
NILKKURIT ACNE
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Naapurin tyttö

Silloin kun ajatukset ovat kiinni aivan muissa aiheissa kuin tyylikysymyksissä, saattaa painella päiväkausia autopilotilla puetuissa perusunivormuissa – kuten muina naapurin tyttöinä pillifarkuissa ja villapaidoissa. Ei se väärin ole, varsinkaan jos omistaa maailman kauneimman vaaleanpunaisen villiksen, josta tulee hyvä mieli joka kerta kun sen vetää päälle. Alan olla sitä mieltä, että vaatekaapissa ei pitäisi ollakaan muunlaisia vaatekappaleita.

2016-10-14-stellaharasek-october-12016-10-14-stellaharasek-october-2

Uudet kengät ovat olleet jalassa melkein koko ajan, yöksi sentään suostun riisumaan ne. Mikään ei kohota mielialaa yhtä nopeasti kuin täydellisesti istuvat, tukevat buutsit, joista kuuluu kävellessä reteä kopse. Ihan kohta koittava viikonloppu tulee kyllä perässä kovana kakkosena.

2016-10-14-stellaharasek-october-32016-10-14-stellaharasek-october-6

Nahkarotsikelit ovat olleet täällä, saa nähdä kuinka kauan vielä. Muutaman päivän on ollut hyisen kylmää, mutta lupasivat lämpenevää – en siis suostu vielä laittamaan lempitakkejani talviteloille. Sukat on virallisesti valjastettu jo käyttöön, ei auttanut enää vastustella. Syksy – Stella 1-0.

2016-10-14-stellaharasek-october-92016-10-14-stellaharasek-october-10

IRON NAHKATAKKI & ACNEN MOHAIRNEULE GAUDETE
STYLESNOBIN NILKKURIT* DOTS
NAHKAINEN PIKKULAUKKU FILIPPA K
AURINKOLASIT RAY-BAN
FARKUT NUDIE JEANS
*SAATU

Toivottavasti teillä on ollut hyvä viikko. Anteeksi, että täällä on ollut tovin hiljaista. Kaikki on hyvin, olen vaan järjestänyt kaappeja, tietokoneen kansioita ja päänsisäistä sekamelskaa. Tehnyt rästitöitä, täyttänyt tulevien viikkojen kalenteria. Kohta isken tietokoneen kannen kiinni, puen jotain muuta kuin villapaidan ja lähden pitkätukan kanssa katsomaan sen Syysprinssin. Toivottavasti se on hyvä! Parempi olla hyvä!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Friday I’m In Love

AI ETTÄ! Onnea on lokakuinen perjantai, jonka päätteeksi lavalle astuu Robert Smith ja hänen vanavedessään koko The Cure! Aurinko paistaa, viikon työt on melkein tehty ja pikkuvaimoileva poikaystävä puunasi juuri keittiön kauniiksi. Ihan kohta lähden koiran kanssa hakemaan pullon kuohuvaa, sillä kaupunkiin on keikan kunniaksi saapunut The Curen ystäviä Lontoosta saakka. Kylläpä ihmistä nyt lellitään.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-12016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-22016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-3

Valokuvissa vilahtaa monta tämän hetken lempiasiaa, kuten Gaudetesta hankittu puuterinvärinen villapaita, joka on piessyt kertaheitolla kaikki harmaat villapaitani. En osaa edes selittää kuinka primitiivisellä tasolla tuo väri mustassa sielussani väreilee. Syksyn kauneimmat buutsit sain toissapäivänä yllätyslahjana Stylesnobilta, huh miten nappiin osunut valinta meikäläiselle! Tanskalaismerkin syysmalliston kenkiä voi (ja siis kannattaa) käydä kurkkimassa Fredrikinkadun Dotsista. Niin, päätyipä kuvaan myös ikisuosikkini, laiska elukka, jolla on ollut koko päivän kiire siirtyä aurinkoläntin mukana huoneesta toiseen. Rankka elämä, joutunut kävelemään parhaan paikan perässä vaikka kuinka monta metriä. Navanrusketuskausi ei ole kaikkien osalta ohi.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-5

Sain testiin tukun italialaisen Davinesin tuotteita, toivon että pelastavat kesän takuttaman tukkani. Putelit ovat niin kauniit, että olen jo etukäteen vakuuttunut sisällön supertehosta. Mutta ei tässä sentään pelkän estetiikan varassa vedellä – luottamusta lisää toki sekin, että kaikki muutkin tähän mennessä testaamani merkin tuotteet ovat toimineet tähän pehkoon ihan loistavasti.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-42016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-6

Vierashuoneessa on uusi – tai oikeastaan todella vanha – marokkolainen peitto, joka heijastaa huoneen täyteen taikaa. Voisin viettää siellä tunteja torkkuen, lueskellen ja katsellen kuinka valo liikkuu seinillä ja katossa. Viime päivien kiireiden keskellä se on jäänyt haaveeksi, viikonloppuna sitten. Uskon saavani seuraa ainakin tuosta allaolevasta eläimestä, joka on muuten edelleen samassa asennossa tuossa samassa paikassa. Kysytte kuitenkin, vintagepeitto on hankittu Madesignista, putiikista, joka tuo Marokkosta maailman kauneimpia tavaroita. Palaan siihen pian, sillä olemme touhuneet viime aikoina Antin ja Anniinan kanssa vaikka ja mitä.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-72016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-82016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-9

En ole vielä valinnut illan keikkavaatteita, mutta jalkoihin kiskon kyllä nuo buutsit ja olalle nappaan Filippa K:lta hankitun pikkulaukun. Molemmat on sattumalta tehty täysin samanlaisesta, pehmeästä ja mokkamaisesta nahasta. Kaveriksi kenties paljettimekko… Tai pillifarkut ja villapaita. Hmm. Olin kirjoittamassa, että kaukana ovat ajat, kun kuuntelin The Curea lahkeista rispaantuneissa pillifarkuissa, maihinnoususaappaissa ja kulahtaneessa bändipaidassa, mutta aloin sittenkin juuri epäillä, että nykyinen tyylini on siitä vain sofistikoitunut aikuisversio.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-10

Käsintehdyt hopeakorut näyttävät nekin samalta, mutta ovat oikeasti aivan eri vuosikymmeniltä ja eri kolkista maailmaa. 60-lukulaisen rannekorun olen hankkinut antiikkikaupasta vuosia sitten ja lahjoittanut sittemmin miehelle, sillä se on minulle aavistuksen suuri. Leveä hopeasormus puolestaan on lahja häneltä minulle, kannan sitä mukana melkein joka päivä (se on niin painava, että “kantaa” on sanavalintana täsmälleen oikea).

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-122016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-11

Mahalon Vacation Glow on ollut viime viikkojen hitti – matkakuume meinaan yltyy ja lentolippuja on takataskussa useampikin. Hups. Haluaisin kertoa lisää hetiheti, mutta nyt on ihan pakko kipittää suihkuun ennen kuin vieraat tulevat. Ja niin, Mahalosta puheenollen: Havaijia henkivään arvontaan osallistuneille tiedoksi, että voittajat on valittu, käykääpä kurkkimassa kirjoituksen lopusta.

Pirskahtelevaa perjantaita – ehkä nähdään illalla The Curen keikalla?

PHOTOS BY STELLA HARASEK