In-n-out Catalonia

Espanja on kaunis maa. Olen käynyt muutaman kerran siellä aikaisemminkin, mutta matkat ovat silloin kohdistuneet maan eteläpuolelle ja painottuneet kaupunkiarkkitehtuurin ihasteluun ja skedeturismiin. Sain silloin esimakua espanjalaisesta kulttuurista ja tiesin palaavani sinne uudestaan, sillä tunsin vahvaa yhteenkuuluvuutta paikallisen elämänrytmin kanssa.

Kesäkuussa pakkasimme reppumme ja lensimme Nizzaan, josta vuokrasimme auton kahdeksi viikoksi. Ensimmäisen roadtrip-päivämme traaginen varkausepisodi laski radikaalisti mielialaa ja muutti myös matkasuunnitelmiamme. Uuden työkaluston metsästys Ranskassa poltti hermoni maata kohtaan ja päätimmekin suunnata pikavauhtia Espanjaan.

Ajoimme rajan yli Kataloniaan ja heti ensimmäisellä huoltoasemapysäkillä ylleni laskeutui levollisuus. Reissun ensimmäinen kuppi hyvää kahvia ja myyjän kanssa espanjaksi käyty keskustelu muistutti välittömästi siitä mitä Espanjassa rakastan. Vaikka en osaakaan kieltä suvereenisti, siinä on jokin tuttuus ja selkeys, joka rauhoittaa. Espanja tuntui turvalliselta paikalta kahdelle hermoromahduksen partaalla kiikkuvalle reissaajalle.

Ajoimme yötä vasten Ranskan rajan yli Gironaan. Pitkän ajomatkan ryydyttämää kuskia ilahdutti, että Espanjassa kaikki tienviitat, opasteet ja kyltit ovat erittäin selkeitä. Varsinkin pääteillä oli helppo navigoida kohti päämäärää, mikä ei ole Euroopan eteläisissä osissa mitenkään itsestäänselvää. Paikallisten liikennekäyttäytyminen on myös hiukan leppoisampaa kuin esimerkiksi Ranskassa, jonka tunnusomainen road rage tarttui hiukan myös minuun. (Saattaa myös olla, että esimerkiksi tietullit menivät ihan vähän tunteisiin.)

Kun pääsimme perille Gironaan, kirjauduimme sisään Doubletree By Hiltoniin. Olimme vasta samaisena iltapäivänä päättäneet määränpään ja onneksi löytäneet todella hyvän tarjouksen. Meillä on (tulkinnasta riippuen hyvänä tai huonona) tapana olla suunnittelematta matkoja liiaksi etukäteen ja monesti juurikin samana päivänä selaamme momondosta vapaita hotellihuoneita. Aina sieltä on löytynyt kelpo huone kohtuulliseen – usein jopa todella edulliseen – hintaan, joten kertaakaan emme ole jääneet vielä taivasalle nukkumaan.  Kömmimme rättiväsyneinä hotellihuoneemme puhtaisiin valkeisiin lakanoihin – hyvää yötä.

Varpaiden lilluttelu altaassa on minimi

Seuraavan päivän ohjelmassa oli etsiä hyvä ravintola ja palata sen jälkeen hotellin kattoterassin altaalle karistamaan viime päivien kiireiden rippeet. Rakastan uima-altaita yli kaiken ja jos sellainen hotellista löytyy, harvoin jätän sen mahdollisuuden käyttämättä. Terassilla suunnittelimme karkeasti matkamme seuraavia etappeja ja päätimme jäädä vielä toiseksi päiväksi Gironaan, sillä löysimme toisen kivan hotellin, jossa oli kuvien perusteella lupaavan näköinen allas. Ihan vaan vertailukohteeksi! Jos kirjoittaisin elämässäni yhden kirjan, se todennäköisesti käsittelisi uima-altaita.

Kalaa ja pottua – sopii suomalaiseen makuun

Kävimme päivällä tutkimassa Gironan kaunista vanhaa kaupunkia nimeltä Barri Velli. Keskellä kaupunkia kiemurtelee Onyar-joki, jonka varrella on sympaattisia pastellinsävyisiä taloja. Haahuilimme ja nautimme kaupungin rauhallisesta rytmistä. Illalla löysimme Barri Vellista pienen ravintolan, jonka terassille jäimme illastamaan. Ensimmäinen kerta, kun tilasin ravintolasta niin paljon uppopaistettuja ruokia, että jotain jäi syömättä. Vaikka illallinen venyi pitkään kuunnellessamme ravintolan edessä esiintyvää artistiduoa, loput ruoista pakkasimme doggy bagiin. Otamme nimityksen kirjaimellisesti, sillä matkalla takaisin hotellille ruokimme jokaisen vastaan tulevan koiran.

Toisen yön majapaikkamme oli vanhan kaupungin rajalla joenvarressa sijaitseva hotelli nimeltä Nord 1901. Uima-allas osoittautui juuri niin hyväksi kuin toivoin – siellä vietimmekin koko seuraavan aamupäivän kuvaten ja polskien. Henkilökunta suhtautui touhuamiseemme lämpimästi. Yksi ainoa nootti kajahti ilmoille, kun JOKU saattoi hiukan innostua uima-altaalla. Altaasta tuli yksi lemppareistani, sillä se muistuttaa tunnelmaltaan hyvin paljon erästä toista suosikkiani Karibialla.

Varmin tapa hommata vatsatauti – en suosittele

Varmin tapa saada hotellihenkilökunnalta torut

Olisin viihtynyt altaalla useammankin päivän, mutta oli jatkettava matkaa. Sulloimme matkalaukut pieneen Clioomme, joka oli valmiina tasaisen hitaalla kiihdytysnopeudellaan kuljettamaan meidät yli maalaiskylien kukkuloiden ja läpi laakeiden peltojen. Päämäärästä viis, parasta roadtrippailussa on ehdottomasti matkanteko. Kun kymmenien mitäänsanomattomien espanjalaisten discobiisien jälkeen radiosta pärähtää ilmoille Iggy Popin Nightclubbing, se tuntuu siinä hetkessä maailman parhaimmalta biisiltä ever. Nupit kaakkoon niin että diskantit särkyy ja talla pohjaan, mikä ei varsinaisesti tuo lisää vauhtia, mutta sopii ajatuksena teemaan.

Yhteistyökumppanimme momondo sponsoroi osan matkastamme.

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Roadtrip Euroopassa

Hmm, tietääkö joku teistä mihin tämä loppukevät on hujahtanut!? Olen koko ajan ajatellut, että roadtrippimme Eurooppaan häämöttää “sitten joskus” juhannusviikolla, mutta sehän on siis nyt. Seuraava matkamme alkaa toisinsanoen sunnuntaina, aamukuudelta kuten on tullut jo tavaksi. Valmistelut ovat niinsanotusti vaiheessa: matka lyötiin lukkoon jo kuukausia sitten, mutta olemme Jarnon kanssa vasta ostaneet lentoliput Nizzaan ja varanneet kahdeksi yöksi huoneen hotellista, jonka valitsin puhtaasti sen perusteella, että siellä on pieni puutarha ja uima-allas. Sen altaan äärellä ajattelin lekotella ja levätä koko maanantain, kunnes tiistaiaamuna pakkaamme taas laukun ja otamme allemme kiesin, jonka nokka kääntyy siitä kohti… niin, emme vielä tiedä ihan tarkalleen mitä. Aikaa on kaksi ja puoli viikkoa ja luvassa epäilemättä taas seikkailua.

Syytän alkukesän kiireitä siitä, että reissusuunnitelmamme koostuu vasta ajelehtivista ajatuksenpuolikkaista, kuten siitä, että olisipa kivaa ajaa Ranskan etelärannikkoa pitkin Espanjaan ja sieltä Portugaliin Portoon asti. Tämä perustuu pääasiassa siihen, että minä en ole ikinä (kuvitelkaa, IKINÄ) käynyt Espanjassa tai Portugalissa – ja Porto on kuulemma Portugalin ihanin kolkka. Vallan passeleita syitä lähteä koluamaan Euroopan läntistä reunaa.

Olemme haaveilleet myös siitä, että ehtisimme matkan aikana Italiaan, koska se taas on Jarnolla näkemättä. Tajusimme vaan tovi sitten, että Nizzasta Portoon on 1800 kilometrin matka ja sieltä pitäisi ehtiä vielä takaisinkin. Tarkoitus on kuitenkin pysähdellä matkalla, viettää pari päivää siellä ja toiset täällä ja ottaa kaiken kaikkiaan rennosti eikä kaahata eteenpäin puristaen rattia rystyset valkoisena. Nizzasta ei olisi kyllä enää pitkä matka Italian puolelle, joten voi olla, että pikaisesti piipahdamme siellä joko Nizzasta lähtiessä tai sinne palatessamme. (Suunnitelmamme lähtevät tosin tyypillisesti eskaloitumaan juuri siitä, että jompikumpi päättää, että pikaisesti vaan piipahdetaan.)

Vielä mietimme millaisen reitin varrelle osuisi eniten ihania pysähdyspaikkoja, milloin vetää motaria niin kovaa kuin kiesistä lähtee ja milloin valita maisemareitti, mihin kaupunkeihin ja kyliin haluamme jäädä muutamaksi päiväksi, mitä kannattaa missäkin tehdä ja mitä yleensäkään kiinnostaa nähdä. Momondon sivuilta löytyy roadtrip-inspiraatiota ja aion todellakin kahlata jutut läpi.

Haluan ehdottomasti myös kääntää kysyvän katseen teihin, koska tiedän, että ruudun tuolla puolen on paljon Euroopan eteläisiä ja läntisiä kolkkia kiertäneitä ja siellä asuneita tyyppejä. Heitän siis pallon teille: löytyisikö vinkkejä, kokemuksia tai suosituksia? Ihanaa jos jaatte, kaikki otetaan kiitollisuudella vastaan!

Yhteistyökumppanimme momondo sponsoroi osan matkastamme.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA