HAVAINTOJA PAKKAAMISESTA

Joka matkalla, kohteesta riippumatta, tarvitaan villapaita ja villasukat. Ainakin lentokoneessa, mahdollisesti myös liian hyvin ilmastoidussa hotellissa, viileänä iltana, sadepäivänä tai vuoristoretkellä. Joka kerta kun villavarusteet ovat olleet mukana, olen onnitellut siitä itseäni – ja joka kerta kun olen jättänyt ne kotiin suunnatessani lämpimille leveysasteillle, olen katunut. Sitä virhettä en tee enää viime viikon jälkeen, kun matkustin Kreetan +27 asteen lämpöön laukku täynnä pelkkiä hellehepeneitä ja parin päivän jälkeen lämpöaalto väistyi ukkosmyrskyjen, kaatosateiden ja +16 asteen tieltä. Hups.

POIKAYSTÄVÄLTÄ PÖLLITTY NAHKAROTSI & T-PAITA GANT RUGGER
NEULETAKKI SAATU TIGER OF SWEDENIN MIESTEN KEVÄTMALLISTOSTA

On äärimmäisen kätevää, jos voi käyttää samoja vaatteita kuin matkatoverinsa! Ahvenanmaan reissulla (josta nämä kuvat ovat) käytimme Jarnon kanssa ristiin toistemme vaatteita. Yhtenä päivänä minulla oli harmaa villapaita ja sen alla valkoinen kauluspaita, seuraavana päivänä Jarno puki päälle täsmälleen saman setin. Pitäisi varmaan aloittaa who wore it better -henkinen juttusarja. Äänestättehän sitten minua?!

MUSTAT ALUMIINISET MATKALAUKUT RIMOWA

Hyvä matkalaukku tekee muutenkin matkustamisesta monin tavoin mukavampaa, mutta sen kanssa pakkaamisestakin, joka noin muuten ottaa päähän keskivertoa enemmän, tulee siedettävää. Olen alkanut jollain oudolla tavalla ihan nauttia niistä hetkistä, kun kokoan matkalaukun viereen kaiken mitä mahdollisesti voisin pakata, suoritan vielä kriittisen karsintakierroksen ja sen jälkeen ryhdyn saksalaisella sotilaallisuudella rullaamaan ja sijoittamaan seulan läpäisseet tavarat laukkuun.

POIKAYSTÄVÄN HARMAA VILLAPAITA GANT RUGGER
KAULUSPAITA SAATU TIGER OF SWEDENIN MIESTEN KEVÄTMALLISTOSTA
AURINKOLASIT RAY-BAN

Kauas ovat nimittäin jääneet ne ajat, kun pakkasin viisi minuuttia ennen lentokentälle lähtöä kauhomalla kassiin lattialta löytämiäni mustia vaatteita ja toivomalla parasta. En tiedä onko paineensietokykyni haperoitunut vuosien varrella vai onko se vaan tervettä aikuistumista, että haluan pakata ajan kanssa ja ajatella rauhassa läpi mitä tarvitsen ja mitä ilman pärjään. Toki sekin vaikuttaa, että suurin osa matkoistani liittyy nykyisin töihini enkä selviä enää bikineillä, passilla ja hammasharjalla, vaan tarvitsen mukaani kamerakaluston, tietokoneen, ulkoisia kovalevyjä, muistikortteja ja kasan erilaisia piuhoja ja latureita. Yksikään niistä ei saa unohtua tai seuraa saatanallinen säätö, joka on pois jostain tärkeämmästä, oli se sitten työnteko tai rannalla vetelehtiminen.

Ennen sulloin kamat kassiin miettimättä sen enempää, mutta kärsivällisyys ei enää riitä pitkin matkalaukkua pyöriviin tavaroihin, joiden joukosta on mahdotonta löytää nopeasti sitä mitä etsii. Mitä enemmän matkan aikana tulee liikuttua paikasta toiseen, sen tiukemmin matkatavaroiden pitää (edes yrittää) pysyä järjestyksessä, ettei joka ilta tarvitse tärvätä tuntia hammasharjan metsästämiseen. Sen takia kuljetan mukana erikokoisia kangas- ja nahkapussukoita, joihin lajittelen tavarat käyttötarkoituksen mukaan: yhdessä on sukat ja pikkupöksyt, toisessa passit ja paperit, kolmannessa kosmetiikka. Likapyykillekin on omansa, siitä se on helppo tyhjentää lavuaariin ja nyrkkipyykätä.

MUSTA NAHKAPUSSI & LOMPAKKO FILIPPA K
SAMSOE & SAMSOEN PITSITOPPI SAATU GAUDETESTA
STYLESNOBIN NILKKURIT SAATU DOTSISTA

Joka matkalla pitää olla yhdet kengät, joilla jaksaa talsia missä olosuhteissa vaan. Omat jokapaikan luottokenkäni ovat lähes aina nilkkapituiset buutsit, joissa on pieni korko – ne ovat omille kireille pohkeilleni nimittäin paljon paremmat kuin tasapohjaiset lenkkarit. Nilkkurit ovat useimmiten matkatavaroiden tilaavievin ja painavin asuste, mutta lennoilla ja muiden siirtymisten aikana ne ovatkin onneksi jalassa eivätkä painamassa matkalaukussa.

Mutta mitäs te tuumaatte – samoja vai päinvastaisia kokemuksia ja mielipiteitä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

MELKEIN TRENSSIKELIT

Apua! On vasta keskiviikko ja olen aivan poikki. Pidän itseni hereillä nipistelemällä itseäni ja teen töitä viiden minuutin mittaisissa minipätkissä, joihin keskittymiskyky juuri ja juuri riittää. Keksin kaikenlaisia palkintoja: jos jaksat kirjoittaa tämän sähköpostin loppuun, saat keittää lisää kahvia. Jos jaksat käsitellä kaikki nämä kuvat kerralla loppuun, saat pitää viiden minuutin tauon ja selata aivot narikassa somevirtaa. Tämänkin kappaleen kirjoittamiseen on mennyt ainakin vartti, koska unohdan lauseen loppuun mennessä mistä oikein aloitin. Onneksi en ole rekkakuski tai aivokirurgi, eikä kukaan kuole, jos nukahdan kesken työni.

Olen varovasti kokeillut ottaa paksuja villakangaspalttoitani kevyempiä takkeja käyttöön, mutta vähän on vielä viileää. Lue: helvetin kylmää, pää irtoaisi ilman pipoa ja trenssillä tarkenee juuri ja juuri, jos alla on villapaita. Tuleekohan tästä yksi niistä vuosista, kun saa siirtyä suoraan talvitakeista t-paitoihin? Protestoin. HALUAN KÄYTTÄÄ UUTTA TRENSSIÄNI! Nyt loppuu se lumipelleily!

Joskus mietin pitäisikö vähän tsempata näitä kuvia varten – laittaa tai edes kammata tukka, suoristaa takin vyö, meikata uniset silmät piiloon. Onhan tämä osa työtäni. Mutta toisaalta tykkään juuri siitä, että kuvat on useimmiten otettu matkan varrelta kun olemme olleet menossa jostakin jonnekin eikä niitä varten ole rakennettu jotain ihan toisenlaista todellisuutta, vaan on kuvattu sitä mitä on. Se nyt vaan on totuus, että tukkani on useimmiten vähän takussa, en jaksa meikata joka päivä enkä aina hoksaa asioita, jotka ovat habituksessani vähän sinnepäin. Kun keskittymiskyky on tätä tasoa, saa olla kiitollinen, jos on muistanut pukea housut, ottaa mukaansa avaimen ja katsoa kalenterista mihin pitää mennä.

TRENSSITAKKI* FILIPPA K SS17
PUUTERINEN NEULE* TIGER OF SWEDEN SS17
PILLIFARKUT TIGER OF SWEDEN JEANS
NILKKURIT ACNE
PIPO SAMUJI
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

PARKA PELASTAA KEVÄÄN

Kukaan ei varmasti halua kuulla yksityiskohtia viikonlopustamme, jonka vietimme sairastellen yhdessä ystävien kanssa. (Kyllä, minäkin sain taudin, tietysti sain!) Tyydyn siis toteamaan, että ystävyys kestää kaiken, perhe on päässyt pienen lentolippusäädön jälkeen palaamaan kotiinsa ja olemme kaikki yhtä onnellisia siitä, että pääsiäinen on lusittu. Ensi kerralla paremmalla onnella. Kaikki maailman sympatia teille lapsiperheille, jotka selviätte vastaavasta rumbasta pahimmillaan monta kertaa vuodessa! En todellakaan tiedä miten teette sen.

Täällä vasta toivutaan eikä tosiaankaan kiipeillä kallioilla, kuvat ovat siis viime viikolta kun olimme vielä tolpillamme. Koleat kevätpäivät eivät varsinaisesti ole suosikkejani ulkoiluun, mutta koiranomistajalta ei aina kysellä mielipiteitä – onneksi hyvät varusteet pelastavat paljon. Filippa K:n uusi Hunter Parka kuuluu suosikkikategoriaani vaatteet, jotka ovat sekä kauniit että käytännölliset. Myrskypilven värinen parka pitää tuulen ja sateen loitolla, molempia piisaa tähän aikaan vuodesta (tai ollaanpa rehellisiä, Suomessa ympäri vuoden). Vuorikin löytyy vaan ei kovin paksu, puen siis alle villapaidan niin kauan kun lämpötilat huitelevat nollan tuntumassa. Väljässä takissa on kiristysnyörit, mutta itse tykkään, että se on reteimmillään juuri noin, a-linjaisena laskeutuva palttoona joka pitää sään ulkopuolella ja meitsin kuivana.

Kaivopuiston kalliot ovat vielä harmaat ja hyiset. Kahden viikon päästä on vappu ja sehän tietää helsinkiläiseen tapaan joko toukokuista yllätyshellettä tai perinteistä vappusäätä, siis räntää. Ainakin olen varustautunut. Takki on mitoitettu sillä tavoin nerokkaasti, että sen alle mahtuu helposti koira, poikaystävä, skumppapullo ja eväskorillinen toast skagenia.

PARKA* FILIPPA K
STYLESNOBIN SAAPPAAT* DOTS
VILLAPIPO SAMUJI
*SAATU

Kerrankin jossain on muuten ymmärretty, että hupun pitää olla iso. Parkan (irroitettavaan!) jättihuppuun mahtuu tarvittaessa sekä muhkea pipo että holtittomasti kasvava tukka. Kiitos muodin jumalat, kiitos Filippa K. Muille isotukkaisille ja isoja pipoja suosiville tiedoksi, että takki löytyy tällä hetkellä merkin kevätmallistosta mm. Aleksanterinkadun myymälästä – nopeat syövät hitaat.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA