Kun mentiin baareihin

Huh! Vauhdikas viikko takana. Tammikuu taisi kulua totutellessa ajatukseen uudesta vuodesta, kukaan ei oikein tehnyt mitään tai käynyt missään. Kuunvaihteessa onkin sitten otettu hiljaiseloa takaisin korkojen kera. Nyt mennään baareihin on ilmaisu, joka syntyi yhteisellä matkalla ystävän kanssa. Se saattoi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa hotellin aulabaarissa kumotusta kaljasta siihen, että kierretään kylän kaikki maininnan arvoiset menomestat ja hortoillaan kotiin sitten kun aurinko nousee. Ilmaisu on tietysti matkan jälkeen tartutettu kaikkiin muihinkin ja sitä onkin viljelty viime päivinä aika ahkerasti, sillä erinnäisiä tilaisuuksia ja juhlia on piisannut lähes joka illalle – olkoonkin, että moni niistä onkin liittynyt tavalla tai toisella töihin.

2017-02-03-stellaharasek-friday-12017-02-03-stellaharasek-friday-2

Keskiviikkona kävin & Other Storiesin avajaisissa. Aleksanterinkadulle auennut kauppa oli suuri ja valoisa, ja luulen, että avajaisiin oli saapunut jokainen ihminen, jonka olen Helsingissä asumieni vuosien aikana tavannut. Samppanja oli varastaa huomion olennaiselta eli kimaltavilta kengiltä, ei ihan onnistunut. Ilta päättyi karaokeen, en seuralaisteni onneksi päätynyt tällä kertaa mikin varteen vaan nojailin laulutaitoisten ystävien tahtiin. Wicked Game ja Sweet Dreams tulivat peräkkäin! Sen jälkeen ei olisi voinut tapahtua enää mitään hienompaa, oli siis oikea aika lähteä kotiin. Sweet dreams are made of this – who am I to disagree?

2017-02-03-stellaharasek-friday-3

Torstaina kävimme juhlissa, joissa emme tunteneet oikein ketään. Siinä on oma viehätyksensä: matkasta tiskille ja takaisin voi selvitä alle vartin, kun joka toinen vastaantulija ei olekaan tuttu eikä ole edes puolituttuja, joiden kanssa vaihtaa velvollisuudesta kuulumisia (molempien muistellessa kuumeisesti kukas tämä tyyppi olikaan). Tykkään lehahtaa seurueesta seurueeseen sosiaalisena pikkuperhosena, mutta joskus on vielä parempaa, kun saa hyvällä omatunnolla nuohota nurkissa niiden kanssa joiden seurassa saapui, vakoilla menoa vähän kuin ulkopuolelta ja lähteä salaiselle jatkoviinille sitten kun siltä tuntuu, kenellekään sen kummemmin selittämättä.

2017-02-03-stellaharasek-friday-42017-02-03-stellaharasek-friday-5

Eilisissä juhlissa oli sopivassa suhteessa vanhoja tuttuja ja uusia ystäviä – ja paljettiharakan mielestä ihan paras dresscode: bling bling. Mikä ihana tekosyy pukeutua säihkeeseen, vaikkakaan en muista, että siihen olisi koskaan tekosyitä tarvittu. Puin päälle lempimekon ja hapsukorot, sudin silmiin hillityllä volyymilla sumua. LAITA LISÄÄ, huusi Mikko, joten lisäsin ja lisäsin, kunnes lopputulos hohti mustana kuin märkä asfaltti ikkunan alla. Oli ihana ilta, ihmiset hyvällä tuulella, kaikilla yllä kimallusta, lopulta sitä satoi Valkoisen salin katostakin. Ilmassa uusia alkuja, päästämistä irti päättyneistä tarinoista. DJ soitti vanhaa rock’n’rollia ja vein lempi-ihmiseni tanssilattialle, sitten oli hänen vuoronsa viedä. Antauduin pyöritykseen, sitähän varten hapsukorkkareissa on hapsuja.

2017-02-03-stellaharasek-friday-62017-02-03-stellaharasek-friday-8

Sanotaanko, että nyt totisesti tuntee luissaan, että baareissa on oltu melko monta iltaa. Huteraan oloon ei tarvita nykyisin edes viiniövereitä, valvominen ja tanssiminen riittää. Viikon ohjelman voi päätellä muistakin merkeistä: jostain syystä eteisen matto on täynnä pieniä paljetteja ja vaatehuoneen lattialla on kaikki ne vaatteet, jotka eivät viime päivinä ole läpäisseet kärsimättömiä koesovituksia. Arkiset villapaidat lepäävät hyllyillä siisteissä pinoissa, mutta lempimekot ovat hujanhajan jossain sängyn ja kylpyhuoneen välillä. Jospa ne saisivat ensi viikolla vähän lomaa – ja minäkin voisin palata vähäksi aikaa arkeen vetämään henkeä (ja juomaan viherpirtelöitä, jotka toivottavasti kompensoivat tanssimisen lomassa kumotut vodkacocktailit).

2017-02-03-stellaharasek-friday-7

SÄIHKEKENGÄT* & PALJETTIHAME & OTHER STORIES
ACNEN PUUTERINEN NEULE & MUSTA PAITA GAUDETE
PIKKULAUKKU FILIPPA K
*SAATU

Tänään onkin venytty ja vetelehditty ihan vaan kotona. Keitetty ämpärillinen kahvia, tilattu ruokaa kotiinkuljetuksella. Se on niin petollisen helppoa, että voisin jäädä koukkuun (sovitaan niin, että saan pitää kiinni tästä käsityksestä, etten olisi jo toivottoman koukussa). On käyty kävelemässä koirien kanssa kuraisilla kaduilla ja kannettu ruskeaa vettä valuvat eläimet kotiovelta suoraan suihkuun – luulen, että kaikki tässä taloudessa ovat saaneet tarpeekseen tästä niinsanotusta talvesta. Äsken kipitimme viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa kauppaan hakemaan pienet kokikset, koska se nyt vaan on niin, että sokeri on parhaimmillaan pakattuna limuna pieneen kylmään tölkkiin. Kura oli vaihtunut sakeaan lumisateeseen, katulamput valaisivat suuret pehmeät hiutaleet, jotka pyryttivät alas pimeästä. Mäyräkoirilla oli suihkutrauma tuoreessa muistissa, vastasataneeseen lumipeitteeseen jäi mutkittelevat tassunjäljet kun ne kiersivät illan aikana jäätyneet lammikot ihan varmuuden vuoksi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kap Verde odottaa

Moni asia on muuttunut helpommaksi vuosien mittaan, matkalle pakkaaminen on niistä yksi. Aiemmin tuli kahmittua kassiin epämääräisiä kasoja mustia vaatteita viisi minuuttia ennen lähtöä ja pohdittua sitten perillä miksi laukusta löytyy kolmet farkut muttei yhtäkään t-paitaa tai hammasharjaa. Nykyisin kärsivällisyys ja keskittyminen riittää siihen, että levitän ensin lattialle kaiken kategorioista “välttämättömät” ja “inspiroivat” ja rullailen kaikessa rauhassa mattamustaan Rimowaan sen mitä olen päättänyt pakata mukaan.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-1

Juuri nyt kiehtoo: Acnen puuteriset pellavapaidat ja -topit, poikaystävältä pöllitty vintagerannerengas ja muutama simppeli musta mekko. Havaianaksen varvastossut, ikiklassikko joita ilman en matkusta. Kuulun niihin (ilmeisesti melko harvoihin), joiden mielestä varvastossuissa voi aivan hyvin viettää kokonaisia viikkoja, vaeltaa aavikolla ja valloittaa tarvittaessa vaikka vuoria. Empiirisen kokemukseni mukaan valtaosa tästä varvastossuissa viihtyvästä klaanista ovat jossain vaiheessa elämäänsä asuneet Australiassa.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-2

Kap Verdellä on kuulemma tähän aikaan vuodesta iltaisin viileää, joten ehkäpä tuo Filippa K:lta saatu pehmeä valkoinen neule pääsee myös mukaan. Nahkahame jää kyllä kotiin, ajattelin pakata alaosiksi mukaan pelkät rantatuulessa lepattavat kukkapöksyt ja ne pillifarkut, joissa pujahdan lentokoneeseen.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-32017-01-10-stellaharasek-ontheroad-42017-01-10-stellaharasek-ontheroad-52017-01-10-stellaharasek-ontheroad-62017-01-10-stellaharasek-ontheroad-7

Ray-Banin aurinkolasit olivat viime kesän suosikit, muita ei tälle pikkureissulle tarvita. Haaveilen tosin salaa samoista laseista liukuvärjätyillä vaaleanpunaisilla linsseillä, tiedän että niitä on olemassa mutta en ole vielä törmännyt niihin missään. Reteät retropokat olisivat täydelliset yksinkertaisten mustien rinnalle. Saa ilmiantaa, jos tiedät mistä niitä saa!

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-82017-01-10-stellaharasek-ontheroad-92017-01-10-stellaharasek-ontheroad-10

Muistinko jo sanoa, että rakastan näitä repsottavia hihansuita? Tykkään vaatteista, joissa on jo valmiiksi hiukan hiutuneet reunat, se on perua Matrix-paitapakkomielteestä ja ehkä vähän myös vapaudesta, joka tulee tunteesta, että varusteitaan ei tarvitse varoa, kun ne ovat valmiiksi jo vähän kuluneet.

2017-01-10-stellaharasek-ontheroad-11PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Suunnilleen sinnepäin

Asiat, jotka minun piti tehdä tänään: kolme tarjousta ja yksi raportti, joulukuun kirjanpito, vanhan tietokoneen tyhjennys ja kolmen kuvasetin läpikäynti ja käsittely. Piti myös maksaa laskut, pestä pyykkiä tulevaa matkaa varten ja tarkistaa olenko esimerkiksi muistanut tyhjentää laukun edellisen reissun jäljiltä. Luultavasti en.

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-12017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-22017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-3

Asiat, jotka olen sen sijaan tehnyt tänään: silitellyt Filippa K:lta saadun musteensinisen samettimekon pehmeää pintaa (ja mahdollisesti myös liihottanut samettipäissäni ympäri asuntoa), selaillut kirjoja, testaillut hiustuotteita ja puolilaiskasti pohtinut suuria sisustuskysymyksiä, kuten esimerkiksi sitä pitäisikö vierashuoneen sängyn olla sittenkin ikkunan alla. Vierashuoneemmehan on oikeasti varasto, jossa säilytämme sekalaista kokoelmaa kuvausrekvisiittaa, rikkinäisiä imureita ja fillareita, mutta vierashuone on minusta jotenkin kivempi ilmaisu.

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-42017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-5

Sain sentään jotain nimellisesti järkevääkin aikaan tänään, tein nimittäin vierashuoneessa majailevasta vanhasta kirjoituspöydästä itselleni kampauspöydän. Sijainti ikkunan äärellä takaa luonnonvalon – tai ehkä tähän aikaan vuodesta on turvallisempaa sanoa, että on olemassa teoreettinen mahdollisuus, että pöytään saattaa osua aavistus luonnonvaloa. Voisi myös sanoa, että nyt on kampauspöydän myötä olemassa teoreettinen mahdollisuus, että ripsiväri osuu jatkossa aamuhämärässäkin ripsiin eikä poskiin, luomiin, otsaan ja siihen valkoiseen pellavapaitaan, jonka juuri poimin kuivausnarulta. Onpa hyvä, että tuli näinkin tärkeä asia nyt hoidettua sen kirjanpidon sijaan. No mutta, vielä huomenna ehtii toimittaa kaikenlaista ennen kuin lentokoneen nokka kääntyy maanantaiaamuna kohti Afrikkaa.

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-62017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-7

Otin uuden vuoden vastaan samppanjan sävyissä kimaltavin kynsin. Tiedän, että ruudun toisella puolen on parikin kaltaistani glitterharakkaa, joten teille tiedoksi, että kynsivelhoni Jenni lupasi kivet, kimallukset ja muut koristeet kaupan päälle tammikuun loppuun asti, kun kestolakkausta varatessa (puhelimitse tai verkkoajanvarauksesta Peilin sivuilta) mainitsee meikäläisen. Vaihtoehtoja piisaa, kannattaa mennä katsomaan – ja varautua siihen, että niiden väliltä on mahdotonta tehdä valintaa. Viime kerralla Jenni päätti puolestani, onneksi hänellä on hyvä maku.

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-82017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-9

Nyt tietokone kiinni, olemme menossa ystävän syntymäpäiville ja vielä pitää päättää mitä puen. Onkohan peitto validi vaihtoehto? Jos pukee sen alle paljetteja ja sutii silmiin säihkettä? Juno-koira jää nukkumaan kylään tulleen siskonsa kanssa, se on aivan uupunut kaikesta talviretkeilystä. Lue: viiden korttelin matkasta Tehtaankadun päähän. Takaisin hänet kannettiin, koska nakkiprinsessamme kuninkaalliset tassut jäätyivät. Lokoisaa lauantaita, pysytään lämpiminä!

2017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-102017-01-07-stellaharasek-lazysaturday-11PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

(Yhä) hulluna harmaaseen

Välillä mietin mitä järkeä on julkaista viikosta toiseen kuvia näistä samoista harmaista syysunivormuista, mutta sitten muistan, että sitä kutsutaan omaksi tyyliksi. Naurattaa. Minkäs sille mahtaa, kun tietää mistä tykkää? Harmaista villapaidoista ja isoista pipoista, nilkkapituisista buutseista, sotilaallisista takeista. Minimittaisista hameista varsinkin jos niissä on hapsut. Luotan siihen, että osaatte skipata seuraavaan kirjoitukseen, jos olette nähneet niitä tarpeeksi – ymmärrän kyllä! Teille muille – jotka ette saa harmaasta tarpeeksenne – olisi tarjolla muutama kuva viime viikkojen suosikeistani, jotka pitävät lämpimänä, hyväntuulisena ja vähän naurattavat, kun mokkahameen hapsut heiluvat kävellessä. Aah. En tiedä voiko lempivaatteilta paljon enempää vaatia.

2016-12-06-stellaharasek-syystyyli-12016-12-06-stellaharasek-syystyyli-82016-12-06-stellaharasek-syystyyli-72016-12-06-stellaharasek-syystyyli-62016-12-06-stellaharasek-syystyyli-42016-12-06-stellaharasek-syystyyli-32016-12-06-stellaharasek-syystyyli-2

VILLAKANGASTAKKI* MARIMEKKO
STYLESNOBIN NILKKURIT*, SECOND FEMALEN NEULE* & MOKKAHAME* DOTS
PIKKULAUKKU FILIPPA K
FWSS:N PIPO BEAM
SUKKAHOUSUT WOLFORD
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Tervetuloa harmaus

Koko syksyn kestäneen väriloiston jälkeen on ollut niinsanottuja vaikeuksia hyväksyä märkä harmaa apatia, joka on puolihuomaamatta valunut koko kaupungin ylle. Nouseminen aamuisin? Uroteko, johon vaaditaan tunti torkutusta ja keittiöstä leijaileva kahvintuoksu (paitsi niinä järkyttävinä aamuina kun mies on lähtenyt seitsemältä kuvauksiin, sänky on aivan tyhjä kun torkutus alkaa ja kahvi on pistettävä tulelle ihan itse). Hoidan työhön liittyvät tapaamiset mieluiten puhelinkeskusteluina, joita varten ei tarvitse käydä suihkussa saati mennä ulos. Koirakin on yhä sairaslomalla ja kävelee vain puistonkulmaan ja takaisin, joten sekään ei tarjoa syytä liikkua korttelia kauemmas.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-1

Mutta ei se mitään. Olen ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti sisäistänyt sen, että on ok olla tähän aikaan vuodesta väsynyt ja vetämätön, nukkua enemmän, kaivata enemmän aikaa aamuisin, ottaa iltaisin iisisti sen sijaan että täyttää kalenterin treffeillä ja tekemisellä. Onneksi juuri nyt on elämäntilanne, joka joustaa. Useimpina aamuina ei ole pakko olla missään ennen kymmentä, eikä tarvitse huolehtia kuin itsestään ja yhtä aamu-unisesta pikkuperheestään. Taitaa tosin olla niin, että mies ja koira ovat viime aikoina huolehtineet minusta paljon enemmän kuin minä heistä. Tuntuu hassulta ja samaan aikaan niin hyvältä. Siitä on pitkä aika kun minusta on viimeksi huolehdittu.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-2

Kuvat on otettu pari viikkoa sitten juuri ennen kuin lumi laskeutui maahan, muuttui muutamassa päivässä loskaksi ja alkoi jokatalvinen eipäs-juupas-hännänveto, jossa sääjumalat eivät osaa päättää lähettäisivätkö helsinkiläisten iloksi lumipyryn, loskamyrskyn, räntää vai räkää. Oli ehkä sunnuntai niinkuin nytkin, päivä oli jokatapauksessa kiireetön, koska lähdimme kävelylle. Syksy oli kauneimmillaan, aurinko paistoi viimeistä päivää tavalla joka ei tuntunut ollenkaan lokakuun lopulta.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-32016-11-20-stellaharasek-sunday-4

Sää ei ollut vielä harmaa, mutta takki oli! Harmaiden takkieni sotilaallinen rivistö on nimittäin saanut joukkoonsa uuden sotilaan. Sain tovi sitten valita Filippa K:n syysmallistosta muutaman vaatteen ja poimin sieltä takin, jonka pörröinen pinta sai ajatuksen talvesta tuntumaan välittömästi siedettävämmältä. Takissa on villaa, mohairia ja alpakkaa, kyllä lämmittää koleina aamuina kun olisi aivan missä tahansa mieluummin kuin aivot kohmeessa kolmosen ratikkapysäkillä. Mikä siinä muuten on, että harmaa sää vetää mielen matalaksi, mutta takista harmaa tekee täydellisen?

2016-11-20-stellaharasek-sunday-5

Tykkään hulluna takeista, jotka eivät tyydy vain tarjoamaan suojaa säätä vastaan, vaan toimivat katseenvangitsijoina. Mistä ne tunnistaa? Ainakin siitä, että joka toinen vastaankävelevä tuttu kysyy mistä takki on peräisin. Ja siitä, että takki tekee tavallisestakin asusta vähän enemmän. Rennomman tai skarpimman, kiinnostavamman, ylellisemmän.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-6

Tykkään pörröisen takin grungeviboista kun sen yhdistää lököttävään pipoon, minimekkoon ja maihareihin. Toimii todistettavasti tennareidenkin kanssa rentona arkiasuna, joka on jotain muuta kuin iänikuinen farkut ja villapaita -yhdistelmä. Takin alla vilahtava mekkokin on muuten Filippan, hankittu melkein kymmenen vuotta sitten ja yhä suosikkivaatteitani. Skarpimman siluetin samaan settiin saa vaihtamalla kengät korkeisiin korkoihin tai teräväkärkisiin kävelykenkiin. Mekonkin tilalla voisi olla piukat harmaat pillifarkut ja väljä villapaita. Hmm…Pitääpä kokeilla, painella menemään ihan muina luksusgrungemuijina.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-7

Ajattelin joskus, ettei ihminen tarvitse kuin yhden paksumman takin. Sittemmin tajusin, että jos asuu leveysasteilla, joissa on puolet vuodesta takkikeli, takki on todennäköisesti se vaatekaapin kaikkein käytetyin vaate. Yhdelläkin hyvällä toki pärjää, mutta ei se totisesti väärin ole, jos niitä roikkuu eteisessä useita. Tingin mieluummin niistä muista vaatteista tai vaikka laukuista. Olen omistanut joskus kymmenenkin samanhenkistä laukkua ja käyttänyt niistä silti aina yhtä kahta samaa. Takkikokoelmasta sen sijaan on jatkuvassa käytössä oikeastaan kaikki.

2016-11-20-stellaharasek-sunday-8

Ehkä pitäisi suhtautua vallitsevaan harmauteen samalla tavalla kuin täydelliseen harmaaseen takkiin: kietoutua sen sisään ja keskittyä pysymään lämpimänä. Vielä hetken hämärtyy, sitten onkin jo joulu.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Villapaitojen valtakausi

Kyllä, se on täällä taas. Tuntuu, että pukeudun villapaitaan joka päivä. Minkäs teet, kun aamuisin ei vaan tee mieli vetää päälle mitään muuta kuin mahdollisimman pehmeää ja muhkeaa villaa. Onneksi niitä neuleita ja villapaitoja löytyy, muutamakin erilainen aika samanlainen suosikki. Tykkään rennoista, jopa väljistä villiksistä, miehen kaapista lainatun oloisista, joiden hihat voi kääriä. Kääritään nyt vielä kun voi, kohta on liian kylmää paljaisiin ranteisiin. Meillähän se menee muuten niin, että mies lainailee minun kaapistani niitä neuleita, ilmankos kun ovat niin lämpimät.

2016-10-19-stellaharasek-onthestreet-12016-10-19-stellaharasek-onthestreet-5

Filippa K:n syysmallistosta poimitut leveälahkeiset farkut ovat osoittautuneet täydelliseksi vaatekappaleeksi melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen. Simppelit housut ovat tarpeeksi salonkikelpoiset sopiakseen korkojen seuraksi työtapaamisiin, toisaalta riittävän rennot yhdistettäväksi isoon villapaitaan ja lenkkareihin. Tykkään siitä, että sama vaate taipuu monenlaisiin tarpeisiin – mieluummin täytän vaatekaappini muutamilla lempivaatteilla, jotka ovat jatkuvassa käytössä kuin valtavalla määrällä vaatteita, joista suurin osa viettää päivänsä kaapin kätköissä.

2016-10-19-stellaharasek-onthestreet-22016-10-19-stellaharasek-onthestreet-3

TAKKI* STYLEIN
FARKUT* & PIKKULAUKKU FILIPPA K
SECOND FEMALEN NEULE* DOTS
AURINKOLASIT RAY-BAN
NILKKURIT ACNE
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA