Valmiina kaikkeen

✖ MELBOURNE, AUSTRALIA

Vuorossa on kerrospukeutumista Australian kaakkoisrannikon kevääseen. Kun samaan päivään voi mahtua +10 asteinen tuulinen harmaus, kolmeakymmentä hipova auringonpaiste ja trooppinen sadekuuro, ei oikeastaan voi onnistua, mutta vähiten menee pieleen farkuilla ja pinottavilla yläosilla, joita voi kuoria tai kerrostaa juuri senhetkisen säätilan mukaan. Hmm, tulee ihan mieleen Suomen kesä!

Vuosia vanha lempirotsi kulkee usein reissuilla mukana, se on nimittäin superkevyt ja ohut, taittuu siis pieneen tilaan matkalaukkuun silloin kun sitä ei tarvita. Nahka on kulunut vuosien varrella pehmeäksi ja takissa on niin kotoisaa, että siinä voi vaikka nukkua (ketä yritän huijata, olen nukkunutkin). Välillä kyllä kaipaisin nahkarotsilta enemmän suojaa säätä vastaan, olenkin alkanut pitää silmiä auki siltä varalta että lempparin rinnalle löytyisi vähän napakammasta nahasta paksumpi ja raskaampi versio. (Olen itseasiassa löytänyt sellaisen, mutta onnemme tiellä on tosiasia, että se valitettavasti roikkuu ystäväni kaapissa eikä hän ole vielä suostunut myymään sitä minulle.)

Selittämätön innostus tummapohjaisiin kukkakuoseihin jatkuu. En ole keksinyt viime aikoina yhtäkään asua, johon ei voisi yhdistää kukkakuosista paitaa tai mekkoa. Luonnollisesti pakkasin kaikki kukkaseni myös mukaan. Kuvissa vilahtava paita on muuten leikkaukseltaan niin rento, että se mahtuu Jarnollekin! Ja näyttää hänen päällään vähän liiankin hyvältä. Hmm. Aavistan, että jälleen yksi lempivaatteeni on vaarassa tulla vaivihkaa muilutetuksi miehen vakikäyttöön.

Hankin Australian matkaa varten uudet kengät. Perustelin sen itselleni sillä, että vanhoilla buutseillani tai varvastossuilla on hankalaa kulkea kallioisella rannikolla – ja tarvitsen sitäpaitsi tukevat nilkkurit pitämään käärmeet ja krokotiilit loitolla. No, onneksi tämä mieliteko oli ihan järkiostos, sillä Timberlandit palvelevat myös pakkasenkestävinä talvikenkinä sitten Suomessa. Sellaisia ei ole kaapissa liikaa, itseasiassa ei siellä ollut entuudestaan kuin yhdet: lampaankarvatöppöset, joissa tunnen itseni kolmevuotiaaksi. Nyt on niiden lisäksi nilkkurit, jotka kestävät niin krokotiileja kuin skandinaavisia talviolosuhteita.

IRON NAHKATAKKI GAUDETE
SECOND FEMALEN KUKKAPAITA* & MOS MOSHIN FARKUT* DOTS
AHLEMIN AURINKOLASIT* TREND OPTIC
KENGÄT TIMBERLAND
LAUKKU FILIPPA K
KAULARIIPUS MATKAMUISTO BALILTA
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

HAVAINTOJA PAKKAAMISESTA

Joka matkalla, kohteesta riippumatta, tarvitaan villapaita ja villasukat. Ainakin lentokoneessa, mahdollisesti myös liian hyvin ilmastoidussa hotellissa, viileänä iltana, sadepäivänä tai vuoristoretkellä. Joka kerta kun villavarusteet ovat olleet mukana, olen onnitellut siitä itseäni – ja joka kerta kun olen jättänyt ne kotiin suunnatessani lämpimille leveysasteillle, olen katunut. Sitä virhettä en tee enää viime viikon jälkeen, kun matkustin Kreetan +27 asteen lämpöön laukku täynnä pelkkiä hellehepeneitä ja parin päivän jälkeen lämpöaalto väistyi ukkosmyrskyjen, kaatosateiden ja +16 asteen tieltä. Hups.

POIKAYSTÄVÄLTÄ PÖLLITTY NAHKAROTSI & T-PAITA GANT RUGGER
NEULETAKKI SAATU TIGER OF SWEDENIN MIESTEN KEVÄTMALLISTOSTA

On äärimmäisen kätevää, jos voi käyttää samoja vaatteita kuin matkatoverinsa! Ahvenanmaan reissulla (josta nämä kuvat ovat) käytimme Jarnon kanssa ristiin toistemme vaatteita. Yhtenä päivänä minulla oli harmaa villapaita ja sen alla valkoinen kauluspaita, seuraavana päivänä Jarno puki päälle täsmälleen saman setin. Pitäisi varmaan aloittaa who wore it better -henkinen juttusarja. Äänestättehän sitten minua?!

MUSTAT ALUMIINISET MATKALAUKUT RIMOWA

Hyvä matkalaukku tekee muutenkin matkustamisesta monin tavoin mukavampaa, mutta sen kanssa pakkaamisestakin, joka noin muuten ottaa päähän keskivertoa enemmän, tulee siedettävää. Olen alkanut jollain oudolla tavalla ihan nauttia niistä hetkistä, kun kokoan matkalaukun viereen kaiken mitä mahdollisesti voisin pakata, suoritan vielä kriittisen karsintakierroksen ja sen jälkeen ryhdyn saksalaisella sotilaallisuudella rullaamaan ja sijoittamaan seulan läpäisseet tavarat laukkuun.

POIKAYSTÄVÄN HARMAA VILLAPAITA GANT RUGGER
KAULUSPAITA SAATU TIGER OF SWEDENIN MIESTEN KEVÄTMALLISTOSTA
AURINKOLASIT RAY-BAN

Kauas ovat nimittäin jääneet ne ajat, kun pakkasin viisi minuuttia ennen lentokentälle lähtöä kauhomalla kassiin lattialta löytämiäni mustia vaatteita ja toivomalla parasta. En tiedä onko paineensietokykyni haperoitunut vuosien varrella vai onko se vaan tervettä aikuistumista, että haluan pakata ajan kanssa ja ajatella rauhassa läpi mitä tarvitsen ja mitä ilman pärjään. Toki sekin vaikuttaa, että suurin osa matkoistani liittyy nykyisin töihini enkä selviä enää bikineillä, passilla ja hammasharjalla, vaan tarvitsen mukaani kamerakaluston, tietokoneen, ulkoisia kovalevyjä, muistikortteja ja kasan erilaisia piuhoja ja latureita. Yksikään niistä ei saa unohtua tai seuraa saatanallinen säätö, joka on pois jostain tärkeämmästä, oli se sitten työnteko tai rannalla vetelehtiminen.

Ennen sulloin kamat kassiin miettimättä sen enempää, mutta kärsivällisyys ei enää riitä pitkin matkalaukkua pyöriviin tavaroihin, joiden joukosta on mahdotonta löytää nopeasti sitä mitä etsii. Mitä enemmän matkan aikana tulee liikuttua paikasta toiseen, sen tiukemmin matkatavaroiden pitää (edes yrittää) pysyä järjestyksessä, ettei joka ilta tarvitse tärvätä tuntia hammasharjan metsästämiseen. Sen takia kuljetan mukana erikokoisia kangas- ja nahkapussukoita, joihin lajittelen tavarat käyttötarkoituksen mukaan: yhdessä on sukat ja pikkupöksyt, toisessa passit ja paperit, kolmannessa kosmetiikka. Likapyykillekin on omansa, siitä se on helppo tyhjentää lavuaariin ja nyrkkipyykätä.

MUSTA NAHKAPUSSI & LOMPAKKO FILIPPA K
SAMSOE & SAMSOEN PITSITOPPI SAATU GAUDETESTA
STYLESNOBIN NILKKURIT SAATU DOTSISTA

Joka matkalla pitää olla yhdet kengät, joilla jaksaa talsia missä olosuhteissa vaan. Omat jokapaikan luottokenkäni ovat lähes aina nilkkapituiset buutsit, joissa on pieni korko – ne ovat omille kireille pohkeilleni nimittäin paljon paremmat kuin tasapohjaiset lenkkarit. Nilkkurit ovat useimmiten matkatavaroiden tilaavievin ja painavin asuste, mutta lennoilla ja muiden siirtymisten aikana ne ovatkin onneksi jalassa eivätkä painamassa matkalaukussa.

Mutta mitäs te tuumaatte – samoja vai päinvastaisia kokemuksia ja mielipiteitä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

KAHVIN VOIMALLA

Apua mikä amazing race tämä viikko on ollut. Tuntuu vähän siltä, että ansaiten jonkun mitalin kun olen selvinnyt siitä järjissäni – tai no, ainakin yhtenä kappaleena. On ollut pinokaupalla töitä ja kaikki olisi varmasti mennyt hyvin, jos samaan aikaan ei olisi ollu kaikki mahdolliset vastoinkäymiset rikkimenneistä kovalevyistä lumipyryyn, joka päätti tulla juuri silloin kun kuvia varten tarvittiin toukokuista aurinkoa. Olen nukkunut ihan liian vähän, syönyt jos ruoka on kannettu nenäni alle (kiitos miehelle, joka varsin konkreettisilla tavoilla pitää minua hengissä) ja kaahannut todo-listaa läpi raivolla. Ja kahvilla. Paljon kahvia.

Tämäkään ei ollut se viikko kun minä lopetan kahvin juomisen.

Mutta äiti, älä huolestu. Tästä tuli nyt tälläinen viikko eikä tätä enää kauaa kestä, nimittäin varhain aamulla lähtee lentokone kohti Kreikan saaristoa. Tänä iltana käyn vielä soittamassa levyjä ystävän syntymäpäivillä, viimeiset tekemättömät työt kelasin naputtaa kasaan lentokoneessa. Olen niin väsynyt, että saatan tuupertua lentolippuni alle. Hullua, että elämäni oli joskus tälläistä melkein koko ajan! En tajua miten (ja miksi) jaksoin sitä sekopäistä menoa niin kauan. Onneksi kilpajuoksuviikot ovat nykyisin poikkeuksia eikä sääntöjä.

PHOTO BY JARNO JUSSILA