HAVAINTOJA PAKKAAMISESTA

Joka matkalla, kohteesta riippumatta, tarvitaan villapaita ja villasukat. Ainakin lentokoneessa, mahdollisesti myös liian hyvin ilmastoidussa hotellissa, viileänä iltana, sadepäivänä tai vuoristoretkellä. Joka kerta kun villavarusteet ovat olleet mukana, olen onnitellut siitä itseäni – ja joka kerta kun olen jättänyt ne kotiin suunnatessani lämpimille leveysasteillle, olen katunut. Sitä virhettä en tee enää viime viikon jälkeen, kun matkustin Kreetan +27 asteen lämpöön laukku täynnä pelkkiä hellehepeneitä ja parin päivän jälkeen lämpöaalto väistyi ukkosmyrskyjen, kaatosateiden ja +16 asteen tieltä. Hups.

POIKAYSTÄVÄLTÄ PÖLLITTY NAHKAROTSI & T-PAITA GANT RUGGER
NEULETAKKI SAATU TIGER OF SWEDENIN MIESTEN KEVÄTMALLISTOSTA

On äärimmäisen kätevää, jos voi käyttää samoja vaatteita kuin matkatoverinsa! Ahvenanmaan reissulla (josta nämä kuvat ovat) käytimme Jarnon kanssa ristiin toistemme vaatteita. Yhtenä päivänä minulla oli harmaa villapaita ja sen alla valkoinen kauluspaita, seuraavana päivänä Jarno puki päälle täsmälleen saman setin. Pitäisi varmaan aloittaa who wore it better -henkinen juttusarja. Äänestättehän sitten minua?!

MUSTAT ALUMIINISET MATKALAUKUT RIMOWA

Hyvä matkalaukku tekee muutenkin matkustamisesta monin tavoin mukavampaa, mutta sen kanssa pakkaamisestakin, joka noin muuten ottaa päähän keskivertoa enemmän, tulee siedettävää. Olen alkanut jollain oudolla tavalla ihan nauttia niistä hetkistä, kun kokoan matkalaukun viereen kaiken mitä mahdollisesti voisin pakata, suoritan vielä kriittisen karsintakierroksen ja sen jälkeen ryhdyn saksalaisella sotilaallisuudella rullaamaan ja sijoittamaan seulan läpäisseet tavarat laukkuun.

POIKAYSTÄVÄN HARMAA VILLAPAITA GANT RUGGER
KAULUSPAITA SAATU TIGER OF SWEDENIN MIESTEN KEVÄTMALLISTOSTA
AURINKOLASIT RAY-BAN

Kauas ovat nimittäin jääneet ne ajat, kun pakkasin viisi minuuttia ennen lentokentälle lähtöä kauhomalla kassiin lattialta löytämiäni mustia vaatteita ja toivomalla parasta. En tiedä onko paineensietokykyni haperoitunut vuosien varrella vai onko se vaan tervettä aikuistumista, että haluan pakata ajan kanssa ja ajatella rauhassa läpi mitä tarvitsen ja mitä ilman pärjään. Toki sekin vaikuttaa, että suurin osa matkoistani liittyy nykyisin töihini enkä selviä enää bikineillä, passilla ja hammasharjalla, vaan tarvitsen mukaani kamerakaluston, tietokoneen, ulkoisia kovalevyjä, muistikortteja ja kasan erilaisia piuhoja ja latureita. Yksikään niistä ei saa unohtua tai seuraa saatanallinen säätö, joka on pois jostain tärkeämmästä, oli se sitten työnteko tai rannalla vetelehtiminen.

Ennen sulloin kamat kassiin miettimättä sen enempää, mutta kärsivällisyys ei enää riitä pitkin matkalaukkua pyöriviin tavaroihin, joiden joukosta on mahdotonta löytää nopeasti sitä mitä etsii. Mitä enemmän matkan aikana tulee liikuttua paikasta toiseen, sen tiukemmin matkatavaroiden pitää (edes yrittää) pysyä järjestyksessä, ettei joka ilta tarvitse tärvätä tuntia hammasharjan metsästämiseen. Sen takia kuljetan mukana erikokoisia kangas- ja nahkapussukoita, joihin lajittelen tavarat käyttötarkoituksen mukaan: yhdessä on sukat ja pikkupöksyt, toisessa passit ja paperit, kolmannessa kosmetiikka. Likapyykillekin on omansa, siitä se on helppo tyhjentää lavuaariin ja nyrkkipyykätä.

MUSTA NAHKAPUSSI & LOMPAKKO FILIPPA K
SAMSOE & SAMSOEN PITSITOPPI SAATU GAUDETESTA
STYLESNOBIN NILKKURIT SAATU DOTSISTA

Joka matkalla pitää olla yhdet kengät, joilla jaksaa talsia missä olosuhteissa vaan. Omat jokapaikan luottokenkäni ovat lähes aina nilkkapituiset buutsit, joissa on pieni korko – ne ovat omille kireille pohkeilleni nimittäin paljon paremmat kuin tasapohjaiset lenkkarit. Nilkkurit ovat useimmiten matkatavaroiden tilaavievin ja painavin asuste, mutta lennoilla ja muiden siirtymisten aikana ne ovatkin onneksi jalassa eivätkä painamassa matkalaukussa.

Mutta mitäs te tuumaatte – samoja vai päinvastaisia kokemuksia ja mielipiteitä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

KAHVIN VOIMALLA

Apua mikä amazing race tämä viikko on ollut. Tuntuu vähän siltä, että ansaiten jonkun mitalin kun olen selvinnyt siitä järjissäni – tai no, ainakin yhtenä kappaleena. On ollut pinokaupalla töitä ja kaikki olisi varmasti mennyt hyvin, jos samaan aikaan ei olisi ollu kaikki mahdolliset vastoinkäymiset rikkimenneistä kovalevyistä lumipyryyn, joka päätti tulla juuri silloin kun kuvia varten tarvittiin toukokuista aurinkoa. Olen nukkunut ihan liian vähän, syönyt jos ruoka on kannettu nenäni alle (kiitos miehelle, joka varsin konkreettisilla tavoilla pitää minua hengissä) ja kaahannut todo-listaa läpi raivolla. Ja kahvilla. Paljon kahvia.

Tämäkään ei ollut se viikko kun minä lopetan kahvin juomisen.

Mutta äiti, älä huolestu. Tästä tuli nyt tälläinen viikko eikä tätä enää kauaa kestä, nimittäin varhain aamulla lähtee lentokone kohti Kreikan saaristoa. Tänä iltana käyn vielä soittamassa levyjä ystävän syntymäpäivillä, viimeiset tekemättömät työt kelasin naputtaa kasaan lentokoneessa. Olen niin väsynyt, että saatan tuupertua lentolippuni alle. Hullua, että elämäni oli joskus tälläistä melkein koko ajan! En tajua miten (ja miksi) jaksoin sitä sekopäistä menoa niin kauan. Onneksi kilpajuoksuviikot ovat nykyisin poikkeuksia eikä sääntöjä.

PHOTO BY JARNO JUSSILA

Kun mentiin baareihin

Huh! Vauhdikas viikko takana. Tammikuu taisi kulua totutellessa ajatukseen uudesta vuodesta, kukaan ei oikein tehnyt mitään tai käynyt missään. Kuunvaihteessa onkin sitten otettu hiljaiseloa takaisin korkojen kera. Nyt mennään baareihin on ilmaisu, joka syntyi yhteisellä matkalla ystävän kanssa. Se saattoi tarkoittaa oikeastaan mitä tahansa hotellin aulabaarissa kumotusta kaljasta siihen, että kierretään kylän kaikki maininnan arvoiset menomestat ja hortoillaan kotiin sitten kun aurinko nousee. Ilmaisu on tietysti matkan jälkeen tartutettu kaikkiin muihinkin ja sitä onkin viljelty viime päivinä aika ahkerasti, sillä erinnäisiä tilaisuuksia ja juhlia on piisannut lähes joka illalle – olkoonkin, että moni niistä onkin liittynyt tavalla tai toisella töihin.

2017-02-03-stellaharasek-friday-12017-02-03-stellaharasek-friday-2

Keskiviikkona kävin & Other Storiesin avajaisissa. Aleksanterinkadulle auennut kauppa oli suuri ja valoisa, ja luulen, että avajaisiin oli saapunut jokainen ihminen, jonka olen Helsingissä asumieni vuosien aikana tavannut. Samppanja oli varastaa huomion olennaiselta eli kimaltavilta kengiltä, ei ihan onnistunut. Ilta päättyi karaokeen, en seuralaisteni onneksi päätynyt tällä kertaa mikin varteen vaan nojailin laulutaitoisten ystävien tahtiin. Wicked Game ja Sweet Dreams tulivat peräkkäin! Sen jälkeen ei olisi voinut tapahtua enää mitään hienompaa, oli siis oikea aika lähteä kotiin. Sweet dreams are made of this – who am I to disagree?

2017-02-03-stellaharasek-friday-3

Torstaina kävimme juhlissa, joissa emme tunteneet oikein ketään. Siinä on oma viehätyksensä: matkasta tiskille ja takaisin voi selvitä alle vartin, kun joka toinen vastaantulija ei olekaan tuttu eikä ole edes puolituttuja, joiden kanssa vaihtaa velvollisuudesta kuulumisia (molempien muistellessa kuumeisesti kukas tämä tyyppi olikaan). Tykkään lehahtaa seurueesta seurueeseen sosiaalisena pikkuperhosena, mutta joskus on vielä parempaa, kun saa hyvällä omatunnolla nuohota nurkissa niiden kanssa joiden seurassa saapui, vakoilla menoa vähän kuin ulkopuolelta ja lähteä salaiselle jatkoviinille sitten kun siltä tuntuu, kenellekään sen kummemmin selittämättä.

2017-02-03-stellaharasek-friday-42017-02-03-stellaharasek-friday-5

Eilisissä juhlissa oli sopivassa suhteessa vanhoja tuttuja ja uusia ystäviä – ja paljettiharakan mielestä ihan paras dresscode: bling bling. Mikä ihana tekosyy pukeutua säihkeeseen, vaikkakaan en muista, että siihen olisi koskaan tekosyitä tarvittu. Puin päälle lempimekon ja hapsukorot, sudin silmiin hillityllä volyymilla sumua. LAITA LISÄÄ, huusi Mikko, joten lisäsin ja lisäsin, kunnes lopputulos hohti mustana kuin märkä asfaltti ikkunan alla. Oli ihana ilta, ihmiset hyvällä tuulella, kaikilla yllä kimallusta, lopulta sitä satoi Valkoisen salin katostakin. Ilmassa uusia alkuja, päästämistä irti päättyneistä tarinoista. DJ soitti vanhaa rock’n’rollia ja vein lempi-ihmiseni tanssilattialle, sitten oli hänen vuoronsa viedä. Antauduin pyöritykseen, sitähän varten hapsukorkkareissa on hapsuja.

2017-02-03-stellaharasek-friday-62017-02-03-stellaharasek-friday-8

Sanotaanko, että nyt totisesti tuntee luissaan, että baareissa on oltu melko monta iltaa. Huteraan oloon ei tarvita nykyisin edes viiniövereitä, valvominen ja tanssiminen riittää. Viikon ohjelman voi päätellä muistakin merkeistä: jostain syystä eteisen matto on täynnä pieniä paljetteja ja vaatehuoneen lattialla on kaikki ne vaatteet, jotka eivät viime päivinä ole läpäisseet kärsimättömiä koesovituksia. Arkiset villapaidat lepäävät hyllyillä siisteissä pinoissa, mutta lempimekot ovat hujanhajan jossain sängyn ja kylpyhuoneen välillä. Jospa ne saisivat ensi viikolla vähän lomaa – ja minäkin voisin palata vähäksi aikaa arkeen vetämään henkeä (ja juomaan viherpirtelöitä, jotka toivottavasti kompensoivat tanssimisen lomassa kumotut vodkacocktailit).

2017-02-03-stellaharasek-friday-7

SÄIHKEKENGÄT* & PALJETTIHAME & OTHER STORIES
ACNEN PUUTERINEN NEULE & MUSTA PAITA GAUDETE
PIKKULAUKKU FILIPPA K
*SAATU

Tänään onkin venytty ja vetelehditty ihan vaan kotona. Keitetty ämpärillinen kahvia, tilattu ruokaa kotiinkuljetuksella. Se on niin petollisen helppoa, että voisin jäädä koukkuun (sovitaan niin, että saan pitää kiinni tästä käsityksestä, etten olisi jo toivottoman koukussa). On käyty kävelemässä koirien kanssa kuraisilla kaduilla ja kannettu ruskeaa vettä valuvat eläimet kotiovelta suoraan suihkuun – luulen, että kaikki tässä taloudessa ovat saaneet tarpeekseen tästä niinsanotusta talvesta. Äsken kipitimme viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa kauppaan hakemaan pienet kokikset, koska se nyt vaan on niin, että sokeri on parhaimmillaan pakattuna limuna pieneen kylmään tölkkiin. Kura oli vaihtunut sakeaan lumisateeseen, katulamput valaisivat suuret pehmeät hiutaleet, jotka pyryttivät alas pimeästä. Mäyräkoirilla oli suihkutrauma tuoreessa muistissa, vastasataneeseen lumipeitteeseen jäi mutkittelevat tassunjäljet kun ne kiersivät illan aikana jäätyneet lammikot ihan varmuuden vuoksi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA