Retki Lammassaareen

Uhoilin viikonloppuna etten antaisi minkään pilata juhannuspäivääni, mutta niin se lauantaikin kului sängyn pohjalla potien. Harmitti ihan hulluna – tuntui, että koko muu maailma juhli juhannusta soudellen kukkaseppele päässä jossain auringonlaskun värjäämässä järvimaisemassa. Sillävälin meitsi makasi sikiöasennossa ja ensin pelkäsi, sitten toivoi kuolemaa. Olisihan se juhannus voinut jollain toisellakin tapaa mennä, mutta kaikkea ei aina saa valita.

Sunnuntaiaamuna oli krampiton, mutta pesäpallomailalla hakattu olo – sitä se kai teettää kun elää pari päivää kipulääkkeillä eikä nuku. Ystävät intoilivat sunnuntairetkestä ja meinasin ensin pyörtyä pelkästä liikkumisen ajatuksesta, mutta sitten tajusin, että raittiilla ilmalla ja pystyasennolla saattaisi olla raato-oloa kohentava vaikutus. Jarno lupasi kantaa, jos en kykenisi kävelemään omin jaloin, joten raato puki mekon, villapaidan ja tukevat kengät, ja hortoili ulos.

Lyöttäydyimme siis ystävien mukaan retkelle Lammassaareen ja sen vieressä sijaitsevaan Kuusiluotoon. Olin käynyt sillä suunnalla Vanhankaupunginkosken läheisyydessä Viikin luonnonsuojelualueella aiemmin vain kerran bändin promokuvauksissa. Muistin niistä pitkospuut, iltahämärässä huojuvan kaislikon, hyttyset ja salamavalon. Tällä kertaa osuimme paikalle keskellä kesäkuista sunnuntaipäivää ja taika oli toisenlainen, mutta yhä siellä.

Lammassaareen pääsee vain pitkospuita pitkin, jonka molemmin puolin kohoaa kulkijoita korkeammat kaislat. Meri kimmeltää horisontissa ja kaupunki tuntuu yhtäkkiä kovin kaukaiselta – vaikka oikeasti Lammassaari sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä, jonne pääsee julkisilla keskustasta alle puolessa tunnissa.

Kuusiluotoon johtavien pitkospuiden päässä oli portti ja Anu valisti meitä, että Kuusiluodossa asuu lampaita, joita varten säppi on pidettävä suljettuna. Asiasta tiedotettiin opaskyltissäkin varustettuna kuvalla kolmesta lampaasta. Tapasimmekin heidät samantien!  Muita lampaita emme saarella nähneetkään. Ehkä saarta hallitsee tuon kolmikon muodostama minilauma.

Kuusiluodossa tiheän ryteikön keskellä oli pikkumökkejä, joiden puutarhoja ja terasseja olisi tehnyt mieli mennä katselemaan lähempää, mutta olimme tietysti sivistyneitä kansalaisia emmekä ryykineet toisten pihoille (vaan osoittelimme sormella kunnioittavan välimatkan päästä). Joku ripusti pyykkejä kahden puun väliin vedetylle pyykkinarulle ja meitä nauratti – eräät tärähtävät keskustasta spontaanille sunnuntaikävelylle paikkaan, jossa toiset viettävät ihan täyttä mökkielämää. Melkoista hommaa muuten tuo mökin rakentaminen saarelle, kun jokaikinen lauta ja naula on kuljetettava sinne erikseen vesiteitse. Tai mistäs tiedän, vaikka joku sisukas mökkiläinen olisi kantanut ne pitkospuita pitkin.

Aina sen unohtaa: kuinka hyvää tekee päästä kaupungista jonnekin luonnon keskelle edes tunniksi tai pariksi. Ei ole olemassa huolenaihetta, joka ei kevenisi hetkeksi, kun pää tuulettuu ja rinta täyttyy metsän tuoksusta. Rakastan eniten havunneulasten peittämiä polkuja, ne tuovat mieleen lapsuuden ja yhden tietyn kuvan minusta ja isästäni. Minä istun ponin selässä, isä seisoo vieressäni ja havut kurottavat meidän yläpuolella kohti taivasta. En muista hetkeä, kun kuva otettiin, mutta muistan ne kerrat kun ponikuvaa katsottiin yhdessä.

Seikkailukerho bongaa lintuja, tutkii pilviä ja kiipeilee myrskyn kaatamissa puissa. Kiharatukkaisia miehiä yhdistää muukin kuin hiusmuoti ja skeittaustausta, nimittäin utelias luonne ja kyky heittäytyä kaikenlaisiin päähänpistoihin, kuten: “Pitäisikö kiivetä ton puun päälle ja olla paha kurki?” “Pitäis.”

Illalla kokoonnuimme porukalla juhannusrääppiäisiin meidän keittiöön. Kaikki toivat kotoaan paikalle sen mitä jääkaappiin oli viikonlopun jäljiltä jäänyt ja siitähän sukeutui puolivahingossa varsinainen fiesta. Miten se onkin niin usein niin, että ihaninta on silloin kun mitään ei ole yhtään suunniteltu? Ja kun surkeasti sujuneen viikonlopun lopuksi ei ole yhtään mitään odotuksia, sunnuntaista tuleekin ihan paras päivä eikä harmita enää yhtään.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Helsingin suurin piknik

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Taste of Helsinki

Jos jokin yhdistää minua ja kaikkia ystäviäni, se on ruoka. Hyvällä safkalla saa houkuteltua ihmiset mukaan mihin tahansa ja syöminen sisältyy tavalla tai toisella oikeastaan kaikkiin suunnitelmiin. Suurin osa kutsuista ja ehdotuksista alkaa sanoilla “hei pitäisikö syödä”. Joo, kyllä pitäisi! Aina!

Kaupungin suurin piknik eli Taste Of Helsinki tulee taas 14.-17. kesäkuuta. Tänä vuonna festivaalista tulee vielä vähän aiempaa tunnelmallisempi, sillä se järjestetään Kiasman ja Musiikkitalon takana sijaitsevan Kansalaispuiston sijaan ihan aavistuksen edempänä, veden äärellä Töölönlahden kupeessa. Ruokafestivaali on minulle tuttuakin tutumpi, sillä tein aikoinaan tapahtuman viestinnän parissa töitä monina vuosina.

Paras työhön liittyvä muisto: kun tapahtuman valokuvaajan kanssa otettiin kuvat festivaalin jokaisesta ruoka-annoksesta – ja sen jälkeen syötiin ne kaikki. Se uskomaton riemu on edessä tänäkin vuonna, sillä tapahtumaan buukattu valokuvaaja löytyy tällä kertaa sattumalta lähipiiristä ja minä olen lupautunut assaroimaan annoskuvien kanssa, sillä homma on minulle entuudestaan tuttua. Aaaaah.

Paras ei-työhön liittyvä muisto: se yksi ilta, kun istuimme ystävien kanssa nurmikolle levitetyillä räsymatoilla ja jaoimme roseeviinipullon, joka taianomaisesti sopi kaikkiin festariannoksiin niin hyvin, että haettava lisää ruokaa ja tilattava toinenkin pullo.

Yksi Taste Of Helsingin parhaista jutuista on se, että samalla kertaa pääsee testaamaan monia loistavia ravintoloita ja saa hienon läpileikkauksen helsinkiläisestä ruokakulttuurista, joka on ollut jo pitkään kansainvälistä tasoa. Piknik-hengessä puistomiljööseen on myös matalampi kynnys saapua kuin itselle ehkä uuteen ravintolaan, jonne ei välttämättä edes pääse ilman hyvissä ajoin tehtyä pöytävarausta. Tänä vuonna tapahtumassa on mukana seitsemän helsinkiläisravintolaa: ChapterFabrikGarden by Olo, LatvaNollaRagu ja Wino. Lisäksi mukana on myös kaksi vierailevaa tähteä, Sky Lapista ja Esperanto Tukholmasta.

Annokset ovat tavallisia ravintola-annoksia pienempiä ja edullisempia, viidestä kahteentoista euroa per annos. Idea onkin, että vieraat pääsevät maistelemaan paljon erilaisia ruokia ja vatsa täyttyy pikkuhiljaa. Keskivertovieras syö kuulemma kahdeksan annosta, monet enemmänkin, sillä kaikkea tekee mieli (ja kannattaakin) maistaa. Uusien makuyhdistelmien kokeileminen ja Helsingin ravintolatarjonnasta nauttiminen ei oikeastaan voisi olla tämän helpompaa.

Olen päässyt tänä kesänä jo maistelemaan osaa festariherkuista, jotta osaisin vinkata teille muutamista suosikeistani ennakkoon. Tämän piknikin eväät meille valmisti Fabrik, joka ammentaa italialaisesta ja ranskalaisesta ruokakulttuurista. He tarjoilevat Taste Of Helsingissä yhtenä annoksena tryffelillä maustettuja italialaisia risottopalloja, jotka ovat täydellinen esimerkki siitä, että hyvän ruoan ei tarvitse olla monimutkaista. Toisesta annoksesta löytyy ranskalaista patéeta, pikkeleitä ja hapanjuurileipää. Piknikimme sekasyöjät kehuivat kovasti.

Voin koko sydämestäni suositella myös Olo-isosiskonsa sisäpihalla sijaitsevan Garden By Olon festariannoksia, jotka olivat niin hyvät, että odotan vesi kielellä pääseväni syömään ne uudestaan. Yuzumarinoitu siika piparjuurella ja rapealla riisillä on ehdoton valinta kalan ystäville. Kannattaa maistaa myös friteerattua kukkakaalta, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta: suosittelen tätä annosta jopa heille, jotka eivät niin välitä kukkakaalista, sillä mieli saattaa muuttua tämän annoksen myötä.

Kolmas ennakkosuosikkini on Ragu, joka tarjoilee ehkä kesän kauneimman annoksen: paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa ja savustettua kirjolohenmätiä hapanjuurivohvelilla. Annoksesta on luvassa myös vegaaninen versio. Sekasyöjien iloksi Ragulta löytyy myös makkaraa Meri-Lapin luomukaritsasta sekä viiriäistä. Ragun jälkiruokaa ei kannata muuten missata: metsämansikkajäätelöä ja mallasgranolaa suolakaramellilla ja suolaheinällä oli koukuttavan hyvä. Olisin voinut syödä niitä seitsemän.

Niistä annoksista, joita en ole vielä maistanut, odotan ehkä kaikkein eniten Lapista saapuvan Sky-ravintolan sallalaista villiporoa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä. Kiinnostaa kovasti myös paikalliseen luomutuotantoon keskittyvä Nolla, joka on Suomen ensimmäinen hävikkivapaa ravintola.

Loistavan safkan lisäksi tapahtumasta löytyy myös laaja valikoima laadukasta juotavaa. Viinikattaus on aina ollut Taste Of Helsingissä kohdallaan ja nykyisin sieltä löytyy myös pienpanimoiden oluita ja siidereitä. On superkivaa ja kätevää, kun jokainen voi napata mukaansa juuri haluamansa annokset ja juomat, ja kokoontua yhdessä samaan paikkaan nauttimaan.

Vielä kehiin TOP5 vinkit Taste Of Helsinkiin

Kaikki maistuu parhaalta syötynä yhdessä – kannattaa hankkia siis liput yhdessä seuralaisen kanssa! Piknik on täydellinen tapa viettää kesäpäivää niin kaksistaan lempi-ihmisen kanssa kuin porukalla afterwork-hengessä. Lippuja saa portiltakin, mutta etukäteen ostamalla varmistat paikkasi, säästät aikaa portilla ja ennätät sopia ajankohdan seurasi kanssa. Liput ovat muuten ihana lahja kumppanille, ystävälle tai perheenjäsenelle. Kenelle vaan, jota ehdit nähdä hiukan liian vähän – tai joka rakastaa hyvää ruokaa! (Tunnetko muuten ketään, joka sanoisi, että oikeastaan pidän eniten vähän keskinkertaisesta, semimauttomasta safkasta? Sitä minäkin.)

Tutustu etukäteen ravintoloiden festarimenuihin ja mieti mitä kaikkea haluat maistaa, koska voin taata, että paikan päällä menee vähän sekaisin kaikkialta kantautuvista tuoksuista – mukana on yhdeksän ravintolaa ja yhteensä 36 ruoka-annosta. Kannattaa silti jättää tilaa myös spontaaneille mieliteoille, koska sitäkin varten tämä tapahtuma on: että voi maistaa vähän sitä sun tätä ja kokeilla sellaistakin, jota ei tulisi ehkä ravintolassa normikokoisena ja -hintaisena annoksena tilattua.

Tule ajoissa ja varaa aikaa. Maisteltavaa on paljon, mutta muutakin oheisohjelmaa löytyy samppanjatastingeista kokkinäytöksiin. Kannattaa jättää aikaa myös tuttuihin törmäilyyn ja kiireettömälle istuskelulle viinilasin äärellä, sillä se on tapahtumassa ruoan ohessa parasta.

Tarkista sää. Tällä hetkellä keli näyttää aurinkoiselta, joten mukaan kannattaa pakata aurinkolasit ja aurinkorasva, itse ottaisin myös oman piknik-viltin. Nurmikolle levitettyjä mattoja, pöytiä ja tuoliryhmiä on paljon, mutta oman viltin voi levittää juuri siihen aurinkoiseen kohtaan tai vaihtoehtoisesti varjoon. Meidän piknik-paikat valitaan useimmiten siitä välistä niin, että osa viltistä osuu aurinkoon ja osa varjoon, koska ystäväpiiristä löytyy sekä auringonpalvojia että varjoprinssejä. Onpa festareilla satanutkin joskus, sitä varten on teltat ja katokset ja silloin kannattaa pukea hygge-hengessä lämmin villis ja kumpparit.

Tärkein vinkki viimeiseksi. Jos et jaksa tai ehdi keskittyä mihinkään muuhun, unohda muut vinkit ja tee vain tämä: tule paikalle nälkäisenä! Haluat kuitenkin syödä kaiken, joten tee itsellesi palveluksen ja jätät kaikelle tilaa.

Loppuun lippuarvonta! Kerro kenen kanssa haluaisit lähteä Taste Of Helsinkiin nauttimaan ruoast ja tunnelmasta 14.-17.6. Töölönlahden puistoon? Arvon kaksi kahden hengen sisäänpääsylippupakettia kaikkien sunnuntai-iltaan 10.6. mennessä kommentoineiden kesken. Arvontailoa!

Kiitos kaikille osallistuneille! Arpaonni osui nimimerkeille Riitta ja Sandra, voittajiin ollaan vielä tänään henkilökohtaisesti yhteydessä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kesän ensimmäinen kalliopiknik

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Perlage Sgàjo

Se on kuulkaas kesä nyt! Huumaavan lämmin toukokuu on mennyt vähän turhan tiukasti työn touhussa – on vähän harmittanut istua koneella paukuttamassa kuvia kuntoon, kun ikkunan takana keinuu helle, jollaista on odotettu Suomeen ei vain yhtä pitkää talvea vaan monta vuotta. Kirjoittaminen vielä mitenkuten onnistuu vaikka terassilla, mutta kuvankäsittely ei suju heijastavan näytön kanssa. Pari päivää sitten pääsimme onneksi ensimmäistä kertaa tälle kesälle viettämään iltaa yhdellä lempitavoistani, ystävien seurassa Eiranrannan viereisillä kallioilla. Aaaah kyllä tätä olikin taas odotettu! Täydellinen keli kruunasi kaiken, lämpöä riitti pitkälle iltaan. Teki mieli halailla kaikkia ihan vaan olemassaolon ilosta, ehkä vähän halailinkin.

Muistelin kuumaa kesää neljän vuoden takaa: vietin rantakallioilla niin paljon aikaa, että olisin voinut kääntää postini sinne. Pakkasin kirjan ja pellavapyyhkeen kassiin ja katosin rannalle aina kun oli tyhjä tunti siellä tai täällä. Auringon lämmittämissä kallioissa on jotain maadoittavaa, ne rauhoittavat minua. Kuuntelen aaltoja, jotka huuhtovat kallioita, lokkien huutoja, veneiden ja laivojen kaukaisia ääniä. Vaikka olisi ollut kuinka tahmea päivä, kallioilla se paranee. Olette ehkä kuulleet tämän sataan kertaan aiemminkin, mutta minkäs totuudelle mahtaa. Haaveilen yhä kallioisesta pikkusaaresta, jossa voisin viettää kesiäni, mutta sitä odotellessa on onneksi tämä ranta, josta otan kaiken irti aina kun voin.

Työhöni kuuluu paljon etukäteissuunnittelua ja aikatauluttamista, eikä vapaalla aina jaksa kauheasti suunnitella ja säätää. Kutsuimme kavereita mukaan muutamalla viestillä saman iltapäivän aikana: tulkaa kalliopiknikille meidän kanssa! Kuudesta eteenpäin safkaa ja skumppaa! Onneksi on se aika vuodesta, kun ihmiset ovat muutenkin ulkosalla ja innostuvat spontaanteista ideoista, niinpä saimme seuraksemme useammankin ystävän. Ensin paikalle tupsahti töistä juuri päässyt Kanerva ja Nella-koira, sitten Anni ja Charlotta, viimeiseksi seuraan liittyi vielä yksi nälkäinen Krista. Safkaa oli paljon, mutta kulhot tyhjenivät onneksi viimeistä rucolanmurusta myöten ja kantamukset olivat paluumatkalla kevyet.

Vegaaninen luomuskumppa Perlage Sgàjo Prosecco Extra Dry on helppo napata mukaan piknikille. Kuiva, hapokas ja hedelmäinen prosecco on raikkautensa ansiosta täydellinen kesäviini: toimii kasvisruokien ja salaattien seurassa, mutta menee ihan seurusteluviininäkin. Ehkä olettekin bonganneet pullon kuohuviinihyllyssä, kesäisen vihreä etiketti tarttuu helposti silmään.

Olen itseasiassa ostanut tätä monesti aiemminkin, koska suosin mielelläni luomuviinejä – ja vegaaninen viini, aina parempi! Ihan mahtavaa, että luomu- ja vegaanivaihtoehtojen valikoima kasvaa vaan, ja eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja voi tehdä nykyisin viinihyllylläkin. Tätä reilun kahdentoista euron hintaista kuplivaa proseccoa valmistaa italialaisten veljesten perustama viinitila. Alkosta löytyy Sgàjon lisäksi muutama muukin saman perhetilan viini, täytyy testata niitäkin tässä kesän mittaan. Kesä on onneksi vielä edessä: hullua, että tänään on vasta toukokuun viimeinen päivä!

Valmistimme piknikille helppoa syötävää pysytellen vegaaniteemassa. Emme ole itse vegaaneja, vaikka syömmekin pääosin maidottomasti ja lihattomasti. Ystäväpiiristä kuitenkin löytyy erilaisia ruokavalioita, joten vaivattominta on tehdä safkat pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan: vegesafka maistuu aina kaikille, ja on sitäpaitsi superfreesi valinta helteiseen kesäpäivään, kun ei muutenkaan jaksaisi mitään raskasta.

Laiskotti, eikä aikaakaan ollut liikaa, joten rustasimme nopean piknik-menun matkalla kauppaan: proseccon seuraksi kahta salaattia, pari herkullista tahnaa ja siemennäkkäriä. Näkkärit ja hummuksen ostimme valmiina Hietsun kauppahallista, nappasin  mukaan myös mansikoita ja viininlehtikääryleitä. Salaatit kokosimme itse: tuoreella mintulla höystetyn tomaatti-melonisalaatin ja raikkaan varhaisperunasalaatin, johon tulee ihana sitruksinen yrttikastike – se kestää majoneesipohjaisia kastikkeita paremmin piknikin auringonpaahteessa. Lisäksi Jarno teki herne-guacamolen.

Ohjeet löytyvät alta, lupaan että tämän helpommaksi ei voi enää mennä! Kauppavisiitti on pikainen, koska lähes kaikki ainekset löytyvät lähikaupan heviosastolta ja mausteet ovat enimmäkseen sellaisia, joita kaikilla on kaapissa. Ohjeet on myös nopea tehdä – me valmistimme ja pakkasimme piknik-eväät alle tunnissa.

TOMAATTINEN MELONISALAATTI

Kirsikkatomaatteja
Cantaloupe-meloni
Pieni vesimeloni
Nippu tuoretta minttua
Kevätsipulinvarsia
Oliiviöljy
Vaalea balsamico
Sitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Pilko ja sekoita kaikki ainekset kulhossa. Mausta oliiviöljyllä, vaalealla balsamicolla, tirauksella sitruunaa, mustapippurilla ja suolalla. Tähän voi toki murustella myös fetaa, jos käytät.

Meidän lähikaupasta oli vesimeloni loppu, joten tein salaatin ilman sitä – hyvä tuli niinkin. Muitakin melonilajeja voi käyttää, esimerkiksi hunajameloni sopisi tähän takuulla hyvin.

RAIKAS VARHAISPERUNASALAATTI

Kilo varhaisperunoita
Kevätsipulinvarsia tai ruohosipulia
Nippu tuoretta korianteria
Nippu tuoretta minttua
Nippu tuoretta basilikaa
Tuoretta rucolaa
Luomusitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Keitä potut suolatussa vedessä ja anna jäähtyä. Puolita isommat potut, pienemmät voi jättää kokonaisiksi. Nosta sekoittamiseen sopivaan kulhoon.

Sitruunaisen yrttiöljyn voi oman maun mukaan sekoittaa ronskisti käsin vaikka morttelin avulla tai sekoittaa blenderissä tasaiseksi (itse tuuppasin ne tehosekoittimeen). Rouhi korianteri, minttu ja basilika pieneksi, raasta sekaan sitruunan kuori ja purista siitä mehut, lisää hunaja, öljy, mustapippuri ja suola. Sekoita käsin tai koneella. Maista, lisää mausteita tarpeen mukaan. Kaada yrttiöljy pottujen päälle ja kääntele varovasti niin, että kaikki perunat saavat öljystä osansa.

Lado perunat ja rucola sekaisin vadille tai laakeaan kulhoon. Ripottele päälle kevätsipulia tai ruohosipulia, me laitoimme molempia, koska sipulissa enemmän on enemmän. Viimeistele rouhaisulla mustapippuria.

Perunasalaatti paranee yön yli, joten tämän salaatin voi hyvin tehdä vaikkapa edellisenä päivänä valmiiksi. Jos käytät, tähän voi raastaa parmesania tai muuta kovaa juustoa.

HERNE-GUACAMOLE

2 kypsää avokadoa
300g herneitä
Luomusitruuna

Oman maun mukaan myös: tuoretta minttua, basilikaa, valkosipulia…

Poista avokadosta siemen ja pilko, raasta sitruunan kuori ja purista mehut päälle ja lisää herneet. Tuoreet herneet ovat tietysti ihanat, mutta hyvä syntyy pakasteherneilläkin – sulata ne ensin. Sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa. Mausta oliiviöljyllä, mustapippurilla ja suolalla. Maistele, lisää mausteita tarpeen mukaan.

Puolita määrät, jos haluat tehdä tästä vain levitteen siemennnäkkärille. Tein itse tätä kulhollisen, koska menekki on aina kova. Raikas guacamole on ihana ihan sellaisenaan lisukkeena potuille tai oikeastaan mille tahansa.

Halusin keskittyä tällä kertaa mutkattomiin perusmakuihin, mutta herne-guacamolea voi varioida niin paljon kuin sielu sietää: lisää kuullotettua sipulia, valkosipulia, basilikaa, kourallinen minttua… Et voi mennä vikaan.

Rakastan näitä loppuillan kuvia viltin kanssa haahuilevasta Kanervasta ja haltijakoirasta. Aurinko oli laskenut, maisema muuttunut kultaisesta siniseksi, kalliot hohkasivat lämpöä eikä vielä ollut kiirettä kotiin.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, mutta kaikki muut kommentit ovat tuttuun tapaan tervetulleita! Kertokaapa mikä on teidän paras piknik-paikka?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA