Taidetärppejä kevääseen

Kysytte usein vinkkejä ajankohtaisista taidenäyttelyistä ja parhaista gallerioista, joten kokosin iloksenne pienen listan nyt käynnissä olevista kiinnostavista näyttelyistä. Jotkut ovat juuri alkaneet, toiset ovat auki viimeisiä viikkoja, kaikkiin ehtii vielä hyvin – miten olisi taidekierros tänä viikonloppuna, yksin, kaksin tai porukalla?

Monen gallerian näyttelyt ovat ilmaisia, mutta museovierailuja varten suosittelen ihan kaikille museokorttia. Se tarjoaa vapauden piipahtaa museoihin juuri silloin kun siihen on sopiva hetki, miettimättä kannattaako pikaisen visiitin takia maksaa pääsymaksua. Joskus on ihanaa käydä vaan haahuilemassa näyttelyssä, istua hetki ja imeä itseensä teosten energiaa. Sillä on parhaimmillaan sama sykettä tasaava vaikutus kuin joogalla tai pitkällä puhelulla läheisen ystävän kanssa.

Amos Rex ~ René Magritte
19.5. asti

Belgialainen surrealistimaalari René Magritte (1898-1967) on ensimmäistä kertaa esillä Suomessa! Olin teini-ikäisenä intohimoinen surrealismin ystävä ja koin suurena väärytenä, että synnyin 80-luvulla enkä saanut juoda 20-luvun Pariisissa absinttia Salvador Dalin, Luis Bunuelin ja André Bretonin kanssa. Se juna meni, mutta onneksi saamme yhä nauttia surrealismin hedelmistä! Magritten töissä on arkinen todellisuus kääntynyt nurin. Pidän erityisesti Magritten tavasta kuvata ihmisiä ja luodata arkitodellisuutta, näyttää tuttu vieraana ja uutena.

Ateneum ~ František Kupka
19.5. asti

Ateneumissa alkoi juuri František Kupkan laaja retrospektiivi, jota voi tarkastella huikeana läpileikkauksena paitsi Kupkan tuotantoon, myös länsimaisen taiteen historiaan. Tsekkiläinen taiteilija kävi nimittäin pitkän uransa aikana läpi liudan erilaisia tyylilajeja: hänet tunnetaan parhaiten abstraktin taiteen pioneerina, mutta uran varrelle mahtui monenlaista perinteisistä öljyväripotreteista anarkistilehtien kuvituksiin. Teoksissa on myös okkultisia viittauksia, symbolismia ja musiikin teoriaa: tietyn aikakauden maalauksissa voi aistia rytmiä ja liikettä. En muuten tiennyt, että Kupka rahoitti nuoruudessaan taideopintonsa toimimalla meediona.

Viimeksi Pariisissa ollut kansainvälinen suurnäyttely on valtava ja kattaa taiteilijan koko uran  seitsemältä vuosikymmeneltä, 1890-luvulta 1950-luvulle. Vältä ähky varaamalla reilusti aikaa ja käymällä välillä kahvilla Ateneumin superkauniissa kahvilassa.

MARJATTA TAPIOLA

Helsinki Contemporary ~ Heidi Lampenius: Wavelengths
8.3. – 31.3.

Torstaina 8.3. avautuvassa näyttelyssä nähdään Heidi Lampeniuksen yksityisnäyttely, jonka ydinajatus on, että kaikella kokemallamme on oma aallonpituus. Nuorten suomalaisten taiteilijapolveen kuuluva Lampenius kuvaa uusissa töissään näkymätöntä energiaa ja aaltoliikettä, joka piirtyy näkyväksi kirkkaiden värien väreilynä. Luin gallerian sivuilta, että Lampenius on tutkinut matematiikan ja fysiikan teorioita suhteessa ympäristöön, aikaan ja olemassaoloon. Kiinnostaa.

Gallerioissa ihaninta: näyttelyt ovat pieniä eikä niihin tarvitse varata tunteja aikaa. Piipahdamme Helsinki Contemporaryssa (ja seuraavana vuorossa olevassa Forsblomissa) usein samalla kun liikumme muutenkin Bulevardin tai Ruttopuiston suunnalla.

Galerie Forsblom ~ Marjatta Tapiola: Paintings
17.3. asti

Pyörähdimme viime viikolla katsomassa Galerie Forsblomiin auenneen Marjatta Tapiolan näyttelyn. Rakastin! Valtavat öljyvärimaalaukset uhkuvat energiaa, alkukantaista voimaa ja mytologisia aiheita. Olen itse ollut aikoinaan superkiinnostunut kreikkalaisesta mytologiasta, joten tämä kolahti ja kovaa. Tykkään myös siitä miten intensiiviset väripinnat rytmittyvät tukahdetun mustan ja ohkaisten ääriviivojen kanssa.

Kiasma ~ Shoplifter: Nervescape VIII
15.9. asti

Olin Hrafnhildur Arnardóttirin eli Shoplifterin näyttelyn avajaisissa muutama viikko sitten ja ajauduin museon viidennestä kerroksesta löytyvistä värikkäistä karvamadoista samaan hurmokseen kuin käytännössä kaikki näyttelyssä käyneet. Valtavan, värejä räiskyvän installaation keskellä saa kävellä ja unohtaa hetkeksi kaiken muun. Tänne kannattaa tulla myös lasten kanssa! Rakastin Kiasman ohjeistusta: “Teosta saa silittää hellästi (kuin ujoa vanhaa mammuttia)”.

JUNO KIITTÄÄ HELSINKILÄISIÄ GALLERIOITA KOIRAYSTÄVÄLLISYYDESTÄ. TÄSSÄ HÄN NAUTTII GALERIE FORSBLOMIN TUNNELMASTA.

Taidehalli ~ Paul Osipow
24.3. asti

Taidehallissa on käynnissä suomalaisen Paul Osipowin laaja retrospektiivi, joka kattaa taiteilijan tuotannon 60-luvulta tähän päivään. Suuret, abstraktit työt ovat täynnä geometrisia kuvioita ja syviä värejä – täydellistä terapiaa harmaisiin päiviin. Ei-esittävien teosten rinnalla on myös värikylläisiä asetelmia. Omassa suosikissani on mm. espressokeitin.

ATENEUMIN TAIDEPAJASSA. JARNO NÄYTTÄÄ IHAN KURAATTORILTA.

Designmuseo ~ Josef Frank
17.3. asti

Itävaltalaissyntyisen arkkitehti-muotoilija Josef Frankin (1885-1967) näyttely on auki vielä tovin Designmuseossa. Frankin vaikuttava tuotanto on määrittänyt vahvasti pohjoismaiden sotien jälkeistä muotoilukulttuuria, joskin Suomessa hänet tunnetaan ehkä parhaiten työstään ruotsalaisen Svenskt Tennin parissa – näyttelyssä nähdäänkin parhaita paloja merkin arkistoista. Ehdoton menovinkki värikkäiden printtien, tekstiilisuunnittelun ja huonekalumuotoilun ystäville.

MARJATTA TAPIOLA

Kannattaa pitää silmällä myös HAMin ja Kansallismuseon kevään näyttelyitä, luvassa kaikenlaista kiinnostavaa. Palaan niihin varmasti tavalla tai toisella myöhemmin. Lisää ajankohtaisia näyttelyvinkkejä saa nakata kommenttilootaan!

PHOTOS BY STELLA HARASEK, MIKKO RASILA & JARNO JUSSILA

Retki Lammassaareen

Uhoilin viikonloppuna etten antaisi minkään pilata juhannuspäivääni, mutta niin se lauantaikin kului sängyn pohjalla potien. Harmitti ihan hulluna – tuntui, että koko muu maailma juhli juhannusta soudellen kukkaseppele päässä jossain auringonlaskun värjäämässä järvimaisemassa. Sillävälin meitsi makasi sikiöasennossa ja ensin pelkäsi, sitten toivoi kuolemaa. Olisihan se juhannus voinut jollain toisellakin tapaa mennä, mutta kaikkea ei aina saa valita.

Sunnuntaiaamuna oli krampiton, mutta pesäpallomailalla hakattu olo – sitä se kai teettää kun elää pari päivää kipulääkkeillä eikä nuku. Ystävät intoilivat sunnuntairetkestä ja meinasin ensin pyörtyä pelkästä liikkumisen ajatuksesta, mutta sitten tajusin, että raittiilla ilmalla ja pystyasennolla saattaisi olla raato-oloa kohentava vaikutus. Jarno lupasi kantaa, jos en kykenisi kävelemään omin jaloin, joten raato puki mekon, villapaidan ja tukevat kengät, ja hortoili ulos.

Lyöttäydyimme siis ystävien mukaan retkelle Lammassaareen ja sen vieressä sijaitsevaan Kuusiluotoon. Olin käynyt sillä suunnalla Vanhankaupunginkosken läheisyydessä Viikin luonnonsuojelualueella aiemmin vain kerran bändin promokuvauksissa. Muistin niistä pitkospuut, iltahämärässä huojuvan kaislikon, hyttyset ja salamavalon. Tällä kertaa osuimme paikalle keskellä kesäkuista sunnuntaipäivää ja taika oli toisenlainen, mutta yhä siellä.

Lammassaareen pääsee vain pitkospuita pitkin, jonka molemmin puolin kohoaa kulkijoita korkeammat kaislat. Meri kimmeltää horisontissa ja kaupunki tuntuu yhtäkkiä kovin kaukaiselta – vaikka oikeasti Lammassaari sijaitsee Helsingin maantieteellisessä keskipisteessä, jonne pääsee julkisilla keskustasta alle puolessa tunnissa.

Kuusiluotoon johtavien pitkospuiden päässä oli portti ja Anu valisti meitä, että Kuusiluodossa asuu lampaita, joita varten säppi on pidettävä suljettuna. Asiasta tiedotettiin opaskyltissäkin varustettuna kuvalla kolmesta lampaasta. Tapasimmekin heidät samantien!  Muita lampaita emme saarella nähneetkään. Ehkä saarta hallitsee tuon kolmikon muodostama minilauma.

Kuusiluodossa tiheän ryteikön keskellä oli pikkumökkejä, joiden puutarhoja ja terasseja olisi tehnyt mieli mennä katselemaan lähempää, mutta olimme tietysti sivistyneitä kansalaisia emmekä ryykineet toisten pihoille (vaan osoittelimme sormella kunnioittavan välimatkan päästä). Joku ripusti pyykkejä kahden puun väliin vedetylle pyykkinarulle ja meitä nauratti – eräät tärähtävät keskustasta spontaanille sunnuntaikävelylle paikkaan, jossa toiset viettävät ihan täyttä mökkielämää. Melkoista hommaa muuten tuo mökin rakentaminen saarelle, kun jokaikinen lauta ja naula on kuljetettava sinne erikseen vesiteitse. Tai mistäs tiedän, vaikka joku sisukas mökkiläinen olisi kantanut ne pitkospuita pitkin.

Aina sen unohtaa: kuinka hyvää tekee päästä kaupungista jonnekin luonnon keskelle edes tunniksi tai pariksi. Ei ole olemassa huolenaihetta, joka ei kevenisi hetkeksi, kun pää tuulettuu ja rinta täyttyy metsän tuoksusta. Rakastan eniten havunneulasten peittämiä polkuja, ne tuovat mieleen lapsuuden ja yhden tietyn kuvan minusta ja isästäni. Minä istun ponin selässä, isä seisoo vieressäni ja havut kurottavat meidän yläpuolella kohti taivasta. En muista hetkeä, kun kuva otettiin, mutta muistan ne kerrat kun ponikuvaa katsottiin yhdessä.

Seikkailukerho bongaa lintuja, tutkii pilviä ja kiipeilee myrskyn kaatamissa puissa. Kiharatukkaisia miehiä yhdistää muukin kuin hiusmuoti ja skeittaustausta, nimittäin utelias luonne ja kyky heittäytyä kaikenlaisiin päähänpistoihin, kuten: “Pitäisikö kiivetä ton puun päälle ja olla paha kurki?” “Pitäis.”

Illalla kokoonnuimme porukalla juhannusrääppiäisiin meidän keittiöön. Kaikki toivat kotoaan paikalle sen mitä jääkaappiin oli viikonlopun jäljiltä jäänyt ja siitähän sukeutui puolivahingossa varsinainen fiesta. Miten se onkin niin usein niin, että ihaninta on silloin kun mitään ei ole yhtään suunniteltu? Ja kun surkeasti sujuneen viikonlopun lopuksi ei ole yhtään mitään odotuksia, sunnuntaista tuleekin ihan paras päivä eikä harmita enää yhtään.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Helsingin suurin piknik

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Taste of Helsinki

Jos jokin yhdistää minua ja kaikkia ystäviäni, se on ruoka. Hyvällä safkalla saa houkuteltua ihmiset mukaan mihin tahansa ja syöminen sisältyy tavalla tai toisella oikeastaan kaikkiin suunnitelmiin. Suurin osa kutsuista ja ehdotuksista alkaa sanoilla “hei pitäisikö syödä”. Joo, kyllä pitäisi! Aina!

Kaupungin suurin piknik eli Taste Of Helsinki tulee taas 14.-17. kesäkuuta. Tänä vuonna festivaalista tulee vielä vähän aiempaa tunnelmallisempi, sillä se järjestetään Kiasman ja Musiikkitalon takana sijaitsevan Kansalaispuiston sijaan ihan aavistuksen edempänä, veden äärellä Töölönlahden kupeessa. Ruokafestivaali on minulle tuttuakin tutumpi, sillä tein aikoinaan tapahtuman viestinnän parissa töitä monina vuosina.

Paras työhön liittyvä muisto: kun tapahtuman valokuvaajan kanssa otettiin kuvat festivaalin jokaisesta ruoka-annoksesta – ja sen jälkeen syötiin ne kaikki. Se uskomaton riemu on edessä tänäkin vuonna, sillä tapahtumaan buukattu valokuvaaja löytyy tällä kertaa sattumalta lähipiiristä ja minä olen lupautunut assaroimaan annoskuvien kanssa, sillä homma on minulle entuudestaan tuttua. Aaaaah.

Paras ei-työhön liittyvä muisto: se yksi ilta, kun istuimme ystävien kanssa nurmikolle levitetyillä räsymatoilla ja jaoimme roseeviinipullon, joka taianomaisesti sopi kaikkiin festariannoksiin niin hyvin, että haettava lisää ruokaa ja tilattava toinenkin pullo.

Yksi Taste Of Helsingin parhaista jutuista on se, että samalla kertaa pääsee testaamaan monia loistavia ravintoloita ja saa hienon läpileikkauksen helsinkiläisestä ruokakulttuurista, joka on ollut jo pitkään kansainvälistä tasoa. Piknik-hengessä puistomiljööseen on myös matalampi kynnys saapua kuin itselle ehkä uuteen ravintolaan, jonne ei välttämättä edes pääse ilman hyvissä ajoin tehtyä pöytävarausta. Tänä vuonna tapahtumassa on mukana seitsemän helsinkiläisravintolaa: ChapterFabrikGarden by Olo, LatvaNollaRagu ja Wino. Lisäksi mukana on myös kaksi vierailevaa tähteä, Sky Lapista ja Esperanto Tukholmasta.

Annokset ovat tavallisia ravintola-annoksia pienempiä ja edullisempia, viidestä kahteentoista euroa per annos. Idea onkin, että vieraat pääsevät maistelemaan paljon erilaisia ruokia ja vatsa täyttyy pikkuhiljaa. Keskivertovieras syö kuulemma kahdeksan annosta, monet enemmänkin, sillä kaikkea tekee mieli (ja kannattaakin) maistaa. Uusien makuyhdistelmien kokeileminen ja Helsingin ravintolatarjonnasta nauttiminen ei oikeastaan voisi olla tämän helpompaa.

Olen päässyt tänä kesänä jo maistelemaan osaa festariherkuista, jotta osaisin vinkata teille muutamista suosikeistani ennakkoon. Tämän piknikin eväät meille valmisti Fabrik, joka ammentaa italialaisesta ja ranskalaisesta ruokakulttuurista. He tarjoilevat Taste Of Helsingissä yhtenä annoksena tryffelillä maustettuja italialaisia risottopalloja, jotka ovat täydellinen esimerkki siitä, että hyvän ruoan ei tarvitse olla monimutkaista. Toisesta annoksesta löytyy ranskalaista patéeta, pikkeleitä ja hapanjuurileipää. Piknikimme sekasyöjät kehuivat kovasti.

Voin koko sydämestäni suositella myös Olo-isosiskonsa sisäpihalla sijaitsevan Garden By Olon festariannoksia, jotka olivat niin hyvät, että odotan vesi kielellä pääseväni syömään ne uudestaan. Yuzumarinoitu siika piparjuurella ja rapealla riisillä on ehdoton valinta kalan ystäville. Kannattaa maistaa myös friteerattua kukkakaalta, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta: suosittelen tätä annosta jopa heille, jotka eivät niin välitä kukkakaalista, sillä mieli saattaa muuttua tämän annoksen myötä.

Kolmas ennakkosuosikkini on Ragu, joka tarjoilee ehkä kesän kauneimman annoksen: paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa ja savustettua kirjolohenmätiä hapanjuurivohvelilla. Annoksesta on luvassa myös vegaaninen versio. Sekasyöjien iloksi Ragulta löytyy myös makkaraa Meri-Lapin luomukaritsasta sekä viiriäistä. Ragun jälkiruokaa ei kannata muuten missata: metsämansikkajäätelöä ja mallasgranolaa suolakaramellilla ja suolaheinällä oli koukuttavan hyvä. Olisin voinut syödä niitä seitsemän.

Niistä annoksista, joita en ole vielä maistanut, odotan ehkä kaikkein eniten Lapista saapuvan Sky-ravintolan sallalaista villiporoa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä. Kiinnostaa kovasti myös paikalliseen luomutuotantoon keskittyvä Nolla, joka on Suomen ensimmäinen hävikkivapaa ravintola.

Loistavan safkan lisäksi tapahtumasta löytyy myös laaja valikoima laadukasta juotavaa. Viinikattaus on aina ollut Taste Of Helsingissä kohdallaan ja nykyisin sieltä löytyy myös pienpanimoiden oluita ja siidereitä. On superkivaa ja kätevää, kun jokainen voi napata mukaansa juuri haluamansa annokset ja juomat, ja kokoontua yhdessä samaan paikkaan nauttimaan.

Vielä kehiin TOP5 vinkit Taste Of Helsinkiin

Kaikki maistuu parhaalta syötynä yhdessä – kannattaa hankkia siis liput yhdessä seuralaisen kanssa! Piknik on täydellinen tapa viettää kesäpäivää niin kaksistaan lempi-ihmisen kanssa kuin porukalla afterwork-hengessä. Lippuja saa portiltakin, mutta etukäteen ostamalla varmistat paikkasi, säästät aikaa portilla ja ennätät sopia ajankohdan seurasi kanssa. Liput ovat muuten ihana lahja kumppanille, ystävälle tai perheenjäsenelle. Kenelle vaan, jota ehdit nähdä hiukan liian vähän – tai joka rakastaa hyvää ruokaa! (Tunnetko muuten ketään, joka sanoisi, että oikeastaan pidän eniten vähän keskinkertaisesta, semimauttomasta safkasta? Sitä minäkin.)

Tutustu etukäteen ravintoloiden festarimenuihin ja mieti mitä kaikkea haluat maistaa, koska voin taata, että paikan päällä menee vähän sekaisin kaikkialta kantautuvista tuoksuista – mukana on yhdeksän ravintolaa ja yhteensä 36 ruoka-annosta. Kannattaa silti jättää tilaa myös spontaaneille mieliteoille, koska sitäkin varten tämä tapahtuma on: että voi maistaa vähän sitä sun tätä ja kokeilla sellaistakin, jota ei tulisi ehkä ravintolassa normikokoisena ja -hintaisena annoksena tilattua.

Tule ajoissa ja varaa aikaa. Maisteltavaa on paljon, mutta muutakin oheisohjelmaa löytyy samppanjatastingeista kokkinäytöksiin. Kannattaa jättää aikaa myös tuttuihin törmäilyyn ja kiireettömälle istuskelulle viinilasin äärellä, sillä se on tapahtumassa ruoan ohessa parasta.

Tarkista sää. Tällä hetkellä keli näyttää aurinkoiselta, joten mukaan kannattaa pakata aurinkolasit ja aurinkorasva, itse ottaisin myös oman piknik-viltin. Nurmikolle levitettyjä mattoja, pöytiä ja tuoliryhmiä on paljon, mutta oman viltin voi levittää juuri siihen aurinkoiseen kohtaan tai vaihtoehtoisesti varjoon. Meidän piknik-paikat valitaan useimmiten siitä välistä niin, että osa viltistä osuu aurinkoon ja osa varjoon, koska ystäväpiiristä löytyy sekä auringonpalvojia että varjoprinssejä. Onpa festareilla satanutkin joskus, sitä varten on teltat ja katokset ja silloin kannattaa pukea hygge-hengessä lämmin villis ja kumpparit.

Tärkein vinkki viimeiseksi. Jos et jaksa tai ehdi keskittyä mihinkään muuhun, unohda muut vinkit ja tee vain tämä: tule paikalle nälkäisenä! Haluat kuitenkin syödä kaiken, joten tee itsellesi palveluksen ja jätät kaikelle tilaa.

Loppuun lippuarvonta! Kerro kenen kanssa haluaisit lähteä Taste Of Helsinkiin nauttimaan ruoast ja tunnelmasta 14.-17.6. Töölönlahden puistoon? Arvon kaksi kahden hengen sisäänpääsylippupakettia kaikkien sunnuntai-iltaan 10.6. mennessä kommentoineiden kesken. Arvontailoa!

Kiitos kaikille osallistuneille! Arpaonni osui nimimerkeille Riitta ja Sandra, voittajiin ollaan vielä tänään henkilökohtaisesti yhteydessä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA