LOPPUKESÄN HELSINKI-VINKIT 

Laadin alkukesällä mielessäni listaa ihanista asioista, joita haluaisin tänä kesänä tehdä. En tehnyt varsinaisia suunnitelmia, koska en halunnut aikatauluttaa kesää tukkoon, vaan heittelin ilmaan pienempiä ja suurempia toiveita ja luotin siihen, että ainakin osa niistä toteutuu kun hetki on oikea. Kuluneisiin viikkoihin onkin mahtunut kaikenlaista kivaa – ja paljon on onneksi vielä edessä! Jos pitäisi valita yksi kuukausi ylitse muiden, se on ehdottomasti elokuu, joka on tiheänä tunnelmasta, kun kesän raukeus on vielä läsnä mutta alkavan syksyn odotus poreilee jo ilmassa. Ja heti sen jälkeen saapuu syyskuu, toinen ihanaakin ihanampi kuukausi, kun alkaa olla jo syksy, mutta aurinko vielä lämmittää, ulkona tarkenee vielä uida ja kaikkialla on pökerryttävän kaunista. Itsehän lasken sen vielä loppukesäksi, syksy alkaa vasta sitten kun sukat kaivetaan kaapista.

Turha pantata tätä listaa vain omana ilona! Seuraa siis yhdeksän Helsinki-vinkkiä, joihin ehtii vielä hyvin loppukesän ja lämpimän alkusyksyn aikana. Monet näistä ovat pidempään blogia lukeneille varmasti tuttuja, mutta nytpä nekin tuli koottua yhteen paikkaan. Saa vapaasti lisätä lisää listan jatkoksi tuonne kommenttilootan puolelle.

1 ~ Heittäydy juhlahumuun

Helsingin Juhlaviikot ovat alkamaisillaan! Ohjelmiston määrä on aiempien vuosien tapaan hengästyttävä, mutta jos Huvilateltan konsertit jännittävät, alkuun pääsee tsekkaamalla esimerkiksi 17. elokuuta (eli huomenna) alkavan Art Goes Kapakan keikat: ravintoloihin, kahviloihin ja kapakkoihin on helppo mennä yksin tai ystävien kanssa nauttimaan esityksistä teekupin tai viinilasillisen ääreen. Kaikkiin tapahtumiin on ilmainen sisäänpääsy ja tarjonnasta löytyy kaikkea taiteesta rokkiin ja räppiin, mutta melkein parasta on silti tunnelma, kun raflat ja terassit ovat täynnä elämää, ihmisiä ja musiikkia. Korkeavuorenkadun Maxillissa on yleensä niin hyvät kemut, että ne ulottuvat kadulle asti.

Juhlaviikoilla järjestetään muutakin ilmaista ohjelmaa: haluan ehdottomasti osallistua ainakin Salaiseen puutarhaan, joka on auki kaupunkilaisille 24. – 25. elokuuta. Luvassa on kuulemma historiallisten puutarhojen henkeä ja pikniktunnelmaa, kiinnostaa! Otan mukaan ihania ihmisiä, viltin ja piknik-eväät.

Helsingin Juhlaviikot 17.8. – 3.9.
Art Goes Kapakka 17. – 26.8.

2 ~ Lähde vesille

Helsingin rannat ovat täynnä paikkoja, joista voi vuokrata kajakin, kanootin, soutuveneen tai SUP-laudan – kaikki aivan mahtavia tapoja viettää kesäpäivää veden äärellä eikä tarvitse todellakaan olla aiempaa kokemusta, maalaisjärki riittää! Pue farkkushortsien ja t-paidan alle bikinit, tee eväsvoileivät ja lähde päiväretkelle. Suosittelen Vuosaaren Melontakeskusta – melontamaisemat saariston keskellä ovat ihan mielettömät – sekä Töölössä sijaitsevaa Cafe Regattaa, mutta monia muitakin löytyy. Muista sujauttaa puhelin vedenkestävään pussiin, niitä saa useimmista paikoista vuokrattua parilla lantilla, jos et omistaa omaa. Olen itse ollut liikenteessä tähän mennessä lähinnä kanooteilla ja kajakeilla, mutta juuri nyt kiinnostaisi superiisi souturetki. Ja kun sanon souturetki, tarkoitan että vahva poikaystäväni soutaa, minä imen aurinkoa veneen perällä ja sitten rantaudumme johonkin saareen syömään juustokurkkuvoileipiä. (Jos ette ole jo huomanneet, voin kertoa, että kaikkiin vinkkeihini liittyy eväät.)

3 ~ Painele päiväksi saareen

Helsingin edusta on aivan täynnä saaria ja ihania päiväretkikohteita riittää: Suomenlinna on tietysti klassikko, mutta joko olet käynyt Lonnassa, entisellä miinanraivaussaarella josta löytyy nykyisin kaikkea saunasta vohvelibaariin, tai vastikään vieraille avatussa Vallisaaressa? Molempiin pääsee Kauppatorilta alle 20 minuutissa. Vallisaari on minullakin vielä näkemättä, onneksi tänä kesänä vielä ehtii. Sinne ajattelin varustautua kameralla ja tukevilla kengillä, koska villinä rehottava saari on kuulemma täynnä kauniita patikointireittejä.

Lonnan ja Vallisaaren lautta liikennöi Kauppatorilta 30.9. saakka – katso tarkat aikataulut.

Pihlajasaaressa on jylhien rantakallioiden, kaikille avoimen grillipaikan ja saunan lisäksi pitkät hiekkarannat, joilta voi ihailla ohilipuvia laivoja. Elokuussa siellä on hiljaista ja tunnelma vanhojen huviloiden keskellä on epätodellinen, joten kannattaa suunnata sinne, jos haaveilee seesteisestä saaristotunnelmasta, aaltojen äänistä ja tuulen huminasta. Keskellä saarta on terassilla varustettu ravintola, josta saa kylmän oluen tai purtavaa, jos ei jaksa pakata omaa grillattavaa.

Pihlajasaaren lautta lähtee Cafe Carusellin takaa, kulkee päivittäin 3.9. saakka ja vielä välillä 9. – 10.9. Katso tarkat aikataulut.

Lempipaikkani auringonlaskun väijymiseen on Liuskasaaren kallio, sillä sieltä näkee avomerelle ja nykyisin HSS Paviljonkina tunnetun Boathousen terassille on vain muutaman metrin matka, jos eväät loppuvat kesken. Aina voi myös kipittää siltaa pitkin Liuskaluotoon, sillä Skifferin pizzat ovat moderni kesäklassikko ja terassilla on ihana letkeä tunnelma. Jos ette tienneet, Liuskaluodossa on myös tynnyrinmallinen sauna, jonka voi vuokrata oman porukan käyttöön.

Liuskaluodon ja Liuskasaaren lautta liikennöi kahdenkymmenen minuutin välein 30.9. saakka – katso tarkat aikataulut.

4 ~ Mökkireissulle saaristoon

Jos haluat viettää saaristossa päivän sijaan kokonaisen viikonlopun, et tarvitse siihen omaa saarta tai edes läheisiä suhteita niihin onnekkaisiin, jotka sellaisen omistavat – senkus pirauttelet Estholmeniin ja tiedustelet vapaita päiviä. Jos nimi kuulostaa tutulta, se johtuu todennäköisesti siitä, että olen maininnut saaren monta kertaa aiemminkin. Kaupungilla olet tuskin kuullut Estholmenista, koska se on Helsingin parhaiten pidetty salaisuus – olin siitä itsekin pitkään hiljaa, kunnes tajusin, että toiminnan jatkumiseksi saari tarvitsee muitakin kuin vuosikausia käyneitä vakiovieraitaan. Tsekkaa siis myös Vienan ja Artun saarikuvat ja varsinkin Artun superhieno saarivideo! Haa, sen saankin liitettyä tähän alle.

Saarella voi majoittua joko mökeissä tai päätalon kammareissa, tai halutessaan vuokrata saaren kokonaan omalle porukalle, kuten meillä on tapana, jolloin käytössä on yösijoja yhteensä noin 14 hengelle. Koko saaren viikonloppuhinta ei ole nimittöin kovin kummoinen kun sen jakaa isomman porukan kesken. Tänä syksynä on tarkoitus lähteä saarelle vielä kerran ihan kauden lopussa, kun on virallisesti jo syksy. Tänäkin viikonloppuna olisi ollut tilaa ja mietin jo hetken saarikuumeessani peruisinko viikonlopulle varatun Rooman matkan.

Estholmenin sivuilta löytyy tietoa toistaiseksi vain ruotsiksi, mutta ei hätää, saaren intendentit Tim ja Kaj vastaavat tiedusteluihin myös suomeksi. Kerrataanpa kuitenkin vastaukset useimmiten kysyttyihin kysymyksiin: saarelle voi saapua omalla veneellä, mutta jos sellaista ei ole, perille pääsee helposti bussilla, autolla tai taksilla – matka Suvisaariston satamaan vie Helsingistä vain puolisen tuntia. Timi ja Kaitsu saapuu saaren veneellä noutamaan, kymmenen minuuttia myöhemmin olet jo perillä. Saaresta löytyy kaikki mitä ihminen voi kaivata rantasaunasta, nuotiopaikoista ja kallioista riippumattoon ja maailman tunnelmallisimpaan venevajaaseen, jossa pitää grillibileet tai rapujuhlat. Saarella on myös superkiinnostava historia, josta saa varmasti kuulla vaikka kaiken, jos vaan kysyy.

Estholmen, Suvisaaristo, Espoo
Venekuljetus Suvisaariston satamasta
Mökkejä/huoneita tai koko saari varattavissa syyskuun loppuun saakka, tiedustelut numerosta 044 015 3465 tai sähköpostitse calonius.tim@gmail.com

5 ~ Pitele sadetta Birgittassa

Hernesaaren ja Kaivopuiston väliseen rantaviivaan on avautunut viime vuosina useita kivoja paikkoja: Löylyssä pääsee saunaan ja pulahtamaan mereen ja Mattolaiturissa on parasta maanantai-illan ulkoilmaleffat. Oma suosikkini on kuitenkin Birgitta Hernesaari, jonne voi polkea aamupalalle, lounaalle, iltaviinille tai vaikka päivän ajaksi tekemään töitä. Otsikkoni on nyt hiukan harhaanjohtava, koska Birgitan valtava terassi heti meren äärellä on aivan mahtava paikka aurinkoisella säällä, mutta Birgitta on rantapaikoista myös kivoin sateen sattuessa, sillä sisätila on tunnelmallinen ja sieltä löytyy takka. Lempipaikkani on takan lähellä halkopinon vieressä, kääriydyn vilttiin ja tilaan ison kupin teetä. Muutenkin paras paikka etätoimistolle, sillä aurinko ei häikäise, sade ei kastele ja tietokoneen takaa näkee suoraan merelle. Sopii myös myrskypilvien bongaukseen.

Birgitta Hernesaari, Hernesaaren ranta 2
Auki joka päivä 9-22 syyskuun loppuun saakka

6 ~ Lähde uimaan

Helsingissä tapahtuu nykyisin niin paljon, että aivan kaikkeen ei millään ehdi! Allas Sea Pool kuuluu uutuuksiin, joita en ole edes ehtinyt vielä testata, mutta onneksi se ei ole menossa mihinkään. Kauppatorin kupeessa sijaitseva merikylpylä on ollut tänä kesänä monen ystäväni suosikkipaikka: merimaiseman ääreltä löytyy niin merivesiallas kuin lämminvesialtaita sekä tietysti sauna ja terassilla varustettu kahvila ja ravintola.

Allas Sea Pool, Katajanokanlaituri 2a, Kauppatorin kupeessa
Auki joka päivä alkaen 6:15, tarkista päivittäiset aukioloajat

Vielä useampi ystävistäni kannattaa tosin yhä perinteistä Stadikkaa eli Uimastadionin maauimalaa, jonne pääsee uimaan ja saunomaan, tai ihan vaan lojumaan aurinkoon. Uimastadion rakennettiin aikoinaan vuoden 1940 olympiakisoille, jotka peruttiin sodan vuoksi (onneksi se vihittiin lopulta kilpa-areenakäyttöön vuoden 1952 olympialaisissa). Pakkaa kassiin uikkareiden ja pyyhkeen lisäksi eväät, kirja ja aurinkorasva, koska loppukesänkin aurinko kärventää.

Uimastadionin maauimala, Hammarskjöldintie 5
Auki joka päivä 17. syyskuuta saakka

7 ~ Ulkoilmaleffa on paras leffa

Kaupungin tunnelmallisin elokuvateatteri löytyy kesäkuukausina Cafe Engelin sisäpihalta: Kino Engel tarjoilee leffaelämysten lisäksi ruokaa, viiniä ja uniikin miljöön Kauppatorin historiallisten kortteleiden keskellä. Mene yksin, ystävän tai rakkaan kanssa – tai vaikka porukalla, kunhan ette hölise näytösten aikana! Engelissä on nimittäin timanttisella maulla valitut leffat ja ohjelmistossa usein myös menneiden vuosien aarteita. Loppukesä on oikeastaan paras ajankohta ulkoilmaelokuville: kuvittele viltti, lasi punaviiniä ja ympärille lämmin musta yö.

Kino Engelin kesänäytökset jatkuvat 3.9. saakka – kurkkaa ohjelmistossa olevat elokuvat ja näytöspäivämäärät

8 ~ Vedä lounaaksi torilätty

Lättylounas päivän lehden kera kruunaa vapaapäivän, mutta tarjoaa myös loistavan tekosyyn livetä työpöydän ääreltä! Lätty Helsinki myy Fredantorilla sijaitsevasta punaisesta teltastaan suolaisten ja makeiden lättyjen lisäksi aamupuuroa, tuoretta pullaa ja tietysti kahvia. Samuli Simula poimii ainekset lähitilojen tuottajilta, suosii luomua, testaa kanta-asiakkailla uusia makuyhdistelmiä ja tykkää koirista. Se aamupuurokin on muuten ihan hiton hyvää.

Lätty Helsinki, Fredantori
Auki säävarauksella joka päivä 8-18 paitsi sunnuntaisin

9 ~ Hengaa Hietsussa

Hietsun kirppis on ollut tänä kesänä yksi lempipaikoistani, olen käynyt siellä monta kertaa viikossa ja istahtanut usein torikahveille tai lounaalle kirppiskierroksen jälkeen. Jos olet tositarkoituksella liikenteessä, parhaat ajat osua paikalla ovat joko varhain aamulla kahdeksan jälkeen kun myyjät saapuvat, tai sitten iltapäivällä siinä kolmen korvilla kun päivä alkaa olla pulkassa ja löytöjä tekee pilkkahintaan. Hietsun kauppahallista löytyy myös loistavia safkapaikkoja: suosittelen nuudelibaari Fat Ramenia ja ranskalaishenkistä bistroa Le Marchéa, jolla on terassi kauppahallin kupeessa. Talon rosé tarjoillaan matalista laseista ja lounaslistalla on aina hyvät salaatit, joista lempparini on jokirapu-avokadosalaatti.

Hietalahden torin ulkoilmakirppis, Lönnrotinkatu 34
Auki joka päivä syyskuun loppuun asti

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

KUUSI ASIAA JOITA ODOTAN FLOW’SSA

Paras aika vuodesta on virallisesti täällä taas! Kesä taittuu kohti loppuaan, illat tummuvat, Flow Festival on alkamaisillaan ja viimeisiä lippuja viedään käsistä. Oma rannekkeeni on onneksi jo paikoillaan, joten voi kaikessa rauhassa fiilistellä alkavaa viikonloppua. Se on perinteisesti yksi kesän kohokohdista: timanttinen kattaus ystäviä, musiikkia, hyvää ruokaa ja keijuvalojen valaisemaa festivaalihumua elokuisessa yössä. Kaikkein eniten odotan seuraavaa kuutta asiaa.

1 ~ Lana Del Rey kuuluu artisteihin, joista en ole omasta mielestäni ikinä oikein pitänyt, mutta niin vaan olen huomannut Lanan kappaleiden hiipineen viime vuosina soittolistojeni soitetuimpien kärkeen. Lana nousee lavalle perjantai-illan pääesiintyjänä, enkä malta odottaa! Uskon, että Lanan raukea taika toimii Suvilahden yössä – se nähdään pian. Joitain suosikkikappaleitani listasin tohkeissani jo huhtikuussa. Tulisipa ainakin Music To Watch Boys To.

2 ~ The XX soi meillä lähes päivittäin, se on ihan parasta keskittymismusiikkia silloin kun haluaa upota omiin maailmoihinsa. Olen nähnyt yhtyeen viime vuosina useamman kerran, ovat esiintyneet ainakin Ilosaarirockissa ja kerran aiemmin Flow’ssakin. Ne keikat menivät festariduunien takia vähän ohi kun päässä pyöri työasiat ja puhelin pirisi, mutta tällä kertaa ajattelin huojua koko keikan läpi Jarnon kainalossa. Tulisipa ainakin Infinity – en ole vieläkään päässyt yli siitä miten paljon se muistuttaa Chris Isaakin Wicked Gamea – mutta melkein kaikki käy. Kunhan ei kiitos ihan hirveästi niitä uusimman albumin biisejä.

3 ~ Toivon onnellisia kohtaamisia ja eksymisiä! En halua ravata lavalta lavalle aikataulu kädessä tai sopia kovinkaan monia tärskyjä siihen miksauspöydän vasemmalle puolelle, kyllä sä mut näät sitten. Flow’ssa ei kannata tehdä tarkkoja suunnitelmia oikeastaan minkään suhteen, koska niissä pysymisellä saa aikaan vain pääsäryn – kaikkein kivointa on kun antautuu festivaalihumulle, etenee virran tahtiin, antaa itsensä unohtua paikkoihin ja tilanteisiin eikä liikaa mieti mitä kello on tai mihin pitää seuraavaksi rynnätä. Toivon osuvani ainakin brittitrio London Grammarin, tanskalaisen Moderatin ja tietysti Goldfrappin keikoille – kaikkia on tullut viime vuosina luukutettua kotona. Kotimaisista kiinnostaa erityisesti Mikko Joensuu, Reginasta irtaantunut Pykäri ja Astrid Swan, jonka kanssa minulla oli joskus kunnia työskennellä. Ja tietysti toivon löytäväni festivaaliväen joukosta kaikki ystävät, jotka ovat pakkautuneet paikalle! Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, suurin osumistiheys on shamppanjateltan luona.

4 ~ Taidekattaus kiinnostaa. Haluan ehdottomasti nähdä Laura Väinölän kasveista tehdyn alttarin! Laura oli vuoden 2016 nuori muotoilija ja on muutenkin tehnyt kaikkea kiinnostavaa, kuten Flora & Laura -kukkakaupan, jota ei ole olemassa. Hotsittelee myös Riviera Cinema Barin leffatarjonta, vaikka en ole vielä yhtenäkään vuonna malttanut pysähtyä katsomaan kokonaista elokuvaa. Ehkä tämä on se vuosi?

5 ~ Safka se on aina mielessä! Flow’ssa on ollut viime vuosina ihan hulluhyvä ruokatarjonta, kerrankin kannattaa mennä festareille nälkäisenä. Raflalistaus näyttää houkuttelevalta tälläkin kertaa, saa nähdä mitä kaikkea sitä ehtii viikonlopun aikana maistella. Kiinnostaa varsinkin Kimchi & The Chicken Gang joka on hybridi kahdesta ravintolasta, Richard McCormickin New York Ninjasta ja Sam McCormickin Kimchi Wagonista. Veljekset ovat keksineet Flow’ta varten uuden konseptin, joka on saanut vaikutteensa Aasian katukeittiöstä.

6 ~ Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä The Afghan Whigs, joka nousee lavalle sunnuntaina – KYLMÄT VÄREET! KYLMÄT VÄREET! The Afghan Whigs oli minusta yksi 90-luvun parhaista yhtyeistä, joka sotki itsevarmalla otteella post-grungevaikutteista rokkia souliin ja popmelodioihin eikä ollut kovin kiinnostunut siitä mitä muut heistä ajattelivat. Yhtyeen karisma tiivistyi nokkamies Greg Dulliin, musiikilliseen monilahjakkuuteen, joka on sittemmin vaikuttanut muissa kokoonpanoissa, kuten The Twilight Singersin nimellä kulkevassa projektissaan. Kukaan, joka on koskaan joutunut keskustelemaan kanssani musiikista, ei ole voineet välttyä Greg Dulli -aiheiselta paasaukselta, koska olen rakastanut ja palvonut melkein kaikkea mitä hän on vuosien varrella tehnyt. Siksi olin hypätä kattoon kun kuulin, että Afghan Whigs saapuu Suvilahteen – olin kuullut, että vuosia sitten hajonnut yhtye oli koonnut rivinsä uudestaan, mutta en tiennyt, että he rundasivat taas maailmalla. Pitää joskus kirjoittaa tästä pidemmin, mutta tulisipa TULISIPA keikalla vuosituhannen lopussa julkaistu Crazy! Se olisi viikonlopun kirkas ja kiistaton kohokohta ja minä saisin kuolla onnellisena naisena (vaikka toki toivon, että se hetki ei ole edessä aivan pian). Ilahtuisin kovasti myös muista 1965-albumin kappaleista, se on aina ollut suosikkilevyni yhtyeen tuotannosta.

Siinäpä tärkeimmät! Nähdäänkö me viikonloppuna Suvilahdessa? Mitäs te odottatte eniten?

PHOTOS FROM FLOW FESTIVAL 2016 BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

ELOKUU

Maailmankaikkeuden suuriin kysymyksiin kuuluu se miten heinäkuu voi tuntua viikon pituiselta ja tammikuu viideltä vuodelta. Juurihan me palasimme matkalta ja iloitsimme siitä, että kesä on vielä alussa. Yhtäkkiä onkin elokuu, kaikki puhuvat syksystä ja minä ihmettelen suu auki, että mihin se heinäkuu oikein hävisi – nukuinko sen ohi? Tiedän, ihmettelen näitä ohivilahtavia viikkoja aivan liikaakin. En vaan pääse irti tunteesta, että olen aina myöhässä elämästäni, viimeinen hajamielinen, joka havahtuu siihen mitä ympärillä tapahtuu ja kirii muita kiinni. Ilmankos minulle on kehittynyt vuosien varrella vahvat pohjelihakset.

Tänä kesänä ei ole ollut ihan kunnollista lomaa – sellaista, että saisi hyvällä omatunnolla heittäytyä irti arjesta – ja sen huomaa. Olen lomaillut vähän varkain, varastanut itselleni aamuja ja perjantaipäiviä, välillä kokonaisia viikonloppuja, hoitanut pakolliset asiat milloin terassilta, milloin saaresta. En valita, on ollut ihanaa – mutta en ole saanut vielä tarpeeksi, en halua vielä luopua lomahetkistäni! Rimpuilen lomamoodin ja työhön tarttumisen välissä, teen itseni kanssa sopimuksia: jos nyt vietän päivän auringossa, teen tuplasti tehokkaammin töitä seuraavana sadepäivänä. Mutta silloin kun sataa ja pitäisi heittäytyä töihin, lamaannun liian pitkän todo-listan edessä ja alan keksiä itselleni Erittäin Tärkeitä Sijaistehtäviä kuten keittiön kulmakaapin siivouksen.

Yritän olla ahdistumatta ajan kulumisesta, lähestyvästä syksystä, josta ihmiset puhuvat kuin se olisi jo täällä. On vasta elokuu, sehän on kesäkuukausista paras eikä mikään saatanan syksy! Tekee mieli kiljua kaikille, että rauhoittukaa. Vielä on edessä vaikka mitä, pimenevät illat ja Flow, vasta lämpenevä merivesi, toivottavasti monta retkeä lähisaarille ja ihmeellinen elokuinen valo, joka valaa kaiken kultaan. Voidaanko nyt vaan nauttia kaikesta tästä ja olla vielä muutaman viikon puhumatta kaikesta siitä mitä on pakko tehdä, saatava aikaiseksi, ehdittävä, kirittävä ja suoritettava?

Siitä puheenollen. Haluaisin elää ihan vähän hitaammin. Tuntuu että olen elänyt pikakelauksella siitä saakka kun muutin Helsinkiin yli kaksitoista vuotta sitten ja yhä hengästyttää, vaikka olen puolittanut työmäärät, alkanut nukkua ja opetellut kuuntelemaan ensimmäiseksi itseäni enkä kaikkia muita. Vieläkin on liikaa kierroksia, koko ajan tunne että jotain on tekemättä ja useimmiten onkin, koska pakkaan yhä kalenteriini aivan liikaa asioita. Haluan siitä pois, pois, haluan enemmän päiviä joiden kohdalla ei lue yhtään mitään.

Sitä tässä on vähän harjoiteltu, hitaampaa elämää. Olemme lähteneet aurinkoisina päivinä ulos, kantaneet viltin puistoon, eväänä vissypullo tai jääkaappiin unohtuneen roseepullon jämät. Torkuttu, lueskeltu. Ikivanhasta matkakaiuttimesta on kuunneltu rätisevää The Nationalia, muisteltu vanhoja Flow-keikkoja, mietitty mitä kaikkea tänä vuonna menisi katsomaan. Olen lueskellut pitkästä aikaa muotilehtiä, ostin uuden Voguenkin. Uneksin kimaltavista laukuista, korkeista koroista joita en ikinä todellisuudessa käyttäisi, kirjailluista mekoista joihin pukeutuneena kaikki tuntuisi kevyemmältä ja väsyttäisi vähemmän. Sekoittaisin kesken päivän cocktailin, maalaisin silmiin kissarajaukset ennen kuin lähtisin ulos. Päiväunet ovat pumpulia, joihin kääriytyä välttelemään velvollisuuksia.

Korkeat korot ovat jääneet kauppaan – olen liian kiintynyt varvastossuihini – mutta olen ollut kirppishai ja tehnyt löytöjä niin Hietsussa, pikkukirppiksillä kuin antiikkikauppojen alelaareissa, järjestellyt kotona nurkkia uuteen uskoon, ripustanut Jarnon kanssa tauluja seiniin. Kotona on lämpimämpi ja rennompi tunnelma kuin vuosiin, teollisesta niukkuudesta alkaa olla aika vähän jäljellä ja tilalle on tullut värejä, pintoja ja pehmeitä muotoja. Vielä muutama vuosi sitten se olisi ollut aivan liikaa, silloin taisin tarvita kurinalaista mustavalkoisuutta pitämään maailman ääriviivat paikoillaan.

Yksi suosikkiasioistani kesäisessä Helsingissä: hevoset, jotka notkuvat Merisataman rannassa. Kai olen kertonut entisestä ratsupoliisista Petristä, johon olemme tutustuneet tässä viimeisen vuoden parin varrella? Petri tuo aurinkoisina päivinä Kaivarin rantaan hevosia, isompi vetää kärryissään pariskuntia, kaveriporukoita ja perheitä, pienempi vie lapsia pikkuisille ratsastusretkille. Aistin niiden läsnäolon jo Kapteeninkadun alussa, siellä kadun rannanpuoleisessa päässä ne viettävät kesäpäiväänsä ja hörähtelevät suu täynnä heinää. En osaa selittää miten onnelliseksi tekee se, että parin korttelin päässä kotiovelta saa keuhkonsa täyteen tuota tuttua tuoksua. Kirppu-hevonen on vienyt meidät milloin laukkaamaan Kaivopuistoon, milloin kuljettanut meidät Ikuisen tulen kallioille. Ehkä ehdimme vielä tänä kesänä käydä katsomassa sitä kotitallillaan Tuusulassa, viime kerrasta on jo aikaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA