Mikä inspiroi arjessa?

Kaupallinen yhteistyö, Iittala ja Asennemedia

Minulta on toivottu pitkään juttuja luovuudesta ja inspiraatiosta, mutta siitä on niin paljon sanottavaa, etten ole tiennyt mistä edes aloittaisin. Lupaan, että tänä keväänä tartun näihin asioihin isommin! Nyt sain nimittäin oivan tilaisuuden ottaa varaslähdön aiheeseen, sillä Iittala haastoi minut pohtimaan mikä minua inspiroi arjessa, miten löydän inspiraation työpäiviini ja miten ruokin luovuuttani kiireisen arjen keskellä. Aah mikä aihe! Olen pohtinut viime aikoina paljon juuri näitä asioita, joten tähän oli helppo heittäytyä ilomielin mukaan.

Aihe on paitsi minulle, myös Iittalalle ajankohtainen, sillä Iittala on luonut kokoelman uusia kuvioita tutun mukin muodossa. Iittala Graphics -sarjan muotokieleltään vahvat, persoonalliset printit ovat antaneet Heikki Orvolan suunnittelemalle Aika-mukille uuden, elävän ilmeen. Sarjan neljä mukia sopivat käyttöön niin sellaisenaan vaikka aamukahvikuppeina kuin osana isompaa kattausta. Kuvitusten takaa löytyy neljä kansainvälistä taiteilijaa, jotka ovat saaneet pistää luovuutensa kehiin: lopputulokset ovat todella erilaiset keskenään, mutta niitä yhdistää raikas ja moderni ote pohjoismaiseen suunnitteluun.

Tykkään kovasti, sekä Iittalan yhteistyöstä kansainvälisten taiteilijoiden kanssa että itse lopputuloksesta. Valkoisilla perusastioilla on aikansa ja paikkansa astiakaapissa, mutta ihastuin ajatukseen, että esimerkiksi kahvimukeina voisi olla jotain aivan muuta. Jotain persoonallista, minimalististen astioiden rivistä erottuvaa, joka toisi aamuihin ja työpäivän kahvitaukoihin ripauksen uutta inspiraatiota. Kahvin suurena ystävänä arvostan myös mukin suurta kokoa: useimmat aamut yksinkertaisesti vaativat vähintään tuon 0,4l kokoisen kahvimukin. Iltaisin tulee juotua paljon teetä, siihenkin isokokoinen muki on omiaan.

Nelikosta oli helppo poimia oma suosikki: ihastuin heti Bostonissa vaikuttavan Christopher DeLorenzon suunnittelemaan mustavalkoiseen Shaped/shifted -mukiin. Se on graafinen tulkinta luonnosta, jossa näkyy ihmisen kädenjälki: puoliabstraktissa sommitelmassa kohtaavat orgaaniset muodot ja geometriset kuviot. Tykkäsin erityisen paljon designin ajattomuudesta. Se voisi yhtä hyvin olla 50-luvun retroklassikko, 70-luvun keramiikkaa tai peräisin vaikka 60-luvun psykedeelisestä taideskenestä. Sopii hyvin kotiimme, joka on muutenkin rento sekamelska eri vuosikymmenten vaikutteita, värejä ja kuvioita. Kannattaa kurkata myös muut Graphics-sarjan mukit, niiden värit ja printit piristävät takuulla aamiaispöytää. Varsinkin surrealistinen Anemone on unenomaisella tavalla ihana (ja puhuttelee minua myös siksi, että koirani koko nimi on Juno Anemona).

Oma työni on luonteeltaan luovaa: kirjoitan, kuvaan ja konseptoin. Inspiraatio ja ideat saisivat mieluiten virrata vapaasti ihan joka päivä, mutta hetkittäin varsin kiireisen arjen keskellä se ei ole mikään itsestäänselvyys. Onneksi on erilaisia keinoja pitää sitä yllä. Ehkä näistä havainnoistani on iloa teillekin, vaikka ette puuhailisi päivissänne samanlaisten asioiden parissa – luovasta ajattelusta ja inspiraatiosta on hyötyä meille kaikille niin työssämme kuin arjessamme, vaikka emme olisi graafikoita, valokuvaajia tai kirjoittajia.

Ei ole ollenkaan yhdentekevää millä tavalla aloittaa päivänsä, aamulla on nimittäin tapana määrittää koko päivän kulku. En ole koskaan ollut mikään aamuihminen ja epäilen, että siksi arkeni olikin ihan liian kauan stressaava ja kaaoottinen. Nyt kun en ole enää sidottu toimistoelämään, vaan työskentelen pääasiallisesti kotoa ja vastaan itse aikatauluistani, voin vaikuttaa niin paljon enemmän siihen millaisia aamuni ovat.

En mielelläni sovi mitään menoja aamuihin, olen hitaasti käynnistyvää tyyppiä ja aloitan päiväni mieluiten ilman aikaisia lähtöjä tai palavereita, joissa pitää esimerkiksi puhua. On kiireisiä päiviä, kun täytyy vaan avata tietokone heti kun saan tiirikoitua silmät auki, mutta rennompina aamuina tykkään juoda kahvini kaikessa rauhassa, valita fiilikseen sopivaa musiikkia soimaan, selata lehtiä, kurkkia ikkunasta miltä maailma tänään näyttää ja virittäytyä päivään.

Ympäristön visuaalisuudella ja tunnelmalla on merkitystä. Mieli pysyy virkeänä, kun tila ympärillä ruokkii eikä tukahduta luovuutta. Tykkään, että tila on tuuletettu ja valo saa liikkua vapaasti. Ikkunoissamme ei ole verhoja lainkaan – anteeksi vastapäisten talojen asukit, mutta en halua blokata sitä vähää valoa, jonka Suomessa saamme!

Keräilen ympärilleni inspiroivia asioita. Vaihtuvaan näyttelyyn kuuluu useimmiten kirjoja, kuvia ja tekstinpätkiä, mutta joskus muutakin, erikoisen mallinen esine, kivi, harvinaisella tavalla haalistunut väri, kirpparilta löytynyt maalaus. Niiden energia pitää ilmapiirin latautuneena.

Myös viherkasvit ruokkivat luovuutta ja hyvää ilmapiiriä, niitä onkin meillä lähes joka huoneessa. Onneksi Jarno pitää ne hengissä ja hyvinvoivina, koska kuolleina retkottavilla vehkoilla ei valitettavasti ole samanlaista vaikutusta (olen testannut).

Keskittyminen ei onnistu, jos tila on sotkun vallassa. Asioiden ei suinkaan tarvitse olla sotilaallisessa järjestyksessä, päinvastoin – pöydillämme vallitsee usein pieni luova kaaos, kun meneillään oleviin projekteihin (ja päähänpistoihin) liittyvät paperit, kirjat ja tavarat ovat levällään ympärillämme. Pyrimme kuitenkin pitämään laskut, kuitit, laturit, piuhat ja muut valokuvaavan työparin arkipäivään kuuluvat roinat poissa pinnoilta. Aina se ei onnistu ja mieli alkaa taas vaeltaa levottomana. Silloin täytyy pitää pieni siivoushetki, että saa taas keskittymiskyvystä kiinni.

Tärkeintä on taide! Musiikki, kirjat, elokuvat ja kuvataiteet ovat minulle jatkuvan luovuuden ja inspiraation lähde.

Joskus käy niin, että musiikki aiheuttaa odottamatta hillittömän inspiraatiopiikin ja avaan tietokoneen keskellä yötä. Usein myös etsin ihan tarkoituksella sopivaa musiikkia päästäkseni kirjoitus- tai kuvankäsittelyvireeseen: musiikilla voi helposti määrittää oman mielentilan ja päivän teeman. Voisin kirjoittaa aiheesta kymmensivuisen esseen, mutta ehkäpä syvennyn tähän tarkemmin toisella kerralla.

Jos työn alla on uuden visuaalisen konseptin ideointi, selaan monesti taidekirjoja, muotilehtiä ja vanhojen levyjen kansilehtisiä. Silloin tällöin tongin ideoita myös Pinterestistä. Sieltä löytyy nimittäin ilmeisimpien trendijuttujen lisäksi muutakin silmän- ja sielunruokaa: vanhoja valokuvia, taidetta ja graafisen suunnittelun helmiä keikkaflaijereista kirjojen taittoon. Parhaita ovat luovasti kuratoidut kuvakokoelmat, joista voi saada uusia ajatuksia erilaisten visuaalisten elementtien yllättävään yhdistelyyn.

Elokuvat ruokkivat luovuutta monella tasolla: niistä tulee poimittua niin tunnelmia, visuaalisia elementtejä kuin ajatuksia kirjoittamiseen. Hyviä elokuvia ei tule liikaa vastaan, mutta inspiroiviksi osoittautuneita leffoja voi onneksi katsoa monta kertaa uudestaan, koska niistä löytää jokaisella kerralla jotain uutta.

Luin juuri, että Christopher DeLorenzon taiteellinen työ perustuu filosofiaan, että mikä tahansa voi johdattaa uuden äärelle: kaikki johtaa johonkin, kun on vaan sille avoin. Hän inspiroituu itse erityisesti elokuvista ja kirjallisuudesta.

Yksi parhaista tavoista saada luovuus valloilleen on sulkea tietokone ja ottaa käteen kynä tai sivellin. Ihan sama vaikka piirtely tai maalaaminen ei liittyisi varsinaiseen työhön tai tehtävään mitenkään, tarkoitus onkin tyhjentää päästä turha stressi ja häly, ja tuupata ajatukset uusille radoille.

Pidän usein muistikirjaa lähellä ja suttaan sen sivuille sanoja, lauseenpätkiä ja kuvia. Eniten tykkään kuitenkin maalaamisesta, sillä väreillä on mieleen valtava, alitajuinen voima. Saatan työstää värejä vaikka sormin, pyrkimättä sen kummemmin mihinkään tiettyyn lopputulokseen. Tuntuu vaan hyvältä täyttää valkoista pintaa väreillä ja piirtää esiin muotoja, sekoitella sävyjä, luoda kuvioita ja tekstuureita raapimalla, kaapimalla tai hankaamalla. Kun on viettänyt tunnin värien keskellä, mieli on kirkas ja autuas kuin valkoinen aamuvalo ja siellä on taas tilaa ihan uudelle. Maalaamisella on myös voimakas terapeuttinen vaikutus, mutta se onkin taas ihan toinen tarina.

Inspiroidun jatkuvasti myös muista ihmisistä. Asioita ei kannata pyöritellä loputtomiin omassa päässä, jos ne eivät tunnu etenevän: monesti suunta selkeytyy parhaiten puhumalla muiden kanssa. Kysyn usein muiden mielipiteitä, kaikkein useimmiten tietysti Jarnon, sillä teemme paljon töitä yhdessä, mutta myös ystävien, kollegoiden, ihmisten joiden mielipiteitä ja näkemystä arvostan. Keskustelun lomassa saa usein ihan uusia ideoita ja näkökulmia, toiset ajatukset saattavat vahvistua, toiset muuttua tai unohtua. Ja vaikka olisi ihan eri mieltä keskustelukumppaninsa kanssa, on jokatapauksessa saanut heijastuspintaa ajatuksilleen.

Joskus ei vaan lähde, vaikka kaikki olisi kohdallaan. Mailaa puristamalla ei synny mitään hyvää, parasta mitä silloin voi tehdä on nousta ja puuhata vähän aikaa jotain ihan muuta. Venyttelen, pyörittelen niskaani, juon vettä. Maanittelen koiran mukaan vilttinsä alta ja käyn vähän ulkona jaloittelemassa. Pää saa happea ja ajatukset tuulettuvat. Sen jälkeen on kummasti taas uutta virtaa. Varsinkin kunnon hikiliikunnan jälkeen ideat säkenöivät! Haluaisinkin tänä keväänä alkaa käydä aamutreeneissä, sillä se on loistava tapa aloittaa työpäivä.

Luovuuden ja inspiraation ylläpitämisestä ei lopulta tarvitse tehdä mitään isoa operaatiota. Kyse on oikeastaan pienistä asioista. Siitä, että ihan tavallisen työpäivän keskellä pidetään fiilistä yllä soittamalla musiikkia, kootaan ympärille asioita joista tulee inspiroitunut olo, juodaan kahvi mukista joka saa ajatukset laukkaamaan, avataan muistilehtiö silloin kun kaivataan uusia ideoita tai näkökulmia, puhutaan ja pallotellaan ajatuksia muiden ihmisten kanssa. Pidetään silmät ja korvat auki, sillä kaikessa voi piillä kauneutta tai jotain muuta kiinnostavaa – ja mikä tahansa voi johtaa johonkin uuteen.

Heräsikö ajatuksia tai muita vinkkejä? Miten ruokitte itse luovuuttanne arjessa? Kommenttiloota on teidän, kuten aina.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Muotoilukeskus aukesi Arabiaan

Yhteistyössä Iittala

Hei suomalaisen muotoilun ystävät, joko korviinne on kantautunut tieto siitä, että Iittala ja Arabia ovat avanneet Helsinkiin jotain superkiintoisaa? Iittala & Arabia Muotoilukeskus yhdistää saman katon alle näyttelytilan, kokeellisen tapahtumatilan ja myymälän. Avajaisia vietettiin tovi sitten, olimme mukana juhlimassa ja tutustumassa upouusiin tiloihin Arabian kaupunginosassa. Muotoilukeskus sijaitsee juuri siellä missä sen itseoikeutetusti kuuluukin, Hämeentien varrella Arabian vanhassa rakennuksessa. Suomalaisen muotoilun historiaa on tehty siellä jo yli sadan vuoden ajan.

2016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-12016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-22016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-32016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-4

Yhdeksänteen kerrokseen levittäytynyt keskus on valtava, mutta ei onneksi tarvinnut ihan yksin valloittaa sitä! Laaja on keskuksen ohjelmistokin: sieltä löytyy museo, vaihtuvia näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia ja muita tapahtumia, erilaisia työpajoja ja taiteilijatyötiloja, joihin saa tulla kurkistamaan. Kalenterissa on jopa lapsille sopivaa ohjelmaa, joten paikalle voi suunnata vaikka koko perheen voimin. Alakerrassa on suuri ja kaunis myymälä, josta löytyy takuulla kaupungin kattavin valikoima Iittalan ja Arabian tuotteita astioista taidelasiin. Viimeistään tuon liiketilan nähtyään on helppo ennustaa, että siitä tulee aasialaisten turistien ykkösvaelluskohde.

2016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-52016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-62016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-72016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-92016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-142016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-34

Pidin Designmuseon kanssa yhdessä toteututetusta museo-osuudesta, jossa voi tutustua suomalaisen lasi- ja keramiikkamuotoilun historiaan hengästyttävän kokoelman äärellä: esimerkiksi kuvissa vilahtavaan pitkään pöytään on katettu lasikupujen alle kaikki Arabian vuosien varrella suunnittelemat lasit ja kupit. Kokoelman äärellä alkaa kummasti hahmottaa kuinka mittaamaton merkitys Arabialla ja Iittalalla on ollut kotimaisen muotoilun historiassa ja koko alan kehityksessä.

2016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-102016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-112016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-122016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-132016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-82016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-15

Tykkäsin kovasti myös Arabian Taideosastoyhdistysten taiteilijoiden työtiloista. Uniikkikeramiikkaa ja erilaisia piensarjoja tekevät taiteilijat ovat työskennelleet siellä jo ennen Muotoilukeskuksen aukeamista, nyt tiloihin pääsevät kävijätkin kurkistamaan. Kiersimme tilat monta kertaa, nähtävää oli niin paljon. Seinät ja hyllyt notkuvat keskeneräisistä töistä ja työkaluista. On keramiikkaa, lautasia ja lasitustestejä, maalituubeja ja siveltimiä, veistoksia, lasimaalausta.

Sellaisessa ympäristössä alkaa vähän kihelmöidä selkärankaa ja sormenpäitä. Tekee mieli painella kotiin, työntää kädet tärpättiin ja panna hösseliksi. Kaivaa kaapista kaikki pölyn peittämät maalit ja alkaa maalata, mennä keramiikkakurssille. Suosittelen lämpimästi vierailua lääkkeeksi apatiaan ja aikaansaamattomuuteen! Ja kannattaa kyllä muutenkin käydä inspiroitumassa.

2016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-162016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-172016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-182016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-192016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-202016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-21

Näyttelytila Design Labissa on tällä hetkellä tammikuuhun loppuun asti esillä kaksi näyttelyä: Harri Koskisen optisiin värilasikokeiluihin keskittyvä Näkyjä ja vuoden nuoreksi taiteilijaksi viime vuonna valitun Ville Anderssonin Pilvet – printtitestejä, jotka on painettu Arabian rakastetuimpiin muotoihin. Näyttelyssä esillä olevat prototyypit ovat hulluhienoja, olisin huolinut niistä jokaisen omaan kaappiini astioina tai ihan vaikka printteinä seinään. Pienen palan saa halutessaan mukaansa, Ville on nimittäin suunnitellut muotoilukeskukselle oman nimikkomukin. Pilvet-muki on ostettavissa ainoastaan muotoilukeskuksen omasta myymälästä.

2016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-22

Oikealla se superlahjakas Ville (ja vasemmalla Paperi T, joka soitti avajaisissa musiikkia). Bongasin kemuista Harri Koskisenkin, mutta hän oli niin vikkelä, ettei osunut linssimme eteen. Olisin käynyt kiittämässä monista suomalaisen muotoilun klassikoista, jotka Harri on suunnitellut – tykkään miekkosen tyylistä.

2016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-242016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-252016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-262016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-27

Muotoilukeskuksen kalenterista kurkkaamalla selviää mitä kaikkea siellä tapahtuu tulevina viikkoina ja kuukausina. Suosittelen saapumaan ihan ajan kanssa, sillä nähtävää on paljon eikä elämystä kannata kaahata läpi. Täytyy kyllä meidänkin tulla pian toisen kerran tutkimusretkelle, sillä avajaishumussa jäi varmasti yksityiskohta jos toinenkin vielä näkemättä.

2016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-282016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-292016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-302016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-312016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-322016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-33

Alla vielä yksi suosikeistani, joka on ihan ostettavissa myymälän puolelta: Oiva Toikan lasilintusarjaan kuuluva Kaamospöllö, jonka pökertyneisiin tunnelmiin samaistun joka talvi.

2016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-362016-12-11-stellaharasek-muotoilukeskus-35

Iittala & Arabia Muotoilukeskus
Arabia135, Hämeentie 135 A
Ti, to & pe 12-18, ke 12-20, la-su 10-16

Muotoilukeskuksen myymälä
Ma-pe 10–20, la-su 10-16

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Iittala uusin silmin

Yhteistyössä Iittala


Seuraa sisustusasiaa! Syksy onkin sille oivallista aikaa, ja meikällä muutenkin pikkuvaimoiluvaihde päällä. Mennäänpä siis suoraan asiaan: Iittala haastoi minut valitsemaan klassikkosarjoistaan omat astiasuosikkini ja kokeilemaan kuinka monilla erilaisilla – kaikkein ilmeisimmistä poikkeavillakin – tavoilla niitä voi käyttää. Minulla on oikeastaan aina ollut vähän tapana käyttää esineitä muillakin tavoilla kuin mihin ne on varsinaisesti tarkoitettu: jakkaroita ja tuoleja yöpöytinä, vanhoja lankkuja hyllyinä, lautasia korujen tai kosmetiikan säilyttämisessä, metallisia maitotonkkia maljakkoina… Oivallusten ei tarvitse olla suuria, sisustuksessa saa pienelläkin paljon aikaan. Ajattomat esineet taipuvat vaivattomasti useammanlaisiin tehtäviin.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-01

Omien suosikkien poiminta ei ollut vaikeaa, sillä monet Iittalan astiasarjoista ovat minulle jo vuosien takaa tuttuja ja toimiviksi todettuja. Essencen viinilasit hankin vuosia sitten, enkä ole sittemmin tarvinnut toisia. Kartion kirkkaita klassikkolasejakin on löytynyt kaapista niin kauan kuin muistan. Tykkään molempien sarjojen ajattomuudesta, ne ovat kulkeneet mukana elämänvaiheesta toiseen ja löytäneet muitta mutkitta paikkansa jokaisesta uudesta keittiöstä. Harva esine kestää aikaa ja käyttöä samalla tavalla. Tämä arvostus on opittu jo lapsena kotoa: Iittalan muotoilu oli yksi niistä asioista, jotka tiesin Suomesta jo ennen kuin muutimme äitini kotimaahan.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-022016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-082016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-06

Klassikotkin uudistuvat: Kastehelmi-sarjan uusi sävy, musteensiniseen taittava tummanharmaa, oli raikas tuttavuus, johon tykästyin ensinäkemältä. Sarjan säilytyspurkit taipuvat vaikka kuinka moneen tarkoitukseen: ovat tietysti täydelliset sokerin, sormisuolan tai kahvin säilytykseen, mutta ovat kätevät ja kauniit myös keittiön ulkopuolella – vaikkapa kylpyhuoneessa täytettyinä vanulapuilla, pumpulipuikoilla tai kosmetiikalla. Juomalasit toimivat myös ihan samoilla tavoilla. Purnukoissa on muuten kyllä kannetkin, ne näemmä unohdin kokonaan kuvista.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-03

En omista yhtään varsinaista kukkamaljakkoa, tykkään pitää niitä erilaisissa purkeissa ja astioissa. Iittalan klassikoista tehtävään taipuvat varsin monet. Sovitin Kartion yksinkertaiseen kaatimeen pitkävartista hirssiä, sitä löytyy nyt kukkakaupoista sopivasti sadonkorjuukauden alkuun. Helppoa, halpaa ja näyttävää. Tarkoitukseen sopii toki mikä tahansa pitkävartinen heinä, jos on niin onnekas, että niitä löytyy omilta nurkilta noukittaviksi.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-092016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-04b

Suosikkini on sinivioletin sävyissä loimuava hortensia upotettuna Kastehelmen purkkiin. Kukan värit sopivat tummanharmaaseen niin nätisti, että sielu hyrisee. Näkisin yhdistelmän myös pöydässä, ripottelisin hortensiapalleroita pöydän keskelle katseenvangitsijoiksi. Värienkin kanssa voi varioida – kokeilisin mielelläni myös valkoista hortensiaa kirkkaassa purnukassa. Olisiko joku menossa tänä syksynä naimisiin? No, ei siihen häitä tarvita. Hortensiapalleroiden väliin voisi ehkä sijoittaa saman sarjan juomalaseihin sytytettyjä tuikkuja.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-11

Eukalyptus on yksi lemppareistani, näyttää hyvältä niin pitkävartisena pujotettuna korkeaan kaatimeen kuin lyhyeksi pätkittynä vaikkapa pienessä juomalasissa. Ajattelin muuten joskus, että erilaisia kukkasommitelmia ei kannata yhdistää samaan tilaan, mutta mieli on sittemmin muuttunut. Joskus enemmän on enemmän: kun sijoittelee kodin koko kukkaloiston samalle ikkunalaudalle, ei tarvitse edes imuroida, kun kukaan ei katso lattiaa kuitenkaan.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-072016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-05

Laseihin ja purkkeihin voi myös istuttaa kasveja, minun tapauksessani lähinnä pieniä kaktuksia ja mehikasveja. Ne ovat empiiristen tutkimusteni mukaan mäyräkoiran lisäksi ainoat elolliset olennot, jotka pystyn pitämään hengissä. Myös yrtit näyttäisivät raikkailta tummaan lasiin sujautettuna. Todistettavasti ainakin mintut, mutta en ehtinyt ottaa niistä kuvaa ennen kuin ne päätyivät mojitoiksi.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-042016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-10

Tykkään pitää korut esillä, löytyvät sillä tavoin vaivattomasti ja muistan myös käyttää niitä. Säilytän lempikoruni laakeilla lautasilla, jotta kivet ja ketjut eivät mene solmuun. Sekä käytännöllistä että kaunista – ei tarvitse erikseen sisustaa, kun käyttöesineet kestävät katseita.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-12

En malttanut olla kuvaamatta suosikkipoimintojani myös niiden ilmeisimmän tarkoituksen äärellä: katettuna ruokapöytään. En halua olla uskollinen yhdelle astiasarjalle – tykkään siitä että kaapista löytyy monenlaista kippoa ja kulhoa, jotka kaikki sopivat samaan kattaukseen. Teema-sarjan valkoiset astiat ovat kaikessa ajattomuudessaan ja yksinkertaisuudessaan ehkä parhaat mahdolliset esimerkit astiakaapin kameleonteista, jotka taipuvat melkein mihin vaan.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-132016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-152016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-14

Juomalaseja ei tarvitse suinkaan varata ainoastaan veden tai arkisen appelsiinimehun juomiseen: mojitot maistuivat Kastehelmen juomalaseissa. Valo kuultaa tummanharmaasta lasista kauniisti läpi. Omistan muutaman kirkkaankin Kastehelmi-astian – kulhoja ja suuria lautasia, jotka toimivat hyvin tarjottimina tai pizzalautasina – mutta tummanharmaa alkoi tämän projektin myötä puhutella vielä enemmän. Kirkas Kastehelmi näyttää omaan silmään ihanasti retroklassikolta, tummanharmaana samat astiat näyttävät aivan toiselta, enemmän tätä hetkeä hengittäviltä.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-172016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-182016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-16

En omista kakkuvatia – en ole viitsinyt hankkia kaappiin astiaa, jota tarvitsee taloudessamme kuitenkin kohtalaisen harvoin. Astioita voi onneksi käyttää ruokapöydässäkin luovilla tavoilla: kaikin puolin pätevä kakkuvati syntyy kääntämällä pikkukulho nurin ja asettamalla iso lautanen sen päälle. Samalla tavalla voi tarjoilla tietysti muutakin, makeista herkuista suolaisiin. Kauniisti koottu salaatti on näyttävämpi, jos sen nostaa koholle pöydästä. Myös pieniä alkupaloja olisi kiva kattaa korkealle vadille. Idea toimii toki myös Kastehelmen lautasilla, mutta marjaisan pavlovan alle halusin mieluummin yksinkertaista Teemaa. Pavlova on muuten laiskan emännän suosikki, varsinkin kun marenkipohjan voi ostaa valmiina kaupasta, jos sitä ei ennätä tai huvita paistaa itse. Köh.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-202016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-212016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-19

Mainitsinko jo mojitot? Niin nättiä, kun saa täyttää lasin mintunlehdillä. Ja vadelmilla! Aion ahmia tuoreita marjoja niin kauan kun niitä vielä saa. Onneksi äiti aikoo tuoda mustikoita pohjoisesta.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-242016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-232016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-22

Tykkään hulluna noista purnukoista myös kattauksessa. Niihin voi pistää mitä vain. Odotan jo joulua: yhden purkin täytän mädillä, toisen sipulisilpulla ja kolmannen smetanalla. Hmm… Tarvitseeko sitä varten odottaa jouluun? Taidan tietää mitä viikonloppuna syödään.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-252016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-26

Näitä kuvia onkin sitten kiva katsella jälkeenpäin, kun tulee aivan järjetön nälkä! Ennen kuin kipitän kauppaan, vielä yksi vinkki: ei tarvitse omistaa erikseen tuikkukippoja, kynttilät näyttävät nimittäin hyvältä myös kauniissa juomalaseissa tai säilytyspurkeissa. Aaah. Saksalainen sieluni rakastaa tätä funktionaalisuuden juhlaa.

2016-09-01-stellaharasek-iittala-inspiroiduklassikoista-27

Kommenttiloota on teidän – löytyykö omista kaapeistanne Iittalan klassikoita? Entä käytättekö itse astiasuosikkejanne muuallakin kuin osana kattausta?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA