Huhtikuun ilon aiheita x 5

Taitaa olla kevättä rinnassa, sillä olen ollut viime aikoina jotenkin epätavallisen täynnä tarmoa. Listamaanikko ei jätä tietenkään käyttämättä hyvää tilaisuutta laatia tästäkin listaa: seuraa siis täysin sattumanvarainen listaus viime viikkojen ilonaiheista ei missään tietyssä järjestyksessä.

✖ Kirppisonneni on ollut viime aikoina suorastaan satumainen. Yksi löydöistäni on Arabian Kala-talouslevy, jonka Kaarina Aho suunnitteli 50-luvulla. Aho kuului Kaj Franckin suunnitteluryhmään Arabialla ja näitä mustia Kaloja valmistettiin ilmeisesti vuosina 54-58. En ennen tätä edes tiennyt, että niitä on tehty yksivärisenä, saati mustana – olen nähnyt vain kuvioituja kaloja, jotka eivät ole vedonneet estetiikan tajuuni kuin yleisellä onpa nätti, mutta ei meillä -tasolla. Musta Kala sen sijaan on keittiömme täydellinen: minimalistinen ja esittävyydessään hivenen humoristinen esine, joka päätyi heti erinnäisiin tärkeisiin tarjoilutehtäviin.

✖ Rasittava jälkitauti, josta valitin muutama viikko sitten, on vihdoin ohi ja olo alkaa olla taas normaali (eli semmonen perusnuutunut). Aah. Tiedättekö sen autuaan hetken heti sairastamisen jälkeen, kun osaa todella iloita terveestä olostaan ennen kuin siihen taas tottuu? Eikä sitä muista taas arvostaa ennen kuin seuraavan kerran taas sairastuu.

✖ Seurauksena edellisestä kohdasta olen päässyt pitkästä aikaa takaisin joogasalille. Aloitin lempeällä yinjoogalla ja tuntui niin hyvältä liikuttaa tätä sairastelun aikana kankeutunutta kehoa: se natisti ja nitisi kuin ruostunut sarana, mutta jostain pitää taas aloittaa. Olen myös oikonut ja venytellyt jäseniä kotona nettijoogan äärellä, se on loistava ratkaisu päiviin kun aikataulut eivät mene yksiin joogatuntien kanssa tai päivään ei yksinkertaisesti mahdu puolitoista tuntia liikuntaa. Uhoilin myös Kanervalle tekeväni paluun bootcampiin, hän ilahtui ja alkoi heti puhua jostain punnerrushaasteesta. Uups. Katsotaan kuinka kauan pystyn leikkimään etten ymmärrä mistä on kyse.

✖ Olen viime aikoina nähnyt paljon ystäviä ja kaikenlaisia tärskyjä ja illanistujaisia on sovittu tulevillekin viikoille. Lauantaiksi on luvassa jopa brunssi! En muista milloin olisin viimeksi ollut ihan virallisella brunssilla, olkoonkin, että ne järjestetään omassa keittiössämme. Ainahan ystäviä on ihana nähdä, mutta nyt on ollut jotenkin vielä tavallista kivempaa – ehkä muillakin on kevättä rinnassa? Tai sitten omat stressikierrokseni ovat laskeneet ja nautin tutuistakin asioista enemmän.

✖ Kaikkihan tämän ovat huomanneet ja ovat siitä todennäköisesti ihan samaa mieltä, mutta tämä valon määrä on pökerryttävän ihanaa. Että aurinko voi paistaa vielä kahdeksalta illalla! Että aamuisin on valoisaa kun herää! Tuntuu kuin olisi uusi ihminen. Harmi vaan, että tämä uusi ihminen ei jaksaisi enää yhtään näitä villapaitoja ja kaulahuiveja, joita vielä varsinkin iltaisin tarvitaan. Kaikki vaatteet tuntuvat jotenkin nuhjuisilta ja koirankarvaisilta, kengätkin kaipaavat talven jäljiltä huoltoa. Täytyy omistaa joku viikonloppupäivä vaatekaapin siivoamiseen ja valmistelemiseen kevääseen. Ehkä sama pitäisi tehdä tälle naisellekin.

PHOTO BY STELLA HARASEK

Kokemuksia Yogaiasta

Kaupallisessa yhteistyössä Yogaia ja Asennemedia

Kun matkustaa paljon työnsä puolesta, arkirytmien ylläpitämisestä tulee haastavaa. Juuri kun on päässyt matkan jälkeen takaisin kiinni jotakuinkin järjellisiin uni-, ruokailu- ja treenirytmeihin, ne katkeavat taas seuraavaan reissuun. Ylivoimaisesti eniten meillä on kärsinyt liikkuminen. Aloitimme viime syksynä astangajoogan, mutta punavuorelaiselle joogastudiolle on vaikea päästä maanantaisin ja keskiviikkoisin kello viisi, jos sattuu olemaan Meksikossa tai Marokossa tai matkalla Jaava-saaren läpi Jakartaan. Aina voisi joogata ominpäin, mutta minä kyllä tarvitsen tuttuihinkin liikkeisiin ohjaajan, joka sanoo mitä tehdä ja muistuttaa oikeaoppisista tekniikoista. Muuten en yksinkertaisesti saa aikaiseksi muutamaa hassua aurinkotervehdystä enempää, tai turhaudun siihen, etten muista liikesarjoja.

Liikkumisemme on ollut viime aikoina melko maltillista, korkeintaan pari kertaa viikossa, mutta treenitauot tuntuvat tälläkin rytmillä kehossa yllättävän nopeasti nuutumisena, lysähtäneenä ryhtinä ja jäykkyytenä. Olo on niin paljon parempi ja energisempi, jos jaksaa liikkua sen muutaman kerran viikossa, tai vaikka parinkymmenen minuutin verran joka toinen päivä! Se on niin lyhyt aika, mutta uni on syvempää, ajatukset kirkkaammat ja keho tuntuu kevyemmältä ja notkeammalta. Vaikka kuinka tekisi välillä pitkän työpäivän jälkeen mieli unohtua peiton alle syömään sipsejä, kyllä se vaan on niin, että ihminen on tarkoitettu liikkumaan (ja treenin jälkeen voi sitten syödä niitä sipsejä, jos tuntuu yhä siltä).

Yhteistyö Yogaian kanssa tuli hyvään saumaan, sillä reissuja on ollut viime aikoina aika paljon eikä meitä ole nähty joogastudiolla viime kuukausina kuin satunnaisesti. Nettijooga voi olla ratkaisu moneen muuhunkin tilanteeseen, jossa on vaikeaa pitää kiinni säännöllisillä tunneilla käymisestä: lapsiperheen ruuhkainen arki, haastavat työrytmit, pitkät etäisyydet joogastudioille tai ihan vaan se, että ryhmäliikunta ei tunnu omalta jutulta tai kolea keli ei inspiroi lähtemään ulos.

Yogaia on suomalainen konsepti, joka on sittemmin menestynyt myös kansainvälisesti. En ihmettele yhtään: maailman ensimmäinen nettijoogastudio tuo joogan ihmisten olohuoneeseen (tai hotellihuoneisiin!) jossa tallennettuja tunteja voi katsoa milloin vaan itselle parhaiten sopii. Toisin kuin monet myöhemmin aloittaneet kilpailijansa, Yogaia tarjoaa tunteja myös suorina lähetyksinä: livetunnille voi osallistua tietokoneen kamera päällä tai ilman kameraa. Jos napsautat tietokoneen kameran päälle, ohjaaja näkee sinut ja voi opastaa tunnin aikana. Ihan mahtavaa mihin kaikkeen teknologiaa on hoksattu nykypäivänä hyödyntää.

Seuraavaksi meidän huomioita ja kokemuksia. Kuvat on otettu pari viikkoa sitten Marokossa ja niissä joogailee vain toinen meistä – minä sain reissussa flunssan, joten keskityin treenaamiseen sijaan minttuteehen ja kuvaamiseen.

✖ Yogaian avulla on helppo ryhtyä treenaamaan. Ei tarvitse pakata treenikamoja tai lähteä mihinkään, ei tarvitse aikatauluttaa päivää tiettyyn ajankohtaan sidotun tunnin ympärille eikä tarvitse varata aikaa muuhun kuin itse treeniin. Riittää että avaa tietokoneen ja valitsee sopivan tunnin, olipa sitten kotonaan, hotellihuoneessa tai airbnb-asunnon terassilla. Tämän helpompaa liikkumista ei taida ollakaan.

✖ Koti- tai hotellihuonejoogaan ei tarvita kummoisiakaan varusteita. Jooga- tai jumppamatto on hyvä olla, mutta ilmankin tarvittaessa pärjää, matto vaan alle. Joogaaminen onnistuu vaikka yöpaidassa tai uimahousuissa, mutta minusta on tosin ihana vetää päälle joogatrikoot ja toppi, koska siitä tulee hyvä fiilis ennen kuin on edes aloittanut.

✖ Yogaiasta löytyy erilaisia joogaharjoituksia astangajoogasta yin joogaan, mutta on siellä muutakin joogan harrastajaa mahdollisesti kiinnostavaa: hengitysharjoituksia, mediaatiota, mindfulnessia. Niiden lisäksi valikoimissa on myös ihan muunlaisia tunteja, kuten keppijumppaa, kahvakuulaharjoituksia ja kehonhuoltotunteja. Valikoiman laajuus yllätti ja myös innosti, kun huomasimme kuinka helppoa on päästä kokeilemaan kaikkea itselle uutta.

✖ Olemme molemmat tykänneet tehokkaista venyttelytunneista, jotka saavat energiat liikkeelle. Venyttelytuntejakin on monenlaisia: toiset ovat enemmän relaxing ja sopivat tosi hyvin esimerkiksi nukkumaanmenon yhteyteen. Ihanaa, kun jälkeenpäin ei tarvitse vetää enää ulkokamppeita päälle ja lähteä tarpomaan räntäsateen läpi kotiin, vaan voi sujahtaa suoraan sänkyyn.

✖ Tunteja löytyy ihan joka fiilikseen ja tilanteeseen, kymmenen minuutin meditaatioharjoituksista ja vartin pikatreeneistä 75 minuutin joogatuntiin. Vaikka aika olisi kortilla, nopean treenin tekemiseen ei oikeasti mene kuin viisitoista minuuttia. Tunteja voi myös yhdistellä sopiviksi kokonaisuuksiksi: Jarno on esimerkiksi yhdistänyt nopean korkeasykkeisen treenin kymmenen minuutin rentoutusharjoitukseen. Valikoimissa on myös tunteja, jotka keskittyvät johonkin tiettyyn teemaan, esimerkiksi selän treenaamiseen tai käsiseisontatekniikan hiomiseen.

✖ Uusia tunteja tulee jatkuvasti, joten ne eivät takuulla lopu kesken, vaikka liikkuisit joka päivä. Kaikki tunnit ovat nauhoitettuja livetunteja, joihin on voinut osallistua myös reaaliaikaisesti. Kukin tunti pysyy valikoimissa 30 päivää, mutta jos merkitset tunnin suosikiksi, se säilyy profiilissasi pidempään.

✖ Sivusto on kokonaisuudessaan selkeä ja helppokäyttöinen. Mitä enemmän sivustoa käyttää sen tutummaksi se tulee, kun tietää jo vähän mitä hakee. Sopivan tunnin valitseminen on aloittelijallekin helppoa filttereillä, joilla voi valita toivomansa vaativuustason, sopivan treenin keston ja sen haluaako esimerkiksi jotain energisoivaa vai rentouttavaa. Voi myös valita ohjauksen suomeksi tai englanniksi, ja sen jälkeen ohjaajan.

✖ Vaativuustasot helpottavat itselle sopivien treenien valintaa. Taso 1 on aloittelijoille. Taso 2 on aiempaa kokemusta omaaville ja tunnin aikana harjoitellaan myös haastavampia liikkeitä, kuten taaksetaivutuksia. Taso 3 on edistyneille ja tunnin aikana tehdään haastavia liikkeitä. Me olemme kokeilleet pääasiassa ykkös- ja kakkostason tunteja, Jarno enemmän jälkimmäisiä, sillä hän on meistä se liikunnallisesti lahjakas ja minä se tumpelo, joka opettelee yhä tätä taianomaista taitolajia nimeltä kehonhallinta – ja kiitos joogan, kehittyy kyllä!

✖ Paras tapa löytää itselle mieluisia tunteja on kokeilla rohkeasti: nettijoogassa se on helppoa, sillä tuntia ei tarvitse kärvistellä loppuun, jos sisältö ei miellytäkään – senkus napsautat päälle seuraavan. Jos löydät ohjaajan, josta pidät, ohjaajan kaikki tunnit saa kätevästi esiin valikosta. Hyväksi osoittautuneet tunnit voi lisätä omiin suosikkeihin, jolloin niihin on helppo palata uudestaan niin kauan kuin ne pysyvät valikoimassa.

✖ Jos on ensimmäistä kertaa kokeilemassa joogaa, suosittelemme lämpimästi livetunteja, joissa saa ohjaajalta henkilökohtaista opetusta. Nauhoitetut tunnit sopivat mielestämme erityisen hyvin liikkujille, joilla on edes vähän kokemusta ohjatusta joogasta. Jos on päässyt harjoittelemaan oikeita tekniikoita opettajan kanssa, on todennäköisesti jotain tuntumaa siihen miten hyvin oma keho taipuu liikkeisiin ja millaisiin asioihin pitää kiinnittää huomiota.

✖ Ohjaajat ovat meidän kokemusten perusteella ammattilaisia, joiden opetus on hyvää ja selkeää. Myös englanninkielisestä ohjauksesta on helppo pysyä perässä, vaikka kaikki termit eivät olekaan tuttuja. Tallenteista näkee, että ne on tehty livetunneista: ohjaajat tervehtivät ja tsemppaavat osallistujia. Siitä tulee hauska fiilis, että täällä me tyypit vaan treenataan ympäri maailmaa samojen ohjeiden tahtiin. Tunnit voi jälkeenpäin myös pisteyttää ja jättää ohjaajalle halutessaan kommentin.

✖ Yogaia toimii myös mobiilissa. Sitä emme olekaan vielä testanneet, koska reissaamme aina läppärin kanssa. iPad olisi varmaan koon puolesta ihanteellisempi kuin puhelin, mutta toisaalta, suurin osa ohjeista tulee otettua vastaan kuunneltuna eikä ruutua niin hirveästi vilkuile, joten ei sen ehkä niin väliä, vaikka ruutu olisi pieni.

✖ Yogaian kuukausimaksu on 19,95€, jos maksaa kuukauden kerrallaan eikä halua sitoutua sen pidemmiksi ajaksi kerralla. Halvimmillaan se on 9,95€/kk, jos palvelun tilaa vuodeksi. Yhden kahvilavisiitin hinnalla saa siis kuukauden treenit, ei hullumpaa. Kunpa tämä olisi ollut olemassa silloin vuosia sitten kun tein niin pitkää työpäivää, ettei sen jälkeen ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä mihinkään joogatunnille.

Kiinnostaako, tai oletteko jo testanneet? Jos, mitä tykkäsitte?

Loppuun lukijaetu! Jos liityt Yogaian jäseneksi nyt, saat koodilla NOTES2018 ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi. Ensimmäinen kuukausi on siis ilmainen ja sen jälkeen jäsenyys jatkuu automaattisesti hintaan 19,99 eur/kk, jos et erikseen peruuta sitä. Tilauksen voi peruuttaa milloin vaan, tai vaihtaa sen pidempikestoiseen, edullisempaan jäsenyyteen, jossa on laskutus 3 tai 12 kuukauden välein. Etu on voimassa kaikille uusille jäsenille huhtikuun loppuun asti. Tarjoukseen voi tarttua tästä. Liikkumisen iloa!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Alkuviikon tärkeimmät

Aloitimme viikonloppuna joogan! Jos olet nyt ihan että anteeksi mitä että, tsekkaa meitsin viimeviikkoinen kirjoitus tai rapakuntoisen miehen terveiset. Kyllä! Puimme lauantaiaamuna päälle joogaystävälliset vaatteet ja painelimme Merimiehenkadulle reippaampina kuin varmaan yhtenäkään lauantaiaamuna viimeiseen kymmeneen vuoteen. Vähän jopa jännitti ihan kuin olisi ollut syksyn ensimmäisenä päivänä menossa kouluun, mutta vastassa ei onneksi ollut mikään pulpetti vaan joogamatto, uusista oppilaistaan pakahtuva Katja ja joogasalin lohdullinen hiljaisuus.

No miltä tuntui? Hyvältä, ihan pelkästään hyvältä. Ajatus joogan pariin palaamisesta oli saanut ilmeisesti kypsyä juuri sopivan kauan, sillä oma kömpelyys ja osaamattomuus ei ottanut enää päähän. Ennen piti taistella vastaan kaikkea mikä tuntui vaikealta tai vitutti, mököttää maailmankaikkeudelle jos asiat eivät sujuneet kuten toivoin. Nyt tuntuu helpommalta hyväksyä nykytilanne, kohdata oma keho sellaisena kuin se on juuri nyt kaikkine vajavaisuuksineen ja ajatella, että tässä sitä harjoitellaan. Näitä asanoita ja tätä elämää ja tätä ikuista hemmetin hyväksymistä joka ei vieläkään ihan suju, mutta muuttuu onneksi päivä päivältä mahdollisemmaksi.

Huomasin myös, että astangajoogan asanat eivät tuntuneet enää niin mahdottomilta kuin joskus aikoinaan. Ei se ole oikeastaan ihme, olenhan ehtinyt tässä välissä treenata useamman vuoden valmentajani Kanervan ohjauksessa Helsinki Core Trainersilla. On ollut pitkiä treenitaukoja ja liikkuvuudessa ja lihaskunnossa onkin yhä paljon tekemistä, mutta pitkälle on tultu siitä mistä lähdin liikkeelle silloin kun aloitin treenaamisen. Harasek on oppinut vihdoin kyykkäämään taisi olla kaunein lause, jonka viime vuonna kuulin. Ehkä tänä vuonna opin vihdoin punnertamaan oikealla tekniikalla, sitä nimittäin harjoitellaan sekä joogasalissa että Kanervan bootcampissa.

Liikkuminen kiinnostaa, mutta noin muuten poden yhä käynnistymisvaikeuksia kesän jäljiltä. En millään jaksaisi mitään järkevää. Sain onneksi lomailla Roomassa muutaman päivän, tulimme takaisin vajaa viikko sitten enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi purkaa matkalaukkua. Se on joka päivä huomisen homma, samoin kuin minipuutarhan nostaminen sisään parvekkeelta, kirjanpito ja pyykinpesu, johon ryhdytään vasta äärimmäisen pakon edessä (eli silloin kun vaihtoehtona on joko pyykätä tai ostaa uusia alusvaatteita). Tällä viikolla pitäisi päästä todenteolla kiinni töihin, alkaa ajatella syksyä, metsästää loppuvuodelle yhdet Meksikon lennot ja lähetellä vähän laskuja, jotta on rahaa ostaa ne liput.

Kokosin näitä kuvia vähän sieltä sun täältä, otoksia kotoa, aamupalapöydästä, olohuoneesta kun Jarno soittelee kitaraa. Rakastan pieniä melodianpätkiä jotka kantautuvat huoneesta toiseen, hän soittaa niitä ajatuksissaan ja minä kuuntelen. Itse hän kutsuu niitä rämpytyksiksi, minusta ne ovat lumoavat. Jos pyydän, hän esiintyy, laulaa niin että Juno herää ja höristää korviaan. Mutta parhaita ovat ne hetket kun hän ei edes muista, että joku saattaa kuunnella.

Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin?

PHOTOS BY STELLA HARASEK

LET´S GET PHYSICAL

Kuvassa on itsekehitetty jooga-asana nimeltään kahvitervehdys. Siihen kuuluu usein myös tupakka tai kaksi.

Sen kehittäjä on mies, jolla on liikunnanpuutteesta rapistunut lihaskunto ja kankeutunut liikkuvuus (huomaa kuvassa alle 90° alaraajojen kulma). Mies, joka hengästyy liukuportaissa ja kykenee keskittymään vain 20 minuutin pätkissä. Mies, jonka päässä myllertää niin paljon ja taukoamatta, että joutuu joka ilta valvomaan itsensä uneen. Fyysisen työn lopetettuani ja liikuntaharrastusten vähennyttyä on tullut aika myöntää itselleni, että olen ikäisekseni rapakunnossa – sekä fyysisesti että henkisesti.

En ollut “kesäkunnossa” tänä kesänä tai oikeastaan minään kesänä, en ymmärrä mitä se edes tarkoittaa. Eikö olisi järkevämpää, että olisi kunnossa ihan kesät talvet? Nyt on tullut aika ravistella kangistunutta mieltä ja kolottavia lihaksia – joogan avulla.

Katjan astangajoogan alkeiskurssi alkaa tänä viikonloppuna enkä ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani! Olen kuullut tutuiltani pelkkää positiivista Katjan kursseista ja ohjauksesta. Ensikertalaisena haluankin selkeää opetusta ammattilaiselta, joka ymmärtää minua ja kehoani, johon voin luottaa ja jonka kanssa on helppoa keskustella. Vihdoinkin joogan aloittaminen tuntuu luontevalta. Kursseista voi lukea lisää Katjan sivuilta. Siellä on takuuvarmasti jokaiselle oma toimiva vaihtoehto. Alkeiskurssillakin on vielä tilaa, jos haluat liittyä seuraan.

Haastan kaikki miettimään hetken itseään ja maailmaa, jossa elämme. Mitkä ovat sua eteenpäin työntävät voimavarat ja ovatko ne oikeat tai riittävät? En sano joogan siirtävän rakennuksia, mutta uskon, että siitä saa resursseja oman kehon ja mielen palasten järjestämiseen. Mä olen valmis muutokseen.

Takaisin joogamatolle

Kun opiskelin Tampereella, kävin pitkien koulupäivien vastapainoksi (lue: ylläpitämässä fyysistä kuntoani ja mielenterveyttäni) kuntosalini astangajoogatunneilla. Kolme kertaa viikossa. Vuoden ajan. Oppimatta yhtään mitään. Mikä pettymys! Äitini oli joogannut koko lapsuuteni ja kuvittelin, että olin imenyt taipumuksen jo äidinmaidosta.

Lopetin vuoden päästä, kun kyllästyin siihen ettei mitään tuntunut tapahtuvan. Tuli minusta rauhallisempi, vähän notkeampi. Ehkä pitkäpinnaisempikin, koska tuo uudelle harrastukselle omistettu vuoden pituinen koeaika oli kärsimättömälle aivan ennennäkemätön saavutus. Mutta en kokenut suurta valaistusta josta julkkikset puhuivat, kankeasta graafikko-opiskelijasta ei kuoriutunut jäntevää joogia eikä asanoistakaan tullut harjoittelun myötä helpompia, vaikka hampaat irveessä väänsin.

Myöhemmin toki tajusin, että paikka oli ollut väärä, opettajalla oli ollut käsissään aivan liikaa oppilaita ja ennen muuta: oma asenteeni oli ollut ihan pielessä. Olin innostunut muiden oivalluksen iloa uhkuvista joogajutuista ja mennyt tunnille odottaen, että joogan taianomaiset vaikutukset lankeaisivat minunkin ylleni kuin jumalallinen valo taivaalta ilman että minun tarvitsisi tehdä sen eteen muuta kuin saapua paikalle jumppatrikoissani ja kulahtaneessa bändipaidassani.

Ihan varmuuden vuoksi olen kuitenkin aktiivisesti vastustanut joogaa siitä saakka. Melkein kaikki ystäväni käyvät joogassa ja he ovat esittäneet kiusallisia kysymyksiä siitä mihin oma joogailuni jäi, miettineet eikö laji olisi täydellinen kroonisesti jumissa olevalle keholleni? Olen kiljunut aina samaa: kokeiltu on! Ehkä minusta ei vaan ole siihen! Kehoni ei yksinkertaisesti taivu sellaiseen. En oppinut vuodessa tekemään edes perusasanoita kunnolla, enkä saanut kiinni siitä hengitysrytmistäkään. Meikäläisen kärsivällisyys ja notkeus ei vaan riitä. Parempi kun pysyn poissa! Enemmän joogaa teille valaistuneemmille!

Sitten tapasin Katja Kokon, joka viattomasti kysyi voisiko olla, että juuri nämä ajatukset kertovat siitä paljonko voisin joogasta hyötyä, jos vaan antaisin sille mahdollisuuden?

Siinäpä vasta kiusallinen kysymys.

Olemme vuosien varrella ystävystyneet. Katja on huipputyyppi, ehkä tiedättekin hänet bloginsa kautta. Hän on Suomen johtava luonnonkosmetiikkaguru ja loistava joogaohjaaja. Sain jo kauan sitten kutsun Katjan joogatunneille, joilla monet ystäväni käyvät. He ovat kehuneet Katjan opetusta, joka on kuulemma lempää, mutta sopivan skarppia – asanat tehdään täsmällisesti ja oikeaa tekniikkaa harjoitellaan. Lupasin pohtia. Kaksi vuotta siihen meni – vai kolme? Mutta nyt hetki tuntuu viimein oikealta. Takana on pitkä treenitauko. Palasin juuri Kanervan bootcampiin – ja se on ollut muuten ihanaa – ja on täydellinen hetki ottaa sen rinnalle jotain toisenlaista ja täydentävää. Joogalla on toki paljonkin positiivisia vaikutuksia kuntoon ja liikkuvuuteen, mutta erityisesti haluan harjoitella hiljaa olemista ja hengittämistä, keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan. Lempeämpi suhtautuminen omaan kehoon ja mieleen kiinnostaa myös – ne eivät ole koskaan olleet varsinaisia vahvuuksiani. Alan vihdoin tajuta, että on ihan sama paljonko teen hyvinvointini eteen, jos omat ajatukseni kiertävät negatiivista kehää. Toivon, että jooga auttaa siihen – ja tällä kertaa olen myös valmis tekemään ihan itse jotain sen eteen.

Asioita, jotka jo tiedän astangajoogasta:
– Se on oiva lajivalinta kaltaisilleni vatipäille, jotka eivät koskaan jaksa venytellä, vaikka keho sitä kipeästi tarvitsee. Pidän välillä jumppamattoa ja foamrolleria osoittelevasti keskellä olohuoneen lattiaa enkä siltikään saa aikaiseksi. Toivottavasti Kanerva ei lue tätä.
– Se on kätevä tapa aikatauluttaa kiireiden keskelle aikaa itselle, pieni irtiotto arjesta edes kerran kaksi viikossa. Joogasalin hämärässä et ajattele enää kauppalistaa tai huomisen aamupalaveria, vaan keskityt hengittämiseen ja siihen mitä kehosi tekee. Todella tervettä ihmiselle, joka elää aivan liikaa päänsä sisällä! Tarkoitan paitsi itseäni myös kaikkia teitä, jotka olette samanlaisia bileet omassa päässä -tyyppejä.
– Se on todella tehokasta liikuntaa, ei tosiaan mitään meditaatiohyminää! Otin kerran silloisen poikaystäväni mukaan tunnille, koska hän kuvitteli minun käyvän jossain suitsukkeenkatkuisessa kellarissa laulamassa risti-istunnassa mantroja eikä voinut ymmärtää mihin tarvitsin treenivaatteita. Varttia myöhemmin salin hiljaisuuden rikkoi vain pieni tip kun ensimmäinen poikaystävän otsalta tipahtanut hikipisara osui lattiaan. Ei kuittaillut enää sen jälkeen.
– Mutta eipä väheksytä ollenkaan joogan henkistä vaikutusta! Sain maistaa sitä, vaikka ensimmäinen kosketukseni joogaan ei tehnytkään lähtemätöntä vaikutusta. Jälkeenpäin ajatellen on ollut melkoinen saavutus, että kesken hektisimpien opiskeluaikojeni maltoin ja halusin käydä kolme kertaa viikossa keskittymässä joogasalissa. Jos keskinkertainen joogaopetus saa keskivaikeista asenneongelmista huolimatta aikaan moista, mitä voikaan tapahtua kun menee loistavan opettajan ohjaukseen vihdoin valmiina oppimaan?

Kirjoitan tästä nyt, koska Katjan syksyn kurssit ovat käynnistymässä ja tunneille on vielä muutamia paikkoja jäljellä. Niillä on tapana täyttyä, joten jos kiinnostaa, kurkkaa nopeasti perusinfot kaikista Katjan kursseista sekä kurssivaihtoehdot ja hinnat. On yksittäisiä kursseja ja koko kauden jatkuvia, joiden maksut voi halutessaan jakaa kahteen osaan. Jos haluatte samaan ryhmään kuin me olemme Jarnon kanssa menossa, se löytyy tästä ja sisältää kahden viikottaisen tunnin lisäksi viikonlopun pituisen alkeiskurssin, joka on pakollinen kaikille astangajoogaa vasta aloittaville. Kyllä, aion aloittaa alusta.

Tunnit eivät suinkaan ole tarkoitettu vain säännöllisesti jo treenaaville, vaan sinne ovat lämpimästi tervetulleita myös rautakanget ja huonokuntoiset toimistorotat – saa tulla sellaisena kuin on! Katjan tuntien ilmapiiri on takuulla lämmin ja rento, ja ryhmäkoot ovat pieniä, jotta Katja ehtii keskittyä jokaiseen.

Alkeiskurssi pidetään ensi viikon lopussa enkä malta odottaa. Tällä kertaa haluan tehdä kaiken kunnolla ja keskittyen. Ilman odotuksia, stressaamatta siitä millä tahdilla kehityn ja osaanko tarpeeksi, koska se ei ole tärkeää. Riittää, että teen tätä itseäni varten, omaa kehoani kuunnellen ja ilon kautta.

Mitäs teidän treeneihin kuuluu? Meinaatteko aloittaa tänä syksynä jotain uutta tai jatkaa hyväksihavaitulla linjalla? Vai onko Projekti Sohvaperuna vielä niinsanotusti vaiheessa? Jos on niin tsemppiä, minä niin ymmärrän! Luulen etten tule koskaan rakastamaan mitään liikuntaa niin paljon kuin rakastan sohvaani, mutta onneksi olen oppinut viime vuosina arvostamaan sitä miltä tuntuu keho, joka saa liikkua, hikoilla ja venyä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA