Huhtikuun ilon aiheita x 5

Taitaa olla kevättä rinnassa, sillä olen ollut viime aikoina jotenkin epätavallisen täynnä tarmoa. Listamaanikko ei jätä tietenkään käyttämättä hyvää tilaisuutta laatia tästäkin listaa: seuraa siis täysin sattumanvarainen listaus viime viikkojen ilonaiheista ei missään tietyssä järjestyksessä.

✖ Kirppisonneni on ollut viime aikoina suorastaan satumainen. Yksi löydöistäni on Arabian Kala-talouslevy, jonka Kaarina Aho suunnitteli 50-luvulla. Aho kuului Kaj Franckin suunnitteluryhmään Arabialla ja näitä mustia Kaloja valmistettiin ilmeisesti vuosina 54-58. En ennen tätä edes tiennyt, että niitä on tehty yksivärisenä, saati mustana – olen nähnyt vain kuvioituja kaloja, jotka eivät ole vedonneet estetiikan tajuuni kuin yleisellä onpa nätti, mutta ei meillä -tasolla. Musta Kala sen sijaan on keittiömme täydellinen: minimalistinen ja esittävyydessään hivenen humoristinen esine, joka päätyi heti erinnäisiin tärkeisiin tarjoilutehtäviin.

✖ Rasittava jälkitauti, josta valitin muutama viikko sitten, on vihdoin ohi ja olo alkaa olla taas normaali (eli semmonen perusnuutunut). Aah. Tiedättekö sen autuaan hetken heti sairastamisen jälkeen, kun osaa todella iloita terveestä olostaan ennen kuin siihen taas tottuu? Eikä sitä muista taas arvostaa ennen kuin seuraavan kerran taas sairastuu.

✖ Seurauksena edellisestä kohdasta olen päässyt pitkästä aikaa takaisin joogasalille. Aloitin lempeällä yinjoogalla ja tuntui niin hyvältä liikuttaa tätä sairastelun aikana kankeutunutta kehoa: se natisti ja nitisi kuin ruostunut sarana, mutta jostain pitää taas aloittaa. Olen myös oikonut ja venytellyt jäseniä kotona nettijoogan äärellä, se on loistava ratkaisu päiviin kun aikataulut eivät mene yksiin joogatuntien kanssa tai päivään ei yksinkertaisesti mahdu puolitoista tuntia liikuntaa. Uhoilin myös Kanervalle tekeväni paluun bootcampiin, hän ilahtui ja alkoi heti puhua jostain punnerrushaasteesta. Uups. Katsotaan kuinka kauan pystyn leikkimään etten ymmärrä mistä on kyse.

✖ Olen viime aikoina nähnyt paljon ystäviä ja kaikenlaisia tärskyjä ja illanistujaisia on sovittu tulevillekin viikoille. Lauantaiksi on luvassa jopa brunssi! En muista milloin olisin viimeksi ollut ihan virallisella brunssilla, olkoonkin, että ne järjestetään omassa keittiössämme. Ainahan ystäviä on ihana nähdä, mutta nyt on ollut jotenkin vielä tavallista kivempaa – ehkä muillakin on kevättä rinnassa? Tai sitten omat stressikierrokseni ovat laskeneet ja nautin tutuistakin asioista enemmän.

✖ Kaikkihan tämän ovat huomanneet ja ovat siitä todennäköisesti ihan samaa mieltä, mutta tämä valon määrä on pökerryttävän ihanaa. Että aurinko voi paistaa vielä kahdeksalta illalla! Että aamuisin on valoisaa kun herää! Tuntuu kuin olisi uusi ihminen. Harmi vaan, että tämä uusi ihminen ei jaksaisi enää yhtään näitä villapaitoja ja kaulahuiveja, joita vielä varsinkin iltaisin tarvitaan. Kaikki vaatteet tuntuvat jotenkin nuhjuisilta ja koirankarvaisilta, kengätkin kaipaavat talven jäljiltä huoltoa. Täytyy omistaa joku viikonloppupäivä vaatekaapin siivoamiseen ja valmistelemiseen kevääseen. Ehkä sama pitäisi tehdä tälle naisellekin.

PHOTO BY STELLA HARASEK

Kokemuksia Yogaiasta

Kaupallisessa yhteistyössä Yogaia ja Asennemedia

Kun matkustaa paljon työnsä puolesta, arkirytmien ylläpitämisestä tulee haastavaa. Juuri kun on päässyt matkan jälkeen takaisin kiinni jotakuinkin järjellisiin uni-, ruokailu- ja treenirytmeihin, ne katkeavat taas seuraavaan reissuun. Ylivoimaisesti eniten meillä on kärsinyt liikkuminen. Aloitimme viime syksynä astangajoogan, mutta punavuorelaiselle joogastudiolle on vaikea päästä maanantaisin ja keskiviikkoisin kello viisi, jos sattuu olemaan Meksikossa tai Marokossa tai matkalla Jaava-saaren läpi Jakartaan. Aina voisi joogata ominpäin, mutta minä kyllä tarvitsen tuttuihinkin liikkeisiin ohjaajan, joka sanoo mitä tehdä ja muistuttaa oikeaoppisista tekniikoista. Muuten en yksinkertaisesti saa aikaiseksi muutamaa hassua aurinkotervehdystä enempää, tai turhaudun siihen, etten muista liikesarjoja.

Liikkumisemme on ollut viime aikoina melko maltillista, korkeintaan pari kertaa viikossa, mutta treenitauot tuntuvat tälläkin rytmillä kehossa yllättävän nopeasti nuutumisena, lysähtäneenä ryhtinä ja jäykkyytenä. Olo on niin paljon parempi ja energisempi, jos jaksaa liikkua sen muutaman kerran viikossa, tai vaikka parinkymmenen minuutin verran joka toinen päivä! Se on niin lyhyt aika, mutta uni on syvempää, ajatukset kirkkaammat ja keho tuntuu kevyemmältä ja notkeammalta. Vaikka kuinka tekisi välillä pitkän työpäivän jälkeen mieli unohtua peiton alle syömään sipsejä, kyllä se vaan on niin, että ihminen on tarkoitettu liikkumaan (ja treenin jälkeen voi sitten syödä niitä sipsejä, jos tuntuu yhä siltä).

Yhteistyö Yogaian kanssa tuli hyvään saumaan, sillä reissuja on ollut viime aikoina aika paljon eikä meitä ole nähty joogastudiolla viime kuukausina kuin satunnaisesti. Nettijooga voi olla ratkaisu moneen muuhunkin tilanteeseen, jossa on vaikeaa pitää kiinni säännöllisillä tunneilla käymisestä: lapsiperheen ruuhkainen arki, haastavat työrytmit, pitkät etäisyydet joogastudioille tai ihan vaan se, että ryhmäliikunta ei tunnu omalta jutulta tai kolea keli ei inspiroi lähtemään ulos.

Yogaia on suomalainen konsepti, joka on sittemmin menestynyt myös kansainvälisesti. En ihmettele yhtään: maailman ensimmäinen nettijoogastudio tuo joogan ihmisten olohuoneeseen (tai hotellihuoneisiin!) jossa tallennettuja tunteja voi katsoa milloin vaan itselle parhaiten sopii. Toisin kuin monet myöhemmin aloittaneet kilpailijansa, Yogaia tarjoaa tunteja myös suorina lähetyksinä: livetunnille voi osallistua tietokoneen kamera päällä tai ilman kameraa. Jos napsautat tietokoneen kameran päälle, ohjaaja näkee sinut ja voi opastaa tunnin aikana. Ihan mahtavaa mihin kaikkeen teknologiaa on hoksattu nykypäivänä hyödyntää.

Seuraavaksi meidän huomioita ja kokemuksia. Kuvat on otettu pari viikkoa sitten Marokossa ja niissä joogailee vain toinen meistä – minä sain reissussa flunssan, joten keskityin treenaamiseen sijaan minttuteehen ja kuvaamiseen.

✖ Yogaian avulla on helppo ryhtyä treenaamaan. Ei tarvitse pakata treenikamoja tai lähteä mihinkään, ei tarvitse aikatauluttaa päivää tiettyyn ajankohtaan sidotun tunnin ympärille eikä tarvitse varata aikaa muuhun kuin itse treeniin. Riittää että avaa tietokoneen ja valitsee sopivan tunnin, olipa sitten kotonaan, hotellihuoneessa tai airbnb-asunnon terassilla. Tämän helpompaa liikkumista ei taida ollakaan.

✖ Koti- tai hotellihuonejoogaan ei tarvita kummoisiakaan varusteita. Jooga- tai jumppamatto on hyvä olla, mutta ilmankin tarvittaessa pärjää, matto vaan alle. Joogaaminen onnistuu vaikka yöpaidassa tai uimahousuissa, mutta minusta on tosin ihana vetää päälle joogatrikoot ja toppi, koska siitä tulee hyvä fiilis ennen kuin on edes aloittanut.

✖ Yogaiasta löytyy erilaisia joogaharjoituksia astangajoogasta yin joogaan, mutta on siellä muutakin joogan harrastajaa mahdollisesti kiinnostavaa: hengitysharjoituksia, mediaatiota, mindfulnessia. Niiden lisäksi valikoimissa on myös ihan muunlaisia tunteja, kuten keppijumppaa, kahvakuulaharjoituksia ja kehonhuoltotunteja. Valikoiman laajuus yllätti ja myös innosti, kun huomasimme kuinka helppoa on päästä kokeilemaan kaikkea itselle uutta.

✖ Olemme molemmat tykänneet tehokkaista venyttelytunneista, jotka saavat energiat liikkeelle. Venyttelytuntejakin on monenlaisia: toiset ovat enemmän relaxing ja sopivat tosi hyvin esimerkiksi nukkumaanmenon yhteyteen. Ihanaa, kun jälkeenpäin ei tarvitse vetää enää ulkokamppeita päälle ja lähteä tarpomaan räntäsateen läpi kotiin, vaan voi sujahtaa suoraan sänkyyn.

✖ Tunteja löytyy ihan joka fiilikseen ja tilanteeseen, kymmenen minuutin meditaatioharjoituksista ja vartin pikatreeneistä 75 minuutin joogatuntiin. Vaikka aika olisi kortilla, nopean treenin tekemiseen ei oikeasti mene kuin viisitoista minuuttia. Tunteja voi myös yhdistellä sopiviksi kokonaisuuksiksi: Jarno on esimerkiksi yhdistänyt nopean korkeasykkeisen treenin kymmenen minuutin rentoutusharjoitukseen. Valikoimissa on myös tunteja, jotka keskittyvät johonkin tiettyyn teemaan, esimerkiksi selän treenaamiseen tai käsiseisontatekniikan hiomiseen.

✖ Uusia tunteja tulee jatkuvasti, joten ne eivät takuulla lopu kesken, vaikka liikkuisit joka päivä. Kaikki tunnit ovat nauhoitettuja livetunteja, joihin on voinut osallistua myös reaaliaikaisesti. Kukin tunti pysyy valikoimissa 30 päivää, mutta jos merkitset tunnin suosikiksi, se säilyy profiilissasi pidempään.

✖ Sivusto on kokonaisuudessaan selkeä ja helppokäyttöinen. Mitä enemmän sivustoa käyttää sen tutummaksi se tulee, kun tietää jo vähän mitä hakee. Sopivan tunnin valitseminen on aloittelijallekin helppoa filttereillä, joilla voi valita toivomansa vaativuustason, sopivan treenin keston ja sen haluaako esimerkiksi jotain energisoivaa vai rentouttavaa. Voi myös valita ohjauksen suomeksi tai englanniksi, ja sen jälkeen ohjaajan.

✖ Vaativuustasot helpottavat itselle sopivien treenien valintaa. Taso 1 on aloittelijoille. Taso 2 on aiempaa kokemusta omaaville ja tunnin aikana harjoitellaan myös haastavampia liikkeitä, kuten taaksetaivutuksia. Taso 3 on edistyneille ja tunnin aikana tehdään haastavia liikkeitä. Me olemme kokeilleet pääasiassa ykkös- ja kakkostason tunteja, Jarno enemmän jälkimmäisiä, sillä hän on meistä se liikunnallisesti lahjakas ja minä se tumpelo, joka opettelee yhä tätä taianomaista taitolajia nimeltä kehonhallinta – ja kiitos joogan, kehittyy kyllä!

✖ Paras tapa löytää itselle mieluisia tunteja on kokeilla rohkeasti: nettijoogassa se on helppoa, sillä tuntia ei tarvitse kärvistellä loppuun, jos sisältö ei miellytäkään – senkus napsautat päälle seuraavan. Jos löydät ohjaajan, josta pidät, ohjaajan kaikki tunnit saa kätevästi esiin valikosta. Hyväksi osoittautuneet tunnit voi lisätä omiin suosikkeihin, jolloin niihin on helppo palata uudestaan niin kauan kuin ne pysyvät valikoimassa.

✖ Jos on ensimmäistä kertaa kokeilemassa joogaa, suosittelemme lämpimästi livetunteja, joissa saa ohjaajalta henkilökohtaista opetusta. Nauhoitetut tunnit sopivat mielestämme erityisen hyvin liikkujille, joilla on edes vähän kokemusta ohjatusta joogasta. Jos on päässyt harjoittelemaan oikeita tekniikoita opettajan kanssa, on todennäköisesti jotain tuntumaa siihen miten hyvin oma keho taipuu liikkeisiin ja millaisiin asioihin pitää kiinnittää huomiota.

✖ Ohjaajat ovat meidän kokemusten perusteella ammattilaisia, joiden opetus on hyvää ja selkeää. Myös englanninkielisestä ohjauksesta on helppo pysyä perässä, vaikka kaikki termit eivät olekaan tuttuja. Tallenteista näkee, että ne on tehty livetunneista: ohjaajat tervehtivät ja tsemppaavat osallistujia. Siitä tulee hauska fiilis, että täällä me tyypit vaan treenataan ympäri maailmaa samojen ohjeiden tahtiin. Tunnit voi jälkeenpäin myös pisteyttää ja jättää ohjaajalle halutessaan kommentin.

✖ Yogaia toimii myös mobiilissa. Sitä emme olekaan vielä testanneet, koska reissaamme aina läppärin kanssa. iPad olisi varmaan koon puolesta ihanteellisempi kuin puhelin, mutta toisaalta, suurin osa ohjeista tulee otettua vastaan kuunneltuna eikä ruutua niin hirveästi vilkuile, joten ei sen ehkä niin väliä, vaikka ruutu olisi pieni.

✖ Yogaian kuukausimaksu on 19,95€, jos maksaa kuukauden kerrallaan eikä halua sitoutua sen pidemmiksi ajaksi kerralla. Halvimmillaan se on 9,95€/kk, jos palvelun tilaa vuodeksi. Yhden kahvilavisiitin hinnalla saa siis kuukauden treenit, ei hullumpaa. Kunpa tämä olisi ollut olemassa silloin vuosia sitten kun tein niin pitkää työpäivää, ettei sen jälkeen ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä mihinkään joogatunnille.

Kiinnostaako, tai oletteko jo testanneet? Jos, mitä tykkäsitte?

Loppuun lukijaetu! Jos liityt Yogaian jäseneksi nyt, saat koodilla NOTES2018 ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi. Ensimmäinen kuukausi on siis ilmainen ja sen jälkeen jäsenyys jatkuu automaattisesti hintaan 19,99 eur/kk, jos et erikseen peruuta sitä. Tilauksen voi peruuttaa milloin vaan, tai vaihtaa sen pidempikestoiseen, edullisempaan jäsenyyteen, jossa on laskutus 3 tai 12 kuukauden välein. Etu on voimassa kaikille uusille jäsenille huhtikuun loppuun asti. Tarjoukseen voi tarttua tästä. Liikkumisen iloa!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Alkuviikon tärkeimmät

Aloitimme viikonloppuna joogan! Jos olet nyt ihan että anteeksi mitä että, tsekkaa meitsin viimeviikkoinen kirjoitus tai rapakuntoisen miehen terveiset. Kyllä! Puimme lauantaiaamuna päälle joogaystävälliset vaatteet ja painelimme Merimiehenkadulle reippaampina kuin varmaan yhtenäkään lauantaiaamuna viimeiseen kymmeneen vuoteen. Vähän jopa jännitti ihan kuin olisi ollut syksyn ensimmäisenä päivänä menossa kouluun, mutta vastassa ei onneksi ollut mikään pulpetti vaan joogamatto, uusista oppilaistaan pakahtuva Katja ja joogasalin lohdullinen hiljaisuus.

No miltä tuntui? Hyvältä, ihan pelkästään hyvältä. Ajatus joogan pariin palaamisesta oli saanut ilmeisesti kypsyä juuri sopivan kauan, sillä oma kömpelyys ja osaamattomuus ei ottanut enää päähän. Ennen piti taistella vastaan kaikkea mikä tuntui vaikealta tai vitutti, mököttää maailmankaikkeudelle jos asiat eivät sujuneet kuten toivoin. Nyt tuntuu helpommalta hyväksyä nykytilanne, kohdata oma keho sellaisena kuin se on juuri nyt kaikkine vajavaisuuksineen ja ajatella, että tässä sitä harjoitellaan. Näitä asanoita ja tätä elämää ja tätä ikuista hemmetin hyväksymistä joka ei vieläkään ihan suju, mutta muuttuu onneksi päivä päivältä mahdollisemmaksi.

Huomasin myös, että astangajoogan asanat eivät tuntuneet enää niin mahdottomilta kuin joskus aikoinaan. Ei se ole oikeastaan ihme, olenhan ehtinyt tässä välissä treenata useamman vuoden valmentajani Kanervan ohjauksessa Helsinki Core Trainersilla. On ollut pitkiä treenitaukoja ja liikkuvuudessa ja lihaskunnossa onkin yhä paljon tekemistä, mutta pitkälle on tultu siitä mistä lähdin liikkeelle silloin kun aloitin treenaamisen. Harasek on oppinut vihdoin kyykkäämään taisi olla kaunein lause, jonka viime vuonna kuulin. Ehkä tänä vuonna opin vihdoin punnertamaan oikealla tekniikalla, sitä nimittäin harjoitellaan sekä joogasalissa että Kanervan bootcampissa.

Liikkuminen kiinnostaa, mutta noin muuten poden yhä käynnistymisvaikeuksia kesän jäljiltä. En millään jaksaisi mitään järkevää. Sain onneksi lomailla Roomassa muutaman päivän, tulimme takaisin vajaa viikko sitten enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi purkaa matkalaukkua. Se on joka päivä huomisen homma, samoin kuin minipuutarhan nostaminen sisään parvekkeelta, kirjanpito ja pyykinpesu, johon ryhdytään vasta äärimmäisen pakon edessä (eli silloin kun vaihtoehtona on joko pyykätä tai ostaa uusia alusvaatteita). Tällä viikolla pitäisi päästä todenteolla kiinni töihin, alkaa ajatella syksyä, metsästää loppuvuodelle yhdet Meksikon lennot ja lähetellä vähän laskuja, jotta on rahaa ostaa ne liput.

Kokosin näitä kuvia vähän sieltä sun täältä, otoksia kotoa, aamupalapöydästä, olohuoneesta kun Jarno soittelee kitaraa. Rakastan pieniä melodianpätkiä jotka kantautuvat huoneesta toiseen, hän soittaa niitä ajatuksissaan ja minä kuuntelen. Itse hän kutsuu niitä rämpytyksiksi, minusta ne ovat lumoavat. Jos pyydän, hän esiintyy, laulaa niin että Juno herää ja höristää korviaan. Mutta parhaita ovat ne hetket kun hän ei edes muista, että joku saattaa kuunnella.

Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin?

PHOTOS BY STELLA HARASEK