Kosketan kuun pintaa

Kaupallisessa yhteistyössä Lapponia, sisältää arvonnan

Yksi kevään kiintoisimmista projekteista tipahti työpöydälläni tovi sitten, kun sain kuulla silloin vielä salaisen uutisen, että Martin Bergström on liittynyt Lapponian nimekkäiden korusuunnittelijoiden joukkoon. Ruotsalaisella suunnittelijalla on juuria myös Suomessa, sillä hän asuu ja työskentelee puoliksi Helsingissä. Bergström on moderni multilahjakkuus, joka on suunnitellut muotimallistoja, sisustuksia ja kalusteita, kuvittanut ja stailannut, työskennellyt teatterin ja lavastustaiteen parissa ja tehnyt kaiken omalla tyylillään, joka kyseenalaistaa kertakäyttökulttuurin ja ammentaa satoja vuosia vanhoista valmistustekniikoista. Yhteistyö Lapponian kanssa on suunnittelijalle varmasti luonteva askel, sillä molemmat tunnetaan rohkeasta muotoilustaan.

Tykkään kovasti Bergströmin tekemisistä ja olin yhteistyöuutisesta valmiiksi innoissani, mutta sitten näin ensimmäisen hänen suunnittelemensa Lapponia-kokoelman ja rintani oli haljeta. Korut ovat voimakkaita ja orgaanisia, lähes abstrakteja, enemmän hopeasta sorvattuja taideteoksia kuin koruja. Oksidoitu pinta saa aikaan sävyvaihtelut, jotka korostavat pinnan rosoisuutta. Korut näyttävät samaan aikaan siltä, etteivät ne ole tästä maailmasta että siltä, että ne olisi voitu kaivaa jostain maan uumenista, tiivistyneenä vuosituhansien aikana ytimeen, jonne valo ei ole koskaan päässyt.

The Kuu Collection -kokoelma on saanut inspiraationsa kalpeasta kuusta ja pohjoisen tummista taivaista. Kuu on kuulemma kiehtonut Bergströmiä aina:

Se on mystinen elementti, joka vaikuttaa suuresti arkeemme. Kuu säestää vuorovesien jatkuvaa vaihtelua, vuodenaikoja ja tunnelmia, jotka vaikuttavat elämään maapallolla enemmän kuin ymmärrämme.

Allekirjoitan. Ihanaa, että Lapponian avaruusteema jatkuu – varsinkin niin kauniilla koruilla, että avaruustutkijaa hengästyttää.

Ehkä muistattekin, että aloitin viime joulukuussa yhteistyön Lapponian kanssa avaruusaiheisen korukokoelman tiimoilta. Viimeistään silloin tajusin, että aitoihin koruihin kannattaa panostaa. En muutenkaan ole teinivuosista toivuttuani ollut rihkaman ystävä. Olen viime vuosina luottanut koruhankinnoissa aitoihin materiaaleihin kuten hopeaan, ja valinnut pieneen korukokoelmaani vain sellaisia koruja, joita voi käyttää vuosia, mieluiten loppuelämän. Siellä on pientä ja siroa, suurta ja massiivista, vintagekoruja ja uutta – erilaisia koruja erilaisiin tilanteisiin. Ja kuten muissakin pukeutumiseen ja asustamiseen liittyvissä hankinnoissa, myös koruissa alkuperä ja tuotantoon liittyvät olosuhteet ovat alkaneet kiinnostaa.

Kerroinkin viimeksi, että Lapponia kuuluu niihin harvoihin suomalaisyrityksiin, joiden tuotanto on yhä täällä: Lapponia valmistaa kaikki korunsa käsityönä omassa Helsingissä sijaitsevassa tehtaassaan. Pääsin viime syksynä vierailemaan paikan päällä ja pää meinasi räjähtää, kun näin omin silmin seppien salin: se on täynnä viherkasveja, työkaluja ja suuria työpöytiä, joiden äärellä korusepät sorvaavat, takovat ja puristavat hopeasta ja kullasta muotoja. Muottien valmistus ja korujen valaminen tapahtuu nurkan takana omissa saleissaan ja jokaisesta työvaiheesta vastaavat siihen erikoistuneet käsityöammattilaiset. Korut on tehty kierrätetystä hopeasta ja kullasta ja ne kestävät hyvin huollettuna omistajansa koko loppuelämän, siirtyäkseen sen jälkeen seuraavien sukupolvien iloksi. Tällä ei todellakaan ole mitään tekemistä kertakäyttömuodin kanssa.

Lapponiasta puhuessa tekee aina mieli ottaa puheeksi firman yli 50-vuotinen historia, sillä Lapponia on tehnyt kaikki viimeisten vuosikymmenten cooleimmat korut. Monet ovat niittäneet kansainvälistäkin mainetta, kuten Yoko Onon tunnetuksi tekemä akryylistä ja hopeasta valmistettu pallosormus tai Planetaariset laaksot -kaulakoru, jota Prinsessa Leia käytti ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa vuonna 1977. Se tuli viime syksynä juhlavuoden kunniaksi uudelleen tuotantoon ja näyttää yhä ajankohtaiselta – siitä tunnistaa ajattoman muotoilun.

Mutta mennään Bergströmin suunnittelemiin uutuuksiin. The Kuu Collection -kokoelman korut eivät ole muutenkaan ihan konventionaalisia ja ne onkin tarkoitettu puettavaksi ja yhdisteltäväksi vapaasti omalla tyylillään. Kokoelmaan kuuluu esimerkiksi viisi erikseen myytävää korvakorua, joita käyttää yksitellen tai yhdistellä mielensä mukaan saman tai eri korviksen kanssa.

Martin Bergströmin suunnittelemien korujen lisäksi kokoelmaan kuuluu Lapponian ikoninen ketju, jonka on suunnitellut Björn Weckström, Lapponian muotokielen luonut korutaiteilija ja kuvanveistäjä. Se on Bergströmin tapa kunnioittaa Lapponian perintöä ja Weckströmin työtä samalla, kun Lapponia menee taas uuden malliston myötä isoin harppauksin eteenpäin. Juttelin tästä juuri ystäväni Mikon kanssa, joka sanoi osuvasti: rakastan, että kerrankin suomalainen firma ei vaan roiku siinä mitä joskus oli jonkun muun tekemänä tai sanomana, vaan menee etiäppäin niin että ryminä käy. Just niin!

Hopeinen kaulakoru on kokoelman suurin ja kaunein, kuin taideteos jota voi kantaa kaulassaan. Näyttävän korun yhdistäminen yksinkertaiseen vaatteeseen on helpoin tapa pukeutua juhlaan, mutta en tiedä raaskisinko pitää näin huikean kaunista korua pelkässä juhlakäytössä. Halusimme muutenkin Jarnon kanssa näissä kuvissa näyttää miten Bergströmin suunnittelemat korut istuvat melko rentojen, arkistenkin vaatteiden kanssa – t-paidan, simppelin topin, villapaidan, farkkujen. Näissä oksidioiduissa hopeakoruissa on sen verran asennetta, että ne toimivat minusta kaikkein ihanimmin juuri näin.

Tikkumallinen korvakoru on superhieno. Parhaiten se pääsee tietysti oikeuksiinsa sitomalla hiukset kiinni, mutta tykkään myös siitä miten se vilahtelee avonnaisten hiusten lomasta tai hatun alta.

Rannekoru on henkilökohtainen suosikkini tästä kokoelmasta: se solahtaa ranteeseen kuin kuuluisi siihen. Pidän siitä miten se liikahtelee eleiden mukana, valahtaa ranteeseen tai kyynärvarteen.

Kokoelmaan kuuluu myös toinen kaulakoru, joka on hiukan hiljaisempi. Toimii hyvin t-paidan kanssa: yksinkertaiset t-paita- ja farkkuasut näyttävät kaikkein eleganteimmilta, kun niihin yhdistää aitoja hopea- tai kultakoruja.

Kokoelmaan kuuluu useampi pyöreä rengasmainen korvis: on minirengas, keskikokoinen ja suuri. Kuvissa minulla on renkaista pienin, se on minimalistinen olematta yhtään tylsä.

Tykkään myös kovasti tästä korvakorusta, joka näyttää ihan kuun pinnalta pudonneelta palaselta. Toiseen korvaan voisi pujottaa tikkumallisen korun.

Nämä suuret renkaat olisivat ihanat pitkän mustan hellemekon parina. Hankkisin ehdottomasti kaksi, vaikka rengas on yksinäänkin näyttävä. Tässä voisi oikeastaan olla tämän kesän tyylilinja: kaikista yksityiskohdista riisuttuja mustia hellevaatteita ja Martinin rosoiset korut. Jalkaan simppelit sandaalit.

Vielä kerran se suurin ja kaunein – emme malttaneet lopettaa sen kuvaamista kun se säkenöi niin kauniisti ilta-auringossa. Tämä ylläoleva kuva on suosikkini koko kuvasarjasta.

Jos aidot korut kiehtovat, nyt kannattaa piipahtaa Instagramini (@stellaharasek) puolella, sillä sieltä löytyy nyt koruarvonta! Jaossa on 100€ lahjakortti Lapponian verkkokauppaan, jonka arvon onnekkaalle voittajalle perjantaina 18. toukokuuta – ei siis muuta kuin Instagramin puolelle osallistumaan.

Kertokaapa vielä: mitäs tykkäätte koruista? Mikä teitä on inspiroinut korurintamalla viime aikoina?

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

5 x vaatekaapin lempparit

Olen viime vuosina koittanut opetella keskittymään niihin asioihin, jotka löytyvät jo kaapistani sen sijaan, että haaveilisin uusista hankinnoista. Harjoittelu kannattaa: siitä on tullut koko ajan helpompaa! Asiaa auttaa se, että olen tullut jatkuvasti kriittisemmäksi sen suhteen millaisia asioita päästän kaappiini. Okei, tuo kuulostaa siltä että pukeudun nykyisin pelkkiin minimalistiin pellavakaapuihin – ei sentään. Tyyli on sama kuin ennenkin, mutta olen vaan huomannut, että kannattaa mieluummin omistaa viisi aivan ihanaa mekkoa kuin viisitoista ihan-kivaa. Vähemmän, mutta parempaa. Olen tainnut huutaa tuota koko blogini historian ajan, mutta tuntuu, että olen alkanut vasta viime aikoina oivaltaa mitä kaikkea se oikein tarkoittaa.

Seuraa katsaus tämän hetken suosikkiasioihini. Tämä teksti on osa Vaatevallankumousta, jonka yhtenä tavoitteena on vähentää kulutusta kannustamalla meitä kiintymään vaatteisiin, jotka jo omistamme, ja pitämään niistä huolta, jotta ne kestäisivät mahdollisimman kauan.

Olen näistä kengistä niin onnellinen! Olen haaveillut Chloen niittinilkkureista viimeiset viisi vuotta ja käynyt kuola valuen sovittelemassa niitä, mutta minun ja nilkkureiden onnellisen loppuelämän välissä oli yli tonnin hintalappu. Vaikka tilillä olisi lojunut ylimääräinen tonni, en olisi sijoittanut sitä kenkiin, oma kipurajani kulkee jossain paljon paljon matalammalla. Päätin, että ostan kengät, jos löydän ne joskus käytettynä alle 250 eurolla – ja lopulta se ihme tapahtui. En etsinyt niitä mitenkään aktiivisesti, yksi päivä ne vaan ne osuivat eteen juuri oikeassa koossa, kun tuttu tyyliniekka oli päättänyt luopua omistaan. AAAAH! Kannatti odottaa: lesti istuu täydellisesti, niissä jaksaa painella pitkiäkin päiviä ja ne näyttävät törkeän hyvältä ihan kaikkien vaatteideni kanssa. Tykkään myös ajatuksesta, että nilkkurit ovat nähneet paljon elämää ennen minua ja paljon kilometrejä on vielä edessä, kun vaan pidän niistä huolta.

Rakastan tätä villahuivia. Johonkin persikan ja vaaleanpunaisen välimaastoon putoava sävy tuo kasvoille hehkua ihan eri tavalla kuin lempivärini musta tai melkein-musta-harmaa. Tykkään yhdistää huivin kokomustiin asuihin: ne näyttäisivät tähän aikaan vuodesta muutoin vähän ankeilta, mutta muhkea, puuterinen huivi tuo niihin tuulahduksen kesää.

Se on tietysti myös superkäytännöllinen, tarpeeksi tiheä lämmittääkseen kylmällä, mutta riittävän ohut lähteäkseen mukaan vaikka Ranskan lomalle. Ekologisesti ja eettisesti valmistettu luottohuivi kulkeekin usein mukana reissussa. Sain sen viime vuonna Korkeavuorenkadun Tikausta ja tiesin jo silloin miten mahtava se on, koska omistan sen myös mustana. Suomessa tarvitsee huiveja ympäri vuoden, joten molemmille riittää käyttöä.

Korut eivät teknisesti ottaen ole vaatekaapissa, mutta ei takerruta nyt sivuseikkoihin. Käsintehty ruusukvartsisormus on Santorinilta tuotu matkamuisto muutaman vuoden takaa. Se on (ei enää niin) salainen taikasormus, joka suojelee huonoilta päiviltä. Käytän sitä välillä ihan joka päivä – ehkä sellaisina viikkoina, kun huonoille päiville on erityisen kohonnut riski – ja sitten se saa ladata energiaa hetken, kunnes löydän sen uudestaan. Teen samaa myös vaatteille ja kengille, nostan kaapista esiin tiettyjä juttuja joita saatan käyttää monta viikkoa, kunnes poimin esiin seuraavat ja annan edellisten levätä.

Filippa K:n musta pikkulaukku on kuulunut vakiovarusteisiini viimeiset kahdeksan tai yhdeksän vuotta, joten uskalsin luottaa siihen, että toisellekin riittäisi käyttöä. Ostin konjakinruskean version viime syksynä ja olen tykännyt siitä yhtä paljon kuin mustastakin. Käytän jompaakumpaa joka päivä, siis oikeasti ihan joka päivä kun käyn koiran kanssa ulkona tai kaupassa tai palaverissa, jonne ei tarvitse viedä tietokonetta mukaan. Malli on tarpeeksi simppeli toimiakseen kaikkiin tilanteisiin ja asuihin, nahka on pehmeää ja koko on täydellinen, siihen mahtuu kaikki tarvittava eikä yhtään enempää.

Kevään käyttökelpoisin vaatekappale on ehdottomasti musta kukkamekko, jonka sain Dotsista viime vuoden puolella. Olen käyttänyt sitä niin paksun takin alla Helsingissä kuin sandaalien kanssa reissussa. Tarpeeksi rento arkeen, helppo asustaa kemuihin. Huomaan tarttuvani tähän aina kun en tiedä mitä pukisin päälle, ja se on aina hyvä valinta. Olisipa kaikki elämässä yhtä yksinkertaista ja helppoa kuin tämän mekon kanssa.

Hän ei ole lempivaate, vaan lempikoira.

Tänään tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta sitten, kun vaatetehdas romahti Bangladeshissa ja 1138 ihmistä kuoli. Tragediasta syntyi Vaatevallankumous, englanniksi Fashion Revolution, joka järjestetään yhä vuosittain, jotta vaateteollisuudesta tulisi vastuullisempi ja läpinäkyvämpi. Sitä tarvitaan kipeästi yhä: suurin osa tuoreista onnettomuuksista ei kantaudu meidän korviin asti, mutta pelkästään Bangladeshissa kuoli viime vuonna 426 ihmistä yli 300 tehdasonnettomuudessa.

Ympäristömme kannalta vielä suurempi ongelma on, että vaateteollisuus käyttää hurjat määrät vettä, energiaa ja maapinta-alaa, mutta silti suurin osa vaatteistamme päätyy kaatopaikalle aivan liian nopeasti. Parasta mitä voimme tehdä on kuluttaa fiksummin: ostaa vähemmän, mutta parempilaatuisia vaatteita, vastustaa kertakäyttömuotia ja turhia heräteostoksia, jotka jäävät kaapin perälle. Kaikkein tärkeintä on sitoutua niihin vaatteisiin, jotka meillä on: käyttää niitä, rakastaa niitä ja pitää niistä hyvää huolta.

Vaatevallankumousta vietetään tällä viikolla ja kampanja järjestetään yhtä aikaa yli sadassa maassa – kurkkaa täältä miten voit olla mukana.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Avaruushopeaa

Kaupallisessa yhteistyössä Lapponia, sisältää arvonnan

Kuten ehkä tiedätte, rakastan hopeakoruja. Minulla on aina ylläni jotain, kaulassa ohut hopeaketju tai ranteessa rengas, kädet täynnä sormuksia. Koruni ovat useimmiten joko siroja ja ohuita, tai sitten suuria, melkein massiivisia. Seuraavassa kuvasarjassa on luvassa koruinspiraatiota jälkimmäisessä kategoriassa!

Oli monta syytä lähteä yhteistyöhön Lapponian kanssa. Äitini on opettanut minut arvostamaan pitkän linjan suomalaisia designtaloja: Lapponia oli yksi niistä, joista hän puhui jo silloin kun olin pieni. Lapponian pohjoisen luonnon ja mielenmaiseman inspiroimat korut olivat tietysti pohjoisesta kotoisen olevani äitini mieleen, ja tekivät myös minuun vaikutuksen kun näin niitä ensimmäisen kerran.

Lapponian yli 50-vuotisen, uniikin historian varrelle on mahtunut monta merkkipaalua. Suosikkini niistä tiivistyy akryylistä ja hopeasta valmistettuun valtavaan pallosormukseen nimeltä Kivettynyt järvi, jota Yoko Ono käytti vuonna 1975 siihen aikaan supersuositussa Dick Cavett -showssa. Pallosormus – ja monta muuta poimintaa yrityksen vaiheikkaasta historiasta – löytyy täältä.

Lapponia valmistaa yhä kaikki korunsa käsityönä Helsingissä omassa tehtaassaan. Näiden korujen alkuperää tai valmistusolosuhteiden eettisyyttä ei siis todellakaan tarvitse arvailla! Käsintehdyt arvokorut kestävät sitäpaitsi aikaa ja käyttöä ihan eri tavalla kuin massatuotantona valmistettu koru tai halpa rihkama. Laadukas koru säilyy äidiltä tyttärelle ja on käytännössä ikuinen.

Arvostan myös vastuullista toimintaa: koruihin käytetystä kullasta kaikki ja hopeasta 70% on kierrätettyä. Loput 30% on peräisin pohjoismaisista kaivoksista. Myös tehtaan jätevedet kerätään ja käsitellään ympäristövaikutusten minimoimiseksi.

Viimeinen niitti oli, että Lapponialle ajankohtainen aihe, avaruuden inspiroima korusarja, sattui iskemään omaan avaruuspakkomielteeseeni. Olenhan tulivuoritutkijan lisäksi Pohjantähdestä nimeni saanut avaruustutkija, joka on ollut koko elämänsä vähän liiankin innostunut maailmankaikkeudesta ympärillämme. Mennään siis asiaan.

Björn Weckströmin suunnittelema ikoninen Space Silver -kokoelma sai alkunsa vuonna 1969, kun Neil Armstrong käveli ensimmäisenä ihmisenä kuussa. Sitä seurannut innostus sai Weckströmin luomaan kuuluisan avaruushopeakokoelmansa, joka saavutti muutama vuosi myöhemmin kansainvälistä mainetta, kun kokoelman korut näkyivät Prinsessa Leian yllä George Lucasin ensimmäisen Star Wars -episodin loppukohtauksessa. Tänä vuonna juhlistetaan tuon ensimmäisen vuonna 1977 julkistetun Star Wars -elokuvan 40. vuosipäivää, joten kokoelma on taas ajankohtainen. Lapponia on uudelleenlanseerannut kokoelmaan kaksi korua, jotka eivät ole olleet tuotannossa vuosikymmeniin: Galaktinen tuuli -korvakorut ja Beira-kaulakoru ovat saatavilla rajoitettuna eränä nyt loppuvuoden aikana. Jos tarina siitä, miten Lapponian korut päätyivät osaksi yhtä maailman kuuluisimmista elokuvista, kiinnostaa isommin, Lapponian sivuilta löytyy koko stoori.

Valitsin Space Silver -kokoelmasta viisi suosikkiani, jotka kuvasimme Jarnon kanssa ylläni. Sanomattakin selvää, että nämä veistokselliset korut taipuvat täydellisesti juhlaan. Olisi ollut liiankin helppoa ottaa niistä ihanat gaalakuvat, mutta minua alkoi kiinnostaa miten korut toimisivat yhdistettynä arkipäivän tyyliini. Jos hankkisin näin kauniin, ajattoman korun, haluaisin nimittäin ehdottomasti käyttää sitä arkisinkin! Juhlia on kuitenkin vain silloin tällöin, mutta arkea elämme joka päivä ja kyllä sekin ansaitsee vähän kimallusta. Puin kuviin siis farkut, avaruusteemaan sopivan bändipaidan ja lempineuleen. Himmeäksi harjatut hopeakorut hohtivat ihanasti joulukuisessa hämärässä.

Darinan koru -rannekoru on monikäyttöisyytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi yksi ehdottomista suosikeistani tästä mallistosta: voisin todellakin käyttää sitä vaikka joka päivä. Rengas on aika painava, mutta solahtaa luontevasti kapoiseen ranteeseeni. Tämä rengas on muuten se toinen Star Warsin legendaarisessa loppukohtauksessa nähty koru, joten ranteessani killuu näissä kuvissa ehta pala populaarikulttuurin historiaa.

Gondan Naamio -sormus on kokoelman suurin ja näyttävin sormus. En tiedä mitä Björn Weckström on sitä suunnitellessaan ajatellut, mutta kilpimäisessä sormuksessa on jotain taianomaista voimaa, joka tuntuu suojelevan sen käyttäjää. Se on koostaan huolimatta helppokäyttöinen, sillä se on suunniteltu niin ettei se rajoita sormen liikkuvuutta. En yhtään kestä hankalia koruja, joiden kanssa ei voi olla normaalisti.

Mini Punk -korvakoruissa rakastuin ensimmäisenä nimeen. Mini Punk! Miten ihana. Kauniit ovat korviksetkin: kaikessa siroudessaan ja minikokoisuudessaan silti näyttävät. Tulee mieleen avaruudessa ajelehtiva hopearomu, joka ei tietenkään ole oikeasti mikään romu vaan aarre, jonka hoksaa vasta se onnekas, joka saa sen napattua suuren kosmiseen haaviinsa. Korvikset ovat täydellinen pari pikkumustalle joulun tai uuden vuoden juhliin, mutta itse käyttäisin näitä varmaan joka viikko ison villapaidan ja farkkujen kaverina tuomaan vähän taikaa tavalliseen arkipäivään.

Sukkula-sormus on kaikessa veistoksellisuudessaan todella helppo ja huoleton koru, sillä sen voi yhdistää vaivattomasti mihin vain. Toimii juhlassa mekon seurassa, rennoissa kemuissa pillifarkkujen ja paljettitakin parina, arkisin neuleen ja nahkahameen kanssa ja töissä pikkutakin ja kapeiden housujen kaverina. Jos hankkisin tästä kokoelmasta yhden korun käytettäväksi joka päivä, se olisi Sukkula-sormus. Myös siksi, että uskon salaa sen olevan sukkula, joka vie suuriin seikkailuihin.

Planetaariset laaksot -kaulakoru on kokoelman suurin ja itseoikeutetusti tunnetuin koru, sillä juuri se kimalsi Prinsessa Leian kaulassa ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa vuonna 1977. Se ei kuitenkaan ollut syy sen valintaan suosikkilistalleni, vaan pidin sen eleganssista ja 60-70-lukujen taitetta henkivästä näyttävyydestä. Tämän korun seuraksi ei enää muita koruja tai asusteita kaivatakaan: se riittää tekemään mistä tahansa simppelistä pikkumustasta tai vaikkapa pitkästä mustasta neulemekosta juhlavan. Nostaisin hiukset tiukalle poninhännälle tai suttuiselle sykerölle, ja antaisin korun loistaa. Tai sitten käyttäisin sitä juuri näin, rennosti neuleen kanssa sunnuntai-illallisella. Superkaunis, supernäyttävä ja suuria voimia hohkava koru on varmasti yksi uniikeimmista paloista korusuunnittelun historiaa, jota olen koskaan päässyt sovittamaan.

Mikä näistä on teidän suosikkinne? Sain muuten valita yhden korun itselleni, arvaatteko mikä mihin päädyin?

Jos alkoi kiinnostaa miten Lapponian korut syntyvät, kannattaa käydä Instagramissa kurkkimassa Instastory-videoni, jotka kuvasin Lapponian tehtaalla. Ne ovat näkyvissä seuraavan 24 tunnin ajan.

Kannattaa  muutenkin piipahtaa Instagramini (@stellaharasek) puolella, sillä sieltä löytyy nyt myös arvonta! Jaossa on yksi pari Mini Punk -korvakoruja, jonka arvon onnekkaalle voittajalle keskiviikkona 20. joulukuuta – ei siis muuta kuin Instagramin puolelle osallistumaan. Kimaltavaa sunnuntaita sinne ruudun toiselle puolelle!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA