Loman loppu

Ketään meistä ei olisi huvittanut lähteä Kosilta kotiin. Loma oli asettunut lempeisiin uomiinsa. Olin luovuttanut saaren umpisurkean verkkoyhteyden suhteen ja unohtanut läppärin laukkuun. Lorvimme päivät oman altaan äärellä, pulahdimme viileään veteen kun tuli liian kuuma (syntyi myös väittelyitä siitä onko olemassa konsepti nimeltä liian kuuma). Luimme ensin omat, sitten toistemme kirjat. Kokoonnuimme joka ilta samaan aikaan saman pöydän ääreen syömään. Lähes rituaalinomainen rutiini, yllätin itseni pitämällä siitä. Söin joka ilta viininlehtikääryleitä, elämä on liian lyhyt niistä kieltäytymiseen.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-12015-08-12-stellaharasek-kos-greece-2

Kulutin aikaa kaikenlaisella tyhjänpäiväisellä. Etsin poutapilvistä eläimiä, laskin purjeveneitä, lokkeja, todennäköisyyttä sille etten perinyt äitini vihreitä tai isäni ruskeita silmiä. Keräilin kiviä rannalta vain katsellakseni niitä ja laskeakseni ne takaisin. Mietin olisiko hengittäminen helpompaa, jos sallisi itselleen useammin asioita, jotka eivät tuota mitään ja joiden ei ole tarkoitus johtaa mihinkään.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-3

Yritin lukea seurueen pienimmälle otteita National Geographicin Pluto-artikkelista. Nnnnngghhh, hän sanoi. Ymmärsin kyllä. Liian lämmin lomapäivä avaruusaiheille. Muistin Mikon, jota alkaa huimata, jos hän ajattelee avaruutta. Minulle käy samoin kun ajattelen aaltoja, sitä miten ne syntyvät, minne ne menevät ja milloin ne murtuvat. Olen käynyt lukuisia keskusteluita virtausmekaniikasta entisen poikaystävän kanssa. Yksi tapa selvittää aallon murtuminen on laskea sen korkeuden ja leveyden suhde: kun suhde on yli 1/7, aalto murtuu, hän selitti kolmannen kerran. Tuijotin häntä yhtä typertyneenä kuin kahdella edellisellä kerralla, kunnes alkoi taas pyörryttää. Lomalla on onneksi helppo sujuvasti vaihtaa puheenaihe siihen pitäisikö avata viinipullo.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-4

Tein vähän vahingossa jotain järkevääkin. Matkaseurueeseen kuului kilpauimareita ja uintivalmentajia, joten minä pääsin uimakouluun. Vapaauintitekniikkani oli ruostunut kadonnut vuosien varrella, nero opettajani kaivoi sen kateista ja palautti raiteilleen alle tunnissa. Yllätyin siitä, että vartaloni vielä muisti. Pitkiä vetoja, otsa halkoen vedenpintaa. Siitä on yli kaksikymmentä vuotta kun viimeksi uin valmentajan katseen alla (enkä ollut mikään virheettömyydellään säkenöivä virtuoosi silloinkaan).

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-52015-08-12-stellaharasek-kos-greece-6

Herrasmiesseurassa, kuten näette.

Lähtöpäivän aamu koitti yhtä kuumana kuin aiemmatkin. Yritin antaa anteeksi sen, että Kosin kesä jatkuu, vaikka meidän lomamme loppuu. Pakkasin vastahakoisesti, tuntui väärältä ahtaa aurinkovoiteen tuoksuiset tavarat laukkuun. Bikinit olivat vielä kosteat, sandaaleista varisi hiekkaa. Rimowat pullistelivat tavallista täydempinä, olin täyttänyt ne mausteilla, oliiviöljyillä, simpukoilla ja Korresin suihkusaippuoilla. Asioita, joita meidän kulmilla arvostetaan, varsinkin silloin kun ne on rakkaudella valittu ja kaukaa kannettu.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-7

Lento meni liian nopeasti. Imin itseeni kaiken. Ikkunoista siivilöityvän valon, kilometrien korkeudessa se on epätodellisen kirkas. Kulunut kynsilakka ruskettuneissa käsissä. Läheisyyden. Huonot vitsit, jotka pudottavat riman niin alas, että vain omat juttuni onnistuvat alittamaan sen. Pahvimukikahvin kaivatun kitkeryyden. Viisivuotiaan niskauntuvan, joka erottuu vaaleana paahtuneesta ihosta.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-82015-08-12-stellaharasek-kos-greece-9

Lentokentän aulassa halaukset, heit ja hyvän loppukesän toivotukset. Kuka tietää milloin nähdään seuraavan kerran. Istuin taksissa leuka jäykkänä, kuski oli hiljaa eikä veistellyt vitsejä. Pärjäätkö nyt, hän kysyi nostettuaan oliiviöljystä hölskyvät matkalaukkuni oven eteen. Pärjään varmasti, vastasin olematta varma mistään.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-10

Koirien kohtaaminen pitkän poissaolon jälkeen on aina tunteikas tapahtuma. Avasin oven ja Juno pillahti iloitkuun. Joskus onni on niin iso, että se ei mahdu pieneen koiraan, vaan tulvii yli. Käperryin eteisen lattialle, otin sen syliin ja itkin vähän itsekin. Lunallakin oli ollut ikävä. Se haki märäksi mytyksi kuolatun lohikäärmeen ja pudotti sen naamalleni.

2015-08-12-stellaharasek-kos-greece-11

Purin matkalaukut heti kun pääsin makuuhuoneeseen asti. Työnsin pyykit pesukoneeseen, käynnistin pesuohjelman ja lähettelin lähipiirille polleita tekstiviestejä uroteoistani. Ei olisi ehkä kannattanut, sillä loput tavarat ovat yhä sängylläni odottamassa, että jaksaisin laittaa ne paikoilleen. Olen puolisalaa itseltäni laskenut, että arki ei voi alkaa, jos matkatavarat ovat yhtä levällään. Ei voi törmätä todellisuuteen, jos elää jalka puoleksi loman puolella.

Ravistelin äsken viimeiset hiekat laukusta lattialle. Narskukoon varpaissa, illalla imuroidaan.

Cool it down

Helteessä – ja sitä varten pukeutumisessa – tiivistyy olennainen. Naruolkaimisessa mekossa, sandaaleissa ja aurinkolaseissa selviää kaikesta mihin 38 asteen kuumuudessa nyt viitsii ryhtyä. Lomailijan lista on lyhyt, aamiainen, muutaman metrin matka rannalle, matka takaisin kun illallinen on katettu. Märkä tukka ei haittaa, kesä kuivaa minkä kastelee.

2015-08-10-stellaharasek-greece-kos-12015-08-10-stellaharasek-greece-kos-22015-08-10-stellaharasek-greece-kos-32015-08-10-stellaharasek-greece-kos-42015-08-10-stellaharasek-greece-kos-52015-08-10-stellaharasek-greece-kos-62015-08-10-stellaharasek-greece-kos-7

MEKKO ZARA
THIERRY LASRYN AURINKOLASIT TREND OPTICISTA
INUOVON SANDAALIT SAATU DOTSISTA
NAHKAKASSI COS
HOPEINEN RANNERENGAS KIRPPARILTA

 

THE VELVET UNDERGOUND – COOL IT DOWN

Viinin kultainen huuru

Hikinen hei Kosilta – saarella on KUUMA! Saan takaisin korkojen kera kaiken sen mitä Suomen kesässä jäin kaipaamaan, ja rakastan joka hetkeä. Melkein neljäänkymmeneen asteeseen nouseva helle saa sykkeen tasaantumaan. Kävelen verkkaisemmin, puhun hitaammin. Se on paljon ihmiselle, joka harppoo kaikkialle, ja puhuu yleensä niin nopeasti, että hengästyy. Verkkoyhteydet ulkomaailmaan ovat hitaat ja katkeilevat, muistuttavat siinä mielessä ajatuksiani.

2015-08-03-stellaharasek-kos-greece-12015-08-03-stellaharasek-kos-greece-2

Entisen poikaystäväni toinen kieli on ruotsi ja olen oppinut häneltä monta hyödyllistä ilmaisua. Suosikkini on vinolent, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna viinin kultaista huurua. Se muistui mieleen ensimmäisenä iltana täällä. On viinin kultainen huuru, silminkantamattomiin levittäytyvä saaristo, ranta jonka kivet kutittavat jalanpohjia. Tyhjiä tunteja tuhlattavaksi. Kreikkalainen valo, niin kirkas että vielä illallakin tarvitsee aurinkolasit. Kuumuus tekee ihmiset uneliaiksi, saa kaiken etääntymään.

2015-08-03-stellaharasek-kos-greece-4

Tässä on muutenkin kaikki ainekset elämäni eeppisimpään matkaan: hän on täällä kanssani, koko hänen perheensä on. Matka oli varattu kauan sitten ja minut haluttiin mukaan, vaikka erosimme. Mitä se meille kuuluu oletteko yhdessä vai ette, he sanoivat, tule silti. Hän oli samaa mieltä, joten tulin. En ole katunut.

2015-08-03-stellaharasek-kos-greece-6

Päivät kuluvat verkkaisesti. Syömme joka aamu aamiaista, joka ilta illallista. Niiden välissä olemme auringossa, uima-altaassa, rannalla, unessa, matkalla jostakin niistä toiseen. Olen lukenut seitsemän kirjaa. Nukahtanut joka ilta ennen puoltayötä, uupuneena lämmöstä ja uimisesta, hiukset karheina suolasta. Olen lopettanut niiden kampaamisen, ei kannata.

2015-08-03-stellaharasek-kos-greece-52015-08-03-stellaharasek-kos-greece-3

Kaikki hetket eivät ole olleet helppoja, mutta monet ovat olleet odottamattoman hauskoja. Uimapatjansa – puhallettava krokotiili, josta olen kuolettavan kateellinen – päältä putoavat lapset. Aikuiset sisarukset, jotka taantuvat keskenään kuusivuotiaiksi ja kantavat toisiaan veteen. Venyvät aamut terassin varjossa, tilataan vielä vähän kahvia. Tien toisella puolella on pieni kauppa, sieltä saa pullotetun veden, ouzon ja kreikkalaisen oluen lisäksi halpaa ja keskinkertaista kuohuviiniä. Sopii meille.

2015-08-03-stellaharasek-kos-greece-9

Kaskaiden matala mantra ympäröi meidät päivät yöt. Mereltä tuulee, se saa paikallaan humisevan helteen liikkumaan. Purjelaivat ja moottoriveneet liukuvat horisontissa niin kaukana ettei niiden ääniä kuulu. Tähän unohdun, vielä vähäksi aikaa.