LÖYSIMME KESÄN KREETALTA

✖ CHANIA, CRETE

Pari pikaista postikorttia ensimmäiseltä päivältä! Viivymme viikon Domes Noruzissa, saaren pohjoispuolella Haniassa sijaitsevassa hotellissa, joka kutsui meidät tovi sitten pressivisiitille. Se sattui sopivasti, sillä etsiskelimme juuri muutamalle projektille kuvauspaikkaa, jossa olisi jo kesä. Täällä totisesti on! Asteita on melkein kolmekymmentä ja lämpö tuntuu yhtä huumaavalta kuin aina. Varsinaisella lomalla emme ole, vaan teemme täällä töitä. Tästä näyttää muodostuvan pikkuhiljaa elämäntapa: matkustamisen mahdollistaa se, että töitä voi tehdä ihan missä päin maailmaa vaan. Sitäpaitsi ehdimme varmasti viikon aikana lomaillakin.

Hotellin tervehdys odotti meitä huoneessa! Nautimme sen tietysti terassillamme, koska sellainen on.

Voisiko joku keksiä miten kreikkalaisen valon saa purkkiin ja kuljetettua pohjoiseen?

Ystävä kysyi, että taasko teillä on lomakissa?! Tietysti on. Meillä on aina lomakissa. Usein myös lomakoira.

Huoneemme ovelta aukeaa allas, jonka toisella puolella sijaitsee samppanjabaari. Asiat voisivat olla huonommin.

Auringossa kypsyneet hedelmät katosivat äkkiä parempiin suihin. Proseccopullo kesti paljon kauemmin, koska uupuneet matkalaiset olivat liian väsyneitä nauttimaan lasillista enempää. 

Minitiikeri arvostaa rapsutusta. Vielä enemmän se arvostaa ravunpyrstöjä, joita saatoimme illallisella sujauttaa sille pöydän alle.

Kultainen valo leijailee altaalla vielä hetken ennen kuin kalpenee ja katoaa horisontin taakse.

He katselevat auringonlaskua yhdessä. Jarnon blogissa on muuten jatkoa Karibian matkajutuille. Niitä on luvassa täälläkin ihan tuota pikaa.

Nyt vaan toivotaan, että keli pysyisi näin kauniina! Näyttää nimittäin vähän huonolta seuraavien päivien suhteen, mutta elän toivossa, että säätutkijat ovat tulkinneet karttojaan väärin ja saarta lähestyy saderintaman sijaan hillitön helleaalto.

Domes Noruz tarjoaa majoituksemme – kiitos!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

KOHTI KREETAA

Viime viikon kilpajuoksu kelloa vastaan huipentui lauantai-iltaan. Mikko täytti pyöreitä, koko ystäväpiiri oli kokoontunut juhlimaan merkkipäivää ja minä olin lupautunut soittamaan kemuissa musiikkia. Yhden maissa yöllä painelimme kotiin pakkaamaan. Kaupunki oli täynnä baareista kohti kotejaan valuvia väsyneitä juhlijoita, kun lähdimme tasan 03:30 kohti lentokenttää.

Niin, mitenkäs nämä matka-aikataulut? Tiesin lentolippuja varatessani, että lähtöä edeltävänä iltana on Mikon kemut ja taisin sanoa ääneenkin, ettei helvetissä sitten varata taas niitä aamuseitsemän lentoja, joita varten pitää lähteä lentokentälle jo aamuyöllä. Muistelin ostaneeni liput kymmenen maissa lähtevälle lennolle, mutta sitten kun muutama päivä aiemmin tarkistin, selvisi, että lento on siis perillä kohteessa kymmenen maissa ja lähtee Helsingistä aamukuudelta. Nappiin meni! Varsinkin kun alla oli sekopäiset univelat ja rankin viikko hetkeen.

Aamukuudelta lähtevissä lennoissa on puolensa. Ei montaa, mutta kuitenkin. Lentokentän turvatarkastuksessa ei ole ruuhkaa neljältä aamuyöllä. Vain yksi kahvila on auki, joten ei tarvitse käydä läpi tuskastuttavaa valintaprosessia. Ja saa katsoa kun aurinko nousee, jos lähtöportin kanssa käy säkä. Kaikki muut nukkuivat, minä kuvasin.

Muistin taas miksi Euroopassa on ihanaa matkustaa: välimatkat ovat niin lyhyitä, että matkapäiviä ei tärväänny lentokoneessa olemiseen. Matka kesti vaivaiset neljä tuntia. Nukahdimme ennen kuin lentokone oli ehtinyt edes ilmaan, heräsimme Kreetalla. Odotin viileää alkukesäistä aamua, mutta Kreetan lentokentällä löikin vastaan +27 asteen helle. Olipa hyvä, että olimme varustautuneet villapaidoilla, huppareilla ja nahkatakeilla! Matkalaukku on onneksi täynnä mekkoja ja sandaaleja.

Ensimmäiset reissutunnelmat löytyvät muuten Instagramin puolelta, videoista joita olen innostunut tekemään inhottuani  ensin kiihkeästi koko ajatusta. Terveisin takinkääntäjä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK