(Yhä) hulluna harmaaseen

Välillä mietin mitä järkeä on julkaista viikosta toiseen kuvia näistä samoista harmaista syysunivormuista, mutta sitten muistan, että sitä kutsutaan omaksi tyyliksi. Naurattaa. Minkäs sille mahtaa, kun tietää mistä tykkää? Harmaista villapaidoista ja isoista pipoista, nilkkapituisista buutseista, sotilaallisista takeista. Minimittaisista hameista varsinkin jos niissä on hapsut. Luotan siihen, että osaatte skipata seuraavaan kirjoitukseen, jos olette nähneet niitä tarpeeksi – ymmärrän kyllä! Teille muille – jotka ette saa harmaasta tarpeeksenne – olisi tarjolla muutama kuva viime viikkojen suosikeistani, jotka pitävät lämpimänä, hyväntuulisena ja vähän naurattavat, kun mokkahameen hapsut heiluvat kävellessä. Aah. En tiedä voiko lempivaatteilta paljon enempää vaatia.

2016-12-06-stellaharasek-syystyyli-12016-12-06-stellaharasek-syystyyli-82016-12-06-stellaharasek-syystyyli-72016-12-06-stellaharasek-syystyyli-62016-12-06-stellaharasek-syystyyli-42016-12-06-stellaharasek-syystyyli-32016-12-06-stellaharasek-syystyyli-2

VILLAKANGASTAKKI* MARIMEKKO
STYLESNOBIN NILKKURIT*, SECOND FEMALEN NEULE* & MOKKAHAME* DOTS
PIKKULAUKKU FILIPPA K
FWSS:N PIPO BEAM
SUKKAHOUSUT WOLFORD
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Asusteet tekevät juhlatyylin

Yhteistyössä Marimekko

On joulukuun toinen ja juhlafiilis poreilee jo vatsanpohjalla. Vieläkään en tunnustaudu jouluhulluksi (niitäkin lähipiiristä löytyy) mutta pakko myöntää, olen alkanut viime vuosina tykätä joulusta aivan eri tavalla kuin ennen. Ehkä se on se kuuluisa aikuistuminen ja oivallus siitä, että aikuisena joulun saa viettää just kuten haluaa. Siis rennosti, stressaamatta ja säätämättä. Mieluiten koko ajan kuuma glögimuki edessä.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-1

Juhlapukeutumisessa kiinnostelee juuri nyt kaksi ääripäätä. Toisaalta kimallus ei mene meikän kirjoissa koskaan muodissa – paljeteissa enemmän on enemmän. Toisaalta pidän myös mukavuudenhaluisesta minimalistisuudesta, jossa mutkattomat lempivaatteet kuten neulemekot ja nahkahousut taiotaan juhlakelpoiseksi yhdistämällä niihin oikeanlaiset asusteet – ei juhliin tarvitse aina pukeutua erillisiin juhlavaatteisiin. Sainkin oivan tilaisuuden testailla tätä käytännössä, kun Marimekko pyysi minut valitsemaan talvimallistosta suosikkini ja pohtimaan miten pukisin ne juhlaan. Teki mieli tarttua lämpimiin vaatteisiin, joissa voisin viihtyä vaikka joka päivä, ja rakentaa juhlavuus asusteiden varaan.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-22016-12-02-stellaharasek-marimekko-3 2016-12-02-stellaharasek-marimekko-4

Niinpä asusteista tuli avainsana. Lampaankarvainen Friida-kirjekuorilaukku saattaa olla ihanin asia, jonka olen nähnyt kuukausiin. Se on samaan aikaan näyttävä ja rento, tuo ylellisen fiiliksen arkiseenkin mekkoon. Lisäksi se lämmittää kainalossa, ei yhtään hullumpi lisäominaisuus tähän aikaan vuodesta! Täydellinen kainaloinen talven juhliin.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-52016-12-02-stellaharasek-marimekko-62016-12-02-stellaharasek-marimekko-7

Mustan Tikka-pussukan napakka nahka vetoketjuineen tuo juhlavaa ryhtiä rentoon neulemekkoon. Pidän talvimalliston kirjekuorilaukkujen suuresta koosta: eläköön juhlaveska, johon mahtuu muutakin kuin puhelin, pankkikortti ja huulirasva! Kaunista ja käytännöllistä.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-82016-12-02-stellaharasek-marimekko-92016-12-02-stellaharasek-marimekko-102016-12-02-stellaharasek-marimekko-11

Suurimmat suosikkini talvimalliston asusteista ovat ehdottomasti Italiassa käsintehdyt hopeakorut. Painavissa, mattapintaisissa koruissa on ajaton fiilis. Pidän siitä, että ne ovat näyttävät mitään alleviivaamatta tai huomiota huutamatta. Rakastan erityisesti tuota sormusta, se on samaan aikaan siro mutta suuri ja painava, solahtaa sormeen kuin olisi siihen mittatilauksesta tehty. Menee suoraan joululahjatoivelistalle! Myös pitkä pallomainen riipus on kaunis, mutta tuo kaularengas se vasta on katseenvangitsija – sen pukisin jonkun todella yksinkertaisen mustan mekon seuraksi ja unohtaisin kaikki muut asusteet kotiin. Tai sitten ostaisin sen joululahjaksi äidilleni, joka rakastaa näyttäviä kaulakoruja – ja lainaisin sitä aina kun hänen silmänsä välttää.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-152016-12-02-stellaharasek-marimekko-142016-12-02-stellaharasek-marimekko-132016-12-02-stellaharasek-marimekko-12

Kenkämallistosta poimin pohjepituiset Mio-mokkasaappaat, nekin Italiassa valmistetut. Tolppakorot, pyöreät kärjet ja rennosti valuvat varret tuovat mieleen 70-luvun. Parhaat juhlakengät ovat sellaiset, joista ei tarvitse olla jatkuvasti tietoinen: niissä jaksaa hytkyä koko illan ja kävellä sen jälkeen vielä kotiin.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-16 2016-12-02-stellaharasek-marimekko-172016-12-02-stellaharasek-marimekko-182016-12-02-stellaharasek-marimekko-202016-12-02-stellaharasek-marimekko-21

Valitsin mukaan yhden pienemmänkin laukun, violetin nahkaveskan nimeltä Alisa, jonka pitkä hihna vapauttaa kädet heilumaan, halailemaan ja pitämään kuohuviinilasia. Sävyssä on jotain jouluista, ehkä siitä tulee mieleen luumu ja sen loogisena seurauksena riisipuuro. Se ei ole ikinä huono asia.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-222016-12-02-stellaharasek-marimekko-232016-12-02-stellaharasek-marimekko-24

Kaikki kuvien vaatteet ja asusteet ovat Marimekon, paitsi nahkahousujen kaveriksi puetut avokkaat. Mitä sanotte, löytyykö joukosta suosikkia? Miten itse ne pukisitte?

Kuvasimme muuten Helsinki Contemporaryssa, kiitos kaunis gallerian väelle! Heidi Lampeniuksen näyttely Supernatural alkoi juuri ja jatkuu 18. joulukuuta saakka. Suosittelen, vaikuttavia töitä joiden keskellä ei meinannut malttaa keskittyä valokuvien ottamiseen.

2016-12-02-stellaharasek-marimekko-252016-12-02-stellaharasek-marimekko-26

Juhlakauden kunniaksi Marimekon verkkokauppa tarjoaa blogini lukijoille yhdestä vaatteesta -15% edun. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy, ja syötä koodi VAATE15. Etu on voimassa 8.12.2016 asti ja koskee normaalihintaisia tuotteita (ei voi yhdistää muihin etuihin). Shoppailuiloa ja juhlamieltä!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Tyylimuistiinpanoja

Voi syyskuu! Otimme tukun kuvia ihan vaan siitä ilosta, että aurinko siivilöityi lehtien läpi tavalla, jolla vain alkusyksyisin voi. Ja vähän siksi, että kirpparilta löytämäni mekko sopi täydellisesti kuvauslainakassista pilkottavan lampaankarvatakin alle. Virallisesti on kai myöhäistä kepeille kesämekoille ja samaan aikaan aivan liian aikaista paksuille talvitakeille, mutta päätin, että ne tasapainottavat toisensa. Vähän kuin vihermehu ja viinilasi (kaikkihan sen tietää, että spiruliina kumoaa skumpan).

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-02016-09-13-stellaharasek-syyskuu-22016-09-13-stellaharasek-syyskuu-3

Tykkään mekon repaleisesta kaula-aukosta. Vilauttelen niin vähän, että välillä voi ihan surutta – varsinkin, jos mekon päällä on painava villapalttoo. Buutseilla on vähän sama vaikutus, ne taittavat mekosta kuin mekosta turhan tyttömäisyyden ja tekevät kaikesta huomionhakuisen sijaan huolettoman. Seksikkään aavistuksen reteällä tavalla.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-42016-09-13-stellaharasek-syyskuu-52016-09-13-stellaharasek-syyskuu-6

Muistin mallikappaleita sovitellessani, että Marimekon talvimallistossa oli samanhenkinen lampaankarvatakki myös viime vuonna – siitäkin otimme ihania valokuvia. 70-luvun paluu (jota niiden yhteydessä sivusin) senkun jatkuu, en pistä ollenkaan pahakseni. Kerrankin kaupoissa on yllinkyllin omannäköisiä vaatteita.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-72016-09-13-stellaharasek-syyskuu-8

Ei tunnu vielä kovin syksyltä! Mutta sitten kun se tulee, aion pitää kiinni kaikista lempikoltuistani ja taikoa niistä sopivasti syksyiset mustilla sukkahousuilla, pipoilla ja pitkillä takeilla. Muutenkin tulee nykyisin käytettyä vuoden ympäri lähes samoja vaatteita, vain erilaisin tavoin yhdistettyinä ja kerrostettuna. Ei tarvitse nytkään lämpötilojen laskiessa kaivaa esiin kuin paksummat takit. Villapipot ja -huivit ovat olleet käytössä koko kesän, kiitos viileiden päivien ja saaristoreissujen.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-92016-09-13-stellaharasek-syyskuu-102016-09-13-stellaharasek-syyskuu-0112016-09-13-stellaharasek-syyskuu-12

Suosikkiasiani tuossa mekossa on syvään uurrettu avonnainen selkä. Kaikista niistä asioista, joita voi kehossaan pukeutumisella paljastaa, tykkään ehkä eniten selästä. Paljas selkä on kaunis hiljaisella tavalla, se ei kilju huomiota tai pakottavaa tarvetta tulla nähdyksi. Tykkään myös: ranteista, solisluista, niskasta, nilkoista. Käärityissä lahkeissa ja kyynervarsiin työnnetyissä hihoissa on aina ollut minusta jotain seksikästä.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-13

LAMPAANVILLATAKKI* MARIMEKKO
AURINKOLASIT RAYBAN
DIESELIN MEKKO SECONDHAND
BUUTSIT SECONDHAND
VANHA SORMUS SAATU LAHJAKSI
*KUVAUSLAINASSA

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Pionipäissään

Yhteistyössä Marimekko

En menisi vielä vannomaan siitä syksystä (intiaanikesä on tilauksessa) mutta syysmuoti on virallisesti täällä! Kotimaisella klassikkolinjalla jatketaan: Marimekko haastoi minut poimimaan syysmallistonsa kuvioista suosikkini ja pohtimaan miten pukisin printtivaatteita päälleni. Mallistosta löytyy sekä ikonisia arkistokuvioita Vuokko Nurmesniemen töistä Oiva Toikan ja Katsuji Wakisakan käsialaan että uutta kuviosuunnittelua Marimekon tuoreimmalta suunnittelijatulokkaalta, brittiläiseltä Joe Dukelta.

2016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-1

Kuosin valinta ei ollut vaikea, Maija Isolan 70-luvulla suunnittelema Pioni-printti tarttui silmiin samantien. Syy ei ollut (pelkästään) se, että poden kroonista pionihulluutta, vaan värikäs retrokuvio on sattumalta tuttu ja rakas vuosien takaa. Löysin kolmentoista vuoden alttiissa iässä mummolan vintiltä äitini samaisesta pionikuosista tehtyjä 70-luvun vaatteita, nappasin ne äitini kauhuksi käyttöön ja rakastin jo valmiiksi kuluneet vaatekappaleet lopullisesti puhki. Niiden kunniaksi on sanottava, että siinä oli riehuikäisellä teinipopparillakin tekemistä, sillä ne releet olivat todella tukevaa tekoa. Äidin nuoruusvuosien pionimekot, silkkipaidat ja a-linjaiset takit olivat täydelliset kaikille roadtripeille ja festarireissuille, mutta luonnollisesti kuljin niissä myös koulussa, Ylitornion kirkonkylän raitilla ja kyläkaupassa maidonhakureissulla, täysin tyytyväisenä ysärineonvärien ja kolmiraitaverkkareiden keskellä.

2016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-2

Marimekon syksyn vaatemallisto hengittää samaa 70-lukua tuotuna tähän päivään: on epäsymmetrisiä leikkauksia, kietaisuyksityiskohtia ja tikkauksia, leveneviä lahkeita ja vajaamittaisia hihoja. Luovan johtajan Anna Teurnellin johtamana designtiimi on saanut kuulemma inspiraationsa surrealistisesta mielikuvituksen ja todellisuuden tutkiskelusta. Pidin tästä! Omanlainen todellisuuden tutkiskelija olen itsekin, vaikka minun tutkimusteni johtopäätökset eivät johdakaan jumalaisen kauniisiin vaatteisiin.

2016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-32016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-5

Vietimme viime viikonlopun Suvisaaristossa. Pakkasin saarikassiin simppelin Pioni-kuosisen silkkipaidan ja leveälahkeiset housut. Sovittelin niitä sekä erikseen että yhdessä, ja selvisi että kokovartalokuvio toimi itseasiassa yllättävän hyvin. Sitaisin silkkipaidan helman solmulle, jotta pöksyjen kauniisti leikattu vyötärö pääsisi oikeuksiinsa. Taisin kolmetoistakesäisenä testata jotain samantapaista, mutta uskon, että tämä on siitä sofistikoitunut saarihipin versio.

2016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-42016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-72016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-6

Jokapäiväisessä käytössä yhdistelisin tuota superkauniisti laskeutuvaa silkkipaitaa kuitenkin vaivattomiin arkivaatteisiin, kuten haalistuneen sinisiin farkkuihin. Myös kapoiset mustat housut toimisivat, ehkä varustettuna pikkuisen vajaamittaisilla lahkeilla ja nahkavyöllä. Marimekon syysmallistosta poimin näihin kuviin myös kermaliköörin väriset nahkatossut, jotka ovat epäilyksettä mukavimmat tossut, joissa varpaani ovat saaneet vuosiin kipristellä. Löytyvät mallistosta mustinakin – mietin hetken, mutta sitten ajattelin saaren verantaa ja iltapäiväkahvia ja päädyin muutaman assosiaation kautta näihin.

2016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-82016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-92016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-102016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-11

Pidin pionipöksyistä enemmän kuin etukäteen arvasin. Ne on leikattu niin äärimmäisen nätisti! Kangas on napakka, mutta myötäilee silti kehoa ja sen liikkeitä. Suurista sivutaskuista paljon plussaa, aina on ylimääräisiä käsiä jotka etsivät turvapaikkaa.

2016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-122016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-132016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-142016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-15

Hopeiset korut ovat muuten Marimekon syysmallistosta nekin, italialaista käsityötä, painavia kauniita esineitä, joihin tykästyin kuvauksissa kovasti. Sarjaan kuuluu vielä pallomainen riipus. Sekin nähdään pian kuvissa, muttei vielä näissä.

2016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-162016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-172016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-18

Kuvissa vilahtaa yksi suosikkipaikoistani maailmassa, Estholmenin valkoinen mökki. Jonain vuonna vuokraan sen koko kesäksi kirjoittajantorpaksi, sillä sieltä löytyy kaikki mitä ihminen voi sellaiseen tarkoitukseen suinkin kaivata: merimaisema, jota voi katsella maaten sängyssä, keittolevy kahvin ja pussikeiton tekoa varten, pino vilttejä viileiden iltojen (ja mukavuudenhaluisten mäyräkoirien) varalle sekä pölyntuoksuisia kirjoja, joita voi lukea silloin kun oma kirjoittaminen ei suju.

2016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-192016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-20

Olipa kuvatulva, mutta miten karsia, kun tykkää kaikista?! Mutta kertokaapa te: kokovartalokuosi, kylmää vai kuumaa? Kolahtaako Pioni vai osuvatko muut malliston kuosit enemmän omaan makuunne? Jos tykkäät, pysy vielä kuulolla, sillä…

2016-09-04-stellaharasek-marimekko-pioni-21

Marimekon verkkokauppa tarjoaa blogin lukijoille yhdestä vaate- ja laukkuostokerrasta -15% edun. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy, ja syötä kassalla koodi MARIMEKKOFW16. Etu on voimassa 11. syyskuuta asti ja koskee normaalihintaisia tuotteita, eikä sitä voi yhdistää muihin etuihin. Iloa kuosijahtiin!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Saarelainen

Meuhkasin Estholmenissa siitä miten kivaa on viettää viikonloppu saaressa, kunnes tajusin, että seurueestamme puolet asuu Suomenlinnassa – heille saarielämä on ihan tavallista arkea eikä taianomainen pikkupako todellisuudesta. KATEUS! Onneksi saan minäkin välillä maistaa saarelaisen elämää, kuljeskella paljain varpain kalliolla ja juoda aamukahvini aaltojen äärellä. Älkää yrittäkö suomenlinnalaiset väittää etteivät teidän aamut ala joka päivä juuri näin, vähättelette kuitenkin ettei meille muille tulisi paha mieli.

2016-08-30-stellaharasek-estholmen-1

Yrittäjän arkea sen sijaan on, ettei niin vapaata viikonloppua olekaan, ettei siihen olisi tuupattu vähän töitä. Ei haittaa! Kalenterista ei nimittäin nykyisin löydy kuin projekteja, joita tekee ihan ilokseen. Kuvasimme saarella Marimekolle kampanjakuvia, niistä nähdään ensimmäiset myöhemmin tällä viikolla. Kuvausten jälkeen oli aikaa heitellä koirille keppejä. Kaikkea oli yllin kyllin – aikaa, keppejä ja keppien perässä pinkomisesta pakkomielteisen innostuneita koiria. Saarelta olisi löytynyt vielä yksi mäyräkoira, mutta sillä oli varmaan kiire vaania grillimakkaroita venevajalla.

2016-08-30-stellaharasek-estholmen-22016-08-30-stellaharasek-estholmen-32016-08-30-stellaharasek-estholmen-4

Dotsista lainatut liehulahkeiset farkut ovat nekin tämän syksyn uutuuksia, pakkasin ne kassiin kuvauskamppeiden joukkoon. Jos ne kuluttaisi syksyn ja talven aikana pehmeiksi, ensi kesään mennessä ne roikkuisivat lanteilta juuri täydellisesti kulahtaneella tavalla. Tuli vaan mieleen.

2016-08-30-stellaharasek-estholmen-52016-08-30-stellaharasek-estholmen-6

VILLAHUIVI* MARIMEKKO
MOS MOSHIN FARKUT* DOTS
FWSS:N VILLAPIPO BEAM STORE
PELLAVATOPPI ZARA
*KUVAUSLAINASSA

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Neljän seinän sisällä

Olen viime vuosina vihdoin alkanut tykätä lähes kaikista vuodenajoista ja säätiloista, joista saamme Suomessa nauttia, mutta pakko myöntää: liejunvärinen loska koettelee jopa minun kykyäni nähdä kaikessa kauneutta. Ei mahda mitään – parasta loskakeleissä on se, että saa hyvällä omatunnolla pysyä untuvapeittojen ja pressopannun välittömässä läheisyydessä neljän seinän sisällä. Paljon muuta en olekaan viime päivinä tehnyt.

2016-02-09-stellaharasek-marimekko-3

Kävin lauantaina ja sunnuntaina ulkona vain kävellyttääkseni koiria, jotka eivät luonnollisesti halunneet kävellä. Niitä on kovin vaikea syyttää siitä. Loskassa kahlaamisen jälkeen on edessä tassu- ja mahapesu, kaikkien osapuolien hermoja raastava operaatio, jonka jäljiltä on puhdas turkki ja paha mieli. Sillä on onneksi taianomainen taipumus parantua lihapullalla. Toiset meistä tosin valitsevat lihapullan sijaan pienen lasin viiniä.

2016-02-09-stellaharasek-marimekko-1

Sisällä pysyminen on ollut paras päätös hetkeen. Oli ihana viikonloppu. Nukuin puoleen päivään. Sain aamukahvin kannettuna sänkyyn. Ajauduin keskusteluun siitä olisiko välillä minun vuoroni kantaa kahvia muille – hups. Harkitsin pyykin pesemistä ja luovuin välittömästi ideasta, koska se olisi vaatinut retken lähikaupan pesuainehyllylle. Ylimääräistä ulkoilua välttääkseni tein ruokaa ainoastaan niistä asioista, joita kaapista löytyi. Onneksi siellä on aina vähintään pannukakkuainekset, parmesania, pastaa ja valkosipulia – niillä pysyy kyllä hengissä yhden laiskan viikonlopun.

Ainoa huono puoli visusti kotona vietetyssä viikonlopussa on se, että polttopuut ovat taas loppu. Kroonisesta klapivajeesta huolimatta: onni on takka ja sen äärellä torkkuvat tyypit. Siitä vaan tulee selittämättömän onnelliseksi, tulesta, jonka ympärille kaikki kertyvät ja yksi kerrallaan nukahtavat. Ehkä se on jotenkin geneettisesti ohjelmoitu meihin. Jonkinlainen turvan tunne, kun rakkaat ovat lähellä, liekit lämmittävät ja sudet pysyvät loitolla.

2016-02-09-stellaharasek-marimekko-2

Joku kysyi kadulla mitä kuuluu ja vastasin tottumuksesta, että hyvää. Vastaakohan kukaan koskaan tuohon kysymykseen mitään muuta, vaikka seinät kaatuisivat niskaan ja ottaisi päähän niin paljon, että tukka tippuu irti? Mutta tottahan se on, juuri nyt. Kuuluu hyvää, loskaisesta helmikuusta huolimatta. Kengät ovat märät ja mieli kevyt. Hymyilen ventovieraille raitiovaunuissa, katsovat kuin hullua kunnes alkavat hymyillä takaisin. Se tarttuu, kokeilkaa vaikka.

Kuvat Mikko Rasila