Desert daze

✖ SAL, KAP VERDE

Hiekkarannalla hengaamisessa ja mojitoissa ei ole mitään vikaa, mutta jos levoton sielu tarvitsee vaihtelua, voi aina vuokrata jeepin ja ajella katsomaan mitä muuta aavikkosaarelta löytyy. Arvasitte oikein – loputtomasti aavikkoa ja sitä halkovia pikkuteitä. Afrikkalainen tulkinta tiestä on kiinnostava, vain edellisten kulkijoiden renkaanjäljistä voi päätellä missä se suunnilleen menee. Vastaan saattaa osua mitä tahansa kuoppaisesta kivikosta ojaan tai uneliaasti etenevään lehmälaumaan. Ymmärsimme nopeasti miksi saarella ei vuokrata muita kuin maastureita.

2017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-1

Kuviin kiteytyy matkan käytännöllinen muotikonsepti: farkkushortsit, buutsit ja hattu, joka suojaa kasvoja paahteelta. Siitä oli koko ajan pidettävä kiinni, ettei tuuli olisi vienyt sitä mukanaan. Rennon kauluspaidan lainasin miehen päältä, oma t-paitani oli jo pölyn peitossa (sitäpaitsi pidin ajatuksesta paidattomasta jeeppikuskista). Sen voi sentään pestä toisin kuin lempikenkäni, jotka olivat loistovalinnat retkeilyyn, mutta saivat matkalla sen sortin hiekkakuorrutuksen, etten tiedä saako sitä enää suutarikaan hangattua nahasta. Ennen pitkää aavikko ottaa kaiken omakseen.

2017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-22017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-32017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-42017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-52017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-62017-01-19-stellaharasek-capeverde-desertdaze-7

MIESTEN KAULUSPAITA* GANT RUGGER
STYLESNOBIN BUUTSIT* & EDBLADIN KORUT* DOTS
HUOPAHATTU* MINIMUM
AURINKOLASIT RAY-BAN
BIKINIT H&M
FARKKUSHORTSIT KIRPPIS
RANNERENGAS VINTAGE
*SAATU

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kesä keskellä syksyä

Tänään satoi ensilumi. Vaikea uskoa, että päivälleen kuukausi sitten notkuimme syntisen kevyissä vaatekerroksissa rantakallioilla. Oli syntymäpäiväni jälkeinen sunnuntai, tyyntä ja tuuletonta, niin lämmintä että villatakissa tuli kuuma. Se, joka vääntelee säävipuja, oli ilmeisesti hetkeksi unohtanut, että oli lokakuu. Harmi, että lipsahdus tuli sittemmin korjattua korkojen kera.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-1

Tiedän, taas ne samat Eiranrannan kalliot, mutta minkäs sitä lempipaikoilleen mahtaa! Elokuun jälkeen siellä ei ole ollut varsinaista ruuhkaa, joten parhaan tähystyspaikan on saanut napattua itselleen ilman kyynerpäätaktiikkaa. Silloin kun saa valita, levitämme leirimme mieluiten yhdelle tietylle kallionnyppylälle, sille joka kurottuu kaikkein pisimmälle mereen.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-22016-11-02-stellaharasek-kallioilla-3

Nappasimme matkan varrelta eväitä mukaan. Oikeastaan jokainen retki on vain tekosyy syödä eväitä, ja retkeksi kelpaa mikä tahansa kolmea korttelia pidempi kävely. Pizza oli päivän valinta, edellisenä iltana oli mennyt niinsanotusti myöhään. Pizzalle olisi ollut muitakin ottajia, mutta pysyimme kovana, koska Juno on edelleen (toistaiseksi melko tuloksettomalla) laihdutuskuurilla ja Lunakin vahtii kurvejaan (eli saa herkkuja vain salaa, ettei siskolle tule paha mieli).

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-52016-11-02-stellaharasek-kallioilla-42016-11-02-stellaharasek-kallioilla-12

Olen muuten haaveillut monta viikkoa retkestä, jota varten saisi tehdä evääksi erilaisia voileipiä. Nyt ei puhuta mistään spelttiin leivotusta artesaanileivästä, jonka päällä on hummusta ja ituja, vaan rehellisistä kolmioleivistä, jotka on tehty vehnäpaahtoleivästä ja pakattu voipaperiin. Pitää olla kermajuusto-kinkkuleipiä, majoneesia tihkuvia tonnikalaleipiä ja edam-kurkkuleipiä. Tästä on keskusteltu kavereiden kanssa useaan otteeseen ja leipäsuunnitelma onkin toteutusta vaille valmis. Varsinaista retkeä tai sen kohdetta ei ole ehtinyt kukaan vielä miettiä, mutta ei se tässä nyt olekaan se olennaisin asia.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-72016-11-02-stellaharasek-kallioilla-8

Kuten aina, osa seurueesta katseli ohilipuvia laivoja ja toiset väijyivät lokkeja, jääköön nyt mysteeriksi ketkä. Annan viiden pisteen vihjeen, että eräällekin laihduttelijalle maistuisi lokkipata (jos ei kerran pizzaa saa). Aurinko lopulta tainnutti koko lauman torkuille. Taisi olla viimeiset ulkoilmaunet tälle vuodelle, ainakin näillä leveysasteilla.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-92016-11-02-stellaharasek-kallioilla-102016-11-02-stellaharasek-kallioilla-11

Juu, Minimumin muutaman sesongin takainen säihkemekko on juuri niin rento, että sen voi pukea päälle villatakin ja buutsien kanssa sunnuntaiselle rantaretkelle! Olen kyllästynyt hilloamaan kaikkein ihanimpia ja kimaltavimpia vaatteitani kaapin perällä, alkanut päinvastoin käyttää niitä just niin usein kuin huvittaa. Jarno muuten puki saman säihkemekon päälle Halloween-kemuihin ja näytti tyrmäävältä. Ministi masentavaa. Saa hän silti lainata sitä toistekin, säärensäkin olivat kuin luotu 20 denierin sukkahousuihin.

2016-11-02-stellaharasek-kallioilla-6

Nappasimme nämä kuvat kotimatkalla. Se kesti kaksi tuntia, koska piti pysähdellä. Joku sanoi jossain, että ehkä meille annettiin tämä maailman kaunein syksy, jotta ihmiset eivät olisi niin surullisia. Siltä välillä tuntuu. Niin meillä kuin muualla tapahtuu pimeitä asioita, joista tulee uupumus ja ahdistus kun ei enää tiedä mitä ajatella saati tehdä. En aio lopettaa uutisten lukemista, vaikka välillä sillä uhkailenkin. Joskus on vaan pakko paeta ulos ja keskittyä hetken kaikkeen tähän kauneuteen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Perusunivormu

Pukeudun vuodesta toiseen perusunivormuihin, joihin en vaan kyllästy – jollain levollisella tavalla niissä vaan tuntee olevansa oma itsensä. Yksi niistä on nahkahame yhdistettynä buutseihin ja harmaaseen t-paitaan tai pitkähihaiseen. Niissä ei koskaan ole yli- tai alipukeutunut olo, tai väärissä vaatteissa väärässä paikassa. Kai siinä on jotain lempivaatteiden selittämätöntä taikaa.

2016-09-08-stellaharasek-downtown-1B2016-09-08-stellaharasek-downtown-2

Taas nuo samat kirotut kengät, te ajattelette. Kyllä! Secondhand-putiikista hankitut buutsit ovat olleet kyllä yhdet kesän lempikengät. Uskallan ennustaa, että niistä tulee myös alkavan syksyn suosikit. Ne tekevät juuri sen mitä lempikenkien pitääkin, taikovat arkisestakin asusta omannäköisen.

2016-09-08-stellaharasek-downtown-32016-09-08-stellaharasek-downtown-4

Styleinin ohkainen takki on osoittautunut täydelliseksi näihin päiviin, kun ei ole varsinaisesti enää kesä, mutta ei tunnu vielä syksyltäkään. Pitkän helman avulla tarkenee viilenevissä säissä vielä paljain säärin. En ole varma kuinka paljon se nyt todellisuudessa suojaa, mutta ainakin henkisesti lämmittävä vaikutus sillä on ja sehän riittää.

2016-09-08-stellaharasek-downtown-52016-09-08-stellaharasek-downtown-6

TAKKI* STYLEIN
UNO PIU UNON MOKKALAUKKU* DOTS
HARMAA MIESTENPAITA* MINIMUM
NAHKAHAME SANNA HOPIAVUORI
AURINKOLASIT RAY-BAN
BUUTSIT SECONDHAND
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA