Pikaruokaa ~ Sitruuna-pippuripasta

Alkusyksyn ensimmäiset sateiset illat ovat saaneet himoitsemaan helposti valmistuvaa lohturuokaa, jota varten ei välttämättä tarvitse lähteä kauppaan – tiettyjä aineksia löytyy kaapista lähes aina. Yksi ikisuosikeistani on supersimppeli pippuripasta, josta teen useimmiten voilla ja sitruunalla höystetyn version (sitruunahullu kun viskoo tuota jumalaista sitrusta kaikkeen mihin suinkin kehtaa). Rakastan reseptiä, koska siinä toteutuu voittajayhdistelmä nimeltä “minimivaiva vs maksimaalinen makuelämys”.

Ohjeeni pohjana on tietysti Cacio e Pepe, roomalainen klassikko, jonka nimi tarkoittaa yksinkertaisesti “pastaa juustolla ja pippurilla”. Vain muutaman raaka-aineen reseptiin kuuluu perinteisesti suolainen pecorino romano -juusto, mutta itse sovellan sujuvasti sen mukaan mitä kaapista tai lähikaupasta löytyy. Näiden kuvien pasta on taiottu luomuparmesanin voimin.

Nappasin pastakuvat samalla kun kuvasimme Iittala-kampanjaa, jonka tiimoilta saimme nämä Raami-astiat.

Tuli muuten tässä yksi päivä tutkittua internetistä mitä eroa näillä raastettavilla italialaisilla juustoilla on. Siltä varalta, etten ole ainoa jolla oli epäselvyyksiä, seuraa kovien italialaisjuustojen lyhyt oppimäärä: 

Parmesan on mikä tahansa kova lehmänmaitojuusto, jonka rakenne on murenevaa. Nimi ei ole suojattu, joten parmesania voidaan valmistaa missä tahansa maailmassa eikä sen tarvitse sisältää oikeaa maitoa, vaan sen voi tehdä vaikka maitojauheesta.

Parmigiano-Reggiano on se mihin useimmiten viittaamme parmesanina. Tätä kaikkein korkealuokkaisinta italialaista kovaa juustoa valmistetaan vain kahdella alueella Italiassa, Emilia-Romagnassa tai Mantovassa, Lombardyssa. 100-prosenttisesta lehmänmaidosta valmistettu juusto ikääntyy vähintään vuoden, mutta usein jopa 18, 24 tai 36 kuukautta. Jokainen juusto tarkastetaan ja seulan läpäisseet saavat virallisen leiman.

Grana Padano on samantapainen juusto, mutta sitä valmistetaan Italiassa suuremmalla alueella, mikä tekee siitä edullisemman kuin Parmigiano-Reggiano. Makukin on miedompi, sillä sen minimikypsymisaika on vain 9 kuukautta.

Pecorino Romano puolestaan on tehty lampaanmaidosta, kypsytetty viidestä kahdeksaan kuukautta ja valmistettu Sardinian saarella, Laziossa tai Toscanan Grossetossa. Vaikka se kypsyy lyhyemmän ajan, sen maku on voimakkaampi ja suolaisempi. Pecorino on väriltään valkoista ja sen kova reuna on musta, erotuksena pehmeänkeltaisesta lehmänmaidosta ja sen kultaisista reunoista.

Huh. Eteenpäin.

✖ HELPPO SITRUUNA-PIPPURIPASTA ✖ 

400g spagettia (käytämme itse usein tuorepastaa)
250g kovaa italialaista juustoa
2 tl mustapippuria 
4 rkl voita (suosittelen luomua)
maun mukaan sitruunaa
2,5 dl pastan keitinvettä


Pistä pasta kiehumaan runsaasti suolattuun veteen. Raasta sillä aikaa juusto hienoksi raasteeksi. 

Rouhi mustapippuri myllyllä tai morttelissa. Veitselläkin onnistuu.

Kun pastan keittoaikaa on jäljellä 2 minuuttia, paahda rouhittu mustapippuri kuivalla pannulla miedolla lämmöllä noin minuutin verran niin että aromit alkavat irrota. Älä anna pippureiden palaa. Voi saa sulata pippurin päälle, lämmön voi napsauttaa tässä vaiheessa pois.

Jätä pasta al denteksi. Valuta pasta, ota samalla kupillinen keitinvettä talteen.

Kumoa pasta pannulle voin ja pippurin sekaan. Lisää juustoraastetta vähitellen ja sekoita niin että pastaan muodostuu kermainen soossi. Purista päälle oman maun mukaan sitruunaa (itse käytän tähän kokonaisen sitruunan). Ohenna tarpeen mukaan keitinvedellä.

Tarjoile kuumana, lisää tarvittaessa pippuria ja juustoa. Koristele yrteillä jos huvittaa, menee hyvin ilmankin. Tästä riittää neljälle nopeaksi pikkulounaaksi tai kahdelle nälkäiselle pääruoaksi.

PS. Silloin kun laiskottaa, lisään voin ja pippurin suoraan valmiiseen pastaan. Hyvää tulee niinkin. Ja joskus lisään chiliä, mikä on tietysti täysin epäortodoksista, mutta lämmittää silti pimeinä syysiltoina.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kevyempää lohturuokaa

Kaupallinen yhteistyö Fiskarsin ja Asennemedian kanssa

Remontinkatkuisessa elämässämme alkoi ennen vuodenvaihdetta uusi ihana aika: keittiömme valmistui siihen pisteeseen, että pääsimme takaisin lieden ääreen! Vielä pitäisi asentaa lattialistoja, tehdä päätöksiä tilan valaisemisen suhteen ja muuta pientä, mutta kaikki tärkeä toimii jo. Ah! Väitän, että kotona laitettua ruokaa ei osaa ihan täysillä arvostaa ennen kuin on pari keittiöremonttia ja noutosafkan voimin elettyä kuukautta takana.

Just nyt kiinnostaa juurevat maut, joihin yhdistyy keväinen keveys – toinen jalka on vielä talvessa, toinen jo kevään kynnyksellä. Nopeat ja helposti sovellettavat ohjeet toimivat meillä parhaiten, meillä on pahana tapana painella keittiöön vasta sitten kun on jo nälkä. Seuraavaksi onkin luvassa pari Fiskarsin uusien teräksisten pannujen ja vuokien inspiroimaa rentoa reseptiä, jotka toimivat niin arkisina lohturuokina kuin osana viikonlopun brunssipöytää.

Olen alkanut kiinnittää ruokaostoksilla enemmän huomiota sesonkeihin. Nappasin näihin ruokaohjeisiin ajankohtaisia raaka-aineita, jotka ovat nyt parhaimmillaan: bataattia ja ruusukaalia, enkä voinut vastustaa veriappelsiinia.

Ihastuimme Fiskars Norden -sarjan veitsiin sekä valurautaisiin pannuihin ja patoihin viime kesänä Lapissa. Ne jäivät vakikäyttöön ja varsinkin veitset ovat olleet siitä saakka säännöllinen puheenaihe. Kotonamme käydään joka viikko sama keskustelu:

Jarno: Olenko muistanut sanoa, että nämä veitset ovat ihan sairaan hyviä?
Stella: Vain noin sata kertaa.
Jarno: Varsinkin tämä *lisää tähän mikä tahansa Jarnon kädessä sillä hetkellä oleva Norden-veitsi* on ihan sairaan hyvä.

Iso plussa siitä, että kaikki sarjan tuotteet valmistetaan Suomessa. Se on nykyään harvinaista.

Olen ihan samaa mieltä: uudet välineet ovat syrjäyttänyt keittiössämme kaikki kilpailijansa. Ilahduimmekin uutisesta, että sarja on nyt täydentynyt Norden Steel -mallistolla: teräksisissä pannuissa, kattiloissa ja vuoissa on valurautaisten sisariensa tapaan tarttumaton pinnoite, jonka ansiosta niissä voi kypsentää myös herkkiä raaka-aineita.

Valitsimme mallistosta omaan keittiöömme paistinpannun, wokkipannun ja uunivuoan. Wokkipannu oli muutenkin hankintalistalla, sillä omistin sellaisen aikoinaan ja rakastin sen lähes kirjaimellisesti puhki. Tätä uutukaista ei taidakaan saada kovin helposti kulutettua loppuun: pannu on supertukevaa tekoa, vaikka onkin kokoonsa nähden yllättävän kevyt.

Kun mietimme mitä suureen wokkipannuun tekisi mieli heitellä, vastaus oli tietysti iso kasa kasviksia! Siitä lähti ajatus pyttipannusta. Klassikon modernissa versiossa ei tarvita lihaa lainkaan.

VEGEPYTTIPANNU

Kourallinen ruusukaalia
Kourallinen kirsikkatomaatteja
Reilunkokoinen bataatti
Puolikas lanttu
Kananmunia
Lehtikaalia
Sipuli
Mustapippuri
Suola

Muita mausteita maun mukaan: juustokuminaa, cayennepippuria, paprikaa
Paistamiseen: oliiviöljyä

Pannujen ja kattiloiden ulko- ja sisäkerros on tehty ruostumattomasta teräksestä. Niiden väliin jää alumiininen ydin, joka takaa tasaisen kuumennuksen millä tahansa liedellä.

Määrät ovat tuttuun tapaan viitteelliset ja vapaasti sovellettavissa. Tällä setillä meillä ruokittiin kaksi nälkäistä.

Valmistele ensin kasvikset. Leikkaa ruusukaaleista kannat ja irrota uloimmat lehdet, jos ne ovat nahistuneet. Puolita. Kuori bataatti ja lanttu ja pilko ne: bataatti isommiksi ja lanttu pienemmiksi kuutioiksi, näin ne kypsyvät samaan aikaan.

Kahvat on muotoiltu niin, että ne eivät kuumene, ihan nerokasta! Kuvat on napattu eilen helmikuisessa hämärässä, mutta kokin ilo varmaan välittyy.

Pistä wokkipannu kuumenemaan, lorauta pohjalle oliiviöljyä ja paista kasviksia tovi, kunnes ne saavat vähän väriä pintaan. Alenna lämpöä ja anna hautua reilun kymmenisen minuuttia. Sekoita välillä.

Kun muut kasvikset kypsyvät, puolita kirsikkatomaatit. Pilko valmiiksi myös lehtikaali ja sipuli odottamaan vuoroaan.

Nakkaa tomaatinpuolikkaat wokkipannuun kun pyttis alkaa muuten olla valmis. Lisää mausteita ja sekoita varovasti, ettei synny muhjua.

Anna pyttiksen muhia hetken sillä aikaa kun paistat kaveriksi munan ja muita höysteitä. Toki ne voi nakata samaan pannuun, mutta minusta on ihanaa valmistaa ne erikseen, maut erottuvat paremmin ja kattaus on kauniimpi. Kukin tyylillään. Sitäpaitsi tuolla uudella paistinpannulla on järjettömän tyydyttävää paistaa munia, kun se sujuu niin tyylipuhtaasti.

Lorauta pannulle tilkka öljyä ja kuumenna keskilämpöiseksi. Heittele pannulle ensin silputtu sipuli ja kuullota, kunnes se alkaa karamellisoitua. Sitten lehtikaali perään, kääntele ettei pääse kärähtämään. Mausta suolalla ja pippurilla. Kananmunan voi rikkoa pannulle lopuksi, kun kaikki muu on melkein valmista.

Voi tätä loputonta iloa, kun pintaan ei todellakaan tartu mikään! Kaikissa malliston tuotteissa on myrkytön ja muoviton mineraalikäsittely, joka tekee teräksistä pinnoista tarttumattomat. 

Lado vegepyttis lautasille toivomaasi tapaan, tarjoile kuumana ja syö heti. Jos pyttipannua jää yli, se säilyy kyllä jääkaapissa ja maistuu seuraavanakin päivänä. Paistelet kaveriksi vaan uuden munan ja muita höysteitä.

Vielä toinen ohje! Veriappelsiinisesonki on kuumimmillaan ja niitä kannattaa syödä niin paljon kuin ehtii. Rakastan tätä simppeliä jälkiruokaa, joka valmistuu minimivaivalla alle vartissa. Maistuu niin brunssilla kuin lämpimänä aamupalana, joka tekee harmaastakin aamusta asteen paremman. Pidän kaikesta mitä voi valmistaa uunissa, se vapauttaa kädet ja aikaa vaikka keittiön siivoamiseen. Ei tarvitse sitäkään sitten miettiä enää myöhemmin.

UUNISSA PAAHDETUT VERIAPPELSIINIT

Veriappelsiineja
Tuoretta minttua
Hunajaa

Tarjoiluun: pari desiä kuohukermaa ja purkillinen mascarponejuustoa

Silppua minttu ja sekoita se hunajaan, saavat maustua hetken keskenään.

Halkaise sitten veriappelsiinit, irrota hedelmäliha kuoresta terävällä veitsellä ja pilko se varovasti paloiksi. Pistä palat takaisin kuoreen. Tämä vaihe ei toki ole pakollista, mutta syöminen on tällä tavoin tosi paljon helpompaa etkä sotke juuri pestyä silkkipaitaasi.

Lado veriappelsiininpuolikkaat uunivuokaaan ja valuta päälle mintulla maustettua hunajaa.

Paahda veriappelsiineja uunissa 250 asteessa grillivastuksen alla kymmenisen minuuttia, kunnes ne ovat saaneet pintaansa vähän väriä.

Grillissä paahtuneet veriappelsiinit maistuvat sellaisenaankin, mutta jos haluat annoksesta ylellisen, tarjoile mascarponevaahdon kanssa. Vaahto syntyy vispaamalla kuohukermaa ja mascarponejuustoa. Tykkään itse maustaa vaahdon vielä tilkalla karvasmantelilikööriä.

Tarvitseeko erikseen kertoa, että rakastan tätä suurta, superkaunista uunivuokaa, jonka voi nostaa sellaisenaan pöytään? Hunajainen mehu ei kärähtänyt pohjaan, lusikoin sen appelsiinien päälle ennen syömistä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla valmistaa vuoassa uunijuureksia fetalla ja valkosipulilla. Tai ehkä Liemessä-Jennin uunifetapastaa.

Herkullista helmikuuta!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

3 x helppo glögituunaus

Kaupallinen yhteistyö Blossa ja Asennemedia

Glögikausi on korkattu! No ollaanpa rehellisiä, korkkasimme glögikauden jo syyskuussa. Rakastan glögiä ja alan keksiä tekosyitä sen ostamiselle heti kun syksy alkaa tummua ikkunan takana. Nyt ollaan jo tukevasti joulukuun puolella ja joulukin on kulman takana, joten tekosyitä ei enää tarvita – glögiä saa nauttia hyvällä omatunnolla vaikka joka päivä. Meillä ei keitellä glögiä itse, sillä kaupasta saa loistavaa glögiä ihan valmiina.

Itse en ole koskaan ollut manteleiden ja rusinoiden ylin ystävä, mutta onneksi glögiä voi nauttia muillakin mausteilla. Poimin yhteistyössä Blossan kanssa omista arkistoistani kolme helppoa tapaa tuunata perinteistä glögiä.

Monet tuntevat Blossan aitona ja alkuperäisenä glöginä. Siitä on olemassa kaksi versiota: Blossa Vinglögg, jota valmistetaan yhä yli 100 vuotta vanhalla reseptillä, ja Blossa Alkoholfri Glögg, jossa alkoholittomuudestaan huolimatta maistuu ja tuoksuu viini, sillä sen pohjana on käytetty punaviiniä. Glögin tekoon kuluu kuukausi, sitten se saa kypsyä tynnyreissä vielä kolme kuukautta. Blossan glögimestari Åsa Orsvärn tekee mausteseoksen käsin, jotta maku pysyisi samana vuodesta toiseen. Itse pidän molemmista: alkoholitonta juon melkein joka ilta, viiniglögin säästän seurusteluun.

Tein juomien seuraksi myös vähän naposteltavaa. Ohjeet ovat viitteellisiä ja helppo soveltaa omaan makuun ja kaapinsisältöön sopivaksi.

Mikään laki ei määrää nauttimaan glögiä kuumana! Jäähdytetystä glögistä tehty cocktail toimii ihanana alkumaljana niin pikkujouluissa kuin joulupöydässä. Se on nopea valmistaa, kunhan muistaa laittaa glögin etukäteen jääkaappiin jäähtymään.

Rakastan tarjoilla alkumaljoja ja cocktaileja siroista vintagelaseista: ostin toissakesänä Hietsun kirppikseltä kympillä melkein kolmekymmentä 60-luvun lasia, joilla on sen jälkeen kestitty niin pieniä kuin isompia juhlaseurueita. 

KUPLIVA GLÖGICOCKTAIL

Blossa-glögiä
Kuivaa kuohuviiniä
Granaattiomenan siemeniä
Jääpaloja

Tähän joulusesonkiin sopivan cocktailiin sopii niin alkoholiton glögi kuin viiniglögi – valitse sen mukaan kuinka vahvan cocktailin haluat. Jäähdytä glögi hyvin ennen tarjoilua. Mittasuhteet riippuvat siitä miten mausteisen ja makean cocktailin haluat, itse lorautan lasiin yhden neljäsosan glögiä ja kolme neljäsosaa kuohuvaa.

Ripottele sekaan granaattiomenan siemeniä. Vinkki: niitä saa pakastepussissa! Nopeampaa, helpompaa ja pitää juoman kylmänä pidempään. Tarjoile jääpalojen kanssa.

Cocktailin voi päivittää vieläkin ylellisemmäksi jäädyttämällä etukäteen jääpaloja, joissa on sisällä karhunvatukka tai vaikka herukoita.

Ranskalaiset vintagelasit toimivat täydellisesti jouluisissa kattauksissa. Paksuissa, painavissa viskilaseissa voi tarjoilla myös kuumia juomia.

KARPALOGLÖGI

Blossa-glögiä
Tuoretta rosmariinia
Karpaloita

Glögi on täydellinen pari karpaloille ja rosmariinille! Tämä juoma toimii niin kuumana kuin kylmänä, ja kumpaa tahansa versiota voi halutessaan terästää lorauksella giniä. Satuin löytämään tähän tuoreita karpaloita, mutta pakastemarjat sopivat myös. Tähän ei sen kummempaa ohjetta edes tarvita: lämmitä glögi, lisää karpalot ja mausta rosmariininoksalla.

HELPOT LOHIRULLAT

Ohutta rieskaa tai tortilloita
Maustamatonta tuorejuustoa
Sitruunan mehua
Kylmäsavulohta
Tuoretta piparjuurta
Ruohosipulia (muutkin yrtit, kuten tilli, sopii hyvin)
Mustapippuria
Suolaa

Raasta pari teelusikallista piparjuurta ja silppua ruohosipuli. Sekoita ne tuorejuustoon, lisää sitruunamehu, suola ja reilu rouhaisullinen mustapippuria.

Levitä seos rieskan tai tortillan päälle. Lado lohiviipaleet päälle. Rullaa tiukaksi pötköksi ja kääräise kelmuun. Anna vetäytyä jääkaapissa vähintään tunti.

Ennen tarjoilua poista kelmu, leikkaa päädyt pois (ja pistä omaan suuhun) ja pilko rullat sopivankokoisiksi paloiksi. Ripottele päälle ruohosipulia.

SUKLAINEN GLÖGI

Blossa-glögiä
Suklaata oman maun mukaan
Koristeluun kanelitankoja ja tähtianista

Suklaalla maustettu glögi toimii takuulla makean ystäville ja käy hyvin esimerkiksi jälkiruoasta! Valitse suklaa oman maun mukaan. Itse pidän glögissä eniten tummasta suklaasta, mutta maitosuklaa toimii myös, samoin monien joulusuosikki appelsiinisuklaa.

Tämä on todella nopea tehdä: lämmitä glögi, raasta sekaan suklaata, sekoita kunnes suklaa sulaa ja tarjoile heti. Suklaata ei tarvita paljoa, pienikin määrä maistuu kuumassa glögissä. Juoman voi koristella kanelitangolla ja tähtianiksella, joka antaa juomalle aavistuksen lakritsaista makua, mutta ilmankin pärjää.

Nuutajärven matalat ja paksut lasit ovat sopivankokoiset suklaisen glögin tarjoiluun: vähemmän on enemmän (ja jos ei ole, otetaan santsi). Olemme keräilleet laseja sieltä sun täältä ympäri Suomen: niitä saa usein ihan pilkkahintaan, sillä harva tunnistaa nämä lasit osaksi suomalaisen lasimuotoilun historiaa silloin kun niissä ei ole enää Nuutajärven tarroja.

VIIKUNA-SINIHOMELEIPÄSET

Vaaleaa patonkia
Kuivattuja pehmeitä viikunoita
Stiltonia tai muuta homejuustoa
Tummaa balsamico-siirappia

Leikkaa patonki ohuiksi siivuiksi. Paahda pannulla, paahtimessa tai uunissa reunoiltaan rapeiksi.

Murustele paahdettujen patonginviipaleiden päälle Stiltonia tai muuta sinihomejuustoa (myös brie sopii tarkoitukseen). Viipaloi viikunoista ohuita suikaleita ja lado siivut leipien päälle.

Paista leipäsiä uunissa noin 200 asteessa viitisen minuuttia. Ne ovat valmiita, kun juusto on hiukan sulanut. Valuta päälle balsamicoa ja tarjoile kuumana.

Vielä vinkki esillepanoon: vintagelasien pariksi sopivat vanhat alpakkahopeiset tarjottimet, joita löytää kirppiksiltä ja antiikkikaupoista. Ne saavat yksinkertaisetkin tarjottavat näyttämään juhlavilta.

Miten teillä juodaan glögiä?

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholiaihetta ei saa kommentoida, muuten keskustelu on vapaa!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Astetta parempaa lohturuokaa

Kaupallisessa yhteistyössä Go Green ja Asennemedia

Kotona hengaaminen ja ruoanlaitto alkaa kummasti kiinnostaa, kun syksy pimenee ja sade piiskaa iltaisin ikkunoita. Eniten tällä hetkellä tekee mieli helppoa ja täyttävää lohturuokaa, joka olisi mielellään myös terveellistä, koska kesällä ei jaksanut niin ajatella sen sorttisia asioita. Toki me Lapissa kokkailimme kaikenlaista, mutta hyvinvointikulma ei ollut kesäkeittiössämme aina kovin vahvasti läsnä. Välillä oli niin kuumia päiviä, ettemme jaksaneet syödä muuta kuin vesimelonia ja sipsejä. Hyvää tietysti sekin, mutta ei ehkä pidemmän päälle kovin kestävää.

Olemme testailleet viime aikoina Go Greenin uusia jyvä- ja palkokasvisekoituksia, jotka ovat kuitu- ja proteiinipitoisempia vaihtoehtoja pastalle ja riisille. Kymmenessä minuutissa kypsyvistä luomusekoituksista syntyy nopeasti hyviä ja helppoja aterioita, mikä passaa meille paremmin kuin hyvin, sillä nälkäisenä ei huvita ryhtyä kovin monimutkaisiin kokkisotiin. Suosikiksi on noussut bulgur-linssisekoitus ja villiriisi- ja hernesekoitus, josta tekemämme fried ricen ohjeen jaoin pari päivää sitten Instagramissa. Niiden lisäksi uutukaisten lisäksi löytyy kvinoa-kikhernesekoitus, hyvä sekin. Go Greenin valikoimista löytyvät kuskus, bulgur ja kvinoa ovat meidän keittiössä vakiokamaa, uutuudet tuovat niihin vaihtelua.

Teimme viimeksi superherkullisen setin, johon kuului lämmin bulgur-linssisalaatti, uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja ja seesamiporkkanoita. Toki kaikki nämä ainekset voisi pilkkoa samaan kulhoon, mutta Välimeren maat ovat opettaneet minutkin rakastamaan yksinkertaisista aineksista koottuja runsaita kattauksia: paljon pieniä vateja, joita voi yhdessä tyhjentää. Niistä syntyy sekä näyttävä päätös viikonlopulle että helppo fiesta arki-illan iloksi. Ohjeet ovat vegaanisia lukuunottamatta fetaa, jonka voi halutessaan jättää pois.

Tykkään ruoista, joita on helppo varioida sen mukaan mitä löytyy kaapista. Yksi syksyn tavoitteistamme on nimittäin minimoida keittiömme hävikkiruoka. Käytimme tähän settiin pinaattia, paprikaa, kurkkua ja kikherneitä, mutta yhtä hyvin niiden tilalla olisi voinut olla munakoisoa, kevätsipulia ja papuja.

BULGUR-LINSSISALAATTI

Go Green luomu bulgur-linssisekoitus
Kasvisliemikuutio tai fondi
Tuoretta pinaattia
Punasipuli
Valkosipuli
Paprika
Kikherneitä tai papuja
Kurkkua
Granaattiomenan siemeniä
Fetaa (jos käytät)

Tarjoiluun tuoreita yrttejä oman maun mukaan

1 ~ Keitä bulgur-linssisekoitus. En ole tarkkojen raaka-ainemäärien ystävä enkä ole lisännyt niitä näihinkään ohjeisiin, vaan mittailen yleensä summittaisesti, mutta noin parin desin annoksella saa aikaan tarpeeksi safkaa kahdelle nälkäiselle – tai neljälle kevyeksi lounaaksi, riippuen siitä paljonko muita raaka-aineita on. Lisää halutessasi keitinveteen kasvisliemikuutio tai fondia antamaan lisämakua.

2 ~ Kattilan poristessa voit silputa valkosipulin ja nakata ne pannulle oliiviöljyn ja valutettujen kikherneiden tai papujen kanssa. Kun sipulit alkavat kuullottua, voit viipaloida paprikan ja sujauttaa senkin keskilämpöiselle pannulle paahtumaan. Tykkään itse isoista viipaleista, koska niihin tulee kaunis paistopinta.

3 ~ Silppua pannulla paahtuvia kasviksia odotellessasi kurkku ja punasipuli. Ne lisätään salaattiin sellaisenaan tuomaan raikkautta kokonaisuuteen. Tuoreet pinaatinlehvät kannattaa huuhdella kuumalla vedellä ja kuivatella.

4 ~ Sekoita lopulta kaikki yhteen. Ladoin paprikat tällä kertaa omalle lautaselleen, mutta toki ne voi sekoittaa joukkoon.

5 ~ Jos käytät maitotuotteita, feta toimii tosi hyvin tässä salaatissa: sen voi murustella lopuksi annoksen päälle. Granaattiomenan siemeniä rakastan laittaa kaikkiin mahdollisiin ruokiin, koska niiden pirskahteleva makeus viimeistelee annoksen kuin annoksen – ja lisäksi ne näyttävät ihanilta. Viimeistele kourallisella tuoreita yrttejä, itse laitoin ruohosipulia.

Voisin syödä uunitomaatteja vaikka joka päivä. Niin hyviä! Sopivat lisukkeeksi lähes safkaan kuin safkaan. Matalassa lämmössä paahtaminen houkuttelee jopa talvisten jääkaapinmakuisten tomaattien parhaat maut esiin. Tämä on muuten oiva tapa pelastaa nahistuvat tomaatit. 

UUNISSA PAAHDETUT TOMAATIT

Kirsikkatomaatteja
Valkosipulia
Rosmariinia
Oliiviöljyä
Pippuria
Suolaa
Ripaus sokeria

1 ~ Lado kirsikkatomaatit vuokaan. Toiset tykkäävät halkaista ne ja kauhoa siemenet ulos, joskus teen niin itsekin jos aion kypsytellä niitä uunissa ihan hissuksiin. Silloin kun on nälkä tai laiskottaa muuten vaan, nakkaan tomaatit uuniin kokonaisina. 

2 ~ Valele oliiviöljyä päälle, mausta tuoreella rosmariinilla, pippurilla ja suolalla. Lisää valkosipulia maun mukaan. Itse nakkaan joskus kokonaisia kynsiä vuokaan, joskus taas murskaan valkosipulin tomaattien päälle. Jos olen jaksanut halkaista tomaatit, sujautan valkosipuliviipaleita tomaatinpuolikkaiden sisään. 

3 ~ Viimeistele halutessasi ripauksella sokeria. Se antaa tomaateille ihanaa makeutta. Itse koitan vältellä turhaa sokeria, joten laitoin vaan tuplamäärän rosmariinia.

4 ~ Paahda uunin keskitasolla, kunnes tomaattien pinta alkaa kupruilla. Vartissakin saa valmista, mutta jos on aikaa, laita uuniin matala lämpö ja anna tomaattien muhia siellä vaikka tunnin kaksi. Maut senkun syvenevät.

SEESAMIPORKKANAT

Porkkanoita
Seesaminsiemeniä
Oliiviöljyä
Sitruuna
Korianteri
Sormisuola

1 ~ Kuori porkkanat, jos haluat. Itse yleensä rapsutan vain kuorista mullat, koska kuorissa on makua ja ravintoaineita. Leikkaa sopviksi tikuiksi kulhoon.

2 ~ Kaada kulhoon oliiviöljyä, purista joukkoon sitruunamehu. Lisää korianterisilppu. Voit lisätä tietysti muitakin mausteita oman maun mukaan: rosmariinia, basilikaa… Kääntele porkkanatikkuja marinadissa, kunnes kaikki peittyvät. 

3 ~ Anna porkkanoiden marinoitua hetken liemessään. Paras lopputulos syntyy, jos maltat valmistella porkkanat etukäteen ja antaa niiden marinoitua viileässä useampi tunti, vaikka yön yli. Itse en yleensä jaksa, puoli tuntia saa piisata.

4 ~ Pyyhi porkkanat öljystä ja kierittele tikut seesaminsiemenissä – helpointa on, kun kaadat siemenet lautaselle ja pyörittelet porkkanat siinä. Lado porkkanat uunivuokaan tai pellille ja paista 5-15 minuuttia kunnes ne saavat pintaansa hieman väriä ja pehmenevät sopivaksi (paistoaika riippuu hiukan siitä kauanko porkkanat saivat marinoitua). Ripottele sormisuolaa päälle ja tarjoile kuumana.

Ah! Niin hyvää. Meillä on aina sama optimistinen suunnitelma: tehdään iso setti, jotta siitä riittää seuraavallekin päivälle. Mutta koskaan se ei onnistu. Kipot ja vadit nuollaan puhtaaksi illallisen päätteeksi.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kesän ensimmäinen kalliopiknik

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Perlage Sgàjo

Se on kuulkaas kesä nyt! Huumaavan lämmin toukokuu on mennyt vähän turhan tiukasti työn touhussa – on vähän harmittanut istua koneella paukuttamassa kuvia kuntoon, kun ikkunan takana keinuu helle, jollaista on odotettu Suomeen ei vain yhtä pitkää talvea vaan monta vuotta. Kirjoittaminen vielä mitenkuten onnistuu vaikka terassilla, mutta kuvankäsittely ei suju heijastavan näytön kanssa. Pari päivää sitten pääsimme onneksi ensimmäistä kertaa tälle kesälle viettämään iltaa yhdellä lempitavoistani, ystävien seurassa Eiranrannan viereisillä kallioilla. Aaaah kyllä tätä olikin taas odotettu! Täydellinen keli kruunasi kaiken, lämpöä riitti pitkälle iltaan. Teki mieli halailla kaikkia ihan vaan olemassaolon ilosta, ehkä vähän halailinkin.

Muistelin kuumaa kesää neljän vuoden takaa: vietin rantakallioilla niin paljon aikaa, että olisin voinut kääntää postini sinne. Pakkasin kirjan ja pellavapyyhkeen kassiin ja katosin rannalle aina kun oli tyhjä tunti siellä tai täällä. Auringon lämmittämissä kallioissa on jotain maadoittavaa, ne rauhoittavat minua. Kuuntelen aaltoja, jotka huuhtovat kallioita, lokkien huutoja, veneiden ja laivojen kaukaisia ääniä. Vaikka olisi ollut kuinka tahmea päivä, kallioilla se paranee. Olette ehkä kuulleet tämän sataan kertaan aiemminkin, mutta minkäs totuudelle mahtaa. Haaveilen yhä kallioisesta pikkusaaresta, jossa voisin viettää kesiäni, mutta sitä odotellessa on onneksi tämä ranta, josta otan kaiken irti aina kun voin.

Työhöni kuuluu paljon etukäteissuunnittelua ja aikatauluttamista, eikä vapaalla aina jaksa kauheasti suunnitella ja säätää. Kutsuimme kavereita mukaan muutamalla viestillä saman iltapäivän aikana: tulkaa kalliopiknikille meidän kanssa! Kuudesta eteenpäin safkaa ja skumppaa! Onneksi on se aika vuodesta, kun ihmiset ovat muutenkin ulkosalla ja innostuvat spontaanteista ideoista, niinpä saimme seuraksemme useammankin ystävän. Ensin paikalle tupsahti töistä juuri päässyt Kanerva ja Nella-koira, sitten Anni ja Charlotta, viimeiseksi seuraan liittyi vielä yksi nälkäinen Krista. Safkaa oli paljon, mutta kulhot tyhjenivät onneksi viimeistä rucolanmurusta myöten ja kantamukset olivat paluumatkalla kevyet.

Vegaaninen luomuskumppa Perlage Sgàjo Prosecco Extra Dry on helppo napata mukaan piknikille. Kuiva, hapokas ja hedelmäinen prosecco on raikkautensa ansiosta täydellinen kesäviini: toimii kasvisruokien ja salaattien seurassa, mutta menee ihan seurusteluviininäkin. Ehkä olettekin bonganneet pullon kuohuviinihyllyssä, kesäisen vihreä etiketti tarttuu helposti silmään.

Olen itseasiassa ostanut tätä monesti aiemminkin, koska suosin mielelläni luomuviinejä – ja vegaaninen viini, aina parempi! Ihan mahtavaa, että luomu- ja vegaanivaihtoehtojen valikoima kasvaa vaan, ja eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja voi tehdä nykyisin viinihyllylläkin. Tätä reilun kahdentoista euron hintaista kuplivaa proseccoa valmistaa italialaisten veljesten perustama viinitila. Alkosta löytyy Sgàjon lisäksi muutama muukin saman perhetilan viini, täytyy testata niitäkin tässä kesän mittaan. Kesä on onneksi vielä edessä: hullua, että tänään on vasta toukokuun viimeinen päivä!

Valmistimme piknikille helppoa syötävää pysytellen vegaaniteemassa. Emme ole itse vegaaneja, vaikka syömmekin pääosin maidottomasti ja lihattomasti. Ystäväpiiristä kuitenkin löytyy erilaisia ruokavalioita, joten vaivattominta on tehdä safkat pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan: vegesafka maistuu aina kaikille, ja on sitäpaitsi superfreesi valinta helteiseen kesäpäivään, kun ei muutenkaan jaksaisi mitään raskasta.

Laiskotti, eikä aikaakaan ollut liikaa, joten rustasimme nopean piknik-menun matkalla kauppaan: proseccon seuraksi kahta salaattia, pari herkullista tahnaa ja siemennäkkäriä. Näkkärit ja hummuksen ostimme valmiina Hietsun kauppahallista, nappasin  mukaan myös mansikoita ja viininlehtikääryleitä. Salaatit kokosimme itse: tuoreella mintulla höystetyn tomaatti-melonisalaatin ja raikkaan varhaisperunasalaatin, johon tulee ihana sitruksinen yrttikastike – se kestää majoneesipohjaisia kastikkeita paremmin piknikin auringonpaahteessa. Lisäksi Jarno teki herne-guacamolen.

Ohjeet löytyvät alta, lupaan että tämän helpommaksi ei voi enää mennä! Kauppavisiitti on pikainen, koska lähes kaikki ainekset löytyvät lähikaupan heviosastolta ja mausteet ovat enimmäkseen sellaisia, joita kaikilla on kaapissa. Ohjeet on myös nopea tehdä – me valmistimme ja pakkasimme piknik-eväät alle tunnissa.

TOMAATTINEN MELONISALAATTI

Kirsikkatomaatteja
Cantaloupe-meloni
Pieni vesimeloni
Nippu tuoretta minttua
Kevätsipulinvarsia
Oliiviöljy
Vaalea balsamico
Sitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Pilko ja sekoita kaikki ainekset kulhossa. Mausta oliiviöljyllä, vaalealla balsamicolla, tirauksella sitruunaa, mustapippurilla ja suolalla. Tähän voi toki murustella myös fetaa, jos käytät.

Meidän lähikaupasta oli vesimeloni loppu, joten tein salaatin ilman sitä – hyvä tuli niinkin. Muitakin melonilajeja voi käyttää, esimerkiksi hunajameloni sopisi tähän takuulla hyvin.

RAIKAS VARHAISPERUNASALAATTI

Kilo varhaisperunoita
Kevätsipulinvarsia tai ruohosipulia
Nippu tuoretta korianteria
Nippu tuoretta minttua
Nippu tuoretta basilikaa
Tuoretta rucolaa
Luomusitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Keitä potut suolatussa vedessä ja anna jäähtyä. Puolita isommat potut, pienemmät voi jättää kokonaisiksi. Nosta sekoittamiseen sopivaan kulhoon.

Sitruunaisen yrttiöljyn voi oman maun mukaan sekoittaa ronskisti käsin vaikka morttelin avulla tai sekoittaa blenderissä tasaiseksi (itse tuuppasin ne tehosekoittimeen). Rouhi korianteri, minttu ja basilika pieneksi, raasta sekaan sitruunan kuori ja purista siitä mehut, lisää hunaja, öljy, mustapippuri ja suola. Sekoita käsin tai koneella. Maista, lisää mausteita tarpeen mukaan. Kaada yrttiöljy pottujen päälle ja kääntele varovasti niin, että kaikki perunat saavat öljystä osansa.

Lado perunat ja rucola sekaisin vadille tai laakeaan kulhoon. Ripottele päälle kevätsipulia tai ruohosipulia, me laitoimme molempia, koska sipulissa enemmän on enemmän. Viimeistele rouhaisulla mustapippuria.

Perunasalaatti paranee yön yli, joten tämän salaatin voi hyvin tehdä vaikkapa edellisenä päivänä valmiiksi. Jos käytät, tähän voi raastaa parmesania tai muuta kovaa juustoa.

HERNE-GUACAMOLE

2 kypsää avokadoa
300g herneitä
Luomusitruuna

Oman maun mukaan myös: tuoretta minttua, basilikaa, valkosipulia…

Poista avokadosta siemen ja pilko, raasta sitruunan kuori ja purista mehut päälle ja lisää herneet. Tuoreet herneet ovat tietysti ihanat, mutta hyvä syntyy pakasteherneilläkin – sulata ne ensin. Sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa. Mausta oliiviöljyllä, mustapippurilla ja suolalla. Maistele, lisää mausteita tarpeen mukaan.

Puolita määrät, jos haluat tehdä tästä vain levitteen siemennnäkkärille. Tein itse tätä kulhollisen, koska menekki on aina kova. Raikas guacamole on ihana ihan sellaisenaan lisukkeena potuille tai oikeastaan mille tahansa.

Halusin keskittyä tällä kertaa mutkattomiin perusmakuihin, mutta herne-guacamolea voi varioida niin paljon kuin sielu sietää: lisää kuullotettua sipulia, valkosipulia, basilikaa, kourallinen minttua… Et voi mennä vikaan.

Rakastan näitä loppuillan kuvia viltin kanssa haahuilevasta Kanervasta ja haltijakoirasta. Aurinko oli laskenut, maisema muuttunut kultaisesta siniseksi, kalliot hohkasivat lämpöä eikä vielä ollut kiirettä kotiin.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, mutta kaikki muut kommentit ovat tuttuun tapaan tervetulleita! Kertokaapa mikä on teidän paras piknik-paikka?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Vegaanista intialaista kesäiltoihin

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Verso Food

Alkukesään kuuluu spontaanit kemut, illanistujaiset, milloin mistäkin syystä pystyyn pistetyt pikkupippalot. Välillä juhlitaan valmistumisia, uusia asuntoja tai uusia elämänvaiheita, toisinaan ihan vaan sitä, että olemme kaikki jälleen kerran selvinneet yhdestä talvesta. Kun tekee ruokaa isommalle porukalle, vegaaniset vaihtoehdot ovat helpoimmat, sillä ne sopivat varmimmin kaikille. Ystäväpiiriin kuuluu niin sekasyöjiä, kasvissyöjiä, maitotuotteita vältteleviä kasvissyöjiä kuin vegaaneja, ja melkein kaikki ei-vegaaneistakin ovat kiinnostuneita vähintäänkin vähentämään maito- ja lihatuotteiden kulutusta, joten vegaaninen ruoka otetaan poikkeuksetta ilolla vastaan. Niinpä mekin olemme löytäneet itsemme yhä useammin tekemästä tutuista safkoista vegaanisia versioita. Mikä parasta, ne ovat monesti todella hyviä, sillä kauppojen hyllyillä alkaa olla tosi maukkaita ja toimivia vegaanituotteita.

Rentoihin kemuihin tai illanistujaisiin kuuluu myös se, ettei keittiössä tarvitse häärätä koko iltaa, vaan safka valmistuu vaivattomasti. Siksi suosin monesti helppoja ruokia, joita voi tehdä kerralla ison padallisen: pata nostetaan keskelle pöytää, kaikki saavat syödäkseen ja ovat onnellisia.

Intialainen keittiö on yksi meidän molempien suosikeista, niinpä päätin kokeilla tehdä perinteisen tomaatti-kermakastikkeen Verso Foodin uusien härkäpapupyörykoiden kaveriksi. Yhdistelmästä syntyy vegaaninen versio tutusta malai koftasta, pyörykästä joka sisältää usein perunoiden ja kasvisten lisäksi intialaista paneer-juustoa. Runsaasti kasviproteiinia ja kuitua sisältävät härkäpapupallerot ovat asteen ravitsevammat.

Härkis on monille varmasti jo tuttu tuote? Sen kaveriksi kauppojen hyllyille on saapunut Härkis® Original Pyörykkä ja hiukan mausteisempi Härkis® Kofta Pyörykkä, joka sopii makumaailmaltaan intialaiseen ruokaan täydellisesti. Myönnän, pyöryköitä hiukan maisteltiin jo ennen kuin ne päätyivät pannulle, hyviä kun ovat.

Lämmitystä vaille valmiit, suomalaisesta härkäpavusta valmistetut pyörykät ovat ehkä maailman helpoin tapa lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossa ja korvata lihaa – maustettuja Kofta-pyöryköitä voi vetää vaikka sellaisenaan, dipattuna hummukseen. Kesällä aion grillata niitä. Mutta nyt malai koftan vegaaniversioon, jonka teimme ystäville muutama päivä sitten!

Kuten aina, ohjeeni ovat suuntaa-antavia. En itsekään koskaan noudata ruokaohjeita kirjaimellisesti, vaan sovellan sen mukaan mitä kaapista löytyy ja mitä tekee mieli. Tuoreen chilin voi korvata kuivalla, kaurakerman voi korvata kookosmaidolla, maustaessa kannattaa maistella ja tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. Määrät kannattaa mitoittaa syöjien ja nälän mukaan. Tämän ohjeen suurpiirteisellä määrällä ruokkii noin neljä. Myös riisi, raitakastike ja leipä täyttävät vatsaa.

HÄRKISPULLAT TOMAATTI-KERMAKASTIKKEESSA

Kaksi pakettia Härkis® Kofta Pyörykkää
Purkillinen kaurakermaa
Kourallinen cashew-pähkinöitä
Muutama tomaatti
Pari sipulia
Valkosipulia
Tuore chili
Tuore inkivääri

1-2 tl kuivattua korianteria
1-2 tl juustokuminaa
1-2 tl garam masalaa
1-2 tl kurkumaa
Mustapippuria
Suolaa
Ripaus sokeria

Tarjoiluun:
Tuore korianteri
Basmatiriisi
Leipää

VEGAANINEN RAITAKASTIKE

Kasvispohjainen jugurtti (me käytimme kaurasta tehtyä creme fraichea, koska sitä oli kaapissa)
Tuore kurkku
Mausteita oman maun mukaan:
Tuore korianteri
Tuore minttu
Juustokumina
Cayennepippuri
Mustapippuri
Suola

Safkan valmistusvaiheet

Laita vesi kiehumaan riisiä varten ja hoitele riisin keittäminen siinä sivussa kun kastike valmistuu – tai delegoi se vieraalle, joka on kuitenkin nälkäinen ja auttaa mielellään.

Silppua tomaatit, chili, sipuli ja valkosipuli pieneksi hakkelukseksi. Jauha cashew-pähkinät murusiksi morttelilla, tehosekoittimella tai murskaamalla ne leivinpaperin välissä vaikka kaulimen avulla. Raasta inkivääriä parin teelusikallisen verran.

Kuumenna pannu tilkalla öljyä ja laita sipulit tirisemään. Lisää chili ja inkivääri, sitten tomaatit. Kun sipulit ovat kuullottuneet ja tomaatit pehmentyneet, lisää kaurakerma ja cashew-pähkinämuruset. Pidä lämpö tasaisena ja melko matalana, soossi saa kypsyä hissuksiin.

Sitten voit aloittaa maustamisen. Jos et ole ennen tehnyt intialaista ruokaa, maustaessa kannattaa harjoittaa malttia: laita ensin teelusikallinen sitä ja toinen tätä, ja lisää sitten sen mukaan miten mausteisen lopputuloksen tahdot. Me laitamme kaikkea pal-jon, koska tykkäämme, että makua saa olla. Tomaatti-kermakastikkeesta ei muuten tule kovin tulinen, paitsi jos laitat chiliä reilummalla kädellä.

Välivinkki: Jos kastikkeesta haluaa tasaisen, sen voi käyttää tehosekoittimen kautta, mutta itse tykkäämme vähän ronskimmasta jäljestä, jossa on purutuntumaa ja sattumia.

Härkispyöryköitä ei tarvitse kypsentää, ainoastaan lämmittää, joten pistä ne omalle pannulleen lämpenemään kun kastike alkaa olla valmis. Nopeasti kuumaksi, sitten pyörykät voikin nostella kastikkeen sekaan ja safka on valmis pistettäväksi nälkäisten eteen pöytään.

Raitan valmistusvaiheet

Pilko kurkku, lisää jugurttiin, sekoita ja mausta oman maun mukaan. Tämän voi tehdä vaikka valmiiksi hyvissä ajoin etukäteen ja jättää vetäytymään jääkaappiin. Jos jugurttisi on kovin valuvaa, voit ennen raitan tekemistä valuuttaa siitä nesteitä pois.

Kuuma vinkki: saat vaihtelua raitaan vaihtamalla kurkun hunajameloniin.

Jos muuten epäilyttää miten kasvipohjaiset jugurtit toimivat raitassa, voin kertoa että mausteet peittävät hyvin soijan tai kauran maun. Paljon minttua ja korianteria vaan sekaan niin kukaan ei edes arvaa, että raita on vegaanista.

Tuli muuten ihan superhyvää! Ehdottomasti jatkoon. Kertokaa jos kokeilette, haluan tietää mitä tykkäätte.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Itsetehty sima paras sima

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Dansukker

Vappu on taas kulman takana! Olen viime vuosina lämmennyt vapulle, enkä voi kieltää, etteikö simalla ja rahkamunkeilla olisi ollut iso rooli asiassa. Vapputunnelmassa on muutenkin oma taikansa, siitä alkaa kesä ja koko kaupunki iloitsee siitä samaan aikaan. Tarkemmat vappusuunnitelmat ovat osaltamme vielä auki, voi jopa olla ettei niitä tehdä. Kaikkein kivointa on yleensä silloin kun ei ole mitään lukkoonlyötyä. Voi vaan heilua fiiliksen mukaan, heittäytyä yleiseen juhlahumuun ja katsoa mihin tie vie.

Yksi asia on kuitenkin selvillä: tänä vuonna teemme siman itse. Dansukker nimittäin haastoi meidät kokeilemaan siman tekemistä, teimme työtä käskettyä ja pakko myöntää, yllätyimme molemmat. En tiedä mistä olimme saaneet mielikuvan, että siman tekeminen on jotenkin monimutkaista tai vaikeaa? Se oli nimittäin maailman helpoin homma. Siis niin helppoa, että todellakin teemme uudestaan.

Oikeastaan ainoa asia, joka siman tekemisestä tarvitsee tietää etukäteen, on aikataulutus: siman käymiseen menee muutama päivä, joten valmistusta ei kannata aloittaa vasta edellisenä iltana. Todelliset vapunviettäjät laittavat tietysti ensimmäisen satsin tekoon samantien, jotta pääsevät mahdollisimman hyvissä ajoin vapputunnelmiin.

Siman valmistamiseen meni varsinaisten työvaiheiden osalta vain puolisen tuntia: keitimme vettä, lisäsimme sitruunaa, sokeria ja hiivaa. Sima kävi yön yli kattilassaan, seuraavana päivänä pullotimme sen. Ja sitten jatkoi käymistään pulloissa vielä pari päivää, kunnes olikin jo valmis.

Silloin koitti kokeilumme toinen yllätys. Järjestimme jännittyneinä kahdenkeskisen maistelutilaisuuden, johon varasimme simalle asiaankuuluvaa seuraa (puhun tietysti niistä rahkamunkeista, sillä ilman niitä ei tule vappua). Avasimme jäähdytetyn simapullon, joka sihahti lupaavasti. Kaadoimme poreilevan juoman laseihin ja nuuhkaisimme: tuoksui aivan oikealta. Lopulta nostimme lasit ääntä kohden. Ja miltä maistui? NO HULLUN HYVÄLTÄ! Kepoisesti paremmalta kuin mikään kaupan valmissima koskaan.

Olimme molemmat tohkeissamme. Katselimme poreilevaa vappujuomaamme ja analysoimme kuinka erilaiselta itsetehdyn siman juominen tuntui: juhlavammalta, arvokkaamalta, läsnä oli jopa hippunen ylpeyttä. Me teimme tämän! IHAN ITSE! Keskustelun sankarillisesta sävystä olisi voinut kuvitella, että olimme saaneet aikaan jonkun suuremmankin uroteon. Ehkä pitäisi tähän samaan ylpeyspuuskaan vielä tehdä ne rahkamunkitkin itse.

Vielä ohje, jolla meidän sima syntyi. Tämä on oma versiomme Dansukkerin perinteisen vappusiman ohjeesta, joka löytyy myös fariinisokeripussista. Perinteinen vaalea vappusima tehdään puoliksi fariinisokerista ja puoliksi tavallisesta taloussokerista, mutta me halusimme omastamme hiukan tummemman, joten teimme sen kokonaan fariinisokeriin. Lisäksi halusimme makeuden vastapainoksi sitruunaista raikkautta, joten päätimme maustaa siman tavallista runsaammalla sitruunalla.

Muutama kuuma vinkki:

✖ Varaa puhtaita pulloja siman pullottamiseen. Me käytimme vanhoja lasisia maitopulloja, koska estetiikka on puoli ruokaa, mutta siman voi toki pullottaa mihin tahansa muovi- tai lasipulloihin.
✖ Säästät vaivaa, kun yhdistät siman siivilöimisen pullottamiseen: sujauta suppiloon suodatinpaperi! So simple. Harmi, että keksimme tämän vasta jälkikäteen kun oli jo myöhäistä ja olimme siivilöineet koko satsin kolmen sentin kokoisella teesiivilällä.

SITRUUNAINEN VAPPUSIMA

4l vettä
500g Dansukker fariinisokeria
3 sitruunaa (suosittelen luomua, koska käytät nämä kuorineen)
1/5tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)

Pullotukseen: sokeria, rusinoita

Lisäksi tarvitset: puhtaita pulloja, suppilon ja siivilän tai suodatinpaperia

Valmistusvaiheet

Kiehauta puolet vedestä (2l) isossa teräskattilassa. Sillä välin kun vesi lämpenee pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuorista keltainen osa (vältä kitkerää valkoista). Purista sen jälkeen sitruunoista vielä mehut kulhoon.

Kun vesi kiehuu, lisää sitruunankuoret ja sokeri. Sekoita, kunnes sokeri sulaa veteen, tässä ei kestä kauaa. Nosta kattila levyltä ja lisää sitruunamehu ja loput vedestä (2l).

(Jos et omista tarpeeksi suurta kattilaa, ei hätää! Riittää, että löydät jonkun muun riittävän suuren astian. Sovella näin: kun vesi lämpenee kattilassa, laita sokeri ja sitruunankuoret sen suuremman astian pohjalle odottamaan ja kaada kattilasta kiehuva vesi niiden päälle.)

Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Tässä voi kestää tovin, joten laita vaikka leffa pyörimään ja rentoudu vähän.

Sitten kun keitos on kädenlämpöistä, liuota hiivanokare nestetilkkaan ja sekoita kattilaan. Kun kyseenalaistat voiko niin pienessä määrässä hiivaa olla tarpeeksi ytyä, usko vaan että on! Jos laitat sitä liikaa, pullosi saattavat poksahtaa käymisvaiheessa.

Laita kattilan päälle kansi ja jätä sima käymään huoneenlämpöön noin vuorokaudeksi.

Seuraavana päivänä on aika pullottaa sima. Lisää jokaisen pullon pohjaan teelusikallisen verran sokeria ja muutama rusina. Täytä pullot simalla suppilon avulla. Sitruunankuorella terästetty sima kannattaa ensin siivilöidä, me nostelimme simaa kattilasta suurella kauhalla, jolla kaadoimme sen siivilän kautta suppiloon. Kattilassa voi olla hiivaista pohjasakkaa, älä pullota sitä.

Jätä sima suljettuihin pulloihin jatkamaan käymistä. Huoneenlämmössä se valmistuu noin kolmessa päivässä, meillä siihen meni tosin vain kaksi. Jääkaapin viileydessä sima valmistuu noin viikossa.

Paine pulloissa kasvaa kun sima jatkaa käymistään, joten älä sulje korkkia liian tiukasti. Korkkeja voi käydä myös availemassa käymisen aikana.

Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan – jäähdytä ja nauti.

Uusia vaihtoehtoja aamiaispöytään

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Valio Oddlygood

Aamut ovat selvästi parempia kuin vielä jokunen viikko sitten! Aurinko on paistanut monena päivänä kun olen avannut silmät ja vaikutuksen huomaa heti: sängystä on helpompaa nousta ja aamiaisen äärellä on ihanaa venytellä tovi ennen kuin päivän töihin tarttumista. Huomasitteko, että käytin sanaa “ihana” aamun yhteydessä? Valolla on ihmeellinen vaikutus.

Olemme viime aikoina testailleet Valion uusia Oddlygood-kauratuotteita, jotka ovat rantautuneet meidänkin lähikauppaan. Otimme uutukaiset vastaan ilolla, sillä olemme korvanneet juustoja lukuunottamatta jääkaappimme kaikki maitotuotteet kasvipohjaisilla versioilla. Nyt se on entistäkin helpompaa, sillä Valio on tuonut hyllyihin kokonaisen tuoteperheellisen maidottomia herkkuja. Sarja sisältää kaurajuomia ja kaurapohjaisia gurtteja, jotka sopivat niin maidottomille, laktoosittomille kuin vegaaneille. Olen tosi iloinen siitä, että juuri Valio tuo markkinoille uusia vaihtoehtoja perinteisille maitotuotteille, sillä isolla yrityksellä on koko maan kattava jakeluverkosto ja näin kauratuotteet pääsevät jatkossa entistä useamman pöytään.

Gurteista löytyy monia makuvaihtoehtoja, joista ostin ensimmäisenä testiin mustikan ja vadelman. Mustikkagurttia on mennyt sellaisenaan pikareista, jotka ovat oivia välipaloja. Vadelmagurtti on kermaisen koostumuksensa ja makean marjaisuutensa ansiosta osoittautunut loistopohjaksi rentoihin gurttikulhoihin. Laitetaan yksi helppo versio jakoon. Näillä on vaikea mennä vikaan, joten tätä voi tietenkin soveltaa sen mukaan mitä kaapista löytyy.

✖ HERKULLINEN GURTTIKULHO ✖

Valio Oddlygood vadelmagurtti
Banaani (pakastettu on paras, se tekee koostumuksesta napakamman)
Pakastettuja mustaherukoita (kirpeys tuo ihanaa vastapainoa makeille vivahteille)

Itse puristan sekaan myös hippasen sitruunaa, koska laitan sitruunaa kaikkeen mahdolliseen. Laittakaa tekin, jos tykkäätte.

Sovella määrät nälkäisten suiden mukaan ja surauta sekaisin tehosekoittimessa. Ripottele pinnalle mieluisia päällisiä, kuten marjoja, banaani- tai mangoviipaleita, chiasiemeniä, raakasuklaahippusia ja kookoshiutaleita. Älä tärvää liikaa aikaa asetteluun, vaan lusikoi ääntä kohti.

Koiratkin saivat maistaa ja hyväksyivät. Ne ovat kyllä helppo testiyleisö, keittiöön ei tule koskaan palautuksia. Ensi kerralla perhe testaa mangogurtin ja ehkäpä siitä tehdyn kulhon Vienan trooppisella ohjeella. Kiinnostaa myös vanilja, siitä taas voisi tehdä sitruunaisen annoksen. Ooh.

Suosikkini Oddlygood-perheestä on maustamaton kaurajuoma, sillä sille löytyy päivittäistä käyttöä: olen lorauttanut kaurajuomaa kahvin sekaan, tehnyt siitä lettuja ja keittänyt siitä monena aamuna puuron. Yksi lempiohjeistani tähän aikaan vuodesta on maistuva omenapuuro, joka lämmittää talvisina päivinä, mutta siirtää ajatuksia jo kohti kevättä. Meillä ei syödä puuroa vain aamuisin, se on myös loistava pikalounas tai iltapala.

✖ KANELINEN OMENAPUURO 2-3 NÄLKÄISELLE ✖

2 dl Valio Oddlygood kaurajuomaa
3 dl vettä
2 dl kaurahiutaleita (tai kaura-spelttisekoitusta, jota me käytämme)
Raastettu omena
Loraus hunajaa
Suolaa
Kanelia

Määriä voi ja kannattaa soveltaa fiiliksen mukaan, ei meilläkään käytetä ihan tarkkoja mittoja. Puuron keittely on vähän päivästä kiinni, toisinaan se vaatii enemmän jotain, joskus vähemmän. Maistelemalla selviää.

Kiehauta vesi kattilassa. Siivilöi sekaan puurohiutaleet ja keitä matalalla lämmöllä sekoitellen puuhaarukalla noin 4-5 minuutin ajan. Lisää kaurajuoma ja omenaraaste, ja jatka keittämistä toiset 4-5 minuuttia. Mausta suolalla ja hunajalla.

Tarjoile kanelin ja parin omenalohkon kanssa. Jos olet ekstrahemmottelun tarpeessa, lorauta päälle vähän vaahterasiirappia. Se on salainen aseeni huterasti alkavia päiviä vastaan.

Mitäs tuumaatte, aiotteko testata? Entä miten teillä sujuu näissä pitenevissä päivissä? Ei mene enää kauan, kun aurinko alkaa valaisemisen lisäksi lämmittää. En malta odottaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Talvi-illan uusi suosikki

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Apetina

Palasimme Meksikosta viikko sitten ja paluu arkeen on virallisesti alkanut. Lähdimme matkaan niin aikaisessa vaiheessa tammikuuta, että tuntuu siltä kuin uusi vuosi alkaisi kohdallamme vasta nyt. En tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, koska haluan tänä vuonna tehdä elämästäni rennompaa, en monimutkaisempaa. Suunta on ollut ilman lupauksiakin selvä: haluan pitää itsestäni parempaa huolta, nukkua enemmän, syödä säännöllisemmin ja fiksummin. Asioita, joita olen sivunnut monesti viime vuoden kirjoituksissa – ja joihin palaan tämän vuoden puolella varmasti vielä monta kertaa.

Ehdottomien linjausten sijaan koitan opetella tekemään asioita ilon ja hyvän mielen kautta: siksi, että haluan, sen sijaan että yritän puoliväkisin pakottaa itseni parantamaan tapojani. Pakottaminen ei tunnu koskaan johtavan muuhun kuin siihen, että alan kapinoida itse keksimiäni rajoituksia vastaan – syön aamupalaksi sipsejä ja valvon aamuviiteen jonkun sarjamaratonin parissa, vaikka seuraavana aamuna on tärkeä työpäivä. Olen vasta pääsemässä alkuun, mutta aavistelen jo, että tämä lempeä lähestymistapa parempaan arkeen tulee toimimaan minulle paremmin kuin tiukat säännöt.

Yksi alkuvuoden tärkeimmistä toiveista on syödä monipuolisemmin, tehdä enemmän ruokaa itse ja latoa lautaselle enemmän kasviksia. Vähän liian usein on tullut nimittäin turvauduttua noutoruokaan tai kuitattua illallinen voileivällä, vaikka keho huutaa oikeaa, ravitsevaa ruokaa.

Apetinalla on käynnissä tammikuinen kampanja, joka kannustaa armollisuuteen ja panostamaan kurinalaisten ruokavalioiden sijaan siihen, että joka päivä voi tehdä pieniä, fiksuja valintoja oman hyvinvointinsa eteen. Silloin ei ole katastrofi, jos aina ei mene nappiin: pitkässä juoksussa on parempi olla itselleen kannustava kuin ankara. Varsinkin maanantaisin tuntuu usein vaikealta pitää kiinni fiksummista elämäntavoista: tekee mieli tilata pizza, vaikka uusi viikko kannattaa tietysti aloittaa ravitsevalla ruoalla, joka ruokkii niin sielua kuin kehoa.

Tähän kampanjaan oli helppo lähteä mukaan, koska Apetinan juustot ovat minulle tosi tuttuja vuosien varrelta. Apetina Snackeihin minulla oli läheinen suhde silloin kun kävin vielä päivätöissä kodin ulkopuolella ja kokosin itselleni usein lounassalaatin työpaikan keittiössä.

Ajattelin osana kampanjaa jakaa ohjeen lämpimään salaattiin, jota teemme usein silloin kun laiskottaa ja tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään monimutkaista, mutta tekee silti mieli jotain hyvää ja terveellistä. Kylmä salaatti ei välttämättä inspiroi talvi-iltaisin, tähän aikaan vuodesta kasvikset ovat parhaimmillaan lämpimänä – varsinkin nautittuna juuston kera. Juusto on oikeastaan ainoa maitotuote, jota käytän yhä silloin tällöin.

En ole suinkaan keksinyt tätä ohjetta päästäni, vaan soveltanut sen varsin tunnetusta välimerellisestä herkusta. Olen käynyt muutamia kertoja Kreikan saaristossa ja rakastunut joka kerta enemmän kreikkalaiseen ruokaan, joka on samaan aikaan superhyvää ja superterveellistä. Viime keväänä Kreetalla tykästyimme molemmat uunissa haudutettuun fetaan, jonka kaveriksi pieneen valurautaiseen pannuun oli usein sujautettu chiliä, sipulia ja pari pikkutomaattia. Palasimme melkein joka ilta samaan ravintolaan syömään tuon yksinkertaisuudessaan nerokkaan annoksen, jonka kauhoimme leivällä pannun pohjalta viimeistä murusta myöten.

Uunissa haudutettu juusto on Kreikassa usein alkupala tai varsinaisen pääruoan lisuke, mutta halusin muokata siitä ruokaisamman version, joka toimisi sellaisenaan rentona ja helppona arki-illan ateriana. Siitä syntyi viime syksynä idea lämpimästä salaatista, johon juusto tuo makua ja täyteläisyyttä. En ole oikeastaan varma onko tämä alkuunkaan salaatti vai enemmän juustolla höystetty kasvispata, mutta sovitaan niin, että jokainen kutsukoon sitä miksi haluaa – pääasia on, että se on superhyvä ja sopii täydellisesti talveen.

Omaan lempiversiooni tästä salaatista tulee terttutomaatteja, jotka ovat maukkaita ja näyttävät viehkeiltä paahtamisen jälkeenkin, sekä perunoita, jotka tekevät salaatista ruokaisan ja täyttävän. Rakastan sipulia, joten sujautan mukaan myös punasipulia ja valkosipulinkynsiä – molemmat maistuvat taivaalliselta uunissa paahdettuna. Kaiken tietysti kruunaa juusto: Apetina Pala on mieto, välimerellinen juusto, joka saa uunissa sopivasti suolaisen, pehmeän tekstuurin. Se toimii myös oivana proteiinilisänä, jos haluaa vähentää lihaa tai ei syö lihaa ollenkaan. Salaatin juju on marinadissa: chili, hunaja ja sitruuna muodostavat koukuttavan yhdistelmän, joka saa kaapimaan vuoasta viimeisetkin pisarat.

Salaatti ei voisi olla helpompi ja rennompi valmistaa: tarkkoja määriä ei tarvita, vaan raaka-aineiden määrät ja suhteet voi arpoa vapaasti nälkäisten suiden ja oman maun mukaan. Tomaatteja ei tarvitse pilkkoa lainkaan ja perunatkin voi vain leikata puoliksi. Punasipulit paloittelin nopsaan neljään osaan, valkosipulinkynsiä sujautin vuokaan kokonaisina.

Salaattia on helppo myös varioida sen mukaan mitä sattuu löytymään kaapista. Siihen sopii melkein kaikki: olen itse kokeillut menestyksellisesti ainakin porkkanoita, paprikaa, fenkolia ja vihreitä papuja. Myös maustamisessa voi käyttää luovuutta ja valmiin salaatin voi koristella millä vaan tuoreella yrtillä basilikasta timjamiin.

UUNIKASVIKSET JUUSTOLLA ✖

Apetina Pala (200g)
Reilu nippu terttutomaatteja
Pari kourallista pieniä perunoita
Pieniä punasipuleita
Kalamata-oliiveja
Valkosipulia

Marinadia varten tarvitset:
Mausteita oman maun mukaan (esimerkiksi oregano ja timjami sopivat salaattiin loistavasti)
Pari sitruunaa
Chiliä oman maun mukaan
Valkosipulia
Juoksevaa hunajaa
Mustapippuria
Suolaa
Oliiviöljyä

Tarjoiluun: tuoreita yrttejä (vaikka basilikaa) ja rapeakuorista leipää

Muutama vinkki ennen kuin aloitat:
✖ Jos et löydä pieniä pottuja ja punasipuleita, isotkin toki käyvät, leikkaa ne vaan sopivan kokoisiksi paloiksi.
✖ Salaattiainekset kannattaa latoa vuokaan sen verran väljästi, että kaikelle riittää tilaa paistua rauhassa, joten jos aiot tehdä ison määrän ruokaa, kannattaa ehkä käyttää vuoan sijaan peltiä.
✖ Tee marinadi isoon kulhoon, jotta mahdut kääntelemään aineksia siellä.

Sitten ohjeeseen! Pistä ihan ensimmäiseksi uuni kuumenemaan 220 asteeseen.

Sen jälkeen aloita marinadista. Purista kulhoon parin sitruunan mehu, sekoita joukkoon hunaja, tilkka öljyä, pippuri ja suola. Pilko sekaan chili (säästä siemenet, jos toivot ylimääräistä potkua) ja valkosipuli. Sekoita ja maistele. Hunajaa lisäämällä saa marinadiin syvyyttä ja makeutta, chiliä lisäämällä tietysti enemmän tulisuutta.

Leikkaa pienet perunat puoliksi, tai jos ostit isompia, paloittele ne sopivan kokoisiksi lohkoiksi. Kippaa kulhoon ja sekoita marinadiin.

Kaiva kaapista laakea vuoka ja lado perunat siihen. Voit halutessasi ensin kaataa vuoan pohjaan tilkan oliiviöljyä, jotta perunat irtoavat siitä sujuvasti. Sujauta vuoka uuniin noin 20-25 minuutiksi ja anna sillä aikaa tomaattien, sipulin, juuston ja oliivien marinoitua kulhossa. Juuston voi joko leikata keskeltä kahdeksi samanpaksuiseksi viipaleeksi, tai murtaa rennosti lohkoiksi.

Kun perunat alkavat tuoksua taivaallisilta, mutta eivät ole vielä kypsiä, levitä varovasti loput ainekset niiden sekaan. Anna koko komeuden paahtua uunissa vielä noin 10-15 minuuttia, kunnes sipulit ja tomaatit alkavat kypsyä ja juusto pehmentyä. Laita lopuksi uuni vielä hetkeksi grillivastukselle, niin saat juustoon ja perunoihin rapsakkaat reunat. Nosta uunista kun ulkonäkö ja tuoksu on mielestäsi kohdallaan, tässä ei oikeastaan voi mennä vikaan.

Ripottele päälle tuoreita yrttejä ja tarjoile heti rapeakuorisen leivän kanssa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Parasta nyt: pinaatti-juustocurry

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Apetina Queso Fresco


Terveisiä keittiöstä! Syksyn tullen kokkaaminen on alkanut taas kiinnostaa. Olinkin laittoman innoissani, kun pääsin mukaan Apetinan uuden meksikolaistyyppisen Queso Fresco -juuston lanseerauskampanjaan: rakastan juustoa yli kaiken, ihan kaikentyyppisiä juustoja ja oikeastaan kaikissa muodoissa joissa juustoa vaan voi syödä. Kun kuulin, että Queso Fresco on paistettuna erinomaista ja säilyttää hyvin pehmeytensä, tajusin mitä näihin syksyn pimeneviin iltoihin tarvitaan: jotain lämmintä, lempeää ja mausteista. Päätin tehdä juustosta intialaisen pinaatti-juustocurryn, jonka monet tuntevat paremmin nimellä palak paneer. Pidämme molemmat ihan hulluna intialaisesta ruoasta, mutta monista intialaisista ruokalajeista tuttua kypsentämisen kestävää tuorejuustoa on ollut tähän saakka hankalaa ellei mahdotonta saada tavallisista ruokakaupoista. Nytpä on tämäkin ongelma ratkaistu, sillä mieto ja pehmeä Queso Fresco on tarkoitukseen aivan täydellinen.

Palak paneer nautitaan perinteisesti riisin kanssa, mutta meillä sattui olemaan kaapissa perunaa, joten päätin korvata riisin potulla, jota syödäänkin usein tämän ruokalajin kanssa. Arvelin, että siitä tulee syysiltaan täydellinen mausteinen muhennos, jonka jämät voi kaapia leivällä lautasen pohjalta. Perunaisella versiolla on muuten oma nimensä, aloo palak paneer.

✖ INTIALAINEN PINAATTI-JUUSTOCURRY

400g tuoretta pinaattia (tai saman verran pakastettuna)
1 pkt Apetinan Queso Fresco -juustoa
4-6 perunaa
2-3 vihreää chiliä
3-4 tomaattia
1 vihreä paprika
3-4 valkosipulinkynttä
1-2 sipulia
3 tl tuoretta inkivääriä
1,5 dl turkkilaista jugurttia
1,5 dl kuohukermaa
4-5 rkl voita
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl jauhettua kurkumaa
2 tl currya
1/2 tl muskottia
2 tl suolaa
Öljyä paistamiseen
Koristeluun esimerkiksi tuoretta korianteria

Perunan voi tietysti halutessaan korvata riisillä, tai riisin voi keittää lisukkeeksi, vaikka curryssa olisi perunaa.

Intialaisen ruoan kanssa tarjoillaan useimmiten naan-leipää, mutta korvasin sen tuoreella perunarieskalla, jota saa useimmista hyvinvarustetuista ruokakaupoista ja monista leipomoistakin. Älkää vaan sortuko siihen vakuumipakattuun naan-leipään, kun tuorettakin leipää on saatavilla!

Palak paneer on itseasiassa ihan supersimppeli safka, kaikki vaan silputaan ja nakataan kattilaan tai kasariin hautumaan. Vihannesten kanssa ei ole niin tarkkaa – tällä on vaikea mennä pahasti pieleen – mutta sipulia ja tomaattia ei kannata skipata, ne tasapainottavat pinaatin maun ja tekevät lopputuloksesta lempeän. Chilin määrää säätelemällä saa ruoasta oman maun mukaan joko miedomman tai tulisemman. Seuraavaksi ohjeisiin!

  1. Keitä perunat ensimmäisenä. Kun ne ovat kypsät, jätä jäähtymään ja odottelemaan vuoroaan. Tarkoitukseen voi tietysti käyttää myös eiliseltä jääneitä pottuja.
  2. Leikkaa perunoiden kiehumista odotellessa vihreä chili, tomaatit, paprika, sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Hienonna myös inkivääri.
  3. Ryöppää tai kiehauta tuore pinaatti. Valuta ja silppua paloiksi.
  4. Leikkaa Queso Fresco -juusto kuutioiksi ja ruskista öljyssä pannulla. Kuutiot voi käyttää myös kypsentämättä ihan sellaisenaan, mutta paistaminen tuo juustoon lisää makua ja herkullisen purupinnan.
  5. Kuumenna voi kasarissa tai kattilassa, lisää paprika ja sipulit ja kuullota hetki. Lisää kaikki mausteet paitsi muskotti ja suola. Sekoittele muutama minuutti. Seos saa tässä vaiheessa olla melko jämäkkää, mutta lisää voita tai öljyä, jos se tuntuu kuivuvan pohjaan.
  6. Lisää tomaatti ja pinaatti. Sekoittele ja anna kiehua hissuksiin 15-20 minuuttia.
  7. Lisää jugurtti ja kerma ja hauduta vielä muutama minuutti. Lisää suola ja muskotti, maistele ja lisää vielä muita mausteita, jos haluat lopputuloksesta mausteisemman.
  8. Lisää juustokuutiot ja perunat paloiksi leikattuna. Kääntele sekaan varovasti, jotta peruna ei mene murusiksi.
  9. Tarjoile heti raitakastikkeen ja leivän sekä halutessasi riisin kanssa.

✖ NOPEA RAITAKASTIKE

2-3 dl turkkilainen jugurtti
Noin puolikas kurkku
Maun mukaan suolaa, pippuria, sitruunaa ja tilkka sokeria
Jos löytyy, lisää myös tuoretta tai kuivattua minttua

Silppua kurkku pieniksi palasiksi. Sekoita kurkkusilppu kulhossa jugurttiin, lisää mausteita ja maistele, kunnes on hyvä. Anna tekeytyä jääkaapissa tunti tai kaksi.

No tuliko hyvää? TULI! Itseasiassa niin hyvää, että teimme tätä kahtena peräkkäisenä päivänä. Ihan parasta lohturuokaa pimeneviin iltoihin. Seuraavaksi tekisi mieli testata toinen intialainen klassikko-ohje, shahi paneer, jossa juusto nautitaan tomaatti-kerma-kastikkeessa cashew-pähkinöiden kanssa. Mmmmm.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Parempi päivä 10 minuutissa

Ulkona on ollut tänään samanlainen sää kuin viime marraskuussa enkä edes ihmetellyt, kun näin kauppareissulla ensimmäisen untuvatakin. Kostoksi päätin tehdä kermassa haudutettua leipäjuustoa: se on yksi lempijälkkäreistäni eikä ole mitään niin kamalaa, ettei se lohduttaisi ainakin vähän. Laitetaanpa maailman simppelein ohje jakoon siltä varalta, että joku teistä on lämmittävän ja lohduttavan viikonloppuherkun akuutissa tarpeessa. Addiktiovaroitus: pehmeä ja kermainen uunileipäjuusto voi aiheuttaa riippuvuusoireita.

✖ UUNILEIPÄJUUSTO 

Tarvitset leipäjuustoa, kuohukermaa, sokeria ja lakkaa. Määrät tietysti riippuvat siitä monenko päivän aiot pelastaa, mutta sanoisin, että kolmelle-neljälle perusherkuttelijalle (tai kahdelle pohjattoman nälkäiselle) riittää puolikas leipäjuustokiekko, kahden desin kuohukermapurkki ja höysteeksi sopivasti lakkaa.

(Pakko tässä välissä avautua: aina kun sanon tai kirjoitan lakka, kiljun mielessä HILLA! SE ON HILLA SAATANA! Olen alistunut kohtalooni hävittyäni vuosien varrella liian monta lakka vs hilla -riitaa. En tiedä onko tämä jokin pohjoissuomalainen ilmiö, mutta sanokaa mitä sanotte, Tornionjokilaaksossa se on kyllä edelleen hilla.)

Lakat (HILLAT!) ovat tietysti parhaimmillaan tuoreena ja niitä saa tällä hetkellä toreilta ja kaupoista. Myös hillopurkkiin pakattu versio on superhyvää – ja lähes yhtä kallista! Aina kun ostan lakkaa (HILLAA!) kummassa tahansa muodossa, tajuan miksi marjahullu äitini viettää loppukesät ja alkusyksyt ämpärin kanssa metsässä. Suomen metsissä kasvaa kultaa ja sitä saa poimia sieltä ihan ilmaiseksi, jos vaan jaksaa. Minä poimin omani lähikaupasta, sillä lähimmät lakka-apajat eivät taida löytyä ihan näiltä kulmilta.

Kas näin se syntyy: pilko leipäjuusto kuutionkokoisiksi palasiksi ja lado vuokaan (tai kuten meillä, valurautapannuun). Lusikoi sokeria palasten päälle. Kaada perään kermaa kunnes juustopalat enää kurkkivat kerman pinnasta ja työnnä koko komeus noin 220-asteiseen uuniin 5-10 minuutiksi. Tämän kanssa on mahdotonta mennä pieleen: nosta ulos silloin kun juusto on makuusi sopivan sulanutta ja tarjoile kuumana tuoreiden lakkojen kera. Eli hillojen. TAI HILLAHILLON!

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Vihreämmällä linjalla

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja GoGreen

En tehnyt vuodenvaihteessa uuden vuoden lupauksia, minusta lupaus kuulostaa joltakin joka yritetään pitää. Sen sijaan teimme yhdessä miehen kanssa päätöksen: liha katosi lautaseltamme lähes kokonaan. Ekologisetkin seikat painoivat, mutta syy oli ennen muuta eeettinen: en ollut pystynyt perustelemaan lihansyöntiä itselleni enää pitkään aikaan. Mitä enemmän asiaa ajatteli, sen vähemmän liha maistui. Päätös ei tuntunut vaikealta, se oli pikemminkin huojentava. Ratkaisu oli tehty eikä tarvinnut enää pohtia asiaa saati potea valinnoistaan jatkuvaa huonoa omatuntoa.

Päätin, että riistaa ja muuta eettistä lihaa saatan silloin tällöin syödä harvinaisena herkkuna – Lapissa asuva äitini tekee todella hyvää porokeittoa ja ne porot ovat eläneet onnellisen, lajinmukaisen elämän. En myöskään kieltäydy, jos isoisomummoni tarjoaa karjalanpaistia tai matkalla löydän itseni tilanteesta, jossa paikalliset tarjoavat villisikaa osoituksena ystävyydestä. Päätös tarkoittaa minulle sitä, että en valitse massatuotettua lihaa kaupassa, ravintolassa tai missään muussakaan tilanteessa, jossa suinkin voin valita jotain muuta. Samalla se tarkoittaa sitä, että kasvisten määrä keittiössämme kasvaa – ja hyvä niin. Siitä kiittää sekä keho että ympäristö, unohtamatta kukkaroa! Niin monet ihanat asiat ovat terveellisiä ja edullisia.

Yhteistyö GoGreenin kanssa tuli sopivaan saumaan: olemme viettäneet alkuvuoden mittaan paljon aikaa keittiössä kokeillen uusia kasvispainotteisia ohjeita. Kun sanon “kokeillen ohjeita” tarkoitan, että olemme heitelleet kattiloihin ja pannuihin erinnäisiä kaapeista löytyviä aineksia ja ottaneet selvää kuinka hyvin tai huonosti ne sopivat yhteen. Olemme molemmat melko kärsimättömiä kokkeja, jotka eivät jaksa (varsinkaan raivonälkäisinä) keskittyä monimutkaiseen reseptiikkaan, vaan haluavat pöytään hyvää safkaa mahdollismman helposti ja nopeasti. Onneksi suurin osa kokeilevan keittiön luomuksista on maistunut, mutta takuutoimivia ohjeita on otettu ilolla vastaan myös ystäviltä, blogeista ja kirjoista. Niissä on monesti raaka-aineita ja yhdistelmiä, joita ei olisi tullut itse ajateltua, tapojensa orjana sitä nimittäin nappaa kaupan hyllystä mukaansa useimmiten juuri ne samat asiat, jotka on aina ennenkin napannut.

Muutos on sujunut mutkattomasti, osittain siksi, että lihaa ei löytynyt aiemminkaan lautaselta joka kerta. Ei ole tuntunut vaikealta pudottaa lihaa pois ruokavaliosta, kun se ei ole muutenkaan kuulunut päivittäiseen rutiiniinn – ero ei ole siis ollut mitenkään dramaattinen. Asiaan on vaikuttanut varmasti sekin, että ystäväpiirissä on paljon kasvissyöjiä, vegaaneja ja muuten vaan punaista lihaa tai esimerkiksi kanaa vältteleviä. Kavereiden kanssa on kokkailtu aiemminkin kasvispainotteisesti, ja valittu ravintoloita sen mukaan, että sieltä löytyy muutakin kuin pihvejä.

Vietimme yhtenä sunnuntaina iltaa Mikon ja Annin kanssa ja pistimme porukalla pöydän koreaksi. Illan menu ideoitiin yhdessä, se sujuu kätevästi kun kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että helppoa ja hyvää sen olla pitää. Mikolta tuli ehdotus pääruokaan: täytetyt paprikat ovat täydelliset talvi-iltaan. Sen kylkeen päätin tehdä ruokaisan salaatin, jonka ystävämme Annika oli vastikään meillä loihtinut. Kollektiivisesti äänestimme lisukkeeksi chilimaissia, bravuuria jonka Mikko on aikoinaan tuonut elämäämme. Anni puolestaan ehdotti jälkiruokaa, raikkaita smoothieita, jotka kruunaisivat (kieltämättä melko tukevan) illallisen. Loistava yhteistyö! Siltä varalta, että tekin olette inspiraation tarpeessa, liitin alle ohjeet juuri sillä samalla suurpiirteisellä tyylillä, jolla safkat valmistuivat. Niitä on helppo soveltaa oman maun mukaan, kokeilemalla selviää mikä maistuu omalla lautasella parhaiten.

✖ UUNISSA PAAHDETUT PAPRIKAT

Tarvitset tähän täyteläiseen klassikkoherkkuun ainakin yhden punaisen paprikan per nälkäinen suu: leikkaa hattu irti ja puhdista sisältä. Täyte syntyi GoGreenin papusekoituksesta ja couscousista, bulgur tai kvinoa käy hyvin myös. Makua suurimoihin antoi nokare kasvisliemikuutiota, oliiviöljy, sitruuna, suola ja pippuri. Punasipuli ja valkosipuli sopii joukkoon hyvin, jos seurueessa ei ole sipulille herkkiä. Lusikoimme täytteet paprikoihin ja ripottelimme päälle fetaa ja tuoretta basilikaa. Paistuivat 200-asteisessa uunissa ehkä vartin tai kaksikymmentä minuuttia, nostimme vuoan pöytään kun nälkä yltyi liian kovaksi.

Hyvää tuli. Uunissa valmistuvat ruoat ovat muutenkin suosikkejani, koska niitä ei tarvitse kuin työntää uuniin ja ottaa passelin ajan kuluttua sieltä pois. Sillä välin ehtii hyvin valmistaa jotain muuta – tai keskittyä viinin juomiseen. Molempi parempi.

✖ PARSAKAALI-KVINOASALAATTI 

Annika teki meille tämän supermaistuvan salaatin omalla ohjeellaan, jota olen sittemmin ottanut vapauden soveltaa sen mukaan mitä kaapeista on löytynyt. Se oikeastaan onkin tämän salaatin hienous, sillä siihen voi minusta heitellä vähän kaikenlaista.

Tällä kertaa salaattiin päättyi GoGreenin kvinoaa ja kikherneitä, munakoisoa, parsakaalia, paprikaa ja reilu kourallinen ruohosipulia ja basilikaa. Parsan paahdoimme pannulla rapsakkaaksi, se toimii hyvänä parina uunissa selvästi pehmeämmäksi paahdetulle paprikalle ja kikherneille. Munakoison pilkoimme ja paistoimme soijassa, se tuo kokonaisuuteen sopivasti suolaista makua. Sekoitimme koko hoidon kulhoon ja ripottelimme päälle lopuksi fetaa (salaatti toimii todistetusti ilmankin, jos haluaa tehdä siitä vegaanisen). Salaatin seuraksi teimme vielä seuraavan kastikkeen.

✖ CHILI-SOIJAKASTIKE

Tästä tykkäävät yleensä kaikki ja sitä lusikoidaan lautaselle niin kauan kuin kupin pohjalta vaan riittää, joten kannattaa tehdä reilu satsi. Kaadoin lasiin saman verran soijaa ja sitruunamehua, jatkoin tilkalla vettä. Lisäsin sokeria sekä pieneksi pilkottuna pari valkosipulin kynttä ja kokonaisen chilin. Pikainen sekoitus ja se on siinä.

Annikan ohjeessa on muuten sitruunan sijaan lime, superhyvää sekin ja makumaailmaltaan hivenen aasialaisempi. Meillä sattui olemaan sitruunoita, joten niillä mentiin ja hyvin toimi.

✖ MAAILMAN PARAS CHILIMAISSI

Let me tell you my friends – jos tykkäätte maissista, tämän helpompaa ja parempaa kylkiäistä ei ole. Suodata GoGreenin maissista neste pois, kippaa kuumalle pannulle oliiviöljyn ja chilin kaveriksi ja paahda, kunnes maissi saa sopivasti väriä ja aromit syvenevät. Chilin määrää kannattaa soveltaa seurueen maun mukaan. Sekoitimme joukkoon kirsikkatomaatteja, on hyvää ilmankin. Tätä on muuten syöty monet kerrat Mikon kanssa ihan sellaisenaankin, loistavaa pikaruokaa ja käy hyvin pikkuillallisesta, jos ei ole jättinälkä.

✖ KOOKOS-ANANASSMOOTHIE

Pidän kaikesta mikä syntyy tehosekoittimella, se tarkoittaa että lopputulos on muutamassa minuutissa valmis nautittavaksi. Raikas jälkiruoka syntyy yhdistämällä GoGreenin makeuttamaton kookosjuoma, tuore ananas ja mango (säilykeananas ja pakastetut mangokuutiot käyvät, jos tuoretta ei ole saatavilla), lusikallinen hunajaa, sopivasti sitruunaa ja kourallinen basilikaa. Säästä pari basilikanlehteä koristeluun. Mangon voi hyvin korvata myös banaanilla, joka tuo smoothieen pikkuisen makeutta, tai jättää kokonaan pois, jos haluaa smoothiesta vielä raikkaamman version. Herkku on muutenkin terveellinen, mutta kuitupitoisemman siitä saa lisäämällä hiukan chiasiemeniä, kuten me teimme.

✖ MARJAINEN SMOOTHIE

Yksikin olisi toki riittänyt, mutta teimme tällä kertaa kaksi erilaista smoothieta, sillä halusin kokeilla myös GoGreenin soijamaitoa. Ohjeen löysin niinkin läheltä kuin purkin kyljestä: nakkasin tehosekoittimeen soijamaidon kaveriksi marjoja ja vadelmia (pakasteilla mennään tähän aikaan talvesta), hunajaa, hyppysellinen merisuolaa, vaniljajauhetta ja mintunlehtiä. Helppoa ja herkullista. Äänet jakautuivat aika tasan näiden kahden smoothien kesken.

Sellainen illallissetti, mitä piditte? Entä millaisia vegeherkkuja teidän keittiössä valmistuu? Kaikki vinkit saa laittaa jakoon, otamme ilolla vastaan. Itse ajattelin kokeilla lähiaikoina ainakin Vienan aamiaisohjeita ja Uusi muusan evässalaatteja – ihanilta kuulostavat molemmat.

PHOTOS BY STELLA HARASEK, JARNO JUSSILA & MIKKO RASILA