Kesän ensimmäinen kalliopiknik

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Perlage Sgàjo

Se on kuulkaas kesä nyt! Huumaavan lämmin toukokuu on mennyt vähän turhan tiukasti työn touhussa – on vähän harmittanut istua koneella paukuttamassa kuvia kuntoon, kun ikkunan takana keinuu helle, jollaista on odotettu Suomeen ei vain yhtä pitkää talvea vaan monta vuotta. Kirjoittaminen vielä mitenkuten onnistuu vaikka terassilla, mutta kuvankäsittely ei suju heijastavan näytön kanssa. Pari päivää sitten pääsimme onneksi ensimmäistä kertaa tälle kesälle viettämään iltaa yhdellä lempitavoistani, ystävien seurassa Eiranrannan viereisillä kallioilla. Aaaah kyllä tätä olikin taas odotettu! Täydellinen keli kruunasi kaiken, lämpöä riitti pitkälle iltaan. Teki mieli halailla kaikkia ihan vaan olemassaolon ilosta, ehkä vähän halailinkin.

Muistelin kuumaa kesää neljän vuoden takaa: vietin rantakallioilla niin paljon aikaa, että olisin voinut kääntää postini sinne. Pakkasin kirjan ja pellavapyyhkeen kassiin ja katosin rannalle aina kun oli tyhjä tunti siellä tai täällä. Auringon lämmittämissä kallioissa on jotain maadoittavaa, ne rauhoittavat minua. Kuuntelen aaltoja, jotka huuhtovat kallioita, lokkien huutoja, veneiden ja laivojen kaukaisia ääniä. Vaikka olisi ollut kuinka tahmea päivä, kallioilla se paranee. Olette ehkä kuulleet tämän sataan kertaan aiemminkin, mutta minkäs totuudelle mahtaa. Haaveilen yhä kallioisesta pikkusaaresta, jossa voisin viettää kesiäni, mutta sitä odotellessa on onneksi tämä ranta, josta otan kaiken irti aina kun voin.

Työhöni kuuluu paljon etukäteissuunnittelua ja aikatauluttamista, eikä vapaalla aina jaksa kauheasti suunnitella ja säätää. Kutsuimme kavereita mukaan muutamalla viestillä saman iltapäivän aikana: tulkaa kalliopiknikille meidän kanssa! Kuudesta eteenpäin safkaa ja skumppaa! Onneksi on se aika vuodesta, kun ihmiset ovat muutenkin ulkosalla ja innostuvat spontaanteista ideoista, niinpä saimme seuraksemme useammankin ystävän. Ensin paikalle tupsahti töistä juuri päässyt Kanerva ja Nella-koira, sitten Anni ja Charlotta, viimeiseksi seuraan liittyi vielä yksi nälkäinen Krista. Safkaa oli paljon, mutta kulhot tyhjenivät onneksi viimeistä rucolanmurusta myöten ja kantamukset olivat paluumatkalla kevyet.

Vegaaninen luomuskumppa Perlage Sgàjo Prosecco Extra Dry on helppo napata mukaan piknikille. Kuiva, hapokas ja hedelmäinen prosecco on raikkautensa ansiosta täydellinen kesäviini: toimii kasvisruokien ja salaattien seurassa, mutta menee ihan seurusteluviininäkin. Ehkä olettekin bonganneet pullon kuohuviinihyllyssä, kesäisen vihreä etiketti tarttuu helposti silmään.

Olen itseasiassa ostanut tätä monesti aiemminkin, koska suosin mielelläni luomuviinejä – ja vegaaninen viini, aina parempi! Ihan mahtavaa, että luomu- ja vegaanivaihtoehtojen valikoima kasvaa vaan, ja eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja voi tehdä nykyisin viinihyllylläkin. Tätä reilun kahdentoista euron hintaista kuplivaa proseccoa valmistaa italialaisten veljesten perustama viinitila. Alkosta löytyy Sgàjon lisäksi muutama muukin saman perhetilan viini, täytyy testata niitäkin tässä kesän mittaan. Kesä on onneksi vielä edessä: hullua, että tänään on vasta toukokuun viimeinen päivä!

Valmistimme piknikille helppoa syötävää pysytellen vegaaniteemassa. Emme ole itse vegaaneja, vaikka syömmekin pääosin maidottomasti ja lihattomasti. Ystäväpiiristä kuitenkin löytyy erilaisia ruokavalioita, joten vaivattominta on tehdä safkat pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan: vegesafka maistuu aina kaikille, ja on sitäpaitsi superfreesi valinta helteiseen kesäpäivään, kun ei muutenkaan jaksaisi mitään raskasta.

Laiskotti, eikä aikaakaan ollut liikaa, joten rustasimme nopean piknik-menun matkalla kauppaan: proseccon seuraksi kahta salaattia, pari herkullista tahnaa ja siemennäkkäriä. Näkkärit ja hummuksen ostimme valmiina Hietsun kauppahallista, nappasin  mukaan myös mansikoita ja viininlehtikääryleitä. Salaatit kokosimme itse: tuoreella mintulla höystetyn tomaatti-melonisalaatin ja raikkaan varhaisperunasalaatin, johon tulee ihana sitruksinen yrttikastike – se kestää majoneesipohjaisia kastikkeita paremmin piknikin auringonpaahteessa. Lisäksi Jarno teki herne-guacamolen.

Ohjeet löytyvät alta, lupaan että tämän helpommaksi ei voi enää mennä! Kauppavisiitti on pikainen, koska lähes kaikki ainekset löytyvät lähikaupan heviosastolta ja mausteet ovat enimmäkseen sellaisia, joita kaikilla on kaapissa. Ohjeet on myös nopea tehdä – me valmistimme ja pakkasimme piknik-eväät alle tunnissa.

TOMAATTINEN MELONISALAATTI

Kirsikkatomaatteja
Cantaloupe-meloni
Pieni vesimeloni
Nippu tuoretta minttua
Kevätsipulinvarsia
Oliiviöljy
Vaalea balsamico
Sitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Pilko ja sekoita kaikki ainekset kulhossa. Mausta oliiviöljyllä, vaalealla balsamicolla, tirauksella sitruunaa, mustapippurilla ja suolalla. Tähän voi toki murustella myös fetaa, jos käytät.

Meidän lähikaupasta oli vesimeloni loppu, joten tein salaatin ilman sitä – hyvä tuli niinkin. Muitakin melonilajeja voi käyttää, esimerkiksi hunajameloni sopisi tähän takuulla hyvin.

RAIKAS VARHAISPERUNASALAATTI

Kilo varhaisperunoita
Kevätsipulinvarsia tai ruohosipulia
Nippu tuoretta korianteria
Nippu tuoretta minttua
Nippu tuoretta basilikaa
Tuoretta rucolaa
Luomusitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Keitä potut suolatussa vedessä ja anna jäähtyä. Puolita isommat potut, pienemmät voi jättää kokonaisiksi. Nosta sekoittamiseen sopivaan kulhoon.

Sitruunaisen yrttiöljyn voi oman maun mukaan sekoittaa ronskisti käsin vaikka morttelin avulla tai sekoittaa blenderissä tasaiseksi (itse tuuppasin ne tehosekoittimeen). Rouhi korianteri, minttu ja basilika pieneksi, raasta sekaan sitruunan kuori ja purista siitä mehut, lisää hunaja, öljy, mustapippuri ja suola. Sekoita käsin tai koneella. Maista, lisää mausteita tarpeen mukaan. Kaada yrttiöljy pottujen päälle ja kääntele varovasti niin, että kaikki perunat saavat öljystä osansa.

Lado perunat ja rucola sekaisin vadille tai laakeaan kulhoon. Ripottele päälle kevätsipulia tai ruohosipulia, me laitoimme molempia, koska sipulissa enemmän on enemmän. Viimeistele rouhaisulla mustapippuria.

Perunasalaatti paranee yön yli, joten tämän salaatin voi hyvin tehdä vaikkapa edellisenä päivänä valmiiksi. Jos käytät, tähän voi raastaa parmesania tai muuta kovaa juustoa.

HERNE-GUACAMOLE

2 kypsää avokadoa
300g herneitä
Luomusitruuna

Oman maun mukaan myös: tuoretta minttua, basilikaa, valkosipulia…

Poista avokadosta siemen ja pilko, raasta sitruunan kuori ja purista mehut päälle ja lisää herneet. Tuoreet herneet ovat tietysti ihanat, mutta hyvä syntyy pakasteherneilläkin – sulata ne ensin. Sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa. Mausta oliiviöljyllä, mustapippurilla ja suolalla. Maistele, lisää mausteita tarpeen mukaan.

Puolita määrät, jos haluat tehdä tästä vain levitteen siemennnäkkärille. Tein itse tätä kulhollisen, koska menekki on aina kova. Raikas guacamole on ihana ihan sellaisenaan lisukkeena potuille tai oikeastaan mille tahansa.

Halusin keskittyä tällä kertaa mutkattomiin perusmakuihin, mutta herne-guacamolea voi varioida niin paljon kuin sielu sietää: lisää kuullotettua sipulia, valkosipulia, basilikaa, kourallinen minttua… Et voi mennä vikaan.

Rakastan näitä loppuillan kuvia viltin kanssa haahuilevasta Kanervasta ja haltijakoirasta. Aurinko oli laskenut, maisema muuttunut kultaisesta siniseksi, kalliot hohkasivat lämpöä eikä vielä ollut kiirettä kotiin.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, mutta kaikki muut kommentit ovat tuttuun tapaan tervetulleita! Kertokaapa mikä on teidän paras piknik-paikka?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Vegaanista intialaista kesäiltoihin

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Verso Food

Alkukesään kuuluu spontaanit kemut, illanistujaiset, milloin mistäkin syystä pystyyn pistetyt pikkupippalot. Välillä juhlitaan valmistumisia, uusia asuntoja tai uusia elämänvaiheita, toisinaan ihan vaan sitä, että olemme kaikki jälleen kerran selvinneet yhdestä talvesta. Kun tekee ruokaa isommalle porukalle, vegaaniset vaihtoehdot ovat helpoimmat, sillä ne sopivat varmimmin kaikille. Ystäväpiiriin kuuluu niin sekasyöjiä, kasvissyöjiä, maitotuotteita vältteleviä kasvissyöjiä kuin vegaaneja, ja melkein kaikki ei-vegaaneistakin ovat kiinnostuneita vähintäänkin vähentämään maito- ja lihatuotteiden kulutusta, joten vegaaninen ruoka otetaan poikkeuksetta ilolla vastaan. Niinpä mekin olemme löytäneet itsemme yhä useammin tekemästä tutuista safkoista vegaanisia versioita. Mikä parasta, ne ovat monesti todella hyviä, sillä kauppojen hyllyillä alkaa olla tosi maukkaita ja toimivia vegaanituotteita.

Rentoihin kemuihin tai illanistujaisiin kuuluu myös se, ettei keittiössä tarvitse häärätä koko iltaa, vaan safka valmistuu vaivattomasti. Siksi suosin monesti helppoja ruokia, joita voi tehdä kerralla ison padallisen: pata nostetaan keskelle pöytää, kaikki saavat syödäkseen ja ovat onnellisia.

Intialainen keittiö on yksi meidän molempien suosikeista, niinpä päätin kokeilla tehdä perinteisen tomaatti-kermakastikkeen Verso Foodin uusien härkäpapupyörykoiden kaveriksi. Yhdistelmästä syntyy vegaaninen versio tutusta malai koftasta, pyörykästä joka sisältää usein perunoiden ja kasvisten lisäksi intialaista paneer-juustoa. Runsaasti kasviproteiinia ja kuitua sisältävät härkäpapupallerot ovat asteen ravitsevammat.

Härkis on monille varmasti jo tuttu tuote? Sen kaveriksi kauppojen hyllyille on saapunut Härkis® Original Pyörykkä ja hiukan mausteisempi Härkis® Kofta Pyörykkä, joka sopii makumaailmaltaan intialaiseen ruokaan täydellisesti. Myönnän, pyöryköitä hiukan maisteltiin jo ennen kuin ne päätyivät pannulle, hyviä kun ovat.

Lämmitystä vaille valmiit, suomalaisesta härkäpavusta valmistetut pyörykät ovat ehkä maailman helpoin tapa lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossa ja korvata lihaa – maustettuja Kofta-pyöryköitä voi vetää vaikka sellaisenaan, dipattuna hummukseen. Kesällä aion grillata niitä. Mutta nyt malai koftan vegaaniversioon, jonka teimme ystäville muutama päivä sitten!

Kuten aina, ohjeeni ovat suuntaa-antavia. En itsekään koskaan noudata ruokaohjeita kirjaimellisesti, vaan sovellan sen mukaan mitä kaapista löytyy ja mitä tekee mieli. Tuoreen chilin voi korvata kuivalla, kaurakerman voi korvata kookosmaidolla, maustaessa kannattaa maistella ja tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. Määrät kannattaa mitoittaa syöjien ja nälän mukaan. Tämän ohjeen suurpiirteisellä määrällä ruokkii noin neljä. Myös riisi, raitakastike ja leipä täyttävät vatsaa.

HÄRKISPULLAT TOMAATTI-KERMAKASTIKKEESSA

Kaksi pakettia Härkis® Kofta Pyörykkää
Purkillinen kaurakermaa
Kourallinen cashew-pähkinöitä
Muutama tomaatti
Pari sipulia
Valkosipulia
Tuore chili
Tuore inkivääri

1-2 tl kuivattua korianteria
1-2 tl juustokuminaa
1-2 tl garam masalaa
1-2 tl kurkumaa
Mustapippuria
Suolaa
Ripaus sokeria

Tarjoiluun:
Tuore korianteri
Basmatiriisi
Leipää

VEGAANINEN RAITAKASTIKE

Kasvispohjainen jugurtti (me käytimme kaurasta tehtyä creme fraichea, koska sitä oli kaapissa)
Tuore kurkku
Mausteita oman maun mukaan:
Tuore korianteri
Tuore minttu
Juustokumina
Cayennepippuri
Mustapippuri
Suola

Safkan valmistusvaiheet

Laita vesi kiehumaan riisiä varten ja hoitele riisin keittäminen siinä sivussa kun kastike valmistuu – tai delegoi se vieraalle, joka on kuitenkin nälkäinen ja auttaa mielellään.

Silppua tomaatit, chili, sipuli ja valkosipuli pieneksi hakkelukseksi. Jauha cashew-pähkinät murusiksi morttelilla, tehosekoittimella tai murskaamalla ne leivinpaperin välissä vaikka kaulimen avulla. Raasta inkivääriä parin teelusikallisen verran.

Kuumenna pannu tilkalla öljyä ja laita sipulit tirisemään. Lisää chili ja inkivääri, sitten tomaatit. Kun sipulit ovat kuullottuneet ja tomaatit pehmentyneet, lisää kaurakerma ja cashew-pähkinämuruset. Pidä lämpö tasaisena ja melko matalana, soossi saa kypsyä hissuksiin.

Sitten voit aloittaa maustamisen. Jos et ole ennen tehnyt intialaista ruokaa, maustaessa kannattaa harjoittaa malttia: laita ensin teelusikallinen sitä ja toinen tätä, ja lisää sitten sen mukaan miten mausteisen lopputuloksen tahdot. Me laitamme kaikkea pal-jon, koska tykkäämme, että makua saa olla. Tomaatti-kermakastikkeesta ei muuten tule kovin tulinen, paitsi jos laitat chiliä reilummalla kädellä.

Välivinkki: Jos kastikkeesta haluaa tasaisen, sen voi käyttää tehosekoittimen kautta, mutta itse tykkäämme vähän ronskimmasta jäljestä, jossa on purutuntumaa ja sattumia.

Härkispyöryköitä ei tarvitse kypsentää, ainoastaan lämmittää, joten pistä ne omalle pannulleen lämpenemään kun kastike alkaa olla valmis. Nopeasti kuumaksi, sitten pyörykät voikin nostella kastikkeen sekaan ja safka on valmis pistettäväksi nälkäisten eteen pöytään.

Raitan valmistusvaiheet

Pilko kurkku, lisää jugurttiin, sekoita ja mausta oman maun mukaan. Tämän voi tehdä vaikka valmiiksi hyvissä ajoin etukäteen ja jättää vetäytymään jääkaappiin. Jos jugurttisi on kovin valuvaa, voit ennen raitan tekemistä valuuttaa siitä nesteitä pois.

Kuuma vinkki: saat vaihtelua raitaan vaihtamalla kurkun hunajameloniin.

Jos muuten epäilyttää miten kasvipohjaiset jugurtit toimivat raitassa, voin kertoa että mausteet peittävät hyvin soijan tai kauran maun. Paljon minttua ja korianteria vaan sekaan niin kukaan ei edes arvaa, että raita on vegaanista.

Tuli muuten ihan superhyvää! Ehdottomasti jatkoon. Kertokaa jos kokeilette, haluan tietää mitä tykkäätte.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Itsetehty sima paras sima

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Dansukker

Vappu on taas kulman takana! Olen viime vuosina lämmennyt vapulle, enkä voi kieltää, etteikö simalla ja rahkamunkeilla olisi ollut iso rooli asiassa. Vapputunnelmassa on muutenkin oma taikansa, siitä alkaa kesä ja koko kaupunki iloitsee siitä samaan aikaan. Tarkemmat vappusuunnitelmat ovat osaltamme vielä auki, voi jopa olla ettei niitä tehdä. Kaikkein kivointa on yleensä silloin kun ei ole mitään lukkoonlyötyä. Voi vaan heilua fiiliksen mukaan, heittäytyä yleiseen juhlahumuun ja katsoa mihin tie vie.

Yksi asia on kuitenkin selvillä: tänä vuonna teemme siman itse. Dansukker nimittäin haastoi meidät kokeilemaan siman tekemistä, teimme työtä käskettyä ja pakko myöntää, yllätyimme molemmat. En tiedä mistä olimme saaneet mielikuvan, että siman tekeminen on jotenkin monimutkaista tai vaikeaa? Se oli nimittäin maailman helpoin homma. Siis niin helppoa, että todellakin teemme uudestaan.

Oikeastaan ainoa asia, joka siman tekemisestä tarvitsee tietää etukäteen, on aikataulutus: siman käymiseen menee muutama päivä, joten valmistusta ei kannata aloittaa vasta edellisenä iltana. Todelliset vapunviettäjät laittavat tietysti ensimmäisen satsin tekoon samantien, jotta pääsevät mahdollisimman hyvissä ajoin vapputunnelmiin.

Siman valmistamiseen meni varsinaisten työvaiheiden osalta vain puolisen tuntia: keitimme vettä, lisäsimme sitruunaa, sokeria ja hiivaa. Sima kävi yön yli kattilassaan, seuraavana päivänä pullotimme sen. Ja sitten jatkoi käymistään pulloissa vielä pari päivää, kunnes olikin jo valmis.

Silloin koitti kokeilumme toinen yllätys. Järjestimme jännittyneinä kahdenkeskisen maistelutilaisuuden, johon varasimme simalle asiaankuuluvaa seuraa (puhun tietysti niistä rahkamunkeista, sillä ilman niitä ei tule vappua). Avasimme jäähdytetyn simapullon, joka sihahti lupaavasti. Kaadoimme poreilevan juoman laseihin ja nuuhkaisimme: tuoksui aivan oikealta. Lopulta nostimme lasit ääntä kohden. Ja miltä maistui? NO HULLUN HYVÄLTÄ! Kepoisesti paremmalta kuin mikään kaupan valmissima koskaan.

Olimme molemmat tohkeissamme. Katselimme poreilevaa vappujuomaamme ja analysoimme kuinka erilaiselta itsetehdyn siman juominen tuntui: juhlavammalta, arvokkaamalta, läsnä oli jopa hippunen ylpeyttä. Me teimme tämän! IHAN ITSE! Keskustelun sankarillisesta sävystä olisi voinut kuvitella, että olimme saaneet aikaan jonkun suuremmankin uroteon. Ehkä pitäisi tähän samaan ylpeyspuuskaan vielä tehdä ne rahkamunkitkin itse.

Vielä ohje, jolla meidän sima syntyi. Tämä on oma versiomme Dansukkerin perinteisen vappusiman ohjeesta, joka löytyy myös fariinisokeripussista. Perinteinen vaalea vappusima tehdään puoliksi fariinisokerista ja puoliksi tavallisesta taloussokerista, mutta me halusimme omastamme hiukan tummemman, joten teimme sen kokonaan fariinisokeriin. Lisäksi halusimme makeuden vastapainoksi sitruunaista raikkautta, joten päätimme maustaa siman tavallista runsaammalla sitruunalla.

Muutama kuuma vinkki:

✖ Varaa puhtaita pulloja siman pullottamiseen. Me käytimme vanhoja lasisia maitopulloja, koska estetiikka on puoli ruokaa, mutta siman voi toki pullottaa mihin tahansa muovi- tai lasipulloihin.
✖ Säästät vaivaa, kun yhdistät siman siivilöimisen pullottamiseen: sujauta suppiloon suodatinpaperi! So simple. Harmi, että keksimme tämän vasta jälkikäteen kun oli jo myöhäistä ja olimme siivilöineet koko satsin kolmen sentin kokoisella teesiivilällä.

SITRUUNAINEN VAPPUSIMA

4l vettä
500g Dansukker fariinisokeria
3 sitruunaa (suosittelen luomua, koska käytät nämä kuorineen)
1/5tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)

Pullotukseen: sokeria, rusinoita

Lisäksi tarvitset: puhtaita pulloja, suppilon ja siivilän tai suodatinpaperia

Valmistusvaiheet

Kiehauta puolet vedestä (2l) isossa teräskattilassa. Sillä välin kun vesi lämpenee pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuorista keltainen osa (vältä kitkerää valkoista). Purista sen jälkeen sitruunoista vielä mehut kulhoon.

Kun vesi kiehuu, lisää sitruunankuoret ja sokeri. Sekoita, kunnes sokeri sulaa veteen, tässä ei kestä kauaa. Nosta kattila levyltä ja lisää sitruunamehu ja loput vedestä (2l).

(Jos et omista tarpeeksi suurta kattilaa, ei hätää! Riittää, että löydät jonkun muun riittävän suuren astian. Sovella näin: kun vesi lämpenee kattilassa, laita sokeri ja sitruunankuoret sen suuremman astian pohjalle odottamaan ja kaada kattilasta kiehuva vesi niiden päälle.)

Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Tässä voi kestää tovin, joten laita vaikka leffa pyörimään ja rentoudu vähän.

Sitten kun keitos on kädenlämpöistä, liuota hiivanokare nestetilkkaan ja sekoita kattilaan. Kun kyseenalaistat voiko niin pienessä määrässä hiivaa olla tarpeeksi ytyä, usko vaan että on! Jos laitat sitä liikaa, pullosi saattavat poksahtaa käymisvaiheessa.

Laita kattilan päälle kansi ja jätä sima käymään huoneenlämpöön noin vuorokaudeksi.

Seuraavana päivänä on aika pullottaa sima. Lisää jokaisen pullon pohjaan teelusikallisen verran sokeria ja muutama rusina. Täytä pullot simalla suppilon avulla. Sitruunankuorella terästetty sima kannattaa ensin siivilöidä, me nostelimme simaa kattilasta suurella kauhalla, jolla kaadoimme sen siivilän kautta suppiloon. Kattilassa voi olla hiivaista pohjasakkaa, älä pullota sitä.

Jätä sima suljettuihin pulloihin jatkamaan käymistä. Huoneenlämmössä se valmistuu noin kolmessa päivässä, meillä siihen meni tosin vain kaksi. Jääkaapin viileydessä sima valmistuu noin viikossa.

Paine pulloissa kasvaa kun sima jatkaa käymistään, joten älä sulje korkkia liian tiukasti. Korkkeja voi käydä myös availemassa käymisen aikana.

Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan – jäähdytä ja nauti.