Mitä löytyy jääkaapistamme?

Kaupallisessa yhteistyössä Samsung

Olenkohan nähnyt unta vai eikö ollutkin joskus lehtipalsta tai telkkuohjelma, jossa julkkikset paljastivat mitä heidän jääkaapistaan löytyy? Muistan hämärästi, että olin siitä tosi innostunut, vaikka en edes aina tiennyt keitä ne tyypit olivat ja mistä ne olisi pitänyt tuntea. Silti kiinnosti mitä muut ihmiset oikein kotonaan söivät ja millaisia asioita ostivat kaupasta: siinä pääsi vähän kuin puolisalaa astumaan vieraan ihmisen henkilökohtaiseen tilaan, kurkistamaan arkeen jota superjulkkikset raottivat siihen aikaan harvoin.

Tiesinkin heti mistä näkökulmasta haluan kirjoittaa, kun meille muutti uusi jääkaappi. Superkaunis, pikimusta jääkaappi saapui pitkäaikaiseen lainaan Samsungilta, samalta merkiltä jolta meillä löytyy melkein kaikki muutkin kodinkoneet pesukoneesta televisioon. Uutuus tuli tarpeeseen, sillä asuntoon kuuluva kaappi oli sanonut itsensä irti. Se ei sinänsä paljoa haitannut, koska se oli aika ruma ja kulahtanut – ei inspiroinut yhtään availla sitä ja miettiä mitä sitä tänään söisi.

Uusi jääkaappimme on tietysti jumalaisen kaunis ja täydellinen. En liioittele, se ON! Kodinkoneet ovat valitettavan harvoin visuaalisesti kovin hiveleviä, joten arvostan todella tätä linjakasta muotoilua ja mustaa väritystä, joka sopii mustaan keittiöömme kuin olisi siihen suunniteltu. Vasemman oven takana on pakastin, oikean takana jääkaappi. Tilaa riittää ja se on ihanaa varsinkin silloin kun on kemut (kaikkien vieraiden viinipullot mahtuvat), joulu (kaikki ruoat mahtuvat) tai vaikka ruoka- tai viiniaiheiset kuvaukset, joita kahden valokuvaajan taloudessa on aika usein. Näissä täsmälleen samoissa tilanteissa on iloa myös pakastimen ovessa sijaitsevasta hanasta, josta saa jäitä tai jäämurskaa. Jos ajattelette nyt, että täh, IHAN turha keksintö, voin kertoa heti että niin minä ja kämppiksenikin ajattelimme kun muutimme aikoinaan Kapteeninkadulle asuntoon, jonka jenkkikaapissa oli jääpalakone. Meni viikko ja olimme täysin koukussa. Siihen tottuu yllättävän äkkiä, että napinpainalluksella saa täydelliset jääpalat sitruunaveteensä, limuunsa tai aamiaismehuunsa, viikonloppuisin omiin ja vieraiden cocktaileihin.

Ooh, taikaluukku aukeaa.

Jääkaapissa on myös toinen ominaisuus, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen ihmiseen joka vierailee meillä ensimmäistä kertaa: siinä on luukku, josta voi poimia kahvimaidon tai viinipullon avaamatta koko jääkaappia. Se säästää tietysti sähköä, mutta mikä vähintään yhtä tärkeää, se on tosi nopeaa ja saa joka kerta aikaan hurmioituneita huudahduksia. En oikeasti arvannut ollenkaan että oveen huomaamattomasti maastoutuva SALALUUKKU olisi niin hilltön hitti.

Mutta mennäänpä asiaan! Nimittäin siihen mitä meidän jääkaapista oikein löytyy. Kuvat on otettu tovi sitten ja täytyy kertoa paljasta heti tässä vaiheessa, että sittemmin jääkaapin sisältöön on tullut pieniä idealogisia muutoksia, jotka saivat osittain innoituksensa tätä kirjoitusta varten otetuista kuvista. Pakko myös mainita, että jääkaappimme ei todellakaan aina näytä tältä. Matkustamme paljon ja yritämme pitää ruokahävikin minimissä, joten jääkaapissa on usein ennen tai jälkeen matkan pahimmillaan vain oliiveja, pala parmesania ja jonkun viinipullon pohjat. Joskus se näyttää siltä ihan muutenkin, jos emme ole viikon kiireiden keskeltä ehtineet kauppaan.

Mutta myönnetään, kaunis uusi jääkaappi on viime aikoina kyllä saanut meidät innostumaan ruoanlaitosta: nykyisin se on siis aiempaa useammin varsin hyvin varusteltu. “Hyvin varustettu” tarkoittaa tietysti kaikille vähän erilaisia asioita. Meillä se tarkoittaa sitä että jääkaapista löytyy (yhdistettynä kuivakaapin antimiin) ainekset seuraavien päivien tarpeisiin ja jos on vähän kekseliäs, ei välttämättä ole pakko käydä kaupassa kuin korkeintaan hakemassa lisää kahvimaitoa.

Sen suuremmitta selityksittä listaa kehiin! Meidän jääkaapista löytyy aina, siis ihan aina seuraavat:

Kahvimaito. Koska kahviaddiktio. Niinä aamuina kun kahvimaito on loppu, sitä haetaan heti kun silmät rävähtävät auki. (Okei, nyt oli liioittelun makua: sitä haetaan heti kun silmät on tiirikoitu jollain tikulla auki.) Olen juonut aina kahvin kanssa punaisesta purkista tuttua täysmaitoa, viimeisen parin vuoden aikana luomua aina kun sitä on vaan lähikaupasta saanut.

Parmesania. Useimmiten muitakin juustoja, mutta aina vähintään parmesania! Se on pitkään säilyvää sorttia ja mikä tärkeintä, sillä saa hämättyä mistä tahansa kaapin jämistä kaavitusta hätäateriasta maistuvan. Eikä sovi unohtaa rakkauspörriäisiä.

Pesto. Vaikka jääkaapissa ei olisi yhtään mitään muuta, siellä on aina purkillinen pestoa. Se on peruja opiskeluvuosilta, kun elin vuorotellen pestopastalla ja pestolla päällystetyllä paahtoleivällä. Ruokavalioni on onneksi nykyisin hiukan monipuolisempi, mutta pesto maistuu yhä. Hyvää pestoa on tietysti helppo tehdä myös itse, mutta minulle pesto edustaa pelastavaa pikaruokaratkaisua, koska sen avulla saa tehtyä sen kuuluisan pestopastan, taiottua nahistuneista tomaateista ihanat uunitomaatit ja loihdittua kuivettuneesta leivästä öljytilkan ja paistinpannun avulla herkullisen välipalan.

Oliivit. Tämä on mysteeri. En koskaan osta oliiveja eikä osta Jarnokaan, silti niitä on aina. Suurimman osan niistä syövät ystävät, jotka kaivavat ne jääkaapista juuston ja viinin tai G&T:n kaveriksi.

Todetaanpa tässä vaiheessa, että vähimmillään jääkaapissa on nuo edellämainitut neljä asiaa, mutta sitten kun asiat ovat hyvin ja kaupassa käyty, alkaa löytyä myös seuraavaa!

Sitruunoita. Rakastan sitruunaa yli kaiken ja ihan kaikissa muodoissaan. Puristan sitruunamehua ihan kaikkeen mihin kehtaan ja raastan myös sitruunakuorta kaikkiin safkoihin joihin se suinkin sopii – jumalaiset sitrushedelmät käytetään meillä siis useimmiten ihan kokonaan. Jos on näin sekaisin sitruunoista, kannattaa suosia luomua. Lähikaupan luomusitruunat ovat pieniä ja superkirpeitä eli just täydellisiä.

Sieniä syksyisin. Käyn ihan itse poimimassa ne toreilta. Ihailen kyllä ystäviäni, jotka haalivat metsistä kilotolkulla suppilovahveroita ja mustatorvisieniä, mutta omat sienestystaitoni ovat, sanotaanko, piilevät. Olen kyllä käynyt sienimetsässä, mutta EN VAAN NÄE NIITÄ vaikka kuinka vaaniskelen. Mutta samapa sille, onneksi kaupasta saa! Teen niistä useimmiten kastiketta kalan ja pottujen kaveriksi, joskus myös pastaa tai piirakan. Entisen anoppikokelaan sipuli-sienipiirakkaa on edelleen joka syksy ikävä,  terveiset Pirrelle!

Kalaa. Emme enää juurikaan syö lihaa, joten kalan kulutus on kasvanut. Lähin kalatiski sijaitsee kadunkulmassa, joten tuoretta kalaa saa pöytään nopeasti ja helposti. Kannan kyllä kotiin myös kaikki 60% alennuslapuilla varustetut kirjolohipaketit, jotka bongaan klo 21 jälkeen lähikaupasta – ne työnnetään pakkaseen pahan päivän varalle. Vähintään kerran viikossa se nimittäin koittaa: ulkona sataa vettä eikä kumpikaan “todellakaan jaksa lähteä” kauppaan, koska sinne on niin pitkä (200 metrin) matka. Mutta sitä varten se pakastin on!

Sinappi. En osaa selittää, mutta vihaan ketsuppia ja rakastan sinappia. En osaa selittää sitäkään miksi meidän jääkaapissa on kaksi jättipurnukkaa dijon-sinappia. Etummaisena komeilevan sinapin on valmistanut ystävämme, on hyvää.

Kananmunia. Huijaan nyt vähän, koska emme oikeasti säilytä kananmunia jääkaapissa vaan pöydällä kaasuhellan vieressä. Halusin vaan päästä puhumaan kananmunista, koska ne ovat loistavaa pikaruokaa ja meillä ihan päivittäisessä käytössä: aamupalana paistettuna tai keitettynä, välipaloina, lounassalaatin kylkiäisenä, iltapalana treenin jälkeen. Joskus keitämme kananmunat myös kalan lisukkeeksi.

Voita. Oikeaa voita. Menee niin safkaa laittaessa kuin leivän kanssa. Minä kärsin kroonisesta hiilarisyyllisyydestä enkä syö kovinkaan paljon leipää, mutta Jarno voisi syödä sitä aamusta iltaan. Tuli muuten mieleen, että olisipa ihanaa pitkästä aikaa leipoa sämpylöitä!

Suolakurkkuja. Naposteluun, voileivän päälle, safkan kylkeen. Opin tämän tavan entiseltä kämppäkaveriltani enkä pääse siitä enää eroon. Suolakurkut ovat parasta. Menee myös venäläiseen tapaan smetanan ja hunajan seurassa.

Tuoreita marjoja. Kallista, mutta elämä on. Onneksi marjahullu äitini jakaa silloin tällöin saalistaan ja tuo marjaterveisiä käydessään etelässä. Marjoja menee puuron ja jugurtin kanssa, HILLOJA syömme tietysti myös kermassa haudetun leipäjuuston kanssa.

Ne juustot. Jääkaapista löytyy useimmiten joku tavallinen kermajuusto ladottavaksi leivän päälle, mutta monesti muitakin. Saatan tarjoille vieraille kiekollisen briejuustoa alkupalana tai jälkiruokana. Muutamalla sortilla varustettu juustolautanen on loistava leffaeväs. (Joko huomasitte, että helppous on keittiössämme kantava teema?)

Viiniä. Jääkaapissa on melkein aina viinipullo tai pari yllätysvieraita varten, toki otamme joskus lasillisen tai pari kaksinkin. Kuulostaapa sivistyneeltä, mutta totta se on, viininkulutus on kyllä vähentynyt tosi paljon vaikkapa vuoden takaisesta ja nykyisin jääkaappiin jemmatut pullot saattavat viipyä siellä muutaman viikonkin.

Lempiginiä ja tonicia. Meillä on melko harvoin cocktail hour mutta silloin kun on, hyvä gin&tonic on parasta.

Kas sinne se sitruuna sujahtaa. Onneksi on jääpalakone!

Mitäs muuta? Vihanneslaatikoista löytyy usein perunaa ja porkkanaa, pitkään säilyviä juureksia joita on helppo nakata uuniin tai kattilaan. Rakastamme myös erilaisia kaaleja parsakaalista kukkakaaliin ja varsinkin ruusukaaleihin, jotka ovat parhaimmillaan pelkän voin ja suolan kanssa. Ylähyllyltä löytyy pari erilaista hilloa löytyy juustotarjottimen tarpeisiin.

Pitikö muuten myös pakastimen sisältö paljastaa? Luettelen: pakastepizzaa hätätilanteiden varalta, marjoja (koska tuoreiden hinta alkaa risoa minua vähintään kerran viikossa eikä niitä tietenkään edes saa vuoden ympäri) ja pakastemaissia, koska chilimaissi on paras lisuke mille tahansa, jos on järkyttävä nälkä ja ruokaa on saatava pöytään h-e-t-i. Jos joku nyt ihmettelee mitä chilimaissi sisältää, kerrottakoon että sisältää juuri sitä mitä sen nimessä lukee, paahdettuna öljyssä paistinpannulla jumalaiseksi maissiherkuksi. Pakkasessa oli ennen aina myös pelmeneitä, ihan superhyvää ja helppoa pikasafkaa, mutta lähikaupasta ei valitettavasti löydy lihatonta versiota.

Niin, mitä sitten tapahtui näiden kuvausten jälkeen? Huomasimme näitä kuvia ottaessamme, että jääkaappimme notkuu erilaisista maitotuotteista: kahvimaidon, voin ja juustojen lisäksi siellä on nimittäin usein kermaa, jugurttia, kermaviiliä tai smetanaa. Tajusimme, että suurin osa on melko vaivattomasti korvattavissa maidottomilla tuotteilla – kahviin voi lorauttaa kauramaitoa, pastaan voi heittää kerman sijaan kaurakermaa, kastikkeita voi tehdä maidottomasta ranskankermasta ja maitopohjaiselle jugurtillekin on olemassa nykyisin paljon vaihtoehtoja. Olen tosi tyytyväinen siitä, että tällä hetkellä jääkaappimme sisältö näyttää maitotuotteiden osalta jo varsin toisenlaiselta: jäljellä on oikeastaan enää juusto ja pieni voipaketti, jolla pärjää kauan, koska sitä käytetään enää leivän päällä. Ruoanlaitossa voin on korvannut oliiviöljy.

Noniin, teidän vuoro! Mitäs teidän jääkaapeista löytyy ihan ehdottomasti aina, mitä parhaimmillaan, entä huonoimmillaan? Antakaa tulla, en malta odottaa vastauksia!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

MELKEIN VIIKONLOPPU

Takana taas yksi pikakelattu viikko, edessä toivottavasti hiukan hitaampi viikonloppu. Mitään sovittua ohjelmaa ei onneksi ole, mutta vipellystä varmasti riittää, sillä meille tulee tänä iltana hoitoon ei vain yksi vaan kaksi mäyräkoirapentua. Iiiiiiiiih! Sydämeni on jo valmiiksi sykkyrällä. Kelasin viettää koko viikonlopun lattialla mäyräkoirakasan alla, varautukaa kuvatulvaan. Jos haluatte seurata tätä spektaakkelia reaaliajassa, kannattaa ottaa Instagramissa seurantaan meikäläisen (eli @stellaharasek) Instastory-videot seurantaan.

Kuvat ovat joltain menneeltä aamulta. Mies käy hiilihydraateilla ja rakastaa leipää, paras on kuulemma Levainin nimikkoleipä ja toiseksi paras Anton & Antonin lähes samanniminen Petit Levain. No, lähikaupan halvin patonkikin menee kyllä alas yhtä iloisesti, joten tärkeintä taitaa olla, että leipää on. Minäkin rakastan leipää, mutta syön sitä huomattavasti maltillisemmin, jotta mahtuisin jatkossakin pillifarkkuihini.

Viime viikkoina on ollut ajatukset ihan muissa asioissa kuin kukkasissa enkä ole edes vilkaissut kukkakauppaan päin. Mutta sitten oli kuvaukset ja sitten yhdet syntymäpäivätkin, molempia varten tarvittiin jotain kaunista ja muistin hortensiat. Syksyisen sinivioleteissa hortensioissa on jotain villiä. Ne eivät suostu sulautumaan seinään, vaan ovat läsnä joka terälehdellään, värisevät kaiken keskipisteenä ja vaativat huomiota.

En olekaan vielä kertonut, että meillä on upea uusi jääkaappi – sen nerokkaasta salaluukusta ovat kaikki ystävät kateellisia. Samsungilta saatu jääkaappi on musta, kiiltävä ja näyttää vähän Darth Vaderilta, on tosin hiljaisempi. Esittelen sen paremmalla ajalla – ja ajattelin samalla täyttää jonkun teidän esittämän toiveen ja paljastaa mitä jääkaapistamme löytyy. Juuri nyt siellä ei tosin ole muuta kuin valkoviinin pohjat, suolakurkkuja ja vähän juustoa, mutta siitähän saa vallan hyvän välipalan tähän perjantaihin ennen kauppareissua.

Emme oikein jaksaneet kesällä viihtyä keittiössä – taisimme elää Via Tribunalin pizzoilla ja voileivillä. Ikkunoiden takana pimenevä syksy on saanut taas kummasti kiinnostumaan kotona olemisesta ja kokkaamisesta, tekee jopa mieli kokeilla uusia ohjeita. Saa nähdä mitä kaikkea keksitään. Palataan keittiöaiheisiin pian. Nautitaan perjantaista, kuullaan huomenna! Tai Instagramin puolella jo illalla heti kun ne pienet pentuset saapuvat. En malta odottaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Mustat aukot ja muut kodin mysteerit

yhteistyossa-samsung

Vaikken olekaan mikään kämppäkaverini Mikon veroinen pikkuvaimo – tai ilmeisesti juuri siksi – olen havainnut kotitöissä tiettyjä luonnonlain kaltaisia lainalaisuuksia, jotka toistuvat kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Listataanpa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-01

Pyykkipäivät pakollisiksi?

Jotkut asiat eivät koskaan muutu. En ole reilun kolmenkymmenen vuoden aikana oppinut pesemään pyykkiä ennen kuin on aivan pakko, vaikka sain tovi sitten loistovinkitkin siihen. Pakko tulee eteen tyypillisimmillään kahdenlaisissa tilanteissa: puhtaat pyyhkeet ovat loppu ja huomaan kuivaavani itseni lakanaan, tai puhtaat pikkuhousut ovat loppu ja pukeudun hätäpäissäni bikineihin. Toki voisin syyttää pitkiä päiviä ja työkiireitä, mutta toisaalta minulla on aina yllinkyllin aikaa katsoa mäyräkoiranpentuvideoita YouTubessa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-02

Hulluinta on, että oikeasti minä rakastan pyykinpesua, eikä se johdu pelkästään siitä, että meillä on uusi ja ihana pesukone, kaunokainen nimeltä WW9000, joka laulaa kun se on valmis. (Kyllä, se livauttaa ilmoille pienen melodian merkiksi siitä, että pesuohjelma on valmis. En kestä.)

2015-06-01-stellaharasek-samsung-03

Tykkään melkeinpä kaikesta mikä liittyy pyykinpesuun. Siitä, kun pyykkikone hurisee – olkoonkin, että kaunokaisemme hurisee kovin hiljaa – koska sillä on sama rauhoittava vaikutus kuin sateen ropinalla. Puhtaalta tuoksuvan pyykin ripustaminen kuivumaan on melkein meditatiivinen tapahtuma. Sukka. Sukka. Sukka. Pyyhe. T-paita. Sukka. Ja lopuksi puhtaiden pyykkien viikkaaminen hyllylle: siitä tulee olo, että elämä on mallillaan, kaikki järjestyy eikä mistään kannata murehtia. Ei varsinkaan siitä loppuvatko puhtaat pikkarit.

Että voisiko joku selittää mikä tässä on niin mahdottoman vaikeaa? Pitäisikö pyykinpesu merkitä kalenteriin samalla tavalla kuin työt, treenit ja ystävien tapaaminen? Kerran viikossa työpäivän päätteeksi, vain minä ja pesukone? Kahdestaan kuunnellen hurinaa, joka on niin hiljaista, että se on oikeastaan huminaa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-04

Silkkivaatteiden tuuletuksen ja sadesään selittämätön yhteys

Ehdottomasti tehokkain tapa varmistaa aurinkoisenkin päivän muuttuminen sateiseksi on jättää silkkivaatteet tai satavuotias vintagematto parvekkeelle tuulettumaan. Toiseksi tehokkain tapa on suunnitella piknik-päivää.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-05

Sanon tämän kolmenkymmenenkolmen vuoden kokemuksella: hellävaraista käsittelyä vaativia vaatteita ja tekstiilejä voi tuulettaa ainoastaan yhdellä tavalla. Vieressä istuen ja vahtien, valmiina syöksymään pelastustehtäviin heti kun ei-mistään ilmestyneet mustat pilvet alkavat vyöryä kattojen yli.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-06

Katoavien sukkien salaisuus

Ihan totta. Mihin ne menevät? Koiria eivät sukat kiinnosta eikä uusi pesukonekaan niitä syö. Silti sukkia on kuukausi kuukaudelta vähemmän. Olen päätellyt, että ne katoavat matkalla jalasta pyykkikoriin, mutta… mihin? Kapteeninkadulta ei löytynyt pattereiden takaa, kalusteiden alta, listojen välistä tai mistään muualtakaan ainuttakaan karannutta sukkaa, kun muutimme vappuna pois. Äidilläni on teoria mustista aukoista, joiden syövereihin joutuvat niin sukat, kuulakärkikynät, hiuslenkit kuin teini-ikäisen tyttären provosoivimmat hevipaidat. Teininä en niellyt tätä, nyt alan uskoa. (Silti epäilen, että niiden hevipaitojen joutumista mustan aukon kitaan saattoi äitini hiukan avustaa.)

2015-06-01-stellaharasek-samsung-07

Valkoisten vaatteiden vastustamaton vetovoima

Valkoiset vaatteet ovat vallanneet vaatekaappini. Sattumalta olen samoihin aikoihin huomannut kuinka paljon syön tomaatteja, tuoreita marjoja ja suklaata. Olen huomannut myös olevani kyvytön syömään ainuttakaan mainituista sotkematta sitä vaatteisiini. Mitä valkoisempi vaate, sen varmempaa itseasiassa on, että siihen tärähtää tahra heti päivän ensimmäisen tapaamisen aikana.

Punaviinin juomisen voi onneksi lopettaa kesän ajaksi kokonaan. Mutta roseeviinit! Pitää käydä ostamassa luomutahranpoistoaine, jolla uskaltaa läträillä vaikka viikottain.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-08

Olenko ainoa vai oletteko törmänneet samoihin ilmiöihin? Tai onko muita?

PS. Kiitos kaikille kaiutinarvontaan osallistuneille! Arvonta on suoritettu ja voittajaksi valikoitui tällä kertaa nimimerkki iidaj. Onnea! Laitan sähköpostia.