MELKEIN VIIKONLOPPU

Takana taas yksi pikakelattu viikko, edessä toivottavasti hiukan hitaampi viikonloppu. Mitään sovittua ohjelmaa ei onneksi ole, mutta vipellystä varmasti riittää, sillä meille tulee tänä iltana hoitoon ei vain yksi vaan kaksi mäyräkoirapentua. Iiiiiiiiih! Sydämeni on jo valmiiksi sykkyrällä. Kelasin viettää koko viikonlopun lattialla mäyräkoirakasan alla, varautukaa kuvatulvaan. Jos haluatte seurata tätä spektaakkelia reaaliajassa, kannattaa ottaa Instagramissa seurantaan meikäläisen (eli @stellaharasek) Instastory-videot seurantaan.

Kuvat ovat joltain menneeltä aamulta. Mies käy hiilihydraateilla ja rakastaa leipää, paras on kuulemma Levainin nimikkoleipä ja toiseksi paras Anton & Antonin lähes samanniminen Petit Levain. No, lähikaupan halvin patonkikin menee kyllä alas yhtä iloisesti, joten tärkeintä taitaa olla, että leipää on. Minäkin rakastan leipää, mutta syön sitä huomattavasti maltillisemmin, jotta mahtuisin jatkossakin pillifarkkuihini.

Viime viikkoina on ollut ajatukset ihan muissa asioissa kuin kukkasissa enkä ole edes vilkaissut kukkakauppaan päin. Mutta sitten oli kuvaukset ja sitten yhdet syntymäpäivätkin, molempia varten tarvittiin jotain kaunista ja muistin hortensiat. Syksyisen sinivioleteissa hortensioissa on jotain villiä. Ne eivät suostu sulautumaan seinään, vaan ovat läsnä joka terälehdellään, värisevät kaiken keskipisteenä ja vaativat huomiota.

En olekaan vielä kertonut, että meillä on upea uusi jääkaappi – sen nerokkaasta salaluukusta ovat kaikki ystävät kateellisia. Samsungilta saatu jääkaappi on musta, kiiltävä ja näyttää vähän Darth Vaderilta, on tosin hiljaisempi. Esittelen sen paremmalla ajalla – ja ajattelin samalla täyttää jonkun teidän esittämän toiveen ja paljastaa mitä jääkaapistamme löytyy. Juuri nyt siellä ei tosin ole muuta kuin valkoviinin pohjat, suolakurkkuja ja vähän juustoa, mutta siitähän saa vallan hyvän välipalan tähän perjantaihin ennen kauppareissua.

Emme oikein jaksaneet kesällä viihtyä keittiössä – taisimme elää Via Tribunalin pizzoilla ja voileivillä. Ikkunoiden takana pimenevä syksy on saanut taas kummasti kiinnostumaan kotona olemisesta ja kokkaamisesta, tekee jopa mieli kokeilla uusia ohjeita. Saa nähdä mitä kaikkea keksitään. Palataan keittiöaiheisiin pian. Nautitaan perjantaista, kuullaan huomenna! Tai Instagramin puolella jo illalla heti kun ne pienet pentuset saapuvat. En malta odottaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Mustat aukot ja muut kodin mysteerit

yhteistyossa-samsung

Vaikken olekaan mikään kämppäkaverini Mikon veroinen pikkuvaimo – tai ilmeisesti juuri siksi – olen havainnut kotitöissä tiettyjä luonnonlain kaltaisia lainalaisuuksia, jotka toistuvat kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Listataanpa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-01

Pyykkipäivät pakollisiksi?

Jotkut asiat eivät koskaan muutu. En ole reilun kolmenkymmenen vuoden aikana oppinut pesemään pyykkiä ennen kuin on aivan pakko, vaikka sain tovi sitten loistovinkitkin siihen. Pakko tulee eteen tyypillisimmillään kahdenlaisissa tilanteissa: puhtaat pyyhkeet ovat loppu ja huomaan kuivaavani itseni lakanaan, tai puhtaat pikkuhousut ovat loppu ja pukeudun hätäpäissäni bikineihin. Toki voisin syyttää pitkiä päiviä ja työkiireitä, mutta toisaalta minulla on aina yllinkyllin aikaa katsoa mäyräkoiranpentuvideoita YouTubessa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-02

Hulluinta on, että oikeasti minä rakastan pyykinpesua, eikä se johdu pelkästään siitä, että meillä on uusi ja ihana pesukone, kaunokainen nimeltä WW9000, joka laulaa kun se on valmis. (Kyllä, se livauttaa ilmoille pienen melodian merkiksi siitä, että pesuohjelma on valmis. En kestä.)

2015-06-01-stellaharasek-samsung-03

Tykkään melkeinpä kaikesta mikä liittyy pyykinpesuun. Siitä, kun pyykkikone hurisee – olkoonkin, että kaunokaisemme hurisee kovin hiljaa – koska sillä on sama rauhoittava vaikutus kuin sateen ropinalla. Puhtaalta tuoksuvan pyykin ripustaminen kuivumaan on melkein meditatiivinen tapahtuma. Sukka. Sukka. Sukka. Pyyhe. T-paita. Sukka. Ja lopuksi puhtaiden pyykkien viikkaaminen hyllylle: siitä tulee olo, että elämä on mallillaan, kaikki järjestyy eikä mistään kannata murehtia. Ei varsinkaan siitä loppuvatko puhtaat pikkarit.

Että voisiko joku selittää mikä tässä on niin mahdottoman vaikeaa? Pitäisikö pyykinpesu merkitä kalenteriin samalla tavalla kuin työt, treenit ja ystävien tapaaminen? Kerran viikossa työpäivän päätteeksi, vain minä ja pesukone? Kahdestaan kuunnellen hurinaa, joka on niin hiljaista, että se on oikeastaan huminaa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-04

Silkkivaatteiden tuuletuksen ja sadesään selittämätön yhteys

Ehdottomasti tehokkain tapa varmistaa aurinkoisenkin päivän muuttuminen sateiseksi on jättää silkkivaatteet tai satavuotias vintagematto parvekkeelle tuulettumaan. Toiseksi tehokkain tapa on suunnitella piknik-päivää.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-05

Sanon tämän kolmenkymmenenkolmen vuoden kokemuksella: hellävaraista käsittelyä vaativia vaatteita ja tekstiilejä voi tuulettaa ainoastaan yhdellä tavalla. Vieressä istuen ja vahtien, valmiina syöksymään pelastustehtäviin heti kun ei-mistään ilmestyneet mustat pilvet alkavat vyöryä kattojen yli.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-06

Katoavien sukkien salaisuus

Ihan totta. Mihin ne menevät? Koiria eivät sukat kiinnosta eikä uusi pesukonekaan niitä syö. Silti sukkia on kuukausi kuukaudelta vähemmän. Olen päätellyt, että ne katoavat matkalla jalasta pyykkikoriin, mutta… mihin? Kapteeninkadulta ei löytynyt pattereiden takaa, kalusteiden alta, listojen välistä tai mistään muualtakaan ainuttakaan karannutta sukkaa, kun muutimme vappuna pois. Äidilläni on teoria mustista aukoista, joiden syövereihin joutuvat niin sukat, kuulakärkikynät, hiuslenkit kuin teini-ikäisen tyttären provosoivimmat hevipaidat. Teininä en niellyt tätä, nyt alan uskoa. (Silti epäilen, että niiden hevipaitojen joutumista mustan aukon kitaan saattoi äitini hiukan avustaa.)

2015-06-01-stellaharasek-samsung-07

Valkoisten vaatteiden vastustamaton vetovoima

Valkoiset vaatteet ovat vallanneet vaatekaappini. Sattumalta olen samoihin aikoihin huomannut kuinka paljon syön tomaatteja, tuoreita marjoja ja suklaata. Olen huomannut myös olevani kyvytön syömään ainuttakaan mainituista sotkematta sitä vaatteisiini. Mitä valkoisempi vaate, sen varmempaa itseasiassa on, että siihen tärähtää tahra heti päivän ensimmäisen tapaamisen aikana.

Punaviinin juomisen voi onneksi lopettaa kesän ajaksi kokonaan. Mutta roseeviinit! Pitää käydä ostamassa luomutahranpoistoaine, jolla uskaltaa läträillä vaikka viikottain.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-08

Olenko ainoa vai oletteko törmänneet samoihin ilmiöihin? Tai onko muita?

PS. Kiitos kaikille kaiutinarvontaan osallistuneille! Arvonta on suoritettu ja voittajaksi valikoitui tällä kertaa nimimerkki iidaj. Onnea! Laitan sähköpostia.

Langattomasti sinun

yhteistyossa-samsung Sisältää arvonnan

Kun kaikki on remontin keskellä yhä kesken ja rempallaan ja jokaikinen arkinen asia vaatii ylimääräistä vaivannäköä, osaa arvostaa sitäkin enemmän niitä asioita, jotka toimivat. Kuten sitä, että on musiikkia ja kaiuttimet, joista sitä kuunnella. Jos ollaan tarkkoja, se on tärkeämpää kuin keittiö tai toimiva valo kylpyhuoneessa, joten asiat ovat oikeastaan aika hyvin.

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-1

Sain Samsungilta muutama kuukausi sitten kokeiluun kaksi Multiroom M3 -kaiutinta. Harva asia on löytänyt yhtä nopeasti paikkansa elämässäni kuin tuo langaton kaiutinkaksikko. Nimittäin: kerrankin keksintö, jonka kanssa ei tarvitse säätää. Senkun tuikkaa virtapiuhan seinään, yhdistää kaiuttimen langattomasti puhelimeensa ja painaa Spotifyssa play. Rakastan asioita, jotka toimivat täsmälleen kuten niiden toivoo toimivan. Kuulun nimittäin teknisesti lahjattomiin, jotka ajautuvat riitoihin yksinkertaisimpienkin käyttöliittymien kanssa. Lukkojen, kahvinkeitinten. Matkakorttien lukulaitteiden. Onneksi sentään kamerat, kynät ja nyt nämä kaunokaiset tottelevat tahtoani.

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-2

Kaiutinten äänenlaatu tuli yllätyksenä. Pelkäsin pientä rahinaa ja kohinaa, mutta ääni tulvii ulos pehmeästi ja häiriöttömästi.

Musaa voi soittaa myös tietokoneelta tai tabletilta, minulle puhelin on useimmiten lähimpänä. Käytän Spotifyta sekä puhelimella että tietokoneella ja soittolistoja on kertynyt joka lähtöön – ilmeisimpien juoksusoittolistojen, bailusoittolistojen ja siivoussoittolistojen lisäksi esimerkiksi oma soittolistansa liian varhaisia aamuja varten, kun tyynyyn hautautunut pää painaa tonnin ja itsensä on huijattava hellästi hereille.

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-3

Pisteitä on irronut huoneesta toiseen eroosion lailla etenevän rakennustyömaan keskellä erityisesti siitä, etteivät kaiuttimet ole kovin kranttuja. Niitä on helppo liikutella ja kuljettaa tilasta toiseen. Ne voi sijoittaa pysty- tai vaakasuoraan, kiinnittää seinään tai kuten meillä, antaa vaan ajelehtia ikkunalaudoilla ja lattioilla. Kaiuttimia voi laittaa useamman samaan tilaan tai sijoittaa niitä eri huoneisiin – silloin niistä voi kuunnella samaa musiikkia kaikissa huoneissa tai eri musiikkia eri huoneissa. Sanotaanko, että kimppakämpässä molemmille mahdollisuuksille on hetkensä. Silloin kun kämppäkaveri juuttuu italodiskoluuppiin, saattaa jossain vaiheessa iltaa iloita mahdollisuudesta kostaa soittamalla naapurihuoneesta Darren Hayesia. (Aseet on valittava taistelun mukaan.)

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-4

Toinen asia, jota olen oppinut erityisesti arvostamaan: takeaway-sushi, jota poikaystävä tuo tullessaan. Ikkunalaudat toimittavat myös tarjoilupöydän tehtävää.

Jos iski kaamea kateus tai muuten vaan vimma saada kotiin oma kaiutin, nyt siihen on oiva mahdollisuus! Saan nimittäin arpoa yhden samanlaisen (valkoisen, keskikokoisen ja tottelevaisen) kaiuttimen tähän juttuun kommentoineiden kesken. Olet mukana arvonnassa kertomalla miksi juuri sinun pitäisi ehdottomasti voittaa! Aikaa osallistumiseen on viikon verran, ensi viikon torstaihin 28. toukokuuta asti. Muista sähköpostiosoitteesi, se näkyy vain minulle.