Mustat aukot ja muut kodin mysteerit

yhteistyossa-samsung

Vaikken olekaan mikään kämppäkaverini Mikon veroinen pikkuvaimo – tai ilmeisesti juuri siksi – olen havainnut kotitöissä tiettyjä luonnonlain kaltaisia lainalaisuuksia, jotka toistuvat kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Listataanpa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-01

Pyykkipäivät pakollisiksi?

Jotkut asiat eivät koskaan muutu. En ole reilun kolmenkymmenen vuoden aikana oppinut pesemään pyykkiä ennen kuin on aivan pakko, vaikka sain tovi sitten loistovinkitkin siihen. Pakko tulee eteen tyypillisimmillään kahdenlaisissa tilanteissa: puhtaat pyyhkeet ovat loppu ja huomaan kuivaavani itseni lakanaan, tai puhtaat pikkuhousut ovat loppu ja pukeudun hätäpäissäni bikineihin. Toki voisin syyttää pitkiä päiviä ja työkiireitä, mutta toisaalta minulla on aina yllinkyllin aikaa katsoa mäyräkoiranpentuvideoita YouTubessa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-02

Hulluinta on, että oikeasti minä rakastan pyykinpesua, eikä se johdu pelkästään siitä, että meillä on uusi ja ihana pesukone, kaunokainen nimeltä WW9000, joka laulaa kun se on valmis. (Kyllä, se livauttaa ilmoille pienen melodian merkiksi siitä, että pesuohjelma on valmis. En kestä.)

2015-06-01-stellaharasek-samsung-03

Tykkään melkeinpä kaikesta mikä liittyy pyykinpesuun. Siitä, kun pyykkikone hurisee – olkoonkin, että kaunokaisemme hurisee kovin hiljaa – koska sillä on sama rauhoittava vaikutus kuin sateen ropinalla. Puhtaalta tuoksuvan pyykin ripustaminen kuivumaan on melkein meditatiivinen tapahtuma. Sukka. Sukka. Sukka. Pyyhe. T-paita. Sukka. Ja lopuksi puhtaiden pyykkien viikkaaminen hyllylle: siitä tulee olo, että elämä on mallillaan, kaikki järjestyy eikä mistään kannata murehtia. Ei varsinkaan siitä loppuvatko puhtaat pikkarit.

Että voisiko joku selittää mikä tässä on niin mahdottoman vaikeaa? Pitäisikö pyykinpesu merkitä kalenteriin samalla tavalla kuin työt, treenit ja ystävien tapaaminen? Kerran viikossa työpäivän päätteeksi, vain minä ja pesukone? Kahdestaan kuunnellen hurinaa, joka on niin hiljaista, että se on oikeastaan huminaa.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-04

Silkkivaatteiden tuuletuksen ja sadesään selittämätön yhteys

Ehdottomasti tehokkain tapa varmistaa aurinkoisenkin päivän muuttuminen sateiseksi on jättää silkkivaatteet tai satavuotias vintagematto parvekkeelle tuulettumaan. Toiseksi tehokkain tapa on suunnitella piknik-päivää.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-05

Sanon tämän kolmenkymmenenkolmen vuoden kokemuksella: hellävaraista käsittelyä vaativia vaatteita ja tekstiilejä voi tuulettaa ainoastaan yhdellä tavalla. Vieressä istuen ja vahtien, valmiina syöksymään pelastustehtäviin heti kun ei-mistään ilmestyneet mustat pilvet alkavat vyöryä kattojen yli.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-06

Katoavien sukkien salaisuus

Ihan totta. Mihin ne menevät? Koiria eivät sukat kiinnosta eikä uusi pesukonekaan niitä syö. Silti sukkia on kuukausi kuukaudelta vähemmän. Olen päätellyt, että ne katoavat matkalla jalasta pyykkikoriin, mutta… mihin? Kapteeninkadulta ei löytynyt pattereiden takaa, kalusteiden alta, listojen välistä tai mistään muualtakaan ainuttakaan karannutta sukkaa, kun muutimme vappuna pois. Äidilläni on teoria mustista aukoista, joiden syövereihin joutuvat niin sukat, kuulakärkikynät, hiuslenkit kuin teini-ikäisen tyttären provosoivimmat hevipaidat. Teininä en niellyt tätä, nyt alan uskoa. (Silti epäilen, että niiden hevipaitojen joutumista mustan aukon kitaan saattoi äitini hiukan avustaa.)

2015-06-01-stellaharasek-samsung-07

Valkoisten vaatteiden vastustamaton vetovoima

Valkoiset vaatteet ovat vallanneet vaatekaappini. Sattumalta olen samoihin aikoihin huomannut kuinka paljon syön tomaatteja, tuoreita marjoja ja suklaata. Olen huomannut myös olevani kyvytön syömään ainuttakaan mainituista sotkematta sitä vaatteisiini. Mitä valkoisempi vaate, sen varmempaa itseasiassa on, että siihen tärähtää tahra heti päivän ensimmäisen tapaamisen aikana.

Punaviinin juomisen voi onneksi lopettaa kesän ajaksi kokonaan. Mutta roseeviinit! Pitää käydä ostamassa luomutahranpoistoaine, jolla uskaltaa läträillä vaikka viikottain.

2015-06-01-stellaharasek-samsung-08

Olenko ainoa vai oletteko törmänneet samoihin ilmiöihin? Tai onko muita?

PS. Kiitos kaikille kaiutinarvontaan osallistuneille! Arvonta on suoritettu ja voittajaksi valikoitui tällä kertaa nimimerkki iidaj. Onnea! Laitan sähköpostia.

Langattomasti sinun

yhteistyossa-samsung Sisältää arvonnan

Kun kaikki on remontin keskellä yhä kesken ja rempallaan ja jokaikinen arkinen asia vaatii ylimääräistä vaivannäköä, osaa arvostaa sitäkin enemmän niitä asioita, jotka toimivat. Kuten sitä, että on musiikkia ja kaiuttimet, joista sitä kuunnella. Jos ollaan tarkkoja, se on tärkeämpää kuin keittiö tai toimiva valo kylpyhuoneessa, joten asiat ovat oikeastaan aika hyvin.

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-1

Sain Samsungilta muutama kuukausi sitten kokeiluun kaksi Multiroom M3 -kaiutinta. Harva asia on löytänyt yhtä nopeasti paikkansa elämässäni kuin tuo langaton kaiutinkaksikko. Nimittäin: kerrankin keksintö, jonka kanssa ei tarvitse säätää. Senkun tuikkaa virtapiuhan seinään, yhdistää kaiuttimen langattomasti puhelimeensa ja painaa Spotifyssa play. Rakastan asioita, jotka toimivat täsmälleen kuten niiden toivoo toimivan. Kuulun nimittäin teknisesti lahjattomiin, jotka ajautuvat riitoihin yksinkertaisimpienkin käyttöliittymien kanssa. Lukkojen, kahvinkeitinten. Matkakorttien lukulaitteiden. Onneksi sentään kamerat, kynät ja nyt nämä kaunokaiset tottelevat tahtoani.

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-2

Kaiutinten äänenlaatu tuli yllätyksenä. Pelkäsin pientä rahinaa ja kohinaa, mutta ääni tulvii ulos pehmeästi ja häiriöttömästi.

Musaa voi soittaa myös tietokoneelta tai tabletilta, minulle puhelin on useimmiten lähimpänä. Käytän Spotifyta sekä puhelimella että tietokoneella ja soittolistoja on kertynyt joka lähtöön – ilmeisimpien juoksusoittolistojen, bailusoittolistojen ja siivoussoittolistojen lisäksi esimerkiksi oma soittolistansa liian varhaisia aamuja varten, kun tyynyyn hautautunut pää painaa tonnin ja itsensä on huijattava hellästi hereille.

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-3

Pisteitä on irronut huoneesta toiseen eroosion lailla etenevän rakennustyömaan keskellä erityisesti siitä, etteivät kaiuttimet ole kovin kranttuja. Niitä on helppo liikutella ja kuljettaa tilasta toiseen. Ne voi sijoittaa pysty- tai vaakasuoraan, kiinnittää seinään tai kuten meillä, antaa vaan ajelehtia ikkunalaudoilla ja lattioilla. Kaiuttimia voi laittaa useamman samaan tilaan tai sijoittaa niitä eri huoneisiin – silloin niistä voi kuunnella samaa musiikkia kaikissa huoneissa tai eri musiikkia eri huoneissa. Sanotaanko, että kimppakämpässä molemmille mahdollisuuksille on hetkensä. Silloin kun kämppäkaveri juuttuu italodiskoluuppiin, saattaa jossain vaiheessa iltaa iloita mahdollisuudesta kostaa soittamalla naapurihuoneesta Darren Hayesia. (Aseet on valittava taistelun mukaan.)

2915-05-21-stellaharasek-samsung-multiroom-4

Toinen asia, jota olen oppinut erityisesti arvostamaan: takeaway-sushi, jota poikaystävä tuo tullessaan. Ikkunalaudat toimittavat myös tarjoilupöydän tehtävää.

Jos iski kaamea kateus tai muuten vaan vimma saada kotiin oma kaiutin, nyt siihen on oiva mahdollisuus! Saan nimittäin arpoa yhden samanlaisen (valkoisen, keskikokoisen ja tottelevaisen) kaiuttimen tähän juttuun kommentoineiden kesken. Olet mukana arvonnassa kertomalla miksi juuri sinun pitäisi ehdottomasti voittaa! Aikaa osallistumiseen on viikon verran, ensi viikon torstaihin 28. toukokuuta asti. Muista sähköpostiosoitteesi, se näkyy vain minulle.

Sähköisiä sanoja ja edistysaskeleita

Yhteistyössä Elisa Kirja

Olen kirjoittaja, entinen kirjallisuustieteen opiskelija ja paatuneen bibliofiilin tytär. Rakastan kirjoja enemmän kuin kenkiä, huonoina päivinä enemmän kuin monia ihmisiä. Kirjahylly on aina ollut kotini keskipiste. Kodit, joissa kirjoja ei ole tai ne on pantu piiloon, ovat minusta epäilyttävät.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-01

Kyse ei ole vain sanoista, lauseista ja tarinoista – pidän kirjoista esineinäkin. Kirjan paino kämmennissä, karheat sivut sormien alla, tuoreen musteen tuoksu. Tärkeimmät teokset on luettu hiirenkorville, rustattu täyteen reunamerkintöjä, nuhjaantuneet olkakasseissa, matkalaukuissa ja takintaskuissa. Onneksi kirjat ovat kauniita myös kuluneina, kolhiintuneina ja kahvirenkailla koristeltuina.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-02

Maailmankuvani koki kolauksen, kun kirjat siirtyivät ensimmäisen kerran sähköiseen maailmaan. Kuka hullu haluaisi lukea kirjaa ruudulta? Noituutta ja harhaoppisuutta koko keksintö. Vannoin pöyristyneenä, etten ikinä koske e-kirjaan. Jokohan oppisin, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan?

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-05

Poikaystäväni, minua huomattavasti edistyksellisempi henkilö, on onnistunut yhdistämään rakkauden sekä kirjallisuuteen että moderniin teknologiaan. Hän asuu kirjapinojensa keskellä – ja kasvattaa niitä säännöllisesti – mutta kantaa mukanaan yhä harvemmin paksuja kirjoja ja yhä useammin pelkkää puhelintaan, johon on ladannut luettavaa. Seurasin tätä sivusta paheksuen, kunnes totuin ja lopulta tajusin, ettei ole pakko olla joko tai. Lukutaitoinen kansalainen voi vallan hyvin rakastaa kirjojaan sekä virtuaalisesti että konkreettisina esineinä – sanat ovat lopulta samat. Hmm.. viisaampi olisi saattanut oivaltaa tämän vähän vikkelämminkin.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-04

Ensimmäinen askel pimeälle puolelle on otettu ja pakko myöntää: pidin siitä. Kiitos teille, jotka kommentoitte, kun kysyin tovi sitten aiheesta. Pakkasin kahden viikon matkalle kahdenkymmenen kirjan sijaan tabletin – johon mahtuu parinkymmenen kirjan sijaan satoja tai tuhansia – ja onnittelin itseäni päätöksestä joka kerta, kun tartuin monta kiloa kevyempiin matkalaukkuihini.

Lukeminen ruudulta? Sivun kääntäminen? Kevyttä ja nopeaa. Puhumattakaan siitä, että rantakassiin mahtuu yhden tabletin muodossa niin monta kirjaa, ettei tarvitse etukäteen tietää, mitä milläkin hetkellä haluaa lukea. Puhumattakaan siitä, että voin vihdoin hankkia uusia kirjoja murehtimatta mihin täyteenahdetun kirjahyllyni koloon saan ne vielä ujutettua. Kirjastot kun eivät ole vaihtoehto ihmiselle, joka kiintyy sanoihin, haluaa palata niihin kerta toisensa jälkeen eikä suostu palauttamaan kirjoja.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-03

Ensimmäisenä reissukirjana luin Elisa Kirjasta lataamani tuoreen Finlandia-palkitun teoksen. Tarvittiin vain pari kolme klikkausta, niin Jussi Valtosen ensimmäinen sivu oli avoinna edessäni. Noituutta, kenties, mutta kätevää – ja ennen muuta koukuttavaa.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-06

Yhteistyökumppanini Elisa Kirja (voitteko kuvitella minulle mahtavampaa yhteistyökumppania?!) tarjoaa maan laajimman valikoiman e-kirjoja ja äänikirjoja, jotka kulkevat mukana tabletilla tai puhelimella. Jos olet kiinnostunut kokeilemaan Elisa Kirjaa, jätä kirjoitukseen kommentti – voit kertoa minkä kirjan valitsisit ensimmäisenä tai kommentoida muuten vaan. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, se näkyy vain minulle. Kymmenen onnekasta saa tulevana perjantaina paluupostissa kirjakoodin, jolla saa valita palvelusta itselleen kirjan veloituksetta.

Tabletti lainassa Samsungilta
Thierry Lasryn aurinkolasit Trend Opticista
Vintage by Fen silkki-puuvillahuivi saatu Dotsista
Nahkalaukku COS
Luomupuuvillainen pyyhe Tikausta
Sandaalit Havaianas
Kaftaani matkamuisto

Viisaan vinkit fiksumpaan vaatehuoltoon

yhteistyossa-samsung

Hei kaunokaiset, viime syksynä alkanut yhteistyöni Samsungin kanssa saa jatkoa. Sen myötä tulen tänä keväänä tutustuneeksi kodinhoitoon ja sen innovaatioihin. Myönnetään, aiheeseen liittyvässä tietoudessani onkin vähän päivittämistä, vaikka minusta silloin tällöin hetkellisesti kuoriutuukin kaikkien aikojen pikkuvaimo. (Kukaan ei tosin pöyhi tyynyjä paremmin kuin kämppäkaverini.)

Seuraavaksi on luvassa asiaa siitä miten vaatteita kannattaa pestä ja huoltaa, jotta ne kestäisivät kauan ja pysyisivät kauniina. Sijoitan useimmiten laadukkaisiin, luonnonmateriaaleista valmistettuihin vaatteisiin, koska kiinnyn lemppareihini ja haluan rakastaa niitä vuosia – uskon, että niin tekee moni teistäkin? Sitä suuremmalla syyllä vaatekaappinsa huoltoon kannattaa suoda ajatus tai pari.

2015-03-17-stellaharasek-samsung-1

Aihe on ajankohtainen, sillä olen viimeisen vuoden aikana joutunut heittämään pois aivan liian monta vaatetta ennen aikojaan – niihin on tullut reikiä joita ei ole saanut enää korjatuksi tai kulumia kriittisiin kohtiin, saumat ovat kiertyneet pesussa ja kankaat menettäneet ryhtinsä. Osuutensa asiassa lienee sillä, että unohdan usein vaatteni siihen mihin ne riisun – siis lattialle tai vaivihkaa kasvavaan kasaan sängylle. Köh. Kanssasyyllinen on muinainen pesukoneemme, joka näyttää nakertavan reikiä ohuempiin materiaaleihin – todella hurmaava ominaisuus. Sille tulee onneksi loppu ihan lähipäivinä, sillä meille on saapunut uusi pesukone, Samsungin lippulaivamalli nimeltä WW9000, joka hohtaa uljaana kuin ritari ratsullaan. Nyt kun vanhentuneet välineet on päivitetty tyylikkäästi ajan tasalle, taitaa olla aika tehdä jotain omille luutuneille tavoillekin.

Otin avuksi ystävän, vaatesuunnittelijan ja vaatehuollon asiantuntijan Outi Pyyn, jolla on yli 20 vuoden kokemus vaatteiden valmistuksesta, huollosta, korjaamisesta ja tuunaamisesta. Outilla on myös vakuuttavin ja hypnoottisin kuulemani asiantuntijaääni – ensi kerralla taidan muistiinpanojen tekemisen sijaan napsauttaa videokameran päälle. Mutta asiaan.

2015-03-17-stellaharasek-samsung-2

Kohtele kauniisti

Kun on kerran hankkinut vaatekaappinsa ihania vaatteita, niitä tulee kohdella kauniisti ja kunnioituksella. Älä toisinsanoen tee kuten minä teen, vaan pidä ne poissa lattioilta ja nosta henkareihin. Vaate on sitäpaitsi vaivattomampi laittaa henkariin kuin viikata kaappiin, lisäksi henkarissa se tuulettuu. Roikota vaatteet väljästi, jotta ilma liikkuu niiden välissä.

Henkarit kannattaa valita harkinnalla. Kapeat designhenkarit (en yhtään ymmärrä miksi Outi tuijottaa minua tässä kohdassa) ovat kauniit, mutta pilaavat vaatteet. Ohuille rautalankahenkareille kuuluvat ainoastaan puuvillapaidat ja kapeahartiaiset t-paidat – niihin ei jää painaumia henkareiden päistä. Sormenpaksuiselle henkarille voi ripustaa kevyitä neuleita, jotka eivät veny. Painavia neuleita varten on olemassa henkareita, joissa on kumipäällys: neuleet eivät pääse venymään henkaria pitkin, vaan pysyvät muodossaan. Neulehenkarit ovat usein myös tavallisia henkareita leveämmät ja pitävät näin leveällä pääntiellä varustetut vaatteet paikoillaan. Painavimmat takit ja jakut kuuluvat takkihenkariin, jotka säilyttävät hartioiden muodon oikein. Niitä saa usein uuden takin mukana kaupasta, kun vaan kysyy.

2015-03-17-stellaharasek-samsung-3

Tuuleta aina kun voit

Vaate kuluu aina mekaanisesti pesukoneen rummussa. Mitä vähemmän peset vaatteitasi, sen vähemmän ne kuluvat ja sen kauemmin kestävät kauniina. Pesujen harventaminen on myös ympäristöteko.

Moni nakkaa t-paitansa käytön jälkeen pyykkikoriin miettimättä sen kummemmin kaipaako se vielä pesua – esimerkiksi kevyessä toimistotyössä ei välttämättä juuri hikoile. Pesemisen sijaan mieluummin tuuleta vähänpidettyjä vaatteita ikkunalla tai tuuletusparvekkeella – sitä varten ne ovat olemassa. Farkut ja villapaidat kaipaavat harvoin varsinaista pesua, ne voi puhdistaa myös pakkasessa. Nosta talvella parvekkeelle tai viikkaa pakastimeen. Kyllä, sinne äidiltä saatujen puolukoiden viereen.

… Paitsi silloin kun pikapeset

Edelliseen on olemassa poikkeus: treenikamat kannattaa pestä heti eikä viikon päästä. Hiki irtoaa helpoimmin tuoreena ja silloin riittää pikaisempi pesukin. Uudessa pesukoneessamme on olemassa vartin pikapesu, joka säästää niin vettä, vaatteiden kuituja kuin pyykkimuijan kärsivällisyyttä. Halleluja. Tästä ominaisuudesta on oikeasti iloa, kun treenaa viisi kertaa viikossa.

Keinokuituisten vaatteiden pesu kannattaa muuten ympäristösyistäkin pitää minimissä – kiinnostuneet voivat lukea aiheesta lisää Outin tontilta.

2015-03-17-stellaharasek-samsung-4

Pese paremmin

Jos tuntuu, että laadukkaatkin vaatteet kulahtavat ennen aikojaan, kannattaa kääntää kriittinen katse omaan kylpyhuoneeseen. Pesukoneissa ja pesuohjelmissa on eroja! Suurin osa vaateliikkeiden saamista reklamaatioista johtuu vääristä pesuvalinnoista.

Jos pesukoneesi on vanha, uuteen sijoittaminen voi olla vaivan väärti. Uudet koneet ovat sekä tekstiili- että ympäristöystävällisempiä kuin vanhat: ne kuluttavat huomattavasti vähemmän vettä, pesevät tehokkaammin ja hellemmin ja tarjoavat enemmän vaihtoehtoja. Laadukkaissa koneissa on myös ekopesuohjelmia, jotka käyttävät vain 40-45 litraa vettä per pesu siinä missä tavallinen ohjelma hörppää helposti melkein sata litraa. Vesi ei ole mikään ehtymätön luonnonvara edes Suomessa, vaikka usein kuvittelemme niin.

Samsungin uusimmissa pesukoneissa on patentoitu Eco Bubble -tekniikka, jossa pesuaine vaahdottuu veden kanssa erillisessä pumpussa pikkukupliksi jo ennen kuin päätyy rumpuun. Tekniikka on mahdollistanut ekopesuohjelman, jossa pyykit pestään kylmässä vedessä saavuttaen saman pesutehon kuin tavallisessa 40 asteen pesussa. Ohjelma on lisäksi lyhyempi kuin muut. Win-win.

Pesupussit ovat ystäviäsi aina kun peset vaatteita, joissa on hakasia, strasseja, nappeja, vetoketjuja tai mitä tahansa kovaa tai terävää. Pesupussit suojaavat muita vaatteita niiden kulutukselta. Farkut kannattaa pestä kokonaan erikseen, sillä ne painavat märkänä yli kilon – melkoinen murikka, joka tekee pesukonerummusta varsinaisen mankelin. Älä ainakaan iske samaan pesukoneelliseen ohuita silkkivaatteita, vaan pese herkät vaatteet erikseen.

Outin EI NÄIN -listan kärjestä löytyy meikäläisen ehkä yleisin moka: vaatteiden unohtaminen märkänä koneeseen. En tiedä mikä siinä on. Unohdan autuaasti koko pesukoneen ja aamulla kun laahustan naamapesulle, havahdun siihen että pesukoneesta leviää ummehtuneen pyykin tuoksu. Uuden pesukoneemme voi käynnistää etänä puhelimeen ladattavan sovelluksen avulla, mutta sitäkin enemmän odotan sitä, että se ilmoittaa samaisen sovelluksen kautta, kun pesuohjelma on ohi. Ei pääse hajamielisimmältäkään (siis edes minulta) unohtumaan vaatteet märäksi mytyksi pesurumpuun sen jälkeen.

Pyykinpesukone on kovassa käytössä oleva kodinkone, joka kaipaa välillä huoltoa – se pidentää niin koneen kuin siinä pestävän pyykin käyttöikää. Pesukertojen myötä syntyviä zeoliittikertymiä voi ehkäistä pesemällä säännöllisesti rummun tyhjänä 60 asteessa. Samsungin uusimmat mallit, myös meille muuttanut, tietysti kertoo itse milloin tarvitsee huoltopesun. (Ehkä se osaa seuraavan päivityksen myötä mennä makuuhuoneeseen keräämään lattialta likaiset vaatteet? Terveiset tuotekehitystiimille!)

2015-03-17-stellaharasek-samsung-5

Valitse viisaasti (niin kaupassa kuin kotona)

Myös pesuaineeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Uudet pesukoneet käyttävät vanhoja huomattavasti vähemmän vettä ja tarvitsevat sen vuoksi myös huomattavasti vähemmän pesuainetta. Jos hölväät uuteen koneeseen saman verran pesuainetta kuin vanhaan, peset vaatteesi likaisiksi.

Myönnän, kuulun niihin jotka oppivat meikkaamaan, keittämään kahvin ja annostelemaan pesuainetta muinaisella 90-luvulla eivätkä ole sen koommin kyseenalaistaneet rutiinejaan. Uudesta koneestamme löytyvä automaattinen pesuaineannostelu hoitaa onneksi asian puolestani: pesukone osaa mitata pyykin painon, arvioida sen likaisuusasteen ja päättää paljonko pesuainetta tarvitaan. Arvostan. Aihe kiinnostanee erityisesti pesuaineille herkkiä ja allergisia: mitä vähemmän vaatteisiin jää pesuainejäämiä, sen paremmin iho voi.

Ympäristöpisteitä saa myös ekologisesta pesuaineesta. Esimerkiksi hajusteetonta Ecoveria myydään useimmissa elintarvikekaupoissa. Ruohonjuuresta niihin saa jopa täyttöpakkauksia, jolloin pakkausjätettä muodostuu vähemmän. Pesupähkinät ovat myös oiva vaihtoehto: täysin allergiavapaiden ja kemikaalittomien pähkinöiden pesuteho perustuu pähkinänkuoressa olevaan emäksiseen, saippuankaltaiseen aineeseen, joka vapautuu joutuessaan veteen. Olen itsekin testannut pesupähkinöitä ja todennut vähän kreisiltä kuulostavan konseptin täysin toimiviksi.

Tartu tahroihin aikailematta

Tahroja tulee kaikille. Varsinkin minulle. En ymmärrä miten on mahdollista, että mustat vaatteet pysyvät suht siisteinä, mutta mitä valkoisempi vaate, sen varmempaa on, että kaadan siihen punaviiniä, tomaattikastiketta tai mustikkamehua. Testattu ja todettu vuosien varrella. Kuten myös se, että tahrojen poistaminen on tavallistakin haastavampaa kun kaksi viikkoa myöhemmin on kerännyt tarpeeksi voimaa ongelman kohtaamiseen. Nimim. nytkin punaviinitahrainen valkoinen pellavapaita pyykkikorin pohjalla (Outi Pyy katsoo minua tuimasti).

Tahroissa olennaista on reaktioaika: käsittele tahra heti, älä viikon päästä. Ekolosta löytyy ekologista tahranpoistoainetta eli sappisaippuaa, jolla voi käsitellä useimmat tahrat – silloin
ei tarvitse pestä niin korkeassa lämpötilaa tai pitkää pesuohjelmaa, eikä tarvitse kemikaalikäsitellä koko koneellista, vaan ainoastaan sen vaatteen, joka tarvitsee tahranpoistoa.

2015-03-17-stellaharasek-samsung-6

Kuivaa kuin kukkaa kämmenellä

Neuleet kannattaa kuivata pyyhkeen päällä tasaisella alustalla, muut vaatteet voi laittaa kuivumaan henkariin. Siinä säästyy myös vaivaak: henkariin kuivunut vaate on suora eikä välttämättä kaipaa silitystä. Tämä on itseasiassa vinkki, josta minä olen ottanut vaarin jo vuosia: taloudessamme tiettävästi on silitysrauta, mutta en ole nähnyt sitä vuosiin, sillä olen aivan liian laiska kaivaakseni sitä esiin. Kuivaan henkarissa t-paidat ja hihattomatkin, sillä tavoin niihin ei tule ryppyjä ja puhtaat vaatteet on kätevä kuivuttuaan nostaa rekkiin. Helppouden huipentuma.

2015-03-17-stellaharasek-samsung-7

Älä korvaa vaan korjaa

Kun suosii laadukkaita vaatteita, vaatteita voi ja myös haluaa korjauttaa sen sijaan, että heittää pois ja ostaa uusia. Ellet osaa, ehdi tai halua ommella itse, etsi luotto-ompelija, jolle kiikutat lempimekkosi kun sen helmasta purkautuu sauma. Helsinkiläisiä palvelee mm. Hakaniemessä sijaitseva Remake, jossa Outi työskentelee. Ompelija osaa myös muokata vaatteita muuttuvaan makuun tai uusiin mittoihin: maksimekosta voi tehdä minimekon, rennoista farkuista istuvammat. Uuden ostamisen sijaan voi antaa lempivaatteilleen uuden elämän.

*****

Tuleeko mieleen muita vaatteiden kauniina ja kestävänä pitämiseen liittyviä vinkkejä, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi? Laita hyvä kiertämään ja jaa kommenttilootassa!

Valoa kansalle (tai edes Kapteeninkadulle)

yhteistyossa-samsung

Kodin melkein kaikki huoneet sisustivat itse itsensä, kun muutimme asuntoon kaksi vuotta sitten – paitsi makuuhuoneiden väliin jäävä olohuone. Se on kiistatta kodin hankalin tila: pieni, kulmikas ja ikkunaton. Lorvimiseen sopivalle löhösohvalle ei löydy paikkaa, onneksi siihen on sittemmin keksitty luovia ratkaisuja. Viime syksynä meille muutti kauniisti kaareva jättitelevisio, jota kutsumme tuttavallisesti Kapteeninkadun laajakankaaksi. Mistälie maailmankaikkeuden oikusta se sattui sopimaan tuohon haastavaan huoneeseen, jonka syvennykseen se oli kuin tehty. Sen jälkeen palaset ovat alkaneet pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen. Ehkä tila vain tarvitsi kiinteän keskipisteen? Tai minä tarpeeksi hyvän syyn hengata siellä. (Uusin Netflix-addiktio: Harvey Spec… siis anteeksi, tarkoitan tv-sarja Suits.)

2015-01-27-stellaharasek-livingroom-1

Erityisesti ikkunattomuus tuo omat haasteensa tähän vuodenaikaan. Mikään määrä valoa ei tahdo riittää valaisemaan tilaa, se jää jokatapauksessa hämäräksi. Teinkin tovi sitten täsmähankinnan valaisemaan vuoden pimeimpiä kuukausia: olohuoneen viihdealttarin yllä loistaa nyt uusi tähti! (Sorry Suits-fanit, se ei ole Harvey.) Sen kuvaaminen osana muuta huonetta oli melkein mahdoton tehtävä, joten nyt tyydymme lähikuvaan, kas näin.

2015-01-27-stellaharasek-livingroom-2

Visiossa siinsi kolme neonkirjainta: xxx. Valitettavasti niitä ei löytynyt Mariankadulla sijaitsevasta pikkukaupasta hankintahetkellä kuin kaksi. Ehkä haen sen kolmannen vielä kotiin kun ennätän. Kuvassa valo näyttää vähän kalsealta, livenä se on onneksi yllättävän lempeä.

2015-01-27-stellaharasek-livingroom-3

Lepakkotuolit, lempiviltit ja marokkolaiset nahkarahit ovat talouden ihmisasukkaita varten. Vanha vintagematto sen sijaan kuuluu koirille, jotka viettävät sen päällä valtaosan hereilläoloajastaan. Maton kuvaaminen ilman heitä on vielä mahdottomampaa kuin neonvalon ikuistaminen kuvaan tavalla, joka edes muistuttaa todellisuutta. Huomatkaa omistushaluinen närkästys.

2015-01-27-stellaharasek-livingroom-6

Mököttäköön matollaan. Minä sytytän huoneen kaikki valaisimet ja luen vaikka kirjan, kun täällä vihdoin näkee! Hmm… tai korkkaan punaviinin ja Suitsin kolmannen tuotantokauden. Pakko myöntää, että telkun myötä olohuoneessa on tullut viihdyttyä hämmästyttävän hyvin, hämärää tai ei.

2015-01-27-stellaharasek-livingroom-5

Terveiset sohvanpohjalta

yhteistyossa-samsung

Talouden uusi hittituote on HBO Nordicista bongattu tv-sarja nimeltä Looking. Sarja kuvaa kolmen miehen elämää San Franciscon homoyhteisössä eikä suorapuheisuudessa säästellä. Sarjaa on suuria saappaita sovitellen kuvattu Sex And The Cityn homoversioksi – kieltämättä niissä on samaa sekoilua sinkkuelämän, ihmissuhdesotkujen ja kaupunkilaiselämän lieveilmiöiden keskellä. Se mikä henkilöhahmojen unohtumattomuudessa sisarsarjaan verrattuna ehkä hävitään, voitetaan musiikkivalinnoissa. Erasuren A Little Respect saa huushollin sekaisin joka kerta kun se tärähtää soimaan.

2014-12-30-stellaharasek-looking-night-5b2014-12-30-stellaharasek-looking-night-62014-12-30-stellaharasek-looking-night-3

Sarjamaratoni-illan evääksi ostetun valkoviinin valintaperuste: nimi. SANTORINI MAINITTU. Sää on mennyt sekaisin, eilen oli sadan asteen pakkanen ja tänään on satanut vuoronperään jäätä, räntää, räkää sekä niiden hurmaavia yhdistelmiä. Kaikki mainitut säätilat ja epätilat aiheuttavat akuuttia matkakuumetta eikä asiaa helpota yhtään, että tuttavapiiristä 90% näyttää lorvivan mojito kädessä jollain trooppisella saarella. Blokkaan kohta koko sosiaalisen median. Tai lähden itse perässä – säästäkää meitsille mojito ja paikka riippumatossa.

2014-12-30-stellaharasek-looking-night-42014-12-30-stellaharasek-looking-night-22014-12-30-stellaharasek-looking-night-1

Tämäniltaiset kuvat tiivistävät vuodenvaihteen pyhäpäiväsuunnitelmat. Tärkeimmät varusteet: villasukat, viltit ja kodin kuusikymmentätuumainen viihdekeskus. Olohuoneen lattialle kerran jos toisenkin unohtunut vieraspeti on kaivettu esiin. Jos ollaan rehellisiä, viime kuukausina sen esiinkaivamiseen ei ole edes tarvittu vieraiden tarjoamaa tekosyytä. Olemme alkaneet täysin tyytyväisinä kutsua vieraspatjaa sohvaksi (kilpailevaa kalustetta kun ei meiltä löydy) ja niin “sohva” taiotaan kaapista esiin aina kun laajakankaamme eteen leiriytyy laiskottelijoita. Konseptina tämä vähän muistuttaa Mikon studion pihalla olevaa pihakeinua, joka ei itseasiassa ole pihakeinu, vaan tavallinen terassipöytä. Ajatus on tärkein. Ja paikka pihakeinussa tai peiton alla sohvalla.

2014-12-30-stellaharasek-looking-night-72014-12-30-stellaharasek-looking-night-102014-12-30-stellaharasek-looking-night-9

Sohvaa rakastavat tasapuolisesti kaikki täällä asuvat. Toiset meistä ehkä vielä vähän enemmän kuin toiset. Vielä kun sipsitarjoilun tason saisi kohdalleen, maailma olisi mäyräkoirien mielestä valmis.

Laiskoja lomapäiviä ruudun sille puolelle!