Normaalia elämää

Päivää! Olemme virallisesti palanneet arkeen – ja millaiseen arkeen. Iloinen kaaos on levittäytynyt keittiön pöytään: kalentereita ja tietokoneita, laskuja ja muistilappuja, puoliksi juotuja kahvikuppeja, karttoja. Ensi kertaa suunnittelen alkavaa vuotta tälläisellä tarmolla ja tuntuu ihmeellisen hyvältä. Siltä, että ihan kaikki ovet ovat auki eikä tarvitse kuin pistää tuulemaan. Vielä kun löytäisi verkkopankkitunnukset tuolta kekojen alta, että saisi sähkölaskun maksettua. Helpompi valloittaa maailma, jos juonia ei tarvitse punoa pimeässä.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-1

Nollassa värjöttelevät lämpötilat ovat saaneet tutuista optimistisimmat levittämään kevätaiheisia huhuja ja myönnän, kuulin yhtenä tammikuisena yönä linnun lauleskelevan Tehtaankadulla yllättävän pirteään sävyyn. Haistan silti huijauksen ja pidän kahta tiukemmin kiinni Balmuirin uudesta mohairhuivistani* – voin vallan hyvin odotella (ja epäillä) sitä kuuluisaa kevättä siihen kietoutuneena. Samujin muhkean pipon nappasin ystävän kirppispinosta. Kyllä se on kuulkaa niin, että lämpimät ja kauniit villavarusteet ovat paras sijoitus talvesta selviytymiseen ja sitäpaitsi paljon halvemmat kuin lentoliput lämpimään. Vaikka on niilläkin toki aikansa ja paikkansa.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-2

Kotikulmilla kulkiessa törmää usein tuttuihin, niistä noin 80% ovat nelijalkaisia. Nakki-koira on yksi suosikeistani, jolkottelee suoraan luokse ja on aina valmis hellyyteen vaikka keskellä katua. Pidän kovasti kyllä omistajastaankin, jonka kanssa saattaa päätyä päähänpistosta kuohuviinilasilliselle (tai kahdelle). Viinihetket ovat usein ihanimmillaan juuri silloin, kun niitä ei ole suunniteltu tai sovittu.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-32017-01-25-stellaharasek-everydaylife-11

Kotonakin pyörii näitä neljällä tassulla vipeltäviä, viihtyvät kaikkein parhaiten saman peiton alla kaksilahkeisten kanssa. Luna on meillä lainakoirana ja jakaa rakkautta kaikille piittaamatta siitä otetaanko suukot ilolla vastaan vai ei. Juno-koira sen sijaan on aiheuttanut palvelusväelleen harmaita hiuksia. Se alkoi köyristää selkäänsä kadulla, kieltäytyä kävelemästä ja jarruttaa portaissa, oli muutenkin ollut apea. Olin synkän varma, että selkäkivut ovat tehneet paluun ja mäyräkoirahalvaus on vain ajan kysymys. Soitin samalle eläinlääkärille kuin viimeksi, sieltä ohjattiin suoraan eläinsairaalaan neurologiaan erikoistuneelle eläinlääkärille, jolle saimme heti ajan. Lääkäri tutki neitokaisen (joka oli siinä vaiheessa oma epäilyttävän hyväntuulinen itsensä lukuunottamatta närkästystä, jonka luvaton sorkkiminen sai aikaan) ja määräsi sen magneettikuvaukseen. Juno sai nukutuspiikin pyllyynsä, Luna seurasi vierestä hiukan huolestuneena, makasi siskon vieressä kunnes tämä nukahti. Kun lääkäri palasi huoneeseen, Luna meni varmuuden vuoksi pöydän alle piiloon.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-4

Kyljellään retkottava koira kannettiin testeihin ja sillä aikaa minä, mies ja Luna-koira vietimme piinaavan pitkät tunnit ainoassa lähistöllä sijaitsevassa paikassa, jossa pääsi kahvin ääreen: ostoskeskuksessa keskellä uneliasta esikaupunkia. Kävimme syömässä uuniperunan, kiersimme kirppiksen jokaikisen hyllyn kahdesti, hortoilimme kaupoissa joissa ei tavallisesti tule koskaan käytyä. Ostin puhelimeen uuden kuoren. Olin päättänyt etsiä jostain tyylikkään mattamustan nahkakuoren, minkä unohdin välittömästi, kun näin kirkkaan kuoren, jossa oli kimaltavia tähtiä. Terveisin Stella 5v.

Kun istuimme lopulta taas eläinlääkärin luona, saimme eteemme nipun magneettikuvia, sentti sentiltä otettuja viipalekuvia Junon selän joka nikamasta. Lääkäri vaikutti huolettomalta ja ehdin paheksua: ei noin kepeään sävyyn voi kertoa ihmisille, että niiden koira on vakavasti selkäsairas ja joutuu hengenvaaralliseen leikkaukseen, jonka eloonjäämisprosentti voi olla mitä tahansa viiden ja viidenkymmenen välillä. Olin valmistautunut kuulemaan pahimman, joten en ihan heti ymmärtänyt, kun lääkäri kertoi, että koiran selkä on aivan pientä välilevypullistumaa lukuunottamatta täysin terve eikä ole syytä olla huolissaan. “Oireet” johtuvat kuulemma jostain muusta kuin kivusta. Meillä asuu siis mäyräkoira, jonka tämänkertaisten selkäoireiden syyksi selvisi se, että on talvi ja koiraa ei huvita kävellä. Lääkäri kirjasi viralliseen hoitosuunnitelmaan: “suosittelemme jatkamaan normaalia elämää”.

Luna oli ehtinyt jo huolestua siskostaan todenteolla. Kun hoitaja vihdoin toi sen heräämöstä – tarkemmin sanottuna Juno kiskoi hoitajaa perässään hihnassa kuin olisi viettänyt vuosikausia vankityrmässä ilman ruokaa ja rakkautta – Luna sinkosi sen luo ja nuoli sen naaman läpimäräksi. Olin minäkin onnellinen, vaikka huojennus tuli maksamaan lähemmäs tonnin. TONNIN!

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-6

Tässä näette tuon itseensätyytyväisen eläimen, joka on omistajalleen velkaa 942 euroa täysin turhasta magneettikuvauksesta. Kuinkahan kauan mäyräkoiran pitää säästää mäykkyroposiaan saadakseen 942 euroa kasaan? Ehkä se voisi ryhtyä tekemään mallintöitä, kun on nuo pyöreät silmät, suuret korvat ja tassuissa mustat täplät, joita kasvattaja kutsui onnenlanteiksi. Tai ehkä se laitetaankin onnenlantteineen töihin lähikaupan kassalle, kuten olemme Mikon kanssa uhkailleet liian mukavaan elämään tottuneita mäyräkoiriamme.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-7

Jatkamme siis normaalia elämää. Heräämme aamuisin keittämään puuroa, järkytämme aamu-unista koiraa viemällä sen ulos vaikka onkin talvi. Jatkamme suunnitelmien laatimista, papereiden levittelemistä, erilaisten listojen kirjoittelemista. Siivoamme joka päivä keittiön pöydän, iltaan mennessä kaaos on taas vallannut sen joka sentin. Ehkä siirrämme leirin ensi viikolla takaisin työhuoneeseen, vaikka sieltä on pidempi matka kahvipannun ääreen. Mutta nyt on vielä tavallinen torstai ja istun keittiön pöydän äärellä, ulkona on koleat kolme astetta, kevääseen on vielä vähän matkaa. Täysin terve koiramme torkkuu rinkelinä viltissään, kohta se herää kun Jarno alkaa tehdä lounasta.

2017-01-25-stellaharasek-everydaylife-8PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
*THIS POST INCLUDES AFFILIATE LINKS

Pehmeämmät arkipäivät

Yhteistyössä Valio

Paluu arkeen on totisesti koittanut tähänkin talouteen! Kesän aikana on tapahtunut työrintamalla kaikenlaisia muutoksia. Kerron niistä lähipäivinä enemmän, mutta yksi arjessa eniten tuntuvista muutoksista on se, että teen suurimman osan töistäni toimiston sijaan kotona. Niitä töitä onkin viime viikkoina riittänyt: lähes joka päivälle on piisannut kuvauksia, kirjoitusdediksiä ja sitä säätöä, jonka määrä näyttää toimenkuvasta riippumatta olevan vakio.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-1

Tunnustan, nämä työpöytäkuvat ovat täysin lavastettuja. Työpöytä muutti vaimojenvaihtoviikkojen aikana uuteen osoitteeseen ja työhuoneeseen jäi pöydän kokoinen aukko. Teen siis todellisuudessa töitä useimmiten sohvalla löhöten asennossa, jonka fysioterapeuttini määrittelisi ihmisoikeusrikokseksi. Perustelen lavastuksen sillä, että haaveilen kyllä joka päivä kauniisti kalustetusta työhuoneesta, jossa ilma liikkuu, työt tekevät melkein itse itsensä ja ikkunalaudalla nojailee puuterinen neilikka. Neilikoita saa joka kukkakaupasta, mutta vielä kun löytäisi jostain passelin pöydän!

2016-09-05-stellaharasek-lumo-2

Uskollinen työjuhtani, Samujin Tori-kassi, odottaa ovella palaveripäiviä. Ilahduttavaa kyllä, palavereita enemmän kalenteriani täyttävät tällä hetkellä erilaiset kuvaukset. Mahtuupa kassiin onneksi kamerakalustokin – se on yhä ja edelleen ainoa laukku, jossa pystyy kantamaan mukana aivan kaiken.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-3

Olisin halunnut ottaa kuvan uusista hapsukorkkareistani ja kertoa kuinka painelen niillä pitkin kaupunkia toimittelemassa työasioita, mutta lavastukset saavat riittää. Olen aivan liian mukavuudenhaluinen käyttämään korkoja joka päivä, joten jalkaan päätyvät useimmiten nuo kesän riennoissa kolhitut buutsit. Niillä jaksaa juosta, roudata, kantaa kahdenkymmenen kilon painoista Tori-kassiaan, kontata ja tarpoa mudassa. Ei tarvitse varoa tai hidastella ja hyvä niin, sillä kärsimätön luonne ei sellaiseen oikein taivu.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-4

Matkustaminen on taas mielessä, tai ainahan se on. Mutta pysytäänpä arkiasioissa, sillä ohjelmassa on viime viikkoina ollut työrytmiin paluun lisäksi myös paluu ruokarytmiin. Tai oikeastaan ruokarytmin löytäminen – olen kuullut, että monilla ihmisillä on sellainen. Itsehän kuulun hajasyöjinä tunnettuihin hajamielisiin haahuilijoihin, jotka syövät silloin kun muistavat, sitä mitä sattuu löytymään. Sipsipussin pohjat. Tomaatin. Nahistuneita riisikakkuja. Joskus hajasyöjä löytää ravintolan ja saa silloin eteensä oikeaa ruokaa. No, ehkä vähän liiottelen. Osaan toki kokata ja laitan safkaa mielelläni miehelle tai ystäville, mutta arkiaamuisin ja työpäivien aikana syöminen tuntuu kaiken keskittymisen keskellä niin toissijaiselta asialta, että se ei vaan tapahdu ellei sitä vähän suunnittele. Muutenkin koko syömisen kanssa pitäisi tehdä ryhtiliike, sillä viime viikkoina keittiössämme on valmistunut lähinnä lomaherkkuja pestopastoista pizzaan. Köh.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-5

Olen ystävystynyt viime aikoina rahkan kanssa, kiitos yhteistyöni Valion Lumo-proteiiniherkun kanssa. Se on osoittautunut riittävän vaivattomaksi ja nopeaksi aamu- tai välipalaksi jopa meikäläiselle. Sokerittomat rahkat maistuvat sellaisenaankin, mutta ne on niin naurettavan helppo tuunata, että kiusausta on vaikea välttää.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-6

Marjaisasta kuningatar-rahkasta syntyy muutamassa sekunnissa ihana aamupala, kun sen päälle ripottelee mustikoita, kookoshiutaleita ja tuoretta minttua. Näin nätti aamiainen nautitaan tietysti sängyssä, kun ei enää ole aamuisin kiire toimistoon! (Voiko tässä välissä tunnustaa, että teen silloin tällöin usein töitä myös sängyssä? Kuvitelkaa tuohon siis läppäri viereen, niin saatte todenmukaisen kuvan tilanteesta.)

2016-09-05-stellaharasek-lumo-72016-09-05-stellaharasek-lumo-8

Suosikkimakuni rahkoista on mandariini-juustokakku – se tuntuu astetta syntisemmältä herkulta, vaikka sokeria ei löydy siitäkään. Olen tuunannut siitä ruokaisan välipalan erilaisilla hedelmillä ja pähkinöillä. Ostelen hedelmiä sen mukaan mikä näyttää kaupassa hyvältä, tällä kertaa kippoon päätyi nektariini.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-92016-09-05-stellaharasek-lumo-10

Viikonlopulta oli jäänyt jokunen pala suklaata (älkää kysykö, en todellakaan tiedä miten suklaata voi jäädä) joten rouhin sitä koko komeuden päälle pehmentämään alkuviikon aiheuttamaa järkytystä. Terveys on tärkeää, mutta pehmeä paluu arkeen on varmasti terveyden kannalta viisaampi vaihtoehto kuin suklaaton shokkihoito.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-112016-09-05-stellaharasek-lumo-122016-09-05-stellaharasek-lumo-13

Katan kauniisti aina kun aikaa on, eli en siis kovin usein. Kunpa työpäivän taukoni näyttäisivät aina juuri tältä – on tämä nyt kivempi tapa tankata kuin syödä seisaaltaan tiskipöydän äärellä tai kadulla kipittäen roudaushiki otsalla kohti seuraavaa etappia.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-14

Loppuun vielä otos toimistoassistenteista. Voin kertoa, että kuvassa esitelty pätevyys on HUIJAUS, sillä heti kun olin napannut kuvan, neidit ryömivät peiton alle eikä niitä ole sen koommin näkynyt. Nääpillä ei ole enää sänkylisenssiä residenssin asukkaiden petiin, mutta vierassängyssä saavat majailla sydämensä kyllyydestä. Heidän mielestään se on tietysti heidän ikioma sänkynsä, jonne änkeää joskus muitakin nukkumaan.

2016-09-05-stellaharasek-lumo-15

Anteeksi, mutta huomaako joku muu tuon tärkeänä pönöttävän pikkuassarin takana tapahtuvan manauksen!? Entä miten siellä on sujunut paluu arkeen?

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Takki auki

Kun on ensimmäisen kerran keväälle kiskonut nahkarotsin ylleen, ei huvita enää luopua siitä, vaikka kaduilla kävisi kuinka kova viima tahansa. Onneksi itsensä ja kylmän väliin voi kerrostaa neuletakkeja, paksuja huppareita ja ystävän kirppiskasasta pelastettuja villahuiveja. Välillä niihin kietoutuu kuin aamuisin untuvapeittoonsa herätyskellon kiljaistessa hereille. Sitten on niitä hetkiä, kun aurinko melkein paistaa ja melkein ei ole kylmä.

2016-04-12-stellaharasek-onthestreet-kuv-jarnojussila-12016-04-12-stellaharasek-onthestreet-kuv-jarnojussila-3

IRON NAHKAROTSI GAUDETE
MOS MOSHIN T-PAITA* DOTS
PILOTTILASIT RANDOLF ENGINEERING
NAHKALAUKKU SAMUJI
OUR LEGACYN NEULETAKKI BEAM STORE
FARKUT NUDIE
HUIVI KIRPPIS
*SAATU

Kappas, sama neuletakki on päätynyt samaisella sisäpihaportilla valokuviin jo pari vuotta sitten – samoin nahkatakki ja olkalaukku. Suosikkivaatteet rakastetaan riekaleiksi, niin se on. Onneksi näillä lemppareilla on vielä monta hyvää vuotta edessä. T-paita on uudempi suosikki, pellavaisen ohuen paidan nimi oli Stella T-shirt enkä osannut vastustaa meren kutsua.

Kuvat Jarno Jussila

Yksi kahvi vielä, kiitos

Viimeisenä päivänä Lontoossa luuhasin läppärin kanssa Camdenin kahviloissa. Yrittäjän vapautta on, että voi matkustaa milloin vaan, yrittäjän velvollisuutta se, että töitä tehdään myös tien päällä. Ei se haittaa. Toimisto mahtuu Tori-kassiin, sen saa sekunnissa pystyyn minkä tahansa kahvilan nurkkaan, junaan tai lentokenttäkuppilaan. Sähköpostit kulkevat, blogi päivittyy, muistikortit saa purettua ja kuvat käsiteltyä. Kuulokkeet korvissa on helppo upota omiin maailmoihinsa vaikka lentokoneessa.

2016-034-06-stellaharasek-london-12016-034-06-stellaharasek-london-22016-034-06-stellaharasek-london-3

Kahvilan seiniin on ripustettu vanhoja hääkuvia. Pelkät kuvat erilaisissa kehyksissä, ei nimiä eikä tarinoita kuvien takaa – ne voi kuvitella itse. Tykkään kalusteistakin, kuluneita puupintoja ja lysähtäneitä sohvia. Valtavakokoinen kattoikkuna valaisee vanhaa tiiliseinää.

2016-034-06-stellaharasek-london-42016-034-06-stellaharasek-london-52016-034-06-stellaharasek-london-62016-034-06-stellaharasek-london-7

Tuon monta vuotta palvelleen Samujin kassin kantokyky on uskomaton. Siinä (tai sen mustassa kaksosessa) kulkee joka päivä mukana sekopäinen määrä tekniikkaa tietokoneesta ulkoisiin kovalevyihin, kameroihin, linsseihin ja kaikkien laitteiden latureihin, eikä se osoita minkäänlaisia merkkejä taipumisesta taakkansa alla. Jollain taikatempulla se vielä tasapainottaa kuorman niin, ettei kassi paina pahasti olalla, vaikka maasta nostaessa tuntuu siltä, että sinne on pakattu saunankiuas. En käy kyselemään miten, kiitän vaan jumalia kassista, joka pysyy tässä kyydissä.

2016-034-06-stellaharasek-london-82016-034-06-stellaharasek-london-9

Kuvat ovat kivasta kuppilasta Parkway’n varrelta, Himmu suositteli ja minä uskon aina kaiken mitä hän sanoo. Kuuma kahvi, ilmainen wifi ja vastapaistettu skonssi aamiaiseksi, en keksi mitä muuta olisin voinut kaivata. Paitsi ehkä vielä muutaman matkapäivän lisää.

Kuvat minusta Himmu

Pimeitä aamuja

Olen ehtinyt tässä hetken haikailla lunta, pehmeää pikkupyryä ja puuterikuorrutettuja puita. Tänä aamuna oli silti ihanaa kulkea kahdeksan aikaan aamiaistapaamiseen (sanoja, joita en uskonut koskaan sanovani) pimeän kaupungin läpi. Esplanadin valot hohtivat hämärässä, kävelin niiden läpi takki auki. Tulkoon musta joulu jos on tullakseen, ainakin se on leuto ja lempeä – eikä se väärin ole, jos jouluna tarkenee lempiminimekossaan.

2015-12-22-stellaharasek-esplanadi-1 2015-12-22-stellaharasek-esplanadi-2

GESTUVIN LAMMASLOIMI DOTSISTA
MINIMEKKO IKIVANHA FILIPPA K
MERINOVILLAISET SUKKAHOUSUT WOLFORD
NAHKALAUKKU SAMUJI
NILKKURIT VAGABOND
FWSS:N VILLAPIPO BEAMISTA

Kuvat Santtu Parkkonen

Let it all come down

Päivän viikon kuukauden muotiresepti on mutkaton: harmaata harmaalla, ripauksella valkoista. Minihameisiin ja mekkoihin tekee mieli yhdistää lenkkarit. Tai jos ollaan ihan rehellisiä, kaikkeen tekee mieli yhdistää lenkkarit. Nuo tossut ovat melkein painottomat. Vuoden pimeimpiä viikkoja kohti kuljetaan ja kevyet askeleet kiinnostavat.

2015-11-02-stellaharasek-bulevardi-012015-11-02-stellaharasek-bulevardi-02

Syksyn värjäämät kadut, vielä hetken ennen kuin pimeys nielaisee viimeisetkin värit. Kaiken keltaisen keskellä korskeana yksi punainen lehti. Sitä ei paljoa talventulo huoleta enkä oikeastaan ajatellut huolehtia minäkään.

2015-11-02-stellaharasek-bulevardi-032015-11-02-stellaharasek-bulevardi-04

Alkavan viikon agendalla: aika paljon kaikkea. Tein tänään listan ja olen siitä jo valmiiksi aivan uupunut. Ehkä yksi vapaapäivä ei ihan riitä lataamaan yskivät akut? Onneksi suurin osa ohjelmasta on työtä, jota tekee ilosta. Huomenna piirtelen muutamalle vaatemerkille viestinnän suuria kaaria – suosikkejani, sillä kauneus asuu yksityiskohdissa eikä niitä saa kohdilleen, elleivät suuret kaaret ole kunnossa. Keskiviikkona kuvaan, torstaina soitan levyjä. Perjantaina suljen puhelimen koko päiväksi ja kirjoitan.

2015-11-02-stellaharasek-bulevardi-05

VILLAKANGASTAKKI COS
KASMIRHUIVI* BALMUIR
MOHAIRNEULE FILIPPA K
NAHKALAUKKU SAMUJI
FWSS:N PIPO BEAM STORE
LENKKARIT ADIDAS ORIGINALS
SUKKAHOUSUT* & VILLAHAME* WOLFORD
*SAATU

THE ROLLING STONES – LET IT LOOSE