Uusi makuuhuone (ja sisustuksen syystuulet)

Kaupallisessa yhteistyössä Familon ja Asennemedia

En ole vielä ehtinyt vilauttaa teille kuin muutamia satunnaisia kuvia uudesta kodista. Syytän siitä pian alkavaa remonttiamme, jonka vuoksi emme ole jaksaneet ihan hirveästi vielä sisustella ja järkkäillä tavaroita paikoilleen. Ei vaan kannata, kun kaikki menee vielä moneen kertaan uusiksi ennen kuin kaikki on tehty ja pääsee oikeasti asettumaan. Makuuhuone on kuitenkin nyt esittelykelpoinen ja hyvä niin – ihanaa, että kodissa on nyt ainakin yksi huone, joka ei ole ihan hävitys.

Täytyy tosin tunnustaa, että makuuhuone ei näyttänyt tältä vielä muutama päivä sitten. Se oli päinvastoin asunnossa vallitsevan kaaoksen keskipiste, sillä siellä säilytettiin mm. ylimääräistä vaaterekkiä, kuutta ruokapöydän tuolia jotka odottavat verhoilua, Lappi-taloa varten pakattuja laatikoita ja kaikkia niitä vaatteita, kosmetiikkaa ja epämääräisiä pikkutavaroita, jotka eivät olleet vielä löytäneet paikkaansa uudessa kodissa. (Tuo kuulostaa siltä kuin ne olisivat kovasti yrittäneet. No eivät ole, senkun lojuneet vaan kasoissa ja olleet tiellä.) Uudessa kodissa on rutkasti vähemmän säilytystilaa kuin edellisessä, joten täytyy joko keksiä jotain luovia säilytysratkaisuja tai karsia tavaraa vielä entisestään. Tällä hetkellä olen ehdottomasti jälkimmäisen kannalla. Makuuhuoneessa lepää sielu ja mieli, kun siellä ei ole nyt mitään ylimääräistä, enkä hirveästi hinkua täyttää muitakaan huoneita nykyistä enempää. Väljyys kiehtoo.

Kuvausten sopiminen omaan kotiin on ehdottomasti tehokkain tapa vauhdittaa raivausoperaatioita: nurkat tyhjenevät kummasti, kun tietää, että niitä esitellään isolle joukolle. Ajattelin nimittäin vilauttaa uuden makuuhuoneen sisustusta teille nyt samalla kun esittelen Familonin syksyn valikoimista poimimiani uutuuksia.

Ensin sananen itse huoneesta. Se on isompi kuin edellinen makuuhuoneemme ja tunnelma on tyystin toisenlainen. Lautalattioiden sijaan huoneessa on muun asunnon lailla vaalea kivilattia, jonka alla on onneksi lattialämmitys, muuten lattia kävisi talvisin vähän koleaksi. Yhden ison ikkunan sijaan huoneessa on kaksi kaarevaa ja korkeaa ikkunaa. Niinpä huoneen sisustuksestakin on tullut ihan itsestään vähän erilainen kuin edellisestä makuuhuoneesta. Se mikä toimi edellisessä osoitteessa olisi näyttänyt tämän huoneen jylhissä mittasuhteissa lähinnä irralliselta.

Meillä ei ole ollut tarkkaa visiota siitä miltä uuden kodin huoneet tulevat näyttämään, lähinnä aavistus siitä millaisen tunnelman toivomme niihin. Sisustus syntyy lopulta puoliksi itsestään, vähän sen mukaan miten vanhasta kodista kannetut kalusteet ja esineet sopivat uuteen huonejärjestykseen ja miten täydentävät vintage- ja secondhand-hankinnat istuvat niiden sekaan. Pientä huonekalutetristä on toki tehty, sitä sun tätä on pakattu Lappi-taloa varten kun osa vanhoista tavaroista ei olekaan sopinut uuteen kotiin.

Makuuhuoneesta olemme ajatelleet, että se saisi olla muita huoneita rauhallisempi ja väljempi, jotta siellä olisi mahdollisimman helppo relata pitkän päivän jälkeen. Paljon valoa, muutama kesken oleva kirja, kynttilä. Seinillä taidetta. Tärkein asia on tietysti kutsuvasti pedattu sänky tai no, ollaanpa rehellisiä – emme me ikinä petaa sänkyä, siksi luotamme kauniisiin lakanoihin.

Valitsimme Familonin syysuutuuksien joukosta parit uudet lakanat ja päädyimme perkaalipuuvillaisiin lakanoihin, joiden napakkuus ja rapsakkuus houkutteli pellavalakanoissa nukutun kesän jälkeen. Teki mieli vähän miksailla ja arvelin, että uusista sävyistä erityisesti viininpunainen ja greige näyttäisivät hyvältä yhdessä. Näissä kuvissa on sekaisin molempia sävyjä ja tykkään kovasti siitä miten hehkuva viininpunainen tuo muutoin melko vaaleaan makuuhuoneeseen syvyyttä ja tunnelmaa. Tuonne sänkyyn tekee koko ajan mieli sukeltaa, niin sukelsin nytkin. Kesken kuvausten. Paheksuva avopuoliso ja koirat estivät sänkyyn unohtumisen, mutta otin päikkärit sitten myöhemmin.

Harsomainen katos on edellisen asukkaan jäljiltä. Näimme sen jo silloin kun hän vielä asui täällä ja iloksemme hän jätti sen meille. Tykkään siitä kuinka katos rajaa nukkumatilan suojaiseksi sopeksi isoon huoneeseen. Kesähelteillä pidettiin kaikki ikkunat auki ja oli ihanaa nukahtaa ja herätä siihen, kun hento tuulenvire liikutteli harsoa. Se on katossa kiinni muutamalla koukulla, ohut kangas ei paina mitään. Vähän tekisi mieli upgreidaa se jollain bambuhenkisellä kehikkoratkaisulla ja laadukkaammalla pellavaharsolla. Just nyt kodissa on vähän isompiakin projekteja meneillään, joten palataan tähän ajatukseen vaikka keväämmällä.

50- tai 60-luvulla valmistettu vaatekaappi on yksi harvoista vartavasten uuteen kotiin hankituista huonekaluista. Oli jo etukäteen tiedossa, että säilytystila kävisi täällä vähiin, joten ostimme kauniin liinavaatekaapin mukaan kirppikseltä Jarnon vaatekaapiksi. Tarkoitus oli alunperin vahata kaappi puuvahalla pehmeän mustaksi. Vähän vielä pohdituttaa kannattaako, sillä nykyinenkin pinta on kaunis. Kodissa on vaan niin paljon puun värisiä asioita, kun monien kalusteiden lisäksi ovetkin ovat ruskeaa puuta. Tekisi mieli terävöittää kodin ilmettä lisäämällä sekaan inanen mustaa, mutta pohditaan, pohditaan.

Marmorinen vati ja muna ovat kirppislöytöjä. Australialaisen Grown Alchemistin vartalovoide on hollilla siltä varalta, että joku päivä muistaisin oikeasti rasvata itseni. Nyt on eletty vähän sellaisia aikoja, että itsestään huolehtimiselle ei ole ollut liikaa aikaa – katson olevani voiton puolella, jos muistan ja jaksan nukkumaan mennessä pestä kasvot ja hampaat.

Olen niin iloinen siitä, että tästäkin kodista löytyy leveitä ikkunalautoja! Tykkään sirotella niihin kauniita asioita, joissa valo saa leikkiä – lempikirjoja, lempikiviä, matkamuistoja. Myös korut ja käsivoiteet löytyvät helposti ikkunalaudoilta. Haluaisin pitää ne aina näin väljinä, mutta käytännössä ikkunalaudoille alkaa pinoutua asioita heti kun silmä vähänkin välttää. Lehtikasoja, kosmetiikkaa, ajelehtivia esineitä jotka ovat menossa jonnekin, kun vaan keksisi minne.

Vanha jalkavalaisin on vintagelöytö tältä kesältä, pidän sen selkeästä muotokielestä. 60-luvun rulokaappi puolestaan matkasi mukana vanhasta kodista. Emme ole laittaneet vielä mitään seinille, sillä koko asunto maalataan vielä remontin yhteydessä ja tuntuu turhalta nakuttaa seinään tässä vaiheessa reikiä. Vähän jo kaipaan Marianne Niemisen teosta, auringonnousua, joka roikkui sängyn yläpuolella vanhassa kodissa ja odottaa nyt muiden maalausten kanssa työhuoneen nurkassa, että remontti olisi ohi. Yöpöydän päällä on kuitenkin vaihtuva taidenäyttelypaikka yhdelle työlle: tällä hetkellä siinä on ystävältä ostettu vanha tussipiirros, joka viihtyy välillä eteisen senkin päällä, välillä makkarissa.

Jarnolla on oma vaatekaappinsa, mutta entäs minun vaatteeni? Niitä on vähän enemmän, ja säilytän niitä valtavankokoisessa jugend-kaapissa, joka kuuluu asuntoon. Se seisoi aiemmin olohuoneessa, mutta meillä ei oikein ole siellä mitään suljettuun kaappiin piilotettavaa tavaraa, joten kaappi siirrettiin neljän palomiehen avulla makuuhuoneeseen toimittamaan vaatekaapin tehtävää. Siinä se onkin oivallinen – vielä kun saisi kaikki vaatteet mahtumaan siihen! Tällä hetkellä säilytämme kaapissa paremman puutteessa pyyhkeitäkin, mutta ne muuttavat eteisen kaappeihin sitten kun kaapit saadaan kunnolla käyttöön. Juuri nyt niiden edessä seisoo parin kuution verran remonttiin liittyvää kamaa.

Tykkään siitä, että perkaalipuuvilla on pellavan tavoin rennosti rypistyvää. Elämä on liian lyhyt lakanoiden silittämiseen saati supersiisteihin petauksiin, jotka verottavat aamuista arvokkaita uniminuutteja. Kauniit, laadukkaat lakanat näyttävät hyvältä ihan sellaisenaan. Sitäpaitsi pidän siitä, että sänky saa tuulettua päivän mittaan: on parasta sujahtaa illalla raikkaisiin lakanoihin.

Kaikki makuuhuoneen kalusteet ovat vintagea paitsi sänky, sitä en kokemuksista viisaastuneena hanki enää käytettynä. Juuri itselle sopiva sänky on paras sijoitus, jonka voi oman hyvinvointinsa eteen tehdä.

Meidän sänky on Familonilta sekin, saapui kotiin viime keväänä ja hurmasi heti. Otsikoin keväisen juttuni sanoilla Uusi sänky, paremmat unet, mutta nyt nukuttuamme uudessa sängyssä puolisen vuotta olen valmis täsmentämään, että hyvä sänky parempi elämä. Laadukkaalla sängyllä on ollut ihan valtava vaikutus omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Tukevampi sänky oli meille loistava valinta, sillä molempien joka-aamuiset niska- ja selkäsäryt ovat jääneet sen myötä historiaan. Unikin on syvempää, kun paikat eivät kipeydy tai puudu, vaan sänky tukee kehoa oikeista kohdista.

Vaatekaapin päällä on savulasinen pallovalaisin ja muutama kirppislöytö, kuten puinen käsi ja Kupittaan saven 50-luvulla valmistetut keraamiset kannut, joita olen bongaillut sieltä sun täältä. Ai että miten rakastankin niiden käsityön jälkeä, pyöreää muotoilua, viileää painoa käsissä! Tuntuu absurdilta, että 90 vuotta vanhat esineet näyttävät tällä hetkellä täysin ajankohtaisilta. Mutta ajattomuudesta ja kyvystä näyttää tuoreelta uudessa ympäristössä kai juuri tunnistaa hyvän suunnittelun.

Juno-koiran (ja silloin tällöin lainassa olevan Luna-siskon) nukkumakorin paikka on ikkunan alla pattereiden vieressä. Taljalla vuorattuun petiin kuuluu myös peitto, joka kannettiin kuvausten alta tuulettumaan. Ei näköjään haitannut möheltämistä.

Siinäpä olennaisimmat. Mitäs tykkäätte? Sisustus elää varmasti syksyn mittaan, kun kalusteet ja tavarat alkavat asettua paikoilleen ja keksimme miten ratkaisemme vielä pohdinnassa olevat asiat. Hiljaa hyvä tulee, varsinkin kun makuuhuoneessa näyttää meidän silmään nyt jo ihanalta. (Eipäs mietitä nyt sitä työhuonetta, jonne kaikki ne ylimääräiset romppeet kannettiin.)

Loppuun vielä lakana-arvonta! Jaossa on kaksi Familonin viininpunaista perkaalipuuvillaista pussilakanasettiä, jonka yksi onnekas voittaja saa omakseen. Olet mukana arvonnassa kertomalla miksi toivoisit arpaonnen osuvan juuri sinun kohdallesi! Arvontaan ehtii osallistua tämän viikon ajan sunnuntaihin 9. syyskuuta saakka. Muistathan sähköpostisi, sen näkee vain onnetar.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

10 x kirppisvinkit

Kiertelimme tovi sitten kierrätyskeskuksessa, kun kuulin sivukorvalla hyllyjen välissä kiertelevän pariskunnan keskustelevan. Kirppiksillä on niin ärsyttävää käydä, kun ei ikinä tiedä mitä löytää, nuori nainen sanoi poikaystävälleen. Miten erilaisia olemmekaan! Juuri se on minusta nimittäin kaikkein parasta koko hommassa. Kirpputoriapajat ovat arvaamattomat. Saatat löytää juuri sitä mitä toivoitkin, tai sitten vastaan osuu jotain ihan muuta. Sekin kuuluu kirppistelyyn, että joskus lähdet tyhjin käsin, mutta toki on olemassa niksejä, joiden avulla kirppisonnen voi houkutella kohdalleen useammin.

Kokoelma kirppislöytöjä: Arabian käsinmaalattu maljakko 70-luvulta, Oiva Toikan tuikkulyhty, puinen tarjotin, Arabian Ruska-kahvikuppi ja pieni keraaminen kulho, jonka toimme Marokon matkalta.

Olen aina rakastanut haahuilla kirppiksillä ja Jarno on samanlainen, niinpä kirppisretkistä on tullut meidän yhteinen lempiharrastus. Piipahtelemme kirppiksillä ja secondhand-kaupoissa aina kun niitä osuu sopivasti vastaan, antiikkikauppoja on ihanaa koluta vapaapäivinä. Kierrätyskeskukset ovat parhaimmillaan aarreaittoja, sillä niissä tavarat on lajiteltu valmiiksi – niitä olemmekin käyneet läpi viime aikoina erityisen ahkeraan, sillä uuteen kotiin on tarvittu kaikenlaista varastohyllynkannattimista työhuoneen kirjahyllyihin. Miksi hankkia kaikki uutena, jos käytettynä voi löytyä edullisempia, laadukkaampia ja persoonallisempia vaihtoehtoja?

Italialainen nahkasohva, Askon 60-luvun senkki ja Picasson keramiikkanäyttelyn juliste ovat kirppislöytöjä, musta vitriini antiikkikaupasta. Valaisin löytyi roskalavalta ja kunnostettiin.

Second hand -harrastus näkyy niin vaatekaapissa kuin sisustuksessa. Melkein kaikki kodissamme on hankittu kirppiksiltä, kierrätyskeskuksista ja antiikkikaupoista. Myös monet lempivaatteeni ja laukkuni on hankittu käytettynä ja tuntuu, että juuri kirppisaarteideni alkuperästä kysytään kaikkein eniten. Nyt seuraakin kauan toivottu vinkkiopas, joka perustuu omiin, erittäin subjektiivisiin kirppishain kokemuksiini. Lisätkää perään omia vinkkejänne!

Hymypoikapatsas kahdella eurolla Hietsusta. 

Mutta ennen vinkkejä kirppishain on pakko vielä vähän paasata siitä miksi kirppistely kannattaa! Niin paljon syitä!

Second hand -shoppailu on ekologisempaa kuin tavaran ostaminen uutena. 

Elämme maailmassa, joka hukkuu heikkolaatuiseen kertakäyttökamaan. On ympäristöteko hankkia uuden sijaan käytettyä, varsinkin jos suosii valinnoissaan laatua, joka kestää aikaa ja käyttöä. Olen esteetikko, haluan ympäröidä itseni kauneudella. Rakastan vaatteita ja esineitä, jotka huokuvat silmääni ja sieluani hiveleviä nyansseja. On ihanaa, että kirppislöytöni kuormittavat korkeintaan omia kaappejani, eivät ympäristöä.

Suomalaista lasia 50-, 60- ja 70-luvulta, suunnittelijoina Saara Hopea, Kaj Franck ja Nanny Still. Ruskea maljakko taitaa olla Karhulan Lasitehtaan.

Vanha tavara on usein tehty paremmin kuin uusi.

Ennen monet käyttötavarat tehtiin kestämään omistajansa koko eliniän ja monet säilyivät seuraavaankin polveen. Taidokkaasti tehdyt, omistajalta toiselle siirtyneet esineet puhuttelevat nykyisessä kertakäyttökulttuurissa: monissa vanhoissa tavaroissa on sielu, joka puuttuu nykypäivän halpatuotantolinjalla syntyneistä esineistä. Rakastan hankkia kirppiksiltä kauniita ja kestäviä käyttötavaroita, kuten astioita, kalusteita ja tekstiilejä. Keitämme kahvit 50-luvun teräspannulla, joka ilahduttaa joka aamu. Suurin osa matoistamme ovat vanhemmat kuin me. Kaikki kirppis- ja antiikkilöytömme ovat käytössä, mitään ei ole hankittu pelkäksi koristeeksi.

60-luvun nahkarahi, metallinen lehtiteline ja vanha teräspannu. Taustalla olevat Iittalan, Wiialan ja Riihimäen lasipurkit ja puinen tarjoilualusta ovat myös kirppislöytöjä.

Second hand -löydöillä syntyy persoonallisempaa jälkeä.

Olen totaalikyllästynyt somevirrassa vastaan tulviviin koteihin, joita ei erota toisistaan. Tuntuu, että kaikilla on samat värit, pinnat ja tavarat, yhdisteltynä samalla tavalla. Haluan, että koti tuntuu ja näyttää omalta, että sieltä tunnistaa kuka siellä asuu. Sieltä sun täältä kerätyillä secondhand-löydöillä sisustuksesta tulee suuremmalla todennäköisyydellä persoonallinen kuin hankkimalla kaiken uutena kaupasta, jossa myydään pääsääntöisesti kulloinkin muodissa olevaa tavaraa. Olemme tuoneet kirppis- ja antiikkilöytöjä myös matkoilta ja niin sisustuksesta on pala palalta tullut kokoelma elettyä elämää, tarinoita, päähänpistoja, äkkirakastumisia ja vaivalla metsästettyjä vintageaarteita. Aavistuksen eripariset kalusteet ja kerrostumat ovat kiinnostavampia kuin täydelliset konseptikodit.

Vanha marokkolainen matto ja tehdasvalaisimet ovat antiikkikauppahankintoja. Iso 70-luvun peili, tiikkitaso ja rottinkikori ovat kirppikseltä. Talonpoikaiskaappi löytyi Facebookin kierrätysryhmästä ja sai sitä kautta itselleen myös uuden kodin kun sillä ei enää ollut paikkaa meiltä.

Kirppiksillä voi tehdä löytöjä pikkubudjetillakin.

En ole pihi. Saatan käyttää isonkin summan yksittäiseen hankintaan, jos tiedän, että se on minulle täydellinen ja pysyy mukana pitkään ellei peräti loppuelämän. Maksoin antiikkisesta astiakaapista melkein tonnin, iloitsen siitä joka päivä ja olen edelleen sitä mieltä, että se oli joka penninsä väärti. Silti saan suurta iloa siitä, että kirppiksillä voi tehdä ihania löytöjä pikkurahalla. Suurin osa kotimme kalusteista ja esineistä onkin hankittu edullisesti: löysin vasta esimerkiksi loistokuntoisia 60-luvun tiikkituoleja kympillä kappale.

Raha ja edulliset hinnat ovat suhteellisia käsitteitä kirppismaailmassakin. Design-aarteita voi säkällä löytää parilla hassulla eurolla, mutta joskus kannattaa maksaa hiukan enemmänkin. Asioiden suhteuttaminen auttaa: satanen täydellisesti istuvasta, laadukkaasta vintagetakista ei ole paljon, sillä vastaava maksaa uutena moninkertaisesti enemmän eikä luultavasti ole puoliksikaan yhtä laadukas. Kymppi Arabian loistokuntoisesta kahvikupista ei ole paha hinta, sillä se 50-luvulla tehty kahvikuppi on valmistettu Suomessa, maalattu todennäköisesti käsin ja kestää helposti vielä vuosikymmeniä.

70-luvun viinilasit hankittiin ystävän kirppispinosta, lisää on löytynyt myöhemmin omilta kirppisreissuilta.

Vanhan tavaran arvo säilyy.

Vanhojen tavaroiden kohdalla jälleenmyyntiarvo säilyy ihan eri tavalla kuin suurimmassa osassa tänä päivänä valmistetuissa esineissä. Harva tekee kirppislöytöjä sillä ajatuksella, että tämän myyn joku päivä eteenpäin, mutta on kiva tietää, että 60-luvun tiikkipöydän saa todennäköisesti myytyä eteenpäin suunnilleen samalla summalla, jolla sen on ostanutkin. Trendit ja kysyntä toki vaikuttavat käytetyn tavaran, vintagen ja antiikin jälleenmyyntiarvoon, mutta kestävä ja laadukas esine, joka on kelvannut sinulle, löytää todennäköisesti sopuhintaan myös uuden omistajan, jos päätät siitä joskus luopua. Jos olet pitänyt esineestä huolta ja ehkä jopa hiukan kunnostanut sitä, se saattaa päättyä takaisin kiertoon jopa paremmassa kunnossa kuin oli ja ehtii tuottaa iloa vielä monelle muulle.

En enää ajattele, että kaikki on ikuista. Toiset esineet seuraavat minua joka kotiin ja elämänvaiheeseen, mutta toiset eivät löydä enää muuton tai karsintakierroksen jälkeen paikkaansa, eikä se haittaa. Kauniit ja kestävät vanhat tavarat löytävät aina uuden kodin: myyn ne eteenpäin, lahjoitan ne ystäville tai vaihdan ne johonkin tarpeellisempaan. Viimeksi vaihdoin ystävän kanssa vanhan pianojakkaran valaisimeen, sillä tarvitsin kattovalaisinta enemmän kuin jakkaraa, joita oli kertynyt pari ylimääräistä.

Esineiden historia, muotoilu ja kulttuuriset merkitykset ovat kiehtovia.

Kirppislöytöihin saa toki suhtautua vain kauniina esineinä miettimättä sen enempää mistä ne ovat peräisin, niin minäkin tein! Mutta sitten kävi niin, että aloin kiinnostua myös niiden valmistajista ja suunnittelijoista, iästä ja kulttuurisesta maisemasta, johon ne olivat syntyneet. Kun tietää vähän mistä kirppisaarteet ovat peräisin ja mitä niiden suunnittelussa on ajateltu, niistä iloitsee ja niitä arvostaa vielä entistäkin enemmän. Ajattelen, että on tärkeää kohdella kunnioituksella esineitä ja kalusteita ympärillään. Silloin niistä pitää huolta ja niihin sitoutuu.

Kauniisti hiotut lasirasiat ja pikkulautaset olivat edullisia kirppislöytöjä ja sopivat loistavasti korujen sun muun pikkutavaran säilytykseen.

1 ~ Kiertele usein

Ihmisiä, jotka tuskailevat etteivät löydä ikinä kirppiksiltä mitään, yhdistää yleensä se, että he käyvät kirppiksellä ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Ja toisaalta ne tyypit, jotka löytävät jatkuvasti toinen toistaan upeampia juttuja, ovat juuri heitä, jotka piipahtavat säännöllisesti tutkimassa laareja.

Tärkein vinkki onkin: käy kirppiksellä usein! Itse piipahdan kirppiksillä useamman kerran viikossa aina kun niitä osuu sopivalla hetkellä vastaan, monesti kiireettöminä aamuina koiran kanssa aamukävelyn varrella. Kerran tulin koiraulkoilutusreissulta kotiin rottinkipöydän kanssa. Sovin kesäisin myös kahvitreffejä ystävien kanssa Hietsun torille: ensin kierretään kirppispöydät, sitten istahdetaan kahville.

Mitä useammin käyt, sen useammin tulee aarteita vastaan.

2 ~ Määrittele mistä olet kiinnostunut

Kirppiksen tavarapaljouden skannaamista helpottaa, jos on jotain käsitystä siitä minkälaisia asioita etsii, mistä tyyleistä ja millaisista nyansseista tykkää? Konkreettisia tarpeita voi listata: isommat kahvimukit. Taso eteiseen. Jotain väriä olohuoneeseen. Viikonloppukassi. Sopivia tunnelmia ja nyansseja voi metsästää helposti lehdistä, netistä ja Instagramista. Minua inspiroi eniten alkuperäislähteet, kuten vanhat kirjat, leffat ja dokumentit, taiteilijoiden kodit ja ateljeet – tilat, tunnelmat ja tyylit ajalta ennen sosiaalista mediaa ja Pinterestia.

Pidä pää kylmänä. Kirppikseltäkään ei kannata ostaa mitään turhaa, joka jää lojumaan kaappiin. Jos et ole tuunaajatyyppiä, et tule kaventamaan myöskään sitä vähän liian isoa kirppismekkoa. Asioita voi sulkea tietoisesti myös pois: jättää astiat väliin, jos keittiön kaapit pullottavat jo valmiiksi, tai skipata kengät, jos niitä on muutenkin liikaa.

Omalla kirppisostoslistallani on tällä hetkellä Arabian Ruska-astiasarjan kahvikupit ja teemukit ja joku iso peili uuden kodin eteiseen, sillä vanha ei sovi sinne. Lisäksi kestolistallani on kiinnostavat taideteokset ja taidekirjat, käsintehty keramiikka ja pari vanhaa juomalasisarjaa, joita omistan muutaman ja haluaisin vielä pari lisää. Yleisesti ottaen en kerää kokonaisia sarjoja, vaan poimin kauniita asioita jonkin epämääräisen intuition varassa ja luotan siihen, että eripariset löytöni yhdistää jokin punainen lanka, joka saa ne näyttämää hyvältä yhdessä.

Kukkamekko ja Samujin nahkasandaalit ovat kirppishankintoja, vuosia mukana kulkenut rannerengas on vintagekoruja myyvästä pikkuputiikista.

3 ~ Tunnista esineiden potentiaali

Uskon, että säännöllisten kirppisvisiittien lisäksi tämä on ominaisuus, joka yhdistää kokeneet kirppishaukat: he tekevät huippulöytöjä, koska osaavat irrottaa mielessään esineet kirppiskaaoksesta ja nähdä ne kodissaan tai vaatekaapissaan muiden tavaroidensa keskellä.

Kirppiksen tavarameren keskellä ei ole nimittäin aina helppo hahmottaa miltä jokin esine tai vaate istuu omaan elämään, mutta sitä kannattaa harjoitella. Kokeile ajatusleikkiä: ihastuisinko tähän, jos näkisin sen väljästi sisustetussa kaupassa tai sisustuslehden jutussa? Kysy myös itseltäsi: tiedänkö jo minkä kanssa tämän pukisin tai mihin tämän esineen sijoittaisin?

Ei pidä antautua halvan hinnan hurmaan: ihan kiva pellavahuivi ei muutu aarteeksi, vaikka se maksaisi vain euron. Poimi mukaan vain asiat, jotka saavat sydämesi sykähtämään tai sielun hyrisemään.

4 ~ Tarkista kunto

Itsestäänselvyys, joka unohtuu helposti kirppishurmoksessa! Tsekkaa aina vaatteiden napit, saumat ja vetoketjut, kenkien pohjat ja korkolaput, kalusteiden liimaukset ja kiinnitykset, esineiden pinnat. Varsinkin laitteiden kohdalla on syytä olla tarkkana ja niitä onkin monilla kirppiksillä mahdollisuus tarkistaa. Itse löysimme juuri kierrätyskeskuksesta muutamalla kympillä 60-luvun kaiuttimet, jollaisista saa vintageen erikoistuneissa audioliikkeissä pulittaa satoja euroja. Pikainen testaus paljasti, että kaiuttimet olivat loistokunnossa ja niin ne lähtivät matkaan.

Pienten vikojen ja kulumien korjaaminen tai vaikka vanhanmallisen pistokkeen vaihtaminen uuteen ei välttämättä ole iso homma ja voi hyvinkin olla sen arvoista, sillä pieneen kunnostamiseen valmis voi tehdä loistolöytöjä hyvinkin edullisesti. Haluat ehkä kuitenkin arvioida asiaa ennen ostopäätöstä etkä vasta sen jälkeen.

Pyöreä musta maljakko on kympin löytö berliiniläisestä antiikkikaupasta, korkea käsintehty maljakko on kirppikseltä Australian Queenscliffista.

5 ~ Suosi laatua

Secondhandinakin kannattaa ostaa vain laadukasta tavaraa, joka kestää käyttöä. Kertakäyttötavaroita ja huonosti tehtyjä lastulevykalusteita löytyy yllin kyllin kirppiksiltäkin, joten vaatii joskus kärsivällisyyttä onkia seasta ne potentiaaliset aarteet. 

Vaatteiden kanssa saa olla tarkkana, sillä halpatrikoo on valloittanut valitettavasti kirppiksetkin ja todelliset löydöt vaativat usein tarkkaa silmää ja aikaa penkoa. Kannattaa kiertää kaukaa nyppääntyneen trikoot ja akryylit ja etsiskellä mieluummin luonnonmateriaaleja, kuten nahkaa, pellavaa ja silkkiä. Ne maksavat uutena paljon, mutta niitä voi löytää kirppiksiltä pikkurahalla – sitäpaitsi vanha silkki ja pellava on monesti paljon vahvempaa kuin nykyiset materiaalit.

Vanha rulokaappi ja retrovalaisin olivat rento yhdistelmä vanhan kodin makuuhuoneessa. Myös kirjoista osa on hankittu kirppiksiltä.

6 ~ Nopeat syövät hitaat

Itse piipahtelen kirppiksille vähän miten sattuu, mutta kirppisvisiitit voi ajoittaa viisaastikin, jos ehtii. Torikirppiksille kannattaa iskeä joko heti aamusta, kun myyjät ovat vasta puranneet laatikkonsa, tai sitten päivän lopussa, kun viimeisiä aarteita viedään parhailla hinnoilla. Itsepalvelukirppiksillä vaihtuvat myyjät ja sen myötä valikoimat yleensä tiettynä päivänä viikosta – usein maanantaina, jolloin kirppikset ovat kiinni, eli tiistaisin kannattaa osua paikalle. Secondhandiin ja vintageen erikoistuneilla liikkeillä, kuten Fidalla ja UFFilla, on usein tyhjennyspäiviä, joista pysyy kärryillä seuraamalla niitä somessa tai tilaamalla uutiskirjeet sähköpostiin. Ja tyhjennysten jälkeinen aukiolopäivä on tietysti paras hetki tsekata tilalle saapuneet uudet valikoimat.

Kirppisapajilla ei kannata aikailla. Jos löydät jotain mistä pidät, iske kiinni heti, koska minuutin päästä voi olla liian myöhäistä.

Vanhan kotimme eteisessä melkein kaikki oli hankittu kirppiksiltä tai vintageputiikeista. 

7 ~ Tongi takahyllyt ja laatikot

Älä tyydy vilkaisemaan läpi vain päällimmäiset tavarat! Käännä katse myös takahyllyille ja kurkkaa myös pöytien alle sekalaisiin rojulaatikkoihin. Edullisimmat ja jännittävimmät löydöt odottelevat usein siellä, mistä kiireisemmät kirppisasiakkaat ovat kulkeneet ohi.

Pöytä kannattaa tutkia huolellisesti varsinkin, jos olet jo löytänyt siitä jotain kiinnostavaa. On mahdollista, että sinulla ja myyjällä on samantyyppinen maku! Ajan kanssa penkomalla voi löytyä vaikka mitä muutakin. Pätee myös antiikkikauppoihin: jos löydät putiikin, jossa on paljon makuusi osuvia aarteita, kannattaa tutkia hyllyt läpikotaisin ja ehkä myös kysäistä mitä jännää varastosta löytyy.

8 ~ Säästy virhehankinnoilta, käytä mittanauhaa

Jos katselet huonekaluja, pohdintaa ja päätöksentekoa helpottaa huomattavasti, jos olet ottanut valmiiksi kodin mittoja muistiin – ei tarvitse sitten kotona tuskailla, kun kaunis senkki onkin viisi senttiä liian leveä tai peili liian kapea sille suunniteltuun paikkaan. Pätee myös vaateostoksilla: aina ei ehdi tai jaksa sovittaa, joskus se ei ole mahdollistakaan. Silloin voit tarkistaa kriittiset kohdat kätevästi mittanauhalla ja vertailla niitä mittoihisi, jotka olet tietysti naputtanut puhelimeen muistiin. Mittaa muistiin ainakin vyötärön- ja lantionympärys, jalan pituus haarasta nilkkaan ja rinnanympärys.

9 ~ Maltti on valttia

Kirppistely ei sovi kiireisille ja kärsimättömille, joille tärkeintä on valmis lopputulos. Se on parhaimmillaan elämäntapana tai rentouttavana harrastuksena, sillä haahuilu, penkominen ja tutkiminen on itsessään hauskaa, vaikka mitään ei tarttuisi mukaan. Kirppistely on kaikkein kivointa kun siihen ei liity paineita, odotuksia tai kiirettä löytää jotain, ja kummallista kyllä, silloin tekee myös eniten loistavia löytöjä! Kai se on tässäkin jutussa niin, että parasta syntyy rennoin rantein ja puristamatta mailaa.

Rottinkinen tarjotin on yksi lempiesineistäni ja maksoi kirppiksellä kolme euroa. Viime viikolla näin antiikkikaupassa saman tarjottimen varustettuna 440 euron hintalapulla. On kuulemma Artekin eikä ollut tuotannossa enää vuosikymmeniin.

10 ~ Tee täsmäiskuja silloin kun etsit jotain tiettyä

Eihän sitä ikinä tiedä mitä kirppiksiltä löytyy, mutta metsästystä voi kyllä helpottaa silloin kun hakusessa on jotain aivan tiettyä. Facebookin kierrätys- ja myyntiryhmät ovat loistavia paikkoja ilmoitella ostohaluistaan ja nettisivut kuten Tori.fi, Huuto.net ja Bukowskis-huutokauppa palvelevat monipuolisilla hakutoiminnoillaan. Myös Kierrätyskeskuksen, UFFin, Fidan myymälät ja Punaisen Ristin Kontti- putiikit ovat loistopaikkoja täsmäiskuihin, koska niissä tavarat on lajiteltu ja laitettu esiin tuoteryhmittäin. Näet kertasilmäyksellä onko huonekaluosastolla sopivaa hyllyä tai laukkulaarissa oikeanlaista kesäkassia. Pelkästään pääkaupunkiseudulla on tukuttain esimerkiksi kierrätyskeskuksen myymälöitä ja tavarataloja.

50-luvun puupöytä, messinkitarjotin ja kaikki lasit: arvasitte oikein, kirppikseltä.

Kiinnostaa: millainen on teidän suhde kirppiksiin, secondhand-putiikkeihin ja antiikkikauppoihin? Käyttekö usein, mitä tarttuu mukaan? Löytyykö vinkkejä listan jatkoksi? Sana on vapaa kommenttilootan puolella!

PS. Seuraavaksi vuorossa: parhaat kirppikset ja antiikkikaupat.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Näin hankit täydellisen marokkolaisen maton

Kaupallisessa yhteistyössä Madesign.fi

Muistatteko, kun kirjoitin aarteenmetsästäjistä, Antista ja Anniinasta? Lainaan vähän itseäni: Nuoren avioparin perustama marokkolaisia aarteita notkuva verkkokauppa sai alkunsa yhteisestä intohimosta matkustamiseen vuonna 2010, kun he asuivat Espanjassa. Kuuntelin suu auki heidän kertomuksiaan elämästään andalusialaisella maatilalla, jossa he hoitivat hevosia ja alpakoita ja tekivät vapaa-ajallaan rämisevällä pakettiautollaan matkoja Marokkoon. Ensimmäisellä kerrallaan he ostivat tien varrelta kartan, sen jälkeen tunsivat jo tien. He tekivät seikkailuillaan löytöjä, kuten autenttisia berberien valmistamia paimentolaismattoja. Kaupanteko ja siihen liittyvä kulttuuri berberien, arabien ja juutalaisten asuttamilla alueilla tuli tutuksi. Ensimmäiset matot tulivat muuttokuorman mukana Suomeen, pian sen jälkeen syntyi yritys nimeltä Madesign. Nyt mattoja riittää muillekin.

Madesign on keskittynyt aitoihin vanhoihin mattoihin, jotka berberiheimot ovat valmistaneet vuosikymmeniä sitten. Antin ja Anniinan kautta on mahdollista hankkia myös uusia berberimattoja, nekin aitoja ja käsintehtyjä, tehty perinteisin menetelmin ja laadultaan huippuluokkaa. Verkkokauppaan päätyy muitakin aarteita, mutta tänään puhutaan matoista. Se on intohimo, jonka minäkin nykyisin jaan – olen siis enemmän kuin innoissani, että saan sukeltaa tähän aiheeseen!

“Jokainen matto on omanlaisensa, ja juuri siinä piilee niiden viehätys. Ne ovat aidosti taideteoksia, joiden arvostusta haluamme ylläpitää.” – Antti & Anniina

Paimentolaismatoista on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana sisustuslehtien ja Pinterest-kuvien vakiokamaa. Trendi ei ole sinänsä uusi, sillä marokkolaiset matot ovat olleet pitkään suunnittelijoiden, taiteilijoiden, muusikoiden ja muiden työkseen paljon matkustavien suosiossa – luova luokka ja muut edelläkävijät ovat tuoneet niitä matkoiltaan vuosikymmenien ajan. Suomessakin osattiin: Alvar ja Aino Aalto yhdistivät käsinkudottuja marokkolaisia mattoja moderneihin huonekaluihin esimerkiksi 30-luvulla suunnitellussa Villa Maireassa, joka näyttää yllättävän ajankohtaiselta yhä tänä päivänä.

NO MIKÄ TEKEE MAROKKOLAISISTA MATOISTA NIIN HOUKUTTELEVAT?

Ei ole ihme, että marokkolaiset matot ovat säilyttäneet suosionsa vuosikymmenestä toiseen. Ne ovat käytännöllisiä, kestäviä ja kauniita – vaivattomasti chic. Ne tuovat kotiin orgaanista lämpöä ja lämmittävät toki ihan konkreettisestikin, sillä paimentolaismatot on tehty Atlasvuoriston ja aavikon kylmiin talviin. Niiden tiheä villa tuntuu ihanalta jalkojen alla, kun nousee aamulla sängystä ja ajatus kylmästä lattiasta kauhistuttaa.

Paimentolaismatot sopivat monenlaiseen sisustukseen. Vaaleapohjaisilla matoilla saa kotiin selkeyttä ja pehmeyttä: toiset niistä ovat raikkaita ja elegantteja, toiset nyansseiltaan boheemimpia. Värikylläisemmät matot muodostavat voimakkaan katseenvangitsijan ja voivat muuttaa tilan tunnelman tyystin toisenlaiseksi.

Matto on usein se elementti, joka sitoo sisustuksen yhteen. Jos kotona on vähän kolkkoa tai keskeneräistä tai kalusteet ajelehtivat irrallaan toisistaan eivätkä suostu näyttämään hyvältä yhdessä, kannattaa kokeilla miten käsintehty matto vaikuttaa ilmeeseen. Marokkolaisilla matoilla on taianomainen kyky saada hyvinkin erilaiset ainekset koottua yhteen ehjäksi kokonaisuudeksi – suosittelen varsinkin hivenen eklektisen sisustuksen ystäville.

Aito berberimatto on eettinen vaihtoehto, sillä matonkutoja on yhteisössään arvostettu käsityöläinen, joka on saanut työstään kohtuullisen korvauksen. Mattojen valmistus ei myöskään kuormita ympäristöä: ne tehdään uusiutuvista luonnonmateriaaleista ja värjätään luonnollisilla kasviväreillä.

Matot ovat myös persoonallinen tapa sisustaa, sillä jokainen aito matto on käsintehty ja uniikki, eikä toista samanlaista tule vastaan. Mattojen kuviointi ja symboliikka sisältää tarinoita, jotka liittyvät usein heimon historiaan tai kutojan omaan elämään. Rakastan ajatusta, että kotona löytyvillä esineillä on historiaa ennen minua. Maton mukana saa tarinoita maailmalta.

Marokkolainen matto on myös siitä turvallinen sijoituskohde, että ne eivät lakkaa olemasta ajankohtaisia – niillä on sisustettu länsimaisia koteja kymmeniä ja kymmeniä vuosia eikä kysynnälle näy loppua. Marokko taitaa olla ikuisesti muodissa.

MITÄ MATOISTA PITÄÄ TIETÄÄ – JA MITEN LÖYTÄÄ SE OIKEA?

Matot ovat Marokon Atlasvuoristossa ja aavikolla eläville nomadiheimoille jokapäiväisiä käyttötavaroita, joita he kutovat omiin ja lähipiirin tarpeisiin. Berbermattojen solmutiheys ei ole yhtä tiheä kuin esimerkiksi itämaisissa matoissa: se on tyypillistä paimentolaismatoille, koska niitä on täytynyt pystyä helposti muuttamaan paikasta toiseen. Näin ne myös toimivat eri käyttötarkoituksiin, kuten seinällä ryijyn tapaan lämmittämässä asumusta, penkin lämmikkeenä tai peittona nukkumaan mennessä. Mattojen ensisijainen käyttötarkoitus on ollut toimia kauniina lämmikkeenä, sillä Atlasvuoriston ja aavikon talvet ovat kylmiä. Kesäaikaan matot käännetään tyypillisesti alapuoli ylöspäin eli nukkapuoli alaspäin. Siksi monia mattoja voikin kääntää ja näin saada vaihtelua sisustukseen.

Nomadien lisäksi on paljon vanhoja berberikyliä, joissa mikään ei ole olennaisilta osin muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana. Mattoja valmistetaan yhä omien lampaiden villasta, pitkiä perinteitä kunnioittaen pystykangaspuissa, joiden maksimileveys on kaksi metriä, jotta niiden siirtely olisi helppoa – siksi matotkin ovat yleensä maksimissaan kaksi metriä leveitä. Loimilankana käytetään vahvasti kehrättyä villaa. Vanhoissa berberimatoissa on tyypillisesti hapsut vain toisessa päässä, johon matto päätellään.

Vuoristossa elävän pitkähäntäisen lampaan villaa pidetään yhtenä maailman laadukkaimista: mitä korkeammalla lammas elää, sitä laadukkaampaa villaa siitä saadaan. Se on pehmeää ja hohtavan vaaleaa, sillä vanhojen mattojen luonnonvaalea villa on aina valkaisematon (joskin paljon ulkona olleet vanhat matot ovat saattaneet saada auringossa kellertävän sävyn). Sävyerot vaihtelevat lampaittain, joten luonnonvaaleiden mattojen sävyt vaihtelevat suuresti. Matoissa käytetään myös ruskeaa ja melkein mustaa sävyä, jotka saadaan tummien lampaiden villasta. Muut värit saadaan aikaan värjäämällä ne käsin luonnonmukaisilla kasviväreillä.

Matto tehdään alusta loppuun käsin. Lampaat keritään käsin ja villa puhdistetaan käsin (se on muuten uskomattoman työläs työvaihe). Villa kehrätään käsin, sitten pääsee kutomishommiin. Solmut solmitaan tiukasti ja huolella, ja solmujen välit kudotaan jämäkän kestäviksi käyttäen siihen tarkoitettua työvälinettä, ”haraa”, jolla hakataan jokainen väli kiinteäksi. Lopuksi matto päätellään huolella ja sitten se on valmis palvelemaan, kestämään aikaa ja kulutusta.

Anniina & Antti. Niin ihanat tyypit! Ilmoitimme heille, että haluamme mukaan seuraavalle Marokko-roadtripille – katsotaan huolivatko.

Mattojen kasvava kysyntä on luonut alkeellisissa olosuhteissa asuville berbereille nousevan tulonlähteen, jolla on ollut positiivinen vaikutus paikallisiin. Madesign teettää osan uusista matoistaan berberinaisilla, jotka elättävät koko perheensä kutomalla mattoja – se voi olla syrjäseuduilla ainoa tulonlähde. Paikalliset saavat tuloja myös myymällä vanhoja mattoja, joita ovat itse käyttäneet, mutta oikeasti vanhat ja hyvä- tai kohtuukuntoiset matot alkavat käydä vähiin.

Kun valikoima on valtava ja jokainen matto on uniikki, miten löydät juuri omaan kotiisi sopivan, täydellisen maton? Haastattelin juttua varten Anttia ja Anniinaa, joista on lukemattomien Marokko-matkojensa ja työnsä kautta tullut aiheen asiantuntijoita, ja laadin heidän vinkkiensä pohjalta listan.

“Vei toki aikansa, että opimme tuntemaan berberimattojen saloja.Yli 10 tuhatta kilometriä on ajeltu ristiin rastiin Marokkoa ja Atlasvuoristoa ja kerätty tietoa. Kyllä siinä vuoristossa asuvien berberien avustuksella oppii erottamaan aidot matot ja tunnistamaan eri heimojen matot. Ihan vaan katsomalla tuhansia erilaisia mattoja silmä oppii kokoajan tarkemmaksi.“

✖ TUTUSTU VALIKOIMAAN JA MIETI MISTÄ PIDÄT

Aitoja marokkolaisia mattoja on yhtä monenlaisia kuin niitä valmistavia berberiheimoja. Maton metsästystä helpottaa, jos ottaa ensin vähän selvää erilaisista tyyleistä ja miettii mistä tykkää. Mattoja voi selata esimerkiksi Madesignin verkkokaupasta tai hakea Pinterestin loputtomista kuvalaareista.

Jokaisella heimoilla on oma tunnistettava tyyli, tyypilliset värit ja oma symboliikka, joskin poikkeuksiakin on, sillä jokainen matto on käsintehty ja tekijällä on aina oma kädenjälkensä ja visionsa. Lisäksi jokaisella suvulla, jopa perheellä on oma tyylinsä valmistaa berberimattoja. Yhdistävänä tekijänä kaikille berberimatoille on korkea laatu, koska ne on valmistettu rakkaudella omiin tai lähipiirin tarpeisiin.

Beni Ourain -matot ovat marokkolaisista matoista tunnetuimmat, juuri ne vaaleapohjaiset villamatot, joissa on tumma minimalistinen kuviointi. Ikävä kyllä Beni Ouarain -nimeä käytetään nykyään lähes kaikista matoista, joissa on salmiakki- tai timanttikuvio, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä aidon Beni Ouarainin kanssa. Sana “Beni” tarkoittaa heimoa, ja jälkimmäinen on heimon kutsumanimi. Vain Ouarain-heimon tekemät matot ovat siis aitoja Beni Ouarain -mattoja, joissa on lähes poikkeuksetta uskomattoman laadukas ja paksuhko, värjäämätön villa runsaalla kierteellä. Seassa saattaa olla myös ns. tehostevärejä eli väritupsuja siellä sun täällä. Beni Ouarainilla on myös oma tunnistettava solmintatyylinsä, ns. berberisolmu, jossa nukkalanka kiertää loimilangat kahdesti: se vaatii taitoa ja vie paljon aikaa. Yhden maton valmistukseen saattaa kulua kuukausia ja siksi näistä matoista saa pulittaa pitkän pennin.

Azilal-heimon matot ovat todellisia taidemattoja: tyypillisesti vaaleapohjaisia ja kuvioiltaan erittäin monimuotoisia, eläväisiä ja abstrakteja. Kuvioissa on paljon symboliikkaa ja värit voivat olla hyvinkin räiskyviä, jopa neonvärisiä. Kudontatyyliltään Azilal-matoissa on väljempi solmutiheys kuin esimerkiksi Ouarainessa ja usein ne ovat nukaltaan lyhyempiä, eli ei niin paksuja villamattoja. Azilaleja on myös vaalealla pohjalla ja tummalla kuvioinnilla. Olen itse aivan rakastunut näihin mattoihin ja himoitsen erityisesti tätä kaunokaista.

Jos rakastat värejä ja boheemia runsautta, kannattaa tutustua muhkeisiin Boucherouite-mattoihin, jotka on kudottu kierrätystekstiileistä ja ylijäämävillasta – ne ovatkin oikeastaan marokkolaisia räsymattoja. Ne ovat materiaaliensa ja nopean valmistuksensa ansiosta myös edullisimmat berberimatot. Persoonallisissa Boucherouiteissa on usein paljon värejä, sulassa sovussa pinkkiä, violettia, sinistä ja vihreää. Ne ovat monesti pieni- tai keskikokoisia ja toimivat upeasti myös ryijyinä.

Khemisset -heimo valmistaa tietyntyylisiä kelim-mattoja, joissa on useimmiten hillittyjä, luonnollisia sävyjä ja selkeitä kuvioita. Marokossa niistä puhutaan kilimeinä, ja niitä löytyy paljon erilaisia, monien eri heimojen valmistamina. Toiset ovat paksumpia ja jämäkämpiä, toiset taas ohuempia – niitä käytetään usein huonekalujen ja muiden esineiden suojana, aasien päällä ja kantopusseina. Ohuet, tiheät villamatot on kudottu flat woven -tekniikalla ja ne ovat monesti edullisempia kuin paksut, pitkänukkaiset villamatot.

Tässä Madesignille aikoinaan ottamassamme kuvassa kimaltaa handira sängynpeitteenä.

Handirat ovat berberinaisten häävaate, jonka morsiamen suvun naiset valmistavat. Tyypillisesti ne ovat pohjaltaan vaaleita, valmistettu lampaanvillasta tai puuvillasta ja koristeltu toiselta puolelta erilaisin hapsuin, tupsuin ja metallipaljetein. Toinen puoli on arkisempi ja koristeltu kelim-kuvioin. Handiraan liittyy paljon uskomuksia, sen esimerkiksi uskotaan tekevän liitosta hedelmällisen. Handiroita tehdään myös uustuotantona ja ne ovat usein väriltään valkoisempia ja painoltaa selvästi kevyempiä sekä ohuempia.

Heimoja on satoja, mutta esimerkiksi Madesignin valikoimista löytyy edellisten lisäksi myös Beni M’Guildin syvissä väreissä hohtavia mattoja, Beni M’Rirtin vaaleita ja hillittyjä mattoja, Boujaadin värikkäällä ja runsaalla symboliikalla kuvioituja mattoja, Marmouchan yksityiskohtaisesti ja taidokkaasti kudottuja mattoja, Tuaregin nahasta ja oljen kaltaisista luonnonmateriaaleista valmistettuja mattoja, Talsintin mustalla terästettyjä värikkäitä mattoja sekä Taznakhtin mattoja, joista monet ovat patchwork-tyylinsä ansiosta hyvin tunnistettavat.

Työhuoneessamme on tällä hetkellä vaaleanpunainen kelim-matto, joka on noin 40 vuotta vanha.

✖ PANOSTA AITOON

Aidot matot ovat arvokkaita, koska ne tehdään laadukkaista luonnonmateriaaleista ja kudotaan käsin. Yhden maton valmistukseen menee tekniikasta ja koosta riippuen viikoista kuukausiin ja työ on usein tekijänsä tärkein tulonlähde. Mattoja tekevät berberinaiset, jotka oppivat tekniikat hyvin nuorina: se on naiselle ylpeydenaihe. Naiset kutovat mattoihin omia henkilökohtaisia mietteitään symboliikkaa käyttäen, joissakin matoissa on myös vuosilukuja ja nimikirjoituksia. Tunnetuin berberisymboli on niinsanottu timanttikuvio, jolla uskotaan olevan suojeleva vaikutus. Muita yleisiä symboleja ovat mm. berberikirjain Z, joka tarkoittaa vapautta ja jaloutta. X-kirjain puolestaan viittaa hedelmällisyyteen. Monet symbolit liittyvät elämän murrosvaiheisiin, kuten lapsen syntymään, naimisiinmenoon ja kuolemaan.

Marokkolaisten mattojen suosion kasvun myötä markkinoille on alkanut tulvia edullisia jäljitelmiä. Kopiomatotkin voivat toki olla kauniita, mutta niiden laatu ja kestävyys on aivan eri luokkaa: aito berberimatto kestää käytössä vuosikymmeniä säilyttäen ajattoman eleganssinsa eikä siitä irtoa villaa, halpa kopio sen sijaan varisee villanöyhtää ja nahistuu. Matto voi näyttää hyvältä kaupassa tai verkkokaupan kuvassa, mutta käytössä huonolaatuisen maton ominaisuudet käyvät nopeasti ilmi.

Kopioiden tuotanto-olosuhteiden vastuullisuudessa on harvoin hurraamista, sillä suurin osa valmistetaan kiinalaisissa tehtaissa, josta ne tuodaan Marokkoon ja Eurooppaan ja myydään aitoina Marrakechin tai Milanon mattokaupoissa. Valtavaksi paisuneessa kopiobisneksessä on muitakin eettisiä ongelmia kuin kiinalaisten tehdastyöläisten työolot: berberimattotrendi, joka on tietysti lähtöisin berbereiltä, suoltaa nykyisin rahaa muihin maihin ja monet aidot berberinaisten yhteisöt elävät yhä köyhyydessä, sillä markkinoille tulvivat halpakopiot syövät aitojen mattojen kysyntää. Jos siis tykkäät berberimatoista, tee eettinen valinta suosimalla aitoa mattoa, josta tekijä on saanut kunnollisen korvauksen.

Vaikka kopiomatto olisi tehty vastuullisissa olosuhteissa ja laadukkaasta villasta, siinä ei silti ole aidosta madosta huokuvaa lämpöä ja taikaa.

“Vanhoissa berbermatoissa on sielukkuutta, jota uusiin tehdastekoisiin mattoihin ei koskaan saa. Ne täyttävät tilan olemuksellaan ja luovat täydellisen pohjan muulle sisustukselle. Vieläkin tuhansia mattoja nähneenä nämä vanhat matot sykähdyttävät edelleen joka kerta kauneudellaan, enkä usko, että niihin tulee koskaan kyllästymään.”

Matto-ostoksilla kannattaa olla skarppina: vaikka matto näyttäisi vuosikymmeniä vanhalta vintagematolta, kyseessä voi olla kopio, sillä niitä kulutetaan ja vanhennetaan ostajien hämäämiseksi. Tyypillistä vanhennetulle matolle on sen epäilyttävän tasainen kuluminen. Kun matto käytössä ja ajan saatossa vanhenee, siinä on usein kulumaa siellä sun täällä ja eri kohtia on paikattu tarpeen mukaan. Vanhennuttamista tehdään pesemällä, kloorilla, polttamalla ja jopa ajamalla autolla päältä, jolloin koko matto kuluu tasaisemmin kuin se oikeassa käytössä kuluisi.

Mutta mistä sitten erottaa aidon maton väärennöksestä? Kaikista varmin tapa on ostaa matto luotettavalta jälleenmyyjältä, joka tuntee markkinat ja on tehnyt tämän työn puolestasi.

“Marokkolaiset ovat kauppiaskansaa, joten saa olla itse erittäin tarkkana mitä ostaa ja mihin hintaan. Ensimmäisillä hankintamatkoillamme ostimme vahingossa epäaidon Beni Ouarain -maton ja kyllä harmitti, mutta se on ollut jälkeenpäin katsottuna onni, sillä olemme voineet käyttää sitä esimerkkinä asiakkaillemme, jotta he voivat itse huomata eron aidon ja feikin välillä. Oppirahat on maksettu ja kantapään kautta opeteltu näitä asioita. Meitä on aina suuresti viehättänyt mattojen lisäksi marokkolainen kulttuuri kaupantekotapoineen, juuri siksi on vastoinkäymisistä ja huijauksista huolimatta jaksettu jatkaa.”

Mattoja voi tutkia myös itse. Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa, että matto on käsinsolmittu, koska konetekoisia mattoja on markkinoilla paljon. Konetekoisen ja käsinsolmitun maton eron tunnistaa parhaiten pohjapuolelta: jos solminta on täysin tasaista, se on koneen tekemää, kun taas käsisolmitusta erottaa luonnollisesti käsityönjäljen.

Myös villan laadussa on ero: konetekoisissa matoissa villassa ei ole ollenkaan kierrettä, joka tarkoittaa sitä, että matosta tulee irtoamaan villaa ja paljon, eikä se helpota merkittävästi edes ajan kanssa. Oikeanlaisen kehräyksen ansiosta villaa ei irtoa. Vintagemattojen kohdalla enin irtonukka on irronnut jo silloin kun matto on otettu ensimmäisen kerran käyttöön.

Maton iän arvioiminen ei ole aina helppoa ja monesti ne ovat suuntaa-antavia: esimerkiksi meidän makuuhuoneemme matto on arviolta 40-50 vuotta vanha. Maton ikää arvioidessa kiinnitetään huomiota mm. pohjan solmujen kovettumiseen ja pohjan siloittumiseen: mitä vanhempi, sen kovemmat solmut ja sen sileämpi pohja.

Aidoissakin matoissa on eroja: haluatko vuosikymmeniä vanhan vintagematon, jonka värit saattavat olla haalistuneet ja reunat rispaantuneet? Jos minulta kysytään, se on olennainen osa näiden mattojen kauneutta. Vai ostatko mieluummin uuden, pörröisen maton, jossa tuoksuu vielä vienosti lammas? (Ei hätää, tuoksu lähtee kyllä käytön myötä.)

Vanhoissa ja uusissa matoissa on muitakin eroja kuin kulumat tai niiden puute. Vanhat matot ovat usein kuvioinniltaan huomattavasti monimuotoisempia kuin uudet, joiden kuviot ovat symmetrisemmät ja simppelimmät. Vintagematot ovat myös arvostetumpia ja hintavampia, joskin hinnat vaihtelevat paljonkin tekniikan, kunnon ja iän mukaan.

✖ OLE TARKKANA LAADUN KANSSA

Jos hankit uuden käsinsolmitun maton, on hyvä tietää, että niiden laatu vaihtelee laidasta laitaan. On nopeasti hutaistuja mattoja, joka on tehty suoraan vientiin: ne tunnistaa usein nukan kierteen puuttumisesta, löysästä solminnasta ja hyvin löysästä kudonnasta. Pahimmissa tapauksissa, joita Antti ja Anniina ovat nähneet, menee sormi kudonnasta läpi. Se on huonon laadun merkki. Käsityö ei ole itsessään vielä tae siitä, että matto on laadukas ja kestää käyttöä.

“Meillä on valikoimissa uusia berberimattoja, joille oli työn ja tuskan takana löytää hyvät tekijät. Kiertelimme vuoristossa, tapasimme potentiaalisia tekijöitä ja pyysimme heitä valmistamaan mallikappaleen, jotta näkisimme työn laadun. Lopulta päädyimme tekemään yhteistyötä taidokkaimpien mattojen tekijöiden kanssa, joiden työnjälki on vertaansa vailla. Villa on kehrätty oikeaoppisesti, solminta on jämäkkä ja kudonta tiukka. Nämä uudet matot irrottavat aina vähän villaa aluksi, mutta sekin loppuu käytössä ajan kanssa.”

Mattoja voi myös tuoksutella. Antti ja Anniina ovat törmänneet uusiin mattoihin, jotka haisevat vahvasti kloorilta. Klooripesu vähentää villan irtoamista ja vanhentaa ulkonäköä, mutta vastapainoksi matosta tulee kova ja villasta karhea. Pehmeä villa on huomattavasti ihanampi paljaiden jalkojen alla.

Jos et halua ottaa riskejä maton laadun suhteen, unohda uudet ja panosta vintagemattoon. Jos se on kestänyt kauniina jo vuosikymmeniä, se kestää varmasti vielä toisetkin mokomat eikä siitä irtoa enää nukkaa. Näet ostaessasi mitä saat ja säästyt ikäviltä yllätyksiltä.

✖ KÄSITYÖN (JA ELÄMÄN) JÄLJET KUULUVAT ASIAAN

Käsinsolmituissa matoissa saa ja kuuluukin näkyä käsityön jälki. Monet tekijät kutovat mattoihinsa matemaattisella tarkkuudella uskomattoman taidokkaita kuvioita, toiset taas suhtautuvat työhönsä luovemmalla otteella ja improvisoivat.

“Puhumme matoista taideteoksina. Monet naiset valmistavat mattoja intuitiivisesti. Niitä ei suunnitella etukäteen, vaan aletaan työstämään villaa loimiin ja katsotaan mitä siitä syntyy. Se on todella viehättävää, juuri tietty epätäydellisyys, kun kuviot ei ole millilleen symmetrisiä ja siellä täällä voi olla joku heimomerkki tai tupsu – se luo mielenkiintoisen lopputuloksen, jota jaksaa katsella ja pyöritellä lattialla. Eri kulmasta katseltuna matosta paljastuu uusia puolia. Toki on myös melko symmetrisellä timanttikuviolla tehtyjä mattoja, mutta niissäkin luonnonmateriaalit, käsityönjälki ja laatu ovat isossa roolissa luomassa berberimaton syvintä olemusta.”

Vuosikymmeniä vanhoissa paimentolaismatoissa on myös erilaisia kulumia ja elämän jälkiä. Kulumat kertovat sen iästä, usein vanhoissa matoissa onkin paikkauksia ja korjauksia. Lisäksi vanha matto on yleensä kulunut epätasaisesti ja erityistä kulumaa löytyy maton päädyissä. Näistä kulumista erottaa, että matto on oikeasti vanha.

✖ OSTA LUOTETTAVASTA PAIKASTA

Mattoja voi tietysti ostaa marokkolaisilta kauppiailta, mutta jos et suunnittele lähiaikoina matkaa Marrakechiin tai Atlasvuoristoon – tai et muuten vain koe suurta hinkua sukeltaa aitojen mattojen tunnistamisen saloihin – helpoin tapa hankkia lattialleen lämmikettä on luottaa asiantuntevaan putiikkiin täällä Suomen päässä. Luotettava jälleenmyyjä tuntee tuotteensa, tietää jotain jokaisen maton historiasta ja ostopaikasta ja kertoo mielellään lisää niiden kudontatekniikoista ja kasvivärjäysmenetelmistä.

Matto on iso ja monesti arvokas hankinta, jonka sopivuutta omaan kotiin voi olla vaikea arvioida. Siksi mattoa kannattaakin sovittaa ensin: rullata auki ja katsoa miten se istuu tilaan ja muihin tavaroihin. Madesign tuo pakettiautollaan tarvittaessa useammankin maton sovitukseen ja tätä mahdollisuutta kannattaa todellakin hyödyntää: saat pienen palan Marokkoa omaan kotiisi, joskin ilman minttuteetä ja tinkaamisesta kostuvia kainaloita. Sovituksesta voi sopia nettisivujen kautta eikä ostopakkoa tietenkään ole.

Toivottavasti matoista kiinnostuneet saavat tästä eväät lähteä etsimään juuri omaan kotiin täydellistä tapausta! Jos jäi kysyttävää tai muuta epäselvää, kommenttiloota on teidän – Antti ja Anniina vastaavat, jos minä en osaa.

Jos mattohankinta alkoi houkuttaa, koodilla stella20 saa Madesignin koko mattovalikoimasta 20% alennuksen 10. kesäkuuta saakka. Vaikkei olisi ostohousuja jalassa, kannattaa käydä ihan inspiraatiomielessä kurkkimassa noita villasta kudottuja taideteoksia! Varoitan: visiitti voi aiheuttaa sisustuskohtauksen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA