Once more with feeling

Siitä on melkein kolme vuotta, kun täytin pyöreitä. Ei ollut kriisejä, enemmänkin suuri into löytää elämään jotain uutta. En saanut lahjoja enkä niitä odottanutkaan. Illan päätteeksi löysin itseni tavoilleni orjallisena notkumasta We Got Beefissa. Tuttuja siellä, tuttuja täällä. Mikään ei varsinaisesti huokunut mitään uutta, kunnes ilta sai odottamattoman käänteen. Paikalle tuli hyvä ystäväni Anthony, joka tarjosi kaljan ja saatesanoissaan pudotti pommin: haluutko tulla meidän rumpaliksi Smokin’ Acesiin? Se oli paras mahdollinen lahja, jota en olisi osannut koskaan toivoa – ja siitä todella tuli just se puuttuva pala, jota silloin kaipasin.

Viimeiseen kolmeen vuoteen on mahtunut paljon mahtavia hetkiä. Pestini ensimmäinen keikka Kallio Block Partyissa, johon kerkesimme treenata uudella kokoonpanolla viikon verran yhdessä, heti seuraavalla viikolla meillä oli keikka Tavastialla – siinä oli Pohjanmaan poika hiukan ihmeissään, että minkäslaiseen show’hun sitä on jälleen heittäytynyt. Pieni Suomikiertue, jonka teimme minimaalisella budjetilla ja suurella sydämellä. Musavideon kuvaukset, jotka tragikoomisista käänteistään saatiin purkkiin aikataulussa, joskin valmis video saapui vasta julkistusjuhliin kenenkään bändinjäsenen näkemättä sitä ennakkoon. Baltian rundi, josta saimme kotiinviemiseksi kolme ylinopeussakkoa ja vuokra-auton korjauslaskun. Soitimme siellä kuitenkin parhaimmat keikkamme koskaan, joten pieni taloudellinen takaisku ei tuntunut niin pahalta.

Kaikki hauska kuitenkin loppuu aikanaan. Vielä viime keväänä oli hyvä vauhti päällä, mutta pikkuhiljaa alkoi tuntua, että Smokin’ Aces ei enää kehittynyt: yhtyeen musiikillinen linjaus oli alkanut lopulta enemmän rajoittaa kuin vapauttaa meitä. Olimme yksinkertaisesti kasvaneet siitä yli – meillä on niin paljon enemmän annettavaa eikä se mahdu enää bändin ahtaaksi käyneisiin puitteisiin.

Aika menee eteenpäin, bändejä tulee ja menee, musiikki on ikuista.

Olemme jo pitkän aikaa viettäneet bändin kanssa hiljaiseloa ja keskustelua haudankaivajan kanssa on käyty. Lopettaminen on jäänyt leijumaan ilmaan, ei meillä ole ollut jäähyväiskeikkaakaan. Hiljaiselo on yhteisymmärryksessä muuttunut määrittelemättömäksi tauoksi, jonka aikana jokainen katsoo mihin suuntaan haluaa musiikillista tekemistään viedä.

Sunnuntaina saimme viestin: haluaisimmeko tulla avaamaan Nosturin keikkaillan? Lavalle kipuaisivat jälkeemme ruotsalainen H.E.A.T. ja kotimainen Block Buster. Vatsanpohjasta kouraisi tuttu innostus: edellisestä keikasta on melkein vuosi, mutta mikäs siinä, viikko aikaa treenata ja siitä vaan yhdelle Suomen legendaarisimmalle lavalle. Vielä kerran, tunteella.

Näin tämä lähes kolmivuotinen taival saa arvoisensa päätöksen.

Keikka on tänä iltana – tervetuloa mukaan hautajaistemme hauskanpitoon! Kerrankin voi sanoa, että tämä tilaisuus ei tule toistumaan. Keikka olkoon Smokin’ Acesin siirtymäriitti ajasta ikuisuuteen. Sen jälkeen jatkamme kukin musiikin tekemistä muissa merkeissä ja nähdään keikoilla sitten kun niiden aika on.

Pe 13.4. @ Nosturi, Telakkakatu 8, Helsinki
Illan soittoaikataulu: Smokin’ Aces 20:20, Block Buster 21:30, H.E.A.T 22:45

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK

Tour diary pt. 1

Kolme päivää, kaksi laivamatkaa, satoja kilometrejä autossa istumista. Tunteja hervotonta naurua, vähintään kartsa tupakkia, litroittain olutta ja muistaakseni yksi Jameson -pullo. Todella paljon ala-arvoista mustaa huumoria ja sopivissa määrin malebondausta. Kolmetoista rikkoutunutta kapulaa, kaksi erittäin kovaa keikkaa, kasapäin kuvia ja videomateriaalia, joista suurin osa ei tule koskaan näkemään päivänvaloa. Paljon rakkautta, vielä enemmän kahvia, roudausta ja kolottavia käsivarsia. Hien hajua ja suihkukaivoon takkuuntuvaa tukkaa. Uusia tuttavuuksia, uusia kontakteja ja läjäpäin mahtavia muistoja. Tässä minun viikonloppu.

Baltian pt. 2 siintää vielä reilu viikon päässä. Vamistautuminen on alkanut muun muassa tyhjentämällä vanha treenikämppä. Alkuviikko on haukattu happea ja keräilty rihmastoissaan roikkuvia aivosynapseja, sillä lomamatkaksi tätä tehoekskursiota ei voi kutsua. Julkaisukelpoisia kuvia onneksi myös tallentui ja näistä saikin aikaiseksi kivan matkapäiväkirjamaisen kollaasin.

Let the good times roll.

Smokin` Aces on myös (yllätys yllätys) sosiaalisessa mediassa: Facebook, Instagram ja mikä parasta – Spotifyssa.

PHOTOGRAPHY BY JYRI KYLMÄMAA, EEMI LAMBERG & JARNO JUSSILA

An easy ride

Kolmannen tarkistuksen jälkeen voi vihdoin luovuttaa ja hyväksyä, että kaikki tärkeä on mukana. Ainiin, vielä passi. Ja laturi. Fillari alle ja pääkallopaikalle soittokamojen kimppuun, sillä siellä on vielä edessä sama ruljanssi ennen kuin pääsemme kamoinemme laivaan asti. Always check the double check.

Viimeisten kuukausien aikana olemme reissanneet Stellan kanssa niin paljon, että tuntui hassulta polkaista pyörä matkaan ja jättää toinen taakse. Matkakumppanini, kaksoisliekkini. No, Viro ei ole kaukana. Olen tätä kirjoittaessani jo rapakon toisella puolella ja täältä käytännössä näkee meille kotiin, joten tiedän myös, jos kukaan ei kastele kasveja!

Itäblokin ekskursiomme bändin kanssa on lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi. Ensin tämä viikonloppu, kahden viikon päästä on jatko-osa. Jälkeenpäin olemme varmasti kiitollisia sitä, että jaoimme reissun kahteen osaan.

Laivamme rantautuu juuri Tallinnaan ja lähdemme hustlaamaan minibussiamme terminaalista. Matka alkaa ja jatkuu, mutta ei koskaan lopu.

PHOTOGRAPHY BY STELLA HARASEK