Saari kutsuu

Ah! Lähdemme tänään ystävien spontaanista kutsusta minilomalle saaristoon. Käymme matkan varrella kaupassa ostamassa jotain grillattavaa ja huristelemme satamaan, josta meidät noukitaan veneen kyytiin. Koska olen optimisti, pakkaan aurinkorasvan ja bikinit, mutta olen samalla sen verran realisti, että pakkaan myös villapaidan, kuoritakin ja sateenkestävät kengät. Suomen kesä ei ole viime päivinä varsinaisesti hellinyt meitä, mutta ihan sama, aion sääolosuhteista huolimatta ottaa saareilusta kaiken irti.

Kaivoin saaripäissäni esiin kuvia viimekesäiseltä retkeltämme Estholmeniin, ne olivat näköjään unohtuneet arkistoihin. Taitaakin olla ensimmäinen kesä viiteen vuoteen, kun emme ole varanneet Estholmenia omalle porukalle. Energia on alkanut salavaivihkaa suuntautua enemmän pohjoiseen sen jälkeen kun aloitimme Lappi-projektimme, mutta onneksi saaristo ei katoa mihinkään – ja kivaa, kun näitä pikkuretkiä putkahtaa suunnittelemattakin eteen.

Mitäs teillä on viikonloppuna ohjelmassa?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kesän odotetuin viikonloppu

Olemme viettäneet viime päivät onnellisena Lapissa, ja vain yksi asia voi tuoda meidät tänä viikonloppuna takaisin eteläiseen Suomeen: saariloma ystävien kanssa. Voi kuinka tätä onkaan odotettu! Meille se nimittäin tietää loppukesän todennäköisesti ainoaa viikonloppua, kun emme ole purkamassa, pakkaamassa, roudaamassa, maalaamassa tai rakentamassa jotain uudessa kodissa Helsingissä tai kakkoskodissa Lapissa. Luvassa on siis rehellinen loma, joka kuluu toivottavasti tehden ei yhtään mitään. Kuten viime kesänäkin, kun suurin päätös liittyi siihen kuka saa kellua puhallettavan melonin päällä.

Suvisaaristossa sijaitseva paratiisimme on pikkuinen saari nimeltä Estholmen, jonka vuokraamme kerran tai kaksi kesässä kokonaan omalle porukallemme. Kuulostaa ehkä mahtipontiselta, mutta minikokoiselta saarelta löytyy majoitustilaa juuri passelisti max neljälletoista hengelle – se on toisinsanoen täydellinen juuri ystäväporukalle tai muutamalle yhdessä lomailevalle perheelle. En malta odottaa tulevaa viikonloppua, joten listasin empiasioitani menneiltä saarireissuilta.

Pitkä laituri, joka johtaa saunasta suoraan mereen. Vesi on just sen verran syvä, että laiturin päästä voi pompata veteen, vaikka itsehän olen niin nössö, että menen aina tikkaita pitkin ja kiljun mennessäni. Heitän yleensä talviturkin vasta Estholmenissa, tällä kertaa se meni jo Lapissa – kolmenkymmenenkahden asteen helle helpotti kummasti virtaavaan jokeen pulahdusta.

Päätalon päädyssä sijaitseva sali, jonka seinänkokoisista ikkunoista näkee merelle ja voi katsella ohilipuvia purjeveneitä. Pöydän ympärille on mahdutettu helposti joskus kaksitoistakin ihmistä. Suurimmaksi osaksi ateriat syödään venevajassa rannassa tai ulkona pihapöydässä, mutta aamiaiset syödään usein salissa: se, joka on ensimmäisenä hereillä, laittaa kahvin tippumaan ja muut saavat heräillä kahvin tuoksuun.

Se venevaja! Sinne kokoontuu iltaisin kaikki, sillä venevajan pitkän pöydän äärellä on ihana syödä katsellen pimenevää merimaisemaa. Toisella puolella on grilli ja toisella puolella nuotio, safkan valmistus sujuu ketterästi useammankin kokin voimalla. Joku saa potunkeittovuoron, sitä varten vajassa on keittolevy. Niin kuin kaikki ei olisi jo aivan liian täydellistä, illallinen valaistaan kynttilöillä.

Suvisaariston satamalaituri. Siellä koirat viimeistään tajuavat mihin ollaan matkalla. Veneessä alkaa hännät heilua, sillä ne tietävät: enää muutama minuutti siihen, että pannat otetaan pois ja koittaa kolmen päivän vapaus. Vastassa olevaa saaren intedenttiä alkaa aina naurattaa nähdessään paljonko ruokaa olemme pakanneet taas matkaan – aina se sama paniikki: RUOKA EI SAA LOPPUA! VIINI EI SAA LOPPUA!

Iltanuotiot. Viimeksi nuotion ympärillä istui ihmisiä aamuneljään asti – joku soitti kitaraa, toinen paistoi makkaraa. En jaksanut valvoa ihan niin myöhään, mutta ei ole mitään parempaa kuin nukahtaa saarimökkiin aaltojen ääneen, vaimeaan puheensorinaan ja Pink Floydiin.

Yhdessäolo. Suosittelen saariviikonloppua kaikille, joista tuntuu, ettei ystävien kanssa ehdi viettää tarpeeksi aikaa – saaressa kellään ei ole kiire muualle. Kevään kiireissä lohdutti tieto, että kalenterissa on ainakin yksi viikonloppu, kun saa vain olla lempi-ihmistensä keskellä eikä kukaan ole töissä.

Koirien ilo. Se tarttuu! Ne juoksevat ympäri saarta, nukahtelevat päiväunille sohville ja syleihin, nuuhkivat kukkia ja kiviä. Juno hengaa mieluiten siellä missä ihmisetkin ovat, Luna on vesipeto (vähän kuin iso karvainen hauki) ja viettää aikaansa mieluiten meressä.

Laituriviini. Mökkiolosuhteissa tunnetaan paljon erilaisia tapoja nauttia viiniä, kuten esimerkiksi kallioviini, lounasviini, grillausviini ja nuotioviini. Paras on kuitenkin laituriviini, varsinkin jos aurinko lämmittää lautoja. Tämä pätee tietysti myös kahviin. On aamukahvit, saunakahvit, välikahvit ja siivouskahvit.

Syöminen ja saunominen rytmittää saaripäiviä, mutta vakiohjelmanumeroiden välissä tehdään mitä huvittaa. Toiset käyvät toiveikkaina kalassa, toiset makaavat riippumatossa ja lukevat, joillakin on aina menossa Spotify-disko. Meillä on nykyään yhteinen soittolista, johon jokainen saa lisätä biisejä – ja sanaton herrasmiessopimus siitä, ettei toisten suosikkeja poisteta. Ei, vaikka se olisi kokonaan falsetissa laulettua italodiskoa.

Estholmen oli vielä 20-luvulla pelkkä herrainkerho: sisäköt asuivat läheisellä Pentalan saarella ja soutivat hilkat päässä paikalle kun miehet soittivat kelloa laiturilla. Kymmenen vuotta myöhemmin oivallettiin, että kivempaa on, kun saarella on naisiakin. Herrainkerhon aikoihin taisi kuitenkin syntyä perinne saariolympialaisista, joista on vieläkin salin kirjakaapin päällä muistona rivi pokaaleita. Olympialajeihin sisältyi mm. Estholmenin maratonpokaali: hiekkarannalla oli lähtöpiste ja saari oli kierrettävä kerran vapaavalintaisella tekniikalla, kunhan pääsi takaisin hiekkarannalle. Epävirallinen ensiaputiimi oli aina paikalla, sillä olympialaisia ei suinkaan pidetty pelkän veden voimin.

Monena vuonna on jaettu myös Ahvenpokaali, jonka saadakseen oli otettava ahven kiinni paljain käsin. Erityisesti arvostan Cannes-pokaalia, josta kukaan ei tiedä mikä se on – oopiumilla on saattanut olla osuutta asiaan. Oma suosikkini on kuitenkin Hyvien aikomusten pokaali, jonka on saanut ainoastaan vieras nimeltä Kreivi von Haneman. Myöhemmin selvisi, ettei kyseessä ollut ihan oikea kreivi. Saarella on muutenkin jaettu ja omittu hulppeita titteleitä: saaren ensimmäinen intendentti julistautui saaren kuninkaaksi ja oli sitä kuolemaansa asti. Estholmenissa ollaankin oltu siitä saakka kuningasmielisiä ja saarella onkin ollut esimerkiksi kuningasmielisten viiri, jonka lanka meni solmuun ja viiri saatiin alas vasta vuosia myöhemmin kun naru katkesi. Viime kesänä naureskeltiin, että olisikin upeaa, kun postimerkin kokoinen Estholmen olisi julistautunut itsenäiseksi kuningaskunnaksi ja saarelle pääsyä varten pitäisi hakea viisumi.

Sinisestä liilan kautta vaaleanpunaiseen liukuvat auringonlaskut, jotka ovat joka ilta vähän erilaiset. Vastapäisen saaren metsän siluetti piirtyy mustana viivana taivaan ja veden väliin. Meri toistaa taivaan sävyjä ja saa ne välkehtimään.

Joka kerta kun olemme saaressa, inboxini tulvii kysymyksiä, joista vähintään puolet koskevat sitä mihin salaseuraan pitää liittyä, että sinne pääsee. Mutta Estholmen ei onneksi ole mikään salaisuus, jonne pääsee vain harvat ja valitut! Sen voi varata ihan kuka tahansa, joko kokonaan oman seurueen käyttöön tai tarvittavan määrän majoitustilaa mökeistä tai päätalon huoneista. Se sijaitsee Suvisaaristossa alle tunnin matkan päässä Helsingistä, saarikausi jatkuu syyskuun loppuun saakka ja vapaita päiviä löytyy tällekin kesälle varmasti vielä jonkun verran. Niitä voi tiedustella saaren superkivoilta intendenteiltä, joiden yhteystiedot löytyvät Estholmenin omilta sivuilta.

Lisää saaritunnelmaa kaipaaville:

Saaristopäiväkirja ~ kuvatulva viime kesältä
Estholmen, vuosi sitten ~ saariterveiset toissavuodelta
Loppukesän Helsinki-vinkit ~ sisältää (muiden vinkkien ohella) konkreettista Estholmen-infoa
Postcards from Estholmen I ~ pieni vilaus saaren värikkääseen historiaan
Postcards from Estholmen II ~ venevajakuvia, koska niitä ei voi olla liikaa
Boys of summer ~ vanhoja saarikuvia monen vuoden takaa

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Saaristopäiväkirja

Loppukesäisestä viikonlopustamme Suvisaaristossa sijaitsevassa Estholmenissa on aivan liikaa kesää huokuvia kuvia! En osaa valita, joten seuraa kilometrin pituinen kuvapäiväkirja – pahoittelen jo etukäteen. Aihe on itseasiassa taas ajankohtainen, sillä päätämme tällä viikolla saaristokauden vielä yhdellä viikonlopun pituisella piipahduksella lempisaarellemme. Olen niin kiitollinen näistä retkistä! On harvinaista herkkua saada niin paljon ystäviä samaan aikaan samaan paikkaan. Saaressa kaikkien kiireet katkeavat hetkeksi ja on kerrankin aikaa vaan olla.

Loma alkaa Suvisaariston laiturista, jossa saaren intendentti odottaa veneen kanssa. Koirien häntä alkaa väpättää holtittomasti jo täällä, ne tietävät hyvin mitä venematkan jälkeen on luvassa.

RIEMULOMA ILMAN PANTAA JA HIHNAA! Saari on pieni ja koirat saavat juosta siellä vapaana koko viikonlopun. Näkisittepä vauhdin, jolla siskokset singahtavat saaren pikkupoluille heti kun ne on laskettu veneestä laiturille.

Ihmisetkin ovat kohtalaisen innoissaan alkavasta lomasta.

Koirat eivät ole ainoat, jotka tykkäävät vaeltaa pitkin saarta – kuvassa ystävämme Ira.

Meitä oli viimeksi saaressa peräti viisitoista. Petipaikat riittivät juuri ja juuri. Jos porukka kasvaa tästä vielä, tarvitaan teltta – tai pitää rakentaa uusi mökki! 

Kappas – kuvatodistusaineistoa siitä, että Jarno ja Vivian ovat olleet ainakin sekunnin murto-osan paikoillaan! 

Karvahaalaritkin olivat todistettavasti hetken aloillaan, otteestani päätellen eivät tosin täysin vapaaehtoisesti.

Seurueemme toinen erä saapuu laituriin! Koko konkkaronkkamme ei mahtunut samaan venekyytiin, viimeistään viinin määrä olisi upottanut veneen.

Jarnosta kuoriutuu saarihippi sillä sekunnilla, kun vene on köytetty laituriin. En tajua missä välissä hän on ehtinyt jo kadottaa kenkänsä. Ehkä ne jäivät maihin.

“Aivan liian iso mansikka tungettuna kerralla suuhun” on aina otollinen hetki ottaa henkilöstä valokuva.

Meitä lellittiin autuaalla auringonpaisteella lähes koko viikonlopun ja siitä sitten otettiinkin ihan kaikki ilo irti.

Venevaja on saaren suosituin hengauspaikka. Siellä notkutaan nuotion äärellä, grillataan, keitetään perunoita, juodaan viiniä kynttilänvalossa, soitellaan kitaraa ja luukutetaan saarisoittolistaa pikkutunneille saakka.

TRAGEDIA! Luna on löytänyt taas kepin, mutta ihmiset ovat kiinnostuneempia saunan lämmittämisestä. 

Saarihippi on onnellinen ja sataprosenttisesti elementissään.

Tämä on yksi viikonlopun lempikuvistani. Pieni sadekuuro ei suinkaan aja sisukkaita suomalaisia sisätiloihin, vaan tiivistää seurueen varjon alle. 

Ira tekee kukkataikoja. Joukossamme oli synttärisankari, joka kruunattiin juhlallisin menoin kukkaseppeleellä päivän kuningattareksi. 

Saarielämää. Kyllä muutkin uivat, mutta ei varmasti yhtä paljon kuin Luna-koira, joka polski meressä päivät pitkät eikä olisi halunnut millään tulla pois.

Jarno ja Anthony saunapuhtaina, valmiina heittämään talviturkin.

Junon mielestä parasta saaressa on se, että joka huoneesta, vajasta ja mökistä löytyy nojatuoli, laveri tai sänky, johon voi käpertyä torkuille. Lunakin kävi välillä keräämässä voimia, että jaksoi taas riehua ja rellestää ympäri saarta.

Saimme nauttia koko viikonlopun livemusiikista, sillä kitara raikasi Anthonyn käsissä oli yleisöä tai ei. Kuvaan päätyi yksinäinen trubaduuri, mutta kerrottakoon, että suurimman osan ajasta hänen ympärillään oli palvova yleisö (varsinkin eräskin Stella Harasek, joka haluaa kuulla uudestaan ja uudestaan Fleetwood Macin Big Loven).

Arttu komeana hatussaan. Artunkin blogista löytyy muuten myös ihania saarikuvia ja on vielä superhieno videokin.

Saaristo kietoutuu iltaisin vaaleanpunaiseen samettiin.

AI UIMAAN? Luna tulee mukaan.

Arvatkaa vaan oliko tämä kelluva vesimeloni koko viikonlopun suosituin hittituote.

Kuva saattaa näyttää seesteiseltä, mutta todellisuudessa riippumattovuoroista käydään kovaa kisaa. Empiiristen testiemme mukaan siihen mahtuu yhtäaikaa kolme ihmistä ja kaksi koiraa, mutta mukavaa se ei ole kenellekään.

Anthony ja Nio kelluvalla vesimelonilla veljellisen yhteisymmärryksen vallassa. 

AI VIINIÄ? Vampyyrikin astelee varjoista.

Saunominen on päivän päätapahtuma ja saattaa kestää mitä tahansa kahdesta kahteentoista tuntiin. 

Muina merenneitoina. Merenneidon veteen uskaltautuminen saattaa kestää mitä tahansa kahdesta kahteentoista tuntiin.

Metsämansikoista ja mustikoista syntyy kesäkebab. Olin kirjoittamassa, että KESÄN IHANIN KAULAKETJU, mutta sitten Jarno huusi tuosta vierestä KESÄKEBAB enkä enää saa sitä pois päästäni.

Pitkätukat pomppivat mereen lähes samalla innolla kuin Luna-koira.

… joka ehti toki välillä omistajansa syliin vaatimaan huomiota ja hellyyttä.

Luna-koira viisi minuuttia myöhemmin. Ja viidesmiljoonas keppi.

Anthony on voittanut vesimelonin herruuden. Häviäjät huolehtivat kaljatarjoilusta.

Illallinen on katettu venevajaan! Pöydässä on noin kuuttatoista erilaista kalaa, koska kalahullu pariskunta Ira ja Sami vastasivat viikonlopun kalaostoksista. Hyvää oli, söimme kaiken.

Ihanat naiset veneessä. Sekä Vivian että Sini olivat Estholmenissa ensimmäistä (vaan toivottavasti eivät viimeistä) kertaa.

Luna-koira piti noutaa välillä takaisin rantaan, olisi ilmeisesti ollut lähdössä naapurisaarelle kyselemään keppien perään.

Lempimökkini hämärtyvässä illassa. Varaamme aina Jarnon kanssa valkoisen pikkumökin, jonka ovi aukeaa suoraan rantakalliolle.

Saaressa ehtii kerrankin hengata kalliolla ja katsella ohilipuvia veneitä niin paljon kuin sielu sietää. Kannamme sinne viltit ja viinit, matkakaiuttimen ja mikä tärkeintä, sipsejä. Tärkeimmät puheenaiheet: joko lämmitetään sauna, milloin on ruoka, kuka tekee voikastikkeen, onhan kalaa tarpeeksi. Vastaus jälkimmäiseen on aina kyllä ja silti siitä ollaan joka kerta huolestuneita.

Saariston pastellisella sävypaletilla on yleistä onnellisuutta edistävä vaikutus.

Saaren molemmat intendentit ovat huipputyyppejä, joihin olemme tutustuneet vuosien varrella. He hakevat satamasta, huolehtivat että polttopuita riittää, kertoilevat tarinoita saaren historiasta ja estävät vieraita polttamasta saunaa maan tasalle. Kuvassa Kaj, tuttavallisemmin Kaitsu.

Luna on löytänyt taas jonkun hyväuskoisen hölmön joka suostuu heittämään sille keppiä. Oikealla merenneito, joka pääsi lopulta sinne mereen asti.

KEILLÄ ON NÄLKÄ? Vastaus: kaikilla. Aina.

Maailmaa on taas parannettu nuotion äärellä ja saarihippi näyttää seesteiseltä.

Olin ensimmäistä kertaa saaressa niin ison porukan kanssa ja se oli ihan tajuttoman ihanaa! Ihmiset hajaantuivat ympäri saarta, jotkut kävivät soutamassa ja toiset lämmittivät saunaa, kaikkialta kuului musiikkia ja naurunremakoita. 

Arttu ja kaunis Viena. Hänenkin tontiltaan muuten löytyy saaritunnelmointia.

Tietysti joutsen! Maisema olisikin ollut ilman sitä ihan susiruma.

Päätalon tuvan kaapit notkuvat eriparisista antiikkilautasista ja esteetikon sielu kehrää.

Pitkätukkaisia miehiä ja pitkulaisia koiria.

Ihmiset heräilevät aamuisin omia aikojaan, hakevat keittiöstä kahvin ja voileivän ja kokoontuvat eväidensä kanssa päätalon pihalle. Aamupalasta on lähes mahdotonta myöhästyä, sillä tässä notkutaan yleensä iltapäivään asti, kunnes tulee taas nälkä ja onkin sopivasti lounasaika.

Venevajan nuotio palaa pikkutunneille asti. Kitaran ääni kantautuu kauas hiljaisessa yössä (sen kuulee saaren toiselle puolelle saakka jos on nössö ja menee nukkumaan puoliltaöin kuten minä).

Kauhukakarat valmistivat aamupalaksi jättikattilallisen sangriaa.

Artun seurana kallioilla rakastakin rakkaampi Dorit. Meillä on diili: hän silittää minua, minä häntä ja molemmat hyrisevät onnesta. Kyllä ihminen tarvitsee rapsutusta siinä missä mäyräkoirakin.

Kyllä nyt kerran kesässä pitää kalassa käydä. Varmaan puhuivat koko ajan jostain Lindsey Buckinghamin kitarasoolosta, koska palasivat tyytyväisinä ilman saalista.

Luna-koira on taas päättäväisesti Matkalla Jonnekin.

Minä puolestani en aio siirtyä tästä mihinkään. Lämmin laituri, ilta-aurinko ja lasillinen kylmää kuohuvaa.

Illan tullen pikku-uimarin voimat alkoivat ehtyä ja tassut lipsua liukkailla rantakallioilla. Ote vedestä noudetusta kepistä ei tietenkään herppaantunut hädässäkään.

Pelastaja sai kiitokseksi lukuisia (noin 4729845) suukkoja ja uupunut uimari loppuillaksi porttikiellon mereen.

Vielä yksi kuva, koska peittoon kapaloitu (porttikieltoonsa tyytymätön) Luna-koira näyttää kärttyiseltä kaalikääryleeltä. Lokitkin nauraa.

Saattaa olla, että tänä viikonloppuna ei viihdytä yhtä vähissä vaatteissa kuin heinäkuun lopulla.

Bongaa kuvasta norppa.

Kalliolta näkee kauas. Horsmat heiluvat niityllä, siitä tietää että siellä on koira tutkimusmatkalla.

Kaikki on hyvin kunhan on viltti. Ira ja Juno ottivat yhdessä nokoset kallioilla.

Elävän tulen tuijottaminen on saariterapiaa parhaimmillaan. 

Iltapesulle lähtenyt mies arvioi meren yölämpötilaa ja iltapesun tarpeellisuutta.

Tähän kuvaan kyllä kiteytyy kaikki! Kunnon saarisirkus meneillään. 

Pätevinä siellä! 

Tähtisädetikkuja! Koska mikään ei ole koskaan niin täydellistä, etteikö siitä tulisi vielä täydellisempää tähtisädetikuilla.

Meidän valkoinen mökki ja lauma lempi-ihmisiäni sen edessä. Kuvan otti saaren oma väki veneestä käsin.

Loppukesän pimeä yö ja laiturin kynttiläkuja, jota pitkin pulahdettiin iltasaunan päätteeksi vielä kerran uimaan.

PS. Olen saanut kesän aikana jonkin verran kysymyksiä liittyen Estholmeniin. En ihmettele yhtään, paikkahan on paratiisi alle tunnin matkan päässä Helsingistä. Varauksiin liittyvät tiedustelut kannattaa osoittaa suoraan saaren intendenteille, joiden yhteystiedot löytyvät Estholmenin omilta sivuilta. Jos sen sijaan kaipaat lisää saaritunnelmia, niitä löytyy ainakin seuraavista kirjoituksista:

Estholmen, vuosi sitten ~ kuvaterveiset viime vuoden reissulta
Loppukesän Helsinki-vinkit ~ sisältää (muiden vinkkien ohella) konkreettista Estholmen-infoa
Postcards from Estholmen I ~ pieni vilaus saaren historiaan
Postcards from Estholmen II ~ venevajakuvia, koska niitä ei voi olla liikaa
Boys of summer ~ vanhoja saarikuvia monen vuoden takaa

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Alkusyksyn ihanimmat

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

✖ ESTHOLMEN, SUVISAARISTO

Vietimme ystävien kanssa muutama viikko sitten viikonlopun Suvisaaristossa, pienellä saarella nimeltä Estholmen (sivusinkin sitä sattumalta eilen). Siitä on tullut jo perinne: käymme siellä joka kesä, joinakin vuosina vielä syksylläkin. Nukumme pitkään saaren pikkumökeissä ja päätalon makuukammareissa, valmistamme ruokaa venevajassa, saunomme ja uimme, loikoilemme riippumatossa, käymme soutamassa tai melomassa kanootilla, notkumme rantakallioilla ja kuuntelemme musiikkia. Tänä vuonna meillä oli jopa livemusiikkia, sillä veneeseen kannettiin ruokakassien, kirjojen ja koirien lisäksi akustinen kitara. Lisää kuvia on tulossa pian, mutta ihan ensimmäiseksi on vuorossa saarella kuvattu syysmuotispektaakkeli! Nanson syysmalliston ensimmäiset herkut ovat nimittäin saapuneet myymälöihin ja verkkokauppaan. Poimin mallistosta omat suosikkini ja pakkasin ne mukaani saareen.

Tästä mallistosta oli itseasiassa vähän vaikeaa valita lemppareita, iski runsaudenpula. Väriskaala on niukka eli kovin näköiseni, mustaa ja harmaata, joita maustaa muutama murrettu sävy. On mustavalkoista raitaa jota rakastan aina vaan, pari kaunista retroprinttiä. Pidin kuitenkin ennen muuta materiaaleista: puuvilla- ja merinovillaiset vaatteet tuntuvat päällä pehmeiltä, keveiltä ja lämpimiltä, juuri siltä mitä kesän jälkeen janoaa kun viilenevät säät saavat kaivamaan kerroksia päälle. Moniin malliston vaatteisiin on myös saatu erilaisilla neuloksilla ja kudontatekniikoilla eläviä pintoja, jotka tekevät yksinkertaisista vaatekappaleista heti kiinnostavampia.

Lato-paita on malliston rennommasta päästä – tulee mieleen retrohenkinen collegepaita, joka toimii niin kotona, mökkireissulla ja hoidellessa arkiasioita kaupungilla. Ohut paita on lämmin, istuu päällä kevyesti ja puristamatta. Hihat ovat ihanasti inasen ylipitkät, itse tosin käärin niitä jokatapauksessa. Pehmeän puuvillan pintaan on kudottu pörröistä raitaa. Tälläisiä vaatteita tehtiin joskus 70-luvulla! Tykkään! Kaapistani löytyy sama paita mustana ja harmaana.

Viistasku-pillifarkut ovat vilahtaneet blogissa ennenkin. Ratkoin kesän tullen polvet auki, tuuletusaukot tekivät niistä kesäisemmät. Marraskuussa saattaa vähän kaduttaa, mutta no, sittenpä puen alle mustat sukkikset (tai jos olisin supertrendikäs enkä armoton vilukissa, vetäisin niiden alle verkkosukkikset).

Villis-neuletunika taisi olla itsestäänselvä valinta. Hei, se on harmaa, siinä on taskut ja 55% merinovillaa. Mitä muuta voi villatunikalta kaivata? Leikkaus on rento ja väljä, näyttää kivalta paljaiden säärten kanssa nyt ja sukkisten kanssa sitten myöhemmin. Toimisi hyvin myös kapeiden nahkahousujen kanssa! Menee testiin kun kelit viilenevät tarpeeksi.

Kuviot eivät hallitse syysmallistoa, mutta on joukossa kuitenkin jokunen printtivaate.
Pouta-paidassa tykästyin retrohenkiseen kuosiin, helman pieniin halkioihin ja siihen miten järisyttävän pehmeä tuo puuvilla-modaalisekoitus on. Mallistoon kuuluu myös samasta printistä tehty tunika, jonka helma levenee a-linjaisesti.

Yllätin itseni vähän tämän vaatekappaleen kohdalla, sillä Hyrrä-hameen muoto ja pituus eivät ole tyypillistä minua ollenkaan. Tykkäsin silti sen viboista, tuli mieleen ne syksyt kun aloitin yliopistossa ja oikeasti laahustin taideaineiden laitoksella reikäisissä farkuissa ja vanhoissa villatakeissa, mutta omissa mielikuvissani olin skarppi ja söpö baskerityttö suoraan 60-luvun yliopistoleffoista. Hameen ryhdikkäässä, vuoritetussa puuvillakankaassa on kennomainen kohopinta ja leveät laskokset tuovat hameeseen kuohkeutta. Kiinteä vyötärökaistale saa hameen istumaan täydellisesti – rakastan vaivattomia, hyvin leikattuja vaatteita, joita ei tarvitse nykiä ylös eikä alas. Syksyn helpoin hame.

Mallistoon kuuluu myös samasta materiaalista valmistettu pitkähihainen Hyrrä-paita – se ei päätynyt saarikuviin, mutta sopisi siron ja ryhdikkään leikkauksensa ansiosta täydellisesti toimistolle tai oikeastaan mihin tahansa alkusyksyiseen ryhtiliikkeeseen. Jos palaisin vielä yliopistoon (juuri tähän aikaan vuodesta alan aina salaa haaveilla siitä) pukisin ehdottomasti juuri tuon paidan päälle syksyn ensimmäisille luennoille. Ylläolevissa kuvissa hameen parina on siis musta Lato-paita.

Latolinjalla jatketaan! Varoituksen sana Lato-housuista – jos puet ne kerran päälle, peli on menetetty etkä halua enää käyttää kotona mitään muuta. Et myöskään iltakävelyillä. Tai kauppareissuilla. Mökillä nautit, kun ei tarvitse selittää kenellekään miksi hiihtelet kaiket päivät olohousuissa. Ihan kohta huomaat miettiväsi saisiko nämä loman loputtua jotenkin huijattua kaupunkikelpoiseksi. Jos niihin yhdistäisi vaikka skarpin valkoisen t-paidan ja rennon mustan bleiserin, yksinkertaiset korot? Hmm?

Raidallinen Kemut-tunika on yksi malliston lempivaatteistani! Suoralinjaisessa, rennossa tunikassa on taskut, pitkät hihat ja niin eläväpintainen, pörröinen puuvillaneulos, että sitä tekee mieli silittää koko ajan. Äskeisissä kuvissa vilahti samaan sarjaan kuuluva Kemut-pusero. Jos puuvillatrikoo on makuusi liian takertuvaa ja valuvaa ja kaipaat raitapaidoiltasi ja tunikoiltasi enemmän ryhtiä, käypä sovittamassa tai ainakin hypistelemässä näitä.

Muisto-paitapuserossa on simppeli printti, tykkäsin sen veikeästä ajattomuudesta. Kangas tuntuu niin kevyeltä, ettei paitaa haluaisi riisua ollenkaan. Saaressa yhdistin siihen pelkät farkkushortsit, mutta kaupunkiolosuhteissa pukisin sen seuraksi mustat pillifarkut ja sandaalit, syksyn tullen korkeakorkoiset nilkkurit. Siihen ei tarvitakaan enää kuin niukka musta jakku ja toimistoasu on valmis! Rentoa vapaapäivää varten vaihtaisin jakun villatakkiin. Puserosta on muuten myös tunikaversio.

Tunikahullua ilahduttaa, että Nanson valikoimissa on aina useampi kauniisti leikattu tunika! Harmaa Lumo-tunika on oikeasti ehkä hiukan liian lyhyt mekoksi, mutta saarella sellaisella ei ole niin väliä. Kaupungissa pukisin sen alle nahkahousut, syksymmällä mattamustat sukkahousut ja saappaat.

Tummanharmaa on ollut lempivärini mustan ohella siitä saakka kun täytin kahdeksantoista. Ylläolevaan kuvaan tiivistyy yksi niistä asioista, joita rakastan tummanharmaassa: en saa tarpeekseni siitä miten ruskettunut iho ja auringossa haalistuneet vaaleat latvat hohtavat tummanharmaata vasten. Musta on joskus niin kova, tummanharmaa luo omille väreille paljon pehmeämmän taustan. Kun vaatteiden värit eivät hallitse habitusta vaan ihmisen omat värit – iho, hiukset, silmät – saavat tilaa, tuntuu että persoonakin loistaa enemmän.

Villis-neuletakki on samaa pehmoista merinovillan ja puuvillan sekoitusta kuin ensimmäisten kuvien neuletunika. Se on vaivatonta mallia nimeltä “vedä niskaan ja unohda” – kauniisti laskeutuva, ohut villakerros, joka sopii minkä tahansa asukokonaisuuden päälle tuomaan lämpöä. Käytän vastaavia vaatteita pitkin syksyä ja talvea, niitä tarvitaan ihan koko ajan niin kotona, työtapaamisissa kuin ulkona liikkuessa, kun takin alle on saatava vielä yksi välikerros.

En tiedä oletteko huomanneet, mutta Nanson retrohenkiset yöpaidat ovat aivan mahtavia kesämekkoja! Tykkään niiden kapeista leikkauksista, pitkistä hihoista, pyöreistä päänteistä ja superlaadukkaasta viskoosineuloksesta, joka pysyy hyvänä pesusta toiseen ja tuntuu päällä niin mukavalta, että niissä voisi nuk… ainiin. Tämä keksintö ei ole tosin uusi, sillä käytin jo teini-ikäisenä äitini kaapista löytämiäni (juurikin Nanson) yöpaitoja mekkoina sandaalien ja nahkalaukun kanssa. Laadusta kertoo paljon, että 70-luvulla valmistetut vaatteet olivat tiheästä käytöstä huolimatta säilyneet loistokuntoisina.

Palatakseni tämän syksyn mallistoon, yöpaitasuosikeistani toinen on ehdottomasti mustavalkoinen Pilkut-yöpaita: simppelin printtivaatteen kaunis ja kapea malli tekee siitä vallan hyvän mekon. Mökillä, saaressa ja rannoilla pyöriessä mutkaton mekko on toki täysin elementissään, mutta siitä saa taiottua vaivattomasti myös kaupunkikelpoisen, kun yhdistää siihen lierihatun, nahkalaukun ja vaikka kiilakorkosandaalit. On kokeiltu, tuli kehuja! Ja yllätyksiä. Vau, sanoi tuttu, en ole ollenkaan tajunnut että yöpaitoja voisi käyttää tällä tavoin. Niin! Siksi ei kannatakaan tuijottaa liikaa sitä mihin vaate on alunperin ehkä tarkoitettu, vaan katsoa sitä avoimin silmin ja nähdä sen potentiaali. Sen toisen yöpaitasuosikin näette vasta myöhemmin, koska se ei ole vielä saapunut kauppoihin.

Kiinnostuneille vinkiksi, että nämä (ja monet muut) tuotteet saa tällä hetkellä Nanson verkkokaupasta ja myymälöistä 15% alennuksella ensi viikon keskiviikkoon eli 23. elokuuta saakka. Varoituksen sanana muuten, että osa malliston vaatteista saattaa loppua verkkokaupasta nopeastikin! Lisää on tulossa kyllä lähiviikkoina, mutta jos haluaa hyödyntää kampanjahintaa, kannattaa olla nopea. Myymälöistä voi löytyä niitäkin jotka loppuvat verkkokaupasta, joten suosittelen piipahdusta paikan päällä, jos vaan mahdollista. Samalla pääsee hypistelemään noita ihania materiaaleja, joista kuvat valitettavasti antavat vasta kalpean aavistuksen.

Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistuneille! Onnetar valitsi voittajiksi nimimerkit Malla, HannaS ja Pia Hassinen. Voittajiin ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä.

Seuraa tuttuun tapaan arvonta! Kerrohan kommenteissa mikä kuvissa näkyvistä vaatekappaleista on suosikkisi – ja miksi. Toki saat halutessasi valita suosikkisi myös Nanson verkkokaupasta. Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon torstaihin 24. elokuuta saakka, muista sähköpostiosoite. Arvontailoa ja aurinkoa elokuuhun!

PS. Kiitos kaikille edelliseen arvontaan osallistuneille – teitä oli valtava määrä! Voittajat on arvottu ja heihin ollaan yhteydessä.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Loppukesän Helsinki-vinkit

Laadin alkukesällä mielessäni listaa ihanista asioista, joita haluaisin tänä kesänä tehdä. En tehnyt varsinaisia suunnitelmia, koska en halunnut aikatauluttaa kesää tukkoon, vaan heittelin ilmaan pienempiä ja suurempia toiveita ja luotin siihen, että ainakin osa niistä toteutuu kun hetki on oikea. Kuluneisiin viikkoihin onkin mahtunut kaikenlaista kivaa – ja paljon on onneksi vielä edessä! Jos pitäisi valita yksi kuukausi ylitse muiden, se on ehdottomasti elokuu, joka on tiheänä tunnelmasta, kun kesän raukeus on vielä läsnä mutta alkavan syksyn odotus poreilee jo ilmassa. Ja heti sen jälkeen saapuu syyskuu, toinen ihanaakin ihanampi kuukausi, kun alkaa olla jo syksy, mutta aurinko vielä lämmittää, ulkona tarkenee vielä uida ja kaikkialla on pökerryttävän kaunista. Itsehän lasken sen vielä loppukesäksi, syksy alkaa vasta sitten kun sukat kaivetaan kaapista.

Turha pantata tätä listaa vain omana ilona! Seuraa siis yhdeksän Helsinki-vinkkiä, joihin ehtii vielä hyvin loppukesän ja lämpimän alkusyksyn aikana. Monet näistä ovat pidempään blogia lukeneille varmasti tuttuja, mutta nytpä nekin tuli koottua yhteen paikkaan. Saa vapaasti lisätä lisää listan jatkoksi tuonne kommenttilootan puolelle.

1 ~ Heittäydy juhlahumuun

Helsingin Juhlaviikot ovat alkamaisillaan! Ohjelmiston määrä on aiempien vuosien tapaan hengästyttävä, mutta jos Huvilateltan konsertit jännittävät, alkuun pääsee tsekkaamalla esimerkiksi 17. elokuuta (eli huomenna) alkavan Art Goes Kapakan keikat: ravintoloihin, kahviloihin ja kapakkoihin on helppo mennä yksin tai ystävien kanssa nauttimaan esityksistä teekupin tai viinilasillisen ääreen. Kaikkiin tapahtumiin on ilmainen sisäänpääsy ja tarjonnasta löytyy kaikkea taiteesta rokkiin ja räppiin, mutta melkein parasta on silti tunnelma, kun raflat ja terassit ovat täynnä elämää, ihmisiä ja musiikkia. Korkeavuorenkadun Maxillissa on yleensä niin hyvät kemut, että ne ulottuvat kadulle asti.

Juhlaviikoilla järjestetään muutakin ilmaista ohjelmaa: haluan ehdottomasti osallistua ainakin Salaiseen puutarhaan, joka on auki kaupunkilaisille 24. – 25. elokuuta. Luvassa on kuulemma historiallisten puutarhojen henkeä ja pikniktunnelmaa, kiinnostaa! Otan mukaan ihania ihmisiä, viltin ja piknik-eväät.

Helsingin Juhlaviikot 17.8. – 3.9.
Art Goes Kapakka 17. – 26.8.

2 ~ Lähde vesille

Helsingin rannat ovat täynnä paikkoja, joista voi vuokrata kajakin, kanootin, soutuveneen tai SUP-laudan – kaikki aivan mahtavia tapoja viettää kesäpäivää veden äärellä eikä tarvitse todellakaan olla aiempaa kokemusta, maalaisjärki riittää! Pue farkkushortsien ja t-paidan alle bikinit, tee eväsvoileivät ja lähde päiväretkelle. Suosittelen Vuosaaren Melontakeskusta – melontamaisemat saariston keskellä ovat ihan mielettömät – sekä Töölössä sijaitsevaa Cafe Regattaa, mutta monia muitakin löytyy. Muista sujauttaa puhelin vedenkestävään pussiin, niitä saa useimmista paikoista vuokrattua parilla lantilla, jos et omistaa omaa. Olen itse ollut liikenteessä tähän mennessä lähinnä kanooteilla ja kajakeilla, mutta juuri nyt kiinnostaisi superiisi souturetki. Ja kun sanon souturetki, tarkoitan että vahva poikaystäväni soutaa, minä imen aurinkoa veneen perällä ja sitten rantaudumme johonkin saareen syömään juustokurkkuvoileipiä. (Jos ette ole jo huomanneet, voin kertoa, että kaikkiin vinkkeihini liittyy eväät.)

3 ~ Painele päiväksi saareen

Helsingin edusta on aivan täynnä saaria ja ihania päiväretkikohteita riittää: Suomenlinna on tietysti klassikko, mutta joko olet käynyt Lonnassa, entisellä miinanraivaussaarella josta löytyy nykyisin kaikkea saunasta vohvelibaariin, tai vastikään vieraille avatussa Vallisaaressa? Molempiin pääsee Kauppatorilta alle 20 minuutissa. Vallisaari on minullakin vielä näkemättä, onneksi tänä kesänä vielä ehtii. Sinne ajattelin varustautua kameralla ja tukevilla kengillä, koska villinä rehottava saari on kuulemma täynnä kauniita patikointireittejä.

Lonnan ja Vallisaaren lautta liikennöi Kauppatorilta 30.9. saakka – katso tarkat aikataulut.

Pihlajasaaressa on jylhien rantakallioiden, kaikille avoimen grillipaikan ja saunan lisäksi pitkät hiekkarannat, joilta voi ihailla ohilipuvia laivoja. Elokuussa siellä on hiljaista ja tunnelma vanhojen huviloiden keskellä on epätodellinen, joten kannattaa suunnata sinne, jos haaveilee seesteisestä saaristotunnelmasta, aaltojen äänistä ja tuulen huminasta. Keskellä saarta on terassilla varustettu ravintola, josta saa kylmän oluen tai purtavaa, jos ei jaksa pakata omaa grillattavaa.

Pihlajasaaren lautta lähtee Cafe Carusellin takaa, kulkee päivittäin 3.9. saakka ja vielä välillä 9. – 10.9. Katso tarkat aikataulut.

Lempipaikkani auringonlaskun väijymiseen on Liuskasaaren kallio, sillä sieltä näkee avomerelle ja nykyisin HSS Paviljonkina tunnetun Boathousen terassille on vain muutaman metrin matka, jos eväät loppuvat kesken. Aina voi myös kipittää siltaa pitkin Liuskaluotoon, sillä Skifferin pizzat ovat moderni kesäklassikko ja terassilla on ihana letkeä tunnelma. Jos ette tienneet, Liuskaluodossa on myös tynnyrinmallinen sauna, jonka voi vuokrata oman porukan käyttöön.

Liuskaluodon ja Liuskasaaren lautta liikennöi kahdenkymmenen minuutin välein 30.9. saakka – katso tarkat aikataulut.

4 ~ Mökkireissulle saaristoon

Jos haluat viettää saaristossa päivän sijaan kokonaisen viikonlopun, et tarvitse siihen omaa saarta tai edes läheisiä suhteita niihin onnekkaisiin, jotka sellaisen omistavat – senkus pirauttelet Estholmeniin ja tiedustelet vapaita päiviä. Jos nimi kuulostaa tutulta, se johtuu todennäköisesti siitä, että olen maininnut saaren monta kertaa aiemminkin. Kaupungilla olet tuskin kuullut Estholmenista, koska se on Helsingin parhaiten pidetty salaisuus – olin siitä itsekin pitkään hiljaa, kunnes tajusin, että toiminnan jatkumiseksi saari tarvitsee muitakin kuin vuosikausia käyneitä vakiovieraitaan. Tsekkaa siis myös Vienan ja Artun saarikuvat ja varsinkin Artun superhieno saarivideo! Haa, sen saankin liitettyä tähän alle.

Saarella voi majoittua joko mökeissä tai päätalon kammareissa, tai halutessaan vuokrata saaren kokonaan omalle porukalle, kuten meillä on tapana, jolloin käytössä on yösijoja yhteensä noin 14 hengelle. Koko saaren viikonloppuhinta ei ole nimittöin kovin kummoinen kun sen jakaa isomman porukan kesken. Tänä syksynä on tarkoitus lähteä saarelle vielä kerran ihan kauden lopussa, kun on virallisesti jo syksy. Tänäkin viikonloppuna olisi ollut tilaa ja mietin jo hetken saarikuumeessani peruisinko viikonlopulle varatun Rooman matkan.

Estholmenin sivuilta löytyy tietoa toistaiseksi vain ruotsiksi, mutta ei hätää, saaren intendentit Tim ja Kaj vastaavat tiedusteluihin myös suomeksi. Kerrataanpa kuitenkin vastaukset useimmiten kysyttyihin kysymyksiin: saarelle voi saapua omalla veneellä, mutta jos sellaista ei ole, perille pääsee helposti bussilla, autolla tai taksilla – matka Suvisaariston satamaan vie Helsingistä vain puolisen tuntia. Timi ja Kaitsu saapuu saaren veneellä noutamaan, kymmenen minuuttia myöhemmin olet jo perillä. Saaresta löytyy kaikki mitä ihminen voi kaivata rantasaunasta, nuotiopaikoista ja kallioista riippumattoon ja maailman tunnelmallisimpaan venevajaaseen, jossa pitää grillibileet tai rapujuhlat. Saarella on myös superkiinnostava historia, josta saa varmasti kuulla vaikka kaiken, jos vaan kysyy.

Estholmen, Suvisaaristo, Espoo
Venekuljetus Suvisaariston satamasta
Mökkejä/huoneita tai koko saari varattavissa syyskuun loppuun saakka, tiedustelut numerosta 044 015 3465 tai sähköpostitse calonius.tim@gmail.com

5 ~ Pitele sadetta Birgittassa

Hernesaaren ja Kaivopuiston väliseen rantaviivaan on avautunut viime vuosina useita kivoja paikkoja: Löylyssä pääsee saunaan ja pulahtamaan mereen ja Mattolaiturissa on parasta maanantai-illan ulkoilmaleffat. Oma suosikkini on kuitenkin Birgitta Hernesaari, jonne voi polkea aamupalalle, lounaalle, iltaviinille tai vaikka päivän ajaksi tekemään töitä. Otsikkoni on nyt hiukan harhaanjohtava, koska Birgitan valtava terassi heti meren äärellä on aivan mahtava paikka aurinkoisella säällä, mutta Birgitta on rantapaikoista myös kivoin sateen sattuessa, sillä sisätila on tunnelmallinen ja sieltä löytyy takka. Lempipaikkani on takan lähellä halkopinon vieressä, kääriydyn vilttiin ja tilaan ison kupin teetä. Muutenkin paras paikka etätoimistolle, sillä aurinko ei häikäise, sade ei kastele ja tietokoneen takaa näkee suoraan merelle. Sopii myös myrskypilvien bongaukseen.

Birgitta Hernesaari, Hernesaaren ranta 2
Auki joka päivä 9-22 syyskuun loppuun saakka

6 ~ Lähde uimaan

Helsingissä tapahtuu nykyisin niin paljon, että aivan kaikkeen ei millään ehdi! Allas Sea Pool kuuluu uutuuksiin, joita en ole edes ehtinyt vielä testata, mutta onneksi se ei ole menossa mihinkään. Kauppatorin kupeessa sijaitseva merikylpylä on ollut tänä kesänä monen ystäväni suosikkipaikka: merimaiseman ääreltä löytyy niin merivesiallas kuin lämminvesialtaita sekä tietysti sauna ja terassilla varustettu kahvila ja ravintola.

Allas Sea Pool, Katajanokanlaituri 2a, Kauppatorin kupeessa
Auki joka päivä alkaen 6:15, tarkista päivittäiset aukioloajat

Vielä useampi ystävistäni kannattaa tosin yhä perinteistä Stadikkaa eli Uimastadionin maauimalaa, jonne pääsee uimaan ja saunomaan, tai ihan vaan lojumaan aurinkoon. Uimastadion rakennettiin aikoinaan vuoden 1940 olympiakisoille, jotka peruttiin sodan vuoksi (onneksi se vihittiin lopulta kilpa-areenakäyttöön vuoden 1952 olympialaisissa). Pakkaa kassiin uikkareiden ja pyyhkeen lisäksi eväät, kirja ja aurinkorasva, koska loppukesänkin aurinko kärventää.

Uimastadionin maauimala, Hammarskjöldintie 5
Auki joka päivä 17. syyskuuta saakka

7 ~ Ulkoilmaleffa on paras leffa

Kaupungin tunnelmallisin elokuvateatteri löytyy kesäkuukausina Cafe Engelin sisäpihalta: Kino Engel tarjoilee leffaelämysten lisäksi ruokaa, viiniä ja uniikin miljöön Kauppatorin historiallisten kortteleiden keskellä. Mene yksin, ystävän tai rakkaan kanssa – tai vaikka porukalla, kunhan ette hölise näytösten aikana! Engelissä on nimittäin timanttisella maulla valitut leffat ja ohjelmistossa usein myös menneiden vuosien aarteita. Loppukesä on oikeastaan paras ajankohta ulkoilmaelokuville: kuvittele viltti, lasi punaviiniä ja ympärille lämmin musta yö.

Kino Engelin kesänäytökset jatkuvat 3.9. saakka – kurkkaa ohjelmistossa olevat elokuvat ja näytöspäivämäärät

8 ~ Vedä lounaaksi torilätty

Lättylounas päivän lehden kera kruunaa vapaapäivän, mutta tarjoaa myös loistavan tekosyyn livetä työpöydän ääreltä! Lätty Helsinki myy Fredantorilla sijaitsevasta punaisesta teltastaan suolaisten ja makeiden lättyjen lisäksi aamupuuroa, tuoretta pullaa ja tietysti kahvia. Samuli Simula poimii ainekset lähitilojen tuottajilta, suosii luomua, testaa kanta-asiakkailla uusia makuyhdistelmiä ja tykkää koirista. Se aamupuurokin on muuten ihan hiton hyvää.

Lätty Helsinki, Fredantori
Auki säävarauksella joka päivä 8-18 paitsi sunnuntaisin

9 ~ Hengaa Hietsussa

Hietsun kirppis on ollut tänä kesänä yksi lempipaikoistani, olen käynyt siellä monta kertaa viikossa ja istahtanut usein torikahveille tai lounaalle kirppiskierroksen jälkeen. Jos olet tositarkoituksella liikenteessä, parhaat ajat osua paikalla ovat joko varhain aamulla kahdeksan jälkeen kun myyjät saapuvat, tai sitten iltapäivällä siinä kolmen korvilla kun päivä alkaa olla pulkassa ja löytöjä tekee pilkkahintaan. Hietsun kauppahallista löytyy myös loistavia safkapaikkoja: suosittelen nuudelibaari Fat Ramenia ja ranskalaishenkistä bistroa Le Marchéa, jolla on terassi kauppahallin kupeessa. Talon rosé tarjoillaan matalista laseista ja lounaslistalla on aina hyvät salaatit, joista lempparini on jokirapu-avokadosalaatti.

Hietalahden torin ulkoilmakirppis, Lönnrotinkatu 34
Auki joka päivä syyskuun loppuun asti

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Estholmen, vuosi sitten

✖ ESTHOLMEN, SUVISAARISTO

Halkean onnesta! Tämä on yksi kesän odotetuimmista päivistä, suuntaamme nimittäin viikonlopuksi yhteen lempipaikoistani maailmassa – Suvisaaristoon pikkusaareen nimeltä Estholmen. Olemme ties kuinka monennetta kertaa vuokranneet sen kokonaan oman porukan käyttöön ja tällä kertaa meitä on peräti viisitoista (no seitsemäntoista, jos mäyräkoirat lasketaan mukaan) eikä saareen juuri enempää mahtuisikaan. Ohjelmassa on kaikkea sitä mitä voi odottaa viikonlopulta saaristossa: saunomista ja grillaamista, iltoja venevajalla, pulahduksia mereen, kahvia laiturin nokassa, ehkä nokosia riippumatossa. Nämä kuvat ovat viime vuodelta, silloin oli jo alkusyksy. Tällä kertaa ajattelin hengata lähinnä bikineissä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Saarelainen

Meuhkasin Estholmenissa siitä miten kivaa on viettää viikonloppu saaressa, kunnes tajusin, että seurueestamme puolet asuu Suomenlinnassa – heille saarielämä on ihan tavallista arkea eikä taianomainen pikkupako todellisuudesta. KATEUS! Onneksi saan minäkin välillä maistaa saarelaisen elämää, kuljeskella paljain varpain kalliolla ja juoda aamukahvini aaltojen äärellä. Älkää yrittäkö suomenlinnalaiset väittää etteivät teidän aamut ala joka päivä juuri näin, vähättelette kuitenkin ettei meille muille tulisi paha mieli.

2016-08-30-stellaharasek-estholmen-1

Yrittäjän arkea sen sijaan on, ettei niin vapaata viikonloppua olekaan, ettei siihen olisi tuupattu vähän töitä. Ei haittaa! Kalenterista ei nimittäin nykyisin löydy kuin projekteja, joita tekee ihan ilokseen. Kuvasimme saarella Marimekolle kampanjakuvia, niistä nähdään ensimmäiset myöhemmin tällä viikolla. Kuvausten jälkeen oli aikaa heitellä koirille keppejä. Kaikkea oli yllin kyllin – aikaa, keppejä ja keppien perässä pinkomisesta pakkomielteisen innostuneita koiria. Saarelta olisi löytynyt vielä yksi mäyräkoira, mutta sillä oli varmaan kiire vaania grillimakkaroita venevajalla.

2016-08-30-stellaharasek-estholmen-22016-08-30-stellaharasek-estholmen-32016-08-30-stellaharasek-estholmen-4

Dotsista lainatut liehulahkeiset farkut ovat nekin tämän syksyn uutuuksia, pakkasin ne kassiin kuvauskamppeiden joukkoon. Jos ne kuluttaisi syksyn ja talven aikana pehmeiksi, ensi kesään mennessä ne roikkuisivat lanteilta juuri täydellisesti kulahtaneella tavalla. Tuli vaan mieleen.

2016-08-30-stellaharasek-estholmen-52016-08-30-stellaharasek-estholmen-6

VILLAHUIVI* MARIMEKKO
MOS MOSHIN FARKUT* DOTS
FWSS:N VILLAPIPO BEAM STORE
PELLAVATOPPI ZARA
*KUVAUSLAINASSA

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Postcards from Estholmen, pt II

Vuorossa kuvapäiväkirja Estholmenin venevajasta, jota sivusin tovi sitten. Ihana paikka, jonne saarella kokoonnutaan iltaisin kuuntelemaan musiikkia rätisevästä radiosta, lorvimaan nuotion äärellä, kokkaamaan ja ennen muuta syömään. Pitkän pöydän ylle sytytetään lyhtyjä ja tuikkuja, merelle avautuvasta ovesta näkyy hyvällä lykyllä kuu ja sen silta. Matkakumppaneiden musiikkimaulle ei idyllisinkään saaristomiljöö mahda mitään, mutta olen onnekseni kehittänyt vahvan toleranssin sekä suomalaiselle iskelmälle että räpille.

2014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-12014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-22014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-32014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-42014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-52014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-62014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-72014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-82014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-92014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-102014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-112014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-122014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-132014-09-21-stellaharasek-estholmen-suvisaaristo-14

Nämäkin kuvat ovat ensimmäiseltä reissultamme alkukesästä. On vaikeaa olla kuvaamatta, kun kaikkialla on kaunista.

A photo diary from the Finnish archipelago.

Postcards from Estholmen, pt I

Vietimme viime viikonlopun Suvisaaristossa samassa saaressa, jossa kävimme ensimmäisen kerran kuukausi kaksi sitten kesällä. Kaivelen kohta viimeviikonloppuiset kuvat kamerasta, mutta sitä odotellessa en malta olla julkaisematta muutamia ruutuja tuolta menneeltä heinäkuiselta viikonlopulta.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-32014-09-15-stellaharasek-estholmen-2

Finlands Svenska Publicistförbund omistaa pikkuisen saaristoparatisiin nimeltä Estholmen, joka tuli meille tutuksi purjehtivien ystävieni ja yhtiökumppaneideni kautta: he ovat vierailleet saarella lukuisia kertoja vuosien varrella ja ottaneet sen omakseen. Yhdistys sai saaren Venäjän vallan aikaan lahjoituksena, joka oli aluksi vain miesten käytössä. Naisten tehtävä oli soutaa viereiseltä Pentalan saarelta safkaa, kunnes 60-luvulla miehille vihdoin valkeni, että kauniimmasta sukupuolesta voi olla muutakin iloa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-52014-09-15-stellaharasek-estholmen-42014-09-15-stellaharasek-estholmen-6

Historian havinasta puheenollen, saarella on vieraillut jopa Ruotsin kuninkaallisia. Nykyisin saari tarjoaa romanttisesti ränsistyneen pakopaikan myös meille ei-siniverisille, sillä sen saa vuokrata yhdistykseltä kuka vain. Punaisen päätalon ja sen vierashuoneiden lisäksi saarella on muutama pikkumökki, joista suosikkini on Villa Vita. Kalliollta merelle aukeava valkoinen mökki hinattiin vuosia sitten hevosvoimin jään yli naapurisaarelta. Torpassa on tarinan mukaan taikaa: siellä saa tiettävästi alkunsa poikkeuksellisen paljon lapsia. Olemme tästä huolimatta uskaltaneet majoittua sinne molemmilla reissuilla.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-72014-09-15-stellaharasek-estholmen-8

Saari sijaitsee sopivan matkan päässä maista. Sinne siirtyminen kestää juuri sen verran kauan, että tuntee olevansa kaukana kaikesta. Todellisuudessa bussi tuo Suvisaariston sataman pysäkille puolessa tunnissa ja venematka satamasta saareen kestää vain kymmenen minuuttia. (Matka voi toki tuntua yllättävän pitkältä, jos kahvimaito loppuu kesken viikonlopunvieton.) Oma vene ei ole onneksi välttämättömyys, vaan saarella on suuri moottorivene, jolla intendentti vie ja tuo vieraat takaisin maihin.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-142014-09-15-stellaharasek-estholmen-10

Matkanteko sujuu perinteisimmin tietysti purjeveneellä, jos sattuu olemaan niin onnekas, että omistaa moisen – tai on onnistunut ympäröimään itsensä onnekkailla purjeveneenomistajilla. Saari tuntuu olevan erityisesti purjehtijoiden suosiossa. Venelaiturin viereen rakennetun venevajan pitkän pöydän ääreen niitä mahtuukin toistakymmentä. Onneksi pöydän ympärillä on tilaa myös meille, jotka emme erota tyyrpuuria paapuurista.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-112014-09-15-stellaharasek-estholmen-9

Mietin aiemmin mitä ne mökeillään viihtyvät ihmiset oikein tekevät päivät pitkät. Nyt tiedän: lämmittävät saunaa, lukevat kirjoja laiturinnokassa ja miettivät mitä seuraavaksi söisivät. Siinä onkin laiskalle lomalaiselle juuri passelisti ohjelmaa. Jos jaksaa, voi heitellä koirille keppejä. Elleivät ne kuorsaa kyljellään laiturin lämpimillä laudoilla.

2014-09-15-stellaharasek-estholmen-132014-09-15-stellaharasek-estholmen-12

Ystäväpiirissä elää konsepti omasta saaresta: se on ultimaattisinta autuutta mitä moni meistä voi kuvitella. Käytännössä vuokrasaari taitaa kyllä olla kätevämpi. Estholmenia isännöivät kaksi intendenttia, joista jompikumpi on viikonloppuisin paikalla kunnostamassa kattoja, hakkaamassa puita ja vaivaihkaa vahtimassa, etteivät vieraat polta saunaa maan tasalle. Se ei ole vain vitsi, näin on kerran käynyt.

Varoitan, lisää kuvia luvassa. Terveisin wannabe-saaristolainen. Romantikon sieluni kaipasi venevajan lyhtyjen ja kynttilöiden keskelle ennen kuin edes tiesin, että sellainen paikka on oikeasti olemassa.

When and where, I’ll be there

Instagramiani (@stellaharasek) seuraavat ovatkin luultavasti huomanneet, että karkasin viikonlopuksi Suvisaaristoon. Lisää kuvia ja juttuja luvassa, kun saan merisuolan takuttaman tukan kammattua, nuotiontuoksuiset villapaidat tuuletettua ja hyttyset kaivettua korvista.

2014-09-14-stellaharasek-instagram-estholmen-suvisaaristo

FOLLOW ON INSTAGRAM @STELLAHARASEK

THE XX – TOGETHER