Arkistojen aarteet ~ Aloittavan bloggaajan tyylitunnustukset

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Moni asia on sittemmin muuttunut, yllättävän moni ei. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tunnisteen alta löydät muita vanhoja juttuja.

Törmäsin tyylikyselyyn ja haksahdin välittömästi. Jos joku kysyy, on pakko vastata!

✖  Oma tyyli
… on rennosti rock, välillä vähän kallellaan taideteolliseen graafikkolookiin (syytän mustasankaisia silmälasejani). Paljon mustaa, maustettuna harmaalla villalla ja valkoisilla t-paidoilla. Rakastan androgyyniä minimalismia, rosoista rokkityyliä, naisellista 70-lukulaista retroilua ja näiden kolmen kaikenlaisia yhdistelmiä. Tärkeää on laatu, käyttömukavuus ja helppous, lopputuloksessa huolettomuus. Kerrospukeutuminen on pop, vilukissa mikä vilukissa.

Suosikkiasioitani pillifarkut ja liehulahkeet, 70-lukulaiset minimekot ja mustat sukkahousut, leveät vyöt ja löysät pipot, rennot neuletakit ja raitapaidat, flipflopit, nahkarotsit ja väljät hupparit niiden alla, ryppyvartiset saappaat, puolet päästä peittävät aurinkolasit. Sekainen tukka ja tumma, lohjennut kynsilakka.


Kirjoituksessa ei alunperin ollut kuvitusta lainkaan. Sellainen on nykyisin ihan mahdoton ajatus, joten kuvitetaanpa tämä muutamalla blogin alkuaikojen kuvalla! Nämä otokset ovat aikakaudelta sen jälkeen, kun kasvot rajattiin pois tai sutattiin piiloon, mutta älkää huoliko, niitäkin kuvia nähdään kyllä vielä.

✖  Tyyli-ikonit
Kate Moss, Edie Sedgwick, Charlotte Gainsbourg, Patti Smith ja Sofia Coppola. Nuoren Debbie Harryn anteeksipyytelemätön punk vetoaa myös. Tästä ei todellakaan pidä ymmärtää, että oma pukeutumiseni olisi mitenkään innovatiivista.

✖  Lempivaatteeni
En selviäisi ilman pillifarkkujani, lempiballeriinojani, huivejani ja mustaa lakkiani. Kaikkien aikojen rakastetuin vaatteeni on kuitenkin Filippa K:n musta militaristinen talvitakki: uhmaa pystykauluksillaan Helsingin jäisiä tuulia ja taikoo minulle litteän rintakehän, suorat hartiat ja ryhdin.

✖  Lempiasusteeni
Guccin tuoksu nimeltä Rush 2 ja musta vanhasta vinyylilevystä valmistettu rannerengas.

✖  Kengät vai laukut?
Molemmat, mutta jos on pakko valita, kallistun kenkiin. Kenkien on ehdottomasti oltavat mukavat jalassa sekä täyttä nahkaa – jalkani ovat tarpeeksi ongelmaiset ilman huonolaatuisten kenkien aiheuttamaa lisäjännitystä. Rakastan matalia pohjia ja paksuja korkoja. Kesäisin ainoa oikea kenkä on flipflop, talvisin prätkäsaappaat. Sateella ja loskassa vetelen kumisaappailla. “Olisin mieluummin jäänyt peiton alle”-päivinä puen mustat Vansit.

Puhutaanpa silti hetki myös laukuista: ne saavat olla isot, rennot ja nahkaiset. Joskus käytän viikkokausia jotain satunnaista kangaskassia. Merkkilaukkuja en täysin ymmärrä. Laatua arvostan kyllä (mitä ei ehkä kangaskassien suurkulutuksestani arvaisi) mutta miksi hankkia laukku, joka keikkuu joka toisen julkimon käsivarrella – ja maksaa siitä vielä summan, joka vastaa kolmen kuukauden asuntolainanlyhennystä?

✖  Käytettyä vai ei?
Ehdottomasti kyllä! Ostan suurimman osan vaatteistani käytettynä eBaysta, huuto.netistä tai kirppareilta. Teini-ikäisenä kulutin puhki vintiltä löytyneita äitini 70-luvun aarteita, enää ne eivät mahdu päälle. Varsinkin laukuissa vuosien patinoimat vintagelöydöt miellyttävät uusia enemmän.

✖  Lempisuunnittelijat ja -merkit?
Aina ja ikuisesti Filippa K. Tiger Of Sweden, J. Lindeberg, Acne, By Malene Birger, Diesel. Jossain toisessa todellisuudessa: Stella McCartney, Marc Jacobs, Chloé, Chanel, Isabel Marant.

✖  Inspiraationi
Menneiden vuosikymmenten musiikki ja taide: 60- ja 70-luvun rokkiskene, Warholin Factory ja Edie, David Bowien androgyyni glitter, 80-luvun Madchester… Elokuvat ja populaarikulttuuri yleensä. Kaduilta poimitut ideat ja katumuotisivustot. Mikään tästä ei estä minua pukeutumasta kolme viikkoa peräkkäin farkkuihin ja neuletakkiin.

✖  Lempilehteni
Olen lehtifriikki ja luen aivan kaiken mitä eteeni osuu. Ehdoton suosikkini on silti sisustuslehti, Living Etc joka saa joka kuukausi katsomaan kotiaan uusin (ja harmillisen kriittisin) silmin.

✖  Voisin mielelläni näyttää…
Kate Mossilta, jos olisin monta vaatekokoa pienempi enkä näyttäisi harteista ylöspäin Jon Bon Jovilta. Tästä voinette arvata, että piinallinen prosessi nimeltä “brunetesta takaisin blondiksi” on yhä pahasti kesken.

Huomioita kymmenen vuotta myöhemmin

Apua, en edes muistanut paljonko rakastin balleriinoja – en ole omistanut sellaisia enää vuosiin! Leveitä vöitäkään en nykyään juuri käytä eikä kaapista löydy enää yhdetkään Vansit, mutta melkein kaikki muut suosikit pitävät edelleen pintansa. Inspiraation lähteet ja ihmiset, joiden pukeutumisesta pidän: nekin pitkälti yhä samat, vaikka listaan on tullut toki kymmenessä vuodessa jatkoa. Lempituoksu on yhä sama ja se Filippa K:n takki oli käytössä vielä viime talveen asti. Vieläkään en omista yhtään luksuslaukkua. Käytän yhä tummaa kynsilakkaa, mutta lohjennut grungelook ei inspiroi kyllä enää yhtään.

Tyylini muuten kuulostaa tämän kyselyn perusteella paljon paremmalta kuin mitä muistan sen tuohon aikaan olleen – vai tuliko se tunikoissa ja violeteissa polvisukissa jumittaminen vasta tämän jälkeen? Selvinnee kun kahlaan pidemmälle arkistoissa (pahimmat jutut ja kuvat taitavat siis olla vasta edessä).

Kymmenen vuotta sitten oli ehkä helppoa hahmottaa visuaalista maailmaansa ja identiteettiänsä tiettyjen lempisuunnittelijoiden ja -merkkien kautta, mutta se ei tunnu enää kovin olennaiselta. Tietyt merkit toki tuntuvat pysyvän mukana vuodesta toiseen, Filippa K on niistä yksi, rinnallaan on monia uusiakin. Osa edullisempia, osa hintavampia – esimerkiksi “toisessa todellisuudessa” -Isabel Marant on nykyisin hyvin edustettuna kaapissani! Kaikki Marantin vaatekappaleet on tosin hankittu käytettynä, joten tämä muutos ei vaatinut äkkirikastumista, vaan nettikirppisonnea ja nopeutta.

Lehtien kulutus on tipahtanut kymmenessä vuodessa dramaattisesti, lehtiäkin on nykyisin niin paljon vähemmän. Living Etc on yhä olemassa, mutta Pinterest ja some on tainnut korvata sen. Rakastan kyllä yhä painosta saapuneen lehden musteen tuoksua.

Elämäni Jon Bon Jovina on onneksi jäänyt taakse kauan sitten. Ei tule ikävä.

(IKI)SUOSIKKIASU

Yksi kaikkien aikojen suosikkiasuistani on mustan jakun, bändipaidan ja farkkujen yhdistelmä. Olen viilettänyt samassa yhdistelmässä teinivuosista saakka enkä ole vielä kyllästynyt, joskin nyanssit ovat vuosien varrella hioituneet hivenen sofistikoituneemmiksi. Ihan ensimmäinen musta jakkuni taisi olla olkatoppauksilla varustettu kasarihirvitys, jonka ongin Ylitornion kierrätyskeskuksesta, vaatteideni pääasiallisesta ostopaikasta silloin kun olin teini. Nykyisin kiinnostaa vähän tyylikkäämmät ja sirommat takit, kuten Filippa K:n niukka jakku jossa on ihana rypytetty selkä, tai näissä kuvissa esiintyvä Tiger Of Swedenin superkaunis klassikko, tiheästä villakankaasta tehty jakku jossa on täydelliset mittasuhteet.

Useimmiten yhdistelen jakkuun ja bändipaitaan pillifarkut, mutta viime aikoina olen sportannut näitä asteen rennompia boyfriend-farkkuja, jotka löysin parilla eurolla kirpparilta. Ajattelin ensin ratkoa niiden polvet auki, mutta sitten tykästyinkin siihen, että ne ovat täysin ehjät. Koskematon keskisininen denim näyttää yllättävän freesiltä kun on kulkenut viime kuukaudet revityissä pillifarkuissa.

Second Femalen laukku on juuri passelinkokoinen päiviin, kun ei tarvitse kantaa mukana kameraa tai tietokonetta. Pussukkamallinen malli nyörikiristyksellä on myös yksi ikisuosikeistani, olen omistanut elämäni varrella monta samanmallista veskaa ja kuluttanut kaikki loppuun. Olen tainnut imeä tämän äidiltäni, hänellä oli muistaakseni ihan samanlaisia laukkuja silloin kun olin pieni. Välillä tuntuu, että olen oppinut äidiltäni oikeastaan kaiken mitä ajattelen tyylistä ja pukeutumisesta.

Lempiasuni on helppo muokata kengillä sopivaksi tilanteeseen kuin tilanteeseen: tennarit tekevät kokonaisuudesta rennon, nilkkapituiset buutsit tuovat siihen särmää ja koroilla syntyy asteen salonkikelpoisempi look, joissa voi painella vaikka viinilasilliselle. Vilu alkaa jo nipistellä paljaita varpaita, mutta lämpöisempinä päivinä on onneksi vielä tarjennut kipittää kantabaariin naapurikortteliin.

Käytin bändipaitoja koko ajan vielä neljä tai viisi vuotta sitten. Sittemmin olen kuluttanut pari puhki ja myynyt ja antanut osan pois – ei vaan tule enää yhtä usein pidettyä kuin silloin joskus. Led Zeppelinin musta miesten t-paita on yhä lempparini, siitä en luovu! Ja kun olen rakastanut senkin rikki, ostan tilalle samanlaisen.

MUSTA JAKKU* TIGER OF SWEDEN SS17
SECOND FEMALEN LAUKKU* DOTS SS17
NAHKAISET REMMIKOROT COS
FARKUT & SORMUS KIRPPIS
RANNEKETJU YSTÄVÄLTÄ
LED ZEPPELIN T-PAITA IKIVANHA
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

MOKKAUNIVORMU

Jakkupuvut eivät ole minun juttuni, mutta mokkanahkainen kokoasu voisi olla! Hiekan värinen mokka vaatii tumpelolta vähän varomista kahvikupin kanssa, mutta noin muuten se on minusta superfreesi syyskuisilla kaduilla. Lämpiminä päivinä tarkenee vielä paljain säärin, aion ottaa siitä kaiken irti niin kauan kuin sitä vielä kestää. Kipittää mokkahameessa ja rennoissa koroissa, käyttää niukkoja pikkutakkeja ja rotseja hihat työnnettynä kyynervarsiin. Takki auki syyskuuhun, huiveihin ja villapaitoihin ehtii kääriytyä sitten kun on pakko.

Vaaleat värit kiinnostavat tällä hetkellä: juuri tuo auringon haalistama hiekka, harmaan vaaleimmat sävyt, vaaleaksi kulunut khakinvihreä ja tietysti puuterinen vaaleanpunainen, joka vaan jatkaa vuodesta toiseen lempivärinäni mustan ja tummanharmaan ohella. Jopa keltainen on alkanut kiehtoa: pastelliseksi haalistunut sitruksenkeltainen, josta tulee mieleen 60-luvun lomakuvat ja eteläranskalaiset aurinkovarjot. Illat pimenevät sellaista tahtia, että väriterapiaa kohta tarvitaan.

Kuvien tummat silmät eivät suinkaan ole omaa käsialaani – en varmaan osaisi edes tehdä noin pehmeää jälkeä. Minulle tehtiin meikki aiemmin päivällä työtilaisuuden yhteydessä ja ihmettelin koko loppupäivän vastaanosuvista peileistä kuka sieltä oikein katselee takaisin. En osaa oikein katsoa itseäni vahvasti meikattuna, tulee vähän itsestä vieraantunut olo vaikka jälki olisi kuinka kaunista. Kevyt arkimeikki kyllä kiinnostelee nyt kun aurinko ei enää helli ihoa ihan päivittäin – ehkä voisi pikkuhiljaa kaivaa kesäksi peilikaappiin unohtuneet purnukat takaisin esiin.

Nahkaiset sandaalit ovat kesän kirppislöytö, jotka vilahtivatkin täällä tovi sitten. Harvoja korkokenkiä, joita olen jaksanut viime aikoina käyttää: puinen korko on tukeva ja lesti loistava. Jauhan aina siitä miltä mitkäkin kengät tuntuvat jalassa, mutta se on oikeasti aina ensimmäinen asia, jonka uusia kenkiä harkitessani selvitän. Jos niissä ei ole kiva kävellä, ne eivät tule päätymään jalkaan kuitenkaan, joten sellaisia on turha kerätä kaapin perään pölyä keräämään. Mikko aina haaveilee näkevänsä jalassani Saint Laurentin neljäntoista sentin stiletot – jotka ovat kieltämättä superkauniit – mutta veikkaan, että haaveeksi jää, koska en jaksaisi kävellä niissä metriäkään.

MOKKATAKKI* & HAME* TIGER OF SWEDEN JEANS SS17
MUSTA KASMIRNEULE* SAND
NAHKALAKKI MATKAMUISTO ROOMASTA
SANDAALIT & KUPARISORMUS KIRPPIS
RANNEKETJU LAHJA YSTÄVÄLTÄ
*SAATU

Mutta mitäs sanotte vaaleasta mokasta – hot or not? Entäs mitkä sävyt hallitsevat teidän vaatekaapissa tänä syksynä?

PHOTOS BY JARNO JUSSILA