Kesäfleda ja muita kesän merkkejä

Hups! Taisin puolivahingossa pitää muutaman päivän blogiloman. Olin kai elänyt loppukevään kiireiden aikaan niin tiukasti kiinni kamerassa ja tietokoneessa, että piti näemmä katkaista liian läheiseksi muodostunut symbioosi. Nyt on nukuttu, liehuttu ulkona ja puuhattu kaikenlaisia epäolennaisia asioita, joiden puuhaamiseen on varaa silloin kun ei ole kiire. Kyllä te tiedätte, unohduttu lueskelemaan jotain kaksi vuotta vanhaa lehteä ja tutkittu mitä eteisen ylähyllyille on aikoinaan tungettu (olisin oikeastaan mieluummin ollut tietämättä, koska vastaus on: helvetisti raksakamaa).

No mitä uutta auringon alla? Kaikenlaista, mutta aloitetaan tyylijutuista ja tukasta! Kävin kulman takana Dandyssa ja Marko pisti kesän kunniaksi päähän vähän enemmän vaaleaa. Tyvi on toki yhä tumma enkä tiedä huomaatteko suurta eroa entiseen, mutta omaan silmään ilme on paljon freesimpi nyt kun nuo kasvojen ympärillä olevat suortuvat on vaalennettu ja raitoja on muutenkin siellä sun täällä enemmän.

Olen ottanut käyttöön myös uudet aurinkolasit, jotka sain Trend Opticista tovi sitten. Jacques Marie Mage on ranskalaissyntyisen suunnittelijan Jerome Jacques Marie Magen perustama kehysmerkki, jonka koti on Los Angelesissa. Kehyksissä on todella kauniita yksityiskohtia, jotka ovat saaneet vaikutteita Art Decosta, American folkloresta ja La Belle Époquesta. Lasit ovat superlaadukkaat ja se näkyy ja tuntuu kaikin tavoin, varsinkin silloin kun pistää ne päähän ja tajuaa miten helppo ja hyvä niillä on nähdä.

Tykkään erityisesti siitä miten luksuksen määritelmä tuntuu muuttuneen viime vuosina: materiaalit ovat toki huippuluokkaisia ja kehykset valmistetaan numeroituina Limited Edition -sarjoina (omat lasini ovat numero 114/300 eli niitä on tehty tässä värissä vain 300 kappaletta). Mutta vielä enemmän arvostan sitä, että kehykset valmistetaan käsityönä Japanissa eettistä tarkastelua kestävissä olosuhteissa ja jokaisesta myydystä kehyksestä lahjoitetaan prosentti Pohjois-Amerikan luonnonpuistoille alueen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Danten pitkä kauluspaita on ollut kevään käytetyimpiä vaatekappaleita. Se sopii kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ja näyttää aina superhyvältä, voiko vaatteelta toivoa enempää? Ainiin, se ei myöskään rypisty, siksi olenkin pakannut sen mukaan myös kaikille reissuille. Se on hitusen lyhyt käytettäväksi mekkona, mutta kyllä sitä saa hellepäivänä huidella minimitoisssa, jos siltä tuntuu. Takaa se on kyllä reilusti pidempi, joten vilautteluvaara ei ole akuutti.

Meidän lähellä asuu kultainen noutaja, joka osuu paikalle sattumalta aina kun norkoilemme jossain kadunkulmassa kuvaamassa. Se tulee aina moikkailemaan ja hakemaan rapsutusta, niin liikuttava tyyppi. Omistaja odottelee tottuneesti vieressä, kun koira vaihtaa kuulumiset naapuruston kanssa.

Asusterintamalla mennään aika kepeissä kesätunnelmissa. Parin euron verkkokassi ajaa laukun asiaa niinä hetkinä kun ei ole mitään sen kummempaa kannettavaa. Rakastan noita nahkapunottuja sandaaleja, ne ovat jalassa niin pehmoiset, että toivoisin kaikkien kenkien tuntuvan tältä. Korkoa on just sen verran, että olemus saa ryhtiä ja sääret ylimääräisiä senttejä, eivätkä ne paina, vaikka kävelisi läpi kaupungin. Huomaan, että mukavuudenhalu vaan lisääntyy vuosien varrella – ei jaksa yhtään vaatteita tai kenkiä, joissa on hankalaa, hidasta tai ikävää liikkua. Ne ovat elämää varten, ei toisinpäin.

Suuret aurinkolasit ovat kyllä mitä täydellisin kesäasuste – ne suojaavat silmiä säteilyltä ja säästävät turhalta siristelyltä, mutta lisäksi ne piilottavat meikittömien kasvojen tummat silmänaluset ja saavat näyttämään filmitähdeltä. Viime viikkojen stressi sai ihon oireilemaan eikä sille tee mieli laittaa kuin aurinkosuojaa, joten filmitähtihämäykselle on tarvetta.

DANTE PITKÄ PAITA* DOTS
JACQUES MARIE MAGE AURINKOLASIT* TREND OPTIC
MUSTA VERKKOKASSI GRANIT
UNISA NAHKASANDAALIT* SOKOS
KORUT VINTAGE
*SAATU

Tukka hyvin, kaikki hyvin. Palataan pian muihin kuulumisiin! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on kaikki mallillaan.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Vähän vaaleampi

Kuten jotkut teistä ehkä muistavat, lopetin pari vuotta sitten hiusteni jatkuvan vaalentamisen ja annoin oman värin kasvaa esiin. Vaalennetut latvat tumman tyven kanssa loivat liukuvärjätyn surffilookin, josta kirjoitinkin silloin paljon toivotun jutun. Halusin pois värjäyskierteestä ja siinä totisesti onnistuin, sillä olen tainnut sen jälkeen käydä Dandyssa vain muutaman hassun kerran. Sen on välillä kyllä hapsottavasta habituksestani huomannutkin, että reuhkani viimeisimmistä treffeistä Markon kanssa on kulunut aivan liian kauan – niinpä sovin pitkästä aikaa tärskyt Viiskulmaan. Sanon vaan, että AAH! Olin melkein unohtanut miten ihana koko peilikuvaa kirkastava vaikutus kampaajakäynnillä on.

Oli alkanut viime aikoina tuntua, että johan sitä enemmän tummaa kuin vaaleaa tukkaa on tullut tässä tovin katseltua. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta vaihtelu virkistää, teki taas mieli olla pitkästä aikaa vähän vaaleampi. Sävy on tehty tuttuun tapaan rennoilla raidoilla, tyvi on tuttuun tapaan yhä tumma ja omaa väriä löytyy yhä runsaasti sieltä vaalennettujen suortuvien joukosta. Pituuttakin lähti kymmenisen senttiä.

Mitä, ettekö huomaa hiuksissani mitään eroa entiseen?! No, ette ole ainoita. Olisi pitänyt ehkä napata nämä kuvat heti kampaajakäynnin jälkeen kun ne oli suoristettu sileiksi ja taivutettu sen jälkeen lyyrisille laineille – voi että ne olivat ihanat, näyttivät hetken ihan fiktiivisen henkilön hiuksilta. Ehkä sellaisen Stellan, joka silittää vaatteensa, petaa sänkynsä, meikkaa joka päivä ja huomaa, jos villapaitaan on tullut reikä. Silloin jokaikinen vastaan talsinut tuttu kiljaisi OOH KÄVIT MARKOLLA! (Kyllä, he kaikki tuntevat Markon nimeltä, koska suurin osa tuttavapiiristäni käy Markolla myös.)

Mutta uudet ne jokatapauksessa ovat, vaaleammat ja freesimmät kuin pitkään aikaan! Parasta piristystä talveen, kun tuntuu että harmaata naamaa ei kohta enää erota seinästä. Ja tiedän, tiedän – olemme olleet puolet talvesta ihan muilla mailla, mutta räntä raapii rusketuksen naamasta alle viikossa (Mikolle kiitos tästä kovin kuvaavasta ilmaisusta). Koko Meksiko tuntuu jo ihan unelta, mutta onneksi on kuvat muistuttamassa, että siellä me olimme, ihan hetki sitten.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Friday I’m In Love

AI ETTÄ! Onnea on lokakuinen perjantai, jonka päätteeksi lavalle astuu Robert Smith ja hänen vanavedessään koko The Cure! Aurinko paistaa, viikon työt on melkein tehty ja pikkuvaimoileva poikaystävä puunasi juuri keittiön kauniiksi. Ihan kohta lähden koiran kanssa hakemaan pullon kuohuvaa, sillä kaupunkiin on keikan kunniaksi saapunut The Curen ystäviä Lontoosta saakka. Kylläpä ihmistä nyt lellitään.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-12016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-22016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-3

Valokuvissa vilahtaa monta tämän hetken lempiasiaa, kuten Gaudetesta hankittu puuterinvärinen villapaita, joka on piessyt kertaheitolla kaikki harmaat villapaitani. En osaa edes selittää kuinka primitiivisellä tasolla tuo väri mustassa sielussani väreilee. Syksyn kauneimmat buutsit sain toissapäivänä yllätyslahjana Stylesnobilta, huh miten nappiin osunut valinta meikäläiselle! Tanskalaismerkin syysmalliston kenkiä voi (ja siis kannattaa) käydä kurkkimassa Fredrikinkadun Dotsista. Niin, päätyipä kuvaan myös ikisuosikkini, laiska elukka, jolla on ollut koko päivän kiire siirtyä aurinkoläntin mukana huoneesta toiseen. Rankka elämä, joutunut kävelemään parhaan paikan perässä vaikka kuinka monta metriä. Navanrusketuskausi ei ole kaikkien osalta ohi.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-5

Sain testiin tukun italialaisen Davinesin tuotteita, toivon että pelastavat kesän takuttaman tukkani. Putelit ovat niin kauniit, että olen jo etukäteen vakuuttunut sisällön supertehosta. Mutta ei tässä sentään pelkän estetiikan varassa vedellä – luottamusta lisää toki sekin, että kaikki muutkin tähän mennessä testaamani merkin tuotteet ovat toimineet tähän pehkoon ihan loistavasti.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-42016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-6

Vierashuoneessa on uusi – tai oikeastaan todella vanha – marokkolainen peitto, joka heijastaa huoneen täyteen taikaa. Voisin viettää siellä tunteja torkkuen, lueskellen ja katsellen kuinka valo liikkuu seinillä ja katossa. Viime päivien kiireiden keskellä se on jäänyt haaveeksi, viikonloppuna sitten. Uskon saavani seuraa ainakin tuosta allaolevasta eläimestä, joka on muuten edelleen samassa asennossa tuossa samassa paikassa. Kysytte kuitenkin, vintagepeitto on hankittu Madesignista, putiikista, joka tuo Marokkosta maailman kauneimpia tavaroita. Palaan siihen pian, sillä olemme touhuneet viime aikoina Antin ja Anniinan kanssa vaikka ja mitä.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-72016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-82016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-9

En ole vielä valinnut illan keikkavaatteita, mutta jalkoihin kiskon kyllä nuo buutsit ja olalle nappaan Filippa K:lta hankitun pikkulaukun. Molemmat on sattumalta tehty täysin samanlaisesta, pehmeästä ja mokkamaisesta nahasta. Kaveriksi kenties paljettimekko… Tai pillifarkut ja villapaita. Hmm. Olin kirjoittamassa, että kaukana ovat ajat, kun kuuntelin The Curea lahkeista rispaantuneissa pillifarkuissa, maihinnoususaappaissa ja kulahtaneessa bändipaidassa, mutta aloin sittenkin juuri epäillä, että nykyinen tyylini on siitä vain sofistikoitunut aikuisversio.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-10

Käsintehdyt hopeakorut näyttävät nekin samalta, mutta ovat oikeasti aivan eri vuosikymmeniltä ja eri kolkista maailmaa. 60-lukulaisen rannekorun olen hankkinut antiikkikaupasta vuosia sitten ja lahjoittanut sittemmin miehelle, sillä se on minulle aavistuksen suuri. Leveä hopeasormus puolestaan on lahja häneltä minulle, kannan sitä mukana melkein joka päivä (se on niin painava, että “kantaa” on sanavalintana täsmälleen oikea).

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-122016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-11

Mahalon Vacation Glow on ollut viime viikkojen hitti – matkakuume meinaan yltyy ja lentolippuja on takataskussa useampikin. Hups. Haluaisin kertoa lisää hetiheti, mutta nyt on ihan pakko kipittää suihkuun ennen kuin vieraat tulevat. Ja niin, Mahalosta puheenollen: Havaijia henkivään arvontaan osallistuneille tiedoksi, että voittajat on valittu, käykääpä kurkkimassa kirjoituksen lopusta.

Pirskahtelevaa perjantaita – ehkä nähdään illalla The Curen keikalla?

PHOTOS BY STELLA HARASEK