Ruisrockin jälkeistä elämää

Kirjoittaja ei ollut ihan hetkeen varma onko sitä.

Terveiset sohvan pohjalta. Sillä sekunnilla kun kolmen vuorokauden Ruisrock-työputki päättyi, selkä sanoi sopimuksensa irti ja samaan syssyyn flunssa katsoi tilaisuutensa koittaneen. Ulkona paistaa aurinko ja ihmiset polkevat viinipullot kilisten kasseissa rantaan, kun minä koitan löytää sohvalla asennon, joka sattuisi vain vähän. Välillä käyn parvekkeelta kurkkimassa katua kuin maailmaa, johon en kuulu. Pakkolevon keskellä on ollut aikaa oivaltaa, että kevään (tai viimeisen kymmenen vuoden) aikana kertynyt stressi tulee nyt korvista kohisten. Saa tulla, tervemenoa! En jää ikävöimään, enkä ajatellut kutsua toiste kylään.

Mietin pyytäisinkö anteeksi täällä vallinnutta hiljaiseloa. Sitten ajattelin, että olette niin viisaita, että ymmärrätte, että siihen on syy – kiitos siis kärsivällisyydestä. Keräilen itseäni hetken ja kerron sitten lisää. Sitä odotellessa: Ruisrock-kuvia! Minä otin muutaman, sen minkä kiireiltäni kerkesin, pitkätukka loput. Taitava tyyppi, osaa käsitellä niin kameraa kuin selkänsä särkeneitä kärttyisiä naisia.

2016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-12016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-22016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-32016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-72016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-52016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-62016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-42016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-82016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-222016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-172016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-162016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-122016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-132016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-142016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-152016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-112016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-232016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-182016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-192016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-202016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-102016-07-13-stellaharasek-ruisrock2016-9

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Niin kauan kuin minulla on vielä varjo

Viikonlopun mittainen matka pois arkiympyröistä riittää suistamaan ihmisen hyvällä tavalla raiteiltaan. Maanantaina vietin vahingossa vapaapäivän – en vaan jaksanut avata tietokonetta. Nukuin päiväunet, kuljeskelin koirien kanssa rannalla, seurasimme kun lehdet leijailivat alas. Katsoimme toisiamme. Tästä se alkaa, väjäämättömästi, varmasti. Vuodenaikaa ei voi lähettää takaisin, jos se ei sovikaan, tai perua, jos ei ennätä ottaa sitä vastaan. Sieltä se saapuu välittämättä siitä olemmeko me valmiita vai emme. Päätellen möhellyksestään lehtikasoissa: ainakin Luna toivottaa syksyn tervetulleeksi.

2015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-12015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-32015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-2

Ajelehtiminen jatkui, kun ajoimme Mikon kanssa Turkuun katsomaan Jacques Henri Lartiquen vanhoja Riviera-valokuvia. Ranskalainen taidemaalari valokuvasi harrastuksekseen ja ehti elämänsä aikana kerätä yli 150 000 valokuvan arkiston, joissa Riviera on vielä nuori ja viaton, kuuluisat näyttelijät ja taiteilijat huolettomia lomavaatteissaan. Kuvissa vilahtaa tuttuja kasvoja: Jean Cocteau, Picasso, John F. Kennedy, Grace Kelly. Myös Lartiguen kolme kaunista vaimoa toinen toistaan kimaltavimmissa muotokuvissa.

2015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-42015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-52015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-6

Turun taidemuseon tiistaipäivä oli humisevan hiljainen, näyttelyä oli katsomassa lisäksemme vain jokunen kiireetön. Kävelin mustavalkoisten valokuvien äärellä ja pidin niistä vielä enemmän kuin olin aavistellut. Niissä välkehti meri ja kultainen hiekka, pitkien rantapäivien raukeus, tunne kuolemattomuudesta, joka kuuluu nuoruuteen. Rivieran rantakallioiden lämpö hohkasi vedoksista, teki mieli koskettaa. Varhaisimpiin kuviin oli tallennettu juuri se taianomainen hetki kun kaikki on vielä hyvin – ympärillä ystävät, rakastetut ja loputon aurinko, eikä kukaan osaa kuvitella, että tätä onnea voisi rikkoa mikään. Kuvien yllä leijui outo jännite, ehkä takaraivossa tikittävä tietoisuus siitä että huolettomat päivät eivät jatku ikuisesti, aavistus sodasta joka pian rikkoisi Rivierankin rantojen rauhan.

2015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-72015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-8

Selasin näyttelylehtistä ja tunsin kuinka kaikkialla syttyi pieniä valoja. Everything shimmers in the sun. I’m dizzied, numb, stunned. People say, I can’t believe my eyes. Me, I always believe my eyes. Lartigue selvästi tiesi myös miten sanoja taivutetaan.

Näyttely on auki Turun Taidemuseossa vielä tämän viikonlopun, menkää jos ehditte. Kahvilasta saa kahvia ja taidemuseon pikkukaupasta postikorttien muodossa palasen Rivieraa mukaansa.

2015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-102015-09-18-stellaharasek-rivieraroadtrip-11

Rakastan olla tien päällä, mutta saanko reklamoida: miksei enää ole huoltoasemia, jotka haisevat bensalta ja liian kauan seisoneelta kahvilta? Niistä sai aina parhaat munkit, sellaisia joista varisi sokeria sormiin ja syliin ja suupielet olivat tahmeat koko loppumatkan. Kunnollisia huoltsikkamunkkeja ei saa enää ja se on kyllä synti ja häpeä.

Otsikko on lainattu omakuvien sarjalta, jonka Lartigue aloitti 90-vuotiaana.

Kuvat minusta Mikko Rasila

Happy going nowhere, just around here

Matkasimme viikonlopuksi länsirannikolle vain todetaksemme, että Turussa on täydellinen satutalvi. Pakkasta on vain pari astetta, mutta maisema on muuttunut valkoiseksi. Puiden oksat riippuvat raskaina vastasataneesta lumesta, ikkunat ovat huurteessa, jää narskuu tennareiden alla. Koirille talvi tulee joka vuosi yhtä onnellisena yllätyksenä – kuono työnnetään kinokseen ja sitten kuuluu nuuuuuuhk.

2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-01 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-02 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-03 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-04 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-05 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-06 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-07 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-08 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-09 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-10 2014-11-23-stellaharasek-travels-turku-11

Viime vuosina alkanut vaivihkainen lämpeneminen lumelle jatkuu. Onhan siinä puolensa. Se heijastaa loppuvuoden vähän valon satakertaisena ympärilleen.

THE SMITHS – ORDINARY BOYS