9 x luottovaate syksyyn

Kaupallisessa yhteistyössä Nanso, sisältää arvonnan

✖ AINEEN TAIDEMUSEO, TORNIO

Terveisiä Torniosta! Olin ennen pohjoiseen lähtöä poiminut mukaan suosikkini Nanson alkusyksyn mallistosta ja nähnyt mielessäni kuinka kuvaisimme ne pikkukaupungin idyllissä oranssina ja punaisena leimuavan ruskamaiseman keskellä. Ei sitten mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä kuvauspäivänä heräsimme säkenöivän syysaamun sijaan kaatosateeseen. Valo oli harmaata ja latteaa, sellaista jossa saa aikaan ehkä epätarkkoja taidekuvia (jotka ovat toki yksi suosikkiasioitani maailmassa) muttei inspiroivia syysmuotikuvia. Varsinkaan jos nenä on punainen ja huulet sinertävät – lämpötila oli nimittäin tipahtanut yön aikana edellispäivän ihanasta lämmöstä luihin pureutuvaan koleuteen.

Onneksi olemme improvisaation mestareita. Muistin Aineen taidemuseon, joka toimii torniolaisen arkkitehti Matti Porkan suunnittelemassa Rajakartanossa yhdessä Tornion kaupunginkirjaston kanssa. Siellä tuli vietettyä paljon aikaa silloin kun olin Tornionjokilaaksossa asuva taiteesta ja kirjallisuudesta innostunut teini. Museon vakituinen näyttely keskittyy suomalaiseen kuvataiteeseen vuodesta 1814 aina nykytaiteeseen asti, painopisteenä suomalaiset ekspressionistit ja toisesta ääripäästä 50- ja 60-luvun Prisma-ryhmän taiteilijat, jotka inspiroituivat kansainvälisestä modernismista ja voimakkaista väreistä.

Teininä en osannut vielä hirveästi arvostaa viime vuosisadan suomalaista taidetta, mutta vaihtuvat nykytaidenäyttelyt kävin katsomassa ja luuhasin tietysti kaupunginkirjaston musiikkiosastolla kuuntelemassa Black Sabbathia, josta siirryin astetta savuisempaan Led Zeppeliniin. Sitä löytyi kirjastosta vinyylinäkin!

Kävelimme taidemuseoon, esittelimme itsemme ja spontaanin ideamme: olisiko mitenkään mahdollista, että voisimme kuvata muotijuttumme museon tiloissa? Johtaja itse oli paikalla ja ilahtui: tottakai! Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että pohjoisessa asiat sujuvat keskimääräistä letkeämmin – kaikki aina järjestyy jotenkin. Kiitos siis taidemuseolle kuvauslokaatiosta ja siitä, että sain levitellä syysmuotisuosikkini auditorioaulan Aallon suunnittelemille tuoleille. Ah, ne tuolit ovat niin kauniit! Museorakennuksen suunnitellut arkkitehti oli ollut aikoinaan Artekilla töissä ja valinnut vanhan työpaikkansa kalusteita myös Aineen tiloihin.

Mutta mennäänpä muotiin: poimin alkusyksyn mallistosta yhdeksän suosikkivaatetta, jotka yhdistin seuraaviin kuviin. Suomessa suunnitellut vaatteet sopivat muuten täydellisesti taidemuseon miljööseen. Että onni onnettomuudessa – kiitos kolea sadepäivä, kun järjestit asiat parhain päin.

Rennot kauluspaidat kuuluvat vaatekaappini vakivarustukseen, ne näyttävät aina hyvältä farkkujen kanssa ja korkeakorkoisilla nilkkureilla saa kokonaisuudesta helposti skarpin. Koivu-paitapusero on tehty pehmeästä ja kauniisti laskeutuvasta viskoosi-tvillikankaasta, joka tuntuu ihanalta päällä. Pidän aavistuksen vajaamittaisista hihoista – kerrankin ei tehnyt mieli kääriä hihoja. Tulee mieleen 60-luvun niukat mitoitukset.

Yhdistin paitaan mustat Viistasku-farkut, jotka ovat ennenkin vilahtaneet blogin kuvissa ja kuuluvat Nanson vakiomallistoon. Törmään yhä kysymyksiin: siis mitä, tekeekö Nanso nykyään farkkujakin?! Kyllä tekee, ja hyviä tekeekin. Minna Sillanpään suunnittelema Viistasku on klassinen pillifarkku, joka istuu napakasti ja puristamatta. Mattapintainen musta toimii loistavasti minun enimmäkseen melko pelkistetyssä vaatekaapissani, farkuista toki löytyy myös tummansininen versio.

En malta olla sujauttamatta muutamia teoskuvia väliin. Mari Oikarisen Still-niminen teos on osa Aineen taidemuseon syyskuun loppuun saakka kestävää MET-näyttelyä. Kokonaisuudessa on mukana kolme taiteilijaa, Oikarisen lisäksi Esa Meltaus ja Tom Engblom, jonka teos Ennuste huomiseksi vilahtaa seuraavissa kuvissa.

Koivu-mekossa on sama printti kuin äskeisessä kauluspaidassa. Tykkään rennon mekon helppoudesta, varsinkin sen helposta yhdisteltävyydestä: alle voi pukea nahkaleggingsit tai sukkahousut ja melkein mitkä tahansa kengät toimivat tennareista korkoihin tai saappaisiin. Puuvilla on niin pehmeää, että tuntuu kuin olisi lähtenyt yöpaidassa töihin, mutta ilme on silti varsin kaupunkikelpoinen. Tälläisiä hyvän mielen vaatteita todellakin tarvitaan, kun syksy pimenee ja aamuista tulee yhä koleammat.

Nappasinpa mukaan yhden Villa-huivinkin. Sitä olisi löytynyt viininpunaisena, sinapinkeltaisena ja tummanvihreänä, mutta en voinut vastustaa vaaleanpunaista väriä. Huivi on nimensä mukaisesti 100% villaa ja hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan, sillä huivin hinta on vain vähän päälle kolmekymppiä. Napakampia pakkasia vastaan ohut huivi ei suojaa, mutta tässä vaiheessa syksyä se on just täydellinen. Sisätiloissa se toki menee asusteena ihan talven läpi.

Sitten seuraa syysmalliston tärkein uutuus, nimittäin Ylle-villakangastakki! Nanso on jälleen laajentanut valikoimaansa ja tästä syksystä eteenpäin mukana on myös takkeja. Suurilla taskuilla varustettu vuoreton villakangastakki on malliltaan aika klassinen, johon laskettu hartialinja tuo rentoutta. Tämä on just sellainen takki, jossa voi maleksia syyskadulla höyryävä kahvikuppi kädessään, puista pudonneet lehdet kahisten jaloissa ja tuntea olevansa jonkun hyvällä soundtrackilla varustetun elokuvan lyyrinen päähenkilö.

Takista on myös todella kaunis tummanvihreä versio, siitäkin on luvassa pian ihania kuvia. Takit tulevat muuten ihan varmasti loppumaan pian kaupoista, joten kannattaa olla nopea, jos haluaa takin omakseen.

Suoralinjainen Kappas-paitapusero osui silmiin vaaleanpunaisen värinsä ansiosta, mutta tykästyin sitten malliinkin: väljästi leikattu malli näyttää superhyvältä kapean alaosan kanssa. Yhdistin paitaan napakat nahkahousut ja korot, joissa voisin saapastella mihin tahansa tapaamiseen tai työtilaisuuteen. Nahkapöksyt ovat muutenkin jokasyksyinen luottovaate, niissä on särmää vähän enemmän kuin farkuissa ja ne taittavat asusta kuin asusta turhan asiallisuuden asteen urbaanimpaan suuntaan.

Pidin kovasti myös paitapuseron valkoisesta versiosta, sehän on ikuinen ja klassinen valinta. Mutta anteeksi vain – ei silti mitään vaaleanpunaisen rinnalla. Tämä nyt on tälläinen vaihe, meneeköhän tämä joskus ohi? Äitini ainakin iloitsee siitä, sillä hän on ollut lapsuudestani asti saakka sitä mieltä, että vaaleanpunainen pukee minua erinomaisesti.

Yllä Tapani Raittilan maalaus Kolme kylpijää. Rakastan näitä sävyjä ja teoksen ympärillä leijuvaa tunnelmaa. Harmi, että sitä ei oikein valokuvassa tavoita, teidän täytyy siis matkustaa Tornioon kokemaan se. Samalla näette taidemuseon superkauniit vihreät marmorilattiat ja -portaat, jotka oli pakko ikuistaa kuvaan. Pitäisiköhän sittenkin miettiä kotona odottava remontti vielä uusiksi ja asentaa keittiöön mikrosementin sijaan vihreä marmori… Hmm.

Liisa Rautiainen: Risti

Vaaleanpunaisella linjalla jatketaan vielä hetki. T-paita nimeltä Tasku on ollut jo tovin vaatekaappini luottovaatteita: napakan puuvillaiset t-paidat ovat nimittäin tuntuneet viimeisen vuoden aikana tosi freeseiltä monen pellavaisissa t-paidoissa huidellun vuoden jälkeen. Tykkään paidan rennosta mallista: suora leikkaus ja väljähköt hihat imartelevat ja näyttävät hyviltä kapeiden farkkujen tai väljien herrainhousujen kanssa. Taskun hinta-laatusuhde on muuten voittamaton: reilulla kolmellakympillä saa Suomessa suunnitellun laadukkaan paidan, joka kestää pesusta toiseen menemättä yhtään miksikään. Kuvissa on vaaleanpunainen Tasku, joka on juuri nyt verkkokaupasta loppu, mutta lisää on tulossa parin viikon päästä. Myymälöistä voi löytyä nytkin.

Väljistä herrainhousuista puheenollen: Juttu-housut ovat täydelliset lanteilla lököttävät suorat housut, jos valitsee hiukan reilun koon. Miesten puvuista lainattu maskuliinen särmä inspiroi vuodesta toiseen. Rakastan sitä lookia! Käärityt lahkeet ja tosi hyvät kengät! Korot nyt toimivat kaiken kanssa, mutta myös matalat nahkakengät rokkaisivat tässä kokonaisuudessa. Seuraksi väljä kauluspaita helma tungettuna housujen sisään, tai kuvien tapaan rento t-paita ja villatakki.

Viimeinenkin valintani osuu sarjaan “aina toimivat luottovaatteet” – tummanharmaa Villis-merinovillatakki sopii lämmittäväksi kerrokseksi minkä tahansa päälle. Itsehän hiihtelen villatakeissa läpi syksyn ja talven ja omistan siksi niitä useita, mutta pitkä, ohut ja tummanharmaa villatakki on osoittautunut kaikkein monikäyttöisimmäksi, sillä se sujahtaa mutkitta takin alle. Pidän myös tummanharmaan villan tietynlaisesta univormulookista: siinä on jotain pelkistettyä, puhdasta, minimalistista.

Lopuksi tuttuun tapaan arvonta: kerro mikä syysmalliston vaatteista on suosikkisi? Vastanneiden kesken arvotaan kolme lahjakorttia, joilla saa lunastaa itselleen vapaavalintaisen tuotteen Nanson myymälästä. Vastausaikaa on ensi viikon sunnuntaihin 30. syyskuuta saakka. Arvontailoa ja valoa viikonloppuun!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Voitto osui seuraavien nimimerkkien kohdalle: Johna, Mindy ja Varpu Miller.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Syksyn tyylisuosikkeja

Kaupallisessa yhteistyössä Sokos ja Asennemedia

Kesä on ilmeisesti ollut kerrankin tarpeeksi pitkä ja lämmin, kun alkusyksyn ensimmäiset viileämmät päivät ovat tuntuneet virkistävältä tuulahdukselta kuumuuden jälkeen. Ei ole harmittanut yhtään kaivaa nahkatakkia kaapista tai pukea ensimmäistä kerran kuukausiin farkkuja jalkaan. Varvastossuihin tottuneet varpaat eivät ole vastustelleet nilkkureita, sukkia en tosin ole heille yrittänyt vielä esitellä – niiden kausi alkakoon vasta sitten kun on pakko.

Alkusyksy on muutenkin pukeutumisen kannalta otollista aikaa. Kesävaatteita ei ole tarvinnut pakata vielä pois, mutta neuleet ja takit on jo nostettu esiin – peittävämmät kerrokset ovat jo läsnä, vaikka niitä ei vielä joka päivä tarvittaisi. Iloitsen joka syksy näistä samoista asioista, jotka toimivat vain muutamana harvana hetkenä vuodenaikojen välissä: paljaista nilkoista lahkeiden alla, kesämekkojen päälle puetuista neuletakeista, muhkeista neuleista minihameiden kanssa, buutseista paljaissa jaloissa.

Muutenkin tuntuu, että pukeutuminen kiinnostaa tällä hetkellä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Kesällä oli vaan liian kuuma tyyliseikkojen pohtimiseen – käytin koko ajan muutamaa samaa hellemekkoa ja kaftaania, pesin niitä vaan välillä ja puin suoraan takaisin päälle pyykkinarulta. Se oli sopivan huoletonta kolmenkymmenen asteen helteeseen, mutta nyt kun lämpötilat laskeutuvat kohti syksyä, huomaa vähän ikävöineensä napakoita kankaita, neuleita ja sitä hyvää fiilistä, kun on pukeutunut hyvin ja ryhti vähän suoristuu, kun astuu ulos ovesta.

 Kävimme Jarnon kanssa tutustumassa Sokoksen syysmuotivalikoimiin ja valitsimme suosikkimme kuvauslainaan näitä kuvia varten.

Omista poiminnoistani on helppo nähdä mikä tällä hetkellä inspiroi: hehkuvan kirkkaat sävyt ja vaaleanpunainen ikisuosikeideni eli mustan, valkoisen ja hiekan rinnalla, runsaat materiaalit ja laadukkaat perusvaatteet, jotka taipuvat monenlaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Oikeastaan kaikki valintani ovat helposti yhdistettävissä toistensa kanssa. Sillä tavoin toivoisin koko vaatekaappini toimivan: että sieltä voisi vaan huolettomasti poimia vaatteita ja luottaa siihen, että ne sopivat yhteen. Ei olla onneksi kaukana siitä! Pitäisi vaan tehdä kesäisen muuton jäljiltä vielä vähän karsintaa, huoltoa ja yleisiä ryhtiliikkeitä sen suhteen, että käyttäisi muitakin vaatekappaleita kuin niitä noin viittä supersuosikkiaan.

Just nyt kiinnostaa myös yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen, ehkä voisi jopa sanoa, että paluu juurille. Mittasuhteisiin ja nyansseihin, joista olen tykännyt aina – kuten kapeaan siluettiin, johon muhkea yläosa tuo kontrastia, tai valkoisen kauluspaidan anonyymiin raikkauteen yhdistettynä mustien farkkujen androgyyniin särmään. Tietyt asiat inspiroivat vuodesta toiseen ja alkavat kiehtoa joka vuosi juuri tähän aikaan, alkusyksystä kun pukeutumisen suhteen kaikki on mahdollista.

Mennäänpä niihin valintoihin! Filippa K on yksi ikuisista suosikkimerkeistäni, joten suuntasin ensimmäisenä Sokoksella tutun ruotsalaisbrändin osastolle. Sieltä löytyi heti täydellinen asu alkusyksyyn: muhkea mohairneule ja sen seuraksi napakka musta hame, jonka taskut ja joustava vyötärö ihastuttivat. Lyhyt helma kaipaa ehdottomasti kaverikseen matalia nilkkureita, jotka pitävät kokonaisuuden rentona. Asu taipuu helposti viileämpiinkin syyspäiviin pukemalla hameen kaveriksi sukkahousut. Kuvauspäivänä oli 23 astetta lämmintä, joten itse huitelin paljain säärin.

Rakastan haalistuneen hiekanvärisen mohairneuleen nostalgista kuviota. Neule voisi olla löytö äidin opiskeluvuosien aikaisista lempivaatteista, vaikka samaan aikaan siinä on jotain todella ajankohtaista. Pidän myös lyhyestä, rennosti pussittavasta mallista, joka näyttää ihanalta kapean alaosan kanssa. Näkisin tämän neuleen myös pillifarkkujen ja nahkahousujen parina.

Tiger Of Swedenin pörröinen mohairneule löytyy valikoimista myös valkoisena, mutta ihastuin itse suinpäin tähän kilometrin päähän hehkuvaan oranssinpunaiseen versioon. Rakastan sen suurta kaularesoria, muhkeaa ja lyhyttä mallia, kevyesti kyynärvarsiin työntyviä hihoja ja sitä kuinka hyvin sävy pukee kesästä jäänyttä rusketusta. Oranssinpunainen on yksi niistä kirkkaista väreistä, jotka ovat syystä tai toisesta huudelleet nimeäni aina, olkoonkin että tässä neuleessä sävy loistaa lähes neonoranssina.

80-luku on muuten virallisesti tullut nyt takaisin, yriteltyään comebackia jo jokusen vuoden – sieltä on nyt rantautunut syysmuotiin esimerkiksi vahvat olkapäät ja isokokoiset neuleet. Isosta puheenollen, syysmuodissa tuntuu olevan tällä hetkellä paljon väljiksi mitoitettuja oversized-vaatteita. Niistä tulee usein lohtuvaatteita, sellaisia joita haluaa pukea päälle niinä aamuina kun kaikki on vähän vaikeaa.

80-luvun paluun lisäksi ainakin Miuccia Pradaa on ilmeisesti kiittäminen siitä, että neonvärit ovat tulossa takaisin, joskaan ei yliviivaustusseista tutuissa väreissä, vaan hedelmäisissä ja herkullisissa sävyissä melonista sitruunaan. Tätä neuletta katsellessa alkaa tehdä mieli veriappelsiinia.

Sydämessäni on aina ollut paikka neonväreille. Ehkä teistäkin jotkut muistavat ajan, kun minulla on neonoranssi rannekello ja samanväriset kynnet. Niille en enää lämpene, mutta tämän syksyn astetta hedelmäisemmät neonsävyt tuntuvat aika freeseiltä. Itse yhdistäisin ne kuvassa näkyvään tapaan mustaan tai harmaaseen.

Jos hankkisin tänä syksynä yhden vaatteen, se olisi ehkä tämä. Tai tuo seuraava vaaleanpunainen takki!

Marimekon vaaleanpunainen Molla-takki osui sekin silmiin jo kaukaa. Miten ihana ja elegantti sävy, miten kaunis villakankaan pinta ja rennon ryhdikäs leikkaus! Miten ihanaa olisi vetää tämä päälle aamuisin kun maailma on märkä ja harmaa. Toisaalta vaaleanpunainen takki ilahduttaisi takuulla niinäkin päivinä, kun syksy pistää parastaan, puista pudonneet lehdet kahisevat jaloissa ja koko kaupunki loistaa kultaisena.

Naurattaa tämä kuva, jossa keskellä katua kulkeva malli ilmeisesti antaa kuvaajalle tiukkasävyisiä ohjeita. Taisi olla jotain tyyliin “nappaa nyt se täydellinen ruutu ennen kuin tuo auto ehtii tänne asti”. Tämä se täydellinen ruutu sitten oli.

Värikkäissä takeissa parasta on, että ne tuovat mihin tahansa asuun sykettä. En oikeastaan tiedä miksi olen niin usein päätynyt valintatilanteissa mustaan tai harmaaseen takkiin sillä ikiaikaisella klassikkosyyllä, että se sopii sitten kaiken kanssa. Melkein kaikki muut vaatteeni ovat mustia ja harmaita – niihin olisi ihan superhelppo yhdistää värikäs takki! Syksyn pimeneviin päiviin sitäpaitsi tarvitaan vähän väriterapiaa.

Loikataanpa miesten muodin puolelle toviksi, Jarno nimittäin otti haltuun Sokoksen miestenosaston. Häntä kiinnosti syksyn materiaalit ja värit, joita päätyikin mukaan useita erilaisia. Oli aika virkistävää nähdä mies kerrankin vähän toisenlaisissa releissä kuin yleensä. Joku pieni tyylipäivitys on kuulemma muutenkin kutkutellut mielessä ja tästä irtosi ainakin muutamia uusia ideoita.

Dieselin farkut ja farkkupaita saivat seurakseen Hugo Bossin okranvärisen neulepoolon, jonka kuvio huokuu 60-lukua. Olin vähän yllättynyt, koska en ole ikinä nähnyt Jarnon päällä poolokaulusta. Kaulus lämmitti kuulemma kivasti ja poolo näyttää muutenkin tyylikkäältä pitkän tauon jälkeen. Se on itseasiassa aika monikäyttöinen, koska se on helppo pukea rennosti farkkujen kanssa tai asiallisemmin vaikka puvuntakin alle. Bossin poolo sai erityiskiitoksen materiaalistaan: ohut neulos on 50% puuvillaa ja 50% villaa, just sopiva alkusyksyyn kun vielä ei tarvita paksuja kerroksia.

Hyvä, istuva farkkupaita pitää kuulemma löytyä aina kaapista -klassikko ei mene muodista. Napakka farkkupaita palvelee lämpiminä päivinä takkinakin, ja toimii koleammalla kelillä tarpeellisena välikerroksena takin alla. Helppo yhdistää mihin vain. Jarno arvostaa tämänkaltaista helppoutta, aamuisin vaatekaapin äärellä ei tule aina oltua ihan luovimmillaan.

Jarno käyttää useimmiten mustia tai tummanharmaita farkkuja, joskus harvoin tumman- tai keskisinisiä. Siksi Dieselin farkkujen haalistunut pesu tuntui uudelta ja freesiltä. Vaaleat farkut eivät suinkaan ole vain kesän juttu, niillä saa helposti kepeyttä ja huolettomuutta myös syyspukeutumiseen.

Hetkeksi vielä takaisin meikäläiseen. Perusvaatteiden päivitys on ajankohtainen, sillä olen käyttänyt puhki paljon vanhoja lempivaatteitani. Siksi halusin ehdottomasti poimia suosikkeihini mukaan hyvät perusfarkut ja tyylikkään valkoisen kauluspaidan, jotka toimisivat niin yhdessä kuin erikseen yhdistettynä muihin vaatteisiin. Mutta varsinkin yhdessä, sillä rakastan tätä menneiden vuosien hienovaraista rock-estetiikkaa huokuvaa lookia yli kaiken. Jep, yksi tietty levynkansi se on aina mielessä.

Sokoksen farkkuosastolta löytyi Dieselin valikoimista tummanharmaat farkut, joista tykkäsin kovasti – suosin yleensä matalia vyötäröitä, mutta nämä hiukan korkeammalle kapuavat farkut näyttivät yllättävän hyvältä. Valkoisen kauluspaidan poimin Filippa K:lta, jolla on aina mallistossaan ajattomia vaatekaapin kulmakiviä. Kaunis, kapea, aavistuksen androgyyni, eli juuri sellainen kuin pitääkin.

Marc O’Polon puuvillainen neuletakki kruunasi simppelin kokonaisuuden. Rennosti valuva puuvillaneulos on sopiva alkusyksyyn, kun villatakissa tulisi vielä liian kuuma. Haalistuneet ja pestyt sävyt näyttävät ihanalta ruskettunutta ihoa vasten.

Jarnon toinen asu syntyi tummansinisistä vakosamettihousuista ja viininpunaisesta neuletakista sekä Hugo Bossin salvianvihreästä nappipaidasta. Huh, melko radikaalia – ei mitään mustaa! Ja silti tosi Jarnon näköinen kokonaisuus.

Vakosametti on superkuumaa tänä syksynä, joten siltä on vaikea välttyä. Nämä Knowledge Cotton Apparelin housut on tehty luomupuuvillasta ja Jarno tykästyi matalaan vyötäröön, vintagefiilikseen ja siihen miten rennot ne olivat päällä. Ennen hän ajatteli, että riittää, kunhan vaatteet näyttävät hyvältä päällä, mutta nykyään kiinnostaa myös mukavuus. Onneksi ei tarvitse valita jompaakumpaa, vaan voi saada molemmat.

Knowledge Cotton Apparelin viininpunainen neuletakki on myös luomupuuvillaa. Syksyinen väri kolahti: viininpunainen on tumma ja matalavireinen vähän samalla tavalla kuin musta, mutta se on silti väri ja resonoi eri taajuudella. Jarno tykkäsi neuletakin nyansseista – siinä on aavistus sekä grungea että herrasmiesmäistä tyylikkyyttä joltain menneeltä vuosikymmeneltä.

Vielä sananen Hugo Bossin nappipaidasta. Jarnolla on ikuinen ja syvä rakkaus nappipaitoihin, ne vaan tuntuvat kuulemma omalta. Pitkähihainen peruspaita, jonka hihat voi kääriä ja napit avata, on just sopivan rento alkavaan syysarkeen.

Mitä tykkäsitte, löytyikö suosikkia? Mikä teitä inspiroi tänä syksynä tyylin ja pukeutumisen saralla, vai ollaanko siellä henkisesti vielä kiinni kesässä?

Loppuun vielä muutama vinkki! Sokoksella vietetään 10. – 16.9. naisten muotiviikkoa, jota juhlitaan muotieduilla: saat neljä erilaista -20% etua muodin valikoimasta S-Etukortilla. Saat edut käyttöösi S-mobiilista tai noutamalla muotikortin myymälästä. Voit napata kortin mukaan ystävällesikin.

Miehiäkään ei ole unohdettu: tuleva viikonloppu on omistettu miehille. Normaalihintaisesta miesten sisäpukeutumisesta ja tuoksuista saa -20% alennuksen S-Etukortilla 20. – 23.9. (Etu ei koske asusteita, ulko- tai alusvaatteita eikä kenkiä.)

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kesän suosikkivarusteet

Moro maanantai-iltaan! Tutkailin tässä säätiedotusta, joka näyttää lämpöä koko alkavan viikon edestä. Täydellistä, sillä ajattelin muutto- ja remppatohinoista huolimatta viettää tällä viikolla vähän aikaa myös ulkona. Kokosin listan tämänhetkisistä kesäsuosikeistani, joista jotkut ovat uusia, toiset jo vanhoja tuttuja. Osa on saatu blogin kautta, ne merkkasin tähdellä*.

Patinoituneella puulla koristettu messinkirengas on kirppikseltä eurolla poimittu vintagelöytö ja tuo kesäpukeutumiseen tuulahduksen 70-lukua. Tämänhetkinen suosikkiasuni on sandaalit, simppeli musta spagettiolkaiminen silkkimekko ja tämä rengas. Jos on viileää, vedän silkkimekon päälle jonkun villapaidan. Yksinkertaiset asiat kiehtovat nyt kun pää vilisee monimutkaisia suunnitelmia.

Kesän lempituoksu* on Atelier Colognen Orange Sanguine, jonka sain postissa sen jälkeen kun olin käynyt nuuhkimassa uuden sarjan tuoksuja – kiitos yllätyslahjasta! Se oli ehdoton suosikkini, paahteinen kesäpäivä suljettuna pulloon: italialaista veriappelsiinia, jasmiinia ja santelipuuta. Tekee mieli matkustaa Caprille ja viettää loma uikkarissa ja hellehatussa lukien kirjoja jossain salaisessa rantapoukamassa.

Kaikki merkin tuoksut ovat sitruspohjaisia, mistä menin aluksi vähän sekaisin, koska rakastan kaikkea sitruksista. Tuoksuja on saatavilla Suomessa ainakin Stockalla ja niitä kannattaa mennä tuoksuttelemaan ajan kanssa, koska valikoima on laaja.

Merkillä on ihana tarina: sen perustivat Sylvie Ganter ja Christophe Cervasel, jotka yhteinen työpaikka New Yorkissa toi yhteen. Ensin oli yhteinen unelma tuoksumerkistä, joka ammentaisi legendaarisisten Eau de Cologne -tuoksujen eleganssista ja raikkaudesta, sitten syntyi rakkaus ja lopulta yhteinen yritys nimeltä Atelier Cologne.

Helppo ja huoleton verkkokassi on paras kesäkassi. Okei, se on myös hivenen epäkäytännöllinen, koska pikkutavarat putoilevat helposti sen läpi. Verkkokassit ovatkin omiaan kauppakassiksi tai ylimääräiseksi roudauskassiksi, jossa kirppislöydöt, kirjastokirjat tai uikkarit ja pyyhe kulkevat kotiin.

Verkkokasseja saa melkein joka paikasta, mutta jos haluaa panostaa autenttiseen ja alkuperäiseen, Iso Roobertinkadulla sijaitseva pikkuputiikki nimeltä Anne’s Past & Present myy klassisia verkkokasseja, joita on valmistettu samanlaisina jo kauan: ranskalainen Filt on tehnyt näitä kasseja vuodesta 1860 saakka, nykyiset tehdään luomupuuvillasta (oma kassini* on Filtin). Tanskalainen Orskov puolestaan on valmistanut kassejaan vuodesta 1953 ja heidän valikoimista löytyy mm. puuterinvärinen versio. Annen kaupassa kannattaa muutenkin piipahtaa, sieltä löytyy kaikkea kaunista vinkeästä keramiikasta vintagetavaroihin ja ranskalaisiin puutarhakalusteisiin.

Ruksi kalenteriin: nyt on vihdoin löytynyt luonnonkosmetiikan rintamalta täydellinen kasvoille tarkoitettu aurinkovoide! Yksi tuote, toistan, yksi tuote, joka tarjoaa riittävän suojan auringolta, kosteuttaa ja tasoittaa ihon sävyä niin ettei sen jälkeen tarvitse enää mitään meikkiä. Lisäksi se tuoksuu hyvältä, levittyy silkkisesti ja jättää ihon hehkuvaksi ilman liiallista kiiltoa – voiko muuta enää toivoa?

Mádaran Plant Stem Cell Age-Defying Face Sunscreen SPF 30 (apua näitä nimihirviöitä) on kevyesti sävyttävä ja ihoa tasoittava aurinkosuoja* ikääntyvälle iholle. Saan joka kesä työni puolesta kokeiluun tukun erilaisia aurinkotuotteita ja tämä on yksi niistä harvoista, jonka ostan takuulla itse sen jälkeen kun testipakkaus on tyhjentynyt. Tästä löytyy muuten myös vartalolle tarkoitettu versio, oiva sekin.

Tämänkesäiset lempisandaalit ovat Samujin. Ostin ne kirppikseltä naiselta, jolle ne olivat pienet ja tunsin itseni hetken ajan tuhkimoksi, sillä minun jalkoihini ne solahtivat täydellisesti. Konjakinruskea nahka on kesäklassikko eli sopii kaikkeen. Suomen kesä on liian lyhyt kenkäkriiseihin.

Minua riivasi joskus pakkomielle olla kesäisin ruskeaksi paahtunut jumalatar ja vietin jokaisen liikenevän hetken lähimmässä aurinkoläntissä. Olen viime vuosina päässyt pahimman yli, koska kuumalla on itseasiassa aika kivaa hengata varjossa ja päivetyksen saa purkistakin ilman auringossa olemisen riskejä. Säärille levitän useimmiten pelkkää öljyä, se riittää tuomaan kevyen rusketuksen esiin. Havaijilaisen Mahalon Vacation Glow -vartalo- ja hiusöljy* on Naturellesta ja suosikkini jo parin vuoden takaa: kullanhohtoinen öljy tuoksuu onnelta ja taikoo lomatunnelmaa kalpeisiinkin kinttuihin. Loput voi sipaista kämmenistä hiusten latvoihin (ja olla siis sittenkin vähän jumalatar).

Frency & Mercuryn aurinkolasit* ovat Trend Opticin kesän valikoimista. Liukuvärjätyt linssit saavat harmaatkin päivät näyttämään 70-luvun polaroid-valokuvalta. Rakastan niiden siroutta ja keveyttä ja sitä kuinka ne onnistuvat jotenkin tekemään kaikista sinnepäin kyhätyistä asuista kokonaiset. Sellaiset aurinkolasit ovat ehdottomasti parhaat, eikä näitä tarvitse edes riisua auringonlaskun jälkeen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK