Kevään tärkein ilmastoteko

Kun perustin blogin lähes kaksitoista vuotta sitten, päätin tehdä siitä poliittisista ja yhteiskunnallisista aiheista vapaan vyöhykkeen, jossa keskityn asioihin, jotka inspiroivat minua. Ajattelin, etten edes tiennyt tarpeeksi politiikasta voidakseni ottaa kantaa julkiseen keskusteluun.

Viime vuosina yhteiskunnalliset aiheet ovat kuitenkin alkaneet vaivihkaa hiipiä mukaan. Yhteiskunnallinen keskustelu ei nimittäin tarkoita vain asiantuntijoiden välistä poliittista debaattia, se koskee kaikkia meitä ja kaikkea meihin vaikuttavaa: valtarakenteita, poliittisia käytäntöjä, instituutioita, infrastuktuuria, kulttuuria jossa elämme. Naisiin kohdistuva väkivalta tai kysymykset kuten onko kaikilla varaa käydä koulua ovat juuri sen keskustelun ytimessä ja blogit ovat loistava väylä tuoda henkilökohtaisia kokemuksia osaksi yleistä ja jaettua.

Olen alkanut myös inspiroitua uudenlaisista asioista, kuten esimerkiksi siitä, että voimme valinnoillamme vaikuttaa siihen millainen tulevaisuus meillä, lapsillamme ja maapallollamme on. Tekemisillämme on väliä ja minä tahdon olla osa ratkaisua, en osa ongelmaa. Minun horinoillani, teidän kommenteilla ja tästä kaikesta syntyvällä keskustelulla on todellakin merkitystä, olivatpa aiheet isoja tai näennäisen pieniä.

Tärkeintä mitä voimme tehdä itsemme ja ilmaston hyväksi juuri nyt on äänestää. Se on kaikkein paras keino vaikuttaa siihen mihin suuntaan yhteiskuntaamme kehitetään ja miten koko ajan akuutimmiksi muuttuvat ilmastokysymykset taklataan. Ellet äänestänyt ennakkoon, huomenna kannattaa siis painella vaaliuurnille! Sen jälkeen voi mennä hyvällä omatunnolla vaalikahveille (tai kuten me usein, vaaliskumpalle) ja jäädä jännittämään tuloksia. Tänä keväänä niillä on erityisen iso merkitys.

Viime kuntavaaleissa äänioikeuttaan käytti harvempi kuin joka kolmas nuori. Se tarkoittaa, että yhtä nuorta kohden äänesti peräti kolme 55-69-vuotiasta. Politiikka tuntuu monista varmasti etäiseltä eikä äänestämisellä koeta olevan todellista vaikutusta asioihin. Mutta meidän kaikkien äänillä paraikaa päätetään keitä eduskuntaan valitaan tekemään päätöksiä yhteisistä asioista. Se tarkoittaa, että käytännössä eduskunta edustaa ainoastaan niitä ihmisiä, jotka äänestävät. Haluammeko, että suurten ikäluokkien valitsemat edustajat tekevät keskenään päätökset meitä kaikkia koskevista asioista – vai toivommeko joukkoon nuorempaa verta, jotka ajattelevat enemmän kuten me?

Monet jättävät äänestämättä myös siksi, että eivät löydä täydellistä ehdokasta. On silti paljon parempi äänestää jotakuta, joka on kiinnostunut sinulle tärkeistä asioista ja osuu arvomaailmaltaan mahdollisimman lähelle omaa kantaasi kuin jättää kokonaan äänestämättä. Voit myös äänestää ihmistä, joka edustaa sukupuolensa tai taustansa puolesta ihmisryhmää, joka ei saa äänensä vielä tarpeeksi kuuluviin yhteiskunnassa.

Sopivimpia ehdokkaita on helpointa kartoittaa erilaisten kyselyiden avulla, esimerkiksi Helsingin Sanomien ja YLEn vaalikoneilla. Ei tarvitse tietää juuri mitään politiikasta, riittää että tiedät mikä sinulle on tärkeää. Aina voi myös valita ensin puolueen ja sitten poimia puolueen sisältä sen, joka vastaa eniten omaa arvomaailmaa.

Omaan äänestysvalintaani vaikuttivat minulle tärkeät asiat, kuten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, varhaiskasvatus ja koulutus, lasten ja nuorten mielenterveystyö, pienyrittäjien asema ja ennen muuta ilmastonmuutoksen torjunta. Näissä vaaleissa ratkaistaan tekeekö Suomi ilmastopolitiikkaa, joka on 1,5 asteen tavoitteen mukaista. Politiikot ovat vastuussa kaikkein merkittävimmistä päätöksistä ilmaston kannalta ja siksi kannattaa äänestää eduskuntaan sellaisia päättäjiä, jotka ovat valmiita tekemään ratkaisevia päätöksiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Miksi ilmasto on kaikkein tärkein? Jos ilmastonmuutosta ei torjuta nyt, kaikki muut hyvät yhteiskunnalliset tavoitteet ovat turhia.

Olen mukana tukemassa ympäristö- ja kehitysjärjestöjen ilmastokampanjaa nimeltä Korvaamaton. Yhdeksän suomalaista järjestöä WWF Suomesta Luonto-Liittoon ja Greenpeaceen ovat yhdistäneet voimansa tehdäkseen nyt käsillä olevista eduskuntavaaleista aidot ilmastovaalit. Kampanjan tavoitteena on yhdessä kansalaisten kanssa muistuttaa poliitikkoja siitä, mikä on meille suomalaisille korvaamatonta. Ilmastonmuutos nimittäin uhkaa kaikkea mikä on meille tärkeää: lastemme tulevaisuutta, hyvinvointipalveluita, luontoamme ja vuodenaikojamme.

Kuten Korvaamaton-kampanjasivun infograafista näkyy, puolueiden välillä on ilmastotavoitteisiin sitoutumisen suhteen suuria eroja, mutta jokaisesta puolueesta löytyy ilmastosta kiinnostuneita ehdokkaita. Äänestämällä vaikutamme siihen ketkä tekevät päätökset puolestamme. Kampanjaan osallistumalla voimme auttaa tulevia kansanedustajia pistämään asiat tärkeysjärjestykseen. Nyt on aika toimia.

Kuvat on otettu viime heinäkuussa Lapissa Kattilakoskella juuri ennen kuin kolmenkymmenen asteen helleputki katkesi ukkosmyrskyyn.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Sijoita suomalaisen muodin kasvuun

Kaupallinen yhteistyö Nanso

Viime kuukausina on tullut puhuttua niin sijoittamisesta kuin suomalaisen suunnittelun tukemisesta. Olen taas aiheen äärellä erään pitkäaikaisen yhteistyömme myötä teille tutuksi tulleen brändin tiimoilta: vuonna 1921 Nokialla perustettu Nanso on nimittäin mukana Invesdorin joukkorahoituksessa, johon voi osallistua kuka tahansa. Huh. Kuinka usein on mahdollista ostaa osuus ikonisesta suomalaisesta muotitalosta? Kampanjan toteutumisen kannalta näyttää jo nyt varsin hyvältä: joukkorahoitus on alkanut vain pari päivää sitten ja 51% minimitavoitteesta on jo koossa. Ihmisten usko on selvästi vahva.

Poimin näihin kuviin suosikkejani kevään pellavavalikoimasta, joka on rantautunut Nanson myymälöihin ja verkkokauppaan tällä viikolla. Luoto-mallistosta löytyy kauniisti leikattuja, pelkistetyn tyylikkäitä pellavavaatteita, jotka pukisin töihin, kaupungille tai rentoihin kesäjuhliin. Sarastus ja Kajo puolestaan koostuvat ohuemmista pellavavaatteista, jotka ovat täydellisiä kotona lorvimiseen, rannalle tai lomalle. Niitä on helppo yhdistellä niin toisiinsa kuin muihin lempivaatteisiinsa – tai käyttää sellaisenaan! Itsehän siirryin näiden kuvien ottamisen myötä henkisesti jo lomamoodiin lukemaan kirjaa auringon paahtamaan laiturinnokkaan. 

Lähes 100-vuotiaan Nanson juuret ovat syvällä Suomessa

Tiesittekö, että Nanso on saanut alkunsa 20-luvun Nokialla? Joukko paikallisia liikemiehiä perustivat värjäämön, joka laajensi pian vaatevalmistukseen. Vuosikymmenten saatossa Nansosta tuli rennon pukeutumisen pioneeri, jonka laadukkaat, painetut trikoovaatteet ovat tulleet tutuiksi suurimmalle osalle suomalaisista – niitä löytyi sekä äitini että isoäitini vaatekaapista ja käytin niitä teini-ikäisenä retrohenkisinä maksimekkoina. Viime vuosina Nanso on kokenut isoja uudistuksia ja onkin nyt uuden alun edessä. Yhtiö on edelleen sataprosenttisesti suomalaisessa omistuksessa.

Luoto-mekossa on a-linjainen helma, ohut puuvillavuori ja TASKUT. Tässä on ilmiselvä luottokolttu ensi kesän kemuihin.

Samasta talosta löytyy nykyään myös Ruotsissa alunperin perustettu brändi nimeltä Vogue, joka on valmistanut 30-luvulta saakka sukkia ja sukkahousuja. Niitä myydään ihan kaikkialla ja niitä löytyykin noin jokaisen suomalaisen naisen alusvaatelaatikosta, minultakin niin alpakkavillasukkia kuin ihania villasukkahousuja. Joukkorahoituksen avulla on tarkoitus saada molemmat Nanso Group Oy:n brändit uuteen kasvuun.

Joukkorahoitus on yleistyvä tapa rahoittaa esimerkiksi startup-yritysten kasvu, mutta tällä kertaa kyseessä on pitkän historian bränditalo, jonka liikevaihto oli viime vuonna melkein 18 miljoonaa euroa.

Vaaleanharmaa Kajo-tunika on niin täydellisen pelkistetty lomavaate, että tekisi mieli heittäytyä samantien selälleen jonkun koivun alle.

Trikoovaatteistaan tunnettu Nanso on tehnyt viime vuosien aikana tuntuvan imagonkohotuksen perinteisestä vaatevalmistajaksi moderniksi bränditaloksi. Marimekolta Nanson riveihin loikanneen pääsuunnittelija Noora Niinikosken johdolla linjaa on varmalla kädellä uudistettu ja tuotu tähän päivään: valikoima on täydentynyt niin farkuilla ja takeilla, pehmeä puuvillatrikoo on saanut rinnalleen uusia luonnonmateriaaleja kuten villan ja pellavan. Printtien rinnalle on tullut pelkistettyjä, yksivärisiä perusvaatteita kauluspaidoista täydelliseen t-paitaan. Yksi Niinikosken visioista onkin ollut luoda Nanson mallistoon The Perfect White Tee, joka johti mm. Tasku-klassikon syntyyn. Sana on kiirinyt ja tuo superlaadukas, täydellisen väljä t-paita löytyy nykyisin niin meikäläisen kuin suunnilleen jokaisen maan stailistin kaapista.

Nanson uudesta noususta kertoo myös se, että yhteistyössä toteutetut kirjoituksemme ovat olleet viimeiset kolme vuotta blogini suosituimpien juttujen joukossa. Arvonnat kiinnostavat tietysti aina, mutta uudet tuotteet ovat saaneet paljon kiitosta ja ottamistamme kuvista on tykätty paljon – toivottavasti myös näistä!

Mustat Luoto-housut laskeutuvat ihanasti ja sopivat täydellisesti yhteen samanvärisen Luoto-topin kanssa.

Nanson tuotteet suunnitellaan Suomessa, Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa supercoolissa loft-toimistossa (voisin muuttaa sinne milloin tahansa ja uskon, että koirat, jotka saavat juosta siellä vapaana, ovat täsmälleen samaa mieltä). Oman tiimin lisäksi Nanso työllistää vaihtuvia suunnittelijoita, jotka ovat tehneet nostalgiaa huokuvien printtien rinnalle upeita uusia kuoseja. Niissä on nähty viime vuosina mm. palkitun Reetta Ekin kädenjälkeä. Ekin töitä voi bongata taidegrafiikan muodossa myös gallerioiden seinillä.

Voin kertoa jo nyt, että korallinvärinen Kajo-kaftaani tulee olemaan ensi kesän lempivaate.

Uusi, raikas ilme on huomattu ja Nanson myynti onkin ollut hienossa kasvussa viimeisen kolmen vuoden aikana. Nansolla on Suomessa 15 myymälää, joiden myynti on kasvanut +45% vuodesta 2015 vuoteen 2018. Verkkokaupan myynnin kasvu hipoo samoja lukemia. Lisäksi Nanso myy tuotteitaan tukkukauppana niin suomalaisille asiakkaille kuin Ruotsiin, Hollantiin, Tanskaan ja moniin muihin maihin. Asiakkaina ovat niin suuremmat ketjut kuin pienet erikoisliikkeet.

Kolme syytä sijoittaa

Mahdollisuus hyvään taloudelliseen sijoitukseen. Sijoittaminen on aina riski, mutta tässä tapauksessa riski on tavallista pienempi. Toisin kuin startupeilla, Nansolla on jo olemassa olevia asiakkaita, erittäin tunnettu brändi ja konkreettisia tuloksia, jotka tukevat kasvustrategiaa. Luontainen mahdollisuus myydä sijoitukset voivat osua eteen vuosien 2021-2023 aikana.

Olet mukana muuttamassa muotiteollisuutta kestävämpään suuntaan. Planeettamme ei kestä enää kertakäyttökulttuuria ja pikamuotia. Nanso uskoo, että vaatteita pitäisi ostaa vähemmän ja käyttää pidempään. Vastuullisuus on Nanson mukaan ollut osa yhtiön arvoja ja toimintaa jo lähes sadan vuoden ajan – tutustu tarkemmin Nanson vastuullisuuspolitiikkaan.

Pääset ikonisten brändien omistajaksi. Jep, kovin usein ei osu vastaan tilaisuutta sijoittaa suomalaiseen muotiin saati näin tunnettuihin ja arvostettuihin brändeihin! Omistajana pääset osaksi Nanso-tiimiä, joka on luomassa uutta suomalaisen muodin menestystarinaa. Tunnen muuten itse henkilökohtaisesti useamman tyypin tästä tiimistä ja voin kertoa, että ovat aivan mahtavia.

Rakastan tätä kokoharmaata asua! Tulee mieleen joku seesteiseen elämäntyyliin keskittynyt lahko tai lepokoti, jossa kaikki pukeutuvat aistiärsykkeiden minimoimiseksi samanlaisiin vaatteisiin. Ajattelin hillua tässä Lappi-kodin pihalla koko ensi kesän. Kuvassa siis Kajo-housut ja Kajo-tunika

Nyt kun Nanson ja Voguen brändit on onnistuneesti uudistettu, tavoite on kaksinkertaistaa myynti vuoteen 2023 mennessä ja joukkorahoituksella etsitään sijoittajia kasvun vauhdittamiseksi. Invesdorin sivuilta löytyy valtavasti lisätietoa, mutta tässä vastaukset tärkeimpiin kysymyksiin.

Minimisijoitus on 10 osaketta ja yhden osakkeen arvon ollessa 55 euroa, minimisijoituksen hinnaksi tulee tällöin 550 euroa. Raha on aina suhteellinen käsite, mutta minusta summa ei ole ollenkaan paha! Sen verran uskaltaa moni aloittelevakin sijoittaja laittaa likoon.

Aikaa sijoituksen tekemiseen on 9. toukokuuta asti ja ohjeet ovat yksinkertaiset.

Ja kyllä, suosittelen elämää pellavaan pukeutuneena naisena, joka sijoittaa asioihin kuten suomalaiseen muotiin! En ole ikinä ollut kovin kiinnostunut sijoittamisesta ja rahasta, mutta se on kummasti alkanut kutkuttaa nyt, kun olen tajunnut, että viisaan sijoittamisen avulla voi rakentaa itselleen tulevaisuuden, jossa ei tarvitse välttämättä koko ajan ajatella rahaa. Passiiviset tulonlähteet voivat parhaimmillaan mahdollistaa suuremman vapauden, sapattivapaita omien projektien toteuttamiseen tai ihan vaan (pellavassa vietettyjä) pitkiä lomia.

Kaikki pellavatuotteet ovat 25% alennuksessa Nanson verkkokaupassa ensi sunnuntaihin saakka. Huomenna torstaina 11.4. alkaa myös Nanson kanta-asiakaspäivät, jolloin kaikki tuotteet ovat 25% alennuksessa myös myymälöissä sunnuntaihin asti. Kantiksena saat siis saman alen myös myymälästä.

Loppuun vielä tuttuun tapaan arvonta. Tällä kertaa palkintona on 50€ arvoisia lahjakortteja, joita on jaossa neljä. Kaikki 17.4. mennessä kommentoineet ovat mukana arvonnassa: voit kertoa kiinnostaako joukkorahoitus, tai paljasta mikä kuvissa vilahtavista pellavauutuuksista on suosikkisi!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Mitä tekisit solidaarisuudesta naisia kohtaan?

Kaupallinen yhteistyö Solidaarisuus ja Asennemedia

Joka kolmas nainen on kokenut väkivaltaa, jonka tekijänä on nykyinen tai entinen kumppani. Joka kolmas. Luku on hätkähdyttävä, kun suhteutat sen omaan elämääsi. Ajattele naispuolisia ystäviäsi, työtovereitasi, muita naisia joita tunnet. Kolmannes heistä on kokenut väkivaltaa sellaisessa suhteessa, jota pitäisi määrittää luottamus, ei pelko. Väkivalta tapahtuu usein oman kodin seinien sisällä ja siihen liittyvä häpeä saa monesti niin tekijän kuin uhrin vaikenemaan aiheesta.

Kaksikymppisenä ihmettelin miksi kukaan jäisi väkivaltaiseen suhteeseen. Minut oli kasvatettu kunnioittamaan niin omaa kuin muiden fyysistä koskemattomuutta enkä voinut ymmärtää mikseivät naiset vaan lähteneet sen jälkeen kun heihin oli kajottu ensimmäisen kerran. Miten olisi edes mahdollista jatkaa suhdetta sen jälkeen, kun toinen on käynyt käsiksi? Sitten löysin itseni samasta tilanteesta, eikä se ollutkaan niin yksinkertaista.

Olimme olleet yhdessä monta vuotta. Suhde oli vaikuttanut alussa kaikkien unelmien täyttymykseltä, silloin en vielä tiennyt, että se on varoitusmerkki. Hitaasti olin alkanut ymmärtää, että kaikki ei ollut kunnossa, en vaan ollut valmis vielä luovuttamaan. Jossain kyti yhä toivo meistä, surullinen fantasia, joka perustui siihen kuinka hyvin sovimme paperilla yhteen. Tiesin hänen arvaamattomuudestaan, mutta väkivalta – sitten kun se lopulta alkoi – tuli yllätyksenä. Oli yö, hän tuli humalassa kotiin. Leimahti riita ja ennen kuin kunnolla tajusin mitä tapahtuu, minua vedettiin pitkin seiniä ja lattioita. Olin shokissa enemmän epäuskosta kuin kivusta, vaikka täytyi sen sattuakin. Selviytymisvaisto napsahti päälle ja pistin hanttiin minkä pystyin. Siitä ei ollut juuri apua fyysisen ylivoiman edessä.

Mies oli jo lähtenyt, kun naapureiden hälyttämä poliisi soitti ovikelloa. Häpeä korvensi sisuskalujani. En osannut ajatella, että naapurit olivat todennäköisesti vain huolissaan puolestani. Hävetti, että olimme aiheuttaneet mekkalan keskellä yötä, että olimme yhtäkkiä samanlaisia kuin kaikki ne, joiden ovilla poliisit kävivät öisin. En halunnut olla yksi heistä, pidin kiinni kuvitelmasta, että tämä oli asia joka minulla oli valta päättää. Vakuutin poliiseille, että kaikki oli ihan ok. Ilmeistä näki, että ei ollut ensimmäinen kerta, kun tärisevä nainen toisteli heille näitä harhaisia sanoja. He ottivat “varmuuden varalta” miehen tiedot muistiin ja jättivät minut nostelemaan kaatuneita huonekaluja avuksi tulleen naapurin kanssa. Naapuri ei kysynyt kysymyksiä, minä en pystynyt kertomaan. Ei siinä mitään epäselvää varmaan ollutkaan. En nukkunut sinä yönä silmäystäkään, sydän hakkasi kurkussa vielä aamulla.

Mies ei muistanut mitään seuraavana päivänä ja itki, kun kerroin mitä oli tapahtunut. Hän vaikutti olevan aidosti pahoillaan ja minäkin kaduin, olinhan provosoinut ja puolustautunut. Pistin sen yksittäisen vahingon, humalaisen black outin piikkiin. En halunnut uskoa, että tämä voisi toistua. Vaimensin pienen äänen, joka nakutti kallossani kuin tikka ja muistutti: juuri tällä tavoin kaava toimii, kas näin astelet ansaan, samaan kuin ne muutkin.

Sitten tuli seuraava kerta. Siihen ei tarvittu edes isoa riitaa tai humalaa, ihan kuin se olisi ollut toisella kerralla helpompaa. En taistellut enää vastaan, pakenin. Silloin aloin pelätä. Pelkäsin häntä kun hän tuli kotiin huonolla tuulella. Pelkäsin sanoa vastaan tai kysyä ikäviä kysymyksiä. Pelkäsin kertoa, että pelottaa. Silti sain riuhtaistua itseni suhteesta irti vasta sitten, kun hän ensimmäisen kerran sanoi suutuspäissään sen ääneen: jos vaan käyttäytyisin paremmin, ei olisi syytä pelätä. Syytin itseäni kauan, vaikka tiesin järjellä, ettei mikään ollut minun vikani. Kesti kuukausia ennen kuin terapian avulla pystyin näkemään kirkkaasti sen manipuloinnin ja henkisen väkivallan vyyhdin, joka oli huomaamatta kiristynyt ympärilläni koko suhteemme ajan. Merkit olivat olleet näkyvissä alusta asti, en vaan ollut halunnut nähdä niitä.

Viime viikolla Naistenpäivänä julkaistun tutkimuksen mukaan kolmannes suomalaisista miehistä ajattelee, että väkivallan uhriksi joutuminen on joskus naisen oma syy. Suomalaisnaisista 14% ajattelee samoin ja oman kokemukseni jälkeen ymmärrän omalla hullulla tavalla miten se on mahdollista. Hirveätkin asiat alkavat tuntua normaalilta, kun on hurrikaanin keskipisteessä, horisontti katoaa ja todellisuudentaju hämärtyy. Väkivaltaisista suhteista lähteminen voi olla vaikeaa myös siksi, että lähteminen tai pelkästään siitä puhuminen voi johtaa väkivallan pahenemiseen. Pelko on aiheellinen, sillä naisia kuolee parisuhdeväkivaltaan joka vuosi.

Tiedän selvinneeni vähällä verrattuna moniin muihin. Silti kokemus opetti jotain mitä en koskaan unohda: en ole kenenkään yläpuolella, vahvempi tai fiksumpi kuin ne muut, jotka jäävät. Pelko, häpeä ja nöyryytys voivat sumentaa kenen tahansa perspektiivin. Väkivalta ei ole asia, joka voi tapahtua vain joillekin muille. Eikä se ala heti, vaan pikkuhiljaa, aluksi se on henkistä ja fyysistä vasta sitten, kun olet jo nalkissa, rakastunut, sitoutunut, etkä ikinä uskoisi, että juuri hän voisi tehdä mitään tälläistä juuri sinulle.

Parisuhdeväkivalta on valitettavasti vain yksi monista naisten kokeman väkivallan muodoista. Suomalaisista naisista 47% on tutkimuksen mukaan kokenut fyysistä väkivaltaa viidentoista ikävuoden jälkeen. Suomi on itseasiassa kansainvälisen EU-tutkimuksen perusteella naisille toiseksi turvattomin ja väkivaltaisin maa koko Euroopan Unionissa. Siksi tästä on tärkeää puhua: vaikka et itse olisi kokenut tai nähnyt väkivaltaa, se ei tarkoita ettei sitä ole. Joku päivä se voi olla sinä. Tai siskosi, ystäväsi, tyttäresi.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy kaikkialla maailmassa. Yksi julmimmista naisiin kohdistuvan väkivallan muodoista on ympärileikkaus, joka tunnetaan myös osuvammalla nimellä silpominen. Siitä on nimittäin kysymys, äärimmäisen raa’asta väkivallanteosta, joka kohdistuu miljooniin tyttöihin ja naisiin joka vuosi. Naisten ympärileikkausta ei tule sekoittaa tai verrata miehille tehtävään verrattain pieneen toimenpiteeseen, jolle on usein terveyteen liittyviä perusteita. Silpomiselle ei ole ainuttakaan terveydellistä syytä eikä vastoin monien oletuksia edes uskonnollista taustaa. Se on väkivaltainen perinne, jonka vuoksi 200 miljoonaa tyttöä ja naista elää tälläkin hetkellä silvottuna 30 eri maassa. Nuorimmat heistä ovat alle 5-vuotiaita, hädin tuskin kouluikäisiä.

Naiselle ympärileikkaus tarkoittaa sen äärimmäisimmässä muodossa sitä, että kaikki ulkoiset sukupuolielimet, kuten klitoris ja ulommat häpyhuulet leikataan irti veitsellä, partaterällä tai esimerkiksi lasinsirulla, usein ilman minkäänlaista kivunlievistystä. Se mikä jää jäljelle ommellaan umpeen, virtsalle ja kuukautisverelle jätetään pieni aukko. Yhdyntää ja synnytystä varten ompeleet avataan ja ommellaan sen jälkeen taas umpeen. Sanomattakin selvää, että ompeluun ei käytetä kivunlievitystä.

Jokainen meistä voi yrittää kuvitella miltä penetraatio tuntuu tälläisten toimenpiteiden jälkeen. Tai vessassa käyminen. Kuukautiset. Synnytys. Eivätkä loppuelämän jatkuvat järkyttävät kivut ole silpomisen ainoa seuraus. Monet tytöt kuolevatkin leikkauksen aiheuttamaan verenvuotoon tai likaisten leikkausvälineiden aiheuttamiin komplikaatioihin. Tulehdukset ja niiden aiheuttamat krooniset sairaudet ovat yleisiä, sillä hygieniasta huolehtiminen on käytännössä mahdotonta. Moni saa likaisista leikkausvälineistä myös HIV-tartunnan.

On myös lievempiä ympärileikkauksen muotoja, mutta kaikkiin sisältyy klitoriksen vahingoittaminen tai leikkaaminen irti. Yhteinen nimittäjä kaikille ympärileikkauksille on se miten se vaikuttaa naisen seksuaalisuuteen. Silpomisen lievimmätkin muodot käytännössä tuhoavat naisen mahdollisuudet seksistä nauttimiseen.

Naisiin kohdistuva väkivalta on monissa maissa sosiaalisesti hyväksytty, syvälle kulttuuriin juurtunut ja oletusarvoinen osa naisen elämää. Sitä ei osata edes pitää ongelmana, ja siksi sen muuttaminen on niin vaikeaa. Ympärileikkauksen suorittavat yhteisön naiset, jotka aidosti ajattelevat tekevänsä tytöille hyvää. Ympärileikkausta pidetään monissa maissa aikuistumiseen liittyvänä, vahvistavana siirtymäriittinä, joka on perinteisesti tehty murrosiän kynnyksellä. Monet tytöt ovat alkaneet kapinoida silpomista vastaan ja jotkut karkaavat jopa kotoa silpomisen pelossa, joten silpomista on alettu suorittaa yhä nuoremmille, joissakin maissa jopa 5-6 -vuotiaille.

Joissakin paikoissa silpomiseen liittyy myös ajatus puhtaudesta. Silvottu tyttö on puhdas, kunniallinen ja valmis avioliittoon, sillä leikkaus on tae neitsyydestä. Perinnettä ylläpitävät sosiaalinen paine: vaikka äiti ei haluaisi ympärileikata lastaan, huoli tyttären tulevaisuudesta ajaa edelle. Leikkaamaton tyttö on likainen ja kunniaton ja saattaa jäädä naimattomaksi, joutua prostituoiduksi tai jopa yhteisönsä hylkäämäksi. Leikkaamattomat tytöt ovat myös alttiimpia raiskauksille, joiden seuraukset ovat monissa maissa aivan sairaat: yhteistö kääntyy raiskauksen uhria vastaan ja hylkää tämän, raiskaajan selvitessä ilman rangaistusta.

Silpomisperinteessä on kyse monimutkaisesta vyyhdistä, jonka laajuuttaa on vaikea hahmottaa ulkopuolelta. Tuntuu vaikealta ymmärtää, että silpomisen aiheuttamia terveysongelmia ei osata liittää ympärileikkauksiin, vaan esimerkiksi silpomisen komplikaatioihin menehtymistä saatetaan selittää sillä, että tytön äidissä virtaa paha henki. Silpominen nähdään normaalina osana lapsen elämää eikä sillä ymmärretä olevan peruuttamattomia vaikutuksia koko loppuelämään.

Solidaarisuus tekee työtä silpomisperinteen lopettamiseksi niin ruohonjuuritasolla kuin ylhäältä: yrittäen vaikuttaa lainsäädäntöön niin että silpominen kielletään Kenian lailla myös Somalimaassa, ja pureutumalla varsinaiseen ongelman ytimeen eli naisten heikkoon asemaan. Monet ympärileikatut tytöt eivät pääse kouluttautumaan yhtä pitkälle kuin pojat, sillä heidän odotetaan kasvavan kunniallisiksi vaimoiksi ja äideiksi eikä heillä ole kouluttamattomana kovinkaan montaa tapaa vaikuttaa asioihinsa. Köyhyyden lisäksi heikkoon asemaan vaikuttaa alhainen luku- ja kirjoitustaito, jolloin on vaikea saada tietoa omista oikeuksistaan tai tehdä edes rikosilmoitusta. Tyttöjen koulunkäynnin ja naisten taloudellisen itsenäisyyden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä se on konkreettisin tapa lisätä päätäntävaltaa omasta elämästään.

Kulttuurin ulkopuolelta on vaikea mennä puuttumaan tuhansien vuosien perinteeseen. Siksi Solidaarisuus tekee yhteistyötä paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa ja silpomisen kokeneiden ja perinnettä vastaan nousseiden aktivistinaisten kautta, jotka tietävät millä tavoin viesti välittyy parhaiten. Asenneilmapiirin muuttaminen on hidasta, mutta todella tärkeää työtä. Valon pilkahduksia on näkyvissä: joissakin maissa miehet ovat alkaneet vastustaa silpomisperinnettä ja toivovat puolisokseen leikkaamatonta naista, joka toivon mukaan pitkällä tähtäimellä vaikuttaa siihen, että leikkaamattomien naisten stigma hälvenee.

Silpomista ei tapahdu vain kaukana maailmalla, sillä perinteet seuraavat perässä kaikkialle: Suomessa saattaa olla jopa yli 3000 tyttöä silpomisvaarassa.

Näitä juttuja lukiessa yrittää monesti kovettaa itseään, puristaa hampaita yhteen ja ajatella asiaa ilmiön tasolla, tarkentamatta liikaa todellisuuteen, jossa monet elävät, koska se on yksinkertaisesti liian hirveä. Mutta meillä ei ole varaa sulkea tältä silmiämme, sivuuttaa se yhtenä maailman kauheuksista, joihin emme voi vaikuttaa. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tapahtuu joka päivä naapurissa, samassa korttelissa, ympäri kaupunkia ja maatamme, kaikkialla maailmassa. Henkinen väkivalta, pahoinpitelyt, raiskaukset, murhat ja silpomiset eivät ole irrallisia tapahtumia, vaan osa samaa rakenteellista väkivaltaa, jota on kohdistettu asemaltaan heikompaan sukupuoleen tuhansien vuosien ajan. Se vaikuttaa meihin ja tulee vaikuttamaan tyttäriimme ja heitä seuraaviin sukupolviin, jos emme puutu siihen nyt.

Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen vaatii sanoja ja tekoja, vaiettujen asioiden avointa käsittelyä, epäkohtiin reagoimista, vanhentuneiden sukupuoliroolien haastamista ja ennen muuta asenneilmapiirin muutosta, poliittisia päätöksiä ja väkivaltaan puuttuvaa lainsäädäntöä. Jokaisella naisella on oikeus elää turvassa omassa kehossaan, pelkäämättä fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Sen pitäisi olla itsestäänselvää, mutta siitä ollaan vielä todella kaukana. Siksi tarvitaan puhetta, toistoa ja tarinoita, jotka saavat meidät voimaan pahoin, avaamaan silmämme todellisuudelle, jossa liian moni elää.

Lue lisää #solidaarisuudesta -kampanjan sivuilta. Kampanjan visuaalisen ilmeen ja näissä kuvissa vilahtavan paidan takana on helsinkiläinen taiteilija Anna Salmi. Vaimonhakkaajapaidaksi nimetty hihaton toppi on esimerkki siitä miten naisiin kohdistuva väkivalta on pesiytynyt jopa arkikieleemme: puhumme vaimarista tuttavallisesti kuin olisi arkipäiväinen ja jopa hupaisa juttu, että miehet hakkaavat vaimojaan.

Voit auttaa lahjoittamalla tai ostamalla 50 euron hintaisen Solidaarisuus -kampanja-paidan, jota on valmistettu rajoitettu erä naisille ja miehille. Kampanjan tuotto ohjataan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön ja naisten taloudelliseen tukemiseen Somalimaassa ja Keniassa.

Mitä olisit valmis tekemään solidaarisuudesta väkivaltaa kokevia tyttöjä ja naisia kohtaan?

PHOTOS BY JARNO JUSSILA