Vinkit stressittömään vappuun

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Freixenet

Alle viikko vappuun! Meillä on pikkuhiljaa suunnitelmat selkiytyneet. Aiomme järjestää kotona pienen vappuvastaanoton, sillä omat ystävät ja yhdessä koottu brunssipöytä kiehtoo juuri nyt enemmän kuin ajatus puistopiknikistä tuhansien ihmisten kanssa. Kotona saa kuunnella just sitä musiikkia mitä haluaa, koirat voivat kipittää vapaana. Tuntuu, että kaikki ovat kevään kiireiden keskellä vähän puhki ja eniten kiinnostaa just nyt rennot ratkaisut, jotka tekevät elämästä helpompaa, ei monimutkaisempaa. Seuraa siis viisi vinkkiä stressittömään vappuun – tai oikeastaan mihin tahansa kotikemuihin, joita pitäisi ehdottomasti olla enemmän, koska kotibileet ovat parhaat.

Valitse ihana viini.

First things first: meillä on jo kuplat kylmässä! Freixenetin uutuus Italian Rosé Sparkling Extra Dry on saapunut juuri kauppoihin ja ajoitus on täydellinen, koska juhlava pullo on kuin täsmäräätälöity vappuun. Kukkainen, kuiva ja keskihappoinen viini toimii loistavasti salaattien, kalan ja äyriäisten kanssa, mutta maistuu myös ihan sellaisenaan seurustelujuomana. Olen itse kuplivien ja kukkaisten roséiden kuohuviinien suuri ystävä, onneksi niistä tykkäävät kaveripiirissä melkein kaikki muutkin. Maussa on myös aavistus hedelmäisyyttä ja marjaisuutta, joka tasapainottaa kuivaa viiniä.

Mutta voidaanko puhua hetki tuosta pullosta, joka on ehkä maailman kaunein?! Brunssipöydän koristukseksi ei paljoa muuta tarvitakaan. Myös viime vuonna lanseerattu pirskahtelevan kuiva prosecco on pakattu samaan kimaltavaan pulloon. Hintaa molemmilla on hitusen alle viisitoista euroa, ei todellakaan paha.

Pidä piknik sisällä.

Vuodet viestintäalalla ja festareiden taustatiimeissä opettivat, että näillä leveysasteilla ei kannata laskea mitään sään varaan. Kokonaisia festareita ei voi sateen sattuessa siirtää sisätiloihin, mutta rennot vappukemut onneksi voi! Me olemme lähtökohtaisesti päättäneet pitää vappuvastaanoton sisällä, mutta jos sattuukin ihana sää, siirrymme taloyhtiön kattoterassille ja levitämme sinne piknik-kattauksen, viltin ja tyynyt.

Näin kenenkään ei tarvitse jännittää säätiedotuksia, varustautua sadetakeilla, pukea päälle kolmet villakalsarit estämään hypotermiakuolemaa tai istua märän pressun päällä juomassa lasiin lämpenevää viiniä. Älkää ymmärtäkö väärin: ihailin kyllä niitä vapunviettäjiä, jotka olivat viime vuonna pystyttäneet Kaivopuistoon isoja telttoja, jotka oli varustettu lämmittimillä, sohvilla ja vilteillä. Mikä tahansa kyllä onnistuu, kun suomalainen niin päättää, mutta minä ajattelin päästä mahdollisimman vähällä vaivalla, joten palataan niihin telttatuotantoihin joku toinen vuosi.

Unohda siivous!

Kuulit kyllä. Eivät ne vieraat tule katsomaan ja arvostelemaan kotiasi ja nurkissa vaanivia pölypalloja, vaan viettämään aikaa sinun ja muiden vieraiden kanssa. Sitäpaitsi kemujen jälkeen pitää kuitenkin siivota, miksi siis tehdä sitä kahdesti? Näillä nikseillä saat nopeasti ja helposti nättiä, eikä tule edes hiki: pyyhi pöytäpinnat puhtaaksi, tuuleta ja osta kukkia.

Meillä tunnetaan myös konsepti nimeltä kosmeettinen siivous, joka tarkoittaa sitä, että imuroidaan vain näkyvimmät pölyt ja nostetaan siellä sun täällä lojuvista kamoista ne häiritsevimmät kaappiin. Likaiset vaatteet ja astiat: kyllä. Kitarat ja kirjat ja satunnaiset sohvan selkänojalla lojuvat villatakit: ei haittaa. Kosmeettiseen siivoukseen menee viisi minuuttia ja se usein riittää vappukemuja vaativampiinkin tilanteisiin.

Nyyttärit kunniaan!

Kukaan ei todellakaan odota, että talo tarjoaa kaikille, joten sellaisesta on ihan turha ottaa paineita. Olen järjestänyt melkein kaikki kemuni “jokainen tuo jotain” -periaatteella, mutta vappuvastaanotosta on tulossa ihan viralliset nyyttärit. Jokainen tuo viinin lisäksi jotain purtavaa ja pöytä katetaan yhdessä – näin herkullinen vappubrunssi syntyy kuin itsestään eikä kenenkään tarvinnut raahata painavia kauppakasseja, kokata koko edellistä päivää tai maksaa itseään kipeäksi.

Jos on olemassa riski, että kaikki tuovat sipsejä, kannattaa sopia tuomisista etukäteen: yksi tuo juustoja ja hillon, toinen marjoja, kolmas tulee leipomon kautta tuoreen patongin ja rahkamunkkien kanssa. Neljäs taikoo (tai ostaa valmiina) jonkun ruokaisan salaatin. Joku haluaa kuitenkin leipoa jotain, ja se, jolle nousee kaupan hyllyjen välissä paniikkihiki, saa sipsivastuun. Helppo vappuklassikko: ruislastut ja skagen! Maistuu kaikille ja toimii hyvin kuivan roséviinin kanssa.

Soittolista luo tunnelman.

Ja tietysti ihmiset, hyvä viini ja notkuva vappupöytä, mutta soittolista tuo sen kaiken yhteen! Laadin vappuun sopivan soittolistan ja se on nyt teidänkin vapaassa käytössä: klikkaa ja nappaa omalle koneellesi. Luvassa sadan kappaleen eli yhteensä yli kuuden tunnin verran kepeää musaa laidasta laitaan: löytyy niin vanhaa kuin uutta elektropopista diskoon ja rokkiin. Saatan vielä täydentää listaa seuraavien päivien mittaan, kun viimeistelen listan omaa vastaanottoamme varten. Lista toimii takuulla myös seuraavissa kemuissa, joten laita talteen, jos tykkäät.

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida, mutta muutoin sana on vapaa. Kertokaapa, miten te aiotte viettää vappua?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Pikkujouluilua

Terveisiä Tehtaankadulta! Tämän viikon piti viime viikon kiireiden vastapainoksi olla rauhallinen, mutta toisin kävi. Työlistalla ei ollut aluksi kuin muutama hassu kuvaus, joiden piti olla nopeasti hoidettuja. En aio pitkästyttää teitä kertomalla kuinka vaikeaa luonnonvalossa valokuvaaminen tähän aikaan vuodesta on, tyydyn vain toteamaan, että en malta odottaa piteneviä päiviä. Sitten muistin luvanneeni tälle viikolle yhden ison tekstin, jota en ollut ehtinyt vielä edes aloittaa. Se ei jostain käsittämättömästä syystä ollut työlistallani, mikä on hajamielisen kirjoittajan kannalta huonompi homma – se, mikä ei lue työlistallani, ei ole olemassa. Hups. Ja sen jälkeen työlistan jatkoksi tupsahteli vielä pitkä rivi kaikenlaisia toimistohommia, kuten vuoden viimeiset tarjoukset, laskut tehdyistä töistä, yllätyspalaveri, pari raporttia… Siinähän se viikko sitten olikin.

Onneksi jouluvalmistelut eivät ole vieneet juuri aikaa.

Vietämme tänä vuonna joulun Lapissa, joten kotiin ei ole tarvinnut tai kannattanut hankkia mitään jouluaiheista – sarviin ripustetut valot ovat saaneet toimittaa kuusen tehtävää. Kyselin juuri pohjoisen suunnalta mitä voisimme tuoda mukanamme ja toivelista oli lyhyt: kalan kaveriksi vodkaa, kahvin seuraksi rommia. Naurattaa. Mitään ruokaa ei saa kuulemma tuoda. Pöytää taidetaan pistää koreaksi tavalla, johon jälkikasvun ei parane käydä puuttumaan.

Lahjojakin on hankittu lähinnä kummilapsille ja koirille, kaikkien muiden kesken vietämme lahjatonta joulua. Eihän tämän yltäkylläisyyden keskellä kukaan oikeasti kaipaa mitään muuta kuin kiireetöntä aikaa ja yhdessäoloa.

Nämä kuvat ovat eiliseltä, kun päätimme varastaa itsellemme pienen tauon työhässäkästä ja avata viimeviikkoisista pikkujouluistamme jääneen kuohuviinin. Olimme saaneet juhlia varten maahantuojalta muutaman laatikollisen espanjalaista luomucavaa, Parés Baltàa (kiitos vielä ♥) ja seuraavana aamuna huomasin, että jokunen pullo oli pikkutunneille kestäneiden kemujen jäljiltä unohtunut jääkaappiin. Taidamme pakata loput mukaan joulunviettoon, siellähän ne menevät täydellisinä alkumaljoina ennen joulupöytään siirtymistä.

Ostamme tuota viiniä itseasiassa tosi usein, melkein aina kun tiedossa on vieraita tai muu illanvietto. Reilun kympin hintainen viini on hinta-laatusuhteeltaan loistava, sopii niin safkan seuraksi kuin seurustelujuomaksi ja siitä tykkää aina kaikki, joten se on varma valinta. Itse rakastan sen superkuivaa, sitruksista, hivenen kukkaista raikkautta, jossa häivähtää myös valkoherukan ja kypsien omenoiden maku. Myös kuvissa vilahtava roseeversio on vakkariviinejämme: tykkään kuivista roseekuohuviineistä, joissa hapokkuus tuo vastapainoa marjaisuudelle. Tässä on tasapaino enemmän kuin kohdallaan.

Kattasimme viinin seuraksi pientä purtavaa, sillä juhlista jäi yli myös avaamaton paketti stilttonia, pipareita ja pari päärynää. Niin ja kymmenen pussia sipsejä, mutta jääköön ne kaappiin odottamaan välipäivien leffailtoja. Silloin on toivottavasti aikaa hengata myös keittiössä ja laittaa ruokaa: olemme eläneet Balilta paluun jälkeen lähinnä takeaway-safkalla ja Woltin tuomisilla. Ei vaan ole ollut aikaa muuhun, kun olemme takoneet puolessatoista viikossa kasaan käytännössä kaikki joulukuun työt. Mutta en valita, sellaista se vaan joskus on kun matkustaa paljon.

Niistä viimeperjantaisista pikkujouluista ei muuten ole ainuttakaan kuvaa. Olin laittanut ennen juhlia kameran akun lataukseen siltä varalta, että tekisi mieli napsia muutama ruutu. Siinä se akku pojotti pätevänä laturissaan vielä aamullakin. Hyvä vaan! Se kertoo siitä, että oli ihana ilta, vieraat viihtyivät, emäntä ja isäntä olivat onnellisia eikä kukaan tullut ajatelleeksi, että kuva olisi kiva. Muistojen lisäksi jäljelle jäi vain kasa cavapullojen korkkeja.

Olimme alunperin ajatelleet lähteä ajamaan Lappiin tänään, mutta olisimme päässeet lähtemään aikaisintaan iltapäivällä ja olleet perillä vasta aamuyöllä. Töitäkin on vielä tekemättä, joten päätimme suosiolla siirtää lähdön huomisaamuun. Jatkamme viikon viimeisten duunien parissa vielä tämän illan ja huomenna heräämme varhain. Pakkaamme kelsitakit ja koirat vuokrakiesiin, käännämme nokan kohti Tornionjokilaaksoa. Tampereelle asti aikaa lyödä vetoa missä menee lumiraja.

Lempeää perjantaita ruudun sille puolen! Koska alkoholilaki, kaikkea saa kommentoida paitsi alkoholia. Kertokaa vaikka miten siellä sujuu, joko teillä on suurimmat kiireet hellittäneet, saatteko jo ottaa iisisti ja laskeutua joulutunnelmiin?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kesä kulman takana

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Freixenet

Huhtikuu on siitä käänteentekevä kuukausi, että silloin ei edes räntämyrsky tai loska voi himmentää iloa saati viedä pois tosiasiaa, että kevät on täällä – ja ihan kohta kesä! Parasta keväässä onkin juuri kesänodotus, kun ihan kaikki on vasta edessä. Vapusta alkava loppukevään juhlakausi, kukkien puhkeaminen alkukesän loistoonsa, juhannus, piknikit, rantapäivät ja retket lähisaarille, kuuma asfaltti, mökkiviikonloput ja puusaunat, yöuinnit, tuoreista kirsikoista tahmeat sormet ja vähintään yksi veneretki per kesä. Pyörän voi kantaa takaisin pihalle, kaapista kaivetaan kevyemmät kengät, sukat voi unohtaa odottamaan syksyä. Olen kirjoittanut näistä lempiasioistani varmasti sata kertaa, koska ne vaan tekevät minut onnelliseksi vuosi toisensa jälkeen.

Vietimme viime perjantaina iltaa ystävien kesken, sillä saimme kylään Idan ja Marin. Olette hyvin mahdollisesti vierailleet joskus näiden upeiden naisten blogeissa, mutta tiesittekö, että Mari on Jarnon lapsuudenystävä Pohjanmaalta? On tullut siis aiemminkin istuttua tällä kokoonpanolla meidän keittiössä (ja vähän muuallakin). Arttu oli mukana myös, myöhemmin seuraan liittyi muitakin. Tarkoitus oli vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia, juhlistaa kevättä ja kippistää sille, että alkukesän juhlakausi on ihan nurkan takana – vaikea uskoa, mutta kalenteri vahvistaa, että vappuun on enää kolme viikkoa.

Kevään ensimmäiset kirsikankukat!

Saimme illanistujaisiin maistiaisia Freixenet Proseccolta – Suomen suosituin skumppamerkki on nimittäin tuonut markkinoille superkuivan, pirskahtelevan Proseccon. Proseccon hinta on maltillinen, vähän vajaa viisitoista euroa, mutta pullo on niin näyttävä, että sillä voisi helposti varustautua vähän juhlavampaankin menoon kuin meidän kevätkippistelyyn.

Illanvietto levittäytyi vähän vierashuoneenkin puolelle. Sen siitä saa, kun sijoittaa joka huoneeseen sohvan tai sängyn.

Juno-koira viihtyy keittiön penkillä – se on aitiopaikka pöydälle ja juustolautasen hupenemista on tarkkailtava herkeämättä.

Kun paikalla on lauma esteetikkoja, on mahdotonta maistella tälläiseen pulloon pakattua viiniä ottamatta pakkausta vähä väliä puheeksi. Kristallimaisen kaunis pullo on aivan omaa luokkaansa, kimaltelee pöydässä kuin jalokivi – ei olisi oikeastaan edes tarvinnut noita kirsikankukkia koristamaan kattausta.

Itsehän olen aina rakastanut proseccoa eli italialaista kuohuvaa, koska se on vaivaton valinta melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen – prosecco käy juhlajuomaksi kemuihin tai arki-illan nostatukseen, ja toimii sekä sellaisenaan seurustelujuomana että safkan seurana ruokapöydässä. Olisi sopinut hyvin esimerkiksi kala- tai äyriäisruokien kaveriksi, mutta emme jaksaneet pitkän viikon päätteeksi kokkailla mitään sen kummempaa, vaan pistimme pöydän koreaksi viinin seuraksi sopivalla naposteltavalla – juustoilla ja oliiveilla, tuoreella leivällä ja valtavalla herkkuvadilla, jonka hedelmätaiteilija-Arttu kokosi. Enpä tiennyt, että herra osaa veistellä kiiveistä noin lyyrisiä! Olin sanomassa, että minäkin haluan oppia, mutta en oikeastaan halua, tilaan mieluummin Artun kylään kun hedelmistä pitää seuraavan kerran saada veistoksellisia.

Nainen tyytyväisimmillään, perjantaina töiden jälkeen.

Juno kuvittelee, että Jarno muutti meille hänen takiaan. Minä olen arvatenkin Junon mielestä heidän palvelijansa, muuten melko pätevä mutta ruokatarjoilussa parantamisen varaa.

Viinistä vielä sananen: maistoin sitä perjantaina ensimmäistä kertaa ja tykkäsin, taisivat tykätä muutkin. On kevyt, raikas ja hedelmäisellä tavalla hapokas, melkein omenainen. Joku kuvaili kuplia pehmeiksi, sekin totta. Ei olekaan pitkään aikaan ollut proseccohyllyssä omaa suosikkia – tulisikohan tästä tämän kesän lemppari? Kiinnostuneille vinkiksi, että tuo Italian Venetossa valmistuva Prosecco DOC Extra Dry on Alkon tilausvalikoimissa: ei siis löydy (ainakaan vielä) hyllystä vaan on tilattavissa Alkon sivuilta. Ehtii hyvin jäähtymään jääkaappiin vaikka vapuksi tai muihin kevään juhlahetkiin. Hinta on himpun alle viisitoista euroa, tälläisestä pullosta sen maksaa mielellään.

Meillä on vanha kirpparilta hankittu Polaroid-kamera, jolla nappaamme tilannekuvia muistoksi aina kun muistamme. Vanhaksi menneeseen filmiin on tullut valovuotoja, ei haittaa. Talvella tuli nappailtua kuvia aika laiskanlaisesti – en tiedä johtuiko siitä, että valoa ei ollut tai ihmiset eivät olleet pitkinä pimeinä iltoina kovin kuplivalla tuulella, mutta keväällä on tapana korjata molemmat ongelmat. Ystäväpiirissä kerätään muuten muunkinlaisia muistoja: eräs säilyttää suuressa lasipullossa kaikki korkit viinipulloista, jotka kodissa on vuosien varrella avattu. Pitäisiköhän meidän omistaa joku lasipurkki proseccopullojen korkeille?

Tällä tontilla ei videoita usein näe, mutta tällä kertaa sitä on tarjolla – pätkästä tuosta alta löytyy vielä vähän lisää tunnelmaa liikkuvan kuvan muodossa. Kiitos videosta Artulle!

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, mutta kaikki muut kommentit otetaan ilolla vastaan.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA