Stella Harasek
Stella Harasek ~

Kymmenen kysymystä remppakuplaan

5

Terveisiä remonttipölyn keskeltä! Sekä meillä että Hangon kirjeenvaihtajallamme Annalla on ollut viime kuukausina remontti päällä, joten ajattelimme näin vertaistuen hengessä koota ajatuksia kymmenen kysymyksen muodossa. Kuvat ovat Annan ja valokuvaajapuoliso Parkkosen arkistoista, koska meidän remppakuvia olette jo nähneet tällä tontilla aivan riittämin (ja ollaanpa rehellisiä, märkätilojemme tilalla olevasta hiekkakuopasta ei kovin esteettisiä kuvia saa toisin kuin tästä upeasta pankkiprojektista).

1 ~ Kerro kohteesta!

Anna: Ostimme vuonna 1903 rakennetun vanhan pankin Hangon Bulevardilta ja kunnostamme ammattilaisten avulla siihen itsellemme työtilat, gallerian ja avoimen, luovan tilan toivottavasti monenlaiseen yhdessäoloon. Talo on kaunis kuin pieni korurasia, mutta hommaa riittää. Onneksi, kuin ihmeen kaupalla paljon vanhaa on säilynyt: julkisivun kaiverrettu graniittipaasi, vanhoja ovia, kuparikatos, koristeellinen tuulikaappi, puiset ikkunapenkit… Ja onhan meillä dynamiitin kestävä pankkiholvikin!

Stella: Kirjoitin tovi sitten aiheesta pidemmin, joten tiivistän: ostimme Jarnon kanssa Itä-Helsingistä 70-luvun rivitaloasunnon, jota olemme toukokuun lopusta saakka kunnostaneet itsellemme uudeksi kodiksi. Ensimmäinen yhteinen oma koti.

2 ~ Tunnelmat juuri nyt?

Anna: Välillä olen täynnä onnea ja odotusta ja välillä vihaan pahoinvointi kurkussa koko rotiskoa, joka on nielaissut kaiken muun elämän ammottavaan kitaansa. Silti päällimmäisin tunne on innostus ja kiitollisuus. Ajatella, että me saamme pelastaa tämän talon.

Stella: Jännittää hulluna pääsemmekö jouluksi uuteen kotiin vai ei! Jos raksajumalat ovat puolellamme eikä tule yhtään etenemisestettä, meillä on jouluaattoon mennessä toimiva keittiö ja kylpyhuone ja siis ylipäänsä KOTI, johon voimme vihdoin muuttaa. Alkaa olla vähän kisaväsymystä ilmoilla, meillä on ollut monta isoa projektia päällä viime kuukausina ja ollaan tehty todella pitkää päivää.

3 ~ Mikä on ollut parasta?

Anna: Ihmiset. Vanhana hapannaamana en uskonut sanovani näin, mutta on ollut jotenkin todella nostattavaa miten monet ovat halunneet auttaa meitä tai muuten kannustaneet projektissa eteenpäin. Parasta on myös seistä pienen salin alkuperäisillä lattialankuilla ja tuntea lähes 120 vuoden havina ympärillään: Hangon kautta lähti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa 250 000 toiveikasta siirtolaista rahtilaivalla kohti Pohjois-Amerikkaa ja pankkimme rakennettiin varta vasten emigranttihotellin pihapiiriin palvelemaan heidän viimeisiä asiointejaan kotimaassa. Jos seinät osaisivat puhua!

Stella: Ihmiset meilläkin! Jouduimme meistä riippumattomista syistä odottamaan piinallisen pitkään, että pääsemme rempan kanssa vauhtiin, ja ilman urakoitsijamme joustoa ja lähes yliluonnollista tehokkuutta emme olisi nyt näin lähellä muuttoa. Jarno on viettänyt niin paljon aikaa hänen kanssaan, että niillä on jo ihan omat inside-jutut. Myös ystävien apu ja tuki on ollut korvaamatonta. He ovat pitäneet päätämme pinnalla ja auttaneet näkemään kokonaisuuden niissä hetkissä, kun horisontti on ollut kaikkien päätösten, rahanmenon ja jatkuvasti muuttuvien aikataulujen keskellä hukassa.

4 ~ Mikä vaikeinta?

Anna: On tosi raskasta olla koko ajan jotenkin hirmuisen valppaana ja koittaa välillä naureskelustakin huolimatta toteuttaa omia näkemyksiään. Päätimme yrittää vähäisestä osaamisestamme ja kokemuksestamme huolimatta ennemminkin entisöidä vanhaa vaalien kuin ihan vain perusrempata, niiltä osin kuin se on mahdollista ja niiltä osin kuin vanhaa on jäljellä. Emme tajunneet yleviin periaatteisiin sitoutuessamme miten paljon nämäkin päätökset vaativat aikaa, rahaa ja osaamista, mutta ne tuntuvat oikeilta silloinkin kun ne tuntuvat vaikeilta.

Myös takaiskut syövät naista ja miestä. Vintin lattian eli alakerran katon 11 lahoa hirttä nakersivat kassaa ja yksi jätelautakasaksi osoittautunut lattialankkuhankinta puolestaan nakersi luottamusta. Rakennusalalla on tällä hetkellä kovan kysynnän vuoksi villin lännen meininki.

Stella: Isot ja kalliit päätökset, jotka pitää tehdä maallikkona ilman rakennusalan ammattitaitoa. Olemme tietysti konsultoineet ammattilaisia, mutta hekin ovat usein keskenään eri mieltä, sillä kaiken voi tehdä monella tavalla priorisoiden eri asioita. On pitänyt vaan päättää kenen näkemystä kuuntelee ja toivoa parasta.

5 ~ Mitä olet oppinut?

Anna: Olemme oppineet valtavasti eritoten Maamustan Annilta. Anni tekee vanhojen arvorakennusten väritystutkimuksia ja muutenkin opastaa rakennuksen alkuperään ja aikakauteen koskevissa kysymyksissä, kestävän kehityksen vinkkelistä. En enää oikein muista kuinka tietämätön alussa olinkaan, nyt pidän itseäni tapani mukaan tietysti jo ihan perinnerakentamisen asiantuntijana ja keskustelen sujuvasti mm. kokoliitista, holkkalistoista, uusrenesanssin väreistä ja tikkurappauspohjista. Oikeasti olen tietysti vasta raapaissut pintaa, mutta tähän kaikkeen jää kyllä koukkuun. Ainoa ongelma on se, että mitä enemmän oppii, sitä vaikeampaa on pitää suunsa kiinni kun näkee vanhojen talojen kaltoinkohtelua. Satavuotias talo ei koskaan ole huonosti rakennettu.

Uusien pintakäsittelymateriaalien osalta Suomen Luonnonmaalit* on ollut ihana löytö: nykyinen maaliteollisuus on monelta kantilta poikkeuksellisen paljon ympäristöä kuormittava ala, mutta vaihtoehtoja ON! Suomen Luonnonmaalien tuotteet ovat kautta linjan luonnonmukaisia ja ympäristöystävällisiä. Raavittuani muovimaaleja seinistä monta kuukautta olen tullut uskoon tämän asian osalta.

(*Teemme yhteistyötä Suomen Luonnonmaalien kanssa ja saamme tuotteista alennusta.)

Stella: Tunnistan kaiken mitä sanot! Samoja oivalluksia ja ajatuksia on herännyt Lapin talon hissuksiin etenevän kunnostuksen kanssa. Mitä tulee tähän kaupunkikodin remonttiin, tiedämme nyt 70-luvun rakentamisesta hyvin paljon enemmän kuin puoli vuotta sitten, joskin minä olen lähestynyt asiaa teoreettisesta näkökulmasta ja Jarno hyvin konkreettisesta. Urakoitsijamme on opettanut Jarnolle paljon uutta ja hän on ollut kaikesta aivan mielissään, sillä tykkää tehdä käsillään ja on siinä luontaisesti hyvä ja nopea oppimaan.

6 ~ Mikä on ollut inspiraationa?

Anna: Olemme aina pitäneet rosoisista pinnoista, mutta ehkä ruotsalaisen stailistin ja sisustussuunnittelijan Marie Olsson Nylanderin perheen talo Sisiliassa jotenkin vielä antoi lopullisen luvan luottaa omaan visioon. Palazzo Cirillon vaiheita on seurattu Husdrömmar Sisilien-ohjelmassa jo kahden kauden verran, mm. Yle Areenassa. Kolmaskin kausi on jo tekeillä. (Hauskaa, löysin tätä kirjoittaessani Palazzo Cirillon alkuperäisen myynti-ilmoituksen kuvineen!) Toinen inspiraation lähde on provencelaisen, alunperin kori- ja rottinkipaja Atelier Vimen estetiikka, jonka äärellä läähätän Instagramissa.

Stella: Olemme halunneet säilyttää ja osin palauttaa asunnon alkuperäisen 70-luvun bungalow-tunnelman, pienellä japanilaisella twistillä. Ei ole mitään tiettyä inspiraationlähdettä, enemmänkin sekalainen kokoelma elementtejä ja erilaisia tunnelmia. Inspiroi kerroksellisuus, yksinkertaiset kaakelit vanhoissa kylpyhuoneissa, 70-luvun arkkitehtuuri, japanilaisten asuntojen seesteinen tunnelma, 60- ja 70-luvun California cool, Don ja Meg Draperin koti Mad Men -sarjassa, menneiden vuosikymmenten lomakylät, haalistuneet rantapyyhkeet. Tietyt väriyhdistelmät kiinnostavat myös, esimerkiksi lämpimän puun ja kirkkaan sinisen yhdistelmä. Alvar Aallon Munkkiniemen kodista olemme poimineet idean tummasta ruokailutilan takaseinästä. Kokonaisuuden kannalta on onni, että sisustusarkkitehdiksi opiskeleva ystävämme Annika on ollut tukenamme tärkeissä valinnoissa, sillä minulla on välillä taipumus innostua niin monista asioista, että lopputuloksesta on vaarassa tulla boheemi sekamelska ilman punaista lankaa. Sisustus nyt toki saakin rönsyillä, mutta tykkään, että kodin mittasuhteet ja pinnat muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden.

7 ~ Eniten väsyttää…

Anna: Ehkä se, että silloinkin kun emme tee asioita remontin eteen, ajattelemme että tämänkin ajan voisi käyttää vaikka pesemällä vanhoja lankkuja. Tekeminen ei lopu, aivot eivät lepää. En muista aikaa ennen remppaa enkä osaa kuvitella elämää sitten kun kaikki on valmista. No, vanhan talon (talojen) kanssa ihan valmista ei tietysti tule ikinä.

Stella: Byrokratian aiheuttama odottelu ja epämääräinen välitila, joka on kestänyt tätä kirjoittaessa lähes puoli vuotta. Olemme asuneet vaihtuvissa evakkokämpissä ja vaikka olemme sopeutuvaisia emmekä valita pienestä, jatkuva kamojen pakkaaminen ja purkaminen, pienissä neliöissä asuminen kahden koiran kanssa ja loputtomalta tuntuva odottaminen on ollut kyllä uuvuttavaa.

8 ~ Koetteleeko remontti parisuhdetta?

Anna: Kyllä koettelee! Parkkonen yritti yhtenä aamuna kiertää kätensä vyötärölleni ja suudella niskaa, mutta purskahdin itkuun ja sanoin, että nähdään remontin jälkeen. Olemme väsyneitä ja stressaantuneita, toimimme hyvin eri tavalla tämmöisissä isoissa projekteissa. Kolistelemme kyynärpäitä ja sarvia yhteen silloin kun emme koteloidu omiin villisti pyöriviin remppakeloihimme.

Stella: Todella! Olemme yleensä hyvä tiimi paineenkin alla, mutta tämä vuosi on ylipäänsä ollut tosi raskas ja remontti on ollut vain yksi monista asioista, jotka ovat verottaneet voimiamme. Remontointi on jo itsessään stressaavaa puuhaa ja välillä on tullut riitaa niin typeristä asioista, että on itsekin tajunnut, että nyt kannattaisi vaan syödä, harjata hampaat ja mennä nukkumaan. Olemme sopineet, että emme ikinä ala rakentaa taloa, vaikka välillä tuntuu, että se olisi helpompaa kuin vanhan korjaaminen. Just nyt näin loppusuoralla on onneksi hyvä tsemppihenki päällä, vähät voimat on säästettävä kinaamisen sijaan itse tekemiseen.

9 ~ Puhutaanko rahasta?

Anna: Ei puhuta. En halua ajatella koko asiaa vaikka se olisi tietysti viisautta. Syöksyimme tapamme mukaan taas ihan pää edellä tähänkin suohon ja keräämme luumme sitten joskus myöhemmin. Olen kuullut, että on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat ja budjetoivat ja etenevät järjestelmällisesti, mutta me emme kuulu siihen sakkiin. En kuitenkaan halua nyt marista rahasta, näin pankkiirina…

Stella: Olen tehnyt aiemmin just noin, mutta tällä kertaa päätin, että nyt laskeskelemme kaiken tarkkaan etukäteen, että tiedämme paljonko menee mihinkin ja voimme tehdä valistuneita päätöksiä sen suhteen mihin panostetaan ja mistä nipistetään. Emme ole aiemmin tehneet näin isoa remonttia, ja tämä poikkesi edellisistä projekteista myös siinä, että suurin osa työstä (ja budjetista) uppoaa pintojen sijaan rakenteisiin, kuten putkien uusimiseen. Kaikkeen tylsään, mutta välttämättömään, mitä ei remontin valmistuttua näe. Olisi ollut hauskempaa törsätä se raha vaikka upeisiin kaakeleihin, mutta toki lämmittää, että nyt pistetään perusasiat kerralla kuntoon eikä niitä tarvitse sitten ajatella pitkään aikaan.

Mulla oli oikein excelit ja kaikki, mutta aika nopeasti totesin, ettei niistä ollut helvetinkään hyötyä. Putkiliikkeen hinta-arvio paukkui jo ensimmäisen viikon aikana, kun uusien viemäreiden vetäminen oli odotettua työläämpää. Sähkötöiden yhteydessä päätettiin uusia myös suurin osa pistokkeista ja valonkatkaisijoista, sillä osa oli huonommassa kunnossa kuin olimme luulleet. Suunnittelua ja budjetointia vaikeuttaa myös raaka-ainepula: meidän sauna rakennetaan nyt siitä puusta mitä onnistuimme neuvokkaan urakoitsijamme ansiosta (onneksi edullisesti!) saamaan. Jokainen isoa remonttia tehnyt tietää myös kuinka paljon yllätyksenä eteen osuvia päätöksiä joutuu tekemään lennossa. Tuntuu että ihan kaikki maksaa aina tonnin. Tai kaksi, tai kolme, tai viisi. Suurin säästö syntyy siitä, että Jarno on ollut viikkotolkulla täyspäiväisesti tekemässä remppaa meidän urakoitsijan kanssa. Onneksi on Jarno ja Lempi-Jani.

10 ~ Mitä odotat eniten?

Anna: Tällä hetkellä haaveilen lähinnä siitä, että myymme kaiken ja lähdemme kahdestaan seikkailemaan junalla ympäri Eurooppaa.

Stella: Mua naurattaa sun vastaus, koska me taas haaveillaan siitä, että myymme kaiken ja muutamme Lappiin, mutta ehkä sitä ennen nautimme hetken siitä, että meillä on täällä kaupungissa kaunis koti, jonka olemme hirveällä työllä remontoineet itsellemme täydelliseksi. Suuria toiveita sen suhteen, että muutto pois keskustasta ja uuden kodin lomakylätunnelma toisi arkeen uudenlaista selkeyttä ja rauhaa.

Toivotamme tsemppiä, kylmiä hermoja ja hyviä yöunia muille remontin parissa hikoileville!

PHOTOS BY ANNA PIIROINEN & TOMI PARKKONEN

Jarno Jussila
Jarno Jussila ~

Valoa pimeään (ja uuteen kotiin)

4

Kaupallinen yhteistyö Airam – 100 vuotta loistavaa arkea

Mulle kodit ovat aiemmin olleet lähinnä kämppiä, väliaikaisia tukikohtia jossa käyn nukkumassa ja lämmittämässä pakastepizzan. Oon tykännyt laittaa niitä nätiksi kirppislöydöillä ja roskalavoilta kannetuilla huonekaluilla, mutta jatkuvan reissaamisen ja muutoksien takia panostus on aina jäänyt minimiin. Nykyisessä liitossa asia on kuitenkin hissuksiin muuttunut – onneksi! Pysyvyys elämässä on tuonut uudenlaisen tavan nähdä koti ja on ekaa kertaa tuntunut tärkeältä tehdä kodista omannäköinen. Ollaan tehty yhdessä pientä remonttia asuntoihimme ja etsiskelty rauhassa kalusteita, jotka haluaa viedä mukanaan myös seuraavaan osoitteeseen. Ollaan tuotu myös yhteisiltä reissuilta esineitä kotiin. Mun suosikit ovat taideteokset, niillä on muhun maadoittava vaikutus.

Remontin alla olevan kaupunkikodin lisäksi meillä on pohjoisessa kakkoskoti. Tuntuu hyvin erilaiselta miettiä kotia ja asumisen eri aspekteja, kun on kaksikin paikkaa, jotka tuntuvat vihdoin omilta eivätkä väliaikaisilta. Pelkän sisustamisen sijaan voi miettiä asunnon pohjaa, tilojen toimivuutta ja toiminnallisuuksia, pintamateriaaleja ja valaistusta vaikka ihan alusta asti. Toki tarkoituksenmukaisuus edellä, ei se remppaaminen niin kivaa ole että pelkän remontoimisen ilosta siihen ryhtyisi.

Lapin kodissa on voitu ottaa rennosti, talo on kuitenkin sellaisenaan asumiskelpoinen. 150-vuotiaan talon kunnostusta on muutenkin hyvä lähestyä hissuksiin ja harkinnalla. Jotenkin uskon myös, että noin vanhaan, aikoinaan käsin hirrestä rakennettuun taloon myös kuuluu kaiken maailman kummalliset ratkaisut ja pienet keskeneräisyydet, joita voi ratkoa yksi kerrallaan, kun tulee portailla istuskellessa aamukahvin kanssa keksineeksi jotain parempaa. Hyvin useasti parannusehdotukset tosin kiertää pitkän kehän kautta takaisin alkupisteeseen, siihen että olemassaoleva ratkaisu on se toimivin. Talo, joka on seissyt paikallaan yli neljä kertaa kauemmin kuin minä olen elänyt, ei kaipaa hätiköityjä päätöksiä ja tulee siinä sivussa opettaneeksi itsellekin hiukan kärsivällisyyttä.

Uuden kaupunkikodin remontti on ollut akuutimpi hanke, koska se on saatava nopeasti asuttavaan kuntoon. Olen tehnyt remonttia mahdollisimman paljon itse, koska rakastan tehdä käsilläni ja oppia uusia taitoja. Itselleni on tärkeää tehdä asioista oma ja paras tapa on kirjaimellisesti upottaa kädet siihen, oli se sitten siivoamista, rakentamista, maalaamista. On tietenkin myös halvempaa tehdä itse sen minkä pystyy kuin palkata tehtävään joku muu. Onneksi urakoitsijamme on suvereenin ammatiosaamisen lisäksi mukava tyyppi, jonka kanssa homma toimii. Palautettakin on tullut. Hän jätti mut itsekseen työmaalle neljäksi päiväksi ja antoi listan tehtävistä, jotka mun pitää saada valmiiksi ennen paluutaan. Raadoin pitkiä päiviä ja tein mielestäni hyvää jälkeä. Olin juuri käymässä poissa työmaalta, kun hän tuli takaisin, ja puhelimeen kilahti viestin: “TYÖMAAPALAVERI!” Seuraavaksi sain listan mitkä kaikki pitää tehdä uusiksi ja mitkä on jäänyt kokonaan tekemättä. Kehuin häntä erittäin hyväksi opettajaksi, koska hän antaa tehdä kaikki virheet, jotta oppi menee perille. Työmaahuumori on vakava asia.

Kaiken varsinaisen raksahomman lisäksi on pitänyt tehdä päätöksiä, ihan tajuton määrä päätöksiä asioista, joiden eteen en ole koskaan aiemmin joutunut. Ovien aukeamissuuntia, lattiasaumojen värivaihtoehtoja, kattopaneelien ladotussuuntaa ja käsisuihkujen välimatkoja vessanpönttöön nähden… Lista jatkuu loputtomiin. Ja kaikki päätökset pitää tietysti tehdä nopeasti, mieluiten lennosta, että urakoitsija ei pääse taas palautevihkonsa kanssa kuittailemaan.

Itse tekisin päätökset nopeasti luottaen intuitioon (eli tuuriin) ja toivoen parasta, mutta saksalaisilla geeneillä varustettu puolisoni haluaa ymmärtää kokonaisuuden, vertailla vaihtoehtoja ja tehdä perehtyneen päätöksen. Me täydennetään onneksi toisiamme ja onkin ollut ihan toimiva kompromissi, että pienemmissä asioissa, joissa ei voi mennä pahasti vikaan, mennään usein sillä mun tuuripäätöksellä ja isommissa luotetaan Stellan valistuneeseen näkemykseen.

Termosta on tarvittu viime viikkoina. Olin kaavaillut, että raksalla voisin käyttää meidän kahvinkeitintä, mutta siellä on ilma niin tiheänä rakennuspölystä, että kahvilla voisi tasoittaa seiniä. Käyn bensiksillä täyttämässä termaria ja parasta on, että lähes kaikki paikat myy termarin täyteen keskikokoisen kahvin hinnalla! Pienikin säästö lämmittää kun rautakauppakuitit kasaantuu. Termospullo on astetta spesiaalimpi, suomalainen perheyritys Airam täyttää nimittäin 100 VUOTTA ja on sen kunniaksi valmistanut klassikkotermaristaan rajoitetun ja numeroidun erän näitä kultaisia pulloja. Toivoisin tätä joululahjaksi ellen olisi saanut sitä jo.

Kodinlaitossa ja rempoissa meidän valintoja ohjaa väljät periaatteet, jotka on syntyneet vähän itsestään. Tykkäämme luonnonmateriaaleista, puu on muutenkin lempimateriaalini ja varsinkin hunajaiseksi patinoituneella tammella on erityinen paikka sydämessä. Arvostamme laatua, joka kestää käyttöä ja aikaa. Yritämme miettiä mikä on oikeasti meitä ja välttää ilmiselviä trendejä, jotka on taas vuoden päästä erilaiset. Ei aina ihan helppoa, trendit väistämättä muovaavat meidänkin makua. Ei ole kyse erikoisuudentavoittelusta, vaan halusta mennä kohti sitä mikä tuntuu eniten omalta. Aina kun mahdollista me suositaan kotimaista. Tekijyyttä tai materiaalia, parhaassa tapauksessa molempia samassa. Ja kaiken remontoimisen myötä olen ylipäänsä alkanut arvostamaan toimivuutta ja kestävyyttä ihan kaikissa valinnoissa.

Oon aina ollut kiinnostunut kotieni tunnelmasta ja valo on mulle elementtinä ehkä tärkein. Se on meillä Stellan kanssa yhteistä ettei me kumpikaan oikein tykätä kirkkaista yleisvaloista, vaan ollaan enemmän tunnelmavalon ystäviä: mieluummin pistemäisiä sivuvaloja siellä sun täällä, kivoja seinä- ja jalkalamppuja kattovalon sijaan. Lämmin, kotoisa tunnelma on kivempi kuin kaiken paljastava valkeus.

Lapin kodissa meillä on kyllä vähän liiankin hämärää talvisin, varsinkin kuistilla ja pihalla, jonka valaistusta ei olla ehditty miettiä ollenkaan. Taskulamput ja otsalamput ovat kovassa käytössä saunaa lämmittäessä ja koirien kanssa riehkatessa. Uudessa rivarissa ollaan sen sijaan pohdittu viime aikoina valaistuksia paljonkin, sillä niitäkin on mennyt remontissa sähkövetojen myötä uusiksi. Valokuvaajana värilämpötilat ovat tuttuja, mutta en ole ennen pohtinut niitä sisustuksen ja asumisen kannalta. Nyt esimerkiksi tiedän että 3000K ja 4000K ovat nykyään yleisimmät kodin värilämpötilat, ja on makuasia kummasta tykkää enemmän: 3000K on lämpimämpi, lähempänä perinteistä hehkulamppua, ja 4000K neutraalimpi valkoinen valo jota käytetään paljon moderneissa sisustuksissa.

Meille tulee molempia, mutta ei samoihin tiloihin, siitä tulee sekavaa. Stella sanoo että usein kun jossain tilassa on levoton tunnelma tai asiat ei vaan jostain selittämättömästä syystä näytä kivalta, se johtuu siitä että värilämpötiloja sekoitetaan, tai värilämpötila on väärä siihen tilaan. Se on kyllä totta: valaistuksella on yllättävän iso vaikutus siihen miltä oma koti tuntuu. Onko se häilyvä ja sekava vai rauhallinen ja maadoittava.

Älyvalo kuulostaa next level -keksinnöltä, mutta Airamin juhlavuoden hulinoissa lanseerama SmartHome-älyvalaistussarja tekee värilämpötilojen ja voimakkuuksien säätelyn helpoksi ja edulliseksi, sillä älylamppuja saa alkaen reilulla kympillä. Simppelimmillään mistä tahansa valaisimesta saa älykkään vaihtamalla tavallisen polttimon tilalle älylampun. Ei tarvita mitään tukiasemaa, vaan hallinta onnistuu puhelimeen ladatulla apilla tai tavalliseen tapaan valaisinkytkimestä on/off-tyyliin. Aluksi voi ostaa testiin vaikka vain yhden älyvalon, ja jos innostuu, sovellukseen on helppo lisätä uusia valoja.

Olen testannut viime päivinä evakkokodissa Airamin älyvaloja, joiden ihan ehdoton etu on se, että niiden kanssa ei tarvi hukkua päätösten hermojaraastavaan suohon, sillä polttimon värilämpötilaa voi säätää vapaasti. Toistan: värilämpötilaa ei tarvi päättää etukäteen kaupassa! (Jokainen remppaa tehnyt osaa varmaan samaistua tähän iloon ja helpotukseen, kun on yksi asia jota EI TARVITSE PÄÄTTÄÄ.) Voi testata kotona mikä toimii parhaiten, vaihdella vaikka fiiliksen mukaan ja vaihtoehtoja on todellakin enemmän kuin kaksi. Samalla voi säätää kirkkautta, mikä tarkoittaa käytännössä että valoja voi himmentää illan tullen nousematta sohvalta. Myös ajastaminen onnistuu, säätää vaikka yöpöydän valo kirkastumaan hitaasti niihin aikoihin kun pitäis tulla tajuihinsa ja lähteä raksalle (just nyt en muista aikaa, että elämässäni olis ollut mitään muuta). Eikä siinä vielä kaikki, ledivalot voi säätää vaikka sykkimään musiikin tahtiin. Kotidisko! Ledinauha toistaa useita eri värejä ja toimii tunnelmanluojana vaikka joulun alla, mutta mun ajatukset siintävät jo tupareissa, joissa ledit vilkkuu ranskalaisen teknon tahtiin ja mä tanssin pöydällä.

Yöpöydän vanha valaisin on upgreidattu älylampulla. Nappasin havainnollistavan triptyykin värilämpötilojen eroista: vasemmalla lämpimin, oikealla kylmin. Portaattoman säädön ansiosta on helppoa löytää tilaan tai tilanteeseen sopiva sävy.

Oon fiiliksissä siitä, että Airam, satavuotias firma joka on valaisut pimeää pohjoista jo monta sukupolvea, on tiukasti ajan hermolla. Ei ainoastaan tuotekehityksellään, vaan he ovat sitoutuneet tukemaan kaikessa toiminnassaan YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelmaa, joka tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon. Lue lisää YK:n käynnistämästä yritysvastuualoitteesta.

Tätä kirjoittaessani kaupunkikodin remontti on jo hyvässä vauhdissa, uskaltaisiko sanoa jo loppusuoralla. Valmista pintaa ilmestyy tasaiseen tahtiin. Ei siitä ole kuin pari viikkoa, kun kylpyhuoneemme tilalla oli kasa hiekkaa ja edessä siintänyt työmäärä tuntui käsittämättömältä. Valoa tulvii tunnelin päästä ja luottamus remontin valmistumiseen alkaa olla vahva.

Eniten odotan, että viimeisetkin raksapölyn rippeet on imuroitu pois ja koko huusholli siivottu ja tuuletettu. Näen jo kuinka Fleetwood Mac soi, siirtelemme huonekaluja paikoilleen ja puramme laatikoita. Ah, se hetki kun pääsee rojahtamaan sohvalle ja katsomaan vaikka leffan koko perheen kanssa. Mutta mikä leffa!? Päätökset eivät lopu koskaan.

Onnea Airam 100v, onnea meille pian valmistuvaan uuteen kotiin!

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Mattimyöhäisen musavinkki

1

Taidan olla maailmankaikkeuden viimeinen ihminen, joka törmää tähän viime vuonna julkaistuun kappaleeseen, mutta ei voi mitään: sivistyksessäni on iso valkoinen aukko Taylor Swiftin kohdalla. Toki olen tiennyt hänen olemassaolostaan siitä saakka kun hänen nimensä alkoi pyöriä sinkkulistoilla ja lehtiotsikoissa, mutta en ole koskaan vaivautunut perehtymään hänen musiikkiinsa. Se ei vaan tuntunut relevantilta, kunnes törmäsin tähän Bon Iverin kanssa tehtyyn biisiin, olin seota ja tajusin, että ehkä siihen on syy, että puolet maailmasta on vouhottanut Swiftin Folklore-levystä, jolta tämäkin helmi löytyy. Onhan tämä melko mahtipontinen vyörytys, mutta miten syvälle juuri sellainen voikaan joskus osua.


☊ TAYLOR SWIFT FEAT. BON IVER ~ EXILE