Uusi makuuhuone (ja rakkaus mäntyyn)

Kaupallinen yhteistyö Lundia

Olen huudellut viime kuukausina pitkin sosiaalista mediaa, että mänty on uusi tammi – siis klassikkomateriaali, jonka kauneuteen ja käyttökelpoisuuteen kannattaa havahtua viimeistään nyt. Mökkiestetiikkaan assosioituva mänty on ravistellut pölyt (vai pitäisikö sanoa kellastuneen lakan!) harteiltaan ja osoittanut taipuvansa oikeissa käsissä paljon muuhunkin. Mänty on vähäeleinen, ajaton, kestävä materiaali, joka hohkaa lämpöä ympärilleen ja paranee vain ajan saatossa.

En ole tainnut kuitenkaan kertoa mistä rakkaus mäntyyn on syttynyt. Varsinainen edelläkävijä on ystäväni Annika, joka on puhunut erityisesti puhtaan, käsittelemättömän, hunajaiseksi patinoituvan männyn puolesta jo kauan. Hän on tutkinut 70-luvun mökkiarkkitehtuuria, taiteilijakoteja, tiloja joihin on saanut kerrostua vuosia ja patinaa. Annikan myötä olen itsekin tajunnut mikä männyssä on erityistä: jokin rauhallinen, maadoittava vaatimattomuus, joka antaa tilaa elämälle.

Taisi olla Annikan myötävaikutusta, että uutta asuntoa etsiessämme ihastuimme päätäpahkaa epäkäytännölliseen ja kalliiseen vuokrakaksioon ennen muuta siksi, että sieltä löytyi Lundian 70-luvun mäntypaneelikeittiö ja samanlaiset vaatekaapit. Vaatehuonekin oli kalustettu Lundialla, hyllyjä kattoon asti ja pitkät tangot.

Melkein kaikki muu asunnossa oli kipeästi remontin tarpeessa, mutta nuo 50-vuotiaat säilytyskalusteet olivat edelleen tukevat, täysin käyttökelpoiset. En olisi tehnyt niille mitään. Ai kamala, sanoi toinen ystävä nähdessään kuvia. Ne tietysti muistuttivat häntä perheensä mökistä. MITEN IHANA, sanoivat melkein kaikki muut. Näyttää 70-luvun lomakodilta. Sellaiselta bungalowilta. Ihan teidän näköinen.

Ei me sinne vuokrakaksioon kuitenkaan muutettu, vaan ostettiin lopulta oma koti 70-luvun rivitalosta. Jossa, kappas kappas, oli vahva lomakotitunnelma ja koko seinän levyinen vaatekaapisto patinoituneilla mäntypaneeliovilla. Luulin kaapistoa aluksi Lundiaksi, mutta tarkempi tutkimus paljasti sen jonkun toisen yrityksen valmistamiksi halpakopioiksi: kaapit eivät olleet umpipuuta, vaan kehnolaatuista lastulevyä. Ajattelimme silti säilyttää kaapiston, siirtää sen huoneeseen josta tulisi meidän makuuhuone. Purkuvaiheessa kuitenkin selvisi, että kaapisto oli ollut käyttöikänsä päässä jo tovin. Aidot Lundiat olisivat todennäköisesti olleet vielä täysin iskussa, aivan kuten siinä kaksiossa.

Kaikki makuuhuoneen kalusteet sänkyä ja kaappia lukuunottamatta ovat vintage- ja kirppislöytöjä.

Mäntypaneeliset kaapit olivat sopineet 70-lukulaisen asunnon tunnelmaan niin hyvin, että keksimme tilata Lundialta uuden vaatekaapin niillä oikeilla mäntypaneeleilla. Lundia nimittäin valmistaa niitä edelleen! Rakastan tätä. Tehdään kerralla niin hyvä tuote, että se pidetään mallistossa seuraavat 50 vuotta. Kehitystyötä on toki matkan varrella tehty – lisätty integroitavaa sulkeutumisen vaimennusta sun muuta – mutta perusolemukseltaan tuote on yhä sama, sillä mitä sitä toimivaa konseptia muuttelemaan. Sitä paitsi on mahtavaa, ja osa Lundian toimintafilosofiaa, että vanhoihinkin kaappeihin ja hyllyihin saa uusia osia. Vuonna 1948 perustettu perheyritys tekee vapaasti kasvaneesta suomalaisesta massiivimännystä nimenomaan vuosikymmeniä kestäviä, tilanteesta toiseen muokattavia, monikäyttöisiä moduuleita, joista voi koota juuri sellaisen kalusteen kuin haluaa ja tarvitsee. Aikaa ja käyttöä kestävä suomalainen laatu oli syy myös siihen miksi ehdotimme Lundian väelle, että suunnittelisimme kaapiston ympärille yhteistyön. Tämän aiheen takana seison enemmän kuin ilomielin.

Uuden kodin makuuhuoneeksi oli tyrkyllä kaksi huonetta. Päätimme tehdä suuremmasta ja selvästi valoisammasta työhuoneen, ja makuuhuoneen siitä pienemmästä ja pimeämmästä. Ei makuuhuoneessa valoa tarvita, siellähän nukutaan. Ajattelimme, että luodaan sinne just sellainen lomakodin seesteisyys, joka oikein kutsuisi levottomia asukkaitaan rauhoittumaan iltaisin.

Suunnitelma oli simppeli: mäntykaapisto ja koko lattian peittävä sisalmatto toisivat huoneeseen lämpöä ja väriä. Niukka kalustus riittäisi, vaatekaapin ja sängyn lisäksi huoneeseen tulisi pelkät lukulamput ja jonkinlaiset pikkutasot toimittamaan yöpöydän virkaa.

Pieni huone ei tarjonnut hirveästi vaihtoehtoja sijoittelun suhteen, sänky tulisi lähimmäksi ikkunaa ja vaatekaapin paikka oli itsestäänselvästi ikkunan vastaisella seinällä. Kolmemetriseen kaapistoon mahtuisi molempien vaatteet alus- ja urheiluvaatteita myöten. Käytössä olevat takit olisi tarkoitus säilyttää eteisessä, loput seinän takana olevan varasto/vaatehuoneen puolella.

Halusimme vaatekaappiin simppeleitä hyllyjä ja niiden alle jykeviä vetolaatikoita, juuri niitä joita Lundia on tehnyt vuosikymmeniä. Olin kuolannut niitä nettikirpputoreilla monta vuotta enkä ollut edes tajunnut, että myös niitä valmistetaan edelleen.

Tilausprosessi oli tosi helppo. Lundialta tuli ammattilainen katsomaan tilaa ja ottamaan mitat, seuraavana päivänä saimme sähköpostiimme alustavan suunnitelman. Sitä muokattiin hiukan muutaman toiveemme mukaan. Suunnittelupalvelu on muuten ilmainen ja sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos ei ole varma miten moduuleista saa juuri omaan tilanteeseen parhaan mahdollisen yhdistelmän.

Lundialla on muitakin ihania ovivaihtoehtoja kuten männyllä kehystetty rottinki tai aaltolasi, mutta paneelit olivat jo porautuneet verkkokalvoillemme, joten sitä ei tarvinnut sen enempää miettiä.

Tilaus lähti tuotantoon ja vajaa neljä viikkoa myöhemmin paketit saapuivat. Lundian asentaja tuli kokoamaan kaapit ja sitten vaatekaappi olikin valmis. Olisipa kaikki meidän remontissa sujunut näin helposti.

Se oli puoli vuotta kestäneen remonttimme loppusuoralla hetki, kun ymmärsin, tunsin että asunnosta oli tulossa koti. Uudet, puhtaat, puiset hyllyt tekivät sen konkreettiseksi.

Kaapin reunoille olisi voinut teettää sokkelit seinämäisen vaikutelman korostamiseksi, mutta päätimme, että ympärille saa jäädä vähän ilmaa. Näin kokonaisuus näyttää kevyemmältä, kalustemaiselta, mikä sopii paremmin pieneen huoneeseen.

Lundian valikoimissa oli monenlaisia vetimiä ja nuppeja, mutta päädyimme asentamaan oviin messinkinupit, jotka olivat löytyneet asunnosta. Otimme ne talteen kylpyhuoneesta ja muista kaapeista, jotka purimme remontin yhteydessä, ja sattumalta niitä oli juuri oikea määrä.

Olemme olleet supertyytyväisiä vaatekaappiin. Elämämme ensimmäinen kunnollinen vaatekaappi, jossa on tarpeeksi tilaa! Arvostan myös sitä integroitua sulkeutumisen vaimenninta, jonka ansiosta ovet eivät pauku tai kolise aamuisin, kun toinen (Jarno) nousee ja toinen (minä) nukkuu vielä. En ollut aiemmin oikeastaan edes tajunnut kuinka paljon arjen sujuvuuteen ja pukeutumisen helppouteen vaikuttaa se ovatko vaatteet kivasti ja väljästi ja helposti löydettävissä yhdessä paikassa, vai sullottuna sinne sun tänne minne nyt mahtuu.

Tykkään myös siitä, että kaappi on muunneltavissa tarpeen mukaan. Voimme ottaa sen mukaan, jos muutamme. Voimme muuttaa sen kirjahyllyksi ja työpisteeksi, tai astiavitriiniksi. Voimme jakaa sen useammaksi säilytyskalusteeksi eri tiloihin, tai tehdä siitä vielä suuremman hankkimalla siihen lisäosia.

Ja se mänty? Rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Paneeliovet on tehty oksattomasta massiivimännystä, jota on saatavilla kolmessa sävyssä, valkoisena, luonnonvaaleana ja ruskealakattuna. Päädyimme jälkimmäiseen, koska siinä on valmiiksi aavistuksen patinoitunut fiilis. Se tuo huoneeseen just sitä lämpöä mitä toivoimmekin, ja näyttää aivan ihanalta sisalmaton kaverina.

Ikkunassa roikkuva bambuverho on asunnon alkuperäinen, kuten muutkin kaihtimet. Tamminen patterinsuojus puolestaan oli Tori-löytö: ostimme niitä ison satsin toisesta saman aikakauden eli 70-luvun asunnosta, osa löysi paikkansa olohuoneesta, tämä oli juuri tähän täydellinen. (Tiedän kuinka ärsyttävältä sisustuslehtitarinalta tämä kuulostaa! Mutta Torissa väijyminen se on mikä kannattaa, joskin tällä kertaa saimme onnekkaan vinkin tutulta.)

John Lennonin litografioista tehdyt printit olivat häälahja meiltä meille.

Makuuhuoneesta on tullut yksi suosikkipaikoistani kodissa, sen tunnelma on juuri sellainen kuin toivoin eikä vain onnistuneiden rempparatkaisujen ansiosta, vaan myös siksi, että siellä on aamuisin epätodellisen kaunis valo. Auringonvalo alkaa välkehtiä bambuverhon läpi noustessaan naapuruston ylle ja kiertää huonetta parin tunnin ajan ennen kuin siirtyy paistamaan keittiön kattoikkunasta. Huomasin sen vasta ensimmäisenä aamuna muuttomme jälkeen ja se oli kyllä paras mahdollinen tupaantuliaislahja.

Ja sananen vielä Lundiasta: jos säilytysratkaisut ovat nyt tai myöhemmin ajankohtaisia, suunnitteluajan ammattilaiselle saa varattua tästä: KLIK KLIK.

Mitäs tykkäätte makuuhuoneesta, entä KIINNOSTAAKO MÄNTY?

Roomage, Karjaan Veturitallit ja me

Halooo ovatko vintagen ystävät kuulolla? Muistatte varmaan Roomagen, maan inspiroivimman vintageliikkeen, joka on vilahdellut kanavissani säännöllisesti siitä saakka kun vanha ystäväni Kimmo perusti sen vajaa vuosikymmen sitten?

Seuraa useampi ilouutinen, ensinnäkin Roomage on muuttanut Helsingistä Karjaalle, eikä mihin tahansa liikehuoneistoon vaan aivan SUPERHIENOON TILAAN historialliseen Veturitalliin. Nämä nopeasti valmisteluiden keskeltä napatut kuvat eivät nyt tee oikeutta, mutta uskokaa kun sanon: ei voi paljon upeampaa tilaa löytää. Uusi liike avautuu huomenna, siis torstaina 30. kesäkuuta, ja avajaisia vietetään loppuviikon ajan sunnuntaihin saakka.

Tiedottelen tästä, koska (ja tässä se toinen ilouutinen) olemme lyöneet hynttyyt yhteen Kimmon kanssa: jatkossa Roomagesta löytyy vintagekalusteiden ja -valaisimien lisäksi myös meidän metsästämiä vintageaarteita keramiikasta lasiin, taide-esineisiin ja tekstiileihin, sekä muita kodin sisustus- ja käyttöesineitä. Monipuolinen valikoima elää jatkuvasti sen mukaan mitä olemme löytäneet, ja perustuu täysin mielivaltaisella subjektiivisuudella siihen mikä on meidän mielestä kaunista tai kiinnostavaa. Joukossa saattaa olla myös erikoisuuksia ja luulen, että muutama kalaesine mahtuu sekaan myös (ainakin Instagramissa seuraavat tietävät läheisestä suhteestani kaloihin).

Roomagen kalusteita ja valaisimia saa myös verkkokaupasta. Meidän kuratoima valikoima löytyy ainoastaan kivijalkaliikkeestä, kannattaa siis suunnata Karjaalle nyt tai myöhemmin.

Luna-koira pätevänä ohjaa Pride-pakua Roomagen ovelle.

Olen niin mielissäni. Tämmönen ihana sivuprojekti kaiken tietokoneessa, kamerassa ja puhelimessa kiinni olemisen vastapainoksi. Eikä tämä ole popup, vaan toivottavasti pitkäikäinen kumppanuus.

Idea syntyi spontaanisti, mutta tuntuu kyllä tosi luontevalta. Meitä yhdistää Kimmon kanssa sekä rakkaus ajattomaan muotoiluun että halu edistää vanhojen kalusteiden ja esineiden arvostusta. Haluaisin inspiroida ihmisiä siihen, ettei aina tarvitse ostaa uutta, sillä vintagena löytyy usein laadukkaampia ja persoonallisempia vaihtoehtoja. Maailma on täynnä kauniita kalusteita ja esineitä, jotka on aikoinaan tehty kestämään sekä aikaa että käyttöä: pienellä huolenpidolla ja rakkaudella niillä on edessään vielä vuosikymmeniä. Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikesta uudesta.

Tervetuloa tänä viikonloppuna tsekkaamaan uusi liike ja moikkaamaan meitä! Liike on auki avajaisviikonppuna torstaista 30.6.2022 sunnuntaihin 3.7.2022 klo 12-18 (lauantaina pidämme ovia auki varmaan kahdeksaan). Maan tyylikkäimmän vintagevalikoiman lisäksi tarjolla kombuchaa ja mahdollisuus rapsuttaa myymäläkoira-Milaa.

Olemme itsekin paikalla avajaisviikonloppuna (silloin tällöin varmasti myöhemminkin). Vähän jännittää olla ns. ihmisten ilmoilla, en ole ollut juuri missään tai nähnyt juuri ketään ikuisuuksiin, mutta sovitaan, että te kaikki ymmärrätte ja saan olla vähän awkward.

Käytännön juttuja: Veturitallit sijaitsevat Karjaan juna-aseman vieressä. Alueella on runsaasti parkkipaikkoja omalla autolla liikkuville ja kulkuyhteydet ovat julkisillakin loistavat, junalla pääsee tunnissa Helsingistä tai Turusta. Roomagen kalusteissa on ilmainen kotiinkuljetus pääkaupunkiseudulle, ja jos meidän kuratoimasta valikoimasta löytyy jotain sellaista, jota on hankala kuljettaa junalla kotiin, tulkaa nykäisemään minua tai Jarnoa hihasta. Arvokkaampien hankintojen kohdalla kuljetus pääkaupunkiseudulle järjestynee, kunhan uljas pakumme käynnistyy vielä tämän urakan jälkeen.

Roomagen kalusteet ja valaisimet voi maksaa kaikilla tavanomaisilla tavoilla. Meille käy Mobilepay, käteinen ja sopimuksen mukaan myös lasku, mutta ei korttimaksu, ainakaan vielä, pahoittelen.

Valmisteluvaihe, also known as “luova kaaos”

Karjaan yli satavuotiaat Veturitallit ovat jo itsessään syy vierailuun: kymmenen metrin korkeuteen kohoavat tilat ovat harvinaisen upeat. Visiitin yhteydessä voi tutustua myös Karjaan idyllisiin funkkistaloihin ja puutaloalueisiin, vehreään Pumppulahteen sekä vastasaneerattuun vesitorniin, jonka on suunnitellut alueella paljon vaikuttanut, arvostettu arkkitehti Hilding Ekelund.

Samana viikonloppuna on myös Fiskarsin ja Billnäsin antiikkipäivät (kyllä, kaksi erillistä tapahtumaa samana viikonloppuna samoilla seuduilla) joten nyt on kyllä aivan täydellinen hetki kesäretkelle! Jos en olisi jo täällä, todellakin tulisin!

ROOMAGE
Veturinkuljettajankatu 13
10300 Karjaa
www.roomage.fi
Puh. +358 50 374 6164

Kesän 2022 aukioloajat:
Pe – su klo 12-18 heinäkuusta elokuun loppuun.
(Syksyn aukioloajat tiedotetaan myöhemmmin.)

Havaintoja uudesta kodista

Kaupallinen yhteistyö Siemens kodinkoneet

Vaikea uskoa, että olemme asuneet täällä jo kuusi kuukautta. Ihan kuin muutosta olisi vain pari viikkoa. Koko tänä aikana ei ole nimittäin ollut sellaista vapaahetkeä, että olisimme ehtineet varsinaisesti asettua, järjestellä esimerkiksi vaatteita kaappiin tai olla vain ja fiilistellä aikaansaannoksiamme. Muutimme sisään samana päivänä kun remontti valmistui, purimme laatikot parissa päivässä ja aloimme vain elää, sillä oli kiire saada fokus takaisin kaikkeen muuhun meneillään olevaan hässäkkään. Ei tämmöistä selviytymisleirielämää voi varsinaisesti suositella, mutta tuli kyllä tehokkaasti testattua millaista on asuminen ja arki uudessa osoitteessa.

Kutsumme paikkaa lomakyläksi, siltä se tuntuu alppiruusupensaineen ja puissa sirkuttavine lintuineen. Ja olemme kyllä viihtyneet lomakylässä, vielä paremmin kuin olin osannut odottaa. Asunnossa on aivan ihana, levollinen tunnelma. Tuntuu, että onnistuimme isosta remontista huolimatta säilyttämään tai oikeastaan palauttamaan sen fiiliksen, joka täällä on ehkä 70-luvulla ollut. Oli tosi hyvä ratkaisu säästää alkuperäinen lattia, katto ja haitariovet, jopa listat siltä osin kuin olivat säästettävissä. Myös kaikki asunnon rullaverhot ja kaihtimet ovat alkuperäisiä, tehty puusta ja bambusta, juuri sellaisista materiaaleista joista muutenkin pidämme.

Rakastan tapaa, jolla valo kiertää huoneita päivän mittaan. Elän aurinkolänteille ja niitä on täällä kaikkialla. Lempilänttini ovat niitä, jotka siivilöityvät ruokailutilan ikkunan ulkopuolella olevan alppiruusun läpi. Okei, myös minitäplät jotka läikehtivät bambuverhojen raoista. Ja kaihtimista tulevat valoraidat.

Jännitti muuttaa pois kantakaupungista, vaikka olin huomannut väsyneeni siihen, mitä aiemmin rakastin: tunnetta, että on koko ajan kaiken keskellä, silloinkin kun ei ole mitään aikomusta poistua kotoa.

Lomakylämme sijaitsee vehreällä pientaloalueella Itä-Helsingissä ja vaikka metrolla pääsee kätevästi keskustaan, ei se tietenkään ole sama asia. Mietin ikävöisinkö Punavuoren katuja kahviloineen ja kivijalkakauppoineen. Harmittaisiko, että pitää erikseen lähteä paikkoihin eikä voi enää vain poiketa.

Mutta ei ole tullut kyllä kertaakaan ikävä. Oli itse asiassa just oikea hetki muuttaa rauhallisempaan kaupunginosaan. Elämästäkin tuli rennompaa. Nukun paremmin, kun kaupungin elämä ei kohise koko ajan ikkunan takana. Tämä kevät on ollut monin tavoin vaikeaa aikaa ja olen kiitollinen, että kaiken keskellä on ollut tämmöinen turvapaikka, jossa tunnen oloni turvalliseksi.

Jotain yksittäisiä asioita on vielä kesken. Valkoiset sisäovet ovat väliaikaiset, talon aikakauteen sopivia tammiviilutettuja ovia ei saanut nopealla toimitusajalla mistään ja päätimme tilata ne myöhemmin, kun olemme selvinneet nykyisistä remonttilaskuista. (Jos remontoidessa jotain oppii, niin sen, että kaikki maksaa ihan tajuttoman paljon.)

Saunan lasiseinän toimitus on kestänyt kuukausitolkulla enemmän kuin piti. Nyt seinä on paikoillaan, mutta lasiovi on menossa jo kolmatta kertaa vaihtoon, koska jokainen paikalle saapunut ovikokelas on ollut käyrä kuin banaani ja vuotanut saunoessa lämpöä kylpyhuoneen puolelle.

Tapettitiimin (eli Jarnon ja Mikon) mukaan jämäkkä luonnonmateriaali oli helpompi saada seinään kuin tavallinen paperitapetti.

Ruokailutilaa varten viime syksynä tilattu ruokotapetti saapui vihdoin muutamia viikkoja sitten. Olimme tilanneet melko hintavan tapetin pikkuisen koepalan perusteella ja hirvitti vähän tuleeko siitä hyvä, mutta siitä tuli TÄYDELLINEN! Seinä on ihan taideteos, rakastan sen elävää pintaa ja sitä kuinka se tekee tilasta syvemmän ja tunnelmallisemman.

Moni on kysynyt mitä tekisimme remontin suhteen nyt toisin. Ei oikeastaan kovin montaa asiaa. Jos olisi ollut ylimääräistä rahaa, olimme teettäneet kylpyhuoneeseen tammikaapit, mutta toisaalta tykkään niistäkin mihin säästösyistä päädyimme, valkoisiin kotimaisiin kaappeihin. Puuta on muutenkin aika paljon, niin ne ovat ihan freesit kylpyhuoneen terracottalaattaa vasten.

Ainoa varsinainen moka liittyi sähköpistokkeisiin: kukaan ei hoksannut, ettei eteisessä ja käytävällä ole kuin yksi hassu pistokepaikka. Niitä olisi valaisimia ajatellen saanut olla useampi, mutta näinkin on pärjätty ja tuon ehtii myöhemminkin.

Aika hyvin meni, jos isossa remontissa jäi näin vähän parantamisen varaa.

Kirjoitin viimeksi keittiöstä. Siellä on ihanaa hengata ja se on osoittautunut käytössä superhyväksi. Tila on neliömäärällisesti kompakti, mutta toimiva: mahdumme molemmat kokkaamaan samaan aikaan ja kaikelle tarvittavalle löytyy paikka.

Ihan kaikessa ei tarvitse mielestäni mennä käytännöllisyys edellä, mutta olen kyllä onnellinen, että teimme juuri keittiön suhteen erittäin käytännöllisiä valintoja. Laattalattian ja kvartsikomposiittitasot saa puhtaaksi pyyhkimällä, eikä niihin jämähdä mikään. On aamiaiskaappi, jonne voi piilottaa kahvinkeittimen ja muut pikkulaitteet. On uuni, joka puhdistaa itse itsensä. Kyllä. Ja käsin pestäville astioille on kuivauskaappi. (Uusissa keittiöissä on nykyään vain harvoin kuivauskaapit, koska kukaan ei kuulemma halua niitä enää, enkä ymmärrä miksi, nehän ovat NEROKKAITA! Ainakin jos rakastaa satavuotiaita vintageastioita ja puukahvaisia veitsiä, joita ei voi laittaa astianpesukoneeseen.)

Sekä keittiön että kodinhoitohuoneen koneet ovat Siemens studioLine -mallistosta ja kirkkaasti parhaat, jotka olemme koskaan omistaneet. Laitteista todella huomaa, että ne on tehty kestämään ja ihan kaikki on mietitty loppuun asti. Arvostan myös eleetöntä designia. Hyvässä muotoilussa ei ole kyse vain estetiikasta (vaikka on sekin tietysti tärkeää) vaan myös käytettävyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Mitä paremmin suunniteltu, sen helpompi koneita on käyttää.

Lisähöyryllä varustettu uuni on itseoikeutetusti keittiön sydän. Siinä on niin paljon toimintoja, ettemme ole tainneet ehtiä testata vielä puoliakaan. Grillitaso on ihan mielettömän hyvä, ei todellakaan tarvitse hankkia erillistä grilliä. Uunin valmisohjelmista pizzateho on ollut kovassa käytössä. Lisähöyry on ollut hyvä, olemme testailleet sitä erityisesti kalan kanssa.

Uunissa on kaikkea sellaista mistä emme osanneet edes haaveilla, kuten integroitu paistolämpöanturi, joka tunnistaa optimaalisen paistolämpötilan. Anturi työnnetään esimerkiksi kalaan ja sen avulla uuni osaa itse arvioida missä lämpötilassa kala kannattaa paistaa ja kuinka kauan. Ajattelin ensin, että tämä on joku erikoistoiminto, joka ilahduttaa ammattikokkeja, mutta sitten tajusin, että tämä palvelee kyllä nimenomaan meitä ei-niin-ammattilaisia, jotka arpovat joka kerta koska se hiton kala on kypsä.

Uuni toimii myös mikrona. En ole ennen omistanut mikroa emmekä nytkään olisi erillistä mikroa hankkineet, mutta nyt kun sen sai ikään kuin samassa paketissa uunin kanssa, sille on löytynyt paljon käyttöä: lämmittelen kauratyynyä kipeille niskoilleni välillä useamman kerran päivässä, ja eilisen safkan lämmittäminen onnistuu mikrossa paljon pienemmällä sähkönkulutuksella kuin uunissa.

Keittotaso on osoittautunut tosi hyväksi. Se on nopea, tehokas ja turvallinen, menee esimerkiksi automaattisesti pois päältä, jos kattila kiehuu yli. Äärettömästi helpompi pitää puhtaana kuin aiempi kaasuliesi, vaikka sekin oli ihana, eri tavalla vain. Kaltaisiani kärsimättömiä saattaa kiinnostaa, että laadukas induktiotaso on vähintään yhtä nopea kuin kaasu.

Rakastamme liesitason ja uunin ajastustoimintoa: ne osaavat sammuttaa itsensä, kun ruoka on valmis. Wifiyhteyden ansiosta siitä saa ilmoituksen puhelimeen, niin voi hengata vaikka pihalla eikä tarvitse olla koko ajan keittiössä vahtimassa ruoan valmistumista. Tuntuu joka kerta ihan superluksukselta, ettei tarvitse koko ajan kytätä uunia.

Tuntuu, että meistä on kunnollisen keittiövarustuksen ansiosta tullut innokkaampia ja kokeilunhaluisempia kokkeja, eikä ihme, tottakai sitä uskaltaa enemmän, kun laitteisiin voi luottaa, ja niistä löytyy toimintoja, jotka helpottavat ja nopeuttavat kokkaamista.

Oli hyvä idea tilata erillinen jääkaappi ja pakastin. Jääkaappiin mahtuu viikon safkat eikä se tule silti liian täyteen. Tarvikkeet myös säilyvät huomattavasti kauemmin lokeroiden ansiosta, sillä niiden lämpötilaa ja ilmankosteutta voi säätää sisällön mukaan. Meidän suurin keittiiöongelma, ruokahävikki, on vähentynyt näiden ansiosta lähes nolliiin. Aamiaiskaapin tason alle sijoitettu pakastin on kompakti tilaihme, meille just sopiva.

Astianpesukoneen kohdalla on aiemminkin tullut selväksi, että laadulla on väliä ja koneissa on todellakin eroavaisuuksia. Paitsi että kone on tehokas ja hiljainen, kaikkea mahdollista on ajateltu käyttäjän kannalta: on erilaisia ritilöitä eri astioille, koreja voi nostaa ja laskea eikä ole olemassa sellaista astiaa, jota ei saisi sovitettua turvallisesti koneeseen. Minä nautin siitä, että saan työntää astiat koneeseen ihan miten sattuu ja ne tulevat silti puhtaiksi, Jarno nauttii siitä että saa latoa koneen täyteen millin tarkkuudella omalla sotilaallisella järjestelmällisyydellään. (Olemme molemmat sekä erittäin suurpiirteisiä että pikkutarkkoja, mutta täysin eri asioissa.)

Olemme aiemmin karsastaneet koneiden automaattiohjelmia, mutta uusi astianpesukone on opettanut meille, että joskus (usein) kone on viisaampi kuin käyttäjänsä. Nykyään valitsemme useimmiten automaattiohjelman eli annamme koneen arvioida itse astioiden likaisuuden ja optimoida niille sopivan vesimäärän, lämpötilan ja keston.

Naurattaa, että astianpesukoneessa, joka on muutenkin hiljaisin koskaan tapaamani kone, on lisäksi erillinen hiljaisuustoiminto: jos on vaikka puhelinpalaveri alkamassa, voi napinpainalluksella hiljentää kaikki koneen äänet.

Kun remonttia suunnitellessa päätimme muuttaa toisen vaatehuoneen kodinhoitohuoneeksi, olin tyytyväinen, että kerrankin tylsille asioille, kuten pyykinpesulle ja siivousvälineille löytyy oma paikka. Kaikissa aiemmissa kodeissamme pyykinpesukone, jos sellainen ylipäänsä oli, oli tungettu jonnekin vessan tai kylpyhuoneen nurkkaan. Mihin nyt jotenkin mahtui.

Nyt puolen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kodinhoitohuone on SUURINTA LUKSUSTA mitä ihmisellä voi kotonaan olla ja siis: KAUKANA TYLSYYDESTÄ! Ei vain se, ettei suihkussa käydessä tarvitse enää nostella tieltä moppeja ja kuivuvia pyykkejä, vaan etenkin se miten mukavaa ja vaivatonta voikaan olla pyykinpesu, kun sille on omistettu oma tilansa. Huone on vielä aika kesken (siksi ette saa siitä vielä kuvaa) mutta siitä huolimatta olemme jo huomanneet miten paljon sen olemassaolo helpottaa arkea.

Pyykinpesukoneen vieressä muuten hurisee elämämme ensimmäinen kuivausrumpu. Ei tarvitse erikseen ripustaa pyyhkeitä ja lakanoita kuivumaan, vaan kuivat pyykit saa nostettua suoraan hyllyyn odottamaan vuoroaan. Ah.

En malta odottaa, että elämäntilanne hiukan helpottaa ja saan hetken vain olla ja nauttia tästä kaikesta. Tarkoitus olisi yrittää kesän aikana vähän lomailla, se totisesti tulisi tarpeeseen. Ei sitä tiedä, ehkä sen jälkeen tämä blogikin pikkuhiljaa alkaa heräillä horroksestaan?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA