Vinkit lumettomaan laskiaiseen

Kaupallinen yhteistyö Gateau

Helmikuun loppu häämöttää ja se tarkoittaa, että elämme kuuminta laskiaissesonkia! Laskiaissunnuntaita vietetään tänä vuonna 23.2. ja laskiaistiistaita 25.2. Laskiainen on yksi niistä alunperin pakanallisista juhlista, joista useammat kirkot ovat myöhemmin tehneet jalostaneet tarkoituksiinsa sopivia muotoja. Roomalaiset juhlivat alkuvuodesta lähestyvää kevättä, hedelmällisyyttä, uutta elämää ja Bacchus-viininjumalaa, mistä saamme kiittää ah niin upeaa sanaa bakkanaali. Alunperin bakkanaalit olivat salaisia, vain naisille tarkoitettuja kolmepäiväisiä juhlia. Sittemmin myös miehet hyväksyttiin mukaan.

Suomen luterilaisessa perinteessä laskiainen on merkinnyt paaston alkamista: se on aina seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä, johon paasto päättyy. Ennen paastoa on tietysti pitänyt hillua, herkutella ja pitää hauskaa seuraavienkin viikkojen edestä.

Nykysuomalaisiin laskiaisperinteisiin kuuluu sukupuolineutraaliuden ohessa olennaisena osana mäenlasku, mutta lumiriehat taitavat jäädä tänä vuonna väliin, etelässä ei ole nimittäin kinoksen kinosta! Lapissa asuvat saavat tietysti nauttia lumesta, mutta meidän muiden iloksi listasin muutamia hauskanpidon ja hillumisen muotoja, joiden toteuttaminen ei ole säästä riippuvainen.

SYÖ NIIN MONTA LASKIAISPULLAA KUIN EHDIT

Itseoikeutetusti listan kärjessä, sillä minulle laskiainen on ennen muuta VUODEN MERKITTÄVIN PULLAJUHLA, voisiko jopa sanoa PULLABAKKANAALIT. Laskiaispullista saa onneksi nauttia säästä riippumatta ja minun suosikkini on tietysti mantelimassa, olenhan puoliksi saksalaisena rakastanut marsipaania pienestä saakka. Artesaanileipomo Gateaun laskiaispulla on juuri sellainen kuin pitää: kuohkea, kaunis ja täytetty runsaalla kädellä. Täytteiden kanssa pihtailu ei sovi ollenkaan laskiaisen riehakkaaseen luonteeseen. Kuvissa on vaaleanpunaisella kermavaahdolla varustetut erikoispullat, jotka olivat valikoimissa vain Ystävänpäivänä, mutta tavalliset laskiaispullat ovat onneksi valikoimissa 29. helmikuuta asti. Jokainen on leivottu Helsingin Sörnäisissä. Lähipulla!

Tein muuten tovi sitten Instagramin puolella erittäin tieteellisen pullatutkimuksen, jossa selvisi mm. seuraavat seikat: hillo on ainakin tämän otannan joukossa jostain käsittämättömästä syystä suositumpi kuin mantelimassa ja voittaa prosenttiluvuilla 70/30. Pieni vähemmistö tykkää molemmista pullista, vielä pienempi vähemmistö sekoittaa molempia täytteitä samaan pullaan. Näin tutkijana voin sanoa, että se on vähintäänkin epäilyttävää, mutta ehkä silti parempi kuin hillopullan syöminen. Pullansyöntitekniikan suhteen väki jakautuu kahtia: toiset syövät ensin hatun ja sitten käyvät varsinaisen pullan kimppuun, muut syövät pullan kokonaisuutena ja nuolevat sormistaan valumat. Me kuulumme ensinmainittuun joukkoon, joka hoitelee ensin hatun päiväjärjestyksestä.

Laskiaispullan muotokuva! Tuli niin lyyrinen!

Kuriositeettina mainittakoon, että tutkimustulosteni perusteella mantelimassa on tiettävästi saapunut joihinkin Pohjanmaan kolkkiin vasta 2000-luvulla. Esimerkiksi 90-luvun Lapualla ja Ylivieskassa siitä ei kuulemma tiedetty mitään! Järkyttävää! Tieto on vahvistettu Ylivieskan osalta avioliittoni ylivieskalaiselta osapuolelta. Nivalassa mantelimassa sen sijaan oli ihan tuttu juttu, siellä ilmeisesti oltiin kehityksessä edellä.

TEE ILMAINEN TAIDEKIERROS

Helsinki on täynnä taidetta, jonka parissa voi viettää kokonaisia iltapäiviä – myös ilman hintavia pääsymaksuja! Käy esimerkiksi katsomassa nykytaidetta Helsinki Contemporaryssa, jossa on 8. maaliskuuta saakka esillä Anna Retulaisen töitä. Retulainen muuten palkattiin Helene-elokuvaan opettamaan Laura Birn maalaamaan ja tekemään elokuvakohtauksiin tarvittavat versiot Schjerfbeckin töistä. Nyt on kuitenkin esillä Retulaisen omia maalauksia. Retulaisen tuotantoon voi tutustua myös Artekin Mikonkadun myymälässä, jossa on yhteistyössä Helsinki Contemporaryn kanssa esillä Retulaisen piirroksia 14. maaliskuuta asti.

Galerie Forsblom sijaitsee sopivasti edellisen kahden välissä ja siellä on aina käynnissä useampi kiinnostava taidenäyttely, tällä hetkellä mm. tanskalaisen Per Kirkebyn värikkäät työt ja Katja Tukiaisen hattaramaalaukset. Molempiin gallerioihin muuten saa mennä koiran kanssa – ja kannattaa, koska henkilökunta ilahtuu koiravieraista!

Taidekoti Kirpilä tarjoaa täysin uniikin taide-elämyksen ja aikamatkan 1900-luvun jälkipuoliskon yläluokkaiseen Helsinkiin. Funkkistalon ylimmän kerroksen 350-neliöiseen töölöläiskotiin perustettu taidemuseo on veloituksetta auki vierailijoille keskiviikkoisin 14–18 ja sunnuntaisin 12–16. Taidekoti oli lääketieteen lisensiaatti Juhani Kirpilän ja hänen elämänkumppaninsa, antiikkikauppias Karl Rosenqvistin koti vuosina 1979–1988. Pariskunnan taidekokoelma oli uskomaton ja asunto muutenkin visiitin arvoinen.

Monilla museoilla on myös kerran kuussa ilmainen sisäänpääsy. Nykytaiteen museo Kiasmaan on vapaa pääsy joka kuun ensimmäisenä perjantaina. Helsingin taidemuseo HAMiin puolestaan pääsee ilmaiseksi joka kuun viimeisenä perjantaina ja Taidehallissa on vapaa pääsy kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo 18–20. Kurkkaa koko lista museoiden ilmaispäivistä.

PIDÄ PIIRUSTUSILTA

Jos sää vihmoo vettä vaakasuoraan, pysy suosiolla sisällä ja pidä perheen tai ystävien kanssa piirustusilta! Drink and draw -illat ovat maailmalla supersuosittuja. Idea on, että piirtämiseltä poistetaan paineet pitämällä tunnelma kepeänä. Ei tarvitse olla hyvä nauttiakseen piirtämisestä, sitä voi tehdä vain siksi että se on hauskaa.

Ohje on yksinkertainen: laita ensin hyvä soittolista soimaan. Sujauta viinipullo kylmään tai keitä teetä. Panosta pieneen purtavaan, tähän aikaan vuodesta laskiaispullat ovat varma hitti. Kaiva esiin esiin paperia ja kyniä – miksei maalejakin, vesivärit ovat helppoja! Jos pöytätila loppuu kesken, levittäydy lattialle. Suojaa alusta sanomalehdillä, jos aiot päästää vieraat läträämään maaleilla.

Konsepti toimii lähipiirin kokemusten mukaan lapsiinkin: vaihda vaan viini mehuun.

TEE EVÄSRETKI PALMUN ALLE

Jos ei voi saada lunta, viherterapiaa on onneksi tarjolla vuoden ympäri! Suosittelen piipahtamaan Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa imemässä itsensä trooppista tunnelmaa. Puutarhaan on vapaa pääsy joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina klo 14-17.

Yli 125 vuotta kaupunkilaisia ilahduttanut Talvipuutarha palvelee Töölönlahden pohjoispäässä ja sinne pääsee ilman sisäänpääsymaksua kaikkina aukiolopäivinä tiistaista sunnuntaihin (maanantaisin on kasvienhoitopäivä). Tähän aikaan vuodesta voi ihailla lumikuningattaren kukintaa! Muutakin nähtävää piisaa kolmen suuren salin verran, Palmuhuoneesta Kaktushuoneeseen ja 130-vuotiaaseen kameliapuuhun. Myös: karppilampi! Pakkaa mukaan eväät, sillä Talvipuutarhassa saa vapaasti syödä eväitä!

Muita vinkkejä saa lisätä kommenttilootaan – ja toki saa osallistua suureen laskiaispullakeskusteluun kertomalla kumpaan leiriin kuulut ja miten pullasi syöt. Tutkijana pidätän oikeuden tulosten tieteelliseen arviointiin.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Helmikuu vuosi sitten

Löysin sekavista kuva-arkistoistani tasan vuosi sitten otettuja valokuvia Helsingin keskustasta. Kontrasti tähän hetkeen on melkoinen: kadut ovat kuivat, lumesta ei tietoakaan ja lämpötilat muistuttavat huhtikuuta. Luin uutisista, että Etelä-Suomessa on siirrytty termisestä syksystä termiseen kevääseen ja talvi on jäänyt kokonaan välistä. No siltä näyttää.

Mikko, Jarno ja kaksi toppamakkaraa Ruttopuistossa.

Lumi kiinnostelee! Pääsemme ottamaan Lappi-talon talviteloilta vasta pääsiäisen aikaan kun kinokset ovat jo kovaa vauhtia sulaamassa, mutta ehkäpä täytyy järjestää sitä ennen joku lumiretki pohjoiseen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Paluu päiväjärjestykseen

Moro, elossa ollaan! Palasimme viikko sitten Keniasta ja kaiken alkuvuoden reissailun jälkeen on mennyt hetki kootessa ajatuksia, pestessä pyykkiä, availlessa postia ja järjestellessä niin työ- kuin arkiasioita. Kun on heti vuoden alusta lähes puolitoista kuukautta poissa, melkoinen nippu asioita ehtii kasaantua odottamaan vahvistuksia ja tarkempia aikatauluja.

MOHAIRTAKKI ~ MARIMEKKO, SECONDHAND
MEKKO* ~ SECOND FEMALE, DOTS
NILKKURIT, NAHKALAUKKU & KORVIKSET ~ VINTAGE
*SAATU

Olimme viime perjantaina juhlimassa Asennemedian 5-vuotissyntymäpäiviä. Jarno nappasi nämä kuvat matkan varrelta, kun jostain ilmestyi odottamaton auringonvalon kajo. Toki se kerkesi kadota ennen kuin pääsimme perille kolmen korttelin päähän, mutta lyhyestä kajastuksesta otettiin kyllä kaikki irti.

Aavistuksen kimaltava musta mekko on viime syksyn uutuus, kulkenut vaivattoman tyylikkäänä mukana monessa loppuvuoden riennossa. Syväänleikattu kietaisumallinen yläosa sisältää vilautusvaaran varsinkin kun lookista jättää liivit pois, mutta let’s live a little. Kaikki muu asussa on secondhandia ja vintagea. Rakastan edelleen kiihkeästi pörröistä mohairtakkiani ja hohtavia vintagekorviksia, jotka ostin Kaunis Veerasta vuosia sitten. Olen pitkästä aikaa innostunut käyttämään korvakoruja nyt, kun vihkisormuksen myötä ei tee mieli käyttää juurikaan muita sormuksia ja rannekoruja (jep, haluan antaa sormuksen loistaa yksinään!).

Pari vuotta sitten ostetuista vintagenilkkureista on tullut suosikit, jotka ovat jalassa harva se viikko. Arvostan tukevaa lestiä ja maltillisia korkoja, rakastan vetoketjuja ja särmää mustaa nahkaa. Olen tullut kenkien suhteen entistäkin mukavuudenhaluisemmaksi. En jaksa mitään hankalia tai liian korkeita korkoja, jotka alkavat painaa jalkoja illan puolivälissä. Omissa häissänikin vaihdoin puolivälissä iltaa jalkaan mukavammat kengät, jotta jaksoin tanssia pikkutunneille saakka. Onneksi kaapista löytyy muutamia näitä ihmeitä, korkoja jotka ovat sekä käytännöllisiä että kauniita.

Synttärikemuissa oli ihanaa: Maannoksen ruokaa, paljon ystäviä ja tuttuja joita ei ole ehditty nähdä aikoihin ja DJ, joka soitti The Crashin Lauren Caught My Eyes, jota kukaan ei ikinä soita missään paitsi minä. Kilistelimme hienosti kasvaneelle Asennemedialle, ystävänpäivälle ja sille, että kaiken tämän harmauden keskelle koittaa ihan kohta kevät. (Vai luuletteko, että vielä se talvi tärähtää tänne eteläänkin? Itsehän olen luopunut toivosta ja siirtynyt tyynesti kevätsuunnitelmien punomiseen.)

Luulisi, että kahden ison matkan jälkeen olisin intoa täynnä heittäytymässä uuden vuoden haasteisiin, mutta jostain syystä se on tuntunut ehkä juuri siksi tavallista vaikeammalta – ehdin päästä arjesta irti olemisen makuun, tilaan jossa ajatukset virtaavat vapaasti. Mutta kyllä se siitä. Nyt kun seuraavien viikkojen elämä on jotakuinkin selvillä, täytyy pyrkiä arkeen, jossa ajatuksille on jatkossakin tilaa.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA