Makkarin päivitys ja muita kevään merkkejä

Kaupallinen yhteistyö Familon

Aikuistuminen on ollut pidempi prosessi kuin aikoinaan kuvittelin, ja se on merkinnyt eri aikoina eri asioita. 16-vuotiaana ajattelin omilleen muuton tarkoittavan, että olin aikuinen. 21-vuotiaana ajattelin, että taloyhtiön pesutuvan varaaminen ennen kuin puhtaat vaatteet ja lakanat loppuvat, oli suurin ja selvin aikuisuuden merkki. No, sittemmin tajusin kuinka vähän silloin tiesinkään ja nyt vasta tuntuu, että olen alkanut saada jotain selkoa siihen miten tätä elämää eletään ja millaisista asioista tietää alkaneensa oikeasti ottaa vastuuta itsestään ja omasta jaksamisestaan.

Unesta ja palautumisesta on tullut viimeisen parin vuoden aikana yhä tärkeämpää, kantapään kautta sekin on pitänyt oppia. Olen tajunnut kuinka valtavan paljon uni vaikuttaa niin arjen sujumiseen kuin elämän yleiseen mielekkyyteen. Jos ei nuku tarpeeksi paljon tai hyvin, eikä palaudu öisin kunnolla, kaikki on tahmeaa ja vaikeaa. Etenkin kuormittavissa elämänvaiheissa (en pysty enää sanomaan tuota suoralla naamalla, koska tuntuu etten ole hetkeen muunlaisia elämänvaiheita elänytkään) on kaikkein tärkeintä varjella yöuniaan hinnalla millä hyvänsä, se on ainoa tapa jaksaa.

Hotel-jenkkisänky jo kolmannessa kodissaan! Sängyssä on tämä petauspatja.

Meillä on kaikessa uneen liittyvässä luotettu Familoniin jo vuosia – pidempään seuranneet ehkä muistavat, että nykyinen sänkymme tuli taloon viisi vuotta sitten ja olemme olleet siihen tosi tyytyväisiä. 60-luvulla perustettu Familon tekee laadukkaita, vastuullisesti valmistettuja ja herkillekin sopivia tuotteita, joista on löytynyt myöhemmin meille sopiva sänky myös pohjoisen kotiin ja olen kirjoittanut Familonin kanssa myös sopivan petauspatjan valinnasta jokunen vuosi sitten.

Tänä keväänä oli korkea aika uusia tyynyt ja peitot, jotka suositellaan vaihdettavaksi muutaman vuoden välein, vaikka niitä pesisi säännöllisesti, sillä ihminen hikoilee nukkuessaan jopa litran yössä. Peittojen suositeltu vaihtoväli on neljä vuotta, tyynyissä kaksi vuotta, ja syy on kyllä helppo ymmärtää, jos vilkaisee vaikka vanhaa tyynyä lähempää. Familonilla on laaja mutta harkittu valikoima tyynyjä ja peittoja, vaihtoehtoja löytyy joka makuun ja tarpeeseen, joten emme lähteneet merta edemmäs kalaan, vaan luotimme tälläkin kertaa ihmisiin, joiden työ on tietää näistä asioista enemmän kuin me, ja otimme testiin tuotteet, joita meille suositeltiin kerrottuamme millaisia nukkujia nykyään olemme.

Jarno: sikeästi nukkuva ikipatteri, joka hohkaa lämpöä ja pärjää tarvittaessa vaikka ilman peittoa, mutta tarvitsee noin sata tyynyä ympärilleen, koska tykkää mytätä niitä polviensa väliin, olkapään alle ja rintaa vasten.

Minä: kevyesti nukkuva, huonosti palautuva, kroonisesti jäykkä ikipalelija, jolla on aina kylmä ja AINA AHDASTA koska puolisoni rakentaa ympärilleen niitä tyynybarrikadeja.

Olemme molemmat pääasiassa kylkinukkujia, mutta nukumme usein myös selällämme, ja molemmilla on viime aikoina ollut hankaluuksia saada tyyny mukavaan, niskaa sopivasti tukevaan asentoon. Saattaa liittyä siihen että tyynyt olisi kannattanut vaihtaa uusiin aikapäiviä sitten (köh) mutta toki myös siihen, että tarpeet usein muuttuvat vuosien varrella. Se mikä oli sopiva viisi vuotta sitten, ei ole välttämättä enää paras vaihtoehto.

Familonin tuotteet on jaettu kolmeen kategoriaan helpottamaan elämää. Original-valikoimasta löytyy laadukkaat klassikkotuotteet, Smart-valikoimasta erilaisilla teknisillä ominaisuuksilla varustettuja älyvaihtoehtoja ja Hotel Style -valikoimasta superluksustuotteet, joilla saa aikaan täydellisen hotellifiiliksen. Hinta-laatusuhteeltaan hyvät klassikkotuotteet ovat ehtineet tulla vuosien aikana tutuiksi – olemme hankkineet sieltä mm. pohjoisen kotiin kaikki vieraiden käyttöön tarkoitetut sängyt, peitot ja tyynyt. Tällä kertaa meille valikoitui testiin tuotteita kahdesta jälkimmäisestä kategoriasta, jotka ovat myös hintavampia. 21-vuotias Stella ei olisi tajunnut miksi maksaa tyynystä enemmän, jos halvemmallakin saa, mutta 41-vuotias Stella keksii noin sata muuta asiaa, joista säästäisi mieluummin (ja on laadun ja käyttömukavuuden lisäksi kiinnostunut myös sellaisista asioista kuin vastuullisesta tuotannosta, kotimaisten yritysten suosimisesta ja materiaalien kestävyydestä).

Molemmille löytyi Smart-valikoimasta AIVAN ÄLYTTÖMÄN HYVÄT ELLEI TÄYDELLISET TYYNYT – Jarnolle Memory-niskatyyny ja minulle Memory Shape. Molemmissa on ergonominen muotoilu ja nukkujan lämpötilaan ja pään painoon mukautuva älyvaahto, joka estää puutumisen tunteen. Täytteen ilmakanavat tekevät tyynyistä hengittävän ja pitävät niiden pinnan mukavan viileänä. Tyynyjen ero on lähinnä muotoilussa: Jarnolle sopi paremmin keskikorkea malli, joka mukailee kylkinukkujan niskan asentoa, ja minulle malli, jossa on niskalle suunniteltu lovi. Linkkien takaa löytyy havainnollistavia videoita, joista saa käsityksen siitä miten erilaiset niskatyynyt tukevat missäkin asennossa, mutta yleisesti voin suositella näitä molempia ensisijaisesti kyljellään nukkuville, jotka nukkuvat toisinaan myös selällään.

Jos olet etsinyt vegaanista vaihtoehtoa untuvalle, tsekkaa Superior-tyyny ja Superior-peitto. Pehmeän kimmoisa mikrokuitu tuntuu ihan untuvalta ja päälliset ovat 100% luomupuuvillaa. Tyynyjä löytyy kahdessa koossa, normaalikoon lisäksi jättikoossa, joten näillä saa aikaan myös todella muhkean petauksen. Jarnolle peitto on ollut tähän vuodenaikaan just passeli, ei liian lämmin eikä liian ohkainen. Erityispisteitä ”jäpäkkyydestä”, peitto saa olla kevyt mutta ei liru. Tyynystä tuli Jarnon uskottu ja rakastettu kakkostyyny, se joka nostetaan seinää vasten kun haluaa lukea tai katsoa sängyssä sarjaa.

Kesää varten Jarnolle valikoitui Lux Light -peitto joka on kuvauksensa mukaan ylellinen kevytpeite ja tulee mitä todennäköisimmin vaihtumaan käyttöön heti kun kevätaurinko alkaa toden teolla helottaa makuuhuoneen ikkunasta. Itse olen ominut Lux-tyynyn toiseksi tyynykseni, tykkään sen muhkeudesta ja ylellisyydestä. Sekä peiton että tyynyn kangas on vastuullisesti valmistettua, hengittävää satiinia, ja täytteenä 100% kierrätyspolyesteri.

Itse pärjään yhdellä peitolla, sillä Four Seasons -peitto on NEROKAS ja muodostuu kahdesta neppareilla yhdistetystä eripaksuisesta peitosta, joita voi käyttää yhdessä tai erikseen ympäri vuoden. Olen käyttänyt sitä nyt tuplapeittona ja tuntuu, etten ole ikinä nukkunut paremmin. Ergonomisella niskatyynyllä on varmasti ihan yhtä paljon osuutta asiaan, mutta sanat eivät riitä kuvailemaan miten ihanalta tuntuu sujahtaa uskomattoman ylellisen, kevyen, paksun peiton alle ja tuntea samantien olonsa lämpimäksi ja mukavaksi! En tiedä onko langoilla muita kaltaisiani vilukissoja, mutta nukun normaalisti villasukissa ja merinovillaisessa kerrastossa, johon saatan pukea vielä villapaidan päälle, ja silti palelen.

Jarnon tyynybarrikadeille löytyi noin tuhat kertaa parempi korvaava ratkaisu, nimittäin Body-vartalotyyny joka mukautuu juuri sen malliseksi kuin Jarnon kaltainen vaativa nukkuja kaipaa. Myös minä kiitän, sillä puikulanmallinen vartalotyyny pysyy paikallaan Jarnon kainalossa eikä minun puolelleni seilaa enää epälukuinen määrä karanneita, myllättyjä tyynyjä, joita heittelen lattialle pitkin yötä sitä mukaan kun löydän niitä naamaltani.

Kun olimme ottaneet uudet tyynyt ja peitot käyttöön, nukuimme koko porukka kuin tukit ja heräsimme seuraavana aamuna kolme tuntia myöhässä – se kertonee siitä, että uni todella maittoi aiempaa paremmin ja syvemmin, ja että valinnat osuivat nappiin. Ai että. Näkisittepä miten muikeina menemme nykyään nukkumaan.

Olemme kumpikin tykästyneet Familonin perkaalipuuvillaisiin lakanoihin, joita meillä on käytössä useammassa sävyssä. Näissä kuvissa vilahtaa sävyt Vaahtera ja Ruska.

Keväisin tekee muutenkin mieli freesata makuuhuonetta (ja kotia yleensäkin), siitä tulee paitsi hyvä mieli, myös VIELÄ PAREMMAT UNET ja kaupan päälle sellainen olo, että on todellakin aikuinen joka pitää huolta itsestään ja kodistaan. Makuuhuone on myös suursiivottu ja tuuletettu, kaapit on käyty läpi, valaistusta kevennetty ja turhat tavarat viety sinne minne ne kuuluvat. Vielä kun jaksaisi pestä ikkunat. Tai sitten luotetaan Alvar Aaltoon, joka sanoi, että valo siivilöityy kauniimmin pesemättömien ikkunoiden läpi.

Jos uneen liittyvien asioiden päivittäminen on ajankohtaista, koodilla STELLA saat kaikista normaalihintaisista Familon-tuotteista 25% alennuksen verkkokaupassa sekä ilmaisen toimituksen (koskee myös kotiinkuljetusta) 2.4. asti.

Cannesin tuliaiset – eli kevään 2023 leffavinkit

Kaupallinen yhteistyö Cinemanse

Hei hyvää alkanutta vuotta 2023! Blogissa on pysytelty pitkään niinsanotusti tutkan alla, mutta luulenpa, että tänä keväänä on luvassa jotain virkistäytymistä, ellei jopa henkiinheräämistä muistuttavaa. Toivon, että tämän julkisen julistuksen myötä sama kevään ihme tapahtuu myös *köh* kirjoittajan elämässä, joka on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana yksi päättymätön perunapelto (kuoppaa kuopan perään jne).

Nyt seuraa kuitenkin tammikuun kunniaksi kooste kevään kiinnostavimmista ensi-illoista, joita yhdistää timanttinen leffalevittäjä, Lajusen Hannan luotsaama Cinemanse. Lähtökohtaisesti olen kiinnostunut ihan kaikesta mitä Cinemanse tuo maahan, sillä luotan järkähtämättömästi Lajusen leffamakuun. Siitä oivana esimerkkinä vaikkapa viime vuoden lempileffakseni noussut Everything Everywhere All At Once, joka on Lajusen mukaan “sekopäisin elokuva jonka hän on ikinä ostanut” ja joka kahmi juuri useita palkintoja Golden Globes -gaalassa sekä huimat YKSITOISTA Oscar-ehdokkuutta. Ilmeisesti Lajunen ei ole makunsa kanssa aivan yksin. (Tähän väliin muuten kolminkertainen eläköön-huuto sille, että pääosassa loistava Michelle Yeoh on ensimmäisenä aasialaisena ehdolla parhaan näyttelijättären kategoriassa!) Kyseessähän on virallisesti scifitoimintaseikkailu, mutta härö, inhimmillinen, hyvin erilainen sellainen. Saatoin hieman itkeä lopussa. Uskallan suositella kaikille, jotka ovat joskus miettineet mitä kaikkia polkuja olisivat voineet elämässään kulkea, ja itseasiassa niillekin, joille tämmönen ajatus ei ole juolahtanut mieleenkään. Leffalle saatiin juuri lisänäytöksiä Helsinkiin, kurkkaa tästä teatterit ja näytösajat.

Mutta nyt uutuuksiin, jotka Lajunen on meille Cannesista tuonut! Kyllä nyt elokuvan ystävää lellitään. Kaikki ensi-iltapäivät eivät ole vielä tätä kirjoittaessa päivälleen tiedossa, mutta päivitän listaa kevään mittaan tarkennetulla infolla ja suorilla linkeillä näytöksiin, joten postauksen voi tallentaa kirjanmerkkeihin ja palata välillä tarkistamaan mitä kannattaa seuraavasti nähdä. Juuri nämä helmet, elokuvat joilla on sielu, menevät niin helposti ohi kohinassa.

DECISION TO LEAVE (ensi-illassa 27.1.2023, osta liput tästä)

Cannesin elokuvajuhlien pääkilpasarjassa parhaasta ohjauksesta palkittu ja Etelä-Korean Oscar-ehdokkaaksi parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa valittu Decision to Leave on saanut ympäri maailman niin paljon kehuja, että en aio missään tapauksessa missata sitä. New York Timesin arvion mukaan leffasta näkee, että sen tekijöillä on ollut yhtä hauskaa sitä tehdessään kuin katsojilla lopputuloksesta nauttiessaan, ja se jos jokin on loistavan elokuvan merkki. Romanttisena trillerinä markkinoitu elokuva painottuu ilmeisesti enemmän mysteerin kuin trillerin puolelle, ja romantiikkaa leimaa tummaa film noir -tunnelma. Korealaisohjaaja Park Chan-Wookin uutuutta uskaltanee siis suositella sellaisellekin katsojalle, joka ei perinteisistä trillereistä tai romanttisista tarinoista niin innostu.

Tarina alkaa miehestä, joka putoaa vuorenhuipulta kuolemaansa, ja etsivästä, joka matkustaa vuorille selvittämään mitä tapahtui. Siitä se vyyhti sitten tihenee – ja pitää kuulemma otteessaan viime minuuteille saakka.

GODLAND – KUTSUMUS (ensi-illassa 24.3.2023)

Palkittu islantilainen käsikirjoittaja-ohjaaja Hlynur Pálmasonin uutuuselokuva kuljettaa katsojan 1800-luvun lopun Islantiin, ja tarkastelee fiktion keinoin uskonnon ja kolonialismin vaikutusta maan historiaan. Tarinan keskiössä on nuori tanskalainen pappi Lucas (Elliot Crosset Hove), joka matkustaa Islannin syrjäiseen kolkkaan rakentamaan kirkkoa ja dokumentoimaan kokemuksiaan. Tuntematon maa avautuu edessä outona ja epäystävällisenä, ja vaaralliseksi tiedetystä matkasta tulee odotettuakin kovempi koettelemus, joka on suistaa papin raiteiltaan. Todella kiinnostava lähtökohta.

PÄIVÄMME AURINGOSSA – AFTERSUN (ensi-illassa 14.4.2023, osta liput tästä)

Tässäkin elokuva, josta tiedän jo trailerin perusteella, että tulen rakastamaan, eikä vain siksi että pääosaa esittää mm. Normal People -sarjassa vakuuttanut Paul Mescal. Taisin tosin olla myyty jo silloin, kun Anna Piiroinen kuvasi elokuvaa Instagramissaan sanoin “haalistuvissa polaroid-väreissä kuvattu melankolinen muisto isästä ja tyttärestä”.

BEAU IS AFRAID (ensi-illassa 28.4.2023, osta liput tästä)

Tässä taitaa olla kauhun ystävien vuoden odotetuin ensi-ilta. Ohjaaja Ari Asterin aiempia töitä ovat mm. Heredity ja Midsommar, ja ohjaajan tyylin tuntien myöskään uutuus ei perustu säikyttelyyn, vaan hitaasti kohoavaan, outoudellaan häiritsevään pyskologiseen kauhuun. Pääosassa nähdään loistava Joaquin Phoenix ja luvassa on ilmeisesti jotain todella, no, näkemisen arvoista.

KOTIINPALUU – RETURN TO SEOUL (ensi-illassa 5.5.2023, osta liput tästä)

Joskus tiedän jo kannen perusteella että jokin kirja on minulle tehty. Käsikirjoittaja-ohjaaja Davy Choun elokuvan kohdalla tiesin jo trailerin musiikista, että minun kuuluu nähdä tämä. Tummana tykyttävästä electrosta arvaa, että päähenkilön, 25-vuotiaan Freddien päähänpistosta alkanut matka omille juurilleen tulee olemaan unohtumaton tavoilla, joita ei voi aavistaa etukäteen. Etelä-Koreassa syntyneenä, Pariisiin adoptoituna Freddienä nähdään esikoisroolissaan ranskalainen kuvataiteilija Park Ji-Min, jonka suoritus on saanut kansainvälisissä arvioissa todella paljon suitsutusta. Teemoina identiteetti ja juuret/tomuus kiinnostavat kovasti.

KAHDEKSAN VUORTA – EIGHT MOUNTAINS (ensi-illassa 19.5.2023)

Belgialaiset elokuvantekijät Felix van Groeningen ja Charlotte Vandermeersch ovat kuvanneet Nepalin ja Italian Alppien hengästyttävissä korkeuksissa tarinan ystävyydestä, aikuiseksi kasvamisesta, kotiinpaluun väistämättömyydestä ja siitä miten maisema ympärillämme muovaa meitä. Elokuva perustuu italialaisen Paolo Cognettin samannimiseen, palkittuun romaaniin vuodelta 2016. Kansainvälisissä arvioissa elokuvaa on kehuttu valtavan kauniiksi ja samalla valtavan surulliseksi, siispä nenäliinat mukaan elokuvateatteriin.

FOREVER YOUNG – LES AMANDIERS (ensi-illassa 16.6.2023)

Valeria Bruni Tedeschin omaelämänkerrallisiin aineksiin perustuva elokuva kuvaa nuorten näyttelijäopiskelijoiden rimpuilua ja rakastumisia 80-luvun Les Amandiersissa, teatterikoulussa Pariisin liepeillä. Maineikasta oppilaitosta johti tuolloin Patrice Chéreau, lukemani perusteella eräänlainen Ranskan Jouko Turkka, jonka roolissa nähdään Louis Garrel. Tuhoontuomitun rakkaustarinan ohella elokuva tarkastelee laajemmin taiteen opiskelun intensiivisyyttä, kasvamista taiteilijuuteen ja näyttelijäntyön suhdetta elämään. Tämä on pakko nähdä jo siksi, että yksi pääosanesittäjistä, Nadia Tereszkiewiczin tulkitsema Stella, on kaimani.

Mitäs tuumaatte, alkoiko joku tai useampi näistä kiinnostaa? Loppuun vielä arkea helpottava vinkki: lähiteattereiden meneillään olevat leffanäytökset on kätevä tarkistaa osoitteesta NytLeffaan.fi – ja liput saa tietysti ostettua samalla.

Uusi makuuhuone (ja rakkaus mäntyyn)

Kaupallinen yhteistyö Lundia

Olen huudellut viime kuukausina pitkin sosiaalista mediaa, että mänty on uusi tammi – siis klassikkomateriaali, jonka kauneuteen ja käyttökelpoisuuteen kannattaa havahtua viimeistään nyt. Mökkiestetiikkaan assosioituva mänty on ravistellut pölyt (vai pitäisikö sanoa kellastuneen lakan!) harteiltaan ja osoittanut taipuvansa oikeissa käsissä paljon muuhunkin. Mänty on vähäeleinen, ajaton, kestävä materiaali, joka hohkaa lämpöä ympärilleen ja paranee vain ajan saatossa.

En ole tainnut kuitenkaan kertoa mistä rakkaus mäntyyn on syttynyt. Varsinainen edelläkävijä on ystäväni Annika, joka on puhunut erityisesti puhtaan, käsittelemättömän, hunajaiseksi patinoituvan männyn puolesta jo kauan. Hän on tutkinut 70-luvun mökkiarkkitehtuuria, taiteilijakoteja, tiloja joihin on saanut kerrostua vuosia ja patinaa. Annikan myötä olen itsekin tajunnut mikä männyssä on erityistä: jokin rauhallinen, maadoittava vaatimattomuus, joka antaa tilaa elämälle.

Taisi olla Annikan myötävaikutusta, että uutta asuntoa etsiessämme ihastuimme päätäpahkaa epäkäytännölliseen ja kalliiseen vuokrakaksioon ennen muuta siksi, että sieltä löytyi Lundian 70-luvun mäntypaneelikeittiö ja samanlaiset vaatekaapit. Vaatehuonekin oli kalustettu Lundialla, hyllyjä kattoon asti ja pitkät tangot.

Melkein kaikki muu asunnossa oli kipeästi remontin tarpeessa, mutta nuo 50-vuotiaat säilytyskalusteet olivat edelleen tukevat, täysin käyttökelpoiset. En olisi tehnyt niille mitään. Ai kamala, sanoi toinen ystävä nähdessään kuvia. Ne tietysti muistuttivat häntä perheensä mökistä. MITEN IHANA, sanoivat melkein kaikki muut. Näyttää 70-luvun lomakodilta. Sellaiselta bungalowilta. Ihan teidän näköinen.

Ei me sinne vuokrakaksioon kuitenkaan muutettu, vaan ostettiin lopulta oma koti 70-luvun rivitalosta. Jossa, kappas kappas, oli vahva lomakotitunnelma ja koko seinän levyinen vaatekaapisto patinoituneilla mäntypaneeliovilla. Luulin kaapistoa aluksi Lundiaksi, mutta tarkempi tutkimus paljasti sen jonkun toisen yrityksen valmistamiksi halpakopioiksi: kaapit eivät olleet umpipuuta, vaan kehnolaatuista lastulevyä. Ajattelimme silti säilyttää kaapiston, siirtää sen huoneeseen josta tulisi meidän makuuhuone. Purkuvaiheessa kuitenkin selvisi, että kaapisto oli ollut käyttöikänsä päässä jo tovin. Aidot Lundiat olisivat todennäköisesti olleet vielä täysin iskussa, aivan kuten siinä kaksiossa.

Kaikki makuuhuoneen kalusteet sänkyä ja kaappia lukuunottamatta ovat vintage- ja kirppislöytöjä.

Mäntypaneeliset kaapit olivat sopineet 70-lukulaisen asunnon tunnelmaan niin hyvin, että keksimme tilata Lundialta uuden vaatekaapin niillä oikeilla mäntypaneeleilla. Lundia nimittäin valmistaa niitä edelleen! Rakastan tätä. Tehdään kerralla niin hyvä tuote, että se pidetään mallistossa seuraavat 50 vuotta. Kehitystyötä on toki matkan varrella tehty – lisätty integroitavaa sulkeutumisen vaimennusta sun muuta – mutta perusolemukseltaan tuote on yhä sama, sillä mitä sitä toimivaa konseptia muuttelemaan. Sitä paitsi on mahtavaa, ja osa Lundian toimintafilosofiaa, että vanhoihinkin kaappeihin ja hyllyihin saa uusia osia. Vuonna 1948 perustettu perheyritys tekee vapaasti kasvaneesta suomalaisesta massiivimännystä nimenomaan vuosikymmeniä kestäviä, tilanteesta toiseen muokattavia, monikäyttöisiä moduuleita, joista voi koota juuri sellaisen kalusteen kuin haluaa ja tarvitsee. Aikaa ja käyttöä kestävä suomalainen laatu oli syy myös siihen miksi ehdotimme Lundian väelle, että suunnittelisimme kaapiston ympärille yhteistyön. Tämän aiheen takana seison enemmän kuin ilomielin.

Uuden kodin makuuhuoneeksi oli tyrkyllä kaksi huonetta. Päätimme tehdä suuremmasta ja selvästi valoisammasta työhuoneen, ja makuuhuoneen siitä pienemmästä ja pimeämmästä. Ei makuuhuoneessa valoa tarvita, siellähän nukutaan. Ajattelimme, että luodaan sinne just sellainen lomakodin seesteisyys, joka oikein kutsuisi levottomia asukkaitaan rauhoittumaan iltaisin.

Suunnitelma oli simppeli: mäntykaapisto ja koko lattian peittävä sisalmatto toisivat huoneeseen lämpöä ja väriä. Niukka kalustus riittäisi, vaatekaapin ja sängyn lisäksi huoneeseen tulisi pelkät lukulamput ja jonkinlaiset pikkutasot toimittamaan yöpöydän virkaa.

Pieni huone ei tarjonnut hirveästi vaihtoehtoja sijoittelun suhteen, sänky tulisi lähimmäksi ikkunaa ja vaatekaapin paikka oli itsestäänselvästi ikkunan vastaisella seinällä. Kolmemetriseen kaapistoon mahtuisi molempien vaatteet alus- ja urheiluvaatteita myöten. Käytössä olevat takit olisi tarkoitus säilyttää eteisessä, loput seinän takana olevan varasto/vaatehuoneen puolella.

Halusimme vaatekaappiin simppeleitä hyllyjä ja niiden alle jykeviä vetolaatikoita, juuri niitä joita Lundia on tehnyt vuosikymmeniä. Olin kuolannut niitä nettikirpputoreilla monta vuotta enkä ollut edes tajunnut, että myös niitä valmistetaan edelleen.

Tilausprosessi oli tosi helppo. Lundialta tuli ammattilainen katsomaan tilaa ja ottamaan mitat, seuraavana päivänä saimme sähköpostiimme alustavan suunnitelman. Sitä muokattiin hiukan muutaman toiveemme mukaan. Suunnittelupalvelu on muuten ilmainen ja sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos ei ole varma miten moduuleista saa juuri omaan tilanteeseen parhaan mahdollisen yhdistelmän.

Lundialla on muitakin ihania ovivaihtoehtoja kuten männyllä kehystetty rottinki tai aaltolasi, mutta paneelit olivat jo porautuneet verkkokalvoillemme, joten sitä ei tarvinnut sen enempää miettiä.

Tilaus lähti tuotantoon ja vajaa neljä viikkoa myöhemmin paketit saapuivat. Lundian asentaja tuli kokoamaan kaapit ja sitten vaatekaappi olikin valmis. Olisipa kaikki meidän remontissa sujunut näin helposti.

Se oli puoli vuotta kestäneen remonttimme loppusuoralla hetki, kun ymmärsin, tunsin että asunnosta oli tulossa koti. Uudet, puhtaat, puiset hyllyt tekivät sen konkreettiseksi.

Kaapin reunoille olisi voinut teettää sokkelit seinämäisen vaikutelman korostamiseksi, mutta päätimme, että ympärille saa jäädä vähän ilmaa. Näin kokonaisuus näyttää kevyemmältä, kalustemaiselta, mikä sopii paremmin pieneen huoneeseen.

Lundian valikoimissa oli monenlaisia vetimiä ja nuppeja, mutta päädyimme asentamaan oviin messinkinupit, jotka olivat löytyneet asunnosta. Otimme ne talteen kylpyhuoneesta ja muista kaapeista, jotka purimme remontin yhteydessä, ja sattumalta niitä oli juuri oikea määrä.

Olemme olleet supertyytyväisiä vaatekaappiin. Elämämme ensimmäinen kunnollinen vaatekaappi, jossa on tarpeeksi tilaa! Arvostan myös sitä integroitua sulkeutumisen vaimenninta, jonka ansiosta ovet eivät pauku tai kolise aamuisin, kun toinen (Jarno) nousee ja toinen (minä) nukkuu vielä. En ollut aiemmin oikeastaan edes tajunnut kuinka paljon arjen sujuvuuteen ja pukeutumisen helppouteen vaikuttaa se ovatko vaatteet kivasti ja väljästi ja helposti löydettävissä yhdessä paikassa, vai sullottuna sinne sun tänne minne nyt mahtuu.

Tykkään myös siitä, että kaappi on muunneltavissa tarpeen mukaan. Voimme ottaa sen mukaan, jos muutamme. Voimme muuttaa sen kirjahyllyksi ja työpisteeksi, tai astiavitriiniksi. Voimme jakaa sen useammaksi säilytyskalusteeksi eri tiloihin, tai tehdä siitä vielä suuremman hankkimalla siihen lisäosia.

Ja se mänty? Rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Paneeliovet on tehty oksattomasta massiivimännystä, jota on saatavilla kolmessa sävyssä, valkoisena, luonnonvaaleana ja ruskealakattuna. Päädyimme jälkimmäiseen, koska siinä on valmiiksi aavistuksen patinoitunut fiilis. Se tuo huoneeseen just sitä lämpöä mitä toivoimmekin, ja näyttää aivan ihanalta sisalmaton kaverina.

Ikkunassa roikkuva bambuverho on asunnon alkuperäinen, kuten muutkin kaihtimet. Tamminen patterinsuojus puolestaan oli Tori-löytö: ostimme niitä ison satsin toisesta saman aikakauden eli 70-luvun asunnosta, osa löysi paikkansa olohuoneesta, tämä oli juuri tähän täydellinen. (Tiedän kuinka ärsyttävältä sisustuslehtitarinalta tämä kuulostaa! Mutta Torissa väijyminen se on mikä kannattaa, joskin tällä kertaa saimme onnekkaan vinkin tutulta.)

John Lennonin litografioista tehdyt printit olivat häälahja meiltä meille.

Makuuhuoneesta on tullut yksi suosikkipaikoistani kodissa, sen tunnelma on juuri sellainen kuin toivoin eikä vain onnistuneiden rempparatkaisujen ansiosta, vaan myös siksi, että siellä on aamuisin epätodellisen kaunis valo. Auringonvalo alkaa välkehtiä bambuverhon läpi noustessaan naapuruston ylle ja kiertää huonetta parin tunnin ajan ennen kuin siirtyy paistamaan keittiön kattoikkunasta. Huomasin sen vasta ensimmäisenä aamuna muuttomme jälkeen ja se oli kyllä paras mahdollinen tupaantuliaislahja.

Ja sananen vielä Lundiasta: jos säilytysratkaisut ovat nyt tai myöhemmin ajankohtaisia, suunnitteluajan ammattilaiselle saa varattua tästä: KLIK KLIK.

Mitäs tykkäätte makuuhuoneesta, entä KIINNOSTAAKO MÄNTY?