Cannesin tuliaiset – eli kevään 2023 leffavinkit

Kaupallinen yhteistyö Cinemanse

Hei hyvää alkanutta vuotta 2023! Blogissa on pysytelty pitkään niinsanotusti tutkan alla, mutta luulenpa, että tänä keväänä on luvassa jotain virkistäytymistä, ellei jopa henkiinheräämistä muistuttavaa. Toivon, että tämän julkisen julistuksen myötä sama kevään ihme tapahtuu myös *köh* kirjoittajan elämässä, joka on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana yksi päättymätön perunapelto (kuoppaa kuopan perään jne).

Nyt seuraa kuitenkin tammikuun kunniaksi kooste kevään kiinnostavimmista ensi-illoista, joita yhdistää timanttinen leffalevittäjä, Lajusen Hannan luotsaama Cinemanse. Lähtökohtaisesti olen kiinnostunut ihan kaikesta mitä Cinemanse tuo maahan, sillä luotan järkähtämättömästi Lajusen leffamakuun. Siitä oivana esimerkkinä vaikkapa viime vuoden lempileffakseni noussut Everything Everywhere All At Once, joka on Lajusen mukaan “sekopäisin elokuva jonka hän on ikinä ostanut” ja joka kahmi juuri useita palkintoja Golden Globes -gaalassa sekä huimat YKSITOISTA Oscar-ehdokkuutta. Ilmeisesti Lajunen ei ole makunsa kanssa aivan yksin. (Tähän väliin muuten kolminkertainen eläköön-huuto sille, että pääosassa loistava Michelle Yeoh on ensimmäisenä aasialaisena ehdolla parhaan näyttelijättären kategoriassa!) Kyseessähän on virallisesti scifitoimintaseikkailu, mutta härö, inhimmillinen, hyvin erilainen sellainen. Saatoin hieman itkeä lopussa. Uskallan suositella kaikille, jotka ovat joskus miettineet mitä kaikkia polkuja olisivat voineet elämässään kulkea, ja itseasiassa niillekin, joille tämmönen ajatus ei ole juolahtanut mieleenkään. Leffalle saatiin juuri lisänäytöksiä Helsinkiin, kurkkaa tästä teatterit ja näytösajat.

Mutta nyt uutuuksiin, jotka Lajunen on meille Cannesista tuonut! Kyllä nyt elokuvan ystävää lellitään. Kaikki ensi-iltapäivät eivät ole vielä tätä kirjoittaessa päivälleen tiedossa, mutta päivitän listaa kevään mittaan tarkennetulla infolla ja suorilla linkeillä näytöksiin, joten postauksen voi tallentaa kirjanmerkkeihin ja palata välillä tarkistamaan mitä kannattaa seuraavasti nähdä. Juuri nämä helmet, elokuvat joilla on sielu, menevät niin helposti ohi kohinassa.




DECISION TO LEAVE (ensi-illassa 27. tammikuuta 2023 eli NYT!)

Cannesin elokuvajuhlien pääkilpasarjassa parhaasta ohjauksesta palkittu ja Etelä-Korean Oscar-ehdokkaaksi parhaan kansainvälisen elokuvan kategoriassa valittu Decision to Leave on saanut ympäri maailman niin paljon kehuja, että en aio missään tapauksessa missata sitä. New York Timesin arvion mukaan leffasta näkee, että sen tekijöillä on ollut yhtä hauskaa sitä tehdessään kuin katsojilla lopputuloksesta nauttiessaan, ja se jos jokin on loistavan elokuvan merkki. Romanttisena trillerinä markkinoitu elokuva painottuu ilmeisesti enemmän mysteerin kuin trillerin puolelle, ja romantiikkaa leimaa tummaa film noir -tunnelma. Korealaisohjaaja Park Chan-Wookin uutuutta uskaltanee siis suositella sellaisellekin katsojalle, joka ei perinteisistä trillereistä tai romanttisista tarinoista niin innostu.

Tarina alkaa miehestä, joka putoaa vuorenhuipulta kuolemaansa, ja etsivästä, joka matkustaa vuorille selvittämään mitä tapahtui. Siitä se vyyhti sitten tihenee – ja pitää kuulemma otteessaan viime minuuteille saakka.



GODLAND – KUTSUMUS (ensi-illassa 31.3.2023)

Palkittu islantilainen käsikirjoittaja-ohjaaja Hlynur Pálmasonin uutuuselokuva kuljettaa katsojan 1800-luvun lopun Islantiin, ja tarkastelee fiktion keinoin uskonnon ja kolonialismin vaikutusta maan historiaan. Tarinan keskiössä on nuori tanskalainen pappi Lucas (Elliot Crosset Hove), joka matkustaa Islannin syrjäiseen kolkkaan rakentamaan kirkkoa ja dokumentoimaan kokemuksiaan. Tuntematon maa avautuu edessä outona ja epäystävällisenä, ja vaaralliseksi tiedetystä matkasta tulee odotettuakin kovempi koettelemus, joka on suistaa papin raiteiltaan. Todella kiinnostava lähtökohta.




PÄIVÄMME AURINGOSSA – AFTERSUN (ensi-illassa 14.4.2023)

Tässäkin elokuva, josta tiedän jo trailerin perusteella, että tulen rakastamaan, eikä vain siksi että pääosaa esittää mm. Normal People -sarjassa vakuuttanut Paul Mescal. Taisin tosin olla myyty jo silloin, kun Anna Piiroinen kuvasi elokuvaa Instagramissaan sanoin “haalistuvissa polaroid-väreissä kuvattu melankolinen muisto isästä ja tyttärestä”.




BEAU IS AFRAID (ensi-illassa 28.4.2023)

Tässä taitaa olla kauhun ystävien vuoden odotetuin ensi-ilta. Ohjaaja Ari Asterin aiempia töitä ovat mm. Heredity ja Midsommar, ja ohjaajan tyylin tuntien myöskään uutuus ei perustu säikyttelyyn, vaan hitaasti kohoavaan, outoudellaan häiritsevään pyskologiseen kauhuun. Pääosassa nähdään loistava Joaquin Phoenix ja luvassa on ilmeisesti jotain todella, no, näkemisen arvoista.



KAHDEKSAN VUORTA – EIGHT MOUNTAINS (ensi-illassa 19.5.2023)

Belgialaiset elokuvantekijät Felix van Groeningen ja Charlotte Vandermeersch ovat kuvanneet Nepalin ja Italian Alppien hengästyttävissä korkeuksissa tarinan ystävyydestä, aikuiseksi kasvamisesta, kotiinpaluun väistämättömyydestä ja siitä miten maisema ympärillämme muovaa meitä. Elokuva perustuu italialaisen Paolo Cognettin samannimiseen, palkittuun romaaniin vuodelta 2016. Kansainvälisissä arvioissa elokuvaa on kehuttu valtavan kauniiksi ja samalla valtavan surulliseksi, siispä nenäliinat mukaan elokuvateatteriin.



RETURN TO SEOUL (ensi-illassa loppukeväästä)

Joskus tiedän jo kannen perusteella että jokin kirja on minulle tehty. Käsikirjoittaja-ohjaaja Davy Choun elokuvan kohdalla tiesin jo trailerin musiikista, että minun kuuluu nähdä tämä. Tummana tykyttävästä electrosta arvaa, että päähenkilön, 25-vuotiaan Frédériquen päähänpistosta alkanut matka omille juurilleen tulee olemaan unohtumaton tavoilla, joita ei voi aavistaa etukäteen. Etelä-Koreassa syntyneenä, Pariisiin adoptoituna Frédériquena nähdään esikoisroolissaan ranskalainen Park Ji-Min, jonka suoritus on saanut kansainvälisissä arvioissa todella paljon suitsutusta. Teemoina identiteetti ja juuret/tomuus kiinnostavat kovasti.



FOREVER YOUNG – LES AMANDIERS (ensi-illassa alkukesästä)

Valeria Bruni Tedeschin omaelämänkerrallisiin aineksiin perustuva elokuva kuvaa nuorten näyttelijäopiskelijoiden rimpuilua ja rakastumisia 80-luvun Les Amandiersissa, teatterikoulussa Pariisin liepeillä. Maineikasta oppilaitosta johti tuolloin Patrice Chéreau, lukemani perusteella eräänlainen Ranskan Jouko Turkka, jonka roolissa nähdään Louis Garrel. Tuhoontuomitun rakkaustarinan ohella elokuva tarkastelee laajemmin taiteen opiskelun intensiivisyyttä, kasvamista taiteilijuuteen ja näyttelijäntyön suhdetta elämään. Tämä on pakko nähdä jo siksi, että yksi pääosanesittäjistä, Nadia Tereszkiewiczin tulkitsema Stella, on kaimani.

Mitäs tuumaatte, alkoiko joku tai useampi näistä kiinnostaa? Loppuun vielä arkea helpottava vinkki: lähiteattereiden meneillään olevat leffanäytökset on kätevä tarkistaa osoitteesta NytLeffaan.fi – ja liput saa tietysti ostettua samalla.

Uusi makuuhuone (ja rakkaus mäntyyn)

Kaupallinen yhteistyö Lundia

Olen huudellut viime kuukausina pitkin sosiaalista mediaa, että mänty on uusi tammi – siis klassikkomateriaali, jonka kauneuteen ja käyttökelpoisuuteen kannattaa havahtua viimeistään nyt. Mökkiestetiikkaan assosioituva mänty on ravistellut pölyt (vai pitäisikö sanoa kellastuneen lakan!) harteiltaan ja osoittanut taipuvansa oikeissa käsissä paljon muuhunkin. Mänty on vähäeleinen, ajaton, kestävä materiaali, joka hohkaa lämpöä ympärilleen ja paranee vain ajan saatossa.

En ole tainnut kuitenkaan kertoa mistä rakkaus mäntyyn on syttynyt. Varsinainen edelläkävijä on ystäväni Annika, joka on puhunut erityisesti puhtaan, käsittelemättömän, hunajaiseksi patinoituvan männyn puolesta jo kauan. Hän on tutkinut 70-luvun mökkiarkkitehtuuria, taiteilijakoteja, tiloja joihin on saanut kerrostua vuosia ja patinaa. Annikan myötä olen itsekin tajunnut mikä männyssä on erityistä: jokin rauhallinen, maadoittava vaatimattomuus, joka antaa tilaa elämälle.

Taisi olla Annikan myötävaikutusta, että uutta asuntoa etsiessämme ihastuimme päätäpahkaa epäkäytännölliseen ja kalliiseen vuokrakaksioon ennen muuta siksi, että sieltä löytyi Lundian 70-luvun mäntypaneelikeittiö ja samanlaiset vaatekaapit. Vaatehuonekin oli kalustettu Lundialla, hyllyjä kattoon asti ja pitkät tangot.

Melkein kaikki muu asunnossa oli kipeästi remontin tarpeessa, mutta nuo 50-vuotiaat säilytyskalusteet olivat edelleen tukevat, täysin käyttökelpoiset. En olisi tehnyt niille mitään. Ai kamala, sanoi toinen ystävä nähdessään kuvia. Ne tietysti muistuttivat häntä perheensä mökistä. MITEN IHANA, sanoivat melkein kaikki muut. Näyttää 70-luvun lomakodilta. Sellaiselta bungalowilta. Ihan teidän näköinen.

Ei me sinne vuokrakaksioon kuitenkaan muutettu, vaan ostettiin lopulta oma koti 70-luvun rivitalosta. Jossa, kappas kappas, oli vahva lomakotitunnelma ja koko seinän levyinen vaatekaapisto patinoituneilla mäntypaneeliovilla. Luulin kaapistoa aluksi Lundiaksi, mutta tarkempi tutkimus paljasti sen jonkun toisen yrityksen valmistamiksi halpakopioiksi: kaapit eivät olleet umpipuuta, vaan kehnolaatuista lastulevyä. Ajattelimme silti säilyttää kaapiston, siirtää sen huoneeseen josta tulisi meidän makuuhuone. Purkuvaiheessa kuitenkin selvisi, että kaapisto oli ollut käyttöikänsä päässä jo tovin. Aidot Lundiat olisivat todennäköisesti olleet vielä täysin iskussa, aivan kuten siinä kaksiossa.

Kaikki makuuhuoneen kalusteet sänkyä ja kaappia lukuunottamatta ovat vintage- ja kirppislöytöjä.

Mäntypaneeliset kaapit olivat sopineet 70-lukulaisen asunnon tunnelmaan niin hyvin, että keksimme tilata Lundialta uuden vaatekaapin niillä oikeilla mäntypaneeleilla. Lundia nimittäin valmistaa niitä edelleen! Rakastan tätä. Tehdään kerralla niin hyvä tuote, että se pidetään mallistossa seuraavat 50 vuotta. Kehitystyötä on toki matkan varrella tehty – lisätty integroitavaa sulkeutumisen vaimennusta sun muuta – mutta perusolemukseltaan tuote on yhä sama, sillä mitä sitä toimivaa konseptia muuttelemaan. Sitä paitsi on mahtavaa, ja osa Lundian toimintafilosofiaa, että vanhoihinkin kaappeihin ja hyllyihin saa uusia osia. Vuonna 1948 perustettu perheyritys tekee vapaasti kasvaneesta suomalaisesta massiivimännystä nimenomaan vuosikymmeniä kestäviä, tilanteesta toiseen muokattavia, monikäyttöisiä moduuleita, joista voi koota juuri sellaisen kalusteen kuin haluaa ja tarvitsee. Aikaa ja käyttöä kestävä suomalainen laatu oli syy myös siihen miksi ehdotimme Lundian väelle, että suunnittelisimme kaapiston ympärille yhteistyön. Tämän aiheen takana seison enemmän kuin ilomielin.

Uuden kodin makuuhuoneeksi oli tyrkyllä kaksi huonetta. Päätimme tehdä suuremmasta ja selvästi valoisammasta työhuoneen, ja makuuhuoneen siitä pienemmästä ja pimeämmästä. Ei makuuhuoneessa valoa tarvita, siellähän nukutaan. Ajattelimme, että luodaan sinne just sellainen lomakodin seesteisyys, joka oikein kutsuisi levottomia asukkaitaan rauhoittumaan iltaisin.

Suunnitelma oli simppeli: mäntykaapisto ja koko lattian peittävä sisalmatto toisivat huoneeseen lämpöä ja väriä. Niukka kalustus riittäisi, vaatekaapin ja sängyn lisäksi huoneeseen tulisi pelkät lukulamput ja jonkinlaiset pikkutasot toimittamaan yöpöydän virkaa.

Pieni huone ei tarjonnut hirveästi vaihtoehtoja sijoittelun suhteen, sänky tulisi lähimmäksi ikkunaa ja vaatekaapin paikka oli itsestäänselvästi ikkunan vastaisella seinällä. Kolmemetriseen kaapistoon mahtuisi molempien vaatteet alus- ja urheiluvaatteita myöten. Käytössä olevat takit olisi tarkoitus säilyttää eteisessä, loput seinän takana olevan varasto/vaatehuoneen puolella.

Halusimme vaatekaappiin simppeleitä hyllyjä ja niiden alle jykeviä vetolaatikoita, juuri niitä joita Lundia on tehnyt vuosikymmeniä. Olin kuolannut niitä nettikirpputoreilla monta vuotta enkä ollut edes tajunnut, että myös niitä valmistetaan edelleen.

Tilausprosessi oli tosi helppo. Lundialta tuli ammattilainen katsomaan tilaa ja ottamaan mitat, seuraavana päivänä saimme sähköpostiimme alustavan suunnitelman. Sitä muokattiin hiukan muutaman toiveemme mukaan. Suunnittelupalvelu on muuten ilmainen ja sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos ei ole varma miten moduuleista saa juuri omaan tilanteeseen parhaan mahdollisen yhdistelmän.

Lundialla on muitakin ihania ovivaihtoehtoja kuten männyllä kehystetty rottinki tai aaltolasi, mutta paneelit olivat jo porautuneet verkkokalvoillemme, joten sitä ei tarvinnut sen enempää miettiä.

Tilaus lähti tuotantoon ja vajaa neljä viikkoa myöhemmin paketit saapuivat. Lundian asentaja tuli kokoamaan kaapit ja sitten vaatekaappi olikin valmis. Olisipa kaikki meidän remontissa sujunut näin helposti.

Se oli puoli vuotta kestäneen remonttimme loppusuoralla hetki, kun ymmärsin, tunsin että asunnosta oli tulossa koti. Uudet, puhtaat, puiset hyllyt tekivät sen konkreettiseksi.

Kaapin reunoille olisi voinut teettää sokkelit seinämäisen vaikutelman korostamiseksi, mutta päätimme, että ympärille saa jäädä vähän ilmaa. Näin kokonaisuus näyttää kevyemmältä, kalustemaiselta, mikä sopii paremmin pieneen huoneeseen.

Lundian valikoimissa oli monenlaisia vetimiä ja nuppeja, mutta päädyimme asentamaan oviin messinkinupit, jotka olivat löytyneet asunnosta. Otimme ne talteen kylpyhuoneesta ja muista kaapeista, jotka purimme remontin yhteydessä, ja sattumalta niitä oli juuri oikea määrä.

Olemme olleet supertyytyväisiä vaatekaappiin. Elämämme ensimmäinen kunnollinen vaatekaappi, jossa on tarpeeksi tilaa! Arvostan myös sitä integroitua sulkeutumisen vaimenninta, jonka ansiosta ovet eivät pauku tai kolise aamuisin, kun toinen (Jarno) nousee ja toinen (minä) nukkuu vielä. En ollut aiemmin oikeastaan edes tajunnut kuinka paljon arjen sujuvuuteen ja pukeutumisen helppouteen vaikuttaa se ovatko vaatteet kivasti ja väljästi ja helposti löydettävissä yhdessä paikassa, vai sullottuna sinne sun tänne minne nyt mahtuu.

Tykkään myös siitä, että kaappi on muunneltavissa tarpeen mukaan. Voimme ottaa sen mukaan, jos muutamme. Voimme muuttaa sen kirjahyllyksi ja työpisteeksi, tai astiavitriiniksi. Voimme jakaa sen useammaksi säilytyskalusteeksi eri tiloihin, tai tehdä siitä vielä suuremman hankkimalla siihen lisäosia.

Ja se mänty? Rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Paneeliovet on tehty oksattomasta massiivimännystä, jota on saatavilla kolmessa sävyssä, valkoisena, luonnonvaaleana ja ruskealakattuna. Päädyimme jälkimmäiseen, koska siinä on valmiiksi aavistuksen patinoitunut fiilis. Se tuo huoneeseen just sitä lämpöä mitä toivoimmekin, ja näyttää aivan ihanalta sisalmaton kaverina.

Ikkunassa roikkuva bambuverho on asunnon alkuperäinen, kuten muutkin kaihtimet. Tamminen patterinsuojus puolestaan oli Tori-löytö: ostimme niitä ison satsin toisesta saman aikakauden eli 70-luvun asunnosta, osa löysi paikkansa olohuoneesta, tämä oli juuri tähän täydellinen. (Tiedän kuinka ärsyttävältä sisustuslehtitarinalta tämä kuulostaa! Mutta Torissa väijyminen se on mikä kannattaa, joskin tällä kertaa saimme onnekkaan vinkin tutulta.)

John Lennonin litografioista tehdyt printit olivat häälahja meiltä meille.

Makuuhuoneesta on tullut yksi suosikkipaikoistani kodissa, sen tunnelma on juuri sellainen kuin toivoin eikä vain onnistuneiden rempparatkaisujen ansiosta, vaan myös siksi, että siellä on aamuisin epätodellisen kaunis valo. Auringonvalo alkaa välkehtiä bambuverhon läpi noustessaan naapuruston ylle ja kiertää huonetta parin tunnin ajan ennen kuin siirtyy paistamaan keittiön kattoikkunasta. Huomasin sen vasta ensimmäisenä aamuna muuttomme jälkeen ja se oli kyllä paras mahdollinen tupaantuliaislahja.

Ja sananen vielä Lundiasta: jos säilytysratkaisut ovat nyt tai myöhemmin ajankohtaisia, suunnitteluajan ammattilaiselle saa varattua tästä: KLIK KLIK.

Mitäs tykkäätte makuuhuoneesta, entä KIINNOSTAAKO MÄNTY?

Roomage, Karjaan Veturitallit ja me

Halooo ovatko vintagen ystävät kuulolla? Muistatte varmaan Roomagen, maan inspiroivimman vintageliikkeen, joka on vilahdellut kanavissani säännöllisesti siitä saakka kun vanha ystäväni Kimmo perusti sen vajaa vuosikymmen sitten?

Seuraa useampi ilouutinen, ensinnäkin Roomage on muuttanut Helsingistä Karjaalle, eikä mihin tahansa liikehuoneistoon vaan aivan SUPERHIENOON TILAAN historialliseen Veturitalliin. Nämä nopeasti valmisteluiden keskeltä napatut kuvat eivät nyt tee oikeutta, mutta uskokaa kun sanon: ei voi paljon upeampaa tilaa löytää. Uusi liike avautuu huomenna, siis torstaina 30. kesäkuuta, ja avajaisia vietetään loppuviikon ajan sunnuntaihin saakka.

Tiedottelen tästä, koska (ja tässä se toinen ilouutinen) olemme lyöneet hynttyyt yhteen Kimmon kanssa: jatkossa Roomagesta löytyy vintagekalusteiden ja -valaisimien lisäksi myös meidän metsästämiä vintageaarteita keramiikasta lasiin, taide-esineisiin ja tekstiileihin, sekä muita kodin sisustus- ja käyttöesineitä. Monipuolinen valikoima elää jatkuvasti sen mukaan mitä olemme löytäneet, ja perustuu täysin mielivaltaisella subjektiivisuudella siihen mikä on meidän mielestä kaunista tai kiinnostavaa. Joukossa saattaa olla myös erikoisuuksia ja luulen, että muutama kalaesine mahtuu sekaan myös (ainakin Instagramissa seuraavat tietävät läheisestä suhteestani kaloihin).

Roomagen kalusteita ja valaisimia saa myös verkkokaupasta. Meidän kuratoima valikoima löytyy ainoastaan kivijalkaliikkeestä, kannattaa siis suunnata Karjaalle nyt tai myöhemmin.

Luna-koira pätevänä ohjaa Pride-pakua Roomagen ovelle.

Olen niin mielissäni. Tämmönen ihana sivuprojekti kaiken tietokoneessa, kamerassa ja puhelimessa kiinni olemisen vastapainoksi. Eikä tämä ole popup, vaan toivottavasti pitkäikäinen kumppanuus.

Idea syntyi spontaanisti, mutta tuntuu kyllä tosi luontevalta. Meitä yhdistää Kimmon kanssa sekä rakkaus ajattomaan muotoiluun että halu edistää vanhojen kalusteiden ja esineiden arvostusta. Haluaisin inspiroida ihmisiä siihen, ettei aina tarvitse ostaa uutta, sillä vintagena löytyy usein laadukkaampia ja persoonallisempia vaihtoehtoja. Maailma on täynnä kauniita kalusteita ja esineitä, jotka on aikoinaan tehty kestämään sekä aikaa että käyttöä: pienellä huolenpidolla ja rakkaudella niillä on edessään vielä vuosikymmeniä. Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikesta uudesta.

Tervetuloa tänä viikonloppuna tsekkaamaan uusi liike ja moikkaamaan meitä! Liike on auki avajaisviikonppuna torstaista 30.6.2022 sunnuntaihin 3.7.2022 klo 12-18 (lauantaina pidämme ovia auki varmaan kahdeksaan). Maan tyylikkäimmän vintagevalikoiman lisäksi tarjolla kombuchaa ja mahdollisuus rapsuttaa myymäläkoira-Milaa.

Olemme itsekin paikalla avajaisviikonloppuna (silloin tällöin varmasti myöhemminkin). Vähän jännittää olla ns. ihmisten ilmoilla, en ole ollut juuri missään tai nähnyt juuri ketään ikuisuuksiin, mutta sovitaan, että te kaikki ymmärrätte ja saan olla vähän awkward.

Käytännön juttuja: Veturitallit sijaitsevat Karjaan juna-aseman vieressä. Alueella on runsaasti parkkipaikkoja omalla autolla liikkuville ja kulkuyhteydet ovat julkisillakin loistavat, junalla pääsee tunnissa Helsingistä tai Turusta. Roomagen kalusteissa on ilmainen kotiinkuljetus pääkaupunkiseudulle, ja jos meidän kuratoimasta valikoimasta löytyy jotain sellaista, jota on hankala kuljettaa junalla kotiin, tulkaa nykäisemään minua tai Jarnoa hihasta. Arvokkaampien hankintojen kohdalla kuljetus pääkaupunkiseudulle järjestynee, kunhan uljas pakumme käynnistyy vielä tämän urakan jälkeen.

Roomagen kalusteet ja valaisimet voi maksaa kaikilla tavanomaisilla tavoilla. Meille käy Mobilepay, käteinen ja sopimuksen mukaan myös lasku, mutta ei korttimaksu, ainakaan vielä, pahoittelen.

Valmisteluvaihe, also known as “luova kaaos”

Karjaan yli satavuotiaat Veturitallit ovat jo itsessään syy vierailuun: kymmenen metrin korkeuteen kohoavat tilat ovat harvinaisen upeat. Visiitin yhteydessä voi tutustua myös Karjaan idyllisiin funkkistaloihin ja puutaloalueisiin, vehreään Pumppulahteen sekä vastasaneerattuun vesitorniin, jonka on suunnitellut alueella paljon vaikuttanut, arvostettu arkkitehti Hilding Ekelund.

Samana viikonloppuna on myös Fiskarsin ja Billnäsin antiikkipäivät (kyllä, kaksi erillistä tapahtumaa samana viikonloppuna samoilla seuduilla) joten nyt on kyllä aivan täydellinen hetki kesäretkelle! Jos en olisi jo täällä, todellakin tulisin!

ROOMAGE
Veturinkuljettajankatu 13
10300 Karjaa
www.roomage.fi
Puh. +358 50 374 6164

Kesän 2022 aukioloajat:
Pe – su klo 12-18 heinäkuusta elokuun loppuun.
(Syksyn aukioloajat tiedotetaan myöhemmmin.)