Elämä jota elämme

Kaupallinen yhteistyö Siemens kodinkoneet

Selvin aikuistumisen merkki ei ollut minun kohdalla avioliitto tai asuntolaina, vaan se että potentiaalin sijaan olen alkanut elää realiteettien mukaan. Kuulostaa ehkä ankealta, mutta lupaan, ei ole! Päinvastoin, on ollut vapauttava kokemus.

Aiemmin suunnitelmani perustuivat useimmiten johonkin abstraktiin käsitykseen siitä mikä kaikki olisi teoriassa mahdollista. Siihen mitä kaikkea voisimmekaan ajallamme, energiallamme ja osaamisellamme tehdä TEOREETTISESSA IDEAALITILANTEESSA jossa meillä on käytössämme 100% voimavarat ja 24h vuorokaudessa.

Emme kuitenkaan elä teoreettisessa ideaalissa, vaan todellisuudessa, jossa pitää maksaa laskuja, odottaa vakuutusyhtiön asiakaspalvelujonossa, katsastaa auto, etsiä vuosi sitten kadonnut kuitti firman tilinpäätöstä varten, ostaa tiskiainetta, uusia koiran lääkeresepti ja pestä pyykkiä ennen kuin puhtaat vaatteet loppuvat kaapista, eikä joka hetki voi olla tehokkaimmillaan, sillä elämä on myös huonosti nukuttuja öitä, flunssia, muuttuvia tilanteita ja kaikkea pientä säätöä mitä ei ole voinut ennakoida. Todellisuudessa voimavarojen määrä vaihtelee, eikä se ole suinkaan aina omista valinnoista kiinni.

Potentiaalin mukaan eläminen saattaa näyttää ulospäin inspiroivalta, mutta 40 vuoden kokemuksella voin kertoa, että pidemmän päälle se johtaa stressiin ja kaaokseen. Elämä saattaa olla täynnä kaikkea kivaa ja kiinnostavaa, josta ei pysty nauttimaan, kun on koko ajan kuukahtamaisillaan väsymykseen. Kaikkien palasten yhteensovittaminen ja arjen rutiinien ylläpitäminen käy ennen pitkää mahdottomaksi.

Kun suunnittelee ja päättää sen mukaan mikä on totta nyt, elämä muuttuu yksinkertaisemmaksi. Kaikesta tulee helpompaa ja kevyempää. Hyvistä jutuista ehtii nauttia. Pienet vastoinkäymiset eivät paisu ylittämättömiksi esteiksi. Eikä tämä sulje haaveilua pois – haaveille on aina tilaa! On vain viisautta tunnistaa sopiva hetki niiden toteuttamiseen. Jos uudelle projektille ei ole tilaa elämässä juuri nyt, ehkä ensi vuonna on? Ja jos se ei voi odottaa, sille raivataan tilaa jättämällä pois jotain muuta.

Monelle itsestäänselvää, mutta helposti innostuvalle ihmiselle, joka saa jatkuvasti ideoita ja näkee välittömästi MITÄ KAIKKEA TÄSTÄ VOISIKAAN TULLA, on ollut terve ja tärkeä oivallus, että projektit kannattaa mitoittaa todellisten resurssien mukaan. Ja projektilla tarkoitan tässä yhteydessä oikeastaan ihan mitä tahansa aikaa, aivokapasiteettia, rahaa ja/tai energiaa nielevää asiaa, oli se sitten remontti, muutto, työprojekti, uusi harrastus, luottamustehtävä tai elämäntapamuutos. (Ei kannata esimerkiksi yhdistää muuttoa, isoa remonttia, töitä, raskaita ivf-hoitoja ja esikoiskirjan kirjoittamista.)

Pienemmässäkin mittakaavassa tulee haksahdettua samaan: hankinko esimerkiksi vaatteita sille ihmiselle joka kenties haluaisin olla, vai sille joka olen? (Itsehän en ole hetkeen hankkinut vaatteita millekään versiolle itsestäni ja siitäpä syystä olen luuhannut koko pandemian ajan samoissa vaatteissa joissa kaikissa on nyt reikiä.)

Pohdimme tätä suunnitellessamme uutta keittiötä, kodin tiloista toiminnallisinta ja siksi tärkeintä. Jarno on sinkoilevine ideoineen samanlainen kuin minä, joten piti välillä palauttaa villi visiointi todellisuuteen: suunnittelemmeko nyt kotia sellaiselle elämälle, jota kuvitelmissamme elämme, vai sille joka on totta?

Aiemmin tuli mietittyä remontteja ja sisustusratkaisuita ajatellen esimerkiksi, että elämä on täynnä juhlia ja jatkuvaa vieraiden virtaa ja kodin on oltava jatkuvasti valmis kestitsemään viittätoista janoista ja nälkäistä ystävää. Nyt ajattelen, että kodin tehtävä on ensisijaisesti palvella omia asukkaitaan ja arkea jota kodissa eletään, sillä sitä suurin osa elämästä on. Sitä paitsi jos jotain olen elämästä oppinut, niin sen ettei hauskanpito ole koskaan kiinni käytännön puitteista. Missään ei ollut niin paljon bileitä kuin mun ja Mikon Kapteeninkadun kimppakämpässä, jonka keittiö oli postimerkin kokoinen eikä kukaan uskaltanut käyttää vanhaa kaasu-uunia, koska se poltti kaiken päreiksi.

Elämää kattoikkunan kanssa: aamukahvia juodessa saattaa tarvita aurinkolasit.

Emme ole Jarnon kanssa ruoanlaittajina hifistelijöitä. Tykkäämme nopeasta, huolettomasta kokkaamisesta. Joskus ajattelin sen tarkoittavan ettei keittiöllä ja sen varustuksella ole niin väliä. Siinä olin kyllä totaalisen väärässä. Mitä vähemmän kiinnostaa säätää, sen tärkeämpää on, että perusasiat toimivat eikä niitä tarvitse koko ajan ajatella. Lapin talolla muistaa aina mitä se on, kun ruokaa laittaessa on koko ajan mietittävä mihin lasken tämän, missä tuo mahtuu kuivumaan ja miten hitossa valmistan tämän lohen, kun uuni ei voi olla päällä samaan aikaan liedellä kiehuvan perunakattilan kanssa, ja jos paistan sen pannulla, koko talo käryää loppupäivän kalalta, koska liesituuletin ei jaksa vetää. (Oikeasti talossa on ihanaa ja kaiken rempallaan olevan kanssa tietysti pärjää, mutta en voi kieltää ettenkö odota sitä päivää, että meillä on TODELLISIA VOIMAVAROJA uusia talon ahdas ja hankala keittiö ikivanhoine koneineen.)

Meidän remonttibudjetti oli rajallinen, joten oli tehtävä tiukkoja päätöksiä sen suhteen mihin panostaa ja mistä pihistää. Keittiö oli se, johon panostimme remontissa eniten heti putkiremontin jälkeen (melkeinpä kaikesta muusta sitten pihistettiinkin, ja näin jälkikäteen olen edelleen sitä mieltä, että teimme hyvät valinnat).

Uuteen kaupunkikotiin halusimme talon arkkitehtuuriin ja tunnelman sopivan simppelin keitttiön, joka toimisi intuitiivisesti, tekisi kokkaamisesta kivaa ja arjen rutiineista ylläpitämisestä helppoa. Toivoimme myös, että keittiön materiaalit, toiminnot ja koneet olisivat laadukkaita ja kestäviä. Edellinen keittiö oli kestänyt viisikymmentä vuotta, ja toivoimme, että myös uusi kestäisi aikaa ja käyttöä niin ettei sitä tarvitsisi olla viiden tai kymmenen vuoden päästä päivittämässä.

Alkuperäinen keittiö oli suunniteltu hyvin silloin 70-luvulla, eikä pohjaa tarvinnut muuttaa, ainoastaan hienosäätää. Toiminnot ovat nyt keittiöremontin jälkeen lähes samoilla paikoilla, mitä nyt selkeytimme ja järkevöitimme niitä. Emme esimerkiksi tarvinneet viinikaappia ja kahta jääkaappia(…) ja astianpesukoneelle, joka oli tullut taloon myöhemmin ja asennettu vähän kummalliseen paikkaan, löytyi luontevampi sijainti vesipisteen vierestä.

Siemens valikoitui isojen kodinkoneiden toimittajaksi ja myös meidän yhteistyökumppaniksi. Saksalaisen insinöörin tyttärenä luotan saksalaiseen laatuun, ja jos jotain olen elämästä oppinut (osa 2) niin sen että ERITYISESTI KODINKONEISSA laatuun sijoittaminen todella kannattaa.

Se kaupan halvin kone ei oikeasti ole halvin, koska siinä on koko ajan joku vika ja kahden vuoden päästä se hajoaa lopullisesti eikä kukaan suostu korjaamaan sitä (true story). Oppi on mennyt perille sekä kantapään että positiivisten kokemusten kautta: ne muutamat kerrat, kun taloon on tullut aidosti laadukas laite, on ollut mullistavaa havaita, että KAIKKI ei aina menekään rikki ja kunnollisen koneen kanssa ei tarvitse muutenkaan koko ajan säätää.

Oispa snack

Panostan laatuun nykyään aina kun kukkaro suinkin antaa myöten, koska se tulee lopulta kaikin mahdollisin tavoin halvemmaksi. On myös rutkasti vastuullisempaa, kun laitteita ei tarvitse uusia koko ajan. On hälyttävää kuinka turtuneita olemme siihen ettei mikään materia oikein kestä, vaikka esimerkiksi kodinkoneiden ei todellakaan pitäisi olla vuodessa tai parissa korjauskelvottomaksi kuluvaa tavaraa.

Laadun lisäksi kiinnosti (tietysti!) estetiikka. Osa koneista oli tarkoitus integroida kalusteovien sisään, mutta esimerkiksi liesi ja uuni ovat koko ajan näkyvissä. Tykkäsimme tosi paljon Siemens studioLine -malliston tyylikkäistä koneista: syvänmusta lasi ja harjattu teräs ilman ylimääräisiä yksityiskohtia sopivat hyvin keittiön ilmeeseen.

Kävimme tutustumassa mallistoon Siemens kodinkoneiden showroomilla. Oli helppoa ja mukavaa pohtia vaihtoehtoja laitteisiin perehtyneen ammattilaisen avulla, ja suosittelen tosi lämpimästi tätä kaikille, joilla on edessään isoja kodinkonehankintoja. Ellei ole isäni lailla tosi kiinnostunut laitteiden teknisistä ominaisuuksista, voi olla hankala hahmottaa mitä tuotekuvauksessa mainitut asiat tarkoittavat käytännössä. Liian usein kodinkoneita ostetaan pelkästään hinnan ja ulkonäön perusteella, vaikka oikeasti kannattaisi miettiä myös käytettävyyttä, toimintoja, energiankulutusta ja sitä millaista niiden kanssa on elää – puhdistus- ja huoltotarpeet vaihtelevat.

Tuli yllätyksenä kuinka paljon kodinkoneet ovat muuttuneet ja kehittyneet, eikä vain niin, että ne ovat parempia ja kuluttavat vähemmän energiaa. Siemens studioLine -mallistosta löytyy esimerkiksi uuni, joka toimii myös mikrona – ei siis tarvita välttämättä kahta erillistä laitetta. Päädyimme valitsemaan juuri tällaisen yhdistelmäuunin, jossa on lisäominaisuutena lisähöyry. Sen avulla ruoan valmistukseen ja leivontaan tulee uudenlaisia mahdollisuuksia, kun paistamista voi buustaa höyryllä. Uuni osaa jopa PUHDISTAA ITSE ITSENSÄ ja valehtelisin, jos väittäisin, ettei tämä ollut tärkeä valintakriteeri, sillä inhoan harvaa asiaa niin paljon kuin uunin jynssäämistä pinttyneestä liasta (ei siitä varmaan kyllä kukaan tykkää, tai jos tykkää, ilmoittaudu kommentteihin ja kerro salaisuutesi!). Mallistoon kuuluu myös höyryuunin ja tavallisen uunin yhdistelmä, vinkiksi heille joita kiinnostaa kokonaan höyryllä kokkaaminen.

Oispa snack osa 2

Siemens-kodinkoneiden valikoimasta löytyi supertyylikäs musta kaasuliesi, jonka olisimme tilanneet, jos asuntoon olisi mitenkään järkevästi saanut sellaisen. Rivitaloon ei tule kaupunkikaasua, ja pulloon pakatun nestekaasun käyttö olisi vaatinut hankalia (lue: kalliita ja epäkäytännöllisiä) erikoisjärjestelyitä. Valitsimme siis induktiolieden, eikä se sitten tuntunut kovin kompromissilta sen jälkeen kun olimme tutustuneet vaihtoehtoihin. Nekin ovat kehittyneet ja uskokaa tai älkää, on olemassa induktioliesiä jotka eivät ala hysteerisesti piipttää joka kerta kun niihin katsoo tai koskee, vaan ovat tehokkaita, hiljaisia ja käyttäjäystävällisiä!

Yläkaappeihin integroitu liesituuletin tuli keittiön mukana. Jos liesi ei olisi sijainnut suoraan uunin päällä, olisimme valinneet lieden, jossa on itsessään integroitu liesituuletin, sillä sellainenkin löytyy Siemens studioLine -mallistosta. Miettikää, ei ole enää pakko olla erillistä huuvaa lieden päällä! Ne nielevät kuitenkin tilaa säilytykseltä, ja ovat harvoin iloksi silmälle. Jos nyt tuumaat MITEN VOI MUKA TOIMIA INTEGROITU LIESITUULETIN (ei voi ainakaan olla yhtä tehokas!!!) niin et ole ainoa, myös minä epäilin, kunnes showroomilla näin miten se toimii ja vastarintani mureni. Kaiken lisäksi se jopa kierrättää lämpöä huoneilmaan, mikä olisi näin sähköllä lämpiävässä taloudessa iso ilo niin ympäristön kuin sähkölaskun kannalta, mutta ehkä sitten seuraavaan kotiin. Laite siis tarvitsee tavallista enemmän tilaa korkeussuunnassa eikä sen alle voi sijoittaa uunia. Meidän keittiössä uunille ei ollut muuta järkevää paikkaa kuin perinteisessä paikassaan juuri keittotason alla, mutta nykyään moni sijoittaa uunin johonkin korkeampaan kohtaan, johon ei tarvitse kyykkiä, ja silloin liesi integroidulla liesituulettimella on ehdottomasti harkinnan arvoinen mahdollisuus.

Päädyimme yhdistelmän sijaan erilliseen jääkaappiin ja pakastimeen, koska halusimme enemmän kylmätilaa. Kauppareissut eivät ole kummankaan lempihommaa, joten ostamme nykyään yleensä kerralla viikon safkat, ja teemme usein ruokaa ison kiulullisen, josta syö monta päivää. Jääkaappiin on siis mahduttava esimerkiksi kattiloita, ja pakkanenkin on meillä aina täynnä kaikkea. On marjoja terveysliejuja varten, keliaakikkoystäville varattua gluteenitonta leipää ja karjalanpiirakoita, alelaarista ongittua kalaa (jostain syystä en pysty kävelemään punalaputetun kalan ohi vaan ostan ja pakastan kaiken – niitä syö meillä sekä me että koirat) ja tietysti Jarnon lemppareita: pakastepizzaa ja pistaasijäätelöä.

Aamiaiskaapin alle sijoitettu pakastin ja siellä sijaitsevasta lohesta kiinnostunut Luna-koira.

Kylmätilasta on iloa myös illanvietoissa ja kemuissa. Edellisen kodin pieneen jääkaappiin ei mahtunut yhtäkään avattua viinipulloa saati useampaa, eikä pakkasessa ollut tilaa jääpaloille, ja mitäs elämää se sellainen on!? OKEI hyvää elämää toki sekin, mutta jos käyttää keittiöremonttiin kymmeniä tuhansia euroja, niin jääpalat eivät liene kohtuuton toive.

Jostain syystä meillä tulee tosi paljon tiskiä ja astianpesukone on meillä päivittäisessä käytössä. Ehkei se ole ihme, jos on kaksi ihmistä ja kaksi koiraa, jotka syövät monta kertaa päivässä? Varsinkin nykyään, kun olemme päässeet irti remontin aikana syntyneestä Wolt-koukusta, ja kokkaamme kotona koko ajan. Sitä osaa muuten arvostaa puoli vuotta kestäneen remppaevakon jälkeen.

Oli puhe keittiön kodinkoneista Instagramin puolella ja moni kysyi samaa: mistä lähteä liikkeelle, jos ei ole niinsanotusti sisällä skenessä? Mistä tietää mikä on oikeasti hyvä? Ymmärrän täysin, emme mekään tienneet kodinkoneista mitään. Kuinkahan montaa kertaa olen selannut jotain nettikauppaa miettien mitähän eroa on tällä ja tuolla, kun toinen maksaa selvästi enemmän vaikka näyttää kuvassa ihan samalta – ja päätynyt sen enempää miettimättä halvempaan, koska ”kai ne kaikki on sitä samaa”. Ei ole! Monissa asioissa on niin, että sitä saa mistä maksaa. Ja hutiostoksetkin maksavat, joten kannattaa mieluummin tehdä isoja hankintoja koskevat päätökset perustuen tietoon.

Suosittelen ensin pohtimaan millaista elämää elää (todellisuudessa, ei haavemaailmassa) ja mitkä asiat tuntuvat tärkeiltä. Ei höyryuunia tarvitse, jos ei kiinnosta yhtään höyryttää ruokaa, ja jos asuu yksin, pienempi ja edullisempi jääkaappi-pakastin-yhdistelmä luultavasti riittää. Viiniharrastajalle viinikaappi voi olla olennainen juttu, jollekin toiselle ihan turha. Liian tarkkaan ei kannata lyödä näkemyksiään lukkoon etukäteen, sillä toiveet saattavat tarkentua tai muuttua, kun selviää mitä kaikkea nykyään on tarjolla.

Valintoihin kannattaa ottaa avuksi ammattilainen, joka osaa suositella omiin tarpeisiin sopivia vaihtoehtoja ja kertoa niistä tarkemmin. Kurkkaa lähimmät Siemens -jälleenmyyjät tai varaa aika showroomille sitten kun ajanvaraus aukeaa taas pandemian jäljiltä. Siitä tiedotellaan Instagramin puolella, nappaa tili seurantaan.

On myös keittiönsuunnitteluopas jolla pääsee alkuun, sekä Siemens-asiakaspavelu, joka tarjoaa tuoteneuvontaa ja vastaa kodinkoneitaan koskeviin kysymyksiin. Numero ja aukioloajat sekä yhteydenottolomake löytyvät verkkosivuilta.

Tässä vielä lista meidän valitsemista koneista:
Uuni
Keittotaso
Jääkaappi
Pakastin
Astianpesukone

(Kodinhoitohuoneessa on tämä pesukone ja kuivausrumpu, niistä enemmän sitten kun saamme huoneen noin muuten esittelykuntoon.)

Palaan pian käyttökokemuksiin ja fiiliksiin uudesta kodista! Jos herää kysymyksiä tai ajatuksia, sana on vapaa kommenteissa.

Paluu valkokankaan ääreen: Kevään leffavinkit

Kaupallinen yhteistyö Cinemanse

Sitaatti lukee arthouse-leffamaahantuojan Cinemansen etusivulla eikä voisi paremmin kuvata tätä kummallista parin vuoden aikaa. Mutta nyt! Elokuvateatterit ovat taas auki, valkokankaat suorastaan kipinöivät kaikista niistä leffahelmistä, jotka ovat odottaneet esitysvuoroaan. Cinemanse hemmottelee meitä näillä kolmella arvostelumenestystä niittäneellä elokuvalla helmi-maaliskuussa. Poimi tästä talteen ensi-iltapäivämäärät ja kutsu ystävät elokuvatreffeille.

18.2.2022 The Bergman Island – Kohtauksia eräältä saarelta

Käsikirjoittajapariskunta matkustaa Ingmar Bergmanin jalanjäljissä Gotlantiin, karun kauniille Fårön saarelle pohtimaan naisen ja miehen taiteilijuuden eroja, luovuutta, ihmissuhteita. Monessa eri todellisuuden tasossa liikkuva elokuva on kuvattu ihan oikeissa Bergmanin miljöissä, rakennukset ja muut kuvauspaikat ovat yhdessä pääosassa.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Mia Hansen-Løven elokuvissa on usein henkilökohtaisia elementtejä, niin tässäkin: Hansen-Løven entinen kumppani Olivier Assayas on hänkin käsikirjoittaja ja pariskunta teki yhdessä useamman elokuvan. Ehkä siksikin dialogi on hyvin aidon oloista. Rakastin myös kuvaaja Denis Lenoirin utuista, auringon siivilöimää kädenjälkeä, josta luin myös supermielenkiintoisen artikkelin.

Elokuvassa soi ahvenanmaalainen kansanlaulu Vem kan segla förutan vind niin että käsivarret menevät kananlihalle, erityisesti Nina Lizellin ja Lee Hazlewoodin versio vuodelta 1970 on hieno.

18.3.2022 The Worst Person in the World

Niin kaunis, älykäs ja harvinaisen tuoreesti toteutettu elokuva elämän valinnoista, joita luulemme tekevämme. Nuori aikuinen nainen (maailman luonnollisin tähti Renate Reinsve!), kaksi miestä ja Oslon kesäyöltä tuoksuvat kadut, joita juosta itsensä solmuun. Monta kohtausta, joihin samaistua, jos vain joskus olet ollut pari-kolmekymppinen.

Ja rakastuminen, rakkaus, rakastamisen vaikeus, onko sitä ikinä vangittu filmille näin kouriintuntuvasti?

Kriitikoiden yksimielisesti ylistämä, jo paljon palkittu ja ehdokkuuksia vielä jonossa, mm. Oscarit (paras alkuperäinen käsikirjoitus ja paras ulkomainen elokuva) ja BAFTAt. Marisen hiukan pituudesta (2h 8min), mutta niinhän minä aina.

Hauska sattuma, herkkäilmeinen norjalainen näyttelijä Anders Danielsen Lie on sekä tässä että Bergman Islandissa yhdessä pääosassa.

“One of the best movies of the year, or any year” – Film Threat

Joachim Trierin elokuva toi tietoisuutemme myös laulaja-lauluntekijä Harry Nilssonin, niinpä kuuntelemme elokuvan tunnusbiisiä I said goodbye to me vuodelta 1968 ja haaveilemme kirjasta nimeltä Harry & Me – Memories of Harry Nilsson.

25.3.2022 Petite Maman – Maja lapsuuden reunalla

Muistatteko Astrid Lindgrenin mystisen lastenkirjan Kultasiskoni? Tässä elokuvassa on samanlaista taikaa, se vinksauttaa ajatukset eikä maailma ole vähään aikaan ennallaan. Céline Sciamma (joka on ohjannut mm. Stellan rakastaman elokuvan Nuoren naisen muotokuva) kysyy runollisessa elokuvassaan “mitä jos” ja laittaa kaksi hyvin samannäköistä pientä tyttöä kohtaamaan… niin, missä?

Majassa? Ajassa?

Pieni aarre elokuvaksi ja erinomainen osoitus Sciamman monipuolisuudesta. Elokuva on kuvattu pienellä porukalla pandemian keskellä, ehkä siksikin se on niin intiimi. Syvällinen satu liikkuu ihan omissa sfääreissään ja koskettaa kaiken ikäisiä. Suosittelemmekin tätä isovanhemmille, vanhemmille, lapsille, mielellään yhdessä katsottuna.

Ei paljasteta liikaa, mutta taiteilija Para Onen vartavasten elokuvaan säveltämä La Musique du Future saatelkoot teidät tunnelmaan.

Muistutamme Stellan kansssa instagramissa elokuvista vielä ensi-iltojen alla, näistä riittää puhuttavaa! Kaikki esitysajat ja -paikat ja liput löytyvät kootusti osoitteesta nytleffaan.fi.

Bergman Islandissa vilahtavat tyylikkäät (tietenkin) ruotsalaiset SUN BUDDIES -aurinkolasit, jotka ovat mukaelma Bibi Anderssonin käyttämistä laseista Ingmar Bergmanin elokuvassa Persona – Naisen naamio. Annan tilillä @annapalaaanna arvotaan lasit yhdelle onnekkaalle, sinne siis, cinefiili!

YLIN KUVA JARNO JUSSILA & ALIN KUVA STELLA HARASEK

Kymmenen kysymystä remppakuplaan

Terveisiä remonttipölyn keskeltä! Sekä meillä että Hangon kirjeenvaihtajallamme Annalla on ollut viime kuukausina remontti päällä, joten ajattelimme näin vertaistuen hengessä koota ajatuksia kymmenen kysymyksen muodossa. Kuvat ovat Annan ja valokuvaajapuoliso Parkkosen arkistoista, koska meidän remppakuvia olette jo nähneet tällä tontilla aivan riittämin (ja ollaanpa rehellisiä, märkätilojemme tilalla olevasta hiekkakuopasta ei kovin esteettisiä kuvia saa toisin kuin tästä upeasta pankkiprojektista).

1 ~ Kerro kohteesta!

Anna: Ostimme vuonna 1903 rakennetun vanhan pankin Hangon Bulevardilta ja kunnostamme ammattilaisten avulla siihen itsellemme työtilat, gallerian ja avoimen, luovan tilan toivottavasti monenlaiseen yhdessäoloon. Talo on kaunis kuin pieni korurasia, mutta hommaa riittää. Onneksi, kuin ihmeen kaupalla paljon vanhaa on säilynyt: julkisivun kaiverrettu graniittipaasi, vanhoja ovia, kuparikatos, koristeellinen tuulikaappi, puiset ikkunapenkit… Ja onhan meillä dynamiitin kestävä pankkiholvikin!

Stella: Kirjoitin tovi sitten aiheesta pidemmin, joten tiivistän: ostimme Jarnon kanssa Itä-Helsingistä 70-luvun rivitaloasunnon, jota olemme toukokuun lopusta saakka kunnostaneet itsellemme uudeksi kodiksi. Ensimmäinen yhteinen oma koti.

2 ~ Tunnelmat juuri nyt?

Anna: Välillä olen täynnä onnea ja odotusta ja välillä vihaan pahoinvointi kurkussa koko rotiskoa, joka on nielaissut kaiken muun elämän ammottavaan kitaansa. Silti päällimmäisin tunne on innostus ja kiitollisuus. Ajatella, että me saamme pelastaa tämän talon.

Stella: Jännittää hulluna pääsemmekö jouluksi uuteen kotiin vai ei! Jos raksajumalat ovat puolellamme eikä tule yhtään etenemisestettä, meillä on jouluaattoon mennessä toimiva keittiö ja kylpyhuone ja siis ylipäänsä KOTI, johon voimme vihdoin muuttaa. Alkaa olla vähän kisaväsymystä ilmoilla, meillä on ollut monta isoa projektia päällä viime kuukausina ja ollaan tehty todella pitkää päivää.

3 ~ Mikä on ollut parasta?

Anna: Ihmiset. Vanhana hapannaamana en uskonut sanovani näin, mutta on ollut jotenkin todella nostattavaa miten monet ovat halunneet auttaa meitä tai muuten kannustaneet projektissa eteenpäin. Parasta on myös seistä pienen salin alkuperäisillä lattialankuilla ja tuntea lähes 120 vuoden havina ympärillään: Hangon kautta lähti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa 250 000 toiveikasta siirtolaista rahtilaivalla kohti Pohjois-Amerikkaa ja pankkimme rakennettiin varta vasten emigranttihotellin pihapiiriin palvelemaan heidän viimeisiä asiointejaan kotimaassa. Jos seinät osaisivat puhua!

Stella: Ihmiset meilläkin! Jouduimme meistä riippumattomista syistä odottamaan piinallisen pitkään, että pääsemme rempan kanssa vauhtiin, ja ilman urakoitsijamme joustoa ja lähes yliluonnollista tehokkuutta emme olisi nyt näin lähellä muuttoa. Jarno on viettänyt niin paljon aikaa hänen kanssaan, että niillä on jo ihan omat inside-jutut. Myös ystävien apu ja tuki on ollut korvaamatonta. He ovat pitäneet päätämme pinnalla ja auttaneet näkemään kokonaisuuden niissä hetkissä, kun horisontti on ollut kaikkien päätösten, rahanmenon ja jatkuvasti muuttuvien aikataulujen keskellä hukassa.

4 ~ Mikä vaikeinta?

Anna: On tosi raskasta olla koko ajan jotenkin hirmuisen valppaana ja koittaa välillä naureskelustakin huolimatta toteuttaa omia näkemyksiään. Päätimme yrittää vähäisestä osaamisestamme ja kokemuksestamme huolimatta ennemminkin entisöidä vanhaa vaalien kuin ihan vain perusrempata, niiltä osin kuin se on mahdollista ja niiltä osin kuin vanhaa on jäljellä. Emme tajunneet yleviin periaatteisiin sitoutuessamme miten paljon nämäkin päätökset vaativat aikaa, rahaa ja osaamista, mutta ne tuntuvat oikeilta silloinkin kun ne tuntuvat vaikeilta.

Myös takaiskut syövät naista ja miestä. Vintin lattian eli alakerran katon 11 lahoa hirttä nakersivat kassaa ja yksi jätelautakasaksi osoittautunut lattialankkuhankinta puolestaan nakersi luottamusta. Rakennusalalla on tällä hetkellä kovan kysynnän vuoksi villin lännen meininki.

Stella: Isot ja kalliit päätökset, jotka pitää tehdä maallikkona ilman rakennusalan ammattitaitoa. Olemme tietysti konsultoineet ammattilaisia, mutta hekin ovat usein keskenään eri mieltä, sillä kaiken voi tehdä monella tavalla priorisoiden eri asioita. On pitänyt vaan päättää kenen näkemystä kuuntelee ja toivoa parasta.

5 ~ Mitä olet oppinut?

Anna: Olemme oppineet valtavasti eritoten Maamustan Annilta. Anni tekee vanhojen arvorakennusten väritystutkimuksia ja muutenkin opastaa rakennuksen alkuperään ja aikakauteen koskevissa kysymyksissä, kestävän kehityksen vinkkelistä. En enää oikein muista kuinka tietämätön alussa olinkaan, nyt pidän itseäni tapani mukaan tietysti jo ihan perinnerakentamisen asiantuntijana ja keskustelen sujuvasti mm. kokoliitista, holkkalistoista, uusrenesanssin väreistä ja tikkurappauspohjista. Oikeasti olen tietysti vasta raapaissut pintaa, mutta tähän kaikkeen jää kyllä koukkuun. Ainoa ongelma on se, että mitä enemmän oppii, sitä vaikeampaa on pitää suunsa kiinni kun näkee vanhojen talojen kaltoinkohtelua. Satavuotias talo ei koskaan ole huonosti rakennettu.

Uusien pintakäsittelymateriaalien osalta Suomen Luonnonmaalit* on ollut ihana löytö: nykyinen maaliteollisuus on monelta kantilta poikkeuksellisen paljon ympäristöä kuormittava ala, mutta vaihtoehtoja ON! Suomen Luonnonmaalien tuotteet ovat kautta linjan luonnonmukaisia ja ympäristöystävällisiä. Raavittuani muovimaaleja seinistä monta kuukautta olen tullut uskoon tämän asian osalta.

(*Teemme yhteistyötä Suomen Luonnonmaalien kanssa ja saamme tuotteista alennusta.)

Stella: Tunnistan kaiken mitä sanot! Samoja oivalluksia ja ajatuksia on herännyt Lapin talon hissuksiin etenevän kunnostuksen kanssa. Mitä tulee tähän kaupunkikodin remonttiin, tiedämme nyt 70-luvun rakentamisesta hyvin paljon enemmän kuin puoli vuotta sitten, joskin minä olen lähestynyt asiaa teoreettisesta näkökulmasta ja Jarno hyvin konkreettisesta. Urakoitsijamme on opettanut Jarnolle paljon uutta ja hän on ollut kaikesta aivan mielissään, sillä tykkää tehdä käsillään ja on siinä luontaisesti hyvä ja nopea oppimaan.

6 ~ Mikä on ollut inspiraationa?

Anna: Olemme aina pitäneet rosoisista pinnoista, mutta ehkä ruotsalaisen stailistin ja sisustussuunnittelijan Marie Olsson Nylanderin perheen talo Sisiliassa jotenkin vielä antoi lopullisen luvan luottaa omaan visioon. Palazzo Cirillon vaiheita on seurattu Husdrömmar Sisilien-ohjelmassa jo kahden kauden verran, mm. Yle Areenassa. Kolmaskin kausi on jo tekeillä. (Hauskaa, löysin tätä kirjoittaessani Palazzo Cirillon alkuperäisen myynti-ilmoituksen kuvineen!) Toinen inspiraation lähde on provencelaisen, alunperin kori- ja rottinkipaja Atelier Vimen estetiikka, jonka äärellä läähätän Instagramissa.

Stella: Olemme halunneet säilyttää ja osin palauttaa asunnon alkuperäisen 70-luvun bungalow-tunnelman, pienellä japanilaisella twistillä. Ei ole mitään tiettyä inspiraationlähdettä, enemmänkin sekalainen kokoelma elementtejä ja erilaisia tunnelmia. Inspiroi kerroksellisuus, yksinkertaiset kaakelit vanhoissa kylpyhuoneissa, 70-luvun arkkitehtuuri, japanilaisten asuntojen seesteinen tunnelma, 60- ja 70-luvun California cool, Don ja Meg Draperin koti Mad Men -sarjassa, menneiden vuosikymmenten lomakylät, haalistuneet rantapyyhkeet. Tietyt väriyhdistelmät kiinnostavat myös, esimerkiksi lämpimän puun ja kirkkaan sinisen yhdistelmä. Alvar Aallon Munkkiniemen kodista olemme poimineet idean tummasta ruokailutilan takaseinästä. Kokonaisuuden kannalta on onni, että sisustusarkkitehdiksi opiskeleva ystävämme Annika on ollut tukenamme tärkeissä valinnoissa, sillä minulla on välillä taipumus innostua niin monista asioista, että lopputuloksesta on vaarassa tulla boheemi sekamelska ilman punaista lankaa. Sisustus nyt toki saakin rönsyillä, mutta tykkään, että kodin mittasuhteet ja pinnat muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden.

7 ~ Eniten väsyttää…

Anna: Ehkä se, että silloinkin kun emme tee asioita remontin eteen, ajattelemme että tämänkin ajan voisi käyttää vaikka pesemällä vanhoja lankkuja. Tekeminen ei lopu, aivot eivät lepää. En muista aikaa ennen remppaa enkä osaa kuvitella elämää sitten kun kaikki on valmista. No, vanhan talon (talojen) kanssa ihan valmista ei tietysti tule ikinä.

Stella: Byrokratian aiheuttama odottelu ja epämääräinen välitila, joka on kestänyt tätä kirjoittaessa lähes puoli vuotta. Olemme asuneet vaihtuvissa evakkokämpissä ja vaikka olemme sopeutuvaisia emmekä valita pienestä, jatkuva kamojen pakkaaminen ja purkaminen, pienissä neliöissä asuminen kahden koiran kanssa ja loputtomalta tuntuva odottaminen on ollut kyllä uuvuttavaa.

8 ~ Koetteleeko remontti parisuhdetta?

Anna: Kyllä koettelee! Parkkonen yritti yhtenä aamuna kiertää kätensä vyötärölleni ja suudella niskaa, mutta purskahdin itkuun ja sanoin, että nähdään remontin jälkeen. Olemme väsyneitä ja stressaantuneita, toimimme hyvin eri tavalla tämmöisissä isoissa projekteissa. Kolistelemme kyynärpäitä ja sarvia yhteen silloin kun emme koteloidu omiin villisti pyöriviin remppakeloihimme.

Stella: Todella! Olemme yleensä hyvä tiimi paineenkin alla, mutta tämä vuosi on ylipäänsä ollut tosi raskas ja remontti on ollut vain yksi monista asioista, jotka ovat verottaneet voimiamme. Remontointi on jo itsessään stressaavaa puuhaa ja välillä on tullut riitaa niin typeristä asioista, että on itsekin tajunnut, että nyt kannattaisi vaan syödä, harjata hampaat ja mennä nukkumaan. Olemme sopineet, että emme ikinä ala rakentaa taloa, vaikka välillä tuntuu, että se olisi helpompaa kuin vanhan korjaaminen. Just nyt näin loppusuoralla on onneksi hyvä tsemppihenki päällä, vähät voimat on säästettävä kinaamisen sijaan itse tekemiseen.

9 ~ Puhutaanko rahasta?

Anna: Ei puhuta. En halua ajatella koko asiaa vaikka se olisi tietysti viisautta. Syöksyimme tapamme mukaan taas ihan pää edellä tähänkin suohon ja keräämme luumme sitten joskus myöhemmin. Olen kuullut, että on olemassa ihmisiä, jotka suunnittelevat ja budjetoivat ja etenevät järjestelmällisesti, mutta me emme kuulu siihen sakkiin. En kuitenkaan halua nyt marista rahasta, näin pankkiirina…

Stella: Olen tehnyt aiemmin just noin, mutta tällä kertaa päätin, että nyt laskeskelemme kaiken tarkkaan etukäteen, että tiedämme paljonko menee mihinkin ja voimme tehdä valistuneita päätöksiä sen suhteen mihin panostetaan ja mistä nipistetään. Emme ole aiemmin tehneet näin isoa remonttia, ja tämä poikkesi edellisistä projekteista myös siinä, että suurin osa työstä (ja budjetista) uppoaa pintojen sijaan rakenteisiin, kuten putkien uusimiseen. Kaikkeen tylsään, mutta välttämättömään, mitä ei remontin valmistuttua näe. Olisi ollut hauskempaa törsätä se raha vaikka upeisiin kaakeleihin, mutta toki lämmittää, että nyt pistetään perusasiat kerralla kuntoon eikä niitä tarvitse sitten ajatella pitkään aikaan.

Mulla oli oikein excelit ja kaikki, mutta aika nopeasti totesin, ettei niistä ollut helvetinkään hyötyä. Putkiliikkeen hinta-arvio paukkui jo ensimmäisen viikon aikana, kun uusien viemäreiden vetäminen oli odotettua työläämpää. Sähkötöiden yhteydessä päätettiin uusia myös suurin osa pistokkeista ja valonkatkaisijoista, sillä osa oli huonommassa kunnossa kuin olimme luulleet. Suunnittelua ja budjetointia vaikeuttaa myös raaka-ainepula: meidän sauna rakennetaan nyt siitä puusta mitä onnistuimme neuvokkaan urakoitsijamme ansiosta (onneksi edullisesti!) saamaan. Jokainen isoa remonttia tehnyt tietää myös kuinka paljon yllätyksenä eteen osuvia päätöksiä joutuu tekemään lennossa. Tuntuu että ihan kaikki maksaa aina tonnin. Tai kaksi, tai kolme, tai viisi. Suurin säästö syntyy siitä, että Jarno on ollut viikkotolkulla täyspäiväisesti tekemässä remppaa meidän urakoitsijan kanssa. Onneksi on Jarno ja Lempi-Jani.

10 ~ Mitä odotat eniten?

Anna: Tällä hetkellä haaveilen lähinnä siitä, että myymme kaiken ja lähdemme kahdestaan seikkailemaan junalla ympäri Eurooppaa.

Stella: Mua naurattaa sun vastaus, koska me taas haaveillaan siitä, että myymme kaiken ja muutamme Lappiin, mutta ehkä sitä ennen nautimme hetken siitä, että meillä on täällä kaupungissa kaunis koti, jonka olemme hirveällä työllä remontoineet itsellemme täydelliseksi. Suuria toiveita sen suhteen, että muutto pois keskustasta ja uuden kodin lomakylätunnelma toisi arkeen uudenlaista selkeyttä ja rauhaa.

Toivotamme tsemppiä, kylmiä hermoja ja hyviä yöunia muille remontin parissa hikoileville!

PHOTOS BY ANNA PIIROINENTOMI PARKKONEN