Seuraa lukuvinkkejä kesään! Poimin viime aikoina lukemistani uutuuskirjoista kolme teosta, jotka jäivät mieleen. Kirjat ovat erilaisia, mutta yhteistä niille on se, että ne käsittelevät ihmissuhteita häpeilemättömällä tavalla, niiden minäkertojat ovat luovalla alalla työskenteleviä naisia ja jokin niissä purkaa tavalla tai toisella totuttuja normeja. Ajattelin ensin niputtaa teokset samaan tekstiin, mutta siitä uhkasi tulla nälkävuoden pituinen, joten pilkoin sen kolmeen osaan. Ensimmäisenä käsittelyssä elokuvaohjaaja Reetta Aallon esikoisteos Vadim.

Reetta Aalto: Vadim (S&S, 2020)
*kirja saatu kustantajalta

Kesäkuun alussa ilmestynyt Vadim on romaani symbioottisesta rakkaussuhteesta ja ohjaajan ammatista haaveilevan suomalaisnaisen elämästä vuosituhannen vaihteen Pietarissa.

Aikakaudessa on omaa dekadenssiaan, joka on varmasti vedonnut vimmaisinta nuoruuttaan eläviin opiskelijoihin: taiteilijat ja narkomaanit juhlivat vallatuissa taloissa ja teknobileissä kuin huomista ei olisi. Maailmanlopun tunnelma on todellakin läsnä ja luokkaeroja ei voi olla huomaamatta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkimainingeissa räpistelevällä Venäjällä vallitsee kaoottinen kurjuus. Suomalainen opiskelija tuntee syyllisyyttä, koska toisin kuin venäläisillä opiskelutovereillaan, hänellä on varaa syödä joka päivä.

Teoksen koruton kerronta on jakanut tuttavapiirissä mielipiteitä. Itse tykkäsin. Jotenkin virkistävää, että kertojan sisäiseen maailmaan ei juuri keskitytä, vaan toteava teksti keskittyy toiminnan kuvailuun ja piirtää minäkertojasta kuvaa naisena, joka ottaa mitään kyselemättä miehille varatun tilan. Venäläinen Vadim on taidepiirien hännystelijä, kaunis, surullinen ja sekaisin. Hänestä tulee minäkertojan muusa, kameran katseen ja halun kohde, joka päätyy pääosaan naisen elokuvaan. Seksin ja väkivallan värittämä elokuva ammentaa Vadimin henkilöhistoriasta tavalla, joka herättää kysymyksiä siitä kuka lopulta käyttää hyväksi ja ketä.

Aalto opiskeli aikoinaan Pietarin teatteritaiteen akatemiassa ja pyöri samoissa taidepiireissä, joita kuvaa esikoisteoksessaan. Teos perustuu kirjailijan mukaan osittain omakohtaisiin kokemuksiin. Vadimista piti alunperin tulla elokuva, mutta epäkonventionaalinen naispäähenkilö ei ollut rahoittajien mieleen ja niin tarina sai kymmenen vuotta myöhemmin kirjan muodon. Uskomatonta, mutta totta: maailma ei vieläkään ole valmis tarinoille, joissa naiset toimivat täsmälleen samalla tavalla kuin miesten on annettu toimia vuosisatojen ajan. Juuri siksi olen erityisen iloinen siitä, että tämä kirja on kirjoitettu.

Vadim rinnastettiin Hesarin arviossa Anja Kaurasen (nyk. Snellmanin) vuonna 1981 ilmestyneeseen Sonja O -esikoisteokseen. Sonjalla on sydämessäni erityinen paikka, jonka kanssa kukaan ei voi kilpailla (lisää siitä tässä viimevuotisessa kirjoituksessa) ja sen kiihkeästi sykkivä teksti on suvereeniudessaan omaa luokkaansa, mutta tunnistan kyllä tietyt yhtäläisyydet esimerkiksi juuri naisen halun ja seksuaalisuuden kuvauksessa. Vadimin suorasukaiset seksikohtaukset eivät herättäisi huomiota miehen kirjoittamassa tai miehen näkökulmasta kirjoitetussa kirjassa, mutta kun ne on sijoitettu naisen suuhun, tajuaa miten harvoin tällaista tulee lukeneeksi yhä tänä päivänä. Ehkä ilmapiiri ei ole muuttunut 40 vuodessa ihan niin paljon kuin olisi voinut kuvitella ja toivoa.

Kirja on helppolukuinen ja tempaisee nopeasti mukaansa eli sinänsä varsin passeli seuralainen mökkilomalle, vaikka ei tarjoilekaan mitään aivot narikkaan -eskapismia. Suosittelen monimutkaisista rakkaustarinoista pitäville, elokuvien ja taiteen ystäville, Anja Kaurasen varhaistuotantoa fanittaville, venäläisestä kulttuurista kiinnostuneille ja kaikille, jotka ovat kokeneet suhteen, johon ei pitäisi jäädä, mutta ei oikein pääse lähtemäänkään.

PS. Aalto on käsitellyt aiemminkin tuotannossaan seksuaalisuuden, sukupuolen ja vallan teemoja. Ajattelin seuraavaksi kaivaa esiin viime vuonna ilmestyneen, sukupuolittuneesta vallankäytöstä ja seksuaalisesta häirinnästä kertovan episodielokuvan Tottumiskysymys, jonka yhtenä ohjaajana Aalto on toiminut.

PHOTO BY STELLA HARASEK