Kauden kaunein takki on pehmeä, niukka ja nahkainen. Kesällä hankittu Iron rotsi antaa kaikelle rentoa ja rokinkatkuista eleganssia. Kyllä ne ranskalaiset osaavat. Harva takki on samaan aikaan särmä ja salonkikelpoinen, tämä onnistuu molemmissa sarjoissa.
Pysyn yhä kannassani, että kaikissa takeissa pitäisi olla epoletit. Hajamielisenä humanistina tarvitsen vähän ryhtiä elämääni ja olen tässä miettinyt, että voisin aloittaa epoleteista.
Whoever said money can’t buy happiness didn’t know about leather jackets from Iro.
Joka vuosi sama juttu. Kahdessatoista kuukaudessa ehtii unohtaa yllättävän monta tosiasiaa maailmasta, kuten sen kuinka pimeää elokuisin on. Sen jälkeen tulee shokkina, että syyskuun yöt ovat vielä sysimustempia. Arvasitte oikein, kolmas törmäyskurssi todellisuuden kanssa osuu näihin lokakuuta läheneviin hetkiin kun maahan on laskeutunut sen sortin musta, ettei Kaivopuistosta löydä kotiin kolmen korttelin päässä sijaitsevalle Kapteeninkadulle ilman taskulamppua.
Olen aivan varma, että jos kaiken tämän pimeyden saisi tiivistettyä purkkiin, sinne syntyisi musta aukko jota pitkin voisi singota itsensä avaruuden äärettömyyteen. En aio yrittää. Sen sijaan aion hankkia talvitakin, jossa on niin suuri huppu ettei nenääni näy. Maailmalta maastoutuminen on päivän sana. Käytännöllinen poikaystävä pyörittää tässä kohtaa silmiään ja toteaa kuivaan tapaansa, että oikea ilmaisu on “säänmukainen varustus”.
Mutta ensin soitan vielä kerran tämän Oliver Tankin kappaleen. Miehen musiikki on täsmälääke näihin öihin siitäkin huolimatta että hän on kotoisin Australiasta eikä toivottavasti tunne muunlaista pimeää kuin lämmintä ja lempeää.
A perfect song for black nights. Enjoy in the comforting company of a glass of red wine. It’s all gonna be alright.
Poutapilvenpehmeät lampaantaljat – ne, jotka vilahtivat kuvissa pari päivää sitten – päätyivät lämmittämään olohuoneen nahkaisia lepakkotuoleja. Ne toimittavat meillä sohvan tehtävää, kun emme ole törmänneet sohvaan, joka täyttäisi sekä käytettävissä olevan tilan (pieni) ja budjetin (pienempi) asettamat rajoitukset että vaativat esteettiset kriteerimme (loputtomat). Ei huonompi ratkaisu, ainakaan tytöstä, joka 19-vuotiaana kirjallisuudenopiskelijana säästi vähistä pennosistaan tuon toisen tuolin eikä ole kyllästynyt siihen vieläkään.
Muut kalusteet ja esineet ovat sekalainen kokoelma minun ja rakkaan kämppäkaverini tavaroita, sieltä sun täältä haalittuja vanhoja aarteita ja romuja.
Looks like our tiny living room is ready and set for winter.
Yhteistyössä Lufthansan kanssa toteutettu viimeviikonloppuinen matka Berliiniin oli niin tehokas irtiotto arjesta, että on kestänyt koko viikko palata takaisin siihen. Matkasta on vielä luvassa montaa juttua ja kuvaa, mutta sitä odotellessa viime tingan vinkki: Gallery Helsinki-Berlinissa on tarjolla vielä muutama lentolippu taiteen ystävälle, joka haluaa edestakaisen lentolipun hinnalla hakea kotiin taideteoksen, jolla on tarina. Nopeat syövät hitaat.
Just a pic or two from Gallery Helsinki-Berlin. A few tickets are still available for those in need of a quick getaway – and maybe a piece of artwork to bring home. This post is part of a campaign in co-operation with Lufthansa.
Lähipiirissämme elää teoria, että Luna tuntee kaikki universumin salaisuudet ja tietää vastauksen jokaiseen maailman kysymykseen. Teoria tulee kyseenalaistettua niinä hetkinä kun nääppä kävelee muina neroina puistossa päin lyhtypylvästä tai syö kotona sängyn alta metsästämiään pölypalloja kuin ei olisi nähnyt oikeaa ruokaa kuukauteen. Mutta niinä päivinä siihen on helppo uskoa, kun neito viettää koko sunnuntain peiton alla, havahtuu unistaan vain hetkeksi ja katselee suoraan silmiin levollisena kuin pieni lempeä sfinksi.
You know what they say, learn from the best. So kids, this is how you spend a lazy Sunday. Stay in bed. Don’t get up no matter what. If something exciting happens, someone will surely wake you up to let you know.
Tai ainakin mustasankaiset silmälasit ja pieni musta muistikirja Tärkeitä Havaintoja varten. Kuvat ovat Berliinistä, lisää luvassa (siis muustakin kuin meikänörtistä).
… or at least nerd glasses and a small black notebook for Important Things To Remember. Pics from Berlin, more coming up.
Siis mitä. Mihin syksy katosi? Ulkona on niin hyistä, että odotan ensimmäisen lumihiutaleen leijailevan otsaani minä hetkenä hyvänsä. En ole yhtään varma onko maailmassa tarpeeksi vällyjä, vilttejä ja villasukkia torjumaan näin äkillistä talventuloa, mutta yrityksen puutteesta meikäläistä ei ainakaan voi syyttää. Kapteeninkadulla on nimittäin meneillään projekti nimeltä “kodin vuoraaminen kaikella pehmeällä”. Kuvista ehkä käy ilmi, että erityisesti lampaantaljat ovat päivän sana. En juuri nyt keksi mitään parempaa tapaa varustaa koti talveen.
Huh. Lentomme laskeutui Helsinki-Vantaan sateenpiiskaamalle kiitoradalle jo maanantaiyönä, mutta paluu maailmankartalle on kestänyt vähän kauemmin. Tiedättekö tunteen, kun matkan jälkeen makaa makkarana pää peiton alla ja yrittää sijoittaa itsensä aikaan ja paikkaan, mutta sielu on tulossa perässä vasta seuraavalla lennolla, sydän jäi pyörimään matkatavarahihnalle ja ajatukset ovat unohtuneet hortoilemaan vieraiden kaupunkien kaduille?
Mutta mihinpä tässä valmiissa maailmassa on kiire. Tänään puran matkalaukun, pesen pyykit, siivoan ja katson löytyykö sinnetänne levittäytyneen sekasorron alta elämä, jonka tunnistan omakseni. Pää on painoton ilman ajatuksia, se tekee hyvää henkilölle jonka moottori käy normaalisti ylikierroksilla rauhallisenakin päivänä. Ehkä tästä voi päätellä, että kannattaa lomailla useammin.
Got back from a getaway to Berlin a few days ago and still trying to remember who I am and what to do next. I’m guessing that’s a sign of a holiday well spent.
Olen vakuuttunut siitä, että hissien peilit on keksitty reteitä omakuvia varten. Mitä muutakaan sitä kärsimätön kansalainen tekisi viiden kerroksen taittamiseen kuluvalla kotimatkalla? Kysyn vaan. Mutta varsinainen asia oli: hei Berliinistä! Pakkasin eilen kassiin kameran ja kainaloon yhden miehen. Toiveikkaan mäyräkoiran nostin matkalaukusta pois. Kuvia luvassa, mutta ensin päivän verran päämäärätöntä hortoilua, onnellisia eksymisiä ja ehkä pari tuoppia kylmää kaljaa.
Just a quick hi from Berlin. And random fact of the day: elevator mirrors were invented for selfies.
Epäilen, että tämä asu on nähty kuluneen vuoden aikana hiukan erilaisina variaatioina ylläni noin kolmetuhatta kertaa, mutta tiedättekö mitä, ei haittaa. Ei se ole rikos, jos viihtyy lempivaatteissaan. Hame on pieni ja piukka, tummanharmaa collegepaita rento ja rempseä, prätkäsaappaat tuovat ryhtiä. Ennustan, että tällä reseptillä painellaan vielä toisetkin kolmetuhatta kertaa. Toivottavasti aurinko paistaa kaikkina niinä päivinä yhtä sokaisevan kirkkaasti puiden läpi.
I have an everlasting love for biker boots and skirts too skimpy for my own good. But nothing wrong with that.
