Let’s light a bonfire

Kas, syksyn pahimman myrskyn jälkeen on sittenkin elämää! Kuten NYT uutisoi, Helsingissä koettiin henkeäsalpaavan jännittäviä hetkiä. Kaupunkia riepotelleessa hirmumyrskyssä oli mm. tippunut oksia tielle ja kaatunut lasten leikkiämpäri hiekkalaatikolla.

Mutta poikaystävä totesi tyynesti: syysmyrskyt ovat ajallaan, tulee hyvä talvi. Uskotaan. Sen kunniaksi syksyn ensimmäinen talvikappale! Ei ole ensimmäinen kerta, kun sellaista kaivetaan levyhyllystä Sigur Rósin kohdalta.

Just random ramblings in the middle of the night. Also, a favorite song of mine from Sigur Rós. Kveikjum varðeld!

Kuvia Kapteeninkadun kodista

Muutama kuva Kapteeninkadulta, kotikuvia kun on toivottu. Postimerkin kokoinen keittiömme on ison asunnon sydän, jonne kaikki kokoontuvat, riippumatta siitä onko asunnossa kolme vai kolmekymmentä ihmistä, ja siitä, että missä tahansa muussa huoneessa olisi paljon enemmän tilaa. Kai se on se jääkaappi. Onneksi jääkaappi on iso ja sisältää usein muutakin kuin alkoholia. Kehitystä on selvästi tapahtunut sitten opiskeluvuosien.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-1

Kun asuin yksin Kurvissa, olin usein aamuisin liian laiska tekemään aamupalaa. Jos ollaan tarkkoja, olin usein liian laiska edes menemään keittiöön. Mutta Kapteeninkadun kimppakämpässä kaikki on toisin. Residenssin molemmat asukkaat laahustavat aamuisin keittiöön samanlaisissa harmaissa verkkareissa ja virttyneissä villapaidoissa, ja keittävät ensimmäiseksi pannullisen kahvia. Silloin kun minä (harvoin) ehdin ensin, pannussa on usein nykyään kahvin sijaan teetä, sillä lähipiiri on vihjaillut, että pienempikin määrä kofeiinia riittäisi tarpeisiini ja empiiriset tutkimukseni (lue: tärinän ja manian määrä) ovat viitanneet samaan.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-2

Isoäidin vanha pannu, se joka vilahti ensimmäisessä kuvassa, on nyysitty mukaan pohjoisesta. Se on palvellut minua melkein kymmenen vuotta, äitiäni ja isoäitiäni sitä ennen luultavasti kymmenen kertaa kauemmin. Tykkään käyttöesineistä, jotka ovat vanhempia kuin minä: jos ne ovat kestäneet niin kauan, tuskin ne minunkaan käytössäni hajoavat. Toistaiseksi logiikka on pitänyt.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-3

Kodissa on jatkuvasti vaihtuva kukkanäyttely. Sen siitä saa, kun alakerrassa sijaitsee kukkakauppa, jossa tykätään koirista. Vähän vaan käyn katsomassa samalla kun vien koirat kävelylle. Useimmiten kukat jakautuvat kaikkiin eri huoneisiin, mutta toimivat ne näinkin, oksaruusut, hortensiat ja neilikat yhtenä villinä viidakkona. Armas asuintoverini rakastaa erityisesti lakastuneita kukkia. Aiemmin tuijotin avoimen vihamielisesti nuupahtavia varsia joita ei saanut heittää pois, nykyisin kannan ne suosiolla hänen makuuhuoneeseensa.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-5

Mustan metallisen astiakaapin päällä on talouden Twin Peaks -alttari: silmittömän suuret hirvensarvet, vanha perhoskokoelma 60-luvulta ja pahantuulinen pöllö, joka vahtii, ettei keittiössä vietetä huonoa elämää. Se on myös säästölipas, johon tyhjennetään taskunpohjalla kilisevät pikkukolikot. Kun pöllö on täynnä, tyhjennämme sen ja ostamme koko rahalla Aperolia. Sarvet ja perhoskokoelma on hankittu yhdestä lempikaupastani, omituisen antiikin putiikista nimeltä Götan maailma. Pöllö päätyi luokseni sattumalta, se löytyi kirpparilta hankitun vanhan lipaston laatikosta monta vuotta sitten ja on paheksunut tekemisiäni siitä saakka.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-13

Vanhoista lankuista tehty pöytä on Custom Woodin. Hienopuuseppä Pensola asuu ihan kulmilla, tätä voidaan kai kutsua lähituotannoksi? Kuvassa alla kämppäkaveri ja aamupala, ehkä päivän toinen tai kolmas. Kaikissa itseäänkunnioittavissa kodeissa syödään monta aamupalaa.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-4

Tuoleille lasketut lampaantaljat lämmittävät aamuisin viluista, yleensä pöydän alla on vielä kolmas, isompi, pikkukoirien päiväunia ja vahtivuoroja varten (jokainen keittiön ja koiran omistava tietää mitä tarkoitan vahtivuorolla). Lampaantaljojen lisäksi keittiössä vaeltaa epälukuinen määrä vilttejä. Valkoiseksi maalattu lautalattia on kaunis, mutta lämmin se ei kyllä ole – villasukilla ja vilteillä on jokapäiväistä käyttöä. Ei haittaa, olen mukavuudenhaluinen vilukissa ja käyttäisin niitä kuitenkin.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-6

Käytössä kuluneita mutteripannuja on taloudessa monta, niitä kaikkia tarvitaan silloin kun keittiöön saapastelee useampikin vieras. Menun mustavalkoiset suola- ja pippurimyllyt on saatu aikoinaan Finnish Design Shopista: kätevä kaksikko on käden ulottuvilla kaasulieden vieressä. Vanha lahjaksi saatu leikkuulauta on tarpeeksi jykevä tumpelonkin käyttöön.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-7

Huomatkaa kuuluisa mäyräkoiratuijotus. Tältä näyttää yleinen paheksunta, kun Heidän Korkeutensa torkkuhetkeä häiritään kameran kanssa heilumisella.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-92013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-10

Kuvien astioista suurin osa on saatu vuosien varrella yhteistyön merkeissä Finnish Design Shopista, kuten Marimekon Hyvässä Seurassa -sarjan mustavalkoiset kulhot, Iittalan Kartio-lasit (vaaleanpunaiset ovat Mikon ja niin kauniit, että kyynisen kyynkin sydän sulaa) ja 24 h -sarjan lautaset. Valkoista, valkoista ja seassa vähän väriä.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-11

Kaiken valon, valkoisten taljojen ja vaaleanpunaisen lasin vastapainoksi keittiössä on mustaa metallia, rosterisia kaappeja, teräksisiä pöydänjalkoja, ruostetta ja rosoa. Ja tietysti kauhtuneissa villapaidoissaan maleksiva muotikuvaaja, joka sirottelee Voguen tuoreita numeroita kaikkialle.

2013-10-stellaharasek-kapteeninkatu-12

Just a few photos from our kitchen. Table handmade from reclaimed wood by Custom Wood, old handmade office chairs, black metal cabinet and white sheep hides from Peroba, black cross blanket by Pia Wállen. Vintage jars from Riihimäen Lasi, old factory lamp from Home Bazaar. The elk antlers and vintage framed butterfly collection are finds from Götan maailma, an eccentric antique store around the corner.

The bad-tempered owl found me by accident years ago: I bought an old desk from a flea market and found the owl from the top drawer once I got home. It’s been disapproving of me ever since.

Tie, tie my darling II

Muistatteko gTIEn Mayhem-malliston fiiliskuvat, jotka julkaisin viime kuussa? Kiinnostuneille tiedoksi, että niitä löytyy nyt lisää valokuvaajansa eli muotiprofeetta Mikko Rasilan blogista.

Tämä ruutu löytyi kuvaajan behind the scenes -kansiosta, sain luvan vilauttaa sen teille. Tuon viikonloppuaamun valkoinen valo on muisto vain, taivaalla maleksii masentuneen näköisiä pilviä ja katot kiiltävät sateesta. Onneksi kesällä otettujen kuvien äärellä voi paistatella ja ennen muuta teeskennellä, että tukkani ja ihoni näyttää noin täydelliseltä joka päivä. Oi Marko ja Sumi, muuttakaa meille.

2013-10-stellaharasek-gtie-mayhem-stella-joni-photobymikkorasila

gTIE – Mayhem. Designed by Jenni Ahtiainen. Photos by Mikko Rasila. Hair & makeup by Sumi Moreno & Marko Mäkinen from Dandy. Special thanks to Label.m.

More photos from Mayhem, a gTIE collection of unique women accessories made of black leather and silver, up on the blog of photographer Mikko Rasila.

Nyörisaappaissa syksyyn

En muista olinko kolmen vai kuuden vai kymmenen kun opin solmimaan kenkieni nauhat, mutta en ole vieläkään päässyt yli sen synnyttämästä kaikkivoipaisuuden tunteesta. Sanokaa mitä sanotte, nyöritettävissä saappaissa on jotain sekopäisen siistiä. Kun nauhat kiristävät nahan reikä kerrallaan nilkan ympärille, iskee pelottomuuden puuska. Kyllä aivan selvästi maailma on olemassa vain meikäläistä varten. Kenkien suoristamasta ryhdistäkin näkee, ettei tässä mitään turhanpäiväisiä hipstereitä olla. Siinä onkin sitten hyvä saapastella elokuvallisen taustamusiikin tahtiin tärkeisiin maailmanpelastustehtäviin, kuten tänään ostamaan pyykinpesujauhetta ja rusinatonta maksalaatikkoa mäyräkoirille.

2013-10-stellaharasek-fall-leaves-012013-10-stellaharasek-fall-leaves-032013-10-stellaharasek-fall-leaves-02

Black lace-up boots received as a gift from Swedish Hasbeens a few years ago. Worn weekly ever since.

Fact of the day: the right kind of boots are all you need to be unstoppable.

I want to drive you through the night

Mitä tekee esteetikko nähdessään miehen kantohihnalla varustettu piirustusputki olallaan? Kaivaa kameransa kassista ja ottaa kuvan, hurmaavan herrasmiespotretin. Rautatieaseman laituri tarjoaa tunnelmallisen taustan, kas näin.

2013-10-stellaharasek-turku-joni-1

Mitä tekee mies?

2013-10-stellaharasek-turku-joni-2

Kyllästyy lyyriseen rooliinsa esteetikon valokuvamallina ja heilauttaa piirustusputken singoksi olalleen.

2013-10-stellaharasek-turku-joni-4

Men. This is why we can’t have nice photos.

Run run away with me

Huh. Tämä ei ole ollut minun päiväni, mutta jospa sivuutetaan se ja leikitään, että juoksentelen joka päivä Huvilakadulla huivi liehuen juuri näin huolettomasti kuin näissä valokuvissa. Tämänsyksyistä pukeutumistani ne kuvastavat sentään hyvin, vaikka tunnelma ei aina olekaan näin seesteinen. En ole tainnut käyttää koko vuonna mitään vaatekappaleita niin paljon kuin tätä harmaata neuletta ja repaleisia pillifarkkuja. Kun vaihtelee kenkiä ja kassia, voi hyvällä omatunnolla ylläpitää illuusiota siitä, että kyseessä on joka päivä aivan eri asu.

2013-10-stellaharasek-huvilakatu-012013-10-stellaharasek-huvilakatu-022013-10-stellaharasek-huvilakatu-032013-10-stellaharasek-huvilakatu-04

Knit Vince, jeans IRO, scarf Acne, all from Gaudete. Bag Alexander Wang from Beam Store, silver rings Pernille Corydon from Urban A, shoes Jeffrey Campbell, watch from Diesel.

Muistutuksena vielä kiinnostuneille, että Gaudeten alennus koko IROn syysvalikoimasta on voimassa vielä lauantain ajan sekä verkkokaupassa että kivijalkakaupassa! Blogin lukijat saavat 15% alennuksen kaikista ranskalaismerkin tuotteista koodilla STELLA.

Hasn’t been a great day, but that means it can only get better – it’s Friday after all. And at least I’ve spent it in my lucky jeans.

Photos by Dorit Salutskij

A question of time

Uskottava se kai on, kun kalenteri niin väittää: siitä on kokonaiset kuusi vuotta aikaa, kun perustin blogin. Sittemmin on moni asia muuttunut, minä ainakin, blogikin useamman kerran. Tänä syksynä on oltu taas uuden kynnyksellä uuden osoitteen myötä: halusin siivota pöydältä kaiken tarpeettoman ja keskittyä siihen mikä tuntuu tärkeältä, olkoonkin että lista vaihtelee joka päivä. Pala kerrallaan kuva loksahtelee paikoilleen ja tuntuu päivä päivältä enemmän omalta.

Yksi asia on kuitenkin pysynyt ennallaan: te, rakkaat lukijat siellä ruudun toisella puolella. Kiitos kun luette! Pyydän teiltä tänään muutakin: nyt olisi nimittäin tilaisuus kertoa lukijakyselyn muodossa sananen itsestänne ja antaa samalla palautetta. Hyvää, huonoa tai sekä että – kaikki otetaan ilolla vastaan.

2013-10-stellaharasek-dieselwatch-2

Mutta en toki pyytäisi palvelusta lupaamatta mitään vastineeksi: kaikkien kyselyyn osallistuneiden kesken arvotaan tietysti palkinto eikä mikä tahansa palkinto. Blogin alkutaipaleelta asti rinnallani astellut Diesel on mukana juonessa ja – aikateemassa pysyen – voittaja saa valita itselleen merkin valikoimista mieleisensä rannekellon. Oma lempikelloni, tuo kuvia kaunistava sukelluskello, on Dieselin vuosientakaisesta miestenmallistosta ja yhä käytössä joka kerta kun tarvitsen ranteeseen aikaraudan.

2013-10-stellaharasek-dieselwatch-1

Seuraa toimintaohje:
(1) Klikkaa itsesi kyselyyn. Voit hakea kupin teetä, mutta et tarvitse sitä, sillä kyselyn täyttäminen ei vie kuin hetken. Kysely on täysin anonyymi.
(2) Haluat tietysti olla mukana myös arvonnassa, joten ilmianna kyselyyn osallistumisesi kommenttilootaan ja kerro samalla (kannattaa kertoa!) onko blogiin liittyen ruusuja tai risuja, juttutoiveita tai muuta mielen päällä. Muista sähköpostiosoite, sen näkee vain onnetar.

Kysely on voimassa sunnuntaihin 3. marraskuuta saakka. Voittaja arvotaan seuraavana päivänä ja onnenpekkaan ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä. Arvonnan palkinnon sponsoroi Diesel. Osallistumisiloa!

A questionnaire for finnish readers, sorry folks! But if you’d like to let me know what you think of this blog, feel free to chip in with your five cents – will be much appreciated. Thank you for reading.

Photos by Dorit Salutskij

Otteita yrittäjän arjesta

Perustin melkein kaksi vuotta sitten yhden parhaimman ystäväni kanssa yrityksen nimeltä Mellakka Helsinki. Sen jälkeen monikin teistä on halunnut kuulla lisää siitä millaista on elämä yrittäjänä. Ehkä kirjoitankin siitä jonain päivänä, mahdollisesti näkökulmasta “10 mokaa, jotka me teimme, jotta teidän ei tarvitsisi”. Vahvalla ykkössijalla olisi juuri nyt neuvo nimeltä “älä hanki halpaa kirjanpitäjää”. Heti toisena tulisi “älä tee vuoden verran töitä ilman ainuttakaan kunnollista lomaa”. Lomaksi ei siis tässä tapauksessa lasketa päiviä, joiden aikana vastataan vain muutamaan työsähköpostiin ja -puheluun ja käydään vain yhdessä tai kahdessa työpalaverissa.

2013-10-stellaharasek-boulevardsocial

Tuli vaan mieleen, kun kävin tänään kaupassa. Kauppareissun ainoa tarkoitus oli hakea kahvimaitoa, sillä ennustan, että huomisaamusta(kaan) ei tule mitään ilman isoa kupillista kuumaa kofeiinia. Ehkä pitäisi keskittyä enemmän ja haahuilla umpiväsymyksissään vähemmän. Hukkasin nimittäin maidon matkalla kotiin. Miten on edes mahdollista viidenkymmenen metrin matkalla kadottaa litran purkin punaista maitoa? Kysyn vaan. Miettikääpä sitä, että tälläisellä havaintokyvyllä varustetuille ihmisille myönnetään ajokortteja.

Suomalaissaksalaisella sisulla tai pikemminkin sinnikkyydellä siunattu yrittäjä ei valita. Kyllä tämä tästä. Viikonlopuksi tämä vatipää vaihtaa onneksi maisemaa eikä agendalla ole mitään töihin liittyvää: määränpäänä häämöttää jälleen tuo täydellinen kaupunki nimeltä Turku. Matkakumppanini on turkulainen, joka uskoo nukkumaan menemiseen iltaisin ennen yhtätoista – luvassa lienee siis unta, ehkä hyvä kirja tai kaksi. Ehkä jopa kahvia maidolla, kuka tietää. Kalenterin jätän kotiin. Tietokoneen ehkä pakkaan, miten muuten pääsen jakamaan teille näitä viisauksiani? Ja ehkä vastaan pariin työsähköpostiin. Tai kymmeneen. Toivottavasti matkakumppani ei lue tätä, tai kohta tulee tekstiviesti “LÄPPÄRI JÄÄ KOTIIN, NAINEN.”

True story. Went to the store, bought milk and lost it somewhere on the way home. I guess this can be considered as some sort of achievement. A scatterbrained mind and sleep-deprivation is a winning combination, telling you.

Stella ♥ IRO

Tekemisiäni seuranneille ei tule yllätyksenä, että ranskalainen IRO on yksi suosikkimerkeistäni ja sitä muiden merkkiensä ohessa myyvä Gaudete yksi suosikkikaupoistani. Tykkään kovasti melkeinpä kaikesta mitä merkki tekee. Niukka värivalikoima perustuu punaisella terästettyyn mustan, harmaan ja valkoisen harmoniaan, leikkaukset ovat kauniit ja kapeat ja materiaalit usein villaa, nahkaa tai silkkiä. Lämpeän myös rokinkatkuisia yksityiskohdille, jotka on sekoitettu 70-luvulta lainattuihin elementteihin aikuisella, alleviivaavattomalla otteella.

Rekeillä roikkuu toisinsanoen mm. rentoja raitaneuleita, upottavia villakangastakkeja valtavilla vetoketjuilla, matalalanteisia pillifarkkuja, kapeita jakkuja, pehmeäksi pestyjä kauluspaitoja, printeillä varustettuja collegepaitoja, kuluneita boyfriend-farkkuja ja aina, aina niin kauniita nahkarotseja, että kuolisin kateuteen, ellei niitä roikkuisi omassa vaatekaapissa kaksin kappalein (silloin harvoin kun eivät ole käytössä).

Suoraan asiaan siis: olen yhteistyössä Gaudeten kanssa tehnyt suunnitelmia päänne menoksi ja luvassa on loppuviikon kestävä alennus koko IROn valikoimista, nyt kun viimeisetkin herkut ovat saapuneet kauppaan – kuvissa muutama suosikeistani.

2013-10-stellaharasek-gaudete-iro-012013-10-stellaharasek-gaudete-iro-022013-10-stellaharasek-gaudete-iro-032013-10-stellaharasek-gaudete-iro-042013-10-stellaharasek-gaudete-iro-052013-10-stellaharasek-gaudete-iro-062013-10-stellaharasek-gaudete-iro-072013-10-stellaharasek-gaudete-iro-082013-10-stellaharasek-gaudete-iro-092013-10-stellaharasek-gaudete-iro-102013-10-stellaharasek-gaudete-iro-12

Ovelasti jätin julkaisematta kuvan täydellisistä nahkahousuista, ettette mene ja osta niitä ennen kuin olen haalinut omat pennoseni kasaan. Mutta on siellä sellaisetkin, yhtä itkettävän kauniisti viimeistellyt ja laadukkaat kuin muutkin malliston releet.

Blogin lukijoille on siis luvassa 15% alennus IROn koko valikoimasta Gaudetessa lauantaihin saakka. Alennus on voimassa sekä verkkokaupassa että Fredrikinkadun kivijalkakaupassa ja toimii molemmissa taikasanalla STELLA.

Get 15% off the entire IRO collection at Gaudete until Saturday! The discount is valid in both the webshop and the store at Fredrikinkatu 35, Helsinki. Just use the code STELLA.

Girl with pearl earrings

Kas, se on näemmä taas tämä aika vuodesta. Perheen pienin tyttö diivailee eikä suostu menemään sateella ulos tai ainakaan pissaamaan, koska nurmikko on märkä ja päksi kastuu. Ymmärtäähän sen, että hieno nainen ei alennu mihin tahansa. Helmikorvakorut kelpasivat kuitenkin Hänen Korkeudelleen. Sitten sisko tuli kateelliseksi ja yritti syödä ne.

2013-10-junothedog-girlwithapearlearring

Pretty as a painting.

Liian korkeat korot

Olen tässä pohtinut asiaa nimeltä liian korkeat korot. Muotikuvaajakämppikseni mielestä sellaisia ei ole olemassa. Useampi vuosi sitten hankitut horosaappaiksi ristimäni nahkaiset ylipolvensaappaat ovat silti jääneet useammin kenkäkaappiin kuin päässeet tekemään sen, mihin ovat luotu, eli valloittamaan maailman tai edes Helsingin eteläisen kantakaupungin.

2013-10-stellaharasek-hippiefromparis-4

Neljäntoista sentin koroistaan huolimatta saappaat ovat jalassa yllättävänkin mukavat eikä niiden käyttöön ole oikeastaan muuta estettä kuin se, etteivät ne osu ihan ongelmitta pukeutumisfilosofiaani. Se kun perustuu enemmän kaupungin kaduille soluttautumiseen muina mustissa maleksivina sisseinä kuin katukuvassa erottautumiseen saappailla, joiden kopinaan havahtuu jokainen mies (ja koira, ja lyhtypylväs) sadan metrin säteellä. Harhaista hölmöilyä tietysti koko kuvitelma, mutta siltä se tuntuu, kun korot kohoavat juuri sen kriittisen kaksi tai kolme senttiä mukavuusalueeni yläpuolella. Sissistä tulee saalis, subjektista objekti. Yhdet ainoat kengät ovat muka tehneet minusta avuttoman katseiden kohteen enkä pääsisi juoksemaan pakoon, vaikka haluaisin. Vähemmästäkin stressaantuu. Aiheellisesti voi toki kysyä onko tervettä, että yhdet ylihinnoitellut nahkasaappaat aiheuttavat näin turvattoman tunteen, mutta ehkä säästämme tämän syvääluotaavan aiheen seuraavan pukeutumispoliittisen seminaarimme agendalle.

2013-10-stellaharasek-hippiefromparis-3

 

Toisaalta: kun saappaat yhdistää lempiminihameeseen, väljään miesten raitaneuleeseen ja lähettipojan lakkiin, lopputulos on oikeastaan aika omannäköinen. Ei liian seksikäs eikä liian söpöstelevä, vai mitä? Melkein voisi jopa vaihtaa hameen kapeisiin nahkahousuihin ja raitapaidan vieläkin väljempään villapaitaan. Vähemmän pariisilaista kevytkenkäisyyttä, enemmän skandinaavista särmää. Jos nyt vaan pääsisi yli omasta neuroottisesta itsestään ja päästäisi irti primitiivisistä vaistoistaan, joihin lukeutuu myös tarve istua ravintoloissa selkä seinää päin. Kun ei sitä ikinä tiedä milloin sapelihammastiikeri vaanii selän tai kulman takana.

2013-10-stellaharasek-hippiefromparis-1

Mutta kaikista olennaisin kysymys lienee: kannattaako keikkua kengissä, jotka eivät kasvata itseluottamusta, vaan syövät sitä? Elämä on liian lyhyt. Ehkä sitä voi olla wannabe-ranskatar astetta rennommillakin koroilla? Niitäkin korkoja on, jotka saavat askeleen keinumaan ja Iggy Popin Gimme Dangerin soimaan päässä eikä sillä ole mitään tekemistä sapelihammastiikereiden kanssa.

2013-10-stellaharasek-hippiefromparis-5

Tässä piilee varmasti joku eksistentialistinen opetus. Vielä kun tietäisi mikä. Mutta saa kommentoida: harjoittelun kautta käyttöön vai suosiolla kiertoon? Aina voi myös lahjoittaa kaunottaret poikaystävän siskolle – hän pystyisi pyörittämään maailmaa tyynenä kuin sfinksi vielä korkeammissakin kengissä.

2013-10-stellaharasek-hippiefromparis-7

Striped knit Tiger Of Sweden men’s collection, overknee leather boots Topshop from Helsinki10, mini skirt Stylein, hat H&M men’s collection, leather bag Cambridge Satchel Company, silver star necklace Linda Toye from Gaudete, silver bracelet vintage find.

How high is too high? Excellent question. I wish I knew. I got these over knee boots a few years ago, because they made my legs look a mile long, but I never wear them for the exact same reason. A few shots of vodka usually helps when feeling too self-conscious, but there must be a better way. Then again, maybe sky-high heels are just not my thing. Keep ’em or dump ’em? There’s also a third option: give ’em to boyfriend’s sister as an early Xmas gift. I’m really not joking when I say my sister from another mister is totally capable of running the world in heels much higher than these.

Photos by Dorit Salutskij

Just let me play

Sebastien Tellier herätti minut tänään. Tai jos ollaan aivan tarkkoja, herätyksestä oli vastuussa epälukuinen ja äänekäs lauma ihmisiä ja koiria, jotka rojahtivat sänkyyni ennen kuin olin edes tajuissani. Mutta annan heille anteeksi, koska ymmärsivät valita vähemmän hellävaraisen herätyksen hetkelle kovin kauniin kappaleen.

Olin suunnitellut tänään siivoavani, peseväni pyykkiä ja nostavani takaisin kaappeihin tavarat, jotka olivat hyökänneet hyllyiltä kimppuuni viime viikkojen avoimesti vihamielisinä aamuina. Mutta jäinkin peiton alle, sänkyyn keskellä kaaosta ja keskeneräistä elämää. Lueskelin, katsoin How I Met Your Motherin uuden kauden ensimmäiset jaksot. Nousin vain aamupalapöytään kun kutsu kävi, hiivin heti sen jälkeen takaisin vällyjen väliin ja painoin taas play.

Täydellinen päivä! Tuntikaupalla onnellista turhuutta eikä kerrankaan hitustakaan huonoa omatuntoa, vaikka epäilemättä olisi pitänyt olla. Siivoan huomenna, puhtaitakin vaatteita vielä on – ja vaikkei olisi, en usko, että kukaan pahastuisi, vaikka painelisin palaveriin pyjamapaidasssa. Puen vaan villatakin sen päälle. Alkavan viikon tunnuslause olkoon “puoliksi valmis, ei puoliksi tekemättä”. Lempeitä aamuja alkuviikkoonne, kaunokaiset.

A lazy Sunday and a new favorite song I woke up to.