Got a ticket for a world where we belong

Kun olin pieni, meillä oli karttapallo, jonka maat ja mantereet tuntuivat kohoumina kun niitä kosketti. Kuljetin sormiani vuorenhuipuilta merenpohjiin. Pallo tuntui niin pieneltä, ajattelin että sen ympäri seilaisi päivässä. Harhaluulo tuli oikaistua myöhemmin kun matkustin ensimmäisen kerran Australiasta äitini kotimaahan, pohjoiseen paikkaan nimeltä Suomi. Lentomatka kesti kolmekymmentä tuntia ja lentokoneesta ehti matkan varrella nähdä monta asiaa, jotka muistin karttapallosta: Havaijin, Japanin, pohjoisnavan. Olen yhä varma, että näin jääkarhun.

Pallo jäi Australiaan kun lähdimme seuraavan (ja viimeisen) kerran. Ei mennyt kuin kaksikymmentä vuotta löytää uusi, joka tuntui samalla tavalla omalta. Toisin kuin edeltäjänsä sen pinta on tasainen, lukuunottamatta kolhuja, joita se on saanut melkein satavuotiaan taipaleensa varrella. Peltinen pallo on aivan pieni, saa kuvittelemaan, että maailman ympäri seilaa päivässä.

2014-02-23-stellaharasek-littleglobe-roomage

Ostin 20-lukulaisen karttapallon muutama viikko sitten Roomagesta. Vanhan tavaran kaupasta irtoaa vielä tänään puoleen yöhön saakka 15% alennus verkkokaupan koko valikoimasta taikasanalla STELLA<3ROOMAGE. Kannattaa kurkata.

SAVAGE GARDEN – TO THE MOON AND BACK

YOU LITTLE STAR

GODDAMN! Lempikorun ketju katkesi viidennen kerran. Alakerran koruseppä ilmoitti, ettei tarvitse kuudennella kerralla enää kiikuttaa korjattavaksi. Tälläkin kertaa tähti tipahti onneksi syliini eikä kadulle, josta en ikinä olisi löytänyt sitä. Taitaa olla aika vaihtaa kestävämpään ketjuun. Pysy luonani pikkutähti!

2014-02-stellaharasek-youlittlestar-lindatoye

My little silver star is trying to run away from me.

STINA NORDENSTAM – LITTLE STAR

Stella ♥ Roomage

Yhteistyössä Roomage

Huomenta kaunokaiset! Ehkä muistattekin vintagetavarataivas Roomagen, josta kirjoitin tovi sitten? Kuuma vinkki valikoimasta tositarkoituksella kiinnostuneille: loikkaa suoraan loppuun ja lue juttu myöhemmin.

2014-02-stellaharasek-roomage-vintageinterior-012014-02-stellaharasek-roomage-vintageinterior-02

Ei ole vaikea menettää sydäntään putiikille, jonka rakkaudella kootusta valikoimasta löytyy hämmentävällä tarkkuudella kaikki kodin tavarat, joista on ikinä haaveillut. Haalistuneet kelim-matot, vanhat matkalaukut ja metallikirjaimet, teräksiset tehdaslamput, peltiset teollisuuskaapit, vanhoista kansa- ja kyläkouluista pelastetut opetustaulut ja puutuolit… Siis kauniisti kuluneita huonekaluja, joilla on historiaa, ja esineitä, joiden patina kertoo eletystä elämästä.

2014-02-stellaharasek-roomage-vintageinterior-032014-02-stellaharasek-roomage-vintageinterior-04

Omista nurkistani ei montaa uutena hankittua esinettä löydy. Pidän kulumista, kerrostumista, siitä että tavara kulkeutuu vuosien varrella omistajalta toiselle ja löytää lopulta paikkansa maailmassa. Suurin osa kalusteistani on seurannut perässä muutosta toiseen ja tehnyt uudenkarheista kodeista onnellisen ja oman. Uusin löytöni on Roomagesta saamani matka-arkku, joka löytää varmasti sijansa jokaisesta tulevasta kodista, johon ehdin elämässäni muuttaa. (Olkoonkin, että kämppäkaverini uhkailee jatkuvasti muuttavansa Pariisiin matka-arkkuni mukanaan.)

2014-02-stellaharasek-roomage-vintageinterior-052014-02-stellaharasek-roomage-vintageinterior-06

Kävin vihdoin Kulmakadulla Kruununhaassa sijaitsevalla showroomilla ja nappasin samalla muutaman kuvan tämänhetkisestä tuotevalikoimasta. Sehän muuttuu viikottain, useimpia esineitä kun on vain yksi. Suosittelen piipahdusta paikan päällä, jos haluaa kuulla tarinat tavaroiden takaa ja tehdä löytöjä, jotka eivät ole verkkokauppaan asti päätyneet. Toki muutenkin, sillä Kimmo on nasta tyyppi! Eipä Roomagen kaltaisen konseptin takana voisi mikään tylsimys ollakaan.

2014-02-stellaharasek-roomage-vintageinterior-072014-02-stellaharasek-roomage-vintageinterior-08

Mutta oli minulla uutinenkin. Verkkokauppaan on tärähtänyt tänään uusi erä aarteita! Senpä kunniaksi taikasanalla STELLA<3ROOMAGE irtoaa 15% alennus verkkokaupan koko valikoimasta 23. helmikuuta saakka. Nopeat syövät hitaat. Älä kävele onnesi ohi.

All the roads we have to walk

Muutama sumuinen sunnuntaikuva. Kävelimme brunssilta kotiin usvan läpi. Poikaystävä näytti raitiovaunukiskojen risteyskohdan keskelle hakatun hymynaaman keskellä Mannerheimintietä. Kaupungissa ei ole nähnyt moneen päivään edes korttelin päähän, mutta kostea ilma tuoksuu keväältä – uskoisiko?

2014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-012014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-022014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-032014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-042014-02-16-stellaharasek-helsinki-sundayfog-05

Walking home in a winter fog.

OASIS – WONDERWALL

Now do you believe in rock’n’roll?

Tuntuu, etten ole tehnyt koko alkuvuonna mitään muuta kuin laatinut todo-listoja ja aikatauluja, naputtanut näppäimistö savuten sähköposteja ja poistunut työpöydän ääreltä vain palavereiden ajaksi. Kuvatodistusaineisto väittää kuitenkin muuta: olen käynyt rantaan suuntautuneiden ristiretkien lisäksi hikoilemassa Helsinki Core Trainersilla (laiskotteluun taipuvaisena humanistina pidän tätä suurena uratekona), ainakin kahdesti brunssilla, muutaman kerran työhön liittymättömillä lounailla ja vähintään yksi viikonloppuaamu on aloitettu samppanjalla. Epäilemättä meillä oli siihen jokin tekosyy, ottaen huomioon, että samppanjan juomiseen kelpaa Kapteeninkadulla tekosyyksi suunnilleen se, että sitä on. Sänky todettiin ullanlinnalaiselle aamiaiselle kaikkein soveliaimmaksi paikaksi, siihen mahtuivat sopivasti kaikki.

2014-02-stellaharasek-morningbubbles-012014-02-stellaharasek-morningbubbles-022014-02-stellaharasek-morningbubbles-032014-02-stellaharasek-morningbubbles-042014-02-stellaharasek-morningbubbles-052014-02-stellaharasek-morningbubbles-06

Osa talouden asukkaista oli huomattavasti kiinnostuneempi vinkupossun lentämisestä huoneiden halki kuin aamun tarjoilusta. Se heille sallittakoon, enemmän kuplivaa meille.

We decided to have some champagne to celebrate the fact that we have champagne.

Down down there into the sea

Toivottavasti ette ole saaneet vielä tarpeeksenne merenrannasta otetuista valokuvista, koska kävelen sinne melkein joka päivä – kävelylle, kahville, joskus juoksemaan. Enkä malta olla kuvaamatta, en ainakaan silloin kun meri höyryää hetkeä ennen kuin jäätyy tai sitä seuraavana päivänä, kun meri on jo jäätynyt umpeen. Jää oli ritisevän ohutta ja liikkui hiljalleen, liitoskohdat natisivat. Ylle oli satanut hento kerros puuterilunta. Koko horisontti oli samaa sinertävää harmaata. Taivaalla väreili asteen vaaleampaa valoa. Kameraan tallentuneet kuvatkin ovat enemmän mielenmaisemia, joissa ajelehtia.

2014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-012014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-022014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-042014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-052014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-062014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-072014-02-stellaharasek-helsinki-merensatamanranta-08

The day the sea froze.

INTERPOL – STELLA WAS A DIVER AND SHE WAS ALWAYS DOWN

Someone like you

Tosiasioita elämästä: kaksi kahvimukia on enemmän kuin yksi, oli se toinen sitten ystävän, siskon, isän, naapurin tai rakastetun. Lempeitä lumisateita ystävänpäivään, kaunokaiset!

2014-02-14-stellaharasek-joni-valentine

Wishing a lovely and lighthearted Valentine’s day to everyone out there.

KINGS OF LEON – USE SOMEBODY

Map of the problematique

Selkääni on hakattu viimeisen viiden kuukauden aikana mustaa mustetta viivoina, pisteinä ja varjoina. Se ei ole vielä valmis, mutta vilautetaan välillä valokuva, kun siitä on kyselty kovasti.

2014-02-stellaharasek-tattoo-ink-backpiece

Back piece by Anton from Legacy Tattoo.

Tuntematon mies näki baaritiskillä kuvan kuultavan valkoisen t-paidan läpi ja kysyi onko selässäni pohjapiirros. Tavallaan. Se on tähtikartta, sellainen jolla vain omistaja osaa navigoida.

Ainiin! Konseptuaalisiinkin karttoihin kuuluu ruksi, joka kertoo missä katsoja on. Omani löytyy oikeasta ranteesta, jossa näen sen joka päivä.

MUSE – MAP OF THE PROBLEMATIQUE

Makuuhuoneeseen muutti päiväpeitto

Makuuhuoneessa on lanseerattu uusi koiria kauhistuttava konsepti nimeltä päiväpeitto. Siitä taitaa olla vähintään vuosikymmen, kun edellisen kerran edes omistin päiväpeiton. Minusta vitivalkoiset ja harmaat lakanat ovat konstailemattomalla tavalla kauniit enkä ole halunnut peittää niitä. Äiti tosin sanoisi, että olen laiska – ja olisi siinä toki oikeassa.

2014-02-stellaharasek-kapteeninkatu-balmuir-12014-02-stellaharasek-kapteeninkatu-balmuir-3

Oli miten oli, Balmuirilta saatu pellavainen peitto on huolestuttavasti horjuttanut laiskamadon filosofiaani. Tykkään hillittömästi tuosta täydellisestä tummanharmaan sävystä, pellavan rennosti rypyttyvästä pinnasta ja siitä, miten peitto tuo koko huoneeseen ryhtiä. Myös siitä, että peitto on perinteisiin päiväpeittoihin verrattuna ohut ja laskeutuu sen ansiosta kauniisti valuen. Toiselta puolelta peitto on keskiharmaa, kätevästi siis käännettävissä, jos alkaa tuntua siltä, että vaihtelu virkistäisi. Paljon plussaa siitä, että peitto on valmistettu käsin kotimaassa.

2014-02-stellaharasek-kapteeninkatu-balmuir-42014-02-stellaharasek-kapteeninkatu-balmuir-52014-02-stellaharasek-kapteeninkatu-balmuir-6

Linen bedspread & kid mohair throw were gifts from Balmuir. Black painting by Marianne Nieminen. Black lamp by Selki-asema and Marimekko coffee mug from Finnish Design Shop (gifts received years ago). Black string lights from Granit. Most of the rest is vintage – trunks, old exercise ball, antlers, dreamcatcher etc.

Niin pitkälle en ole sentään päässyt, että petaisin peiton paikoilleen aivan joka päivä, mutta kiireettöminä aamuina kyllä. Keskimäärin kuusi minuuttia myöhemmin puoliksi myllätyn pellavapeiton alta löytyy kaksi kerän muotoista kohoumaa, jotka narisevat närkästyneesti, jos ne yrittää häätää. Olkoon, kyllä sinne sänkyyn mahtuu päiväpeiton lisäksi pari pikkukoiraa.

I haven’t bothered with bedspreads for years. I actually like the look of white and grey sheets in an unmade bed – so easy and effortless. Works well for someone as lazy as me. Well, as it turns out, the times they are a-changin’: I got a linen bedspread from a finnish brand called Balmuir and it’s just too beautiful to be left unused.

See you at the bitter end

Jos kuvittelette, että mäyräkoiran elämä on yhtä juhlaa, olette väärässä. Junolla on takanaan järkyttävä viikko. Maanantaina neito herätettiin siskonsa kanssa aamukävelylle keskellä yötä: kahdeksaltahan on vielä pimeää. Tiistaina ei päästetty syliin, koska palvelusväellä oli olevinaan tärkeämpää tekemistä (puhuivat “työstä”). Keskiviikkona tyttö teloi tassunsa! Tarpeetonta edes tähdentää, että onnettomuus oli hengenvaarallinen: nilkka nyrjähti peuhatessa sängyllä siskon kanssa. Tassuun sattui erityisen paljon silloin kun paikalla oli joku säälimässä.

Seuraavana aamuna varattiin aika eläinlääkärille. Juno käpertyi taksissa syliin, riiputti tassuaan ja oli hyvillään: vihdoin joku ymmärsi kuinka vakavasta tragediasta oli kyse. Eläinlääkärillä mieli musteni, kun selvisi, että lääkäri ei aikonutkaan hoitaa vammaa hellyydellä, huomiolla ja herkkupaloilla, vaan tassu oli ojennettava tutkittavaksi. Traumaattinen tutkimus huipentui kipupiikkiin, joka tuikattiin takalistoon ilman mitään varoitusta. Eläinlääkäri räjähti nauruun, kun näki potilaan sydänjuuriaan myöten järkyttyneen ilmeen. Sekin sydämetön hirviö.

Seuraavat päivät kuluivat hirvittävän hitaasti, sillä käsittämättömän pönttö konsepti nimeltä “sairasloma” kielsi säntäilyn, painimisen, kumikanan väijymisen ja muun sekoilun siskon kanssa. Särky palasi joka kerta kun piti mennä ulos, mutta peiton alle ei saanut silti jäädä potemaan. Sairaslomalainen sentään! Ei mitään sympatiaa!

Aivan kuin tässä kaikessa ei olisi ollut kärsimystä kyllikseen, surkea viikko huipentui sunnuntaikävelyyn läpi loskan ja kuran. Oli koleaa ja kylmää. Joka kadunkulmassa vaani valtameren kokoinen lätäkkö. Sisko varasti Kapteeninpuistikon parhaan kepin suoraan kuonon edestä. Paskakävely.

Toivonsa menettäneen mäyräkoiran turvasatama – untuvapeitoilla ja pellavalakanoilla aivan mäyräkoiraa varten pehmustettu peti – häämötti jo nurkan takana, kun kuraisen päivän koko karmeus selvisi keskellä eteisen lattiaa. Sana on liian kauhea kirjoitettavaksi, tavataan se kirjain kerrallaan: S-U-I-H-K-U.

2014-02-stellaharasek-junothedog-neverforget

Shampoolta tuoksuva toipilas ottaa sääliä ja sympatiaa vastaan lihapullalähetysten muodossa osoitteessa Kapteeninkatu, Helsinki.

Not a happy dachshund.

PLACEBO – THE BITTER END

The soft and the black

Sunnuntai-iltaa, kaunokaiset! Olen täysin unohtanut muutaman kuvan tietokoneeni kaoottisiin arkistoihin, mutta korjataanpa vahinko. Vuodenvaihteessa otetun kuvasarjan pääosassa ovat kuluneiden kuukausien lempipipo (tärkein tuntomerkki: niin kirkas, että näkyy kaivolta kotiin) ja Lumin nahkalaukku, jonka sain marraskuussa.

2014-02-stellaharasek-photobydoritsalutskij-12014-02-stellaharasek-photobydoritsalutskij-22014-02-stellaharasek-photobydoritsalutskij-3

XXL-kokoinen kaverini, Eco Supermarket Bag, vetää napaansa aivan kaiken mitä nainen voi kuvitella tarvitsevansa viikonloppumatkalla – tai sellaisena päivänä, kun työtapaamisesta on juostava suoraan treeneihin(!) ja treeneistä taas seuraavaan tapaamiseen. Silloin tekee kyllä mieli käpertyä kassiin itsekin ja tilata taksi kuljettamaan se perille.

2014-02-stellaharasek-photobydoritsalutskij-42014-02-stellaharasek-photobydoritsalutskij-5

Supermarket Bagin selkeä ja simppeli muotoilu on tullut tutuksi vuosien varrella, XL-kokoinen pikkusisko on ollut käytössä vuosikausia. Parasta uutukaisessa on se, että siihen mahtuu kaiken muun elämän lisäksi tärkein työkaluni, siis kolmetoistatuumainen MacBook. Olen tähän asti kantanut toimistopäivinä tykötarpeitani 2OR+byyatin vetoketjulaukussa – siitäpä Bruno taisikin tavatessamme saada päähänsä, että tarvitsen sille Lumin logolla varustetun kilpailijan… Sehän sopii! Kassi on kulkenut olalla niin treenipäivinä kuin viikonlopun pituisilla pikkureissuilla, seuraava lieneekin edessä jo pian.

2014-02-stellaharasek-photobydoritsalutskij-62014-02-stellaharasek-photobydoritsalutskij-7

Wool biker coat & black dress secondhand finds from Filippa K, trainers from Nike, neon beanie from Acne. Leather bag was received as a gift from Lumi.

Photos by Dorit Salutskij

THE CURE – DISINTEGRATION

I know the void

OOH! Olen käynyt keikoilla laiskanlaisesti kuluneina kuukausina. OKEI, olen käynyt laiskanlaisesti edes kaupungilla iltakymmenen jälkeen kuluneina kuukausina. Mutta 1. maaliskuuta on ehkä pidettävä elektrokeikan pituinen tauko talviunesta, kun brittiläislähtöinen Planningtorock saapuu Berliinistä Helsinkiin. Hypnoottinen The One soi toistolla koko viime kesän.


PLANNINGTOROCK – THE ONE