A perfect day to throw back your head pt II

Yhteistyössä Xylitol Jenkki

Vielä kerran tunteella! Seuraa viimeinen osa jännitysnäytelmässä nimeltä Stella opettelee hoitamaan hampaitaan. Hammaslääkärin vastaanotolla selvisi syy huonolle meiningille, jonka takia yhteistyö tuntui omalla kohdalla äärimmäisen ajankohtaiselta: neljä ärhäkkää reikää, hammaskiviesiintymä ja niiden iloisesta yhteisvaikutuksesta syntynyt ientulehdus. Eipä ihme, ettei mikään määrä hanakkaa harjaamista, lankaamista ja xylitolia auttanut – ensin olisi pitänyt korjata se varsinainen ongelma.

2014-06-30-stellaharasek-happyinthearchipelago-01

Hammaslääkärin tuoli on tullut toisisanoen viime viikkoina turhankin tutuksi, kun olen ravannut paikkailemassa purukalustoani. Viimeiseen reikään mennessä olin kyllästynyt kulkemaan loppupäivän puolet päästä puutuneena ja kysyin tuoliin rojahdettuani olisiko paikkaus tehtävissä ilman puudutusta. Toki, lääkäri vastasi hämmentyneenä, mutta yleensä kukaan ei halua. Päätin selvittää miksei. Suosittelen valintaa lähinnä kaltaisilleni, joiden kärsimättömyys on korkeampi kuin kipukynnys. Tekisin sen kyllä koska tahansa uudestaan – homma oli hoidettu alta aikayksikön! Ajattelin tosin pitää huolen siitä, että toiste ei tarvitse samoilla asioilla tulla. Säästyneet pennoset sijoitan ensi kerralla vaikkapa äkkilähtöön aurinkoon.

2014-06-30-stellaharasek-happyinthearchipelago-02

Yhteistyöhön kuulunut visiitti suuhygienistillä oli onnellinen ja opettavainen kokemus. Taidan olla ainoa, jolle tuli yllätyksenä, että maailma on muuttunut siitä kun minä olin kolme ja seisoin ensimmäisen kerran hammasharja kädessäni miettimässä mistä päästä sitä piti syödä. Olen harjannut hampaani vanhentuneilla ohjeilla vähän sinnepäin, langatessa ollut tarkkana kuin porkkana ettei lanka mene ienten alle siinä (vihje: sinne sen langan olisi nimenomaan pitänyt sujahtaa) ja toiveikkaasti elänyt uskossa, että xylitol estää happohyökkäyksiä olkalaukun sivutaskussa. Ai ei? Ei kuulemma.

2014-07-01-stellaharasek-archipelago-suvisaaristo-6

Nyt on puhtaat palikat suussa, uudet opit päässä ja helpottunut mieli. Kerrasta viisastuneena olen omaksunut uuden iltarutiinin: sen jälkeen, kun kadonnut kampa on paikallistettu ja ennen kuin alkaa kadonneen yöpaidan metsästys, on hampaille omistettu hetki, jossa ei hötkyillä. Ei liene sattumaa, että musta hammasharjani on kesäkuun viimeisinä päivinä ollut hajamielisen haahuilijan ainut asia, joka ei ole kroonisesti kadoksissa.

THE CURE – DOING THE UNSTUCK

The lazy sunbathers

Alan hitaasti muistaa mitä kaikkea lomalla kuuluu tehdä. Enimmäkseen ei mitään. Silloin tällöin voi laatia itselleen listoja ja jättää puolet kohdista tekemättä. Puolivahingossa sain kuitenkin istutettua talouden mehikasvitarhan uusiin multiin. Pidän tätä luonnollisesti mitalin arvoisena saavutuksena, jonka varjolla saa torkkua koko seuraavan päivän koirien keskellä tekemättä mitään tuottavaa.

2014-06-30-stellaharasek-potsandsucculents-12014-06-30-stellaharasek-potsandsucculents-22014-06-30-stellaharasek-potsandsucculents-32014-06-30-stellaharasek-potsandsucculents-5

Ruukut ovat sieltä sun täältä. Osan sain Granitista, loput on ostettu pienistä kukkakaupoista ja aloittelevan wannabe-puutarhurin taivaasta nimeltä Plantagen, jossa voi ei kannata käydä sekoittamassa päätään. Kaikki ovat sopivasti kolhoja ja kolhiintuneita – ajattelin, että keskivertoa karuimmissa ruukuissa kirkkaanvihreät mehikasvit pääsevät oikeuksiinsa.

Just a few photos from the diary of an aspiring gardener.

MORRISSEY – THE LAZY SUNBATHERS

Takes an ocean not to break

Kun olin pieni, isäni Jeepin katolla tönötti ympäri vuoden maastonvihreä kanootti. Se kulki mukana kaikkialla, sillä mikä tahansa telttaretki, kansallispuistopiknik tai sunnuntaiajelu saattoi vanhempieni mielestä tarjota mahdollisuuden melontahommiin. Minä istuin kanootissa puettuna pelastusliiviin, kiljahtelin riemusta ja yritin pyydystää tysrkyjä kämmeniini.

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-12014-06-28-stellaharasek-sailsup-22014-06-28-stellaharasek-sailsup-32014-06-28-stellaharasek-sailsup-4

Olennaisilta osin mikään veneilyssäni ei ole muuttunut muutamassa kymmenessä vuodessa. Pelastusliivi on vaan vaihtunut suurempaan. Liian usein en pääse vesille, itsehän en osaa kuin soutaa. Olen katsellut sillä silmällä Kaivopuiston rannassa kelluvaa soutuvenettä nimeltä Kalapuikko – ehdoton suosikkini kaikista rantaan parkkeeratuista paateista! – ja miettinyt suostuisiko omistaja myymään sen.

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-52014-06-28-stellaharasek-sailsup-62014-06-28-stellaharasek-sailsup-72014-06-28-stellaharasek-sailsup-82014-06-28-stellaharasek-sailsup-9

Kalapuikossa vietettyjä kesäpäiviä odotellessa voin onneksi todeta valinneeni yhtiökumppanini viisaasti, sillä he omistavat ystäväporukalla purjeveneen. Ei tarvinnut kahdesti kutsua, kun he ehdottivat purjehdusta Suvisaaristoon. Pakkasimme kamat, puimme purjehduksenkestävät kengät ja loikkasimme kannelle. Kapteeninkadun koirat jäivät Mikon seuraksi kotiin, perämiehiksi lähtivät kaksi muuta pätevännäköistä laivakoiraa.

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-132014-06-28-stellaharasek-sailsup-112014-06-28-stellaharasek-sailsup-102014-06-28-stellaharasek-sailsup-142014-06-28-stellaharasek-sailsup-12

Olen oppinut viime päivinä purjehtimisesta kolme asiaa. Kannella liikkuessa on pidettävä kiinni köydestä tai vaijerista ettei putoa mereen (epäilen tosin, että tämä on lähinnä minua varten määritetty sääntö). Perillä avataan aina maihinnoususkumppa (tästä säännöstä pidän paljon). Poikaystäväni näyttää kuumalta avatessaan kannella purjeita (se ei tullut yllätyksenä, sillä mielestäni hän näyttää kuumalta aina).

2014-06-28-stellaharasek-sailsup-152014-06-28-stellaharasek-sailsup-162014-06-28-stellaharasek-sailsup-172014-06-28-stellaharasek-sailsup-182014-06-28-stellaharasek-sailsup-19

Loman aloittaminen pienellä purjehduksella on ainakin yhden kerran kokemukseni perusteella kannatettava konsepti. Kalenteri ja kiireet jäävät maihin, kilometri kilometrilta kallonsisäinen kiristys häviää. Voisin viettää kokonaisia päiviä katsellen merta. Katse horisontissa, laivakoira kainalossa.

THE NATIONAL – TERRIBLE LOVE

Just like heaven

Yksi sana, kaunokaiset: LOMA! Satakoon vaikka satakiloisia rakeita tai tulkoon räntämyrsky, aivan sama. Minä hyppään nyt veneeseen ja painelen saareen. Heitin kassiin viltin, kirjoja, kuohuviiniä ja villasukat. Sen jälkeen en keksinyt muuta pakattavaa. Selvä merkki hyvästä reissusta.

2014-06-26-stellaharasek-onanisland

Kuvan saari ei liity asiaan, vaikka määränpäämme ei mainittavasti isompi olekaan. Ainiin, pakkasin kamerankin – kuvia luvassa.

Gone fishing.

THE CURE – JUST LIKE HEAVEN

Clap along if you feel like happiness is the truth

Seesteinen sadepäivä Kapteeninkadulla: yksi kastelee kukkia, toinen kuljeskelee huoneesta toiseen kameransa kanssa. Kolmas ilmestyy kutsumatta kaikkiin kuviin. Koirat kuorsaavat pikkurinkeleinä peiton alla, tietävät että parempi pysyä piilossa, ellei halua joutua kävelylle. Korvaton ikearotta on unohtunut keskelle lattiaa.

2014-06-22-stellaharasek-mirror-1
2014-06-22-stellaharasek-mirror-2

Staying in on a rainy day.

PHARRELL WILLIAMS – HAPPY

Love is all I’ve got

Sateisen sunnuntain soundtrack on sitäkin aurinkoisempi. Olen kuunnellut tätä koko päivän, saa nähdä koska turkulainen saa tarpeekseen ja takavarikoi soittolistani.


FEED ME & CRYSTAL FIGHTERS – LOVE IS ALL I GOT

Off the map

Tällä kertaa koko kaveripiiri, me mukaanlukien, jäimme kaupunkiin, mutta viime vuonna keskikesän juhla vietettiin Pohjanmaalla perinnesuomalaisessa päiväunessa. Oli mökki, järvi, laituri, soutuvene, sauna ja vahtikoira. Olkoonkin, että se vahti lähinnä kärpäsiä ja kun sanon “vahti”, tarkoitan “söi”. Nukuin saunatuvassa kesäheilani kainalossa, hyödytön vahtikoira käpertyneenä polvitaipeeseen. Saunan terassille unohtuneessa radiossa joku lauloi kuin lämmin vesi, joka lainehtii. Postikortteja Pohjanmaalta.

2014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-12014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-22014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-32014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-42014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-52014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-62014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-72014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-82014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-122014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-102014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-112014-06-20-stellaharasek-midsummerdream-9

A midsummer night’s dream.

ETERNAL SUNSHINE OF THE SPOTLESS MIND (2004)

Yeah I know we’ll be alright

Tämän(kin) kesän lempikengät: Ann Demeulemeesterin simppelit sandaalit, joiden nahkaremmit kiertyvät nilkkojen ympärille. Tykkään niiden huolettomuudesta, se tarttuu. Ei voi murehtia tekemättömiä töitä tai pesemättömiä pyykkejä jaloissaan sandaalit, jotka huokuvat kesää, kuumaa hiekkaa ja uneliaita iltapäiviä.

2014-06-19-stellaharasek-anndemeulemeester-sandals-1
2014-06-19-stellaharasek-anndemeulemeester-sandals-4
2014-06-19-stellaharasek-anndemeulemeester-sandals-2
2014-06-19-stellaharasek-anndemeulemeester-sandals-3

Sandaalit löytyivät vuosi pari sitten muhkealla aleprosentilla varustettuna edesmenneen Helsinki10:n alelaarista, viimeinen pari ilmiselvästi odotti minua. Sitä putiikkia on kyllä vieläkin ikävä.

SAY LOU LOU – JULIAN

Found you in a chain of flowers

Päivän mielipiteeni on, että harsokukat ovat kukkakaupan aliarvostetuimmat ja väärinymmärretyimmät kaunottaret. Kestävät kauniina kauan eivätkä maksa maltaita. Mukaviattoman valkoiset, salaisesti villit kukat ovat rönsyilleet keittiön ikkunalaudalla jo tovin. Tänään julistin ne virallisiksi juhannuskukiksi. (Mistä tulikin mieleen pitäisikö kaivaa esiin konsepti nimeltä juhannusoksa?)

2014-06-18-stellaharasek-flowers-012014-06-18-stellaharasek-flowers-022014-06-18-stellaharasek-flowers-03

Juhannuksen kuuma vinkki: jos kulkureittisi vievät niityn ohi, koiranputket ajavat melkein saman asian.

Midsummer flower power.

THE CURE – A CHAIN OF FLOWERS

White heat gonna make me go blind

Velvet Undergroundilta nyysitty otsikko on optimistinen, ulkona ei varsinaisesti ole kuumuuteen kärventymisen vaaraa. Sokeutua toki saattaa silmään osuvasta nyrkinkokoisesta rakeesta. Perinnesuomalainen juhannussää! Mutta viis juhannuksesta, sillä meitsin loma alkaa näillä näppäimillä ja sitä varten olen tilannut hellettä. Sääjumalat eivät ole ottaneet palautetta kuuleviin korviinsa, luotan vakaasti siihen, että tiukat tilaukset toimivat paremmin.

2014-06-18-stellaharasek-onthestreet-12014-06-18-stellaharasek-onthestreet-2

Koleampia kesäpäiviä varten on onneksi olemassa lämpimiä asioita, kuten mäyräkoiria, poikaystäviä ja lempitakkeja. Gaudetesta muutama vuosi sitten hankittu IROn jakku on ohut, mutta pitää kaikessa pörröisyydessään tuulen loitolla. Jakussa nerokkainta on se, että se on klassisen skarppi sopivasti rähjäisellä tavalla. Yhdistä korkoihin ja farkkuihin ja tadaa, olet varustautunut mihin tahansa yllätyspalaverista yllätyshumalaan.

2014-06-18-stellaharasek-onthestreet-32014-06-18-stellaharasek-onthestreet-5
2014-06-18-stellaharasek-onthestreet-4

Staying warm during the Finnish summer. Jacket by IRO from Gaudete, perforated leather backpack and linen knit Filippa K, boyfriend jeans Zara, sunglasses Randolf Engineering.

Niukka jakku ei toki pelasta silloin kun märkää räntää sataa suurina tiskirätteinä päin näköä. Myönnetään, että viime päivinä olen kuljeskellut villakankaisessa parkatakissa, hautautuneena huppuun ja kaulahuiviin. Olipa hyvä, etten tullut vieneeksi sitä vielä vinttiin! Kaikella on tarkoitus. Toivottavasti räntäsade kesäkuussa tarkoittaa, että kesä jatkuu pitkälle syyskuuhun.

Photos by Dorit Salutskij

VELVET UNDERGROUND – WHITE LIGHT WHITE HEAT

A perfect day to throw back your head

Yhteistyössä Xylitol Jenkki

Kas, totuuden hetki on käsillä. Heittäydyin tovi sitten täysin itsekkäistä syistä mukaan kampanjaan, joka vei minut hammaslääkäriin. Kyllä. Minulla on vaatimaton kolmenkymmenenkahden vuoden historia siitä, etten pidä huolta itsestäni. Tämän vuoden teema näyttää olevan tuon epäkohdan korjaaminen, joten ajattelin, että hampaista on hyvä aloittaa.

Kammoan lääketieteellisiä toimenpiteitä, mutta hammaslääkärivisiittejä en ole jostain syystä muistanut ikinä pelätä. Siitäkään huolimatta, että muutamat männävuosien viisaudenhammasoperaatiot ovat kaikkine epäonnistumisineen lähennelleet eeppisiä sfäärejä – ikisuosikkinani kerta, kun puudutus lakkasi yhtäkkiä toimimasta kun hammasta kiskottiin pihdeillä pala kerrallaan irti leukaluusta. Viime vuosina tehty oikomishoito sujui onneksi ongelmitta (ellei ongelmaksi lasketa sitä, että koira söi ensimmäisen oikomiskojeen) ja paikkasi siinä sivussa aiemmin syntyneitä kaunoja purukalustooni kajoavia ihmisiä kohtaan. Silloin myös päätin suosia jatkossa yksityisen sektorin palveluita silloin kun tarvitsen hammaslääkäriä. Joistakin asioista vaan kannattaa maksaa.

2014-06-17-stellaharasek-xylitoljenkki-1

Yhteistyön tiimoilta minulle varattiin aika PlusTerveys City-Hammaslääkäreiltä, joiden vastaanotto – ensimmäinen yllätys – sijaitsee Stokkaa vastapäätä. Olen kiireinen, mutta ennen muuta äärimmäisen laiska. Kiitin siis kaikkia laiskamatojen jumalia siitä, että kerrankin ei tarvinnut poistua kantakaupungista päästäkseen lääkäriin. Aina kun puhutaan arjen luksuksesta, mainitaan kukat tai itsetehty jalkahoito (arghhh) tai luksuslaatua tihkuva luomutee. Minusta arjen luksusta on se, että pankkiasiat voi hoitaa puhelimitse peiton alta, lähikaupasta saa kaiken mitä tarvitsee ja lääkäriin pääsee kätevästi alle kymmenessä minuutissa kotiovelta.

Toinen yllätys: minua ei odottanutkaan ankea sairaalaympäristö, vaan valoisa ja viihtyisä tila, jossa vastaanottovirkailijan vieressä terälehtiään ojenteli pöyhkeä pioni. Mutta mennäänpä suoraan kolmanteen yllätykseen, joka selvisi heti kun kävin hammaslääkärin tuoliin istumaan: suuni on täynnä, siis täyn-nä reikiä! En edes muista koska hampaissani olisi edellisen kerran ollut reikä – ja nyt niitä on neljä. NELJÄ! Saako kiroilla? Kalenteriin on merkattu treffit niin hammaslääkärin kuin suuhygienistin kanssa, sillä iloisena lisänä löytyi hammaskiveäkin enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

2014-06-17-stellaharasek-xylitoljenkki-2

Teoriani on: se, mitä kuvittelee olevansa ja tekevänsä, on toisinaan usein täysin eri asia kuin se mitä todellisuudessa on ja tekee. Olen ajatellut aina hampaitani enemmän kuin keskivertokansalainen, ainakin uskon niin – milloin murehtinut vinoja hampaitani, milloin hermoja painavia viisaudenhampaitani, milloin niistä koituneita kolmeviikkoisia kuumekausia. Hampaiden harjaaminen on ollut koko elämäni ajan tärkein tapani kaunistautua ja valmistautua. Jossain vaiheessa olen saanut päähäni, että olen tosi hyvä tässä hommassa. Papukaijamerkki otsaan ja baanalle!

Vasta kuluneiden kuukausien oireet ovat saaneet oivaltamaan, että kaikki ei ehkä olekaan kunnossa. Asioita sattuu ja tapahtuu, kun tuudittautuu turvalliseen tunteeseen siitä, että tekee kaiken oikein – ja sitten unohtaa keskittyä. Olen tainnut harjata huolimattomasti, unohtaa lankauksen liian usein. Juoda liikaa kahvia, syödä salaa sokeria hampaidenpesun jälkeen. Xylitolia kuvittelin pureskelevani melkein päivittäin, kunnes tajusin, että viimeisin ostamani purkkapaketti on muuttunut jo ajat sitten tomuksi olkalaukun taskunpohjaan. Hups.

2014-06-17-stellaharasek-xylitoljenkki-3

Ehkä tämä on samanlainen asia kuin se, että minä kuvittelin olevani pitkä ja uljas, tiedättekö, melkein amatsonimainen ilmestys – koroilla kohoan sentään yli 180 sentin pituuteen! Sittemmin elämäni miehet, kämppäkaverini ja poikaystäväni, ovat korjanneet harjakuvitelmiani ja valaisseet minua siitä, että olen lähinnä pieni ja huvittava.

Oppia ikä kaikki. Palataanpa asiaan, kun kalenteriin kirjatut hammaslääkärikäynnit ovat ohi. Toivon mukaan päähän on siinä vaiheessa saatu reikäpaikkojen lisäksi vähän hammashoitoaiheista valistusta.

THE CURE – DOING THE UNSTUCK

Waiting for the right time

Kosteiden kesäpäivien hyvä puoli: saa käyttää lempinahkarotsiaan ja solkikenkiä, jotka kilisevät kävellessä. Ryhti oikenee yrittämättäkin, kun kilometrin päässä kuullaan, että täältä meitsi tulee. Vagabondin nahkanilkkurit on hankittu vuosia sitten ja symbioottinen suhteemme jatkuu yhä.

2014-06-16-stellaharasek-leatherjacket-01

Buckle up, I say! The black ankle boots are one of my favourites. Perfect for a rainy summer day.

M83 – MIDNIGHT CITY