Tämän kesän teema on ollut Helsingin sisäsaariston haltuunotto. Suosikkisaareni ovat ne, jotka sijaitsevat Kaivopuiston ja Merisatamanrannan edustalla: yhteysveneiden laitureille kipittää kotiovelta muutamassa minuutissa, venematka taittuu vielä sukkelammin. Perillä odottavat rantakalliot, hiekkarannat, aallonmurtajat, ravintolat ja avomeri. Olemme bonganneet horisontista niin purjeveneitä kuin pyöriäisiä, jotka ovat ilmeisesti polskineet tiensä pohjoiseen lämpimien merivesien mukana.
Liuskasaaressa sijaitseva Ravintola HSS Boathouse tuli tutuksi jo muutama vuosi sitten, kun osuin paikalle työni kautta. Yli sata vuotta saarella sijainnut Helsingfors Segelsällskapin kerhorakennus on valjastettu jo vuosia sitten ravintolaksi, joka ruokkii niin purjehtijat kuin muut merinäköalaa arvostavat nälkäiset. Sain tovi sitten blogin kautta kutsun tulla tutustumaan paikan uudistettuun ruokalistaan, joten kutsuin ystävät mukaan ja loikkasin veneeseen.
Yksi syy lisää pitää kallioisesta Liuskasaaresta ja siihen sillalla yhdistetystä Liuskaluodosta: yhteysveneen laituri sijaitsee Kapteeninkadun päässä. Ei tarvitse kuin lasketella fillarilla kotikatu alas Merisatamanrantaan, niin on jo perillä. Yhteysvene huristelee edestakaisin Liuskasaarelle Liuskaluodon kautta kahdenkymmenen minuutin välein. Tuuli tukassa taitettu venematka kestää vain kolmisen minuuttia. Siinä ajassa ei maailma ehdi mullistua, mutta arki jää kyllä maihin. Siinäkin syy lorvia saarilla niin paljon kuin mahdollista. Työt, laskut ja pyykkipinot eivät kummittele, kunhan välissä on vettä.
HSS Boathousen pyöreän salin kaikista ikkunoista näkee merelle, mutta suosikkini on kaupungin kaunein terassi. Siellä on kaikki mitä ihminen kiireettömään kesäiltaan tarvitsee eikä mitään enempää: puiset pöydät, tyynyillä varustetut tuolit, valkoiset aurinkovarjot ja näkymä suoraan avomerelle. Hämärtyvässä illassa kauas horisonttiin katoavat laivat kimmeltävät satojen pienten valojensa valaisemina kuin timantit.
On toinenkin suosikkipaikka: ravintolassa on lähes kokonaan lasitettu kuisti, joka vie terassille. Ikkunan ääreen mahtuu pitkä pöytä, joka katettiin tällä kertaa meille. Keittiöllä oli vapaat kädet ja pöytään kannettiin kuohuvan kera valikoima uuden New England -henkisen listan rennoista herkuista – alkajaisiksi sea food platter, jonka katkaravut, mustekalat, hietasimpukat ja osterit katosivat parempiin suihin alta aikayksikön. Voisin elää settiin kuuluvilla savustetuilla katkaravuilla koko kesän. Lisätilauksena lautaselle olisi saanut myös puolikkaan tai kokonaisen grillatun hummerin – jos mahaan olisi mahtunut.
Listalta löytyy merellistä äyriäis- ja grilliruokaa, joka sopii kyllä kesään kuin minttu mojitoon. Koko seurueen ehdottomiksi suosikeiksi nousi fish’n’chips -annos, johon oli koottu olutkuorrutettua turskaa ja paksuja, käsintehtyjä ranskalaisia. Sanon vaan, että menkää ja maistakaa – kerrasta jää koukkuun. Kovana kakkosena: briossiin tehty kuningasrapuhodari, jonka viimeisistä paloista sai kinata.
Ihana ilta, hyvä mieli ja maha täynnä. Kiitos kaunis keittiölle safkasta, ravintolalle kutsusta ja kunniamaininta Teemulle, loistotarjoilijalle, joka ilmestyi kuin taikaiskusta täyttämään lasimme vaaleanpunaisella samppanjalla, jos ne uhkasivat edes hetkeksi tyhjentyä.
PHOTOS BY STELLA HARASEK
