Kaftaanit kiinnostaa

✖ SANTORINI, GREECE

Teen harvoin hankintoja ulkomaanmatkoilta, mutta Santorinille pakkasin mukaan pienen salaisen ostoslistan. Listalla luki ensimmäisenä valkoisia, ohuita ja mielellään pellavaisia kaapuja ja kaftaaneja. Kreikan saaristo on kaikeksi onneksi valkoisten kaftaanien luvattu maa: niitä myydään jokaisessa kujankulmassa kaikissa mahdollisissa malleissa, joten löysin rantahengailuun sopivan huitulan etsimättä aivan ensimmäisten päivien aikana.

2014-10-14-stellaharasek-whiteonwhite

Hippihuitula puetaan huolettomasti pelkkien bikinien päälle. Paras asuste: jäiden keskellä viilenevä viinipullo ja lasit neljälle. Pullo roseeta nimittäin maksaa Kapari Natural Resortin huonepalvelusta tilattuna kokonaiset kaksikymmentäneljä euroa.

PHOTOS BY MIKKO RASILA

Come closer and see, pt II

Yhteistyössä FemtoLasik

Palaan paljon toivottuun aiheeseen, joka tunnetaan Kapteeninkadulla nimellä lazer lazer eyes höystettynä lasersädettä hyvin väljästi muistuttavalla käsiliikkeellä. Kröhöm. Muualla jatkuvasti yleistyvä toimenpide lienee tutumpi silmien laserleikkauksena. Valokuvaajakämppikseni (ja varsin monen ystäväni) silmät on nimittäin leikattu ja minä olen ollut joukon sokea lepakko, jota pitää estää räpiköimästä auton alle. Yksi niistä lukuisista syistä, miksi keväällä päätin minäkin mennä laseroitavaksi.

Marssin ennakkoarvioon selkä suorana ja sydän kurkussa. Kaikki mahdolliset silmiin liittyvät toimenpiteet jännittävät minua. Lisäksi olin jo ehtinyt lietsoa itseni niin hillittömään intoon silmälasittomasta elämästä, että pelkäsin ettei leikkaus soveltuisi sittenkään silmilleni. Soveltuvuusvaatimuksista löytyy lisätietoa verkosta, mutta vasta ennakkoarviossa saadaan varmuus esimerkiksi sille, että silmän sarveiskalvon paksuus riittää leikkaukseen (useimmissa tapauksissa vastaus on kyllä).

2014-10-14-stellaharasek-femtolasik-01

FemtoLasikin väki sai onneksi toimenpidekammoisen neurootikon rauhoittumaan alta aikayksikön. En tiedä miten he sen tekevät. Se alkoi heti ovelta. Kaikki vastaanottovirkailijasta optometristiin olivat niin rauhallisia, ystävällisiä ja huumorintajuisia tyyppejä, että unohdin jännittää. Myöhemmin opin, että tiimi on työskennellyt pitkään yhdessä ja tuntee toisensa vuosien takaa. Se näkyy kyllä harvinaisen hyvänä yhteishenkenä ja ilmapiirinä koko paikassa.

2014-10-14-stellaharasek-femtolasik-02

Ilmeni myös, että ennakkoarviossa ei ollut mitään varsinaista jännitettävää. Sarveiskalvo oli muutamassa sekunnissa tarkistettu ja hyväksytty. Ennakkoarvioon sisältyvän näöntarkastuksen teki optometristi Arja Karjalainen, jonka into omaan työhönsä tarttui. Sovittelimme erilaisia linssejä silmieni eteen lopulta vähän huvinkin vuoksi, kun Arja huomasi, että entisen graafikon – olkoonkin likinäköinen ja hajataittoinen – haukankatse erottaa harvinaisen hyvin nyansseja väreissä ja muodoissa.

Tapasin myös leikkaavan lääkärini, Juhani Pietilän, joka on tehnyt päätähuimaavan pitkän työuransa aika tuhansia onnistuneita leikkauksia. Pohjoisesta tuttu murre olisi jo pelkällään riittänyt hälventämään loputkin huoleni. Niitä olivat: voinko pilata leikkauksen yskäisemällä tai sähläämällä kesken kaiken (en voi, sillä laser pysähtyy alta sekunnin murto-osan, jos liikun millinkin) ja sattuuko leikkaus (ei, tuntuu korkeintaan epämukavalta).

2014-10-14-stellaharasek-femtolasik-03

Ja niin – pääsin ennakkoarviosta läpi puhtain paperein. Sovimme leikkausajan parin viikon päähän. Kerron leikkauksesta lisää pian.

Laserleikkausta harkinneille tai siitä kiinnostuneille tiedoksi, että FemtoLasik tarjoaa blogini lukijoille 10% alennuksen leikkauksesta. FemtoLasikin sivuilta voi kurkata alennuksen tarkemmat tiedot ja halutessaan myös varata itselleen ilmaisen ennakkoarvion, joka ei sido mihinkään. FemtoLasik on toiminut syksystä alkaen Silmäaseman Silmäsairaalassa Citycenterissä, keskellä kaupunkia.

FemtoLasik
Silmäaseman Silmäsairaala
Citycenter
Keskuskatu 6 E (3 krs)

Photos by Mikko Rasila

THE CURE – A FOREST

I don’t need love, I’ve got my band

Me olemme yhä välimerellisissä maisemissa, mutta hotellihuoneeseen unohtuneeseen puhelimeeni oli saapunut mahdollisesti vuoden paras kuva, jonka sain luvan jakaa. Luna ja Juno viettävät viikon siskonsa luona ja kokivat eräänä iltana järkytyksen, kun koko kolmikko joutui tavallista kuraisemman kävelylenkin jälkeen kylpyyn. Ei edes suihkuun (aivan tarpeeksi traumaattista sekin) vaan kylpyammeeseen.

2014-10-13-stellaharasek-dachshund-sisters

Ääritilanteissa luonne-erot tulevat esiin. Oikealta vasemmalle: uljas Sylvia, joka diivailee tassu koholla, pyöreäsilmäinen Juno, joka on pakahtua ylpeyteen siitä että hän on puhdas ja tuoksuu toffeeshampoolta – ja täysin suivaantunut Luna, joka suunnittelee pakoa.

Photo by Lauri Koski

THE RADIO DEPT. – I DON’T NEED LOVE I’VE GOT MY BAND

Santorinin kaunein hotelli ~ Kapari Natural Resort

✖ SANTORINI, GREECE

Torstai-ilta Santorinin saariryhmän isoimmalla saarella, Thírassa, meni totutellessa hotellilta avautuvaan maisemaan. Ensimmäinen etappimme, Kapari Natural Resort, sijaitsee nimittäin kalderan reunalla. Horisonttia oli ensimmäisenä iltana vaikea erottaa, taivaan ja meren raja jäi utuisen merisumun taakse. Kirkkaina päivinä näkee kuulemma Kreetaan asti.

2014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-12014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-2 2014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-3

Meren yläpuolelle kohoava jyrkänne sai alkunsa tuhansia vuosia sitten kun tulivuori räjähti valtavalla voimalla ja romahti keskeltä, muodostaen kalderan, kattilanmuotoisen laakson, joka täyttyi vedellä kun osa tulivuoren seinämistä vajosi mereen. Hullu ajatus, että sirpinmuotoisen Santorinin pääsaaren keskellä loiskuvat aallot olivat joskus laavaa. Tulivuoritutkija Harasekin pakkomielteet nostavat taas päätään.

2014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-42014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-5 2014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-6

Keskellä kalderaa nousevat mustat kalliot, Néa Kaméni ja Palaiá Kaméni, ovat se mitä tulivuoresta on enää näkyvissä. Yhä aktiivinen tulivuori on Santorinin asukkaiden (ja matkailijoiden) onneksi nukkunut viime vuosina. Saaren pohjoispuolella sijaitsee toinen, merenalainen tulivuori, joka on tiettävästi virkumpi ja vaarallisempi tapaus.

2014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-72014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-82014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-9

Maisemat ovat epätodelliset. Katsoin ennen matkalle lähtöä kuvia ja kuvittelin tietäväni mitä odottaa, mutta mikään kuva ei (eivät nämäkään) tee oikeutta todellisuudelle. Hotellimme on sijoittunut Imeroviglin kylään saaren keskikaareen, josta näkee saarisirpin molempiin päihin. Pohjoispäässä sijaitseva pikkukaupunki Oia loistaa yössä tuhansin pienin valoin. On vaikea uskoa, että on ihmisiä, jotka syntyvät ja asuvat näiden näkymien keskellä. Heräävät aamuisin hengästyttävään maisemaan, joka on joka päivä erilainen.

2014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-102014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-11

Santorini on kuuluisa auringonlaskuistaan. Aurinko tipahtaa horisontin taakse kuudelta, tuntia myöhemmin on pilkkopimeää. Väliin mahtuu hillitön määrä hattaraa vaaleanpunaisesta vaaleansiniseen, turkoosiin ja liilaan. Ensimmäisenä iltana katselimme niitä hotellin uima-altaasta, infinity poolista, jonka reuna katoaa maisemaan. Vedenpinta heijasti jokaisen auringonlaskun värin. Olen nähnyt unia, joissa näyttää tältä.

2014-10-12-stellaharasek-santorini-kaparinaturalresort-12

Palaan pian asiaan… kunhan maltan.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Astetta parempi toimistopäivä

Tervehdys Santorinin saarelta! Liikkuva toimistomme näyttää tänään kovin toisenlaiselta kuin vielä toissapäivänä. Muistikortinlukijoiden, ulkoisten kovalevyjen, latureiden, kalentereiden, muistiinpanojen, järsittyjen lyijykynien ja matkaoppaiden lisäksi on lasi kylmää roseeviiniä, kahdenkymmenenkuuden asteen lämpötila ja sydämen pysäyttävä näkymä kalderan ylle viiden metrin päässä työpöydästämme. Palataan pian asiaan.

2014-10-10-stellaharasek-santorini-workinggirl-12014-10-10-stellaharasek-santorini-workinggirl-22014-10-10-stellaharasek-santorini-workinggirl-32014-10-10-stellaharasek-santorini-workinggirl-42014-10-10-stellaharasek-santorini-workinggirl-5

Leather bag by Samuji. Sunglasses by Thierry Lasry from Trend Optic. Textile charging cable by Le Cord was received as a gift from Sofinah.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & MIKKO RASILA

Matkalla Kreikan saaristoon

Kaikenlaista sitä kerkeäväinen ihminen ennättää seitsemän tunnin lennon aikana. Ottaa torkut ja herätä kuola poskella siihen, kun lentoemäntä ojentaa kahvin – kiljuva kofeiinintarve oli ilmeisesti luettavissa olemuksesta. Kyllästyä kirjaansa kuusitoista kertaa, lukea lehden kannesta kanteen. Syödä ensimmäisen hyvän lentokoneleivän naismuistiin (kursailematta annosteltu gouda oli sen salaisuus). Ottaa valokuvia, ladata ne koneelle. Kirjoitan tätä kymmenen kilometrin korkeudessa. Kurjemmissakin maisemissa on joskus kirjoitettu.

2014-10-09-stellaharasek-totheskies-022014-10-09-stellaharasek-totheskies-11

Kaiken tämän jälkeenkin jäljellä on vielä kaksi tuntia matkantekoa – mutta en valita! Kun metsästimme lentoja välille Suomi – Santorini, suurin osa matkapäivillemme osuneista vaihtoehdoista sisälsivät kaksi välilaskua ja kestivät kuudestatoista yli kahteenkymmeneen tuntiin. Sopivimmat lennot löytyivät lopulta kertalaakista matkahakusivusto momondosta, joka lähti kanssamme yhteistyöhön ja tarjosi työmatkamme lennot. Hakua on kovin helppo suositella, kun se tarjosi ensimmäisenä lentoja, jotka olivat sekä halvimmat että lentoajaltaan lyhyimmät. Omatoimisesti orientoitunut matkanjärjestäjä kiittää ja kuittaa.

2014-10-09-stellaharasek-totheskies-01

Ei voi kuin onnitella itseään omasta upeudestaan yhden tunnin yöunien jälkeen. Onneksi Rimowani ovat iskussa.

2014-10-09-stellaharasek-totheskies-032014-10-09-stellaharasek-totheskies-04

En ymmärrä miten on mahdollista, että matkalle lähtöni noudattaa joka kerran samaa tuskastuttavaa kaavaa. Minä sentään suunnittelen lähtemisiäni nykyisin. Aikataulutan työni niin, että matkaa edeltävänä iltana kaikki on tehty ja aikaa jää pakkaamiseen. Mietin matkagarderoobin valmiiksi: silkkihousut ja pellavaisia t-paitoja, muutama neule viileämpiä iltoja varten, pieni laukku, sandaalit joilla jaksaa kävellä. Kamerakalusto on pakattava hyvin, muistikortit tyhjennettävä, akut ladattava valmiiksi. Päätän siivota ennen kuin lähden, jotta kaoottinen koti ei pahentaisi palatessa matkaltapaluumasennusta. Lähtöpäivänä tahdon olla levännyt ja levollinen, juoda kaikessa rauhassa juoda kahvin ja laskeutua matkatunnelmaan. Tarvitsen aina hetken siirtymiseen – fyysinen minä saattaa olla vikkelä kintuistaan, mutta sielulla kestää tovin tajuta mihin se maallinen tomumaja taas karkasi.

2014-10-09-stellaharasek-totheskies-052014-10-09-stellaharasek-totheskies-06

En tiedä mitä aukottomien suunnitelmieni ja todellisuuden välissä tapahtuu, mutta lopputulos on aina sama. Saan tietokoneen suljettua kaksi tuntia ennen kuin on lähdettävä lentokentälle. Kahmin lattialta sylillisen mustia ja harmaita vaatteita, työnnän matkalaukkuun sen mikä sinne mahtuu ja toivon, että se sisältää riittävän määrän mitenkuten yhteensopivia yhdistelmiä. Panostan siihen, että liput ja passi ovat mukana ja luotan siihen, että matkakohteesta löytyy tarvittaessa kaikki muu. Yöunista on turha elätellä toivoakaan, jos lähtö ajoittuu aamuun.

2014-10-09-stellaharasek-totheskies-072014-10-09-stellaharasek-totheskies-08

Tällä kerralla onnistuin sentään yhdessä tavoitteistani: kotona on puhtaat lattiat, kaapit järjestyksessä, sängyssä odottavat puhtaat lakanat ja jääkaapissa on purkillinen kahvimaitoa, joka säilyy paluuseemme saakka. Työvoitto tämäkin. Ehkä ensi kerralla ehdin nukkua pidempään kuin tunnin? Kuka tietää.

2014-10-09-stellaharasek-totheskies-092014-10-09-stellaharasek-totheskies-10

Matka hajamielisestä humanistista järjestäytyneeksi kansalaiseksi on yllättävän pitkä ja kivikkoinen, mutta en anna sen lannistaa. Ohitimme Alpit muutama tunti sitten, nyt lentokoneen ikkunasta näkyy jo lupaavan merellisiä maisemia. En malta odottaa. Palataan pian.

Photos of me by Mikko Rasila

See you some day

Syksy on ollut siitä(kin) ihana, että olen saanut painella pitkin katuja poikkeuksellisen pitkään lempitilassani, jalat paljaina kengissään. Kiitän lämpimillä leveysasteilla vietettyä lapsuuttani siitä, että sukaton elämä maistuu huolettomuudelta. Tilaan lisää näitä vuosia, kun paljasjalkaisten sesonki kestää pidempään kuin villasukkakausi!

2014-10-08-stellaharasek-korkeavuorenkatu-012014-10-08-stellaharasek-korkeavuorenkatu-02

Mutta mikään ilo ei kestä ikuisesti. Alkuviikosta kaivoin sukat ensimmäisen kerran kaapista – siitä tietää, että talvi tulee. Toinen takuuvarma merkki on, että ensimmäisen kerran tänä syksynä on kylmä, vaikka varustautuisi viidellä villakerroksella. Tiedättehän sen luihin ja ytimiin tunkeutuvan kylmyyden, joka iskee kuin jääkausi joka vuosi. Parissa päivässä tai viikossa kesänrippeissä roikkuva sielu tulee tolkkuihinsa ja keho tottuu taas laskeviin lämpötiloihin.

2014-10-08-stellaharasek-korkeavuorenkatu-032014-10-08-stellaharasek-korkeavuorenkatu-04

Aamulla satoi kaatamalla kun puikkelehdin palaveriin. Kiitin jumalia niin sukista, sateenvarjoista kuin Kutsuplussasta. Kotimatkalla hain aurinkorasvaa ja säkillisen mäykkymuroja, nääpät (ja pinkki lohikäärme) nimittäin lähtivät matkan ajaksi kolmannen siskonsa luo hoitoon. Niin kivaa, että trio saa temmeltää kimpassa yli viikon! Palvelusväki ei välttämättä ole aivan yhtä innoissaan. Heille veimme varmuuden vuoksi viiniä, siitä on apua silloin kun tuo kolmen kopla aiheuttaa mekastuksellaan keskivaikeaa hermokireyttä.

2014-10-08-stellaharasek-korkeavuorenkatu-052014-10-08-stellaharasek-korkeavuorenkatu-06

Myönnetään – en ole ollenkaan pahoillani siitä, että hyppään huomenna Eevan kanssa lentokoneeseen. Satakoon Suomessa vaikka saavista kaadettuja sammakoita, Santorinin saari odottaa. Luvassa työtehtäviä, niiden lomassa toki lomailua. Blogi päivittyy tavalliseen tapaan myös matkan aikana, kuullaan siis pian Kreikan saariston suunnasta.

Photos of me by Mikko Rasila

THE RADIO DEPT – LOST AND FOUND

Nothing can stop me

Taisin jo kertoa, että Kapteeninkadulla asuu pinkki lohikäärme. Tässä hän ja ministi maaninen omistajansa. Uskallakin unohtua kirjasi sivuille silloin kun lohikäärmeen on lennettävä. Toisinsanoen noin 483 295 kertaa vuorokaudessa. Useammin kuin kerran olen herännyt siihen, että malttamaton mäyräkoira tuuppaa lohikäärmeen suoraan naamaan.

2014-10-08-stellaharasek-lunathedog-pinkdragon

THROW IT DAMMIT.

DEPECHE MODE – SWEETEST PERFECTION

Speak my language

Ajantajuni on tehnyt taas tepposiaan. Mielestäni Mikko nappasi nämä kuvat ihan pari päivää sitten, mutta ruudun läpi huokuvasta lämmöstä päätellen siitä on jo tovi. Ei se mitään, kesävaatteet eivät nimittäin ole osaltani vielä lakanneet kiinnostelemasta – lähden ylihuomenna reissuun ja veikkaan, että samaiset vaatekappaleet päätyvät matkalaukkuun.

2014-10-07-stellaharasek-diesel-jeans-012014-10-07-stellaharasek-diesel-jeans-07

Dieselilta saamistani Eazee-farkuista tuli kesän aikana suorannaiset suosikkipöksyt ennen muuta monikäyttöisyytensä ansiosta. Rennosti repsottavat farkut todistetusti toimivat niin saaressa vaelluskenkien ja villapaitojen kaverina kuin kaupungin kaduilla yhdistettynä siroihin korkokenkiin ja kapeaolkaimiseen silkkitoppiin. Farkkujen laskettu haara ja käärityt lahkeet tekevät kokonaisuudesta huolettoman, tarkoitus kun ei ole näyttää siltä että on keskellä päivää kompastunut ulos yökerhosta.

2014-10-07-stellaharasek-diesel-jeans-052014-10-07-stellaharasek-diesel-jeans-04

Kuviin on päätynyt monta muutakin suosikkiasiaa. Nuo sataan kertaan nähdyt korot. Ranskalaiset aurinkolasit, joiden läpi maailma näyttää aina siltä kuin ilta-aurinko paistaisi katujen välistä. Pieni nahkainen laukku, melkeinpä kukkaro, jolla on metalliketju. Minulla on pahana tapana kantaa mukanani juuri niin paljon tavaraa kuin laukkuuni mahtuu – siksi on hyvä, että omistan myös pikkulaukun, johon ei mahdu oikeastaan mitään muuta kuin muutama kolikko ja kotiavaimet.

2014-10-07-stellaharasek-diesel-jeans-062014-10-07-stellaharasek-diesel-jeans-03

The boyfriend jeans (Eazee) were a gift from Diesel. The black top is from Zara, sunglasses by Thierry Lasry from Trend Optic. Leather bag Filippa K, shoes by COS.

Photos by Mikko Rasila

THE CURE – SPEAK MY LANGUAGE

Into the night it’s alright

Sinne se viikonloppu taas sujahti. Aamulla oli pöllämystynyt olo kuin yksi vuorokausi olisi unohtunut välistä. Perjantaina naputin tietokonetta aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen saakka, kahvimuki vaihtui tosin iltapäivän mittaan viinilasiksi. Mutta lauantaina oli juhlat!

2014-10-05-stellaharasek-cafebalzac-1

Juhlin viisastumistani ystävien seurassa, Café Balzacissa, josta on viime aikoina tullut vahingossa yksi lempipaikoistani. Pikkuravintola on piilotettu keskelle kuplivinta Punavuorta: Fasaanilinnan sisäpihalle tarvitsee vain horjahtaa Iso Robalta, mutta sattumalta sinne ei eksy.

2014-10-05-stellaharasek-cafebalzac-2

Juhlakoristeiden virkaa toimittivat valosarjat, jotka poikaystävä ripusti ravintolan kattoon ja ikkunaan. Olen tullut tulokseen, että paljon muuta ei tarvita. En silti pahastunut, kun lempitarjoilijamme Samuli kaivoi paperipussista sylillisen kukkia ja levitti ne pöydille. Samuli taitaa vähän lelliä minua ja ystäviäni.

2014-10-05-stellaharasek-cafebalzac-3

Paikalle saapui niin moni lempi-ihminen, että menin laskuissa sekaisin. Pieni paikka natisi liitoksistaan ja ihmiset istuivat sylikkäin. Samuli kantoi pöytään grillattuja kasviksia ja hummusta, appelsiinivoilla maustettuja ahvenfileitä, pastaa ja chilissä paistettuja rapuja. Vadit kaavittiin tyhjiksi. En usko, että nälkä yllätti ketään vielä sunnuntainakaan.

2014-10-05-stellaharasek-cafebalzac-4

Kiitos kaukoviisaalle keittiölle siitä, että viini ei loppunut ja kiitos vieraille, jos luette. Kyllä kerran vuodessa kannattaa juhlia syntymäänsä, kun on niin monta huipputyyppiä, joiden kanssa kilistää.

MOTORHOMES – INTO THE NIGHT

Kuvia Kurvin kodista

Kas, löysin arkistoista muutaman vanhan kuvan edellisestä Kurvin kodistani! En edes tajunnut miten mustaa siellä olikaan ennen kuin nyt, kun nykyinen koti tulvii valkoista valoa. Lepakkotuoli, farkkumerkin vanha myymälähylly, nahkainen 20-luvun jumppapallo, valosarja, nahkaiset nyrkkeilyhanskat ja vanha valokirjain ovat kaikki löytäneet paikkansa myös uudesta asunnosta.

2014-10-03-stellaharasek-homedecor-12014-10-03-stellaharasek-homedecor-2

Sisustuksesta ja muodista kiinnostuneille muistutuksena vielä, että Escapistin syksyn valikoimista irtoaa koodilla stella2014 vielä tänään 20% alennus sekä verkkokaupassa että kivijalkaputiikissa osoitteessa Vuorimiehenkatu 10.

NEW ORDER – TEMPATATION

Lokakuu on täällä

Lokakuun ensimmäinen aamu koitti aurinkoisena – ja minä heräsin taas vuoden vanh… viisaampana. Huojentava havainto on, että elämästä tulee vuosi vuodelta vähän parempaa. Vähemmän pelkoa, enemmän iloa ja pöljiä vitsejä. Ei ole vieläkään vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta epävarmuuden keskellä eläminen on huomattavasti helpompaa nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Vaikka kuinka pingottaisin, maailmasta ei tule valmista sen enempää kuin minustakaan, joten parempi ottaa iisisti. Ja katsoa löytyykö kaapista viiniä.

2014-10-01-stellaharasek-birthdaygirl

Kuvat ovat Instagramistani lukuunottamatta mielipidematoja, jotka odottivat aamulla keittiön pöydällä – poikaystävä oli lähtenyt töihin jo aamukuudelta. Mielipidematot ovat uusi sarjakuvakonsepti, jossa… ollaan mieltä. Tänä aamuna madot kiroilivat yllättävän vähän.

Poikaystävä on aloittanut syntymäpäivähössötyksen jo eilen. Suklaakakku oli uunissa, kun tulin kotiin. Olen ilmeisesti tehnyt elämässäni jotain oikein, kun minulla on mies, joka leipoo minulle keskeltä juuri täydellisellä tavalla sulavia suklaakakkuja. Mainitsisin myös itsetehdystä pastasta, mutten halua keulia, joten tyydyn toteamaan, että pitääkin tästä mennä, keittiössä odotetaan.

Photos from my Instagram, @stellaharasek.