Yhteistyössä momondo
Synnyin – ehkä odottamattomaksi, mutta sitäkin tervetulleemmaksi – kuokkavieraaksi vanhempieni matkalaukkuelämään. Maailmalla ristinrastin opintojen ja töiden perässä reissannut äitini pysähtyi syntymäni ajaksi Ruotsiin, isäni asui silloin Saudi-Arabiassa. Elämäni ensimmäisestä vuodesta vietin valtaosan jossain niiden kahden välillä. Nukuin rintarepussa myös Havaijin palmujen alla, tutustuin Berliinissä isäni veljiin ja taisinpa haistella hetken Norjan vuonojen vuoristoilmaakin ennen kuin hyppäsimme lentokoneeseen, joka vei koko perheen Australiaan.
Australian aikaisilta matkoilta minulla on valokuvien lisäksi jopa muistikuvia. Äitini ja isäni käsitys matkailusta sisälsi lapsuusvuosinani teltan, Jeepin ja sen katolle köytetyn kanootin. Se oli oikeastaan varsin samanlaista kuin suomalaisten mökkeily, sillä erotuksella että Suomessa mökillä ei tarvitse häätää sängystään hengenvaarallisia hämähäkkejä tai ravistella kumisaappaistaan keskikokoisia liskoja.
Kun olin kymmenen, lähdin äitini ja veljeni kanssa ulkomaanmatkalle Suomeen. Olin käynyt äitini kotimaassa aiemmin kerran. Siitä tiesin miltä lumi maistuu (hassulta), miltä suomen kieli kuulostaa (hassulta) ja miltä isoäitini vyötärölle asti ulottuvat harmaat hiukset tuoksuivat (saippualta, saunalta, puunkaarnalta, pannukahvilta ja auringossa kuivuneelta pyykiltä). Viisivuotiaana olin ollut hirvittävän huolissani siitä, että miten pääsisimme Suomeen, kun en ollut vielä oppinut lentämään. Kymmenvuotiaana olin jo kokemuksesta viisastunut ja valistin naapureitakin siitä, että itse ei tarvitse lentää, vaan lentokone vie meidät pallon toiselle puolelle noin kolmessakymmenessä tunnissa. Kunhan pikkuveljeni ei kiljumisellaan pudota konetta jääkarhujen keskelle.
Toisesta matkasta tulikin vähän pidempi, sillä teknisesti ottaen olen sillä matkalla yhä. Emme lähteneetkään takaisin, vaan menin kouluun ja opin kielen. Kesti vuosia ravistella harteilta tunne siitä, että on vain vieraana, lähdössä takaisin eteläiselle kääntöpiirille kun loma loppuu. Levottomuus lieveni kun pakkasin poronnahkarepun ja loikkasin johonkin liikkuvaan. Automatkoista, festareista ja viikonloppureissuista tuli henkireikiä. Ehkä se lähtemisen tunne oli sittenkin minulle se omin ja tutuin.
Rakastan yhä matkustamista, kaikenlaista liikkeellä olemista. Lähdön odotustakin, tyhjää matkalaukkua, johon nakkaan ensimmäisenä passin ja kengät, joilla aion kävellä vierailla kaduilla. Viihdyn lentokentillä, veljeni ehkä sitäkin enemmän – hän täytti kolme Tokion lentokentän vilinässä. Pidän junistakin, katselen kun maisema kiitää ohi ja annan mielen eksyä. Parasta ovat yölennot. Nukahdan yhdessä paikassa ja herään toisessa. Kun astun ulos koneesta, tuoksut ovat toisenlaiset ja valo on aivan uusi. Monissa paikoissa on myös omat värinsä, sävyjä jotka on painettava mieleen, sillä valokuviin ne on mahdoton tallentaa.
En ole kovin kiinnostunut matkanähtävyyksistä enkä halua aikatauluttaa matkapäiviäni täyteen tekemistä. Nautin enemmän uuden haistelusta ja irrallisuuden tunteesta, siitä että on kaukana kaikesta. Kukaan ei tunne minua enkä minä tunne ketään. Voin istahtaa kahvilaan tai kävellä kadulla, hymyillä ohikulkijoille, olla en-kukaan tai ihan kuka vaan.
Kaksikymppisenä käytin jokaisen liikenevän roposen reissaamiseen, mutta viime vuosina on tullut tehtyä töitä oikeastaan kaiken muun kustannuksella. Harvat matkat ovat joko liittyneet töihin tai olleet liian lyhyitä lomia, jotka ovat hujahtaneet ohi tasatessa hengitystä ja maksellessa univelkoja. Tänä keväänä oivalsin, että maisemanvaihdos tekisi terää vähän useamminkin. Kun matkakuume nousee, siihen auttaa vain yksi asia – ja nälkä kasvaa syödessä. Juuri nyt tekee mieli viis veisata kiinnostavimmista kulttuuri- ja ruokakohteista ja painella mihin vaan, jossa saa nukkua pitkään, pussailla ja kävellä paljain jaloin hiekassa. Olla offline vähintään viikon, ladata läppärin sijaan omat akut.
Matkahakupalvelu momondo on yksi blogini yhteistyökumppaneista, jonka palvelut ovat tulleet minulle tutuksi viimeviikkoisen Santorinin matkan tiimoilta. momondon sivuilta löytyvä Trip Finder tarjoaa vaihtoehtoja, kun tietää mitä matkaltaan haluaa, muttei keksi minne lähtisi. Romantiikkaa vai kulttuuria? Yöelämää vai lomaa lapsiperheen makuun? Kiinnostavatko kaupungit vai rannat? Hakukriteerejä voi olla just niin vähän tai paljon kuin huvittaa. Jos ei mitään muuta valitse, niin ainakin toiveisiin sopiva sää ja lompakolle passeli budjetti kannattaa määrittää. Tadaa – yhdellä klikkauksella vaihtoehdot tärähtävät eteen levollisella varmuudella, jolla soisi vastauksien elämän muihinkin haasteisiin saapuvan.
Minulle Trip Finder suosittelee esimerkiksi Krabia tai Koh Samuita. Saatanpa ottaa vielä vinkistä vaarin, sillä muutaman vuoden takaisen Thaimaan matkani perusteella maa olisi mitä ilmeisimmin toisenkin visiitin arvoinen enkä ole käynyt kummassakaan mainituista. Toisaalta kolmas vaihtoehto, Malediivit, on mielettömine hiekkarantoineen häämöttänyt haaveissa jo pitkään. Hakukriteerini Trip Finderille olivat: romanttinen agenda kuumassa kohteessa, ajankohtana ensi vuoden tammikuu kun talvi on tuimimmillaan, kahden hengen matkabudjettina kaksi tonnia tai enemmän. Kun vaihtaa minkä tahansa muuttujan, muuttuvat haun tarjoamat vaihtoehdotkin.
Aina ei tosin tarvitse lähteä kauas tai edes ulkomaille – piipahdus naapurikaupunkiin tai jopa hotelliyö omassa kotikaupungissa voi tarjota tarpeellisen tauon. Minimatka tekee pienessä mittakaavassa samoja asioita kuin kuukauden matka kaukomaille: antaa etäisyyttä arkeen, järjestää päänsisäisestä kaaoksesta kokonaisuuksia, synnyttää uusia ideoita ja ennen muuta ravistelee itsestäänselvyyksiä, joita luuli tietävänsä ja toivovansa. Kun kävelee uusilla kulmilla ja tekee uusia asioita, ajattelee myös uusia ajatuksia.
Matkakuumetta ilmassa ruudun toisella puolen?
Kuvat ovat Karibian matkalta muutaman vuoden takaa.
Ihan uskomattomia kuvia! Reissukuume kiehahti kunnolla kun satuin sivulle :) Ja hienoa jos momondo sponssanut sinulle jotain matkaan liittyvää. Tämän tasoisia artikkeleita on mukava lukea. Avartaa näkemystä.
Kiva kuulla! xx
Jos olen oikein ymmärtänyt, osallistut tällä postauksella momondon postauskilpailuun (http://www.momondo.fi/inspiroidu/blogi-kilpailu-destination2015/)?
Siinä tapauksessa osallistun lukijana, mullekin suositeltiin tuota Krabia ja Koh Samuita ja niihin mieleni tekisi, jos voitto osuisi kohdalle.
Hei ansamaria, pahoittelen, ymmärsit väärin – tämä ei ole osallistuminen kisaan vaan yhteistyössä Momondon kanssa tuotettu kirjoitus.
Hei,
kiitos kaikille kommenteista ja pahoittelen, etten ole aiemmin ehtinyt paneutua vastaamiseen. Vastaan nyt yhteisesti matkailun ekologisuutta koskeviin kysymyksiin.
Pyrkimys ekologisesti kestävään elämään ohjaa monia valintojani, mutta se ei ole ainoa tekijä. Kaipuuni valoon ja lämpöön pitkinä ja pimeinä talvikuukausina, haluni nähdä maailmaa myös nykyisen kotimaani ulkopuolella ja ympäri maailmaa asuvien sukulaisten ja ystävien näkeminen ovat asioita, jotka ylittävät lentomatkailun epäekologisuudesta johtuvan huonon omatunnon. Olen itsekäs, mitä sitä selittelemään.
Kannustan tutustumaan GreenSeat-järjestöön (http://greenseat.nl/en/), jolle kohdistetut vapaaehtoiset maksut käytetään kestävän energiantuotannon kehittämiseen kehitysmaissa. Se ei lentomatkustamisen hiilijalanjälkeä pienennä, mutta kenties kompensoi kokonaisuutta.
Toivon ja uskon, että muut arkipäiväiset valintani pienentävät hiilijalanjälkeäni. Emme omista autoa, vaan kuljemme julkisilla ja pyörällä. Kierrätämme kaikki kotitalousjätteemme. Sähkösopimuksemme on ympäristöystävällinen. Niin ovat myös talouden kaikki kemikaalit siivousaineista ihonhoitotuotteisiin. Ruokakaupassa suosimme lähellä tuotettuja luomu- ja kausituotteita, lihaa ostamme harvoin. Hankimme suuren osan tarvitsemastamme käytettynä. Uutena hankitussa panostamme pitkäikäiseen laatuun. Kierrätämme eteenpäin tarpeettomaksi jääneet kalusteet ja esineet. Voidaan myös ajatella, että kimppa-asuminen kerrostalossa keskellä kaupunkia on ekologisempi valinta kuin erilliset asunnot, asuminen omakotitalossa tai harvempaan asutulla seudulla, jossa oma auto olisi liikkumisen kannalta välttämättömyys (tämä valinta on tosin tehty enemmän taloudellisista ja käytännöllisistä kuin ekologisista syistä).
Joku pyysi minua määrittelemään mitkä ovat tärkeitä lentoja ja mitkä eivät. Mahdotontahan minun tai kenenkään on sitä kaikkien puolesta määritellä. Onko krooninen kaamosväsymys (omakohtainen esimerkki) tarpeeksi tärkeä syy matkustaa kerran tai kahdesti vuodessa aurinkoon? Entä kaukana asuvan ystävän tai sukulaisen tapaaminen? Uteliaisuus, oman tai lasten maailmankuvan avartaminen, uusiin kulttuureihin tutustuminen? Tai pelkkä rehellinen rentoutuminen riittävän kaukana omasta arjesta? Tuohan sekin hyvinvointia ja henkistä pääomaa.
Ehkä osa julkisen sektorin ja liike-elämän matkailusta on helpoiten kyseenalaistettavissa. On toimialoja ja toimenkuvia, joissa matkustaminen on välttämätöntä – sitten on niitä, joissa alituisen reissaamisen esimerkiksi kokousten, konferenssien ja koulutusten vuoksi voisi hyvin korvata Skype-istunnoilla. Myös lyhyet lennot Suomen sisällä voisi helposti korvata junalla. Minulla ja lähipiirilläni on ollut tai on työnantajia, jotka lennättävät työntekijöitään viikottain kokouksiin, joiden agenda olisi ollut toteutettavissa monilla muillakin (huomattavasti kustannustehokkaammilla) tavoilla. Kun on kuukauden sisällä lentänyt työtehtäviensä vuoksi yli kuusi kertaa, se oma vuosittainen lomalento alkaa tuntua siinä rinnalla melko merkityksettömältä.
Oma lentämiseni on ollut viime vuosina varsin maltillista. Tänä vuonna olen lentänyt kahdesti, samoin viime vuonna. Yli puolet matkoista ovat liittyneet työhöni. Enemmän olen reissannut Suomen sisällä: junalla, bussilla ja isommassa porukassa vuokra- tai laina-autolla. Lähimatkailu kiinnostaa ja suosittelen lämpimästi samaa myös muille. Ensi kuussa aion pitää miniloman poistumatta omasta kotikaupungistani. Matkailusta puhuttaessa kannattaa muistaa, että on monia tapoja matkustaa – kaukomatkailu on niistä vain yksi.
Toi on niin totta,että bisnesmatkustajat,päättäjät yms muut työkseen koko ajan lentävät kasvattavat hiilijalanjälkiä lennoillansa ihan toisessa mittakaavassa kuin mattimeikäläisten muutaman kerran vuodessa lennot.Sitä sanotaan pakolliseksi,mutta on varmasti enemmän totuttua tapaa,koska nykyteknologialla tosiaan monet reissut voitaisiin korvata sähköisinä tapaamisina. Toki lähimatkailulla voidaan korvata lomailua,mutta valo-ja lämpöhoitoa on hankala saada läheltä…
Stellan ei kyllä tarvitse hävetä omaa panostaan arkipäivän ekologisuuden ylläpidosta,katsokaa peiliin,kuinka moni itse on lähellä tuota listaa.Itse yritän miettiä ekologisia vaihtoehtoja,mutta usein arkipäivän väsymys ja kiire ajaa siihen että tekee /valitsee sen nopeimman/helpoimman vaihtoehdon ekologisen sijaan.
Parantamista on varmaan kaikilla,itse oon sitä mieltä että jos edes yhden asian tekee oikein päivässä,on se parempi kuin ei mitään…pienistä puroista kasvaa iso joki vai miten se menikään:)))
Kiitos Stella ihanasta blogista,jos en aiemmin ole muistanut kiittää!
Ja noilla sähköisillä tapaamisilla tarkoitin tietty työmatkojen korvaamista, en lomamatkojen :)
Jää hieman outo olo tämän artikkelin ja kommenttien lukemisen jälkeen, toki kirjoitus on matkailusivuston mainos, mutta kai kriittiisiinkin kommentteihinkin voi jollakin tavalla vastata. Uskon, että matkailubuumi on myös taloustilanteen vuoksi hiipumassa ja tulevaisuudessa lentäminen kallistuu entisestään. En tosiaan ihan ymmärrä, miten nykyisin voi vielä pitää hienona asiana vuosittaisia Aasiaan tms kauas suuntautuvia lomamatkoja, tuntuu että ovat jo menneen talven lumia. Mutta onneksi lähempänäkin on mielenkiintoisia kohteita ja tosiaan junalla pääsee moneen paikkaan!:)
Menneen talven lumia ehkä ihmiselle, joka on matkustanut tarpeekseen. Minä en ole, matkustan ja koetan tehdä oman osuuteni ekotalkoissa muilla tavoin,
Samoin en enää kanna korteani kekoon maailman vähäosaisten puolesta esim. Unicefin kautta kuten ennen tein. Autan toisilla tavoin niin kauan kuin ko järjestön työntekijät ( ei toki ruohonjuuritason ) lentelevät ympäri maailmaa ykkösluokassa, asuvat huippukalliissa asunnoissa yms.. En kanna huonoa omaatuntoa.
Sehän tässä onkin hienoa, että ekotalkoisiin voi osallistua niin monin tavoin. Suomessa on vallalla hämmentävä mustavalkoinen ajatustapa, jossa on valittava puolensa – joko on maailmanpelastamiseen omistautunut ekolähettiläs, joka periaatteesta kieltäytyy lentomatkailusta, tai välinpitämätön kerskakuluttaja, joka tuhoaa luonnonvaroja minkä ehtii ja nauraa päälle.
Hei vierailija, uusimmat kommentit eivät ole tarkoituksella jääneet vaille vastausta, en vaan ehtinyt eilisen aikana paneutua niihin. Löydät kantani aiheeseen yltä. Samaa mieltä siitä, että mielenkiintoisia kohteita löytyy läheltäkin!
Maailmaa voi tuhota suhteellisen tehokkaasti myös kotisohvalla. Kuinka han moni tietää, että yksi Google-haku polttaa saman verran energiaa, kuin tunnin palava hehkulamppu. Niitä tehdään nykytekniikan aikana melko paljon per henkilö vuodessa…
http://kemikaalicocktail.blogspot.fi/2008/06/googlettamisen-ympristkuormitus.html?m=1
Tunnin palava energiansäästölamppu siis.
tuo kemikaalicocktailin juttu on kirjoitettu vuonna 2008…lieköhän tilanne miten paljon muuttunut.
http://m.digitoday.fi/?page=showSingleNews&newsID=201234840&c=mobile&rss=mob
Tämäkin pari vuotta vanha uutinen, mutta eivät nuo isot datakeskukset, jotka hommaa pyörittävät ole käsittääkseni mihinkään kadonneet. Haminan keskus käytti jo tuohon aikaan pienen kaupungin verran energiaa.
Voi kyllä! Matkakuume kipuaa käänteisesti samaa tahtia kun lämpömittarin lukema putoaa. Kaunis teksti!
Kiitos Titta! Sama korrelaatiosuhde täälläkin.
” Kukaan ei tunne minua enkä minä tunne ketään. Voin istahtaa kahvilaan tai kävellä kadulla, hymyillä ohikulkijoille, olla en-kukaan tai ihan kuka vaan.”
Oi kyllä, just näin!
Niinpä! Kiitos kun kommentoit.
Ihana kirjoitus, voin niin samaistua lähdön tunnelmaan.
Ihanaa kun tykkäsit.
Hmm. Matkustan kotimaan ulkopuolelle sekä työni puolesta,että perheen toiveesta säännöllisesti. Ja kärsin lähes poikkeuksetta koti-ikävästä, paluu on lomissa parasta :)
Jos minä saan päättää, matkat suuntautuvat perheen ja rekkujen kanssa tunturiin vaeltamaan, mökkilomalle lumisiin maisemiin hiihtämään tai enintään kaupunkilomille viileisiin lämpötiloihin. Kuuma ja rantsut, kauhistus sentään. Lentokentät ja hotellit puuduttavia, lennoilla yritän keskittyä lähinnä lukemaan.
Matkasi kuulostavat ihanilta! Minulle tuo talvi on sen verran pitkä ja raskas, että näinä vuoden pimeimpinä kuukausina kaipaan kyllä valoon ja aurinkoon. Mutta onneksi meitä on moneen junaan ja niin on myös tapoja ja paikkoja matkustaa.
Osui ja upposi tama teksti. Sulla on kylla niin paljon upeita elamankokemuksia ettei monella ole, uskomaton rikkaus. Vaikka toki se kuuluisa juurettomuuskin tulee osaksi elamaa aika akkia…
Itselleni se liikkeella olo on ehdottomasti se juttu, vaikka tasaisin valiajoin alkaa tuntua silta etta tekisi mieli vaan asettua jonnekin. Mutta kun asettuu, niin mieli halajaakin muualle. Ei ole helppoa, ei. :)
Juu, juurettomuus on kolikon kääntöpuoli – mutta kun ei muusta tiedä ei osaa muuta kaivatakaan.
Ymmärrän dilemmasi! Onneksi niinkin saa tehdä, että asettuu aloilleen niin kauaksi aikaa kuin haluaa ja lähtee taas, kun alkaa tuntua siltä.
Voi kuinka kaunis kirjoitus ja ajatus! Toivottavasti omat lapseni muistaisivat asiat myöhemmin juuri niin kuin sinäkin. He nyt vain ovat syntyneet perheeseen joka elää lentokenttien vilinässä. Kuinka raskasta se voikaan olla repiä perhe pois paikaltaan, asettua uuteen ympäristöön sekä jättää kaikki vanha ja tuttu taakseen. Äitinä itken monet lähdön ja uuden rakentamisen kyyneleet. Ehkä lapsilleni se voi vain olla tapa elää ja olla.
Uskon, että äitini samaistuu sanoihisi. Näin lapsen näkökulmasta voin sanoa, että koen saaneeni liikkuvasta elämäntavasta enemmän kuin menettäneeni. Tärkeintä lapselle kuitenkin on rakastava perhe ympärillä. Maat ja mantereet ovat vaihtuneet ympärillä, mutta aina minusta on huolta pidetty.
Kiitos kulta, tuo lohduttaa minua kovin.
Miten kauniisti kirjoitettu, kiitos taas kerran! Olen minäkin muuttanut Suomeen suurin piirtein samanikäisenä, olin silloin kolmentoista.
Kivaa syksyä!
Kiitos Katja! Kiva kuulla että tykkäsit. Mistä muutit? Hyvää syksynjatkoa sinnekin.
Mitä ihmettä? Miksi te Stellaa syyllistätte kun kun blogimaailmassa on varmasti sata paljon pahempaa saastuttajaa?
Kiitos kommentistasi! Vastaukseni ympäristöaiheeseen löytyy yltä.
No on! Ja tänä talvena opinnot ja taloudellinen tilanne ovat päättäneet, että aurinkoon ei olla menossa, hitto vie.
Sen sijaan kaappaan huomenna poikaystävän kainaloon ja vietän yhden yön miniloman Tampereella. Tiedossa pizzaa ihanassa Napolissa, ehkä vähän viiniä ja pussailua hotellihuoneessa -varmistin kylpyammeellisen huoneen meille!
Ooh, minilomanne kuulostaa täydelliseltä! Toivottavasti oli onnistunut. Meillä on samankaltainen miniloma edessä ensi kuussa.
Matkakuumetta löytyy kyllä, onneksi helpotusta on joulukuun puolella tiedossa. Olen kyllä todella, todella kiitollinen vanhemmilleni siitä, että heillä on ollut mahdollisuus ja että he ovat halunneet näyttää minulle ja sisaruksilleni maailmaa ottamalla meidät aina mukaan matkoille erilaisiin paikkoihin. Meidän perheessä on usein valittu konkreettiseen omaisuuteen panostamisen (kesämökit, autot, veneet yms..) sijaan matkustaminen ja ollaan kyllä paljon erilaista senkin ansiosta saatu nähdä. Kiinnostus uusiin kulttuureihin ja ihmisiin tuntuu jääneen kiinni. Samoin se fiilis, kun on lähdössä itselle ihan ennalta tuntemattomaan paikkaan, viehättää edelleen.
Allekirjoitan viimeisen lauseen täysin! Kun ei tiedä yhtään mitä odottaa – tai on ehkä mielikuvia, mutta ei varmuutta siitä, pitävätkö ne paikkansa.
Matkakuumetta löytyy vaikka muille jakaa! Pari viikkoa sitten tulin Balilta ja Singaporesta ja sen jälkeen olen (taas) viettänyt kaikki iltani pelaten rulettia eri varaussivustojen kanssa. Vielä joku ilta tärppää ja meillä on talvilomaksi liput lämpimään :)
HAHA! Matkaruletti kuulostaa mahtavalta ajanvietteeltä.
Itse olen matkustellut paljon Jenkiessä ja sinne on jatkuva hinku takaisin! Etelä-Afrikka vei myös sydämeni ja sinne on ehdottomasti päästävä takaisin… Unelmoin myös jatkuvasti kaupunkilomista, laskettelureissuista…. kaik käy :D Matkustelimme myös paljon perheen kanssa olessani nuori ja olemmekin siskon kanssa usein sanoneet, että matkoihin liittyy niin paljon hienoja muistoja lapsuudesta.
Reissaaminen on myös saanut minua arvostamaan Suomea. Olen asunut paljon ulkomailla (myös tällä hetkellä) ja Turun saaristo kesällä on minusta aivan henkeäsalpaavan kaunis paikka.
“Reissaaminen on myös saanut minua arvostamaan Suomea. Olen asunut paljon ulkomailla (myös tällä hetkellä) ja Turun saaristo kesällä on minusta aivan henkeäsalpaavan kaunis paikka.”
Täsmälleen samaa mieltä. Turun saaristo on minulle tuttu vain etäisesti ja siihen haluaisin tutustua kyllä lähemmin tulevina vuosina. Aion vaatia sieltä suunnalta kotoisin olevalta elämäni turkulaiselta perusteellista perehdytystä.
Kyllä vaan, matkakuume on aika jatkuva ja pläni on asua joskus tulevaisuudessa jälleen muualla kuin Suomessa. Kaikkea muuta voin kierrättää ja ajatella ekologiselta näkökulmalta, mutta reissuissa käytän aika huoleti lentokonetta jos se on helpoin kulkuväline kohteeseen. Ihan jo siitä simppelistä syystä, että lomien määrä on rajallinen. Toki se matkantekokin on osa matkaa, mutta sellaiset “junalla Moskovaan” (oli aika hulvaton) reissut ei ihan joka kohteeseen sovi. Matkanähtävyydet eivät ole myöskään minulle se juttu reissuissa, vaan tuo sinne tänne tallailu ja sen hetken fiiliksessä olo. Menemällä sinne minne nenä näyttää näkee eniten. Tänä vuonna on tullut käytyä Kanarian lämmössä ja Kreikan syksyssä sekä Belgian turneella, Hollannin kierroksella ja seuraavaksi Islantiin (Tallinnaa ja Tukholmaa ei kait edes ulkomaanreissuiksi lasketa:). Ensi vuodesta ei vielä voi tietää, mutta Ranskaan halajan ja rapakon taakse myös. Uusi-Seelanti on myös mietteissä.
Niinpä – moniin paikkoihin pääsee kyllä muillakin tavoin kuin lentämällä, jos vaan on riittävästi aikaa ja rahaa käytössä. Useiden päivien käyttäminen pelkästään siirtyminen ei onnistu moneltakaan ihan jo pelkästään lomapäivien rajallisuuden vuoksi. Junalla itään -matkan haluaisin silti vielä kokea! Silloin se junamatka olisikin olennainen osa itse matkakokemusta.
Voi kyllä! Kärsin kroonisesta matkakuumeesta. Maaliskuulle on varattu matka lämpöön mutta sitä ennen täytyi päästä vielä jonnekin. Yritän, huomio sanalla yritän, matkustaa 2-3 kertaa vuodessa. Se pitää matkakuumeen siedettävänä mutta joskaan aina se ei onnistu taloudellisista syistä.
Ymmärrän! Ehkä lähimatkailusta löytyisi vastaus? Kiinnostavia paikkoja löytyy myös läheltä, jonne matkustaa usein nopeammin ja edullisemmin kuin kaukomaille. Kotimainen junaliikenne alkaa vaan harmillisesti olla niin hintavaa, että halvemmalla saa perheen viikonlopuksi Berliiniin kuin toiselle puolelle kotimaata. Vaikeita asioita.
Kuumetta on. Sammuttimena toimii aika tehokkaasti mätkyt, jonka summalla lentäisi toiselle puolelle planeettaa… :'( Itku ja hampaidenkiristys
Aisaakeli! Osanotot. Samaisia mätkyjä olen minäkin tässä maksellut. Ensi vuonna sitten?
Todella kaunis kirjoitus!
Täällä on matkakuumetta ilmassa, vaikka juuri olin reissussa. Ekologiselta kantilta huvikseen lentäminen on ihan hullun hommaa, mutta matkailu on silti se kohta, jossa suljen silmäni tiedostavuudelta ja itsekkyys vie voiton. Omatunto kyllä soimaa, mutta saan reissaamisesta irti niin paljon, että siitä luopuminen olisi todella vaikeaa.
Ensi keväänä olisi tarkoitus lähteä vaihto-opiskelemaan paikkaan, josta Keski-Eurooppaa pääsee kiertämään onneksi helposti junallakin.
Keski-Eurooppa on kyllä siitä loistava, että kaikkialle pääsee nopeasti ja suht edullisesti junalla. Yksi syy harkita muuttoa Saksaan!
Ihana juttu! Eikä yhtään lieventänyt matkakuumetta! Onneksi naputin juuri eilen matkavarauksen menemään, tammikuun lopulla kutsuu Krabi. Voi kuinka odotankaan tuota katkoa talveen!
Ooh, ihanaa! Tammikuu on just täydellinen aika lähteä, sen jälkeen jaksaa kummasti odottaa kevättä.
Oi olisi kiva kuulla missä kaikkialla olet reissanut? Edes noin ylimalkaisesti. Afrikka, Aasia, Lähi-itä, Eurooppa, Jenkit? Mikä on ollu mieleenpainuvin paikka?
Apua. Jos lapsuudenkin retket otetaan mukaan, niin listalta löytyy kaikenlaista Havaijista Kanadaan. Ehkä helpompi sanoa näin päin, että Afrikassa en ole ikinä käynyt ja myös kaukoitä on jäänyt tuntemattomaksi Tokion lentokenttää lukuunottamatta ;) Aasiassakin olen käynyt vain muutamassa paikassa.
Mieleenpainuvin paikka, hmm. Norjan vuonot ja auringonnousut siellä ovat jääneet mieleen (olen siis käynyt siellä sen jälkeenkin kun olin yksivuotias). Baja Californian aavikko. Australian rannikko.
Upea kirjoitus!
Kiitos!
Nope, yhä lentolakossa ekologisista syistä, maapallo ei kestä tuollaista momondoilua :) Voisitko tutkia lentämistä myös tästä näkökulmasta? Mitä lennot ovat tärkeitä, mitä eivät? Miten voimme kaikki yhdessä pienentää hiilijalanjälkiämme?
komppaan
minä myös. Tuli paha mieli tästä kirjoituksesta, vaikka olikin kauniisti kirjoitettu. Mutta maapallosta pitäisi jättää tulevillekin sukupolville jotain.
Paha mieli tuli minulle myös. Kova on haluni nähdä maailmaa, lähteä ja matkustaa, mutta en keksi mitään syytä siihen, miksi minulla olisi jokin erityinen oikeus maapalloa oman seikkailunhaluni takia saastuttaa. Olen yrittänyt tyydyttää matkahaluani kirjoilla: jokaisen luetun jälkeen voi merkitä maailmankarttaan pisteen sieltä, mistä se on tullut. Suosittelen muillekin!
Asioilla on aina kaksi puolta, jopa matkailulla, joka on toisen etuoikeus, toisen elinkeino.
Itselläni ei ole tässäkään asiassa mitään vakaumuksia, mutta kyllä minäkin ajattelen ja olen esimerkiksi tutustunut reilun matkailun yhdistyksen matkustusvinkkeihin.
Toisinaan lennän aurinkoon ja toisinaan lumeen, mutta sitten päivittäiseen kulkemiseen käytän junaa himoitsemani katumaasturin sijaan.
Ihana idea! Mutta valitettavasti ei korvaa niitä asioita, joiden vuoksi matkustan. Vastasin ympäristöaiheeseen yhteisesti, kommenttini löytyy ylempänä.
Kiitos kommentistanne! Vastaukseni ympäristöaiheeseen löytyy yltä.
Ihana teksti. Isoäitisi oli varmasti ihmeellinen. Ja jotenkin hieno ajatus että matkalla olosta, lähdöistä ja odotuksesta syntyy hyvää, levollista levottomuutta :)
Hän oli!
Ihana juttu! Malediivit ovat kyllä minunkin listallani.
Kiitos! Malediivit, ooh.