Kauniita unia, oman kullan kuvia

Yhteistyössä Joutsen, sisältää arvonnan

Tänä vuonna on tullut kuulkaas opittua kaikenlaista hyödyllistä! Erityisesti yksi asia on valjennut minulle muita kirkkaammin: yöunen merkitys ja erityisesti seikka, ettei sitä ilman selviä – ainakaan sen jälkeen kun on täyttänyt kolmekymmentä. Yksi niistä asioista, jotka ilmeisesti kaikki ovat tienneet paitsi minä? Oivalluksesta voin tosiaan kiittää ikävuosiani, jotka eivät suhtaudu yhtä suopeasti valvomiseen kuin aiemmin. Ennen muuta kuitenkin poikaystävääni, joka on lempeällä tyyneydellään hätistellyt minut iltaisin tietokoneeni ääreltä ja työntänyt nukkumaan. Kun koko elämän jatkuneen valvomisen jälkeen nukkuu kunnolla – vaikka viikon verran kokonaisia kahdeksan tunnin öitä – ei ole enää paluuta entiseen.

2014-12-18-stellaharasek-joutsen-1

Pahoittelen. Yritin kerrankin kuvata ilman apulaisia. Kuvauskohde oli heille liian vastustamaton.

Taannoisella vierailullani Joutsenen tehtaalla selvisi, että hyviin yöuniin liittyy muutakin kuin se, että löytää päivän päätteeksi sänkynsä (se on tietysti hyvä alku eikä missään nimessä itsesäänselvyys, kuten kaltaiseni tietävät). Puhtaalta pyykiltä tuoksuva untuva leijui ympärilläni. Katselin tehtaan tuotantolinjoilla valmistuvia hohtavanvalkoisia vuodevaatteita ja mietin näkeekö sen päällepäin, että osa peitoistani on yhä samoja, jotka pakkasin mukaani kun muutin kuusitoistavuotiaana kotoa. Kun pääsin kotiin, tein sen mikä olisi pitänyt tehdä ajat sitten ja kannoin vuosien varrella kellastuneet vuodevaatteet roskiin. Ai kamala.

2014-12-18-stellaharasek-joutsen-22014-12-18-stellaharasek-joutsen-3

Syksyn odotetuin paketti oli untuvalähetys, jonka sain tämän yhteistyön tiimoilta. Joutsenen uudet untuvapeitot ja -tyynyt olivat aivan toisesta universumista kuin ne lyttyynnukutut mytyt, joista olin hankkiutunut vihdoin eroon. Valitsin paksut ja lämpimät peitot, sillä palelen aina. Olisin voinut kuolla onnesta, kun heittäydyin ensimmäisen kerran niiden sekaan. Seuraava aamu oli sitäkin järkyttävämpi, kun ei voinut jäädä koko päiväksi peittojen alle. Nykyisin minua ei tarvitse enää töniä iltaisin nukkumaan. Ylimääräisiä unisia eläimiä saa sen sijaan töniä sängystä senkin edestä.

2014-12-18-stellaharasek-joutsen-52014-12-18-stellaharasek-joutsen-6

Jottei menisi taas monologiksi, potkaisen pystyyn pienen skaban, palkintona jotain pehmeää! Kaksi onnekasta nimittäin voittaa itselleen 250€ arvoisen tyynysetin, joka sisältää kaksi Joutsenen Triplus® Tendre -tyynyä. Korkeiden ja pehmeiden tyynyjen uloimmat kerrokset ovat pehmeää untuvaa, ydin kerros on napakkaa untuvaista höyhentä.

2014-12-18-stellaharasek-joutsen-4

Olet mukana arvonnassa, kun kerrot kommenttilootassa miksi juuri sinun pitäisi ehdottomasti voittaa. Muistathan sähköpostiosoitteen, josta onnetar sinut voiton osuessa kohdalle tavoittaa (osoitteen näkee vain minä). Kisa kestää kuun loppuun saakka ja voittaja arvotaan 1. tammikuuta. Arpaonnea!

Santorinin auringon alla

✖ SANTORINI, GREECE

Tiedän, on julmaa julkaista matkakuvia Kreikan saaristosta vuoden pimeimpinä päivinä! En vaan malta olla vinkkaamatta, että juuri ilmestyneessä Ellen tuplanumerossa on kirjoittamani kuuden sivun juttu Santorinista.

2014-12-17-stellaharasek-santorini-elle-12014-12-17-stellaharasek-santorini-elle-22014-12-17-stellaharasek-santorini-elle-32014-12-17-stellaharasek-santorini-elle-62014-12-17-stellaharasek-santorini-elle-52014-12-17-stellaharasek-santorini-elle-4

Mukana jutussa myös kanssakirjoittaja Kolu sekä luottovalokuvaaja Rasila – kiitos molemmille loistavasta työmatkasta, jonka aikana ehdittiin kaikeksi onneksi salaa hiukan lomaillakin. Kaikki kuvat ja tarinat eivät lehteen kuudesta sivusta huolimatta mahtuneet, joten lisää on luvassa blogin puolella.

The new issue of Elle Finland is out now, including a six-page feature we wrote about Santorini. Looking out into the 24-hour dark called December in Finland, I’m not sure if this is the best or worst possible timing for it.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Will you take me there?

Myrskyinen maanantai kaipaa vastapainokseen lempeää surinaa Husky Rescuen tapaan.


HUSKY RESCUE – DEEP FOREST GREEN

Malja itsenäisyydelle, paljettimekolle ja paremmalle ensi vuodelle

yhteistyossa-samsung

Meillä oli viime vuonna Itsenäisyysvastaanotto, josta tuli kertalaakista perinne. Meiltä ei oikeastaan edes kysytty – viimevuotiset vieraat vain ilmoittivat tulevansa tänäkin vuonna. Epäilen, että leffateatterin laajakankaan kokoisella televisiollamme saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, vaikka ystävät toki vakuuttivat sen johtuvan vain viimevuotiset kemujen unohtumattomuudesta. Uskoo ken tahtoo, mutta ei käy kieltäminen – Linnan juhlien seuraaminen oli ison ruudun ansiosta huomattavasti kimaltavampi kokemus. Toivon, että ystäväpiiriin kuuluvat jalkapallohullut unohtavat tämän seuraaviin futiskisoihin mennessä.

2014-12-11-stellaharasek-independenceday-12014-12-11-stellaharasek-independenceday-2

Kippistelimme kuohuvaa paitsi itsenäisyydelle, myös sille, että syksystä on selvitty. Kiirettä, kaaoshallintaa ja erilaisia muutoksia on ollut liikkeellä muuallakin kuin meillä. Ystäväpiirissä vallitsee harvinaisen harmoninen yksimielisyys siitä, että uusi vuosi ei tule hetkeäkään liian aikaisin. Meitä yhdistää myös sokea luottamus siihen, että ensi vuodesta tulee hyvä, helpompi ja ennen muuta hedelmällinen maaperä kaikkien mahtipontisten suunnitelmiemme toteuttamiseen.

2014-12-11-stellaharasek-independenceday-32014-12-11-stellaharasek-independenceday-4

Mukana juhlakatsomossamme istui umpiuupunut Outi Pyy, joka oli ommellut Linnan juhliin mekon alumiinisista kahvikapseleista leikatuista paljeteista. 14 000 paljettia – pelkkä ajatus huimaa ihmistä, jonka käsityötaidoilla irronneen napin ompelu on juuri sopivan haastava tehtävä. Vaikea kuvitella miltä tuntuu nähdä Linnan juhlien suorassa lähetyksessä mekko, johon on upottanut kuusi viikkoa elämästään – mutta voin kyllä kertoa miltä se kuulostaa! Hihkumiselta, joka vaihteli hysteriasta hillittömään helpotukseen. Mekko loisti linnassa kauniin kantajansa yllä ja kotikatsomossa melkein näki kuinka neljäntoistatuhannen paljetin paino putosi suunnittelijan olkapäiltä.

2014-12-11-stellaharasek-independenceday-72014-12-11-stellaharasek-independenceday-5

Muiden mekoista minulla ei ollut montaakaan mielipidettä. Jotkut olivat kauniimpia kuin toiset. Mietin mihin itse pukeutuisin – johonkin mustaan, avoselkäiseen ja kapeaolkaimiseen? Hiuksista sitoisin hippikruunun, ranteet varustaisin timanttirenkailla, kauniilla ja kapeilla jotka välkkyisivät valoissa kuin peilipallot. Hmm! Alkaa kuulostaa suunnitelmalta. Odotellessa kutsua, jonka saan, kun esikoiskirjani voittaa Finlandia-palkinnon. Siihen mennessä ennätän mahdollisesti keksiä keinon rahoittaa ne rannerenkaat – tai sitten pakotan Outin suunnittelemaan minulle timantit kierrätyslasista. Kaikki käy, kunhan ne kimaltavat.

2014-12-11-stellaharasek-independenceday-6

Sami! Suomen hurmaavin hiihtäjä oli aikoinaan luokkakaverini. Minä kuuntelin Doorsia ja kirjoitin pateettisia novelleja, Sami hiihti jo silloin. Hyvä valinta, sillä niillä leveysasteilla ei paljon muita ulkoilumahdollisuuksia talvisin olekaan. Vilkutin olohuoneessani virmuilevalle Samille välittämättä ystävistä, jotka olivat tylsiä ja järkeviä ja muistuttivat, ettei hän näe. Ajatus on tärkein.

Ei ole helppoa olla oliivipuu

Päivän ilmoitusluontoinen: keittiömme ikkunalaudalla lorvinut oliivipuu on virallisesti heittänyt henkensä.

2014-12-10-stellaharasek-olivetree

ETTÄ MITÄ ETTÄ? kiljui kämppäkaveri. Oliivipuut elävät kuumilla ja kuivilla leveysasteilla täysin tyytyväisinä yli tuhatvuotiaiksi, mutta ullanlinnalaisessa keittiössä kastelukannun ja hellän hoidon huomassa oliivipuu on omasta mielestään välittömässä hengenvaarassa ja haluaa kuolla.

Jos ei ole aina helppoa olla Stella Harasek, ei ole näköjään aina helppoa olla myöskään oliivipuu. Hankinko tilalle kaktuksen vai onko jollakulla sisäpiirivinkki oliivipuun pitämiseen elossa?

Many things I’d like to say

Hei tyypit! Anteeksi, jos ehditte jo odottaa. Marraskuu melkein nielaisi minut, mutta tässä sitä painellaan aivan pokkana joulukuun puolella kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eikä mitään erityisen dramaattista olekaan, olen vaan väsynyt, ihan todella väsynyt. Mitä näitä nyt on: pimeys putosi päälle, kadotin itseni kiireisiin. Syksy on vaatinut veronsa, johan sitä on kestänytkin. Tulisi jo vuodenvaihde ja pitenevät päivät. Jotain muuta, ihan mitä tahansa muuta.

2014-12-08-stellaharasek-1 2014-12-08-stellaharasek-2

En tiedä miten avaisin sanoin tätä solmua, jota olen viime kuukausina selvittänyt. Kaikessa tavanomaisuudessaan sen ei pitäisi tosin olla vaikeaa. Tiivistän: on työ ja on omat tavoitteet. Viime vuosina aikaa ja energiaa on riittänyt niistä toiseen. Oma elämä omine toiveineen on ollut hyllyllä.

Ei se niin mustavalkoista ole, mikäpä ikinä olisi. Työhönkin on toki liittynyt tavoitteita ja ovat nekin omia – puitteet kun on itse pystytetty ja kaiken on saanut tehdä juuri kuten on itse halunnut. Niin moni muu asia on vaan odottanut vuoroaan, sitä hetkeä kun aikaa on. Hitaasti on alkanut valjeta, ettei sitä hetkeä tule ennen kuin – ironista kyllä – kirjaan sen kalenteriin.

2014-12-08-stellaharasek-3

Jossain vaiheessa elämä vaan alkoi tuntua yhdeltä isolta tuolileikiltä. Siinä minä olen aina se, joka jää ilman tuolia ja putoaa pelistä pois. Ehkä tiedätte tunteen. Että muut ne vain menevät ja toteuttavat haaveitaan, mutta minä olen ikuisesti tässä. Tekemättömien töideni äärellä vielä kahdelta aamulla, odottamassa myyttistä hetkeä kun kaikki olisi tehty ja saisin hyvällä omatunnolla mennä nukkumaan silloin kun muutkin.

Harasekin harhakonttorista päivää. Kirkkaampina hetkinä tajuaa toki itsekin saaneensa kaikenlaista aikaan. Niinä pimeämpinä tunteina itsesäälin lammikosta nousuun on tarvittu yhtä sun toista: vääristä syistä kumottuja viinilasillisia, mustaa huumoria ja monta minua viisaampaa ihmistä. He kaapivat minut lattialta ja komentavat nukkumaan silloin kun kuljen autopilotilla aivot suljettuna, koska ajatukset ovat alkaneet sattua päähän.

2014-12-08-stellaharasek-4

Hyvä – ja se ainut olennainen – uutinen on, että kaikkien niiden vuoroaan odottaneiden asioiden aika on nyt. Helpoksi tai huolettomaksi syksyksi en kuluneita kuukausia kehuisi, mutta valinnat on tehty ja päätöksissä pysytty. Vielä kun tietäisi kauanko tämä sekopäinen siirtymävaihe kestää ja koska kaaokseen alkaa piirtyä polku. Kapeakin kinttupolku kelpaa. Kaiken tämän jälkeen ei paljoa pelota rytkeikön raivaaminen.

2014-12-08-stellaharasek-5

Kesällä pidin ensimmäisen varsinaisen lomani vuosiin. Se oli valaiseva kokemus ihmiselle, joka joutui muistelemaan mitä lomalla tehdään. Oli kestänyt yli kolmekymmentä vuotta tajuta, että ihminen voi olla vain yhdessä paikassa yhtäaikaa. Kaikeksi onneksi kesti vain päivä tai kaksi tajuta, että se yksi paikka voi olla vaikkapa Pihlajasaaren eteläisimmän kallion nokka. Kokemuksesta viisastuneena ajattelin tehdä tästä lomailusta ihan säännöllisen tavan.

2014-12-08-stellaharasek-7

Lomailun lisäksi on toki ne kaikki muut suunnitelmat. Ensi vuonna ajattelin ennen muuta kirjoittaa ja kuvata. Keskittyä asioihin, jotka kiinnostavat, inspiroivat ja ilahduttavat. Tämä blogi on niistä yksi.

2014-12-08-stellaharasek-8 2014-12-08-stellaharasek-9

Kiinnostaa myös selvittää mitä tapahtuu, jos ei aikatauluta arkeaan ähkyyn asti, vaan jättää tilaa päähänpistoille, sattumille ja sen sellaiselle. En jaksa enää sanoa kaikille ja kaikelle etten ehdi. Haluan aikaa tuhlattavaksi asti. Valita menisinkö elokuviin vai ottaisinko torkut.

Kaikki on nyt vielä vähän kesken, mutta kaikki ajallaan. Kesken on ihan hyvä. Kuten ystävä kerran sanoi: puoliksi valmiina, ei puoliksi tekemättä.

Katsotaan kuinka käy.
Uskon, että hyvin.

Photos of me by Mikko Rasila

OASIS – WONDERWALL

Alkavan talven suosikit

Joulukuu! Tervetuloa, kun kerran eteen tupsahdit. Ei tunnu kovin talviselta, mutta en valita. Jos päättynyt marraskuu oli vuosituhannen harmain, eipä ole varsinaisesti liikaa värejä näissä kuvissakaan – mutta niihin päätyivät viime viikkojen käytetyimmät lempiasiat.

2014-12-01-stellaharasek-winterfavorites-1

Just Femalen pörröisestä villapaidasta on tullut lohtuvaate: mitä vaikeampaa aamulla on nousta sängystä, sen varmemmin kiskon sen päälle. Oikeastaan olen pukenut sen itseltäni salaa niinäkin aamuina, kun oli tarkoitus pukea jotain aivan muuta. Se on niin lämmin, etten mahda itselleni mitään. Kaikeksi onneksi lyhyt ja laatikkomainen malli on suht skarppi ja sopii niin nahkahameeseen kuin pillifarkkuihin (muunlaisia alaosia ei tässä taloudessa ollakaan viime aikoina nähty). Tanskalaismerkkiä myy esimerkiksi Dots, josta sain neuleen muutama kuukausi sitten.

2014-12-01-stellaharasek-winterfavorites-4

Sofinah Shopista hankittu hame on pehmeää lampaannahkaa ja mitä sopivinta seuraa potkua kaipaavalle pörröneuleelle. Olen tullut tänä syksynä samaan tulokseen kuin kaikkina muina syksyinä aiemmin: ei ole olemassa asua, johon nahkahame ei sopisi.

2014-12-01-stellaharasek-winterfavorites-3

Balmuirilta saamani tummanharmaa Helsinki-huivi on vilahtanut kuvissa useita kertoja aiemminkin ja syy siihen on selvä: mikään maailmassa ei ole yhtä suuri ja pehmeä. Viima ei osu kaulaan tai kasvoihin, kun käärii itsensä valtavankokoiseen huiviin ennen ulkomaailman kohtaamista. Siinä on jotain symbolista.

2014-12-01-stellaharasek-winterfavorites-2

Päätin viime elokuussa, että punaoranssi kynsilakka ei ole vain kesää varten. Elämä on liian lyhyt ja punaoranssi kynsilakka liian kaunis. Ohuet hopeasormukset ovat tähtiriipuksen ja kapean rannerenkaan ohella olleet viime kuukausien ainoat korut – ne ovat kauniit ja vaivattomat, kärsivällisyys ei nyt riitä koruihin jotka vaativat jatkuvaa huomiota.

Stay warm, darlings.