Ajatuksia kauneudesta

Yhteistyössä ACO

Kun ACO haastoi minut pohtimaan suhdettani kauneuteen ja itsestäni huolehtimiseen, ei tarvinnut kauan miettiä mitä haluan sanoa. Olen aina liputtanut luonnollisen kauneuden puolesta. En tarkoita tiettyä tyyliä tai tapaa olla kaunis, vaan rohkeutta olla kaunis juuri sillä tavoin kuin sattuu olemaan. Sitä, ettei ihmisen omaa karismaa hukuteta kaikkeen keinotekoiseen, vaan annetaan tilaa sille mikä on todellista, oikeaa ja omaa.

2015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-01

Kasvoin ajatukseen kotona. Nuori äitini oli hippivuosien huoleton kasvatti, joka käytti kosmetiikkaa hyvin vähän ja harvoin. Ei hän kikkaillut kampauksillakaan, jätti hiuksensa joko auki tai sitoi ne taakse simppelille solmulle. Tyylikäs hän on ollut aina omalla vaivattomalla tavallaan. Hän panostaa laatuun ja kauan kestäviin lempivaatteisiin, suojautuu viimaa vastaan kietomalla valtavia huiveja harteilleen ja pukeutuu säästä riippumatta korkeisiin korkoihin, joiden kopinasta on tullut hänen tavaramerkkinsä. Hän on ollut aina ja anteeksipyytelemättä oma itsensä, yrittämättä olla mikään tai kukaan muu.

2015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-02

Siihen samaan olen minäkin oppinut, vaikka polku onkin ollut polveileva. Tyylini yksinkertaistuu vuosi vuodelta, habituksesta putoaa pois asioita, joita en enää tarvitse. Hiusvärejä, rooleja. Pukeudun vaatteisiin, jotka tuntuvat omalta enkä enää mieti mitä muut siitä ajattelevat. Olen kiinnostuneempi siitä miltä minusta tuntuu kuin miltä näytän – ja juuri se palkitsee myös peilikuvassa. Hyvinvoiva ihminen on kaunis eikä sillä ole mitään tekemistä kasvonpiirteiden, painon tai pukeutumisen kanssa.

2015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-032015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-04

Olen tullut viime vuosien varrella siihen lopputulokseen, että on parempi – ja ennen muuta helpompaa – panostaa hyvinvointiinsa kuin korjata kosmeettisesti sen puutetta. Kukapa olisi uskonut, että laiska luonne voisi olla hyväksi terveydelle? Esimerkiksi hiusten laittaminen ei ole ikinä ollut niin helppoa kuin nyt: se on hyvässä kunnossa kun en enää värjää sitä, takutonta tukkaa on nopea pestä eikä sitä tarvitse enää erikseen laittaa – riittää, että se on puhdas. En ole enää vuosiin taistellut sen luonnonlaineikkuutta vastaan, lainehtikoon. Surffitukasta on tullut minun juttuni, vaikka en sitä varsinaisesti valinnutkaan.

2015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-052015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-06

Sama pätee ihoon: hyväkuntoinen iho ei vaadi jatkuvaa vaivaa tai kaipaa paksua meikkikerrosta. Kun sitä ei ole aina ollut, tietää miten vapauttavalta tuntuu kun iho on kosteutettu, kestävä ja voi hyvin.

2015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-072015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-08

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana alkanut vihdoin nukkua öisin, syödä säännöllisesti ja harrastaa muutakin liikuntaa kuin kymmenen metrin pikamatkoja juostessani ratikoita kiinni. Juuri liikkuminen on ollut ratkaisevassa roolissa (kiitos Helsinki Core Trainers, pelastitte elämäni). Kun hikoilee kolmesta viiteen kertaan viikossa, moni asia muuttuu kuin itsestään: keho tarvitsee enemmän lepoa, enemmän vettä ja enemmän ravintoa. Kroppaansa alkaa vaistomaisesti kuunnella ja kohdella aivan eri tavalla kuin ennen. Muistaa venytellä, huoltaa ja hoitaa, kosteuttaa ihoa niin sisältä kuin ulkoa, levätä silloin kun väsyttää. Toiset toki ymmärtävät tämän nopeammin kuin toiset… Köh köh. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

2015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-11

Samaan aikaan olen huomannut meikkaavani vähemmän ja vähemmän. Parempi olo näkyy niin kehossa kuin kasvoissa eikä se yksinkertaisesti tunnu enää välttämättömältä. Toisinaan toki tykkään panostaa ja sehän on aivan eri asia, meikata siksi että huvittaa eikä siksi, että on epäkohteliasta mennä töihin säikyttelemään ihmisiä silmänalusillaan.

2015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-10

Tähän on tultu – minusta on tullut äitini. Hän on aina tiennyt mitkä kauneusvinkit ovat tehokkaimmat. Ei ripsiväri vaan hyvä kosteusvoide. Mieluummin kahdeksan tunnin yöunet kuin uusi mekko. Poskiin saa punaa kun kipaisee kävelylle. Ja kun oikaisee ryhdin ja katsoo silmiin, näyttää paremmalta farkuissa ja t-paidassa kuin yksikään seinäkukkanen maailman kimaltavimmassa koltussa.

2015-04-27-stellaharasek-aco-onbeauty-12

Tykkään näistä kuvista kovasti, toivottavasti tekin. Niihin on minusta onnistuttu taltioimaan jotain olennaista, jotain omaa.

Kuvat & tyylit – Mikko Rasila & Minttu Vesala
Meikki & hiukset – Sumi Moreno / Hiushuone Dandy

Muina niittinikkareina

Ooh! Aurinkoinen lauantai, mihinkäs muuhun se kannattaa käyttää kuin keittiön katon purkamiseen. Siltä varalta, että teillä muilla on ELÄMÄ ja VAPAAPÄIVÄ, tulin raksakaaoksen keskeltä vinkkaamaan kiinnostuneille Dieselin Denim Master Studiosta, joka palvelee Helsingin Stokkalla naisten ja miesten Diesel-osastoilla vielä tänään neljään asti. Kyseessä on ihan huippu räätälöintipalvelu, jossa pääsee kustomoimaan ostamansa Dieselit vapaavalintaisilla niiteillä. Pääsin kokeilemaan palvelua pari viikkoa sitten ja olin pähkinöinä.

2015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-12015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-22015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-32015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-42015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-5

Viisi vuotta sitten olisin mennyt tästä mahdollisuudesta sekaisin ja niitannut pillifarkkuni täyteen teräksisiä pikkupyramideja. Nyt kun olen vanha ja viisas, valitsin saamieni farkkujen vain maltillisen rivin mohikaanipääniittejä ja päätin sijoittaa ne vyötärönauhaan vyölenkkien väliin. En kuitenkaan käytä ikinä vyötä, hirveä homma vyön muistamisessa puhumattakaan etsimisestä.

2015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-62015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-72015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-82015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-92015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-10

Poimin kuitenkin kohteekseni kireimmät pillit, jotka löysin miesten osastolta. Hoen tätä aina, mutta vielä kerran kiellon päälle – kaupoissa kannattaa aina kurkata myös sinne miesten puolelle! Ja ainakin sovittaa tuota Sleenker-mallia, jos sattuu tykkäämään androgyynistä siluetista. Haalistuneesta harmaasta denimistä tuli juuri olennainen osa tulevan kesän pukeutumissuunnitelmaani. Farkut näkyvät toiseksi ylimmässä otoksessa. Kuvissa vilahtavia sinisiä peruspillejäkin harkitsin, olivat niin pehmeät päällä että niissä olisi voinut nukkua.

2015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-112015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-122015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-132015-04-25-stellaharasek-diesel-denimmasterstudio-14

Kustomointihärveli on muuten se sama, jota Dieselin työntekijät käyttävät farkkujen niittaamiseen farkkuja merkin tehtaissa. Pitäisiköhän vaihtaa alaa? Niitin painamisesta denimin läpi kuuluu sen luokan loksahdus että rinnassa hyrisee. Voittaa kuplamuovin mennen tullen.

Kuvat (myös blogin eka belfie!) Mikko Rasila

Terveisiä Tehtaankadulta

2015-04-22-stellaharasek-raksa-01

Instagramiani @stellaharasek seuraaville ei tule yllätyksenä missä merkeissä viime päivät ovat kuluneet. Lisää aiheesta luvassa pian.

Kuvausten kulisseissa (eli viikon paras päivä)

Yhteistyössä ACO

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut onneksi muutakin kuin kaadettavia seiniä, sahanpurua ja raksakaaoksen keskellä kiristäviä hermoja, nimittäin kuvaukset, joissa sain hetkeksi pestä itseni betonipölystä. Pohjoismainen ihonhoitomerkki ACO kutsui minut mukaan kampanjaansa, jonka tiimoilta tarkastelen käsityksiäni kauneudesta. Pidempään lukeneille ei tule ehkä yllätyksenä, että lähestymistapani siihen on melko mutkaton ja luonnollinen – enkä nyt tarkoita, että täyshimmeä seinämaali näyttäisi erityisen hyvältä hiuksissani (testasin, ei toimi).

Järkkäsimme kampanjaa varten kuvaukset varsinaisella dream teamilla – kameran takana valokuvaaja Mikko Rasila, stailistina Minttu Vesala. Hiuksista ja meikistä vastasi Dandysta lainattu Sumi Moreno, jolla alkaa olla kymmenen vuoden kokemus meikäläisen luonnonlaineista. Sain tehdä ensimmäisen kerran töitä Mintun kanssa ja toivon, että tätä seuraa vielä monenmonta muuta yhteistä projektia.

Varsinaisia kuvia odotellessa seuraa making of -kuvakimara kuvauspäivästä, oli meinaan aika ihanaa. Kuvasimme meillä kotona, sillä kuviin haluttiin rento ja intiimi tunnelma. Pienet koirat saivat olla apuna, mitäpä mistään tulisi ilman uskollisia mäyräkoira-avustajia. Mutta antaa kuvien puhua puolestaan – palaan aiheeseen ensi viikolla kun ottamamme kuvat ovat valmiina.

2015-04-18-stellaharasek-for-aco-12015-04-18-stellaharasek-for-aco-22015-04-18-stellaharasek-for-aco-32015-04-18-stellaharasek-for-aco-42015-04-18-stellaharasek-for-aco-52015-04-18-stellaharasek-for-aco-72015-04-18-stellaharasek-for-aco-82015-04-18-stellaharasek-for-aco-92015-04-18-stellaharasek-for-aco-102015-04-18-stellaharasek-for-aco-112015-04-18-stellaharasek-for-aco-122015-04-18-stellaharasek-for-aco-132015-04-18-stellaharasek-for-aco-142015-04-18-stellaharasek-for-aco-152015-04-18-stellaharasek-for-aco-162015-04-18-stellaharasek-for-aco-172015-04-18-stellaharasek-for-aco-182015-04-18-stellaharasek-for-aco-192015-04-18-stellaharasek-for-aco-202015-04-18-stellaharasek-for-aco-212015-04-18-stellaharasek-for-aco-222015-04-18-stellaharasek-for-aco-232015-04-18-stellaharasek-for-aco-242015-04-18-stellaharasek-for-aco-252015-04-18-stellaharasek-for-aco-27

Kuvat Stella Harasek & Minttu Vesala

Odotan auringon lämmittämää asfalttia

Auringossa paahtuneesta ihosta on otettava ilo irti ennen kuin – kämppäkaveriani lainaten – räntä raapii rusketuksen pois. Seuraa siis muutama keväinen kuva. Vähän vaan fiilistelimme, en sentään lähtenyt seikkailemaan kaduille paljain säärin. Toissapäivänä kävelin tapaamiseen uhkarohkeasti nilkat paljaina ja olin jäätyä kalikaksi. Jos nyt malttaisi vielä muutaman päivän (tai viikon… tai kuukauden) odottaa.

2015-04-17-stellaharasek-styleish-12015-04-17-stellaharasek-styleish-2 2015-04-17-stellaharasek-styleish-32015-04-17-stellaharasek-styleish-52015-04-17-stellaharasek-styleish-62015-04-17-stellaharasek-styleish-7

Farkkutakki Wrangler
Hihaton paita adidas originals
Nahkahame teetetty vuosia sitten
Acnen korot Gaudetesta

Kuvista kiitos Mikko Rasila

Kaapin paikka

Tässä muuton kynnyksellä on alkanut kyseenalaistaa jokaikisen omistamansa kalusteen ja esineen tarpeellisuutta. Kirjahylly, tarvitsenko sitä tosiaan vai voisivatko kirjat pinota vaan lattialle? Koska olen viimeksi käyttänyt tätä maljakkoa, jota väitän rakastavani? Neljä laatikollista negatiiveja – pitääkö ne kantaa vielä yhteen uuteen kotiin ennen kuin myönnän, etten tee niillä yhtään mitään? Aika paljon kamaa on myyty, annettu ja kierrätetty eteenpäin. Veikkaan, että vielä pari karsintakierrosta on edessä ennen kuin muuttoauto kurvaa kadulle.

2015-04-17-stellaharasek-home-1

Yksi kalusteista, joka lähtee varmuudella mukaan, on Mokosta viime vuonna hankittu, astiakaapin tehtävää toimittava vanha puinen vitriini. Tykkään sen karunkauniista yksityiskohdista, kulumista ja kolhuista, massiivisista mittasuhteista jotka eivät ole kuitenkaan raskaat ja ennen muuta sen tuoksussa, jossa sekoittuu vuosikymmeniä vanha puu ja mausteet. Kaappi on vilahtanut välillä blogin kuvissa ja joka kerta joku on pyytänyt kuvaa, jossa kaappi näkyisi kokonaan. Voin kertoa, että tehtävä ei ollut helppo kapeassa keittiössämme, sillä kaapilla on korkeutta vielä enemmän kuin tuhatviisisataametrisellä kämppikselläni. Mutta jakkaran avulla se (melkein) onnistui!

2015-04-17-stellaharasek-home-2

Kaappi on ollut pienen keittiön pelastus: se ei ole syvä, mutta korkeutta ja leveyttä piisaa senkin edestä. Kaapissa on säilytetty sulassa sovussa niin viinilaseja kuin kattiloita, ylimpänä kaksi vanhaa kalloakin. Ne kuuluvat itseasiassa poikaystävälle, vielä. Olen yrittänyt vuoden verran vohkia niitä itselleni.

2015-04-17-stellaharasek-home-3

Onhan se kaappi komea – ja tulee tulevassa keittiössä vetämään sisuksiinsa aivan kaikki astiamme. Ajattelimme nimittäin purkaa uuden kodin keittiöstä vanhat ja rumat yläkaapit ja olla laittamatta tilalle mitään. Mukaan pakataan vain sen verran astioita kuin kaappiin mahtuu, ei kai sen enempää voi kukaan tarvitakaan.

2015-04-17-stellaharasek-home-4

Vielä kun keksisi miten kaappi saadaan ehjänä uuteen osoitteeseen. Onneksi se on tehtävään palkattujen palomiesten eikä meidän päänvaiva.

Syy radiohiljaisuuteen

2015-04-12-stellaharasek-raksa

Me muutamme! Emme kauas Kapteeninkadulta, vaan kulman taakse Tehtaankadulle. Teemme tulevaan kotiin myös pienen remontin ja kun sanon pieni, tarkoitan, että maalaamme kaikki asunnon pinnat, puhkomme oviaukkoja, kaadamme seiniä, puramme parvia ja pistämme uusiksi koko keittiön.

Muutto osuu vappuaatolle, koska mikäpä olisi mahtavampi ajankohta muuttaa Ullanlinnassa? Onneksi matka ei ole pitkä. Tavoitteena on, ettei tarvitsisi muuttaa täysin räjähtäneen raksan keskelle – nähtäväksi jää paljonko ehdimme tehdä sitä ennen.

Kuva Mikko Rasila

Sähköisiä sanoja ja edistysaskeleita

Yhteistyössä Elisa Kirja

Olen kirjoittaja, entinen kirjallisuustieteen opiskelija ja paatuneen bibliofiilin tytär. Rakastan kirjoja enemmän kuin kenkiä, huonoina päivinä enemmän kuin monia ihmisiä. Kirjahylly on aina ollut kotini keskipiste. Kodit, joissa kirjoja ei ole tai ne on pantu piiloon, ovat minusta epäilyttävät.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-01

Kyse ei ole vain sanoista, lauseista ja tarinoista – pidän kirjoista esineinäkin. Kirjan paino kämmennissä, karheat sivut sormien alla, tuoreen musteen tuoksu. Tärkeimmät teokset on luettu hiirenkorville, rustattu täyteen reunamerkintöjä, nuhjaantuneet olkakasseissa, matkalaukuissa ja takintaskuissa. Onneksi kirjat ovat kauniita myös kuluneina, kolhiintuneina ja kahvirenkailla koristeltuina.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-02

Maailmankuvani koki kolauksen, kun kirjat siirtyivät ensimmäisen kerran sähköiseen maailmaan. Kuka hullu haluaisi lukea kirjaa ruudulta? Noituutta ja harhaoppisuutta koko keksintö. Vannoin pöyristyneenä, etten ikinä koske e-kirjaan. Jokohan oppisin, ettei koskaan pidä sanoa ei koskaan?

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-05

Poikaystäväni, minua huomattavasti edistyksellisempi henkilö, on onnistunut yhdistämään rakkauden sekä kirjallisuuteen että moderniin teknologiaan. Hän asuu kirjapinojensa keskellä – ja kasvattaa niitä säännöllisesti – mutta kantaa mukanaan yhä harvemmin paksuja kirjoja ja yhä useammin pelkkää puhelintaan, johon on ladannut luettavaa. Seurasin tätä sivusta paheksuen, kunnes totuin ja lopulta tajusin, ettei ole pakko olla joko tai. Lukutaitoinen kansalainen voi vallan hyvin rakastaa kirjojaan sekä virtuaalisesti että konkreettisina esineinä – sanat ovat lopulta samat. Hmm.. viisaampi olisi saattanut oivaltaa tämän vähän vikkelämminkin.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-04

Ensimmäinen askel pimeälle puolelle on otettu ja pakko myöntää: pidin siitä. Kiitos teille, jotka kommentoitte, kun kysyin tovi sitten aiheesta. Pakkasin kahden viikon matkalle kahdenkymmenen kirjan sijaan tabletin – johon mahtuu parinkymmenen kirjan sijaan satoja tai tuhansia – ja onnittelin itseäni päätöksestä joka kerta, kun tartuin monta kiloa kevyempiin matkalaukkuihini.

Lukeminen ruudulta? Sivun kääntäminen? Kevyttä ja nopeaa. Puhumattakaan siitä, että rantakassiin mahtuu yhden tabletin muodossa niin monta kirjaa, ettei tarvitse etukäteen tietää, mitä milläkin hetkellä haluaa lukea. Puhumattakaan siitä, että voin vihdoin hankkia uusia kirjoja murehtimatta mihin täyteenahdetun kirjahyllyni koloon saan ne vielä ujutettua. Kirjastot kun eivät ole vaihtoehto ihmiselle, joka kiintyy sanoihin, haluaa palata niihin kerta toisensa jälkeen eikä suostu palauttamaan kirjoja.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-03

Ensimmäisenä reissukirjana luin Elisa Kirjasta lataamani tuoreen Finlandia-palkitun teoksen. Tarvittiin vain pari kolme klikkausta, niin Jussi Valtosen ensimmäinen sivu oli avoinna edessäni. Noituutta, kenties, mutta kätevää – ja ennen muuta koukuttavaa.

2015-04-06-stellaharasek-elisakirja-06

Yhteistyökumppanini Elisa Kirja (voitteko kuvitella minulle mahtavampaa yhteistyökumppania?!) tarjoaa maan laajimman valikoiman e-kirjoja ja äänikirjoja, jotka kulkevat mukana tabletilla tai puhelimella. Jos olet kiinnostunut kokeilemaan Elisa Kirjaa, jätä kirjoitukseen kommentti – voit kertoa minkä kirjan valitsisit ensimmäisenä tai kommentoida muuten vaan. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, se näkyy vain minulle. Kymmenen onnekasta saa tulevana perjantaina paluupostissa kirjakoodin, jolla saa valita palvelusta itselleen kirjan veloituksetta.

Tabletti lainassa Samsungilta
Thierry Lasryn aurinkolasit Trend Opticista
Vintage by Fen silkki-puuvillahuivi saatu Dotsista
Nahkalaukku COS
Luomupuuvillainen pyyhe Tikausta
Sandaalit Havaianas
Kaftaani matkamuisto

Mitä tapahtuu, kun ei värjää hiuksiaan vuoteen?

2015-04-04-stellaharasek-brunette-22015-04-04-stellaharasek-brunette-1

Sen jälkeen kun on keksinyt itsensä uudestaan viimeiset kaksikymmentä vuotta, saa yhtäkkiä tietää, miltä todella näyttää.

Uusi adidas heimo starttaa huhtikuussa

Tänä keväänä on tullut eteen kivoja ja kiinnostavia projekteja toisensa perään! Yksi suosikeistani starttaa nyt, nimittäin uusi naisille suunnattu adidas heimo, jonka keulahahmoina nähdään monille tuttu trio – minä, Eeva Kolu ja Hanna Gullichsen. Hannalla onkin jo heimohistoriaa takanaan, sillä hän luotsasi aivan ensimmäistä heimoa uskomattomalla energialla muutama vuosi sitten.

2015-04-03-stellaharasek-adidasheimo

En tiedä miten on mahdollista olla yhtäaikaa ratkeamaisillaan innosta ja kauhunkankeana jännityksestä, mutta tällä timanttisella tiimillä voi tuskin mennä vikaan. Jokainen meistä luotsaa omaa heimojoukkuettaan, joka aloittaa huhtikuussa harjoittelunsa kohti elokuun lopun Midnight Runia.

Etsin heimooni juoksutaipaleensa alussa olevia liikkujia, jotka tarvitsevat tsemppausta, treeniseuraa ja valmennusta treenin tehostamiseen. Lenkille lähdetään rennolla asenteella, mutta järkähtämättömällä motivaatiolla. Jos jaksat juosta viisi kilometriä kuolematta, pohjakuntosi on riittävä – jokainen kilpailee vain itseään vastaan. Midnight Runin virallinen tavoite: päästä maaliin. Tyylipisteitä ei jaella.

Olisitko sinä yksi meistä? Hae mukaan sinulle sopivimpaan (mieluiten tietysti MEITSIN) joukkueeseen osoitteessa adidasheimo.com.

Kuva Mikko Rasila

Takatalvi, sinäkö se siinä?

2015-04-02-stellaharasek-athome

Kiesus! Kuvittelin palaavani matkalta pitkälle edenneeseen kevääseen enkä hölmönä pakannut edes takkia mukaani. Täällähän vihmoo kuin joku paiskaisi märkiä tiskirättejä päin naamaa. Talvi ei selvästikään saanut vielä meistä tarpeekseen. Kynttilät palaamaan ja peiton alle.