Tähtitieteilijän lempilakat

Tähtitieteilijä Harasek täällä päivää. Sain kokeiluun kynsilakan, josta on pakko vinkata, koska se on pulloon pakattua tähtipölyä. Intensaen läpinäkyvässä Muse-lakassa on kuulemma kimaltavia kultahileitä, minusta näyttävät kyllä ihan tähdistä varisseelta tomulta – varsinkin mustan lakan päälle levitettynä. Ajatella, avaruuden äärettömyys ihan sormenpäiden ulottuvilla! Huono puoli on, että näiden vahtaamiselta ei tahdo saada töitä tehtyä. Myös mies joutuu ihailemaan niitä: Katso nyt näitä, eivätkö ole kauniit?! Eivätkö olekin? IHANAT! Anteeksi kulta.

2016-09-12-stellaharasek-kynnet-32016-09-12-stellaharasek-kynnet-1

Tykästyin toiseenkin saman merkin lakkaan, jota ystävä kokeili kynsiinsä kun vietimme tovi sitten iltaa. Grace on kalpea kulta, joka hohtaa hämärtyvissä illoissa niin kauniisti, että olen hetkellisesti harkinnut, että pitäisin tauon mustan lakan pakkomielteestäni. Siitäkin tulee mieleen avaruus: kuu tai jokin muu kaukainen taivaankappale.

2016-09-12-stellaharasek-kynnet-22016-09-12-stellaharasek-kynnet-42016-09-12-stellaharasek-kynnet-52016-09-12-stellaharasek-kynnet-6

Sain Intensaen lakat kokeiluun Naturellesta, joka on hiljattain ottanut newyorkilaisen merkin valikoimiinsa. Pakko tykätä: sävyt ovat ihan täydelliset, lakat ovat vegaaniset eivätkä sisällä yleisimpiä kynsilakoissa käytettyjä synteettisiä kemikaaleja. Värit peittävät ja pysyvät hyvin. Vaikea keksiä valittamista.

2016-09-12-stellaharasek-kynnet-7 2016-09-12-stellaharasek-kynnet-92016-09-12-stellaharasek-kynnet-10PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Hymy herkässä ~ osa 1

Vähän naurattaa, että yksi blogini historian googlatuimpia hakusanoja ovat kuukaudesta toiseen stella harasek hampaat. Otan tämän kohteliaisuutena, sillä tuskin niitä kukaan googlaisi, jos niissä olisi jotain vikaa. Eipä niissä nykyisin olekaan: oikaisin ylärivini muutama vuosi sitten ja sen jälkeen olen väläytellyt hammashymyäni monen mielestä varmasti kyllästymiseen asti. Ei nyt ehdi pyydellä anteeksi, on niin monta vuotta otettavaksi kiinni! Kirjoitin aiheesta vuosia sitten, mutta ne kirjoitukset ovat kadonneet vanhan blogini mukana internetin syövereistä jo kauan sitten. Tässäpä siis tiivistelmä teille, joille aihe on tavalla tai toisella ajankohtainen.

2016-09-27-stellaharasek-smile-1

Vihasin hampaitani vuosia, varsinkin yläriviä, joka näkyi eniten hymyillessä. Tai siis olisi näkynyt, jos olisin ikinä taipunut hammashymyyn! Ei se mikään hirvikolari ollut, hampaat olivat itsessään ihan nätit. etuhampaat vaan olivat vinossa ja niiden vieressä sojotti kulmahammas, joka ei suostunut pysymään siistissä rivistössä muiden kanssa. Alarivin hampaat olivat oikeastaan huomattavasti enemmän vinksallaan kuin ylärivi, mutta en niitä itse kuvissa tai peilissä juuri nähnyt eivätkä ne samalla tavalla vaivanneet.

Kun olin yläasteella, äitini ja kunnallinen hammashoito olivat yhtä mieltä siitä, että tarvitsisin raudat, mutta suomenkieltä vielä opettelevalle teinille ajatus oli liikaa. Olin koko pienen pohjoisen koulun silmätikku, minua kiusattiin ulkomaalaisesta taustastani ja puheestani, musiikkimaustani ja pukeutumisestani, siitä että valokuvasin ja maalasin. Kuljin kirkonkylällä pää pystyssä pilkasta piittaamatta, mutta ei kyllä kiinnostanut antaa enää ainuttakaan aihetta naljailuun. Myöhemmin tietysti mietin, että samaan konkurssiin se olisi mennyt. Minkäs mahtaa, ei silloin tuntunut siltä. Ehkä ne vuodet olivat riittävän raskaat muutenkin.

Onneksi oikomishoidon voi tehdä aikuisenakin – ja lopulta tein. Vino hymy harmitti joka päivä. Alkoi tuntua turhalta tuhlata vuosia asian hyväksymiseen, kun se oli kuitenkin kohtalaisen helposti korjattavissa.

Nimittäin! On asioita, joille ei mitään mahda ja jotka kannattaa siksi vaan hyväksyä. Talventulo. Edessäsi kassajonossa pikkukolikoita laskeva rouva, kun kuulet ratikan kolisevan kulman takaa ja haluaisit vaan tasarahalla maksaa taviskahvisi ja juosta. Yrittäjien verotus. Kashmirneuleiden nyppyyntyminen. Elämän rajallisuus. Se, että mäyräkoirasi kuvittelee olevansa leijona ja kiljuu kadulla viisikymmentäkiloisille verikoirille.

On myös asioita, joihin voi vaikuttaa, mutta ne eivät tunnu niin tärkeiltä, että niiden eteen jaksaisi nähdä vaadittavan vaivan. Tiukoiksi treenatut pakarat olisivat kyllä kivat, mutta rakastan pastaa paljon enemmän – enkä halua viettää kaikkea vapaa-aikaani kyykkytangon kanssa, vaikka treenaaminen onkin hauskaa.

Sitten on ne asiat, joihin voi ja ennen muuta haluaa vaikuttaa, niin paljon, että se on epäilyksettä kaiken vaivan väärti. Tähän kategoriaan kuuluvat asiat, joihin kannattaa käyttää energiaa. Nuo kaksi muuta voi unohtaa, omistaa sen ajan mieluummin vaikka päiväunien ottamiseen tai sen pastan tekemiseen.

2016-09-27-stellaharasek-smile-2

Oikaisin ylärivini vastikään Amerikasta rantautuneella uudella tekniikalla nimeltä Inman Aligner. Hoidossa oli merkittäviä etuja verrattuna perinteiseen oikomiseen: kiinteitä kojeita tai monen vuoden prosesseja ei tarvittu. Näkyviä tuloksia tuli muutamassa kuukaudessa ketterällä kojeella, jonka sai irti treffien tai ruokatunnin ajaksi. Kustannuksetkin olivat merkittävästi perinteisiä menetelmiä pienemmät. Omasta laskustani sain alennuksen blogini kautta, mutta kulut olisivat ilman sitäkin pysyneet reilussa parissa tonnissa. Se on tuntuvasti vähemmän kuin se viiden tonnin arvio, jonka sain aikoinaan toisesta hoitolasta, kun kysyin tarjousta perinteiseen oikaisuhoitoon.

Oikaisuhoitoja on toki monenlaisia, itselle kannattaa valita omaan tilanteeseen sopiva. Inman Aligner on hoitomuotona kosmeettinen ja keskittyy estetiikkaan, esimerkiksi pahoja purentavikoja sillä ei korjata. Se sopii hyvin juuri meikäläisen kaltaisiin tapauksiin, jossa halutaan oikoa esteettisiä epätasaisuuksia ja vinoutumia. Menetelmän sopivuus omaan tilanteeseen selviää parhaiten kysymällä aiheeseen perehtyneeltä hammaslääkäriltä.

Hoitoni tehtiin Smile Designissa, jonka esteettiseen hammashoitoon erikoistunut hammaslääkäri Kaj Karlsson oli perustanut yhtiökumppaneidensa kanssa. Pasilassa sijaitseva praktiikka taisi olla Suomen ensimmäinen hoitola, jossa Inman Aligner otettin haltuun. Enää se ei ole suinkaan ainoa vaihtoehto sarjassaan: sittemmin hoitolan valikoimiin on tullut monia muitakin vastaavia tekniikoita, joissa oikaisuhoitoja tehdään kevyesti, ketterästi ja kustannustehokkaasti.

Hoito kesti minulla kauemmin kuin keskimäärin, koska käytin kojetta laiskanlaisesti, lähinnä öisin. Jos olisin ohjeiden mukaisesti pitänyt sitä päiväsaikaankin, sama lopputulos olisi saavutettu puolet nopeammin. Minulle sopi hitaampi tahti, sillä halusin pitää päivisin vapaata kojeen käytöstä. Olen vieläkin sen verran ulkomaalainen, että suomen puhuminen tuntuu aika ajoittain vaikealta ilman oikaisukojettakin. Suurin osa oppii kuulemma puhumaan kojeen kanssa ilman sen kummempia ongelmia.

2016-09-27-stellaharasek-smile-3

Hoidon vaikein – tai oikeastaan ainoa vaikea – vaihe oli sen ensimmäiset kaksi viikkoa. Minkäs teet, se nyt vaan sattuu kun luita liikutellaan. Hampaita särki, leukaa särki, koko päätä särki. Särkylääkkeitä kului, onneksi ne auttoivat. Sitten särky hellitti. Loput hoidosta menikin omalla painollaan eikä sitä tarvinnut enää miettiä. Kolmen viikon välein kävin tarkistuksessa ja kiristyttämässä kojetta, siinäpä se.

Olin varautunut odottamaan paljon pidempään, mutta näin tuloksia jo muutamassa viikossa. Tuosta noin vaan hampaat ojentautuivat päivä päivältä suorempaan riviin. Etuhampaat tekivät toisilleen tilaa, kulmahammas alkoi pikkuhiljaa peruuttaa rivistöön muiden rinnalle. Hymyilin peilikuvalleni kylpyhuoneissa, hisseissä, sovituskopeissa ja kahviloissa.

Lopputulos oli täydellinen, parempi kuin olisin uskaltanut edes odottaa. En usko, että kovin moni tuttu hoksasi mikä oli muuttunut, mutta minulle muutos oli valtava. Aloin hymyillä, nauroin enemmän. Olo oli itsevarmempi, tykkäsin koko peilikuvastani enemmän vaikka mikään muu ei ollut muuttunut. Muutos oli tietysti toivottu ja odotettu, mutta en ollut etukäteen arvannut kuinka suuri vaikutus sillä kaikkeen olisi.

Aikuisena oikominen on muuten siitä kivaa, että kukaan ei enää naura kenenkään raudoille, päinvastoin. Oikomishoitoni aiheutti kaveripiirissä pienen buumin, muutama muukin innostui nähtyään miten iisisti se sujui. Jos hotsittaa lukea lisää, kannattaa kurkata kirjoitukset Hannan oikomishoidosta.

2016-09-27-stellaharasek-smile-4

Koska aihe selvästi kiinnostaa osaa teistä, hammaslääkärini Kaj lupasi, että Smile Design tarjoaa oikomishoidosta kiinnostuneille blogini lukijoille ilmaisen arvion kullekin sopivimmasta menetelmästä ja sen kustannuksista. Arvion saa siis veloituksetta, kun ajanvarauksen yhteydessä mainitsee blogini. Tarjous on pysyvästi voimassa. Ajanvaraukset onnistuvat puhelimitse numerosta 09 877 0040 ja verkkoajanvarauksen kautta.

Aihe on muuten minullekin taas ajankohtainen. Kun ylähampaat saatiin ojennukseen, päätettiin, että alarivikin oikaistaan sopivalla hetkellä. Se hetki on nyt! Menetelmä on tällä kertaa toinen, alariviin asennetaan kiinteä metallilanka. Saa nähdä kuinka käy. Epäilemättä hyvin.

PHOTOS BY ANNI TAIMISTO

Villi ja kaunis

Muina kukkamuijina täältä kanssatovereille huutelen, että tsekatkaapa Erottajankadun Urban A kun kuljeskelette seuraavan kerran kulmilla. Skandinaaviseen minimalisiin keskittynyt kauppa on muutenkin kiva, mutta muuttui juuri kivemmaksi, sillä sen tiloihin avattiin kukkakauppa nimeltä Wild Things. Peikonlehtiä, kentianpalmuja, pieniä kaktuksia ja mehikasveja – ja huumaavia kukkakimppuja.

2016-09-27-stellaharasek-wildthings-1

Ostan harvoin valmiita kukkakimppuja – ne eivät ikinä oikein osu omaan makuun – mutta Wild Thingsin päivän kimpusta on tullut poikkeus sääntöön. Rönsyilevät kimput kootaan kauteen sopivista kukista ja lehdistä eikä lopputulos ole yhtään imelä, vaan villi ja kaunis. Kyllä kiitos.

2016-09-27-stellaharasek-wildthings-22016-09-27-stellaharasek-wildthings-32016-09-27-stellaharasek-wildthings-4

(Osoite päivitetty vuonna 2019)

Wild Things @ Urban A
Fredrikinkatu 18, Helsinki

Päivänpelastajamekko

Saariteema se vaan jatkuu, sillä kävin eilen ensimmäistä kertaa Sirpalesaaressa! En ymmärrä miten tässä kesti näin kauan, pikkusaari on superkaunis ja sijaitsee – jos mahdollista – vielä lähempänä kuin Liuskasaari ja Liuskaluoto. Syy visiittiin oli paras mahdollinen, ystävä meni naimisiin. Olin pari viikkoa sitten mukana etsimässä hänelle hääpukua, kaunis löytyikin. Oman pukeutumisen pohtimiseen ei sitten enää riittänytkään energiaa, joten kohtasin pulman samana päivänä puoli tuntia ennen kuin piti jo seistä laiturilla odottamassa yhteysvenettä. Aikaa pukeutumiseen oli – kiitos ihan oman surkean aikataulutuksen – siis se klassinen vartti, mutta onneksi enempää ei tarvittu. Filippa K:n muutaman vuoden takainen musta mekko on pelastanut monta juhlapäivää: se on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunis, että sen seuraksi riittävät puhdas tukka, hyvä ryhti ja korot.

2016-09-25-stellaharasek-wedding-1

Kesän alennuslaareista poimitut mokkanilkkurit osoittautuivat ketteräksi kenkävalinnaksi veneilyyn, kallioilla kiipeilemiseen ja Madonnan tahtiin tanssimiseen. Olivat ensimmäistä kertaa jalassa, joten varustauduin rakkolaastareilla ja pakkasin säihketossut varakengiksi kassiin, mutta kumpaakaan ei sitten tarvittukaan. Aah miten autuasta löytää korot, joissa oikeasti jaksaa riehua koko illan ja kävellä vielä juhlien jälkeen hiljaisten katujen läpi kotiin.

2016-09-25-stellaharasek-wedding-42016-09-25-stellaharasek-wedding-32016-09-25-stellaharasek-wedding-2

MEKKO* & MOKKALAUKKU FILIPPA K
MOKKANILKKURIT SAM EDELMAN
AURINKOLASIT RAY-BAN
RANNEKORU VINTAGE
*SAATU

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Olipa kerran Liuskasaaressa

Hei helsinkiläiset, jos teillä ei ole illaksi ohjelmaa, loikatkaa Liuskasaaren lauttaan ja menkääpä Boathouseen illalliselle tai viinilasilliselle! Minulle tuli nimittäin juuri järkytyksenä, että kaikki lähisaarilla ja rannassa sijaitsevat lempipaikkani ovat paraikaa viimeisiä päiviä auki – tai Boathousen tapauksessa vihoviimeistä iltaa. Mutta vielä ehtii, kunhan kiiruhtaa! Kuvat ovat alkukesästä, kun olin siellä valokuvaamassa kesän grillikonseptia. Se oli muuten ihan huippuidea, vieraat saivat itse valita grilliin mieleisensä herkut ja kypsentää ne omaan makuun sopivaksi. Valokuvaajana en ehtinyt kääntelemään pihvejä ja tomaatteja, mutta ruokapöydän ääreen sentään ennätin ja sehän on tärkeintä. Seura oli kohdallaan, sääkin suosi. Yksi toukokuun ihanimmista illoista, voisipa palata hetkeksi takaisin.

2016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-12016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-22016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-32016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-42016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-52016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-62016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-72016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-82016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-92016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-102016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-112016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-122016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-132016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-142016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-152016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-162016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-172016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-182016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-192016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-202016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-212016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-222016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-232016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-242016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-252016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-25a2016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-262016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-272016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-282016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-292016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-302016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-312016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-452016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-322016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-332016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-342016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-352016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-362016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-372016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-392016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-402016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-412016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-422016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-432016-09-23-stellaharasek-ilta-boathousessa-44PHOTOS BY STELLA HARASEK, A FEW ALSO BY JARNO JUSSILA, VIVIAN VALPURI & ANNI TAIMISTO

Holding on for life

Tuorein toistoluuppini, olkaa hyvät! Amerikkalainen Broken Bells on ollut tähän saakka vain etäiseksi jäänyt nimi internetin indiepop-listauksissa, mutta nyt kolahti ja kolahtikin sitten kunnolla. Jos ääni tuntuu tutulta, se johtuu siitä että solisti James Mercer on laulanut aiemmin The Shinsissa. Vakimiehistön toinenkin jäsen on musamaailmasta entuudestaan tuttu nimi, tuottaja Brian Burton joka tunnetaan paremmin nimellä Danger Mouse. Levyjä tehtailevat tiettävästi kaksin, mutta keikoilla on mukana isompikin kokoonpano. Ovat vierailleet joskus Flow’ssakin, harmi että oivalsin tämän duon hienouden näin viimeisenä maailmassa.

Yhtyeellä on muitakin hyviä kappaleita, ainakin uskoisin niin, sillä en ole vielä päässyt tästä irti tarpeeksi pitkäksi aikaa keskittyäkseni niihin. Parasta on, että tämä luuppi on osoittautunut poikkeuksellisen helpoksi tartuttaa muihin. Soitin sitä viime viikonloppuna ystävän polttareiden jatkoilla (siis koko yön) ja aamuun mennessä kaikki hyräilivät mukana. Toki myös pitkätukka on tempaistu tähän hulluuteen mukaan, hän se taisi itseasiassa kappaleen alunperin minulle esitelläkin. Aah! Toistohulluus todistettavasti tehostuu, kun kuuntelevien korvien ja sihisevien aivojen määrä tuplataan.

What a lovely day to be lonely, niin kauniisti sanottu. Ja joskus ihan totta.

BROKEN BELLS – HOLDING ON FOR LIFE

Terveisiä työhuoneesta

Himassa meni huonejärjestys kesällä kokonaan uusiksi. Vanhasta työhuoneesta tuli vierashuone, se tuntui vaan luontevammalta niin, sillä sen yhteydessä on myös vaatehuone, nukkumaparvi ja useimmiten kasakaupalla kuivuvaa pyykkiä. No, juuri nyt se vierashuone näyttää varastolta, mutta kyllä siitäkin vielä kaunis tulee, kunhan tässä keretään. Hiljaa hyvä tulee.

Työhuone muutti siis asunnon länsisiipeen, nappasin pari kuvaa keskeneräisestä projektista. Kovin kesken on, sillä kaikkein olennaisin kaluste, pöytä, puuttuu vielä. Ei huvittaisi hankkia mitään parempaa odotellessa -väliaikaisratkaisua, elän siis toivossa että oikeanlainen pöytä osuisi tuolla teillä ja toreilla vastaan. Millainen pöytä se oikeanlainen on – ei vielä aavistustakaan, tunnistan sen sitten kun näen. Vinkkejä otetaan tietysti ilolla vastaan!

2016-09-21-stellaharasek-homeoffice-12016-09-21-stellaharasek-homeoffice-22016-09-21-stellaharasek-homeoffice-3

Kalusteet ajelehtivat vielä huoneesta toiseen ja hakevat paikkaansa. Joukossa on yksi uusi ja se löysikin paikkansa samantien: Roomagen muuttomyynnistä saatu, kauniisti kunnostettu vanha koulukaappi. Sinne on tarkoitus pinota kamerat, piuhat ja vara-akut, työhön liittyvät kirjat ja paperit, kansiot ja laskut. Ihanaa, kun ne voi sulkea ovien taakse. Pysyvät kurissa ja nuhteessa eivätkä pyöri pöydillä muualla asunnossa häiritsemässä lorvimista ja olemista.

2016-09-21-stellaharasek-homeoffice-42016-09-21-stellaharasek-homeoffice-52016-09-21-stellaharasek-homeoffice-62016-09-21-stellaharasek-homeoffice-7

Mikolta perityt peikonlehdet ovat vallanneet ikkunalaudan. En ole ihan varma mitä niistä ajattelisin. Viidakkotunnelma kiinnostaa kyllä! Ehkä niitä pitääkin vaan hankkia vielä pari lisää. Tai sitten myyn pois ja vaihdan palmuihin.

Vanhat tuolit odottelevat jo pöytää, jonka ääreen asettua. On tässä tullut tehtyä jo ihan tarpeeksi töitä sohvalla röhnöttäen, tai keittiön pöydän äärellä likaisten kattiloiden painostavan tuijotuksen alla.

2016-09-21-stellaharasek-homeoffice-82016-09-21-stellaharasek-homeoffice-92016-09-21-stellaharasek-homeoffice-10PHOTOS BY STELLA HARASEK

Paratiisi puupurnukoissa

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää arvonnan

Korviini kantautui ylistäviä kuulopuheita havaijilaisesta Mahalosta kauan ennen kuin merkki oli edes saatavilla Suomesta. Siitä kuhisivat kaikki vähänkin tiedostavat kaverini, joilta olen tottunut kuulemaan kaiken kuulemisen arvoisen. En tiedä naaraavatko he informaationsa internetistä, matkoilta vai salaisista lähteistä universumin korkeammasta tietoisuudesta, mutta en käy kyseenalaistamaan. Olen jokatapauksessa odottanut siitä saakka saavani noita puisia purnukoita käsiini ja – aaaaaah – loppukesästä odotus vihdoin palkittiin, kun sarja saapui Naturellen hyllyihin. Ajoitus ei olisi voinut olla sopivampi, kaipasinkin syksyksi kääntyviin päiviin jotain juuri tälläistä. Havaijin hiekalta, auringolta ja trooppisilta kukilta tuoksuvia tuulia.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-1

Voidaanko ihan hetki puhua näistä käsittämättömän kauniista puisista pakkauksista?! Ei tule varmaan valtavana yllätyksenä, että esteetikon sielu hytkyy ja hyrisee onnesta näiden äärellä. Hivelevät ne toki muitakin aisteja: uusiutuvasta bambusta tehdyt puupurkit ovat painavat ja sileät, niitä tekee mieli kosketella, tuntuvat hyvältä kädessä. Käsintehdyt kaiverrukset viimeistelevät luksuksen. Tykkään niiden pikanteista yksityiskohdista: putelien kylkeen on kaiverrettu tuotteen nimen ja käyttöohjeen lisäksi Havaijin saaria.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-2

Mennäänpä sisältöön. Sarjan tuotteet ovat 100% luonnonkosmetiikkaa ja ne tehdään käsin Kauailla, Havaijilla. Niistä on riisuttu ihan kaikki turha: purkkeihin on pakattu vain tarkkaan valikoituja, ravinnetiheitä ja tehokkaita raaka-aineita. Mahalon tuotteissa on ihan toisenlainen fiilis kuin muissa luonnonkosmetiikkalemppareissani, teknisyydessään täydellisiä tehoseerumeita valmistavassa Tata Harperissa tai May Lindstromissa, jonka mustanpuhuviin purnukkoihin ihastuin viime talvena. Mahalossa on orgaanista, trooppista lämpöä, eikä se johdu vain puisista pakkauksista. Tietynlainen rento rehellisyys tulee läpi kaikesta, tuotteiden tuoksusta niiden konstailemattomiin koostumuksiin ja siihen millaista niitä on käyttää. Hippi tykkää ja hyväksyy.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-52016-09-18-stellaharasek-mahalo-4

Ainakin toistaiseksi sarja on kaikessa suppeudessaan simppeli: siihen kuuluu seerumi, kaksi erilaista balmia, kaksi naamiota sekä keholle ja hiuksille tarkoitettu eliksiiri. Sain kokeiluun koko setin ja ajattelin kertoa sanasen omista suosikeistani.

(Ainiin – ihonhoitotuotteiden lisäksi sarjasta löytyy huulisävy! Sitä en olekaan kokeillut. Olisipa huippua, jos sen seuraan liittyisi vaikka voidemainen poskipuna. Ja ehkä jokin ihana kullanhohtoinen voide, jota voisi taputella poskipäille taikomaan hitusen Havaijin lämpöä habitukseen.)

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-8

Jos kokeilet vain yhtä, suosittelen ehdottomasti The Rare Indigo -kauneusbalmia. Olen käyttänyt sitä iltaisin, aamulla iho näyttää levänneeltä ja hehkuvalta. Vaikutuksen huomaa jo parissa päivässä. Monikäyttöinen tuote vetoaa varsinkin meihin, jotka rakastamme May Lindstromin Blue Cocoonia. Mahalon versiossa sininen sävy tulee indigo-kasvin uutteesta. Balmi on koostumukseltaan notkeaa ja sormiin helposti sulavaa, levittyy ihoon ohuesti ja imeytyy nopeasti. Se ravitsee, heleyttää, tasapainottaa, kirkastaa ja kosteuttaa – en tiedä voiko yhdeltä tuotteelta vaatia enempää? Ainiin, se myös korjaa ihon vaurioita ja rauhoittaa tulehduksia acnesta erilaisiin ihottumiin. Melkoinen moniosaaja. Pyöreän purkin kylkeen on kaiverrettu Kahoolawen saaren muoto.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-6

The Vacation Glow, mikä ihana nimi! Välillä vähän risoo, kun kosmetiikkaa mainostetaan nopeimpana lentolippuna rantalomalle, ihan kuin joku purkki – olkoon ihan kuinka kaunis tahansa – paljoa lämmittäisi kun ulkona vihmoo jäätä vaakasuoraan. Ei tämäkään puteli valitettavasti ihan vastaa viikkoa Mauin rannalla eikä toki sitä lupaakaan, mutta pääsee kyllä kirkkaasti lähimmäs tähän saakka kokeilemistani! Vartalo- ja hiuseliksiiri on ylellisin ja kullanhohtoisin öljy, johon olen törmännyt. Tähänkin pulloon on tietysti pakattu hengästyttävä määrä kaikkea hyödyllistä: yhteensä 17 ainesosaa arganöljystä ja kosteuttavasta kukuista tasapainottavaan makadamiaan ja korjaavaan tyrniin. Öljy uudistaa, kosteuttaa ja tasapainottaa ihoa. Myskisellä kukkaistuoksulla on aivan varmasti myös sielua hoitavia ja sydäntä parantavia ominaisuuksia.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-10

Ja niin, se lomahehku: öljy todellakin saa ihon ja hiukset hohtamaan! Kultainen hohde on peräisin havaijilaisista jasmiini-, ylang ylang- ja tuberoosaöljyistä. Ennustan, että tämä on kovaa kamaa marraskuussa, kun räntä on riipinyt naamasta viimeisetkin rusketuksen rippeet ja tukka törröttää sähköisenä surffihamppuna pipon alta. Yhhyh, ei ajatella sitä nyt, mutta kiva tietää, että kaapista löytyy sitä varten täsmäase.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-7

Mahalo Balm on hoitobalmi, jota voi käyttää kosteusvoiteen tapaan seerumin tai kauneusbalmin lisäämisen jälkeen – tai sitten kymmenellä muulla tavalla. Kuten esimerkiksi yöksi levitettävänä silmänympärysvoiteena, joka poistaa turvotusta ja häivyttää juonteita, tai kuten minä, huulirasva-addikti: huulivoiteena, joka hoitaa ja ravitsee pitkään. Balmin voi sekoittaa myös suoraan seerumiin, jos on laiska eikä jaksa läträtä iholleen useita kerroksia erilaisia tuotteita. Pelastaa myös paikalliset ärsytykset paranevista arvista kuivaan ja koppuraiseen ihoon, ja elvyttää ihoa auringossa vietetyn kesän jäljiltä. Sopii kaikille ihotyypeille ja ympärivuotiseen käyttöön. Taitaa olla erityisen hyvä talvituote, sillä se sitoo kosteutta ihoon ja ehkäisee sen haihtumista.

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-9

Naamioista suosikkini tähän asti on Petal Mask. Ruusulta ja jasmiinilta tuoksuva hunajainen geelinaamio kirkastaa, elvyyttää ja tasoittaa ihoa. Hunajainen ei ollut vitsi, naamio sisältää mm. havaijiljaista hunajaa ja manukahunajaa (ja 26 muuta vaikuttavaa ainesosaa). Purnukka painaa kuin synti, pakkauskoko on sen verran suuri että naamio kestää kuukausia vaikka jokapäiväisessä käytössä.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, kuvassa oikealla sarjan öljyseerumi Vitality Elixir. Vaikka siihenkin on tiivistetty pökerryttävä määrä maapallomme tehokkaimpia raaka-aineita ja se tekee iholle silminhavaittavia ihmeitä, on pakko myöntää, että pidän siinä kaikkein eniten siitä, että se taikoo kasvoihin sen saman lomahehkun kuin Vacation Glow keholle. Säästää aikaa kun ei tee mieli meikata, vaan painella pihalle sen näköisenä kuin olisi juuri noussut päiväunilta riippumatossa palmun alla. Mistä tulikin mieleen, että öljyseerumin kylkeen on kaiverrettu kuva Oahun saaresta. Ehkä tämä on merkki. Sinne seuraavaksi lomalle?

2016-09-18-stellaharasek-mahalo-3

Mitäs sanotte Mahalosta – kiinnostaisiko kokeilla? Nyt siihen on nimittäin oiva mahdollisuus: tähän kirjoitukseen kommentoineista kolme onnekasta saa valita suosikkinsa merkin tuotteista omakseen. Kerro siis kommenttilootassa minkä tuotteen valitsisit Mahalon valikoimista, niin olet mukana arvonnassa. Vastausaikaa on ensi viikon loppuun eli sunnuntaihin 25. syyskuuta asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi, sen näkee vain onnetar. Arpaonnea!

*** KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE! ARVONTA ON SUORITETTU JA ONNETAR SUOSI SEURAAVIA NIMIMERKKEJÄ: SANNA, PIU JA NINNI. OLEN TEIHIN HENKILÖKOHTAISESTI YHTEYDESSÄ! ***

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Working for the weekend

Musiikkidiggarin elämän lieveilmiöitä: pään sisältä löytyy jukebox, joka ei tottele mitään tai ketään. En mahda sille mitään, joka perjantai alkaa soida päässä Loverboyn vanha hitti vuodelta 1981. Ihan mielelläni kuuntelisin viikonlopun kunniaksi jotain aivan muuta, mutta ei. Menköön, kasaririffit ovat onneksi teinivuosien jäljiltä lähellä sydäntä. Kun ei muutakaan voi niin hoilotetaan sitten mukana, huolettomasti nuotin vierestä.

You want a piece of my heart?
You better start from the start
You wanna be in the show?
Come on baby let’s go

2016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-12016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-22016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-142016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-32016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-72016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-132016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-82016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-122016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-102016-09-17-stellaharasek-viikonloppu-4

Täytyy se nyt tuupata tähän teidänkin pakkokuunneltavaksi, klassikko mikä klassikko. Sitäpaitsi miten punaisilla nahkahousuilla voisi mennä pieleen? No ihan helposti, mutta ei takerruta nyt sivuseikkoihin.


PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
LOVERBOY – WORKING FOR THE WEEKEND

Good times for a change

Klassikkokamalla kohti loppuviikkoa! Olen kuunnellut pitkästä aikaa vanhoja The Smiths -suosikkejani, yksi niistä on tämä kaikessa koruttomuudessaan kaunis ja rehellinen pieni kappale, johon jokainen pystyy sopivana päivänä samaistumaan. Että kunpa nyt kerrankin menisi kaikki putkeen. Kunpa saisin kerrankin juuri sen mitä haluan.


THE SMITHS – PLEASE PLEASE PLEASE LET ME GET WHAT I WANT

Tyylimuistiinpanoja

Voi syyskuu! Otimme tukun kuvia ihan vaan siitä ilosta, että aurinko siivilöityi lehtien läpi tavalla, jolla vain alkusyksyisin voi. Ja vähän siksi, että kirpparilta löytämäni mekko sopi täydellisesti kuvauslainakassista pilkottavan lampaankarvatakin alle. Virallisesti on kai myöhäistä kepeille kesämekoille ja samaan aikaan aivan liian aikaista paksuille talvitakeille, mutta päätin, että ne tasapainottavat toisensa. Vähän kuin vihermehu ja viinilasi (kaikkihan sen tietää, että spiruliina kumoaa skumpan).

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-02016-09-13-stellaharasek-syyskuu-22016-09-13-stellaharasek-syyskuu-3

Tykkään mekon repaleisesta kaula-aukosta. Vilauttelen niin vähän, että välillä voi ihan surutta – varsinkin, jos mekon päällä on painava villapalttoo. Buutseilla on vähän sama vaikutus, ne taittavat mekosta kuin mekosta turhan tyttömäisyyden ja tekevät kaikesta huomionhakuisen sijaan huolettoman. Seksikkään aavistuksen reteällä tavalla.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-42016-09-13-stellaharasek-syyskuu-52016-09-13-stellaharasek-syyskuu-6

Muistin mallikappaleita sovitellessani, että Marimekon talvimallistossa oli samanhenkinen lampaankarvatakki myös viime vuonna – siitäkin otimme ihania valokuvia. 70-luvun paluu (jota niiden yhteydessä sivusin) senkun jatkuu, en pistä ollenkaan pahakseni. Kerrankin kaupoissa on yllinkyllin omannäköisiä vaatteita.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-72016-09-13-stellaharasek-syyskuu-8

Ei tunnu vielä kovin syksyltä! Mutta sitten kun se tulee, aion pitää kiinni kaikista lempikoltuistani ja taikoa niistä sopivasti syksyiset mustilla sukkahousuilla, pipoilla ja pitkillä takeilla. Muutenkin tulee nykyisin käytettyä vuoden ympäri lähes samoja vaatteita, vain erilaisin tavoin yhdistettyinä ja kerrostettuna. Ei tarvitse nytkään lämpötilojen laskiessa kaivaa esiin kuin paksummat takit. Villapipot ja -huivit ovat olleet käytössä koko kesän, kiitos viileiden päivien ja saaristoreissujen.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-92016-09-13-stellaharasek-syyskuu-102016-09-13-stellaharasek-syyskuu-0112016-09-13-stellaharasek-syyskuu-12

Suosikkiasiani tuossa mekossa on syvään uurrettu avonnainen selkä. Kaikista niistä asioista, joita voi kehossaan pukeutumisella paljastaa, tykkään ehkä eniten selästä. Paljas selkä on kaunis hiljaisella tavalla, se ei kilju huomiota tai pakottavaa tarvetta tulla nähdyksi. Tykkään myös: ranteista, solisluista, niskasta, nilkoista. Käärityissä lahkeissa ja kyynervarsiin työnnetyissä hihoissa on aina ollut minusta jotain seksikästä.

2016-09-13-stellaharasek-syyskuu-13

LAMPAANVILLATAKKI* MARIMEKKO
AURINKOLASIT RAYBAN
DIESELIN MEKKO SECONDHAND
BUUTSIT SECONDHAND
VANHA SORMUS SAATU LAHJAKSI
*KUVAUSLAINASSA

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

A stranger to love


THE KOOKS – BAD HABIT