Ei ehkä uskoisi, mutta siitä on kuulkaas kulunut tasan vuosikymmen kun perustin blogin. No ihan vähän jo yli, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin. Tuntuu hurjalta, että jotkut teistä ovat olleet mukana siitä saakka. Muistatteko alkuajat? Tein pitkää työpäivää levy-yhtiön markkinointitiimissä ja blogi oli pieni puolisalainen henkireikäni. Se sai alkunsa työkaverini ehdotuksesta: hän oli sitä mieltä että potentiaalisesta blogistani tulisi loistava, mutta epäilen yhä, että hän oli vain kyllästynyt kuuntelemaan kenkäaiheisia monologejani. Niin tai näin, innostuin ideasta: blogi syntyi samana iltana ja sai nimekseen Paras aika vuodesta. Minun nimimerkkini oli Honey Junkie, joka oli sittemmin edesmenneen tamperelaisyhtye Tigerbombsin kirkkaasti hienoin kappale.
Bloggaaminen oli siihen aikaan niin viatonta, kotikutoisen kömpelöä! Ne kiusalliset rappukäytäväposeeraukset, kadulla otetut heilahtaneet kuvat. Aluksi en muiden lailla edes näyttänyt kasvojani. Nimikin paljastui vasta kun blogini muutti Olivian sivuille ja vähän vitsillä alkaneesta harrastuksesta tuli toinen työni. Kymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon käänteitä ja ennen muuta niin paljon NOLOJA KUVIA, että päätin säästää ne kokonaan toiseen kirjoitukseen. Muuten tästä tulisi kilometrin pituinen eikä kukaan jaksaisi lukea loppuun asti.
Muistan kutkutuksen, jonka alussa tunsin kun painoin julkaise-nappia. Internet oli avaruus enkä tiennyt onko siellä elollista elämää ennen kuin se alkoi tihkua kommenttien muodossa ruudun läpi. Kymmenen vuotta myöhemmin olen yhä innoissani ja nautin yhä eniten niistä asioista, jotka saivat minut alunperin perustamaan tämän blogin: itseni ilmaisemisesta sanoin ja kuvin, siitä että saan jakaa visuaalisia ja verbaalisia muistiinpanoja samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Siitä yleisuniversaalista helpotuksesta, jonka ihminen tuntee tajutessaan, ettei ole yksin lempijuttujensa, päähänpinttymiensä, pulmiensa ja sekavien olotilojensa kanssa.
Minulla on aina ollut sisäsyntyinen tarve, suorannainen vimma ja pakko kirjoittaa ja kuvata. Lapsena kirjoitin kirjan keijuista, jotka liikkuivat hiirivankkureilla: kiitos äiti, että tämä merkkiteos on vieläkin tallessa kuvituksineen kaikkineen. Sitten perustin heppalehden, jota toimitin ja kuvitin. Sen levikki oli yksi (pikkuveljeni luki sitä kohteliaisuudesta). Kun sain varhaisteininä ensimmäisen kamerani, ei kestänyt kauaa kun ensimmäiset kuvani, ystävieni rockyhtyeestä ottamani epäterävät promokuvat, oli julkaistu paikallislehdessä. Neljätoistavuotiaana olin kyhännyt kasaan ensimmäisen näyttelyni ja voin taata, että Ylitornion kunnan auditoriossa ei oltu koskaan nähty mitään vastaavaa. Jännä juttu, että kunnanjohtaja ei osallistunut näyttelyavajaisiini.
Blogista tuli luonteva kanava asioille, joita olin aina tehnyt – yhtäkkiä niillä vain oli huomattavan iso yleisö. En todellakaan arvannut, että blogista tulisi muutamassa kuukaudessa yksi Suomen luetuimmista, tai että siitä tulisi reilussa vuodessa minulle työ.
Joskus mietin mihin olisin käyttänyt kaiken tämän ajan viimeisen kymmenen vuoden aikana, jos en tähän – ehkä sen pöytälaatikossa kypsyvään, omaa hetkeään odottavaan esikoisromaaniin ja sen seuraajiin? Tai sitten johonkin aivan muuhun. Uskon, että kaikella on tarkoitus, ja että asiat tapahtuvat silloin kun aika on oikea. Paljon on takana, paljon enemmän vielä edessä.
Ja onhan tässä saatu aikaan vuosien varrella muutakin kuin satoja sivuja blogihistoriaa. Tehty kymmenen vuoden levy-yhtiöura. Perustettu, saatettu nousukiitoon ja myyty yksi viestintätoimisto. Kirjoitettu ja kuvattu kaikkea lehtijutuista ja muotipalstoista mainoskuviin (toivon, että kuvien tasossa on tapahtunut kehitystä sitten paikallislehtidebyyttini vuonna 1995).
Olenkin kirjoittanut blogia yhdeksän vuotta kaiken muun ohessa, öisin, lentokentillä ja lentokoneissa, palavereiden välissä, mökillä, ulkomailla. Naputtanut tekstejä ja käsitellyt kuvia hotelliaulassa kun muut ovat nukkuneet. Tämä vuosi on ollut ensimmäinen, kun olen pystynyt keskittymään tähän kunnolla ja se on tuntunut tosi hyvältä. Vuoden lifestyleblogin ehdokkuus The Blog Awardseissa lämmitti sydäntä ja sielua, sillä tuntui, että työ ei ole ollut turhaa. Palkinnot jaetaan tänä iltana enkä ole valitettavasti paikalla kuulemassa kuka onnekas sen saa, mutta tulkaa sitten kertomaan!
Tie tähän tilanteeseen on ollut pitkä. Olen viimeiset viisitoista vuotta edistänyt työkseni kaikkien muiden uraa, mutta en ole koskaan ehtinyt oikein keskittyä omaani. Nyt tuntuu, että siitä huolimatta olen pikkuhiljaa päässyt sinne minne olen halunnutkin, eteenpäin, elämään omannäköistä elämää, jossa saan tehdä asioita jotka kiinnostavat ja inspiroivat minua kaikkein eniten. Päähänpistosta perustettu blogi ei ollut koskaan virallinen osa suunnitelmaa, mutta nyt on vaikeaa kuvitella elämää ilman sitä.
Blogimaailma on muuttunut kymmenessä vuodessa aivan valtavasti enkä ole aina tuntenut sen nykyistä suuntaa ihan omakseni. Jos olen ihan rehellinen, en ole tainnut koskaan oikein kokea kuuluvani joukkoon. Olen hakenut vuosien varrella paikkaani moneen otteeseen, muuttanut kurssia kun on tuntunut siltä, miettinyt voiko tätä tehdä ihan omilla ehdoillaan ja päätynyt aina siihen, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Haluan säilyttää tekemisessä ilon ja inspiraation, pitää tämän blogin paikkana johon astun mielelläni kun aamuisin avaan tietokoneen.
Varsinkin viimeisen vuoden kaksi olen pohtinut paljon tämän blogin suuntaa ja tapaa, jolla haluan tätä tehdä. Yrittänyt määritellä ne asiat jotka turhauttavat, miettiä miten korjaisin ne. Olen pikkuhiljaa päässyt asian ytimeen ja tullut siihen tulokseen, että kaikkein eniten haluan kirjoittaa asioista, joita oikeasti ajattelen. En tarkoita että olisin aiemmin valehdellut, olen puhunut täällä aina totta. Oli vaan pitkä ja vaikea vaihe, kun etäännytin itseni. Oli pakko, olin liian väsynyt ja palasina, en olisi pystynyt antamaan enempää kuin annoin, tarvitsin kaiken energiani selviytymiseen. Kirjoitin oikeista kuulumisistani ympäripyöreästi ja syvennyin omien ajatusteni sijaan uuden villapaitani materiaaliin tai lempibändini uuteen levyyn.
Se etäisyyden aika on nyt ohi. Olen koonnut itseni ja ajatukseni, ei ahdista enää olla läsnä, ei pelota pistää itseäni likoon. Eikä minua tietenkään mikään siihen pakota! Bloggaamisessa on aina ollut parasta juuri se, että jokainen saa itse valita mistä kirjoittaa ja millä tavalla. Horisen varmasti jatkossakin musiikista ja villapaidoista, koska harmaan villan vimmasta ja musiikillisista pakkomielteistä tämä kaikki kymmenen vuotta sitten lähti, mutta sen lisäksi haluan tehdä muutakin, tehdä enemmän, tavalla tai toisella käyttää tämän minulle annetun tilan johonkin hyvään tai tärkeään. Tulevaisuus varmasti näyttää mitä se käytännössä tarkoittaa. Ajattelin aloittaa siitä, että kirjoitan kaikesta mistä oikeasti haluan, oli se aihe sitten kevyt tai painava, helppo tai helvetin vaikea.
Olen aina vähän karsastanut metabloggaamista, bloggaamista bloggaamisesta. Olen ottanut vähän jos ollenkaan kantaa blogimaailmassa tapahtuneisiin muutoksiin, blogien kaupallistumiseen tai siihen mitä ajattelen omasta harrastuksesta työksi muuttuneesta blogistani. On pelottanut, että jokin taika menee rikki, jos tuon näkyville ajatukset ja rakenteet näiden muistiinpanojen takana. Mutta kyllä te tiedätte, että niitä siellä on, vaikken niistä puhuisi – antaa mennä siis vaan. Sanottavaa on tässä vuosien varrella kertynyt, joten ajattelin jatkossa kirjoitella aiheesta enemmän ja julkaista siinä sivussa myös muutamia arkistojen aarteita vuosien takaa.
Mutta se minusta, puhutaanpa hetki teistä. Teistä lukijoista on moni tullut tutuksi vuosien varrella, osa nimimerkkiensä ja jättämiensä kommenttien kautta, toiset jopa ihan tosielämän puolella. Joka kerta kun tapaan jonkun teistä koen hetkellistä rimakauhua, kun tajuan miten fiksua ja ihanaa porukkaa siellä ruudun toisella puolella on. Sen huomaa myös blogin ilmapiirissä: kommenttilootassa on ollut viime vuosina rento ja hyvä tunnelma, mistä esimerkkinä erityisen vilkas ja kiihkoton keskustelu siitä kannattaako tehdä lapsia vai ei. Maailma muuttuu ja blogi elää kirjoittajansa mukana, mutta yksi asia on ja pysyy: luen edelleen kaikki kommentit ja iloitsen edelleen jokaisesta.
Kiitos ihan kaikille teille, jotka käytte täällä silloin tällöin, satunnaisesti tai joka päivä viikosta toiseen, koska ilman teitä mitään tästä ei olisi. Tuntuu etuoikeutetulta saada olla juttujeni muodossa osa teidän aamupalapöytää, bussimatkoja, kahvihetkiä ja missä ikinä tätä blogia luettekaan.
Siksi haluaisinkin antaa puheenvuoron seuraavaksi teille ja kuulla: mitä te oikein ajattelette tästä kaikesta? Antakaa tulla niin risut kuin ruusut! Kiinnostaa myös millaiset jutut ovat teistä kiinnostavimmat ja inspiroivat, mistä olette tykänneet eniten, mistä vähiten? Olen aina ollut kiinnostunut rakentavasta palautteesta ja varsinkin nyt, kun blogin suuntaa on pohdittu henkilökohtaisissa kehityskeskuteluissani, otan enemmän kuin kiitollisena kaikki teidän ajatukset vastaan.
Ei siis muuta kuin KIPPIS MEILLE KAIKILLE ja antakaa kommenttilootan laulaa! Kirjoitin tämän tekstin muuten lentokoneessa matkalla Australiaan. On vahva tunne, että tämä on jonkinlaisen aikakauden loppu ja jonkin toisen alku.
Onnea 10-vuotiaalle! :)
KIITOS!
xxx
Olen lukenut blogiasi silloin tällöin ehkä viiden vuoden ajan, mutta pari viimeisintä ihan säännöllisesti. Voin myöntää, että aikaisemmin jokin ärsytti. Ehkä se oli tunne, että kaikki on muka niin täydellistä, koska kuvat ja lauseet ovat aina olleet kauniita. Et varmasti näin ole itse koskaan ajatellut. Luulen, että se tunne tuli satunnaisista vieriluistani täällä, etten silloin vielä tuntenut sinua niin hyvin kuin nyt, jos niin voi sanoa. Ja kun kirjoitit nyt, että kuulumisesi olivat silloin ympäripyöreitä, niin luulen, että juurikin se on se muutos. Se, että kirjoitat avoimesti omasta elämästäsi ja mielipiteistäsi, tekee enemmän tarttumapintaa. Toinen juttu, missä olen onneksi itse kasvanut, on se, että aikaisemmin oli vaikea hyväksyä sitä, että toinen menestyy ja itse en pääse elämässäni eteenpäin. Nykyään onneksi sinun onni ja elämän ilo, jotka välittyvät täällä, saavat itseni nousemaan uudestaan ja uudestaan ylös ja ajattelemaan, että kyllä, kyllä minäkin ansaitsen onnen, ilon elämään ja saan tavoitella kaikkea sitä, mikä minua kutsuu. Tällä hetkellä olet parin muun blogin lisäksi ainoa, jota seuraan. Ja sinua säännöllisimmin. Kun on hetki aikaa tietokoneella, ajattelen aina, että mitähän Stepalle kuuluu, kurkataanpa. Tämä ajatus on täynnä pelkkää rakkautta, toivottavasti et pahastu hellittelynimestäsi.
Kiitos sinulle, kun elät elämääsi rohkeasti! Onnea ja kaikkea ihanaa jatkoonkin!
Moikka Marketta,
kiitos rehellisestä kommentistasi! En ole tosiaan itse ajatellut koskaan, että kaikki olisi jotenkin täydellistä, enkä mielestäni ole yrittänyt sellaista kuvaa antaa täälläkään. Olen kirjoittanut aina rehellisesti fiiliksistäni, se vaan on vaihdellut paljonko olen voinut, pystynyt tai uskaltanut valottaa asioita ja tapahtumia niiden taustalla.
Ihana kuulla, että viihdyt täällä nyt. Enkä pahastu tietenkään, haha, ihana lempinimi! Kaikkea ihanaa myös sinne, koska todellakin ansaitset ihan kaiken mitä toivot ja haluat. Olkoon tämä talvi ja pian alkava uusi vuosi sulle ihanaa ja hyvää aikaa.
Luin tämän postauksen heti kun olit lisännyt sen ja aloin kirjoittamaan tähän romaania. Sitten tajusin, että se on turha.
Kiitos että olen saanut kasvaa aikuiseksi sun kanssa!
Kiitos Noora sulle, että oon saanut olla mukana sun kasvussa!
Hei ja onnea! Itse olen ollut mukana blogin alkuajoista asti. Nimenomaan muista blogeista eroaminen ja tyylisi on pitänyt mukana tähän asti :) eniten blogissasi pidän pohdiskelevista Ja toisinaan kipeistäkin teksteistä sekä arkisen elämän kuvaamisesta. Vähiten mieluisia on yhteistyökamppanjat, koska vaikka tyyli olisikin omaasi niin juttu tuntuu väkisinkin hieman teennäiseltä. Kaiken kaikkiaan viihdyn täällä suuresti ja odotan innolla uusia tuulia <3
En ole ihan alusta saakka ollut lukijakuntaasi, mutta väittäisin, että ainakin 7 vuotta olet viihdyttänyt (työ)päiviäni teksteilläsi. Tykkään hirmuisesti sun tavasta kirjoittaa ja kuvailla monipuolisesti asiaa kuin asiaa. Kuvitus blogissasi on myös erityylikästä. Myös sun tyyli on tosi cool ja myönnän joskus ehkä sitä yrittäneen hiukan kopioidakin :) Viimeaikaisista teksteistäsi eniten on kolahtanut Vela-pohdiskelu. Oli kuin olisin omia mieltelmiäni lukenut. Laitoin poikaystävänkin (myöskin muuten Jarno nimeltään :D) lukemaan tekstin, jotta ymmärtäisi paremmin tätä meidän ikäisten naisten problematiikkaa lastenhankinnan suhteen.
Jatka samalla omalla tyylilläsi, älä ikinä muutu <3
Paljon onnea 10 vuoden rajapyykin saavuttamisesta! Jatka ehdottomasti samaan malliin omalla tyylillä :)
Mäyräkoirat ja rohkea tyylisi koukuttivat aikoinaan minut blogisi lukijaksi ❤
Tekstisi on soljuvaa ja aitoa. Kuvissasi on elämää, hurjasti kauneutta sekä herkullisia yksityiskohtia.
Paljon onnea!
Kiitos kun luet! Ihana kuulla, että olet tykännyt ♥
Onnee 10 vee!
Kymmenen on Ihana luku.
Se tietää aina Uutta ✨✨✨
Tätä lisää!!
Ihailen tunnelmallisia kuviasi ja elämän makuisia tekstejäsi. Aitous välittyy!
Kiitos! Ihana kuulla ♥
Alusta saakka olen lukenut ja koko ajan vaan paranee. <3
Pidän blogissa eniten leimallisesta tyylisästäsi, tunnelmasta, rennoista (vähän ohimennen mainituista) vinkeistä ja ehkä juuri “sääpäiväkirjamaisuudesta”.
Onnea 10-vuotiaalle! ❤️
Oi, kyllä muistan Honey Junkien! Olen siis lukenut kirjoituksiasi ehkä hyvinkin kymmenkunta vuotta. Hurjaa. Kiitos, siitä että olet kirjoittanut. Sitä en enää muista miten eksyin blogiisi alun perin, mutta muistan olleeni silloin innoissani siitä, että joku kirjoittaa tyyliblogia ihanasti valtavirran vierestä: tummista sävyistä, revenneistä farkuista, musiikista, mäyräkoirista ja elävästä elämästä. Ja kirjoitat edelleen, vaikka lukijakunta onkin tainnut vähän kasvaa. Tapasi kirjoittaa tekee hetkistä eläviä ja samaistuttavia. Esimerkiksi muistosi Australiasta olivat uskomattoman kauniisti kuvattuja! Sulla on kadehdittava kyky sanoittaa episodinen muistisi. Janoan lisää!
Myös viimeaikaiset syvällisemmät ja henkilökohtaiset aiheet ovat olleet tosi rohkeita ja puhuttelevia.
ps. lisää mäyräkoiria myös, kiitos!
Olen ollut blogin matkassa mukana Honey Junkien ja Paras aika vuodesta asti. Ensimmäisenä alkujaan ihastuin tyyliisi. Mutta tekstit ovat huippuja myös. Nykyään luen säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta yleensä aina löytyy jotain mikä kolahtaa. Rakastan myös kauniita kuviasi.
Olen ollut lukijana ainakin kahdeksan vuotta, luin myös kaikki vanhemmat tekstit kun tänne löysin. Melkein oikeastaan kaikki kolahtaa, tyyli, tekstit, kuvat…en osaa antaa risuja eli kimppu ruusuja vaan! Mun lempiblogi alusta asti, luen todennäköisesti vielä seuraavatkin kahdeksan vuotta jos blogi on olemassa :D
Onnittelut! Rakastan ennen kaikkea kuviasi, osaisipa itsekin ottaa samanlaisia <3
Keep on going! Hyvää tekstiä ja pysäyttäviä kuvia
Onnea ja mukavaa elämää…
kiitos
Onnea!
Onnea <3 Pidän postauksistasi ja sinulla on aivan upeita kuvia!
Kiitos Minna ♥
Olin muistaakseni 15-vuotias yläastelainen, kun aloin lukemaan sun blogia. Tällä hetkellä menossa 5. vuosi yliopistolla ja edelleen palaan tänne tasaisin väliajoin, vaikka melkeinpä kaikki muut blogit on pudonneet matkan varrella kyydistä.
Kiitos kun kirjoitat!
Sun blogi on ensimmäisiä, joita luin! Ja nyt olen innolla seurannut sun Australian matkaa. Onnea :)
Oho, mahtavaa! Kiitos kun olet ollut pitkään mukana! xxx
En taida olla näin isoäiti-ikäisenä tämän blogin kohderyhmää, mutta niinpä vain olet yksi blogeista, joita seuraan säännöllisesti – ja alan jo kaipailla jos pitempi väli päivitykseen tulee :)
Pidän tyylistäsi – kepeydestä, kauneudesta, positiivisuudesta, rehellisyydestä – tietystä ilmavuudesta teksteissäsi. Tekstejä lukiessa tulee saa hyvän mielen ja kuvia katsellessa vaikuttuu kuvien visuaalisuudesta.
Toivottavasti jatkat, sillä tuotat iloa – ja se on paljon tämän päivän maailmassa :)
Onnittelut kymppisynttäreistä! :) En ole aivan varma milloin ryhdyin seuraamaan blogiasi, mutta väittäisin siitä olevan lähes se 10 vuotta.
Eniten tykkään sellaisista hetki-postauksistasi, joissa pohdiskelet kesän loppumista, tai jonkin uuden alkua. Lisäksi monet musapostauksistasi ovat päässeet tehosoittooni, ja edelleen usein kuuntelen spotifysta soittolistojasi. Matkapostaukset olen yleensä ahminut haaveillen, samoin sisustus- ja remppapostaukset. Arvostan isosti, että olet uskaltanut kirjoittaa myös isoista asioista, kuten taannoinen kirjoitus lapsista. Pääasia kuitenkin on se, että bloggaaminen tuntuu sinusta itsestä hyvältä eikä pakolliselta pahalta.
<3
Elämänfilosofiasi, estetiikan tajusi ja blogisi visuaalisuus kolahtavat aivan täysillä allekirjoittaneeseen. Ja en voisi olla enempää onnellinen viime aikaisista raastavan rehellisistä ja upean antoisista kirjoituksistasi – ehdotonta blogimaailman kärkiosastoa. Juuri tätä lisää, kiitos.
nim. jo kymmenisen vuotta myötä- ja etäelänyt pohjoisen sielu, joka pyörittelee myös vela- ja muuttoajatuksia päässään
Mahtava blogi ja huippuja juttuja sekä ihania koiria – onneksi jaksat jatkaa kirjoittamista!
Onnea! Mukava blogi!
täällä on seurattu sen 10 vuotta ja seurataan tiiviisti edelleen. kiitos erilaisesta ja ihanasta tavasta kirjoittaa ja kuvata maailmaa!
Onnet blogille ja jatkoa odotellessa :)
Hei, täälläkin pitkäaikainen lukija. Luen blogiasi, koska koen jonkinlaista sielunsisaruutta sinuun, mitä ei todellakaan tapahdu kovin usein. Siksi luen erittäin suurella mielenkiinnolla oikeastaan kaiken, mitä suinkaan kirjoitat, mutta erityisesti tietysti ne tekstit, joista pystyy aistimaan sinun olevan aidosti läsnä. Tuntuu, että aina kun löydän kiinnostavan bloggaajan, lopetusilmoitus tulee n. 2 kuukauden sisään – ihanaa, että sinä sentään jatkat vielä!
Lämpimät onnittelut. Olen mukana arvonnassa :)
Kiitos blogista! Tullut seurailtua jo useamman vuoden ajan :)
Mukana alusta asti, välillä enemmän, välillä vähemmän mutta aina palaten blogisi pariin.
Voi eiii… Paras aika vuodesta ja rappukäytäväpostaukset <3 Sinun blogiasi lukemalla tutustuin koko blogi-nimiseen asiaan. Todellinen uranuurtaja! Nyt luen satunnaisemmin koska 10 vuoteen on mahtunut lapset ja omakotitalo ja keski-ikäinen pitkien yöunien arvostus. Ei siis erityisiä toiveita eikä edes suurempaa toivetta voittaa lippuja, piti vaan jättää kommentti kun nousi niin muistot mieleen :)
Onnea! Ja olis ihana päästä taas lentoon! ;))
Kiitos Dora xxx
Onnea ja menestystä! Ihana että olet omantienkulkija❤️
Kiitos kun luet, Daniela ♥
Tämä blogi on ollut lempparini siitä asti kun sen löysin, varmaan lähemmäs 10 vuotta sitten! Lempparipostauksia ovat rehelliset, pintaa syvemmälle menevät postaukset. Tykkään myös kovasti kirjoitustyylistäsi, yhdistelet sanoja jotenkin niin kauniisti. Jos jotain negatiivistä pitäisi keksiä niin postauksia voisi tietty tulla useammin kun välillä ei malta odottaa seuraavaa.
Onnea kovasti 10 -vuotiaalle! <3
Ihana, rento, visuaalisesti miellyttävä blogi johon palaan aina. Kiitos
Moikka! Luen kaikki tekstisi. Eniten nautin arkeen sijoittuvista teksteistä, lähiravintolat, ystävät, koirat, saaret ja piknikit. Matkustus kiinnostaa myös. Itselleni saan palan matkasta kuviasi katsoessa. Mutta mutta, parasta on ollut uudet henkilökohtaisemmat tekstisi. Nostan hattua uskallukselle! Kiitos kiitos kiitos!
Kiitos ihanasta blogista, olen verrattain uusi lukija mutta olen nykyään säännöllinen vierailija tällä saitilla. Enpä ole vielä törmännyt yhteenkään kirjoitukseen josta en olisi pitänyt. Kokkailua ja reseptejä jos olisi vielä enemmän niin en laittaisi pahaksi :)
Kiitos kauniisti kirjoitetusta ja kuvatusta blogista! Pidän itse eniten aidoista ja rehellisistä teksteistä ja sitten niistä, joissa tuntuu olevan kultaista taikapölyä arjen ylle ripoteltuna. Olen lukenut vasta muutaman vuoden, joten olisi tosi hauskaa saada tänne kooste alkuaikojen jutuista ja kuvista.
Kiitos kauniista kuvista ja mieleenpainuvista postauksista koostuvasta blogista. Tykkään siitä, että syvällisten juttujen lisäksi (jotka ovat muuten lemppareitani!) blogissa on välillä postauksia muodista ja sisustuksesta. Mäyräkoirat ovat myös parhautta.
Olisi hienoa, jos joskus kirjoittaisit postauksen parhaiten palvelleista kengistä ja laukuista. Ne kun sattuvat olevan sinulla niin kauniita.
Mainiota Autraliaa.
Vangitset hyvin tunnelmia. Ja sellaisen rauhallisen, ajatuksissa viipyilevän otteen haluisin mainita kirjoitustyylistäsi. Varsinkin kesäpäivien teksteissä! Eksyin blogisi ääreen joskus vaatesuunnittelijanopintojeni aikoina, kun en vielä asunut Helsingissä. Silloin oli jännittävää lukea myös stadin elämästä, inspiroitua musiikista ja tyylistä blogisi kautta. Nyt 6 vuotta stadissa asuneena, alaa vaihtaneena ja omaa tietään edelleen hakevana (nautitaan matkasta!) huomaan että meillä molemmilla on melkoinen matka jo takana.
Joskus luen tiheämpään tahtiin, välillä erkaannun, kunnes taas löydän itseni tilasta jossa kaipaan inspiraatiota ja löydän blogisi koneeni kirjanmerkeistä. Olen ehkä kerran kommentoinut aiemmin. Nyt huvittaisi lähteä matkalle ja oli asiaa, joten kirjoitin. Jatkathan bloggaamista, tää on ainut jota seuraan, koska muut blogit eivät yksinkertaisesti kiinnosta.
Vau, täysi kymppi! Onnea! Eksyin blogiisi varmaan jonkun hiusjutun myötä kallio aikoina. Hetkessä nousit pienimuotoiseksi idolikseni ja ihailin, ja edelleen ihailen, kuviasi ja kirjoittamistasi.
Sitten oma elämä vei eri suuntaan, tuli lapsi ja elämä alkoi pyörimään muiden asioiden ympärillä. Blogiasi päädyin kuitenkin säännöllisesti lukemaan.
Jotain kuitenkin tapahtui juurikin pari vuotta sitten. Tuntui, että sisältö oli kadonnut teksteistäsi. Nythän siihen löytyi syy. Hienoa, että kerroit tässä tuostakin, selvästi vaikeasta ajasta.
Ihailin kirjoitustasi aiheesta lapsia vai ei. Se tuntui pitkästä aikaa todella rehelliseltä, raikkaalta ja aidolta tekstiltä. Aitoja, rehellisiä ja mielipide rikkaita kirjoituksia saa todellakin tulla lisää.
Kiitos näistä vuosista! Kaikesta visuaalisesta karkista ja sopivassa suhteessa sekä sopivan keveästä että mielenkiintoisesti syvemmällekin sukeltavista kirjoituksista.
Onnea! Ja kiitos kun jaksat kirjoittaa. Olet ihana ja erilainen, tässä suht geneerisessä blogiskenessä, rakastan sun ajatuksenvirtaa ja pohdiskelevaa otetta asioihin. Ja koirakuvia. Ja mustaa kynsilakkaa. Että jatka samaan malliin
Onnea kymmenstä vuodesta!! Lukijana niistä varmaan seitsemän… vuosien varrella lukenut useita, jotka ovat jääneet, mutta tästä en ole luopunut.
Ehkä me ollaan kasvettu yhteen…
Ehdottomasti tykkään enemmän uudesta, avoimesta linjasta! Kaupallisuus ja sen määrä välillä ärsyttää, mutta olen ylpeä siitä että (nuoret) naiset ansaitsee hyvän toimeentulonsa omalla ammattitaidollaan, yksityisyrittäjinä!!
Kaikkea hyvää elämääsi Stella!
Onnea kymmenenvuotiaalle! Ihania kuvia ja elämänmakuista tekstiä! :) Itse asun monta sataa kilometriä pohjoisemmassa. Työni, asuinpaikkani, harrastukseni ja muu elämän sisältö ovat toisaalta hyvin erilaista sinun elämääsi verrattuna, toisaalta löydän niistä aivan älyttömän paljon samaa. Aivan mahtavaa seurata sinun elämääsi!
Onnea kymppivuotiaalle! Sun teksteistä on kyllä jo jonkin aikaa paistanut läpi se, että nyt on elämässä hyvä olla. Niin lempeällä huumorilla tuotettuja juttuja, joihin on helppo samaistua ja joista löytää varmaan aika moni kosketuspintaa. Joku jo sanoikin, että sun blogi erottuu edelleen joukosta edukseen – ja niin se tekee!
Kiitos Stella kun olet ja kirjoitat! ❤️ Onnea kymmenenvuotiaalle ja antoisia, elämäntäyteisiä tulevia vuosia!
Kiitos, Stella. Olen kulkenut mukanasi *ainakin* yhdeksän vuoden ajan, nähnyt eri vaiheet, oppinut kauttasi paljon.
Joitakin vuosia sitten sain todeta, kuinka blogimaailma onkaan kummallinen ja taianomainen. Olen seurannut vain toista bloggaajaa yhtä uskollisesti kuin sinua, ja hän on Tolmatsovan Nata. Alusta asti. Muita en niinkään, juuri ollenkaan. Tästä näkökulmasta olikin aivan uskomatonta nähdä, kuinka kahdesta aloittelevasta, tyylikkäästä, omaäänisestä kirjoittajasta kasvoi kuin varkain tunnustetuimpia ammattilaisia samaan kaupunkiin, samaan työpaikkaankin hetkeksi.
Inspiraatiota talveesi. Ihana kuulla, että voit hyvin.
Jatka samalla tavalla, inhimillisesti kuten ennenkin
Dear Stella! Terveiset Texasista.
Arvostan suuresti tapaasi kertoa ja kuvata elämää. Blogisi antaa minulle voimaa, uusia ajatuksia, paikan samaistua, lohdutusta koti-ikävään ja ikkunan maailmaan. Sisustusvinkkejä, tyyliä ja elämän estetiikkaa unohtamatta.
Olet lahjakas, lahja lukijalle, lahja blogimaailmalle. Kiitos ja sydämestä tuleva kumarrus sinulle!
Onnittelut pyöreistä vuosista! Luen blogiasi ensimmäistä kertaa ja ihastuin kirjoitustapaasi. Päädyin blogiisi seurattuani sinua hetken aikaa Instagramissa ja ilahduin täällä vallitsevasta hyvästä meiningistä! :) Jatka siis samaan malliin!
Onnea kympistä! Aito, inspiroiva, pohdiskeleva. Mukana alusta asti. Kiitos, kun olet,
Onnea blogille!
Olen useiden muiden kanssa samaa mieltä siitä, että viimeaikaiset, entistä rehellisemmät kirjoitukset ovat pysäyttäneet blogin äärelle aivan uudella tavalla. Blogi tuo kauneutta arkeen, mutta myös koskettaa ja antaa ajattelemisen aihetta. Pidän erittäin paljon suunnasta, johon blogi on kulkenut!
Juttutoive: Lukuvinkit (niin suomeksi kuin englanniksikin) kiinnostavat!
Kesä 2008, the National, gradutuska, Tampere-rakkaus ja Paras aika vuodesta! :)
Mua kiinnostaa sisustusjutut ehkä eniten! Muutenkin luen blogeja enemmän visuaalisessa mielessä, inspiraatiota hakien.
Onnittelut 10-vuotiaalle! <3
Olen seurannut Suomen blogikulttuuria nyt noin 7-8v eli varmastikin juuri sen verran, että olen nähnyt murroksen peilin kautta otetuista digikamerakuvista tämän päivän tasoon. Tuntuu ehkä hassulta, mutta välillä sitä kaipaa tuota digikamera aikaa.
Olen monesti pohtinut sitä, missä blogien kanssa mennään nyt. Saanko blogeilta yhtä paljon kuin ennen? Vaikka käsitän, että blogin kirjoittaminen on nykyään monelle elinkeino ja minusta se on hienoa, huomaan yhä useammin skippaavani yhteistyöpostaukset ja bloggaajien yhteiset tilaisuudet. En siksi, että ne olisivat huonoja tai näkisin niissä jotain pahaa, vaan siksi että se ei ole sitä, mitä blogilukemiseltani haluan.
Haluan elämää. Haluan kuulla toisten ihmisten ajatuksia! Haluan tietää miten he näkevät maailmansa, millaisista asioista he pitävät ja mitä he katsovat televisioista. Rehellisyyttä, vaikkei se aina olisi kaunista.
Siinä yksi syistä miksi olen palannut sinunkin blogisi äärelle. Se on rehellinen. Nään teksteistä läpi sinut. :)
Pidän eniten postauksista, joissa ei välttämättä edes ole mitään teemaa tai aihetta. Sanoisin, että jatka samaan malliin. Sopivasti kaikkea.
Kiitos blogista. :)
On ollut hienoa seurata blogin kehittymistä viimeiset viisi vuotta. Lemppariblogeja on tullut ja mennyt mutta yksi on jäänyt. Ansaitusti. Sinulla on aina ollut todella miellyttävä tapa kirjoittaa ja uskomatonta jaksamista kuvata, purkaa ja muokata kuvat uusiin postauksiin. Tsemppiä seuraavalle kymmenelle vuodelle, mukana kuljetaan! :)
Onnittelut pyöreistä blogivuosista! Olen seurannut blogiasi vuosia, valloittavat tekstit ja vangitsevat kuvat – mielenkiintoisesta sisällöstä puhumattakaan – saavat minut pysymään mukana varmasti myös jatkossa :)
Vau, onnittelut!
Mukana oon keikkunut säännöllisen epäsäännöllisesti. Tää on aina ollut sellainen paikka paeta välillä kovaa maailmaa. On ollut rentouttavaa lukea ajatuksiasi ja tarkastella maailmaa ikään kuin “runolasien” läpi. Jatka siis samaan malliin!
Kiitos Stella <3 Olen lukenut blogiasi jo vuosia ja se onkin ehdottomasti yksi lempiblogeistani! Kauniit kuvat ja inspiroivat tekstit jaksavat aina kiinnostaa – jatka samaan malliin!
Hei yksi juttuidea: kirjat!! Mitä teiltä löytyy kotoa, mitä luet, mistä tykkäät jne. Musiikkivinkkisi ovat myös joka kerta ilahduttavia, yleensä meikäläisenkin makuun hyvin mätsääviä. Muuten taas meidän maut ei sitten yhteen sovikaan: urheiluvaatteiden lisäksi ainut omistamani musta vaatekappale on viime viikolla ostetut mustat farkut…
Muistan joskus 2010-2011 kun halusin nuoruudeninnossani olla yhtä cool ja tyylikäs kuin sinä, miettimättä mikä oikeasti on sitä mun näköistä tyyliä. Ostin sitten harmaan laukun ja harmaata kynsilakkaa, eikä menneisyyden ostoksistani muistu mieleen montaa enemmän virheeksi osoittautunutta hankintaa :D
Ja oikeastaan juuri siksi, että blogeilla ylipäätään on sellainen vaikutusvoima ihmisiin ja heidän kulutukseensa, on ihana että kirjoitat luonnonkosmetiikasta usein! Vielä kun saisit yhteistyöprojekteja eettisten vaatebrändien ja luonnonmeikkimerkkien kanssa niin <3 Ja tietysti lentokonematkustelua voi toki aina kritisoida, mutta onhan niitä sun reissukuvia aina ihanaa, vaikkakin vähän kateuttavaa, katsella. Ja te sentään lentelette kauas, ne lyhyet lentomatkathan niitä pahimpia on ;)
Onnea 10 v. blogille!
Olen muutaman vuoden lukenut blogiasi, ihaillut kauniita ja inspiroivia kuviasi, ja nauttinut soljuvasta suomen kielestä :)
Onnea 10-vuotiaalle blogille! Olen käynyt täällä lukemassa ja kuvia ihailemassa ehkä parin vuoden ajan. Eniten kiinnostaa syvällisemmät elämän pohdinnat. Löydän niistä paljon tuttua tarttumapintaa.
Hei Stella! Olen aina elänyt kirjoittamisesta, puhumisesta, ajatusten kielentämisestä. Siksi kai sinun blogisi on pitkään ollut suosikkini: puet ajatuksia sanoiksi kauniisti ja kiehtovan arkisesti. Minua on aina viehättänyt tapasi tarinoida ja huomata elämän pienet yksityiskohdat. Onnea 10-vuotiaalle blogillesi!<3
Olen ollut päivittäinen lukija alusta saakka. Kirjoitustyylisi, aiheet ja upeat kuvat saavat minut palaamaan tänne kerta toisensa jälkeen. Kiitos <3
Täällä on tullut vietettyä monenmoista merkityksellistä hetkeä vuosien varrella – tänne tulen rauhoittumaan, laajentamaan maailmankuvaani ja inspiroitumaan. Luen monia blogeja päivittäin, mutta tänne tulen oikeasti ajan ja ajatuksen kanssa, kun muita vain selailen. Jatka samaan malliin Stella, olet upea!
Pst, näytät superkauniilta pehmeän syksyn ensimmäisessä kuvassa
Kiitos blogistasi. Harvan kirjoittajan tekstit saavat minut itkemään – siis hyvällä tavalla! Olet mun kirjallinen idolini.
mä oon lukenut tätä ehkä seitsemisen vuotta ja voi pojat, kuinka paljon siinä ajassa onkaan tapahtunut niin blogissasi kuin omassa elämässänikin! on ollut ihana seurata matkaasi tähän nykyiseen vaiheeseen, jossa kaikki tuntuu olevan aika mainiosti. ehdottomasti parasta ovat kauniit, koskettavat ja hyvin samastuttavat kirjoitukset milloin mistäkin asiasta. ihailen sitä, kuinka uskallat sukeltaa syvälle! suuri ja lämmin kiitos blogistasi, enköhän viihdy mukana vielä seuraavatkin seitsemän vuotta :)
Tää on mun lemppariblogi ja tykkään niin teksteistä, kuvista kun fiiliksestäkin! Ah! :D
Onnea täydestä kympistä! Olet mun ehdoton suosikkibloggaaja! Tykkään hurjasti sun vaate- ja sisustustyylistä ja kuvat on upeita! Ehkä parhaaksi tekee kuitenkin se, että osaat todella kirjoittaa ja kirjoitat enemmän kuin kaksi lausetta kuvan alle. Blogisi tuntuu aidolta eikä siinä jyllää niin yleinen päälleliimattu täydellisyyden tavoittelu. Jatkathan samaan malliin!
Minä taisin aika alkuaikoina ensimmäisen kerran blogiasi lukea. Välillä se on jäänyt, eikä sullakaan ilmeisesti aina ole ollut ihan selvät sävelet tän kaiken suhteen, mutta ihana kuulla että nyt olet hyvässä elämäntilanteessa!
Suomen kieli! En vaan löydä blogia, jossa olisi täydellinen sisältö ja kunnollinen kieli. Palaan aina tänne kielen takia ja etsimään sitä kalliolaisen aitoutta (En toki toivo, että olisit sinne jämähtänyt, en minäkään siellä näin aikuisena enää haluaisi asua!). Seesteinen elämä joogineen on kuussa, kun mä olen maassa, mutta silti tarvitsen annoksen laatutekstiä!
Moi, matkassa 10 vuotta. Enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Aluksi, koska meidän tyylissä oli jotain samaa. Nykyään, koska on kiva kurkkia elämään, jota mulla ei enää lähiössä asuvana mutsina ole:)
Se vaaleanpunainen seinä on hieno!
Monta vuotta oon seurannut joskus enemmän, joskus vähemmän. Olispa hauska nähdä kuvia/tekstejä blogin alkuvaiheilta!
Hei Stella! Olen seurannut blogiasi lähes sen koko olemassaolon ajan, mutta kommentoinut ehkä kaksi tai kolme kertaa. Viimeisin kommenttini taisi olla vähän aikaa takaperin, kun muutama muukin kommentoi postausten mitäänsanomattomuutta ja toistoa. Sen jälkeen blogi onkin parantunut taas huimasti! Kiitos.
Olen asunut ulkomailla pidemmän aikaa, joten kauniit kuvat Helsingistä saavat aikaan tunnereaktioita, ja usein näytänkin niitä paikallisille ystävilleni: “katsokaa kuinka kaunis voi sateinen Helsinki olla!”. Näitä kuvia ei ole koskaan liikaa. Pidän myös kaikista tunnetasolle menevistä, ehkä menneisyyteenkin palaavista kirjoituksista. Monesti ajattelen, että tiedän miltä sinusta tuntuu juuri nyt.
Yhteistyöpostauksista en välitä, joten skippaan ne yli, erityisesti kaikki kosmetiikka-aiheiset. Koirista pidän kyllä, mutta enempää en koira-aiheita toivoisi.
Tyyli, musa, työ, matkat, -kaikki jees. Paljon onnea!
Löysin blogisi vasta tänä vuonna. Eräs sunnuntaipäivä eksyin jotain kautta sivuillesi enkä päässyt pois. Tapasi kirjoittaa on todella koukuttava ja ensimmäisellä kerralla huomasin useamman tunnin vierähtäneen lukiessani juttujasi. Blogisi on nykyään lempparini ja odotan uusia kirjoituksia aina innolla. Kirjoitustyylisi on ihanan aikuismainen mutta silti rento, osaat kuvata asioita ja tapahtumia niin että tuntuu kuin olisi itse ollut paikalla kokemassa ne. Toivon, että jatkat jatkossa samaan tyyliin ja koukutat jutuillasi yhä uudelleen ja uudelleen. Kiitos mahtavasta blogistasi!
Onnea, Stella! Wohooo! ;)
Ihailen paljauttasi sen kaikissa muodoissaan. Tarjoat näkymiä sinun tavallasi elettyyn elämään, jonka perään välillä sorrun haikailemaan, mutta onneksi tuot rehellisesti esiin myös siihen liittyvät poisvalinnat, joita en olisi valmis kuitenkaan tekemään. Kiitos.
Kiitos ihan jokaisesta sanasta, joita oot kirjoittanut, mä rakastan sun tekstejä, noita kahvitaukojeni pelastuksia! Harva osaa kirjoittaa noin pysäyttävästi ja kauniisti ja kaikkea. Ja luen ilomielin kaikkea, sun syvällisemmät pohdinnat menee aika usein ihon alle, sisustusjuttujen kuvat ja tekstit inspiroivat yleensä isosti ja musavinkkauksetkin aika usein osuvat ja uppoavat! Lisäksi mä en aina yksinkertaisesti vain tajua mistä ihmeestä te kaivatte kaiken sen valon ja säteilyn tän blogin kuviin?! Voitko selittää. :D
Kaiken kaikkiaan siis ihan mahtavan huikee koko blogi. En kestä. Onnea!
Kiitos antoisista blogivuosista, Stella! Olen lukenut blogiasi ehkä 7 tai 8 vuotta, ja tämä on ainoa seuraamani blogi, jonka yhtään postausta ei ole tainnut koskaan jäädä väliin. Koti, tyyli, matkat, tunteet, Helsinki, elämänmeno – mäyräkoirat! <3 – kaikki toimii. Kaikkea hyvää ja kaunista loppusyksyyn!
Seuraan kohtalaisen säännöllisesti sinua IGn kautta, ja se on minun henkireikäni päivien keskellä. Tämä blogi jää hetkin lukematta, koska ei ehdi ja toisaalta näitä tulee ns. ryöpsyinä eli usea kerralla, joten julkaisutahtia voisi pohtia?
Arkisesti asioiden ja yhteistyökumppanien yhdistäminen on toimivinta! Ja koirulit on sydämen murskaajia!
Oon lukenut melkein 10 vuotta ja vieläkin luen aktiivisesti. Eniten diggaan oikeista ja realistisista kirjoituksista mitä on viime aikoina ollut enemmän.
Toisaalta fiilistelen paljon myös taianomaisia hetkien kuvailuja kuvien kera.
Taidan tykätä siis vähän kaikesta.
Muistan edelleen ensimmäisen postauksesi, joka sisälsi pohdintaa siitä, mikä on paras aika vuodesta. Vastaus oli ei niin yllättäen kesä. Aloin teini ikäisenä seuraamaan blogiasi, ja olen kasvanut sinun ja blogisi kanssa. Tästä on tullut ystäväni, ja vaikka kaikki postaukset eivät ole niin “mun juttu” luen ne silti, ihan vaan tottumuksesta, jotta kuulen “mitä kuuluu”. Muistan jarviksen, OG nakkikoiran, ja vagabondin nilkkurit. Vagabond oli silloin coolein kenkämerkki ikinä! Alusta asti kirjoituksesi ja kuvasi ovat olleet upeita. Kiitos kymmenestä vuodesta (ja toivottavasti vielä seuraavalle kymmenelle), Natalia
Minäkin olen lukenut blogiasi enemmän tai vähemmän säännöllisesti useamman vuoden ajan. Harvoin kommentoin, usein vain itsekseni nyökkäilen ja hymisen:) Päädyin blogiisi musiikin takia, itse joskus haaveilin musiikkiaihesen blogin perustamisesta (ei ole tapahtunut vielä tähän päivään mennessä, johtuu varmaan siitä että blogisi ajaa sen asian). Vuosin varrella myös sisustus-, vaate- ja matkailujutut ovat koukuttaneet. Kuvat, jotka herättävät ja teksti joka vie mennessään. Siinä ruusuja, risuja käytän vain kukka-asetelmissa ja kranssien tekemiseen…
Vuosia seuranneena vähän vaikea tiivistää näitä tunnelmia. Ennen useampaa blogia seuranneena oot jäänyt ainoaksi, jota oikeasti käy tsekkaamassa päivittäin. Ihania kuvia, tekstiä joka hiipii helposti ihon alle. Tunnustan, että olen jopa nähnyt unta susta! Hah. Ja hei, koska se kirja? Kiitos kun kirjoitat ja olet! <3
Onnea 10-vuotiaalle ja kiitos kauniista teksteistäsi ja kuvistasi!
Koukutuin sun kirjotustyyliin muutama vuosi sitten, siinä on jotain ihanan rauhoittavaa ja tuntuu melkein siltä kun lukisi kirjaa, eikä blogia. Tykkään siitä että sun persoona näkyy vahvasti täällä blogissa. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Toivoisin kuitenkin että enemmän
Usean vuoden olen jo blogiasi lukenut ja niin paljon voimaa sieltä ammentanut mutta kommentoimaan asti en ole rohjennut. Puet sanoiksi niin monet omat solmuni kypsymisestä ja maailman kohtaamisesta. Hidastamisesta ja niiden oikeasti merkittävien asioiden tunnistamisesta ja vaalimisesta. Sainpa aikanaan blogistasi myös kaivatun kimmokkeen uskaltautua sinne sohvan uumeniin käymään omaa henkilökohtaista kehityskeskusteluani. Kiitos siitä.
Onnea 10-vuotiaalle!
Monien muiden kommentoijien lailla minäkin olen ollut lukijana aina alkuajoista asti. Välillä olen ollut pitkiäkin aikoja poissa, mutta tunnun palaavan aina takaisin, vaikka aniharvoin mitään kommentoinkaan. Olen sinua vain muutaman vuoden nuorempi ja asun samassa kaupungissa, mutta tunnut silti sellaiselta coolilta Stadin serkulta, jonka elämänmenoa ei voi kuin ihastella.
Mutta niitä ruusuja ja risuja! Valokuvat tässä blogissa ovat mielestäni sitä parasta antia; olet kehittynyt kuvaajana aivan tajuttomasti ja viimeisen parin vuoden aikana niihin on tullut aivan uusia, mutta kuitenkin tunnistettavia sävyjä. Blogin visuaalisuus ja esteettisyys ovat mielestäni aivan toista luokkaa yhä tämänkin päivän blogiskenessä. Pidän ehdottomasti eniten pohdiskelevista, yhteistöistä vapaista teksteistäsi Hyvänä kakkosena tulevat treenaamiseen ja matkusteluun liittyvät postaukset, ovat äärimmäisen inspiroivia!
Kehitysehdotuksena voisin heittää ilmoille, että toivoisin sinun bloggaavan myös yhteiskunnallisista teemoista edes silloin tällöin. En tarkoita, että harmaista villapaidoista ja musiikista kirjoittaminen tulisi jättää taka-alalle, mutta mikäli saavuttaa viikoittain sellaisen lukijamäärän mitä blogisi, voisi tuoda “isomman yleisön” tietoisuuteen välillä jotain muutakin kuin pelkkää hattaraa. En tarkoita tällä sitä, että omia kipukohtia ja ikäviä tunteita pitäisi sanoittaa lukijoille, vaan ehkä enemmän sellaisella yleisellä tasolla pohtia elämän epäkohtia ja miten niihin voi itse tekemisillään ja valinnoillaan vaikuttaa.
Kiitos Stella!
Onnea 10-vuotiaalle blogille! Toivon, että blogin sisällön suhteen jatkan samaan malliin. Kuvasi ovat huikeita ja tekstit selkeitä, luettavia, koskettavia, mitä milloinkin.
Pieni risu/kehitysehdotus: linkität pinkillä/vaalenpunaisella ja itse en ainakaan näe, mitä niissä pinkillä kirjoitetuissa sanoissa lukee. Voi toki johtua omista keski-ikäisistä silmistänikin, mutta mustaa valkoisella näen kyllä lukea ihan hyvin:)
Eksyin nyt vasta ensimmäistä kertaa blogiisi, ja onneksi eksyin. Ei ollut viimeinen kerta! :)
En ihan tarkkaan muista milloin aloin blogissa seuraamaan, joka tapauksessa siitä on aikaa. Monet muut kirjoittajat ovat alkaneet tuntua vierailta ja seuraaminen on jäänyt, mutta sinun juttujasi olen lukenut innolla ja odottanut aina uutta postausta.
Oih, Tigerbombs!!!! Mä en ole koskaan missään törmännyt kehenkään joka olisi heitä kuunnellut. Tunnen bändin pojat :)
Mä olen löytänyt tämän blogin aika hiljattain ja tykkään kovasti. Sun kirjoitustyyli puree muhun :) Ja ehdottomasti mukana arvonnassa. Juuri suunnittelin että pieni lomareissu täytyy ensi vuonna tehdä.
Aloitin seuraamisen vähän vahingossa, kun olin Olivian tilaaja. Silloin sinusta tuli sellainen henkilö, jonka tyyliä ja vaatevinkkejä seurasin ja löysin kauttasi uusia merkkejä ja kauppoja. Itse olen kamppaillut aina sen kanssa, että tavallaan olen kamalan kiinnostunut muodista ja haluan tyylini olevan yksinkertainen, samalla olen vähän boho ja tämä yhdistelmä on ollut kamalan vaikea asettaa identiteettiini. Sinun vaatevinkkisi oli tähän ehkä ikäänkin kuuluvaan kriisiin iloisia pelastuksia! Unohdin blogin vuosikausiksi, mutta Facebookin kautta löysin tämän jokin aika sitten taas. Sisältö on nyt jotenkin ihanan paljon rikkaampaa, elämänmakuista! Ja onhan sulla sellainen tyyli kirjoittaa, että jaksan lukea pitkiäkin postauksia. Peukkuja!!!!
Upeat kuvat ja mielenkiintoista pohdintaa!
Onnittelut ja Kiitos – jatka samaan malliin <3
Visuaaliutesi inspiroi :)
Onnea ja kiitos jokaisesta blogivuodesta!
Pidän eniten kirjoituksista joissa kirjoitat hetkistä; niistä välittyy lempeys, utuisuus, rauha, kauneus, hetkeen pysähtyminen vaikka maailma kohisee kovaa ympärillä.
Kiitos!
Onnea! Itseäni inspiroi eniten matkajutut. :)
Sisustusfriikkinä eniten inspiroi taivaalliset sisustuskuvasi. Sulla on todella, todella hyvä maku!
Kiitos! Alusta lähtien olen seurannut blogiasi, välillä säännöllisemmin, välillä harvakseltaan silmäillen. Tyyli ja musiikki ja tietysti makkarakoiratyypit kiinnostavat eniten. Kauniit kuvat, visuaalinen ilme. Suorasukaisena tyyppinä postaukset joissa maalaillaan mieli-ja kielikuvia mutta ei kerrota suoraan mitään jäävät usein paitsioon.
pienet havainnot elämästä, onnesta, iloista, suruista, arkikahveista ja mietityttäneistä asioista ovat mitä ihaninta antia! myös reissujutut kiinnostaa!
Tykkään sun blogista paljon.
Jos kaipaat uudenlaista sisältöä/ideoita blogiisi, niin ehdottaisin yhteiskunnallisiin/maailmanlaajuisiin epäkohtiin huomion kiinnittämistä edes silloin tällöin. Sinulla kun on sellainen asema, että saavutat tuhansia ihmisiä teksteilläsi. Se on aika huikea mahdollisuus, jos haluaa tehdä jotain hyvää.
Tietenkään kukaan ei jaksa tai edes halua lukea liian raskaista aiheista jatkuvasti, mutta edes joskus meidän kaikkien etuoikeutettujen olisi hyvä huomata millainen maailma on toisille meistä, ja miettiä miten voisimme toimia, että muuallakin olisivat asiat paremmin.
Netflixistä löytyy ajatuksia ja ahdistustakin herättävä dokkari The true cost. Herätti ainakin minussa valtavasti tunteita ja halun tehdä jotakin, jotta heikoimmassa asemassa olevien ihmisten verellä ei enää ehkä 10 vuoden päästä tehtäisi rahaa muutamien miljardöörien taskuihin.
Tällaisia asioita mäkin olen miettinyt ja toivonut, että bloggaajat niillä suurilla yleisöillään ja vaikutusmahdollisuuksillaan ottaisivat enemmän esille! :)
Toivottavasti ei vain ole liikaa ristiriidassa kaupallisuuden kanssa, siis että esim. yhteistyökumppanit pelkäisivät asiakkaiden menetystä, jos bloggaajan maailmankuva (jota ei niin selkeästi blogeissa yleensä kuulutella) ei sovi yksiin kaikkien lukijoiden kanssa tms.
Kauniit kuvat ilahduttavat aina … teillä on ihana koti! ;o)
Kiitos ja jatka samaan malliin!
Olen kulkenut mukana loppuvuodesta 2008. Ei ole mennyt koko tänä aikana varmasti kuukautta pidempää ajanjaksoa, jolloin en olisi blogissasi vieraillut. Tällä hetkellä taas päivittäin! Parasta on kirjoitustyylisi ja aitous.
Sinusta inspiroituneena: mustat tunikat ja sitten se lyhyt hiusmalli, joka toiselta puolelta pitkä. Sitä ei kyllä ole ikävä…
Kiitos!
Hei Stella! Monta vuotta olen seurannut sun kaunista blogia ja eniten kiinnostavat tyyli-, koti- ja matkajutut sekä elämän pohdiskelut. Ja upeat kuvat!
Kiitos Stella blogistasi. Tätä olen jo monta vuotta lukenut, en edes muista miten pitkään. Hyvä suunta tuntuu blogilla olevan :)
Honey Junkie -ajoista asti mukana – musta-harmaa pukeutumistyyli, sama ikäluokka, hyvä musamaku, hienot kuvat ja kaunis tapa pukea asioita sanoiksi koukuttivat heti. Sun inspiroimanasi esim. uskaltauduin joskus silloin blogin alkuaikoina alkamaan pukeutua useammin minimittaisiin helmoihin, mitä olin aiemmin vähän arastellut, ja samalla tiellä ollaan edelleen. :D Yksittäistä suosikkijuttukategoriaa on vaikea sanoa, koska huippuhetkiä löytyy yhtälailla sekä tyyli-, matka-, musa-, sisustus- että henkilökohtaisemmista postauksista. Ehkä kuitenkin erityisen paljon tykkään teksteistä, joita voisi ehkä kutsua “fiilistelypostauksiksi”; henkilökohtaisten kokemusten tai muistojen läpi suodatetuista kuvauksista, oli niissä aiheena sitten vaikkapa musiikki tai jokin maailmankolkka. The Nationalista saat myös mun puolestani kirjoittaa vaikka joka viikko ;)
Parasta blogissasi on tyylisi kirjoittaa upeita kuvia unohtamatta. Aina kun vierailen täällä saan hyvän mielen ja levollisen olon, se on se kuviesi ja tekstisi kaunis yhdistelmä.
Olen roikkunut matkassa jo Honey Junkien ajoista asti. Peukutan uudelle avoimuudelle, ja mielenkiinnolla jään odottamaan mihin suuntaan viet blogiasi. Sisustus- ja tyylijutut kiinnostavat aina, kauniit valokuvasi tuottavat paljon iloa esteetikolle.
Muoti- ja matkajutut sekä kirjoitustyylisi saavat palaamaan blogiisi välillä useammin, välillä harvemmin. Lukija olen varmaan since 2010.
Pidän erityisesti sisustus-, tyyli- ja matkajutuista. Mielipidekirjoitukset ovat myös mieleeni!
Olen ollut minäkin mukana Paras aika vuodesta -ajoista saakka. Hämmentävää huomata myös itse kasvaneensa tiettyjä blogeja seuraten. Yhä vain eksyn tänne huolimatta siitä, mitä tässä hyvin kuvattiinkin – välillä blogi kuin blogi tulee lähemmäs ja välillä jää kauemmas “todellisista asioista”. Niin varmaan väistämättä tapahtuu, ja oikeastaanhan se on aika kiinnostavaa. Tämän blogin kaikenlaisista teksteistä on löytynyt monia hyviä enkä osaa tai haluakaan sen selkeämmin rajata sitä, mistä haluaisin lukea lisää. Yleisesti kaipaan yhä vain sisältöä, tekstiä ja sanoja, aitoja asioita tähän maailmaan nättien ja itseään toistavien mainossponssikuvavirtojen joukkoon.
Kommentoin todella harvoin, mutta olen lukenut blogiasi jo yli kuuden vuoden ajan. Oot superlahjakas tyyppi, onnistut inspiroimaan viikko ja vuosi toisensa jälkeen ja blogiisi uppoaminen tuntuu aina pieneltä lomalta kaiken oman kiireen keskellä. Kiitos siitä! xx
Tuntuupa hassulta nyt kun ajattelen, että olen kasvanut rinnallasi, täällä ruudun toisella puolella, nämä ajat.
Tykkään blogissa sekä siitä satunnaisesta etäisyydestä, mutta myös siitä että mennään vähän ihon alle. Täydellisyyttä hipovien kuvien takaa on välillä vaikea muistaa, että bloggaja on ihminen siinä missä muutkin; haasteineen, pelkoineen ja mietteineen. Kiitos Stella sulle, on ollut siistiä kulkea yhdessä tätä polkua! Ajattelin jatkaa matkaa vielä yhdessä, jos sopii. :)
Onnea 10-vuotiaalle! Olen ollut mukana kesästä 2008. Kirjoitit silloin jo hyvin, nyt vielä paremmin. Aluksi sain inspiraatiota pukeutumiseen (kuulun heihin jotka muistavat vaatekaapin 10 kulmakiveä), muutenkin elämäntilanne oli silloin samantapainen. Muutamia vuosia meni tässä että juttuaiheet eivät ehkä kohdanneet, kävin lähinnä selaamassa kuvia. Viimeisen parin vuoden aikana olet taas näyttänyt, kuinka pystyt koskettamaan meitä hyvin monenlaisia lukijoita herkillä, analyyttisillä ja ah niin kauniilla tavalla kirjoitetuilla teksteilläsi. Kiitos!
Alkuun, en tahdo Momondon lahjakorttia, pelkään lentämistä.:)
Tämä on ihana blogi. Tämä on taidetta. Kieli, valokuvat, tapa kirjoittaa arjestakin runollisesti. Aistin sinussa ennenmuuta taiteilijasielun.
Hienoa, kun ei ole liikaa tuotebloggausta.
Toivon sinulle ja blogillesi pitkää, rikasta, onnekasta elämää.
Blogisi on yksi suosikeistani, tänne palaa aina takaisin kuvien ja tekstin vuoksi, tunnelman vuoksi. Hienoa että olet löytänyt tavan olla läsnä tekstissä eri tavalla kuin aiemmin, hienoa että uskallat. Itseäni kiinnostavat matkajutut ja kaikki sun pohdiskelu. Vähiten kiinnostaa treenijutut, niistä en saa mitään irti, katson vain kuvat :)
Kiitos blogista! On ollut mukavaa seurata nakkikoiria ja niiden seikkailuja sekä yhteiseloasi ystäviesi kanssa. Kippis myös seuraavalle 10 vuodelle!
Ps. Ihana seurata Australian matkaanne Instassa <3
Onnittelut kymmenen vuoden taipaleesta!
Olen seurannut blogiasi melkein alusta asti, viime aikoina satunnaisemmin.
Olen aina ihaillut tyyliäsi ja kerran jopa haksahtanut hankkimaan eräät tolppakorkoisen nikkkurit, joilla tennarimutsin oli mahdoton kävellä. Kampaajalle olen vilauttanut tavoitekuvana otosta surffitukastasi joskus aikoinaan.
Pidän kovasti tavastasi kirjoittaa. Osaat sanoilla romantisoida arkipäiväisiäkin asioita ja usein tuntuu räntäsateen keskellä, että kaiken voi pelastaa vain kääriytymällä lämpimään paksuun villapaitaan.
täällä olen kieppunut matkassa mukava vain puolet ajasta, eli ne viisi vuotta kun olen itse Helsingissä asunut. Rakastan valokuviasi, ja sisustusinto nousee aina kun näen asunnostanne kuvia !
En ole seurannut blogia ihan alusta asti, mutta ei paljon puutu. Välillä on seurannassa ollut muita(kin) blogeja, mutta tämä on ainoa johon aina palaan. Jutut on pääsääntöisesti kiinnostavia ja onhan tämä visuaalisesti todella kaunis. Kiitos.
Seuraan blogia ehdottomasti koska erotut joukosta monella tavalla ja vain ja ainoastaan positiivisesti. Sinulla on ihana täysin uniikki oma tyyli, olet kaukana edellä tavallisista “rivibloggaajista”. Pidän erityisesti visuaalisesta ulkonäöstä, muoti- ja sisustusjutuista ja matkakertomuksia. Erityismaininta koirakuvista joista huokuu mäyräkoirien hauska persoonallisuus! Koirat eivät jätä kylmäksi koskaan <3
Olen seurannut blogiasi epäsäännöllisen säännöllisesti miltei alkuajoista lähtien. Valokuvat ja huikea visuaalinen näkemyksesi ja tämä uusi avoimempi linja purevat minuun.
Kiitos Stella blogistasi! Suurin syy miksi luen on kuvien lisäksi se, että osaat kirjoittaa taitavasti ja käyttää kieltä vivahteikkaasti. Sitä ei voi tarpeeksi arvostaa tässä hetkessä<3
Maailman paras Stella ! Ei ole ketään coolimpaa .
Kiitos blogista! Elämäntilanteemme ovat aika erilaiset mutta silti (tai ehkä juuri siksi) blogisi kiinnostaa eikä vähiten upeiden kuvien ansioista!
Yksinkertaisesti…kiitos!
Blogisi on visuaalisesti mielettömän kaunis ja tapasi kirjoittaa vivahteikas. Jokainen postaus on ehyt ja elämänmakuinen kokonaisuus. Toivon jatkossakin saman linjan säilyvän, sillä harvoin törmää yhtä aitoihin ja ajatuksia herättäviin kirjoituksiin blogimaailmassa. Kiitos Stella <3
Onnea kaikista 10 vuodesta!
Pidän positiivisuudestasi ja monipuolisuudestasi kirjoituksissa ja kuvissa.
Olen kasvanut itsekin lukiessani ajatuksiasi ja koen vahvasti tutustuneeni Helsinkiin blogisi avulla. Kiitos tästä rauhoittavasta ja inspiroivasta kulmauksesta sekä rohkeudestasi.
Olen lukenut blogiasi Honey Junkie-ajoilta asti. Parhaimmat kirjoituksesi ovat ne tunteella tulevat hyvin ihon alle menevät. Niille itken ja nauran, tunnen. Kiitos Stella!
10 vuotta! Melkein tuon koko ajan salamatkustajana kulkeneena, nyt on kommentin paikka. KIITOS! Mikään muu blogi ei pääse lähellekään tätä kosketuspintaa. Kuvasi ja ennen kaikkea tapasi kirjoittaa vetää aina vaan puoleensa. Tekstisi menee niin ytimiin, että mietin miten on mahdollista ettet ole vielä julkaissut kirjaa. Onneksi se on ehkä vielä tulossa. Sinulla on lahja, onneksi jaat sen meidän muiden kanssa!
Ensi kosketukseni teksteihisi oli luultavasti Olivian kolumni, mutta tajusin sen vasta hiljattain! Blogiisi löysin jonkin mäykkypostauksen kautta joitain vuosia sitten (itsekin karkkarin muinoin omistaneena ja sydämeni rodulle menettäneenä). Parhautta ovat henkilökohtaiset ja syväluotaavat tekstisi sekä tietty ne nakit <3 Ja kuvat on aina superhienoja!
Noi mäykät on yksi syy miksi aina tänne palaan :)
Hei, Stella! Kiitos blogistasi, jonka uskollinen lukija olen minäkin vuosia ollut. Ja olen toki edelleen. Iloitsen esteettisestä näkemyksestäsi, taustallasi hengittävästä Helsingistä ja erityisesti viime aikojen rohkeista henkilökohtaisista teksteistäsi (kuten lapset ja seksuaalinen häirintä). Toivon sinun jatkavan tällä tiellä edelleen. Eikä koskaan voi olla liikaa mäyräkoiria kuvissa!
Olen seurannut sun blogia jo melkein sen kymmenen vuotta. Ehdottomasti kiinnostavimpia juttuja ovat ne, kun kerrot asioista rehellisesti ja tuot isojakin juttuja esille. Kiitos siitä, se ei ole varmasti ihan ongelmatonta.
Oon lukenut blogia vasta vuoden, enkä ole edes ehtinyt selaamaan arkistoja. Mutta pidän siis tavastasi kirjoittaa ja sinun/Jarnon kuvista. Matkajutut kiinnostaa eniten :)
Hyvin kirjoitettua, mielenkiintoista tekstiä ja kauniita kuvia – blogiasi on kiva lukea ja ihanaa kun teksti ja kuvat ovat harmoniassa keskenään.
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Sun kuvissa on aina niin upea tunnelma, että luen mitä vain, kunhan kuvat säilyvät :)
Seuraan blogiasi säännöllisesti!
Olen myös lukenut blogiasi varmaankin sieltä alkuvuosista lähtien. En osaa sanoa yksittäistä asiaa, joka olisi parasta. Tykkään lukea tekstejäsi ja ajatuksiasi ja katsella kuviasi. Kiitos blogistasi
Iski pieni kriisi tässä itselle, kun aloin miettiä että asuin vielä kotikotona löytäessäni blogisi ensimmäistä kertaa. Sen täytyi olla vuonna 2008. Muistan ihastelleeni tyyliäsi jo silloin, muistan elävästi jopa asusi ensimmäisestä lukemastani postauksesta.
Mielestäni blogisi on laadukas niin visuaalisesti kuin kirjoitusten kautta. Vaikka tekstit ovat välillä pitkiä, luen ne aina ahnaasti (vaikka välillä jotkut kirjoitukset ärsyttävätkin). Kiitos siis kun bloggaat, vaikka nykyisin elämästi tuntuukin melko kaukaisen saavuttamattomalta ja omalle arkiselle akateemiselle duunariminälleni utopistiselta. Mutta toisaalta se on juuri tämän blogin paras juttu: pieni luksus, joka on kuitenkin sun arkea ja kuvaat sitä hienosti!
Ihana, visuaalinen ja inspiroiva blogi, olen seurannut kauan eikä koskaan töki. Kiitos siitä ja ihanaa syksyä teille❤️
Luin blogiasi jo silloin vuonna 2007, jolloin hurahdin blogeihin ylipäänsä. Vietin välivuotta ja työskentelin osa-aikaisesti aika mekaanisissa toimistotöissä. Muistan että salaa silloin tällöin lueskelin blogiasi työaikana :) Siitä asti olen seuraillut blogiasi, ensimmäisten vuosien jälkeen en enää kovin aktiivisesti, mutta välillä käyn katsomassa kuulumisesi.
Onnea pitkästä blogiurasta!
Paras aika vuodesta oli ensimmäisiä blogeja joita luin, kun löysin blogimaailman vuonna 2008 ja täällä olen vielä mukana. Erityisesti mieleen on jäänyt mäyrisjutut ja ne Vagabondin solkinilkkurit. Odotan sitä päivää, kun ne tulevat takaisin tuotantoon (vink vink Vagabond) niin saisin itselleni kotiutettua samanlaiset sillä ne ovat jääneet kummittelemaan mieleeni kaikkien näiden vuosien jälkeen, funny thing. Yksi asia minkä voisit hyvin toteuttaa yhteistyön muodossa esim. Vagabondin tai jonkun muun kenkävalmistajan kanssa on “Stella” nilkkureiden suunnittelun. Sulla on nimittäin hyvä touchi upeisiin kenkiin. ;)
Vaikka tämä blogisi on vuosien aikan kehittynyt niin se on silti onnistunut säilyttämään ns. aitouden ja Stellamaisen touchin. Osaat myös toteuttaa yhteistöpostauksetkin hyvin eivätkä ne ole vääntämällä väkerrelty.
Sinulla on sana hallussa ja soljuva tekstisi täydentyy kauniilla kuvilla. Niiden pariin on mukava palata yhä uudelleen.
Tyylijutut, pohdistelevat tekstit, reissujutut ja mäyrikset ovat niitä aihealueita joista itse tykkään kovin. Siskoni hankki oman mäyriksen viime keväänä ja ensi viikonloppuna saan hänet hoitoon joten pääsen hetkeksi testaamaan mäyriselämää. :D
Sydämelliset onnittelut ja cheers pyöreille vuosille – aika upea merkkipaalu!
Ihanan leppoisia päiviä sinne Aussi auringon alle. Itse siellä syntyneenä ja rakkaita sukulaisia ikävöineenä seuraan innostuneena reissuanne<3 Haaveissa päästä itsekin sinne pian.
Mä oon lukenut blogiasi Olivia-aikojen alusta. Opiskelukaveri vinkkasi ja tykästyin tapaasi kirjoittaa. Eniten diggaan matkajutuista ja rakastan sun pikkuista koiraa! Se on niin söpö :D Musta blogissasi on parasta se, että kuvat on laadukkaita ja jutuissa on muutakin ku vain hattaraa. Näin reippaasti yli 30-vuotiaana sitä ei enää kaipaa mitään lässytystä, vaan rehellistä pohdintaa elämästä ja sitä tää on mun mielestä tarjonnut. Kiitos ja olkoot seuraavat 10 vuotta onnelliset ja tapahtumarikkaat :)
Olen lukenut lähes alusta asti. Mäyräkoiran omistajana vuodesta 1975 alkaen puhut niin samaa kieltä, että usein naurattaa
Itse olen seurannut sua ehkä vuodesta 2009 lähtien, olit varmaankin yksi ensimmäisiä blogeja joita aloin seurata!
Mä nautin kauniista kuvista ja upeasta tekstistä, vaikutat niin aidolta tyypiltä. Suuri kiitos aitoudesta, johon sanot pyrkiväsi, tuntuu että kyllä lukijatkin sen huomaavat ja arvostavat. Osaat jakaa asioita elämästäsi tosi tyylikkäällä tavalla, se ei tunnu yhtään sellaiselta oman navan keskellä pyörivältä vaan päinvastoin tosi inhimilliseltä.
Ihanaa syksyä <3
Onnea 10 v – ja arvosana blogillesi on myös 10 :) Kauniisiin valokuviin en kyllästy koskaan.
Kiitos hyvin tehdystä blogista, jota olen useita vuosia seurannut säännöllisen epäsäännöllisesti. Tekstisi on sujuvaa ja kuvat nykyisin usein huikaisevan kauniita. Joskus jotkut yhteistyöpostaukset olen jättänyt lukematta, mutta silloinkin lähinnä oman mielenkiinnonpuutteen takia – en sen takia, että ne olisivat vaikuttaneet liian mainosmaisilta.
Matkajutut kiinnostavat aina, eikös me kaikki haluta reissata?! Just nyt ei ole varattuna kuin Ivalon lennot marraskuulle, joten toivottavasti arpa suosii Momondo-arvonnassa.
Kiitos Stella. Ihan alusta asti en ole ollut mukana, mutta melkein. Löysin blogisi, kun tyttäreni voitti blogisi kautta jonkin pienen palkinnon, johonkin leffaan liittyen – en enää edes muista mihin.
Onnea tasaluvusta!! Olen ollut mukana about vuodesta 2008 asti, mutta ton nimimerkin olin kyllä jo unohtanut. :D Bloggaaminen todella oli silloin ihan erilaista kuin nykyisin. Olet yksi niistä todella harvoista (ylipäätään hengissä olevista) blogeista, joita edelleen luen säännöllisesti. Musta on ihanaa, että oot löytäny vapauden ja uskalluksen kirjoittaa just siitä, mistä haluat. Syvälliset, pohtivat tai muuten avaavat blogitekstit ovat muutenkin lemppareitani tällä tontilla! ❤️
Blogisi on todella kiva ja täynnä ihania kuvia ja hyvin kirjoitettuja tekstejä. Vähitellen on kuitenkin alkanut häiritä se, että iso osa jutuista on jonkin tuotemerkin sponsoroima. Niitä juttuja harvemmin jaksan lukea kokonaan jos ollenkaan.
Paljon onnea kymmenen vuoden blogitaipaleen johdosta! En tarkalleen muista milloin aloitin blogin lukemisen – muistan vain olleeni lukioikäinen ja googlanneeni tietoa Velvet Goldmine elokuvasta jolloin Paras aika vuodesta osui vastaan. Siitä lähtien olen seurannut blogia aktiivisesti. Nykyään en seuraa enää muita blogea, mutta jokin juuri sinun blogisi kirjoitustyylissä sekä kuvien visuaalisuudessa vaan jaksaa edelleen koukuttaa ja kiinnostaa. Jatka samaan malliin! :)
Määrä olen lukenut sun blogia alusta lähtien. Voisinpa kerrankin vapaaliput Biffy Clyron Nosturin keikalle. Enpä ole tainnut muistaa kiittää siitä, mutta parempi kai edes myöhään, joten kiitos.
Ma kaipaisin vanhasta blogistasi listoja, esimerkiksi vaatekaapin kulmakivet -postaus oli huippu. Ymmärrän, että haluat ehkä nyt pitää erilaista blogia, mutta kaipaan niitä silti. Mutta edelleen sun blogi on yksi tykätyimmistä ja hienoa, että olet jaksanut jo yli kymmenen vuotta luoda meille luettavaa ja koettavaa. Onnea kymmenvuotisesta blogitaipaleesta! :)
Onnea synttärisankarille – ja ennen kaikkea sen luojalle, siis sinulle! Olen seurannut tarinoitasi näiden vuosien saatossa; aluksi taisin ihastua kirjoitustyyliisi, sekä omalaiseen, tyylikkääseen asutyyliisi, eikä ihastus ole laantunut. Toivottavasti kirjoitusintosi pysyy yllä, jotta juttujasi saa lukea jatkossakin. Toiveena olisi ehkä lisäys kaikenlaiseen tyyliin liittyvään (asuihin, asuntoon) ja toki koirien, ja muidenkin eläinten, naamoja katselee mielellään
Ja mitä arvontaa tulee, oi, olen niin mukana! Tarkoituksena olisi lähteä äidin kanssa reissuun hänen 70-vuotissynttäreidensä kunniaksi (ja koska hän on upea), ja avustus matkabudjettiin olisi varsin paikallaan.
On ollut aikoja, jolloin olen pitänyt taukoa blogistasi. Aina olen kuitenkin palannut takaisin. Olen lukenut blogiasi Honey Junkie-ajoista asti ja hakenut alle parikymppisenä inspiraatiota kehittyvälle tyylilleni. Ja mitä mieleen on jäänyt, niin se että värien sijaan materiaaleilla ja leikkauksilla leikittely on toimiva tapa uudistaa tyyliä :)
Sinun blogisi taisi olla niitä ensimmäisiä, joita silloin aikoinaan aloin seuraamaan. Edelleen kirjoituksesi kiinnostavat – ja nimenomaan ne tekstit, vaikka kuvat ovatkin u p e i t a. Eniten koskettavat tekstit itsensä etsimisestä ja muusta hapuilusta elämässä, eniten innostavat kaikki reissujutut.
Kiitos, että olet.
Olen seurannut Honey Junkie -ajoista asti, ja vaikka on TOSI outoa kommentoida näin avoimesti toisen ihmisen elämää, niin mulla on ollut sen ajan ja tän Jarno-ajan välissä koko ajan sellainen fiilis, että jokin kaihertaa tai että elät vähän toisen ihmisen elämää (sulle liian kiireistä, liian pieniä porukoita, jossa liikaa “omaa kivaa”, enemmän stressiä kuin oikeasti kestät, stereotyyppisiä pahoja poikia kundeina jne. jne. – vähän niin kuin tavoittelisit biisin, kirjan tai leffan kaltaista elämää ja vähän niin kuin etsisit maanisesti perhettä/isähahmoa). Se HJ-ajan arki vaikutti kuitenkin jälkikäteen ajatellen niin rauhalliselta ja kumppani sua aidosti tukevalta ihmiseltä. Sitten ehkä tuli kolmenkympin kriisi tai jotain ja lähdit noihin epätasapainoisempiin kuvioihin. Nyt olet taas “kotonasi” ja sulla on pitkästä aikaa sinua selvästi aidosti omana itsenäsi rakastava mies, jolle et ole vain token blogger gf. Kuten sanoin, TODELLA tunkeileva olo kirjoittaa tämä tähän, mutta ystävälle sanoisin juuri näin ja ehkä mä sit olen kymmenen vuoden jälkeen alkanut pitää sua kirjallisena ystävänäni. :) En usko, että kyse olis siitä, että olisit “aikuistunut” Jarnon kanssa. Pikemminkin olet hänen kanssaan saanut vihdoin tulla siksi tytöksi, joka olet. Rakastan lukea teidän hullutteluista, ja kuvissa Jarnon silmissä näkyy ihan muuta kuin toiveet urakehityksestä julkkistyttöystävän avulla. Odotan kovasti Australian postauksia, itselläkin juuria siellä. Kaikkea hyvää teille, hienot ihmiset!
Onnittelut kymmenestä vuodesta! Ja toista kymppiä odotellessa :)
Olen ollut mukana jo ennen Oliviaa, ja kirjoituksesi ovat aina olleet minulle ehdottomasti parasta antia blogimaailmassa. Tälle sivustolle klikkaan itseni lähes päivittäin. Kaikki muu tuntuu enemmän tai vähemmän turhalta hötöltä, trikoorättien mainonnalta tai toinen toistaan toistavilta sieluttomilta arkipäivän jumppavinkeiltä ja naistenlehtiteksteiltä.
Sinä tunnut näkevän maailman hyvin samalla tavalla kuin minä, JA osaat kirjoittaa sen auki niin upeasti, meille kaikille jaettavaksi. Arvostan rehellisyyttäsi ja kirjoitustaitoasi. Kuvasi ovat myös silmiä hiveleviä. Asun itse asiassa hyvin lähellä teitä, ja on ihana nähdä, miten olet iloinnut esimerkiksi samoista ruskalehdistä ja kallioista kuin mitä me oman koiran kanssa aina käymme katsomassa. Tuot Etelä-Helsinkiä – ja koko maailmaa, missä menetkin – todella kauniisti esille.
Kiitos!
Olet tosi rohkea ja mukavan oloinen ihminen. Kiitos teksteistäsi ja kuvista tässä vuosien aikana, en ole ainut, jolle ne ovat antaneet paljon.
Kiitos!
Onnea kympistä! Löysin blogisi kerran harmaana, epäinspiroivana työpäivänä kun mikään ei innostanut ja siitä lähtien olen täällä epäsäännöllisen säännöllisesti vieraillut. Eniten tykkään blogin visuaalisuudesta ja esteettisyydestä, esim. loppukesäiset Rooman kuvat imaisivat mukaansa niinkuin olisi itse päässyt matkaan mukaan. Samoin muut matka-, sekä sisustus-, eläin- ja katukuvat ja postaukset ovat ehdottomia suosikkejani. Tykkään siitä, että kirjoitat elämästäsi kuten juuristasi suhteessa tähän päivään. Erityisen painava postaus oli metoo- kirjoituksesi, lisää vastaavia! Vaate- ja kosmetiikkapostaukset on myös jees, vaikka joskus mietin että onko tosiaan niin että kaikki ihanat, hienot kuteet ja kosmetiikat voi saada blogin kautta, joista osa meistä lukioista voi hintansa puolesta vain haaveilla. Mutta ymmärrän toki että se myös kuuluu bloggaamiseen. Kiitos siis viikottaisista estetiikkapläjäyksistä, niillä on pelastettu monta harmaata päivää<3
Onnea 10-vuotiaalle <3
Olen ollut mukana Olivia-ajoista lähtien eli jo melkoisen pitkään. En muista enää, miten blogisi tupsahti eteeni, mutta olen todella iloinen, että niin kävi. Luen paria muutakin blogia, mutta sinun omasi on ehdottomasti paras. Kirjoitat kauniisti ja visuaalisesti, kuvasi ovat upeita ja persoonallisia. Nautin myös kieliopillisesti taitavasti kirjoituksestasi, pilkunviilaaja kun olen ;)
Eniten pidän pohdinnallisista teksteistäsi. Viimeisen vuoden aikana olen liikuttunut useita kertoja niitä lukiessani. Se on ollut voimaannuttavaa. Ihailen sitä, että uskallat tuoda nykyään enemmän syvyyttä teksteihisi. Ymmärrän, ettei ole helppoa olla niin auki suurelle lukijakunnalle. Onneksi tosiaan täällä kommenttiboksissa on pääsääntöisesti tosi fiksua porukkaa ja keskustelua. Sekin on yksi syy, miksi blogiisi on aina kiva palata yhä uudestaan.
Olisi kiva nähdä niitä noloja kuvia :D Ja kuvakollaasi sinun (hius)tyylistäsi, kuinka se on muuttunut blogin alkuajoista tähän päivään.
Kiitos Stella Suomen ja maailman parhaasta blogista <3
Aika pitkään oon lukenut tätä blogia, en ihan alusta, mutta melkein. Suosikkeja on elämää pohtivat kirjoitukset. Kirjoitat tosi hyvin ja ns. hyvää kieltä. Risoo useiden blogien huono kieli ja kielioppivirheet. Musavinkit on myös kivoja :)
Blogisi tarttui mukaani pari vuotta sitten ja edelleen odotan uusia postauksia, kuvia ja tekstejä malttamattomana. Elämämme ovat kovin erilaiset mutta silti samoja ajatuksia ja näkökulmia löytyy. Kiitos siis ja kippis kymmenvuotiaalle :)
Huh,huh onko siitä tosiaan jo 10 vuotta…. Alusta asti olen ollut mukana ja aina välillä iskee kaipaus: voi kunpa vois selata niitä sun oikeesti ihania asukuvia hissin peilistä. Kuvat ja jutut sun kaikissa blogeissa on aina olleet ihan maagisia mutta historia/muistelu-postauksesta tulee kyllä ihan hulvaton. Naurattaa jo ajatuskin ja sit niitä hissikuvia mukaan pliis! Ja laukkuhulluna oon parikin kertaa miettinyt, mikä oli se Stellan uus laukku, joka sai maksaa maksimissaan kuukauden lainan lyhennyksen verran (mulle silloin ihan utopistinen ajatus, tosin ei enää nykyisin – joka ei siis ole mikään hyvä kehityssuuntaus itselleni!)
Matka on kyllä ollut ihan mieletön – kaunis kiitos sinulle!
Olen aina ollut tosi huono kommentoimaan mutta pidä vaan jatkossakin harmaat villapaidat ja laukut mukana blogissa. Ja yllätä välillä business-pukeutumisen kuvillakin ( kuten kerran kesällä Töölönlahden ravintolassa esiteltiin eräs tosi tyylikäs lady).
Hymyillään kun tavataan
Onnea Stella! Ja kiitos, niin teksteistä kuin kuvista! Blogissasi viehättää nimenomaan rehellisyys, avoimuus ja joskus jopa hauraus – se muistuttaa, että me kaikki ollaan ihmisiä ja että elämään (myös bloggaajien) kuuluu iloja ja suruja, epävarmuutta ja sateisia päiviä, mutta tietenkin myös niitä hetkiä, kun kaikki rullaa ja elämä on kevyttä. En malta odottaa tulevia postauksia! Nykyisessä blogosfäärissä monet tuntuvat etäännyttävän itseään (mikä tietysti on ihan ymmärrettävää, etenkin jos kommenttiloota on täynnä sitä itseään), mutta samalla blogeista tulee tyhjiä kiiltokuvia. Eli toivottavasti jatkat aiempaakin vahvemmin omalla linjallasi! Plus, olisi kiva kuulla, mitä treenirintamalle (ja Australiaan!) kuuluu :)
Löysin blogisi ehkä vähän oudolla tavalla sillä tapasin muutaman kerran yhtä exääsi ja joku mainitsi, että hänhän on Stellan ex. Itse en tiennyt sinusta mitään ja mielenkiinnosta kävin etsimässä, että millainen blogisi on. Exästäsi en välittänyt, mutta oli hienoa löytää blogisi Toivoisin lisää rehellisiä ja pohdiskelevia tekstejä arkisista aiheista. Moni seuraamani blogi on mennyt pilalle liiallisesta kaupallisesta sisällöstä eli toivon, että sinulle ei käy niin.
Olen seurannut blogiasi varmaan niistä ajoista, kun hankit vagabondin mustat solkinilkkurit Kaikkea sitä muistaakin
Minäkin olen seurannut sinua lähes alkuajoista lähtien. Olin silloin lukiolainen, ja olit mielestäni siistein tyyppi ikinä. Nyt olen melkein kymmenen vuotta vanhempi ja olet mielestäni edelleen erittäin siisti.
Kiitos Stella näistä vuosista, upeista kuvista ja teksteistä! Löysin blogisi vasta Olivian aikana ja olen siitä pitäen lukenut kaikki postaukset. Täältä luen poikkeuksellisesti lähes kaikki kommentitkin. Fiksua porukkaa myös kommenttilaarissa ja ne muutamat ikävät ovat tainneet viime aikoina rauhoittua. Ihailtavan ystävällisesti jaksat heillekin aina vastata.
Montaa blogia en jaksa enää seurata. Täällä tykkään eniten pidemmistä ja eritoten pohdiskelevista tarinoistasi. Ykkössuosikkejani ovat ne, jossa muistelet vähän menneitäkin. Tämä kerroksellisuus jutuissasi viehättää todella paljon. Tuot ajatuksesi, elämäsi ja mielipiteesi aina tyylikkäästi esille ja mietin kirjoitustyyliäsi kuvailevia adjektiiveja. Tekstisi ovat rehellisiä ja elämänmakuisia (ovat olleet sitä eritoten viime aikoina). Niissä on aina ollut myös herkkyyttä ja jonkinlaista kuulautta. En osaa selittää tarkemmin, mutta ehkä juuri tuo kuulaus tekee tyylistäsi aika lailla uniikin ja sellaisen, jota olen huomannut joidenkin muidenkin välillä jäljittelevän.
Instastoorit ovat mahtavia! Tuovat vielä uudella kulmalla huumorintajusi ja lämpösi esiin. :) Mukavaa nähdä sinut nykyään niin onnellisena ja hyvinvoivana. Kehityt kirjoittajana ja kuvaajana koko ajan, joten en osaa muuta sanoa, kuin että toivottavasti jatkat blogia pitkään. Yksi juttutoive on. Koska myös tyylisi on elänyt vuosien varrella, olisi hauska nähdä pitkä retrospektiivi siitä. Ihanaa, jos mukaan saisi myös muutaman, ehkä vähän nolonkin lapsuus- ja teiniotoksen.
Lisää onnea, lisää vuosia! Löysin blogisi muutama vuosi sitten, ja nyt kuulut viikottaiseen blogiseurantaani. Kiitos kaunis tasokkaista ja hellyttävistä (wuf!) kuvistasi sekä pohdinnoistasi maan ja taivaan välillä. Terveiset Australiaan täältä sateisen harmaasta Helsingistä!
Kiitos, Stella, kun olet kirjoittanut ja kuvannut menneet vuodet. 10:ssä vuodessa sitä kasvaa ja kokee, ja kehittyy – edellisen kommentoijan kanssa yhdyn ihmettelemään kuka oikein itse olin 10 vuotta sitten. Löysin blogiisi noina aikoina kun käytit Honey Junkie -nimimerkkiä, taisit olla linkkinä mainittuna jonkun muun blogissa. Kiva kun löysin, mukana ollaan vielä! Kapinoin automaattisesti hieman mainstreamia vastaan, siinä lienee syy miksi 10 vuotta blogisi matkassa on mennyt kuin ratsain. Tekstisi (aiheesta riippumatta) eivät tunnu hötöltä ja kuvat eivät ole vain sivujen täytettä. Jokainen uusi kirjoitus otetaan ilolla vastaan eikä yhdenkään kuvan yli tee mieli pikakelata. Great success! Hyvää syksyn jatkoa!
Onnea 10-vuotiaalle! Minäkin olen alusta asti ollut mukana ja vaikka kymmenen vuoden takaiset ajat tuntuvat toisaalta kaukaisilta, tapahtuivat ne oikeastaan ihan äskettäin.
Koska minullakin on mäyräkoira (osittain Jarviksen ansiosta), tykkään lukea eniten Junon ja Lunan seikkailuista. Mutta myös nämä viimeaikojen henkilökohtaisemmat tekstit kolahtavat, samoin kuin harmaat villapaidat. Kiitos.
Onnea ihanalle blogille! Olen tullut mukaan muistaakseni 2008 tienoilla. Sinulta olen saanut tosi paljon hyviä vinkkejä vaatehankintoihin, ja minulle on ollut oikeasti iso helpotus, kun on voinut vaan marssia kauppaan hakemaan jonkun ihanan blogissasi esitellyn vaatekappaleen. Kiitos siis kaikista harmaa villa- ja muistakin tyylijutuista! Muiltakin osin on blogisi mielestäni se parhain. Kuvat ja kirjoitustyyli aivan huiput. Kaikkea hyvää myös jatkoon!
Jokunen aika sitten kirjoittelit kuinka erosit silloisesta suhteesta, mutta lähditte vielä Kreikkaan perheen voimin, niistä tarinoista mitä sieltä tuli pidin todella paljon. Ero ei sinällään koskaan ole kiva, mutta se riipivä rehellisyys mitä se kirjoitti kirjoituksiisi oli jotenkin puhdistavaa myös itselle suunnilleen samoihin aikoihin sanassa tilanteessa olevalle. Se rehellisyys on parasta ja kaunista. On salaa ihanaa kun tiedän että voin törmätä sinuun sina välillä kadulla kun samoilla nurkilla asutaan, se tekee blogista vielä todemman, olet oikea ihminen ja hieno sellainen.
Onnittelut kympistä! :) Olen ollut mukanasi vasta vähän aikaa, mutta tykästyin kauniiden kuviesi lisäksi maanläheiseen tyyliisi kirjoittaa: Ajatukset, oivallukset ja pohdinnat tulevat selkeästi sinulta itseltäsi ja ovat rehellisiä ja samaistuttavia. Tykkään lukea ajan ilmiöistä, mutta myös henkilökohtaisista ajatuksista elämän varrella vastaantulevista asioista. Olipa vähän hankalasti ja ympäripyöreästi sanottu. :D
Kiehtovaa kuulla miksi joku tykkää jostain asioista!
Äidiltä perityt tyylivinkit kuulostaa pelottavalta, mutta näyttää tai ainakin tuntuu hyvältä. Oman äitini mantra on “järkevät kengät, lämpimät vaatteet, pipo”.
Musiikin, elokuvien ja tunnelmien heijastuminen pukeutumiseen.. Sen harmaan villapaidan voi nähdä niin monella tapaa, ilmaiset oman tapasi kauniisti ja inspiroivasti!
Blogisi on hengähdystaukoni.
Vieläkin, vaikka viisi vuotta sitten merkitys oli paljon suurempi. Läheisen saattohoidon aikana itseensä keskittyminen edes hetken ajan tuntui väärältä, mutta blogisi kanssa vietetty hetki tuntui tuolloin kahvihetkeltä ystävän kanssa.
Kiitos.
Puhumattakaan siitä, että sait minut rakastumaan uudestaan valokuvaamiseen.
Olen seurannut blogiasi lähes alusta alkaen ja lukenut melkein joka jutun. Kerrontasi on viihdyttävää ja iätöntä. Täytin juuri 50, joka muuten lukuna näyttää vanhalta vaikka edelleen tuntuu 30-vuotiaalta Kiitos ihanasta blogista ja onnea! Toivottavasti jatkat vielä pitkään!
Onnea Stella! Itsekin olen lukenut Honey Junkie -ajoista lähtien, tuntuupa hassulta että siitä on jo niin kauan. En tietenkään muista miten päädyin blogiisi, mutta kirjoitustapasi ja boheemi tyylisi saivat jäämään ja lukemaan näin pitkään. Kuvasi ovat aina ihania!
Onnea! Olen seurannut blogiasi varmaan seitsemän vuotta ja lisää yhteisiä vuosia luultavasti tulossa. Olen innoissani uusista ajatuksistasi, henkilökohtaisuus ja rehellisyys on mielestäni upeaa. Odotan myös musiikkivinkkejä! Tämän kautta olen löytänyt monta hienoa ja uutta biisiä (minulla on tapana junnata samoissa vanhoissa,mutta ne ovat kulutuksen kestäviä!)
Onnea kymmenestä vuodesta! Olen monen muun tavoin lukenut sun blogia ihan sieltä alusta saakka, mutta juurikaan en osaa kommentoida. Ei sillä, ettenkö haluaisi, usein vaan saan sun teksteistä sen ilon tai sitä ajateltavaa, mitä olen kaivannut, ja hymyilen täällä ruudun toisella puolella kiitokseksi. Edellinen kerta kun kommentoin, taisi olla kun blogisi muutti Olivian sivuille, silloinkin onnitteluviestin. Nää on siis selkeästi mun juttu :D. Luen työssäni paljon blogeja ja yritän pysyä kärryillä blogimaailman tapahtumista, muutoksista ja siitä, mikä milloinkin kiinnostaa. Vaikka upeita, hauskoja ja kiinnostavia blogeja on pilvin pimein, huomaan, että henkilökohtaisesti ja omalla vapaa-ajallani päädyn omaksi ilokseni lukemaan vain kourallista blogeja, ja sun blogi on aina yksi niistä. Nyt haluankin siis onnitteluiden lisäksi kiittää, kaikista kerroista kun sait ajattelemaan, toit hymyn huulille tai osasit sanoittaa jonkin tunteen tai ajatuksen mun puolesta. Kiitos!
Moikka Stella! Oon lukenut sun kirjoituksia blogin alkuajoista lähtien ja seurannut matkaasi. Kiitos näistä vuosista. On ollut ihanaa olla mukana, toivottavasti vielä monta monta vuotta.
Paljon onnea kymmenen vuotiaalle blogille ja sen upealle kirjoittajalle! Oon keikkunut mukana sen kymmenen vuotta ja oot koko sen ajan kuulunut ehdottomasti mun suosikkeihin. Oot ainoa bloggaaja, jolta jaksan lukea pitkätkin tekstin mielenkiinnolla loppuun asti. Oot mielettömän hyvä kirjoittaja ja valokuvaaja. On myös ollut kiva seurailla sun instastorya ja saada vielä paremmin kuvaa sun persoonasta. Reissustoryt saa aina matkakuumeen iskemään! Eli jatka samaan malliin!:) Sisustusjutut kiinnostaa aina, jos jotain toiveita saa esittää.
Täällä kans yks alusta asti mukana kulkenut. Jatketaan samaan malliin. Näin on just hyvä
ISO kippis kymmenen vuoden huippuduunista! Aloin itse lukemaan blogiasi ehkä joku nelisen vuotta sitten. Laadun kyllä tunnistaa kun siihen törmää, ja just siihen sanaan tiivistäisin kaiken sen mitä tältä saitilta löytyy. En muuttaisi blogistasi yhtään mitään. Varsinkaan nyt kun matkajuttuja lempipaikoistani on luvassa! Musiikkimakuni on aika erilainen enkä ole varsinaisesti koiraihmisiäkään, mutta näistäkin on silti kiva lukea ja nähdä tyylikkäitä kuvia. Muutama uusi biisikin on löytänyt tiensä soittolistoilleni suositustesi ansiosta eli en valita! Yksi juttu mitä sussa arvostan tosi paljon ja missä eroat oikeastaan kaikista muista seuraamistani bloggareista on tapasi vastata lukijapalautteeseen. Et provosoidu tai ota kieppiä ilkeistäkään viesteistä vaan vastaat rakentavasti ja perustellen kriittisiin ja henkilökohtaisuuksiinkin meneviin kommentteihin. Silti et anna jengin kävellä ylitsesi. Mielestäni tämä kaikki kertoo poikkeuksellisen rautaisesta ammattitaidosta. Toivottavasti seuraavat kymmenen vuotta on samanlaista ilotulitusta
Hei onnittelut minunkin puolesta, oon kans lukenut sun blogiasi jo pitkän tovin ja seuraan sua myös instagramin puolella .
Sun kirjoitustapasi sekä ihanat valokuvasi ovat hyvin inspiroivia .
Kirjoitat ihanan rehellisesti ja tyylisi on poikkeaa valtavirrasta, kuten itsekin kirjoitit. Tekstejäsi on rauhoittavaa lukea, kauniit kuvat kruunaavat kokonaisuuden.
Löysin blogisi muutama vuosi sitten ja eniten nautin Suomen maisemiin liittyvistä jutuistasi, kuten vaikka mökkipostailuistasi, ne ovat jotenkin niin aitoja. Ihanaa syksyä!
Onnea 10-veelle! Viimeaikaiset Vela ja Me too-kirjoitukset ovat olleet hienoja keskustelunavauksia ja mm. roadtripin kuva ja kirjainmaalailut kolahtivat. Osaat: jatka, uusi suunta on rohkea ja raikas ❤️
Hei Stella! Olen ollut koukussa blogiisi jo usean vuoden ajan. Kuvien ja fiiliksen lisäksi olen ihastunut kielelliseen taituruuteesi. Kuinka sujuvaa, pakotonta ja kaunista tekstiä saatkaan aikaan <3 Toivon, että kirjoitat nyt ja aina.
Enää en muista miten joskun löysin Paras aika vuodesta -blogisi, mutta olit sitä jo aika pitkään kirjoittanut. Selasin muuten vanhempiakin postauksiasi ja muistan todella tutuilta kulmilta otetun kuvan.
Blogisi innosti lukemaan myös muutamia muita, täysin erilaisia, blogeja. Nykyään minulla on 4-5 blogia, joita seuraan aktiivisemmin.
Sun blogissa tykkään kirjoitustyylistä, valokuvista ja erityisesti matkapostauksista. Sisustuskuvat välillä hymyilyttää, on aika paljon samantyylistä tavaraa omassa asunnossani. Ja hei, onhan nuo mäyräkoirat ihania! Tämän koiraihmisen sydän läpättää kun assistentit ilmestyvät kuviin. Muutaman kerran olen kaksikon livenäkin nähnyt Helsingissä käydessäni.
Onnea kympistä! Kymmenen vuotta ja matka Australiaan, tästä on hyvä jatkaa seuraavalle vuosikymmenelle!
Skool ja Onnea. Tarinat elämästäsi Helsingissä ja muualla kiinnostavat.
Olen seurannut blogiasi ihan alkuajoista lähtien ja on ollut ilo seurata sen kehitystä. Olet superhyvä kirjoittaja ja kuvaaja! Parhaita ovat pohdiskelevat henkilökohtaiset tekstit, mutta musa- ja tyylijutut tuo mukavasti keveyttä vakavampien aiheiden väliin. Ja koirajutut on aina hauskoja! Kirjoittaisitko jotain joogasta, vai oletteko enää ehtineet tunneille kaiken matkustamisen välissä? :)
Onnea 10-vuotiaalle! Kuvasi ja kirjoituksesi ovat kauniita.
Kiitos Stella! Olen lukenut blogiasi Amerikasta useamman vuoden, ja niin kuin joku ehti jo sanoa, sun kirjoitukset ovat lähiaikoina olleet rehellisiä ja herättäneet tärkeitä keskustelun aiheita. Tykkään aina kun kirjoitat matkoista, olen itse myös asunut useammassa maassa ja ymmärrän oikein hyvin sitä ’wanderlust’ tunnetta. Onnea!
Onnea Stella kymmenestä vuodesta! Kummallista on tämä ajantunteen vinoutuminen:) Eihän siitä vielä niin kovin pitkä aika ole kun olin juuri löytänyt blogimaailman laadukkaimpaa sisältöä tarjoavan sivun ja vietin iltapäivät opiskelijaboksissani lukemassa paras aika vuodessa-blogia ammentaen sieltä sekä tyyli-inspiraatiota (haaveilin surffitukasta sivusiilillä) että kepeää elämänfilosofiaa. Aikaa tästä taitaa kuitenkin olla jo 7-8 vuotta. Mutta sama tyyli ja ote tehdä hommaa on säilynyt. Kauniit kuvat ja huomiot elämästä ovat olleet syy seurata. So keep it going. Onnea vielä :)
Luin blogiasi ahkerasti sen ollessa vielä Paras aika vuodesta-niminen. Silloin parasta olivat mäyrikset ja ihanan simppeli, mutta boheemi tyyli niin blogissa kuin habituksessasi. Meni todella monta vuotta, että löysin blogisi uudestaan instagramin kautta ihan hiljattain. Kiitos teksteistä ja ihanaa syksyn jatkoa!
Sinun kauttasi seurailen Helsinki-elämää ja -estetiikkaa täältä Portugalista käsin. Toinen toistaan upeampia tekstejä ja kuvia, kiitos!
Kymmenvuotis-onnittelujee!
Kun noinkin pitkään blogia kirjoittaa, niin väistämättä tulee parempia ja sitten niitä vähän laimeampia kausia. Ei sitä kannata sen enempää sinänsä harmitella. Yleisesti ottaen olet löytänyt minusta hyvän tasapainon pohdiskelevien, keveiden ja kaupallisten postausten suhteen, ja viime aikoina on tullut monta timanttista tekstiä.
Ihana Stella. Jotain kautta eksyin blogiisi joskus vuonna 2008, muistelen. Lempiblogi alusta asti. Sinun sivusi on ainut johon palaan säännöllisesti ja uskollisesti, toisinaan luen vanhojakin postauksia. En juuri koskaan kommentoi, mutta viime aikoina olen ihmetellyt hiljaisuuttani. Sinä annat niin paljon, et ehkä tiedäkään kuinka paljon olet inspiroinut, ilahduttanut, lohduttanut, auttanut oivaltamaan tai muuten antanut ajateltavaa vuosien varrella. Olen jo pitkään pitänyt sinua lempikirjoittajani. Luen paljon, rakastan kirjoja, mutta en ole löytänyt ketään suomeksi kirjoittavaa, jonka tyylistä ja teksteistä pidän yhtä paljon kuin sinun. Kirjoitat huikean kauniisti, oli aihe mikä tahansa. Parhaita ovat olleet henkilökohtaisemmat tekstisi, mutta yhtä lailla olen nauttinut muoti/kauneus/musiikki yms. postauksista. Kuinkahan monta artistiakin olen kauttasi ottanut soittolistoilleni?
On ollut ihanaa saada seurata elämääsi, kehitystäsi, kiitos siitä. Olen onnellinen puolestasi, vaikutat onnelliselta.
Näin sinut kerran kesällä jossain putiikissa, enkä uskaltanut avata suutani. Kauhea fangirl-ujous! Olit vielä kauniimpi kuin kuvissa!
Innolla odotan ensimmäistä kirjaasi. Kiitos, että kirjoitat.
Yksi lempparibloggareistani, ja mukana oon ollut jo viitisen vuotta. Kiitos!
Kiitos jutuista, viihtynyt olen seuraajanasi monen monta vuotta. Ja vielä näin 53-vuotiaanakin. Mieli on ikävuosiani nuorempi, ilmeisesti. Kai sitä on ikuinen rokkari ja ehkä vielä jollain tavalla kapinallinenekin. Ja tyylihän on aina tärkein, heh. Kirjoitat viisaasti, välillä hyvin syvällisestikin. Pidän. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi.
En enää muista miten blogisi löysin useampi vuosi sitten, mutta palaan tänne aina vain uudestaan. Välillä ärsyttää, välillä ihastuttaa, välillä silmiin nousee kyyneleet. Ehkä juuri se on syy, miksi palaan, että blogisi herättää niin monenlaisia fiiliksiä. Ja pidän tosi paljon tyylistäsi kirjoittaa. Vielä enemmän rosoisuutta, kiitos!
Lemppariblogi, ehdottomasti! Kiitos siitä<3
Kaunis kiitos, että kirjoitat. Kirjoitat niin mielettömän hienosti ja kuvat ovat kauniita. Olen lukenut blogiasi melkein alusta asti ja johon päädyin joskus ihan vahingossa. Ainut blogi mitä olen seurannut näin pitkään ja mitä seuraan säännöllisesti. Kirjaa odotellessa ❤️. Blogissasi on kaikkea sopivasti.
Täällä myös yksi pitkäaikainen lukija. Taisin löytää blogisi juuri ennen kuin siirryit Olivialle. Alusta asti ihastuttanut tapasi kirjoittaa, miten maalailet soljuvasti kauniita mielikuvia. Yhteistyöpostauksissakin on lähes aina tarina, muiden blogeissa ne puuduttaa mutta täällä ne kiinnostaa! Ja kuvat, mahtavaa seurata kehittymistäsi valokuvaajana. Niin kaunista ja taitavaa!
Nykyään kommentoin rohkeammin, sillä vastaustapasi ilahduttaa aina. Melkein kuin ystävälle kirjoittaisi :) Kiitos ihanista teksteistä ja kuvista, olisi hauska lukea niitä vanhempia postauksia jos vain ovat vielä tallella! Ja sisustusjutut kiinnostaa aina, teillä on mieletön koti!
Blogisi on kuulunut ehdottomasti suosikkeihini, kun sen viitisen vuotta sitten löysin! Huomion kiinnitti se, että olet lahjakas kirjoittaja. Sen kyllä huomaa, vaikka kirjoittaisi vain illanvietosta kaverien kesken. Kuvat ovat kauniita ja persoonallisia. Itse luen mielelläni aiheesta kuin aiheesta, poislukien vaate/kosmetiikkajutut, ne vain eivät aiheena ole my cup of tea. Toivottavasti jatkat blogin kirjoittamista <3
Rakastan blogiasi ikuisesti❤️!! Kaikkea sitä mitä kuvaat ja kirjoitat. Kiitos ei riitä, mitkään sanat ei riitä.
Kippis ja Onnea seuraaville vuosille !
Sorrun aina analysoimaan puhki milloin mitäkin, mutta sinun blogisi tekstien ja kuvien äärelle minut tuo se roso, joka blogissasi tuntuu olevan aitoa. Vertaan blogeja aikakausilehtiin siinä mielessä, että molemmissa on kuvia, tekstejä, mainoksia, yhteistyönä toteutettuja juttuja. Molemmat kantavat myös jonkinlaista vastuuta ns. julkisena sanana, eli on ymmärrettävä, että molemmat vaikuttavat jossain määrin ihmisten elämään ja valintoihin, halusipa sitä tai ei.
Blogisi kiinnostavuus onkin sen päiväkirjamaisessa tyylissä. Löytyy sitä sun tätä, mutta aina huippulaadukkaasti toteutettuna.
Mietin viimeistä Lumene-yhteistyöpostausta lukiessani, että kysehän on mainonnasta, eikä sitä kukaan missään kiistäkään, eikä se myöskään yhtään haittaa, koska se on toteutettu NIIN tyylikkäästi.
Luen mielelläni juttuja laidasta laitaan ja hihittelen usein itsekseni, että minkähän levyhyllystäni löytyvän artistin/bändin esittelet seuraavaksi.
Kommenttiboksin perusteella sinulla on varsin fiksuja lukijoita, mikä kertoo siitä, että postauksesi herättävät pääosin enemmän myönteisiä kuin kielteisiä tunteita.
Kiitos!
Kirjoitat kauniisti, kosketat sanoillasi..hetkien kuvaaminen ja ajatusten ja elämän luotaaminen..siitä pidän!
Ihana Stella! Olen roikkunut mukana säännöllisesti vuodesta 2009 asti eikä loppua vielä näy. Kirjoituksissasi on magiaa, välillä ne itkettävät, välillä naurattavat mutta yhtään postausta ei jää välistä. Keep up the good work ja pienet seuraavalle kymmenelle vuodelle!
Sinä olet Stella sanoittanut sen(kin) mistä ani harva pystyy puhumaan tai mitä harva tunnistaa, saati tunnustaa ja olet tehnyt sen kauniisti. Minua on koskettanut syvästi kirjoituksesi sydänsuruista. Se mitä niin moni tuntee ja mitä niin harva osaa sanoiksi pukea. Palaan teksteihisi kun kaipaan vähän vahvistusta sille minkä jo todeksi tiedän.
Mukana alusta asti, muistan Jarvisin ja mustat tunikat. Muun muassa rakkaus mustaan ja oranssiin kynsilakkaan ovat peruja sinulta, eikä haittaa jos ne vähän lohkeilevatkin – sehän on vain rouheaa ja rokkenrollia koska Stellallakin niin. Olet aina ollut ykkösbloggarini, se jonka luo klikkailee tiensä kun haluaa jotain kaunista ja rauhoittavaa, oli se sitten jumalaisia kuvia tai täydellisesti soljuvaa suomen kieltä. Osaat käsitellä aiheen kuin aiheen jotenkin seesteisesti, ne vaikeatkin. Koen oppineeni sinulta paljon, niin tyylin ja kauniiden asioiden kuin elämästä nauttimisenkin osalta.
Mistä en pidä? Musiikki ei osu, ei niin sitten yhtään.. :D
Blogisi on vaan niin paras ❤️
Pidän kauniista kuvistasi, ajatuksia herättävistä teksteistäsi, maalailevista tarinoistasi, matkakertomuksistasi. Kymmenen vuotta olen lukenut, ensimmäistä kertaa kommentoin.
En tarkkaan muista koska aloin seurata blogiasi mutta se oli sen jälkeen kun tyylisi oli esitelty olivia-lehdessä ja olit siirtynyt heidän sivuilleen. Ihailinkin silloin kovasti tyyliäsi ja olin melko innoissani kun ilmaannuit sattumalta hietsun kirppikselle myymään juuri minun paikkani viereen! Oli pakko kehua sinulle blogiasi.
Tällä hetkellä ja yleensäkin kiinnostavat eniten yleiset pohdiskelut, arjesta kertovat postaukset sekä matkajutut. Mutta luen aina kaiken.
Stella, blogisi on hieno ja aiheet mielenkiintoisia. Kuvat ovat kauniita. Koko lifestyle pakettina on kiinnostava. Kiva, että mukana on myös musiikki!
Luin blogiasi pitkään vuosia sitten ja hetkeksi jostain syystä kyllästyin kunnes palasin pari vuotta sitten takaisin ja huomasin kuinka kirjoituksesi olivat muuttuneet jotenkin henkilökohtaisemmiksi ja syvemmiksi. Tykkäsin ja sille tielle jäin. Onnea ihanasta blogista ja kiitos kun jaat elämääsi!
Kiitos, Stella, inspiroivasta blogista! Liityin lukijakuntaasi Olivian aikoina. On ilo lukea hyvin kirjoitettua tekstiä ja katsoa kauniita valokuvia!
Onnittelut! Itse olen seurannut blogia jo ainakin viitisen vuotta. Eli aloittaessani lukemaan.olin vasta 17-vuotias eli täysin eri elämäntilanteessa. Niin olenvarmaam edelleenkin, mutta kirjoittamistaitosi on niin ilmiömäinen että haluan lukea aina vain lisää. Osaat koskettaa, naurattaa ja piristää. Itse toivoisin ehkä mielipidepostauksia enemmän ja vaikka jotain postaussarjaa eri kodeistasi/eri kotien lempipaikat/asiat. Tai postaussarja; parhaat juhlat! Koska juhlat, suunnitellut ja erityisesti suunnittelemattomat ovat parasta!!
Ihanaa matkaa teille Ausseihin! En tule kestämään kuviasi sieltä !!
KIITOS ihanista teksteistä, kuvista, avoimuudesta ja positiivisuudesta. Ja paljon onnea blogin pyöreistä vuosista! Innolla odotan mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan ja millaisia palasia saan nipistettyä sieltä omaan elämääni (mustan kynsilakan lisäksi).
Onnea 10-vuotiaalle! Löysin blogisi aikoinaan, koska mulla oli (ja on! Maailman parhaat!) samat Vagabondin Ramona -kengät. Inspiroiduin sun tyylistä ja kodin sisustuksesta ja jäin seuraamaan. Oon myös aina tykännyt hirveesti kaikista sun listoista ja henkilökohtaisemmista postauksista! Olisi siis ihanaa nähdä uudelleen vanhoja asukuvia sekä kuvia aiempien asuntojesi sisustuksista!
Onnittelut uljaan blogitaipaleen johdosta! Monta blogia olen vuosien varrella lukenut, useita aktiivisestikin, mutta tämä on ainoa joka on saanut pidettyä otteessaan ensilukemasta saakka (ja onkin tällä hetkellä ainoa säännöllisesti seuraamani). Kiitos inspiroivista postauksista! :)
Olen lukenut blogiasi melkein alusta asti, jostain loppuvuodesta 2007. Jäin koukkuun musajuttujen takia (niitä lisää), ne olivat ja ovat edelleen suosikkeja. Kirjoitat kauniisti ja monesti on tullut omia asioita peilattua kirjoituksiisi.
Olen seurannut sinua alusta lähtien. Yksi erityinen tapahtuma on jäänyt mieleen. Olit kai muuttanut pois naapurustostamme Alppilasta ja näin sitten silloisen/entisen poikaystäväsi toisen naisen kanssa siinä Alepassa. Muistan, kuinka murheelliseksi tulin, vaikka me ei edes oikeasti tunnettu. Ihanaa, kun olet onnellinen nyt.
Mukana olen ollut lähes ekoista postauksista asti. Ihailen huikean hyvää kirjoitustaitoasi, leikittelet sanoilla upeasti. On myös ollut kivaa seurata elämääsi ja vuosien saatossa muuttunutta tyyliäsi. Viimeaikaiset, entistä avoimemmat kirjoitukset ovat blogisi parasta antia.
Kiitos Stella mahtavasta blogista! Olen varmaankin nuorempaa lukijakaartiasi (24v) ja lukenut blogiasi noin vuoden verran. Parasta blogissasi on juuri omalaatuisuus ja se, että se poikkeaa valtavirrasta ja äärimmäiseen kaupallisuuteen keskittyvistä blogeista, joiden sisältö jää mitättömäksi. Voisin jopa sanoa, että olen saanut postauksistasi hyviä elämänohjeita ja alkanut miettimään, että tätä elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. Toisin sanoen blogasi on ilo lukea. KEEP UP THE GOOD WORK!
Loviisa mä deletoin sun tuplakommentin. Kiitos, ihana kuulla tää kaikki! ❤
Kiitos Stella mahtavasta blogista! Olen varmaankin nuorempaa lukijakaartiasi (24v) ja lukenut blogiasi noin vuoden verran. Parasta blogissasi on juuri omalaatuisuus ja se, että se poikkeaa valtavirrasta ja äärimmäiseen kaupallisuuteen keskittyvistä blogeista, joiden sisältö jää mitättömäksi. Voisin jopa sanoa, että olen saanut postauksistasi hyviä elämänohjeita ja alkanut miettimään, että tätä elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. Toisin sanoen blogasi on ilo lukea. KEEP UP THE GOOD WORK!
Blogisi Paras aika vuodesta on ensimmäinen mitä aloin lukea varmasti lähes kymmenisen vuotta sitten. Siitä lähtien olen seurannut blogiasi aktiivisesti. Mukana on oltu kaikki nämä vuodet varmasti eniten kirjoitustyylisi ja laadukkaan sisällön takia. Asun nykyään ulkomailla ja arvostan sitäkin enemmän laadukasta tekstiä myös ihan kielellisestä näkökulmasta (oman äidinkielentaitoni ylläpito).
Mielestäni blogisi on mennyt vuosien varrella aina vain parempaan suuntaan. Viime aikoina on ollut enemmän henkilökohtaista otetta mistä pidän kovasti. Ihanaa nähdä että sulla menee hyvin! Toivoisin siis jatkossakin oikeastaa samaa meininkiä. Laadukasta tekstiä ja sisältöä. Kevyitä mutta myös pohtivia ja syvällisiä juttuja. Pidä jatkossakin persoonasi mukana ja näkyvissä teksteissä sen verran kuin kyseisellä hetkellä sopivalta tuntuu. Sun oma persoona on jollain tavalla aina loistanut läpi teksteissä, vaikka välillä olet vähemmän avannut henkilökohtaista elämääsi, ja se tässä sun blogissa varmasti koukuttavinta onkin. <3
Mietin hyvin monen postauksesi jälkeen, että nyt pitää jättää kommenttia, miten huikeita tunnelmia, sanoilla ja kuvilla maalausta, mutta eipä sitä sitten ikinä. Aika alusta asti olen blogiasi lukenut ja ihaillut tyyliäsi, se tulee sinulta niin luonnostaan. Sinä kai lanseerasit kengistä termin ‘rouhea’ (esim. rouheat mustat nilkkurit), ja sen tyylineuvon huomasin hyvin toimivaksi. Ja mäyräkoirat, oih. Oma mäykkyni meni pilvien päälle mussuttamaan leluja reilu vuosi sitten, onneksi täältä näkee ihanien mäykkyjen kuvia ja lukee juttuja niiden edesottamuksista, tyyliin just classic daschund behaviour… Uusi avoin tyyli on nostanut kirjoituksesi uudelle tasolle. Onnea ja keijupölyä tuleville blogivuosillekin!
P.s. Vähän oon kadekin, miten cool sinä ja ystäväsi olette, mutta hyvä, että jotkut ovat :)
Onnea Stella! Blogisi on valtavan kaunis, suosikkini! Ihanaa Australian matkaa ja hyvää tulevaa!
Kiitos Stella ihanista kirjoituksista. On ollut mahtavaa seurata kehittymistäsi niin kirjoittajana kuin ihmisenäkin. Minäkin olen pohjoisesta kotoisin ja samaa mieltä olen kanssasi: hilla on hilla eikä mikään lakka!
Kiitos paljon Stella! Oikein muistui mieleen paras aika vuodesta-blogin kuvat joita aloin seurata, ihailin tyyliäsi ja mukana olen ollut siis pitkään. Blogisi on juuri nyt syvempi, kuvat minusta edelleen kiinnostavia ja kauniita. On todella mukavaa seurata parisuhteesi onnea,mukavaa tyyliäsi kirjoittaa ja ah!niin kauniita kuviasi. Olet päiväni hengähdystauko,kiitos❤
Olen aika uusi lukija, mutta nopeasti vaikutuin kirjoitustyylistäsi, kuvistasi sekä elämänasenteestasi joka välittyy niiden kautta.
Sun blogi on mun Top Sitesin kauneuspilkku.
Tässä blogissa olen erityisesti viehtynyt siihen että kirjoitat niin hyvin. En jaksaisi palata uudestaan ja uudestaan jos näin ei olisi. Kiitos.
Kiitos sisältörikkaasta ja ennenkaikkea hyvinkirjoitetusta blogista. On ollut paljon puhetta somen ja blogien vaikutuksesta kielenkäyttöön, siihen sen enempää kantaa ottamatta, on kuitenkin mahtavaa että joukossa on bloggareilta joilta kirjoittaminen todella sujuu. Tsemppiä jatkoon! :)
Onnittelut! Toivottavasti blogi-taipaleesi jatkuu vielä pitkään!
Olen lukenut blogiasi noin 5 vuotta. Yhtään juttua tuskin on mennyt ohi:) tuntuu että oon saanut niin paljon voimia itseäni mietityttäviin asioihin ja oot pukenut sanoiksi juuri sen mitä monesti ajattelen, sä vaan saat sen tosi kauniilla tavalla ilmaistua. Kiitos kun piristät päivääni Stella. Jatka samaa omaa tietäsi joka päivä.
Matka-ja reissupostauksista nautin ehdottomasti kaikista eniten. Käsittääkseni myös luet? Kirjallisuus kaikissa muodoissaan on oma intohimoni ja mielelläni lukisin mielipiteitä henkilöltä, joka itsekin kirjoittaa – ja vieläpä niin upeasti!
Uuden tyylin myötä löysin tieni takaisin tänne. Kiitos avoimuudesta ja vaikeistakin aiheista. Tyylisi on huikea nyt kun ympäripyöreydet on poissa.
Ilo on katsella kauniita kuvia, kauniista kodista, ihmisistä ja koirista!
Visuaalinen puoli on kaunista,boheemia. Musiikkiin liittyvistä jutuista olen erityisen iloinen,ne kirjoitukset ovat helmiä! Kauttasi olen löytänyt sekä uusia että vanhojatuttuja uudelleen korvieni iloksi. Ihania,pakahduttavia kipaleita.Myös Jarnolle kiitokset Ragged Jubilee vinkkauksesta(aikoinaan..) jos siis toiveita olet vailla,lisää ihastuttavia kipaleita vinkiksi-kiitos
PARAS
ei mulla muuta
<3
Alusta asti on tullut roikuttua mukanasi. Hassua, että siitä on jo 10 vuotta.. Välillä seurasin blogia intesiivisemmin, ja välillä huomasin, etten ollut klikannut blogiasi auki kuukausiin. Huomasin kun kirjoittelit ympäripyöreästi kuulumisistasi.. SIlllon tuntui ettei oikein saanut otetta kirjoituksistasi, ja kaikki jäi todella etäiseksi utuksi.
Viimeisen vuoden aikana olen taas klikkaillut postauksiasi auki uudella innolla. Kuvat on upeita, kirjoitat avoimemmin ja hyvistä, ajatuksia hetättävistä aiheista. Lisäksi rakasta musiikivinkkejäsi ja kauniita tuokiokuvauksiasi. Yhteistyöpostauksetkin teet mielestäni todella tyylikkäällä otteella.
10 vuotta sitten blogisi myötä aloin valitsemaan yksiomaan hopeisia yksityiskohtia vaatteisiin/koruihin. Näytit niin coolilta :) Tämä tapa jäi päälle.
Pitäisi kommentoida useammin. Täällä mä kuitenkin olen ! <3
Täälläkin yksi alku-ajoista mukana roikkunut, vaikka en ole tainnut kommenttia jättää aiemmin. Persoonallinen blogi, kiitos tästä. <3
Olen ollut lukija miltei kai alusta asti, ei ainakaan paljon puutu. Perustin oman blogini (nyt jo lopettaneen) alkuvuodesta 2007 ja luiskahdin sisään blogimaailmaan. En osaa varmaksi sanoa, mikä blogissasi alunperin viehätti, mutta jokin juttu siinä oli, kun en minä muita juuri muotiblogeja seurannut enkä seuraa vieläkään. Ehkä tekstit on se juttu eikä mäyräkoirakuvista ole varmasti ollut haittaa.
Nykyisin taidan eniten pitää siitä, että uuden postauksen auki klikatessa ei tiedä mitä sieltä tulee vastaan, mutta sen kuitenkin tietää ettei mitään inhottavaa tai epämukavaa. Tuo taannoinen #metoo-postauskin oli ikävästä aiheesta huolimatta käsitelty kauniisti, ei kuitenkaan mitenkään hyssytellen tai siloitellen. Ja onhan noita muitakin vaikeita aiheita täällä ollut, kuitenkaan koskaan lukijalle (tai ainakaan minulle) ei ole jäänyt teksteistä inhottava olo. Paljasta heti miten teet sen!
Musiikkiaiheista välitän itse ehkä vähiten, mutta se on taas minun henkilökohtainen ongelmani :)
Minäkin alusta asti mukana, kun mukana oli vielä Järviä ja hiukset olivat vaalean eri sävyjä. Sun tyyli kirjoittaa on rento mutta äärimmäisen viihdyttävä. On hauskaa lukea esim. itselle tuntemattomista kahviloista ja baareista, näitä haaveilen joskus testaavani Helsingin reissulla. Jatka samaan malliin. :)
*Jarvis
Humoristipuhelin…
Onnea jatkoon! Erityisesti ole nauttinut valokuvista ja niiden kautta välittyvästä elämän kauneudesta.
Löysin blogisi vasta hiljattain ja jäin heti koukkuun. Olen selannut postauksia kauas taaksepäin ja odotan innolla uusia kirjoituksiasi :)
Löysin blogisi joskus 2009 syksyllä. Istuin kahteen asti silloisen kodin ruokapöydän ääressä ja luin sitä, vaikka seuraavana aamuna oli tentti. Sinä syksynä ostin mustaa kynsilakkaa eikä se ollut ainut asia, jossa inspiroit. Hullua miten paljon elämä on muuttunut tässä välissä. Asuin myöhemmin samassa kodissa toisen kerran, yksin. Nykyisin kynsilakka on miltei mustaa, tumman tumman viininpunaista ja valmistun vihdoinkin, vaikka silloin se tentti jäi välistä.
Kiitos blogista.
Hei Stella kyllä sä oot ihan omaa luokkaasi! Tää blogi on muuttunut etenkin ihan viime aikoina vielä entistäkin paremmaksi, lämpimämmäksi ja entistäkin enemmän inhimilliseksi, aidoksi ja oivaltavaksi. Olen lukenut blogiasi jostain vuodesta 2009 lähtien, kiitos että jaksat kirjoittaa ja ihana nähdä että vaikutat niin onnelliselta tätä nykyä!
KIPPIS SINULLE STELLA!!
Toivon sydämestäni että voitat Blog Awardseissa koska olisit sen todellakin ansainnut. Blogisi on äärettömän mielenkiintoinen enkä muuttaisi siinä yhtään mitään, rakastan visuaalista näkemystäsi ja tyyliäsi kirjoittaa! Pidän siitä ettet ole valtavirtaa vaan sinulla nimenomaan on täysin oma tunnistettava tyyli kuvaatpa tai kirjoitatpa mitä tahansa. Toivon sinulle pelkkää hyvää ja kiitän siitä että kirjoitat.
KIITOS, tuot iloa❤️
Jotenkin olet aina vaikuttanut peliliikkeissäsi fiksulta blogin suhteen ja esim. kommenttiboxissa osaat usein tasapainoilla palautteen kanssa todella hyvin. Välillä on toki ollut aikoja kun blogiasi olen lukenut kriittisemmin, esim. lähimenneisyydessä kun oli keskusteluakin siitä kun blogi tuntui käyvän vähän paikoillaan ja samat aiheet toistui….Ei kuitenkaan enempää niistä, harvoin kirjoitan mitään kriittistä blogeihin, jotenkin tämä julkisen kommentoinnin muoto saa edelleen epäilemään oikeuttani tehdä niin…
Aloin lukemaan blogiasi vähän hissukseen muutama vuosi sitten. Blogin tyyli ei ihan ollut omanlaiseni, mutta tekstisi herättivät kuitenkin kiinnostusta. Palailin tänne välillä kun muut blogit oli luettu ja vähitellen aloin lukemaan säännöllisesti. Ihan viime aikoina olen huomannut vähän yllättäin, että tästä on tullut tällä hetkellä melkeimpä se suosikki. Ja tiedätkö, luulen, että se johtuu juuri tuosta, että kun muista seuraamistani blogeista on persoonat pikemminkin etääntyneet, on täällä ollut pyrkimystä juuri siihen jonkin aidon jakamiselle, minkä perässä näihin blogeihin etsiydyn.
Kiitos näistä vuosista, melkein alusta saakka mukana. <3
Olen seurannut blogiasi jo vuosia ja etäännytys vaiheen kyllä huomasi. Yhteistyöpostauksesi on tyylillä tehtyjä ja kiinnostavia, mutta kun niitä on paljon peräkkäin niin se todella etäännyttää. Eniten tykkään blogissasi pohdinnostasi, siitä miten taitava kirjoittaja olet ja olen iloinen, että blogistakin huomaa viime aikoina avautumisesi ja rohkeutesi. Ymmärrän, että aina ei huvita antaa tuhansille lukijoille itsestään kaikkea, mutta siitä huolimatta tämä blogi erottuu ja on yksi parhaita, niitä harvoja, joita seuraan säännöllisesti. Odotan ehdottomasti noita suunnittelemiasi postaussarjoja, koska vaikka välillä on kiva lukea ajatustenvirtaa niin se on hienoa, jos on joku visio ja juttu, josta kirjoittaa pidemmän sarjan. Ja tietysti, koska itsekin olen pöytälaatikkokirjailija niin olisi mielenkiintoista lukea postausta siitä projektista. Mikä siinä on parasta ja mikä taas vaikeinta. En ole tavannut sinut kuin kerran ohimennen, mutta blogisi ja sinusta lukemieni haastattelujen perusteella vaikutat todella karismaattiselta tyypiltä ja sellaiselta, jonka kuulumisia ja ajatuksia lukee kuin ystävän, vaikka ei tunnekaan. Se on taito, jonka vuoksi varmasti luen blogia jatkossakin ja mielenkiinnolla seuraan sitä mihin suuntaan se menee ja matkojasi sekä ajatuksiasi. Kaikkea hyvää ja kiitos kun kirjoitat!
Olen lukenut blogeja viimeiset n. 7 vuotta. Sinun blogiasi rupesin kunnolla seuraamaan pari kolme vuotta sitten. Olin joskus aiemmin käväissyt blogisi sivuilla, mutta en kokenut sitä silloin omakseni. Vakituiseen luen viittä blogia. Kaikki erilaisia, mutta jokainen on omanlaisensa – kuvastaa kirjoittajaansa. Ja jokaiseen pystyn samaistumaan, se on minulle todella tärkeää. Se että bloggaaja antaa itsestään jotain, näyttää sisintään, saa minut pysähtymään. En jaksa kiinnostua yhtään pelkistä uuden tavaran ostosluetteloista. Pidän kauniista kuvista, hyvin kirjoitetusta ajatuksella tuotetusta tekstistä. Kiitos siitä kaikesta. Cheers! To the next ten years!
Kiitos blogista ja aina aurinkoisista instastooreista! :)
Voi juma!
Yhä tämä blogisi on suosikkejani kautta aikojen, nykyään bloglovinia selaillessa skippaan valtaosan päivityksistä, mutta sinun sanasi jaksan yhä lukea alusta loppuun. Jotenkin huikeaakin, että saman ihmisen sanat jaksavat kiinnostaa oli sitten hädin tuskin täysi-ikäinen, tai kolmeakymppiä hurjasti lähestyvä aikuinen nainen (siis miten ja missä vaiheessa näin kävi?). Välillä on ärsyttänyt, että eikai kellään ole noin täydellistä surffitukkaa, tai noin sujuvaa sanojen solinaa. Useimmiten kuitenki vain ihastuttanut. Ja ne musapostaukset, oijoi! Niitä aina ja ikuisesti lisää. Villapaitojen matskut ei niin kiinnosta, paitsi niitten tosi upeiden ja pehmoisen näköisten harmaiden.
Suurkiitos ja lisää kiitos!!
Voi apua, onko sitä tullut luettua blogiasi jo lähes vuosikymmen?
Honey Junkie ajoista lähtien olet ollut yksi suosikkibloggaajistani ja löysin kauttasi muun muassa Filippa K:n.
Valokuvasi ovat upeita ja blogitekstit ihanaa kerrontaa; pystyn helposti näkemään Australian rannikot tai laituimelle kirmaavat lehmät.
Kiitos kymmenestä vuodesta ja toivottovasti voitat, olet sen totisesti ansainnut!
Vaikka olen sinua parikymmentä vuotta vanhempi, olen seurannut blogiasi alusta asti. Olen pitänyt itsekin mustan ystävänä pukeutumistyylistäsi, erityisesti tavastasi piristää mustaa eksoottisella harmaalla ;) Myös sisustusjuttusi ja -kuvasi ovat inspiroineet. Ennen kaikkea, olet taitava kirjoittaja. Alan opettajana arvostan sitä, että olipa bloggaaja minkäikäinen tahansa, hän kiinnittää huomiota tekstinsä kieleen ja pyrkii huolelliseen ja hiottuun lopputulokseen. Liikaa näkee tyyliltään poukkoilevaa ja latteaa blogitekstiä, jolloin lukeminen lopahtaa alkuunsa. Sinun juttusi haluaa aina lukea mielellään loppuun asti. Ugh!
Mä olen ihan vasta löytänyt tänne, instagramin kautta. Kuvat ovat vanginneet, tykkään niiden tyylistä, rouheudesta ja elämän mausta.
Ihanaa Jonna että löysit tiesi tänne, tervetuloa!
Olen saanut itse omissa elämänkäänteissä helpotusta, löysin blogin silloin kun olit kirjoittanut erosta ja ahdistuksesta. Vaikka blogi on täynnä kaikkea tyyliteltyä niin kirjoitukset ovat hyvin down the earth!
Ihana kuulla! Kiitos Viivi kun luet.
Honey Junkien muistan minäkin, kuin myös mustat mimitunikat ja toki ihanan Jarviksen. Oon sua viitisen vuotta nuorempi, joten tuolloin olin juuri ja juuri parikymppinen ja nyt kolmenkympin kriisi on jo takanapäin – mutta blogisi on pysynyt lukulistalla! Kaikkea hyvää seuraavalle kymmenelle!
Minäkin olen seurannut blogiasi sieltä alkuajoista lähtien, jolloin otin täältä paljon vaikutteita silloiseen tyyliini. Nykyään kiinnostaa sitten taas enemmän arkiset postaukset ja matkailujutut. Tai no oikeastaan lähes kaikki, mitä tänne kirjoitat, koska kirjoitustapasi on vaan yksinkertaisesti niin vangitseva!
Mäkin oon ollu mukana sieltä alkuajoista lähtien. Ja niinpä, onhan tässä tullut muututtua itsekin. Hienosti tässä yhdistyy rehellisyys ja pohdiskelevuus ja toisaalta sen verran “hattara” ja kauniit kuvat, että hetkeksi pääsee omasta arjesta irti. Aina tänne on tullut palattua eli kiitos!
Yritin miettiä milloin olen alkanut seuraamaan blogiasi, enkä saanut sitä millään mieleen! Kuitenkin, onnittelut kymmenvuotiaalle blogille :)
Melkein alusta asti mukana. Muutamaa muutakin blogia selailen säännöllisen epäsäännöllisesti mutta tänne palaan aina.
Sekä teksti että kuvat ovat sulla taikaa, joskus osuu kovemmin ja toisinaan tosi kovaa. Vuosien varrella on ollut muutama kiusallinen tilanne töissä koneen äärellä, kun joku kirjoittamasi on saanut kyyneleet nousemaan silmiin. Yritä siinä sitten piiloutua kollegan katseilta, hah!
Onnea täydestä kympistä! Toivottavasti vavahdutat teksteillä ja kuvillasi ainakin toiset kymmenen vuotta lisää! ❤️
Muistan kun ystäväni vinkkasi että voisin olla kiinnostunut seuraamaan sellaista blogia kuin Paras Aika Vuodesta. Olinkin, heti. Siitä hetkestä olen seurannut jokaisen postauksen! Ja myös myötäelänyt sinun elämäntilanteissa, koska niistä on aina löytynyt jotain tuttua, kuten vaikka viimeisimmistä suht vaikeista aiheista (MeToo – ja lapsipostaukset). Samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia myös täällä, joten se on tosiaan niin kuten sanoit että “pystyy kokemaan sitä yleisuniversaalia helpotusta, mitä tuntee tajutessaan, ettei ole yksin lempijuttujensa, päähänpinttymiensä, pulmiensa ja sekavien olotilojensa kanssa”.
Kiitos siis sanoistasi, sekä kauniista kuvista! <3
Olen seuraillut jo vuosia, en ihan alusta lähtien. Blogissasi viehättää omaperäisyys, rosoisuus, elämä. Ja ihailen kuvaus- ja kirjoittajanlahjojasi todella paljon.
Rakastan valokuviasi, niistä näkee kun rakastat sitä mitä kuvaat. Niiden kautta löysin mahtavat tekstit ja tämä blogi onkin yksi suosikki, kirkkaasti.
Muistan, kun löysin blogisi sattumalta 7 vuotta sitten. Kahlasin läpi kaikki edeltävät 3 vuotta tekstejäsi ja tajusin jo silloin löytäneeni helmen. Tuon helmen hohto ei ole kadonnut kaikkina näinä vuosina, vaan edelleen nautin lukea ajatustesi virtaa. Kuviesi laatu on kehittynyt niin mielettömän paljon. Jatka samaan malliin <3
Jee onnea Stella! Oot huippu :)
Oon seurannut blogiasi alusta saakka. Muistan sen, kun 10 vuotta sitten muutin omilleni ja samana syksynä ensimmäiset blogit tuli tutuiksi. Tänä päivänä seuraamieni blogien määrä on moninkertaistunut, mutta tämä ykkönen on pysynyt samana. Blogiisi pystyy monella tasolla samaistumaan ja silti se samalla niin monella tasolla yllättää ja antaa inspiraatiota ja herättää ajatuksia. Ihanaa, että oot jatkanut blogin kirjoitusta. Kippis seuraaville vuosikymmenille!
Olen yksi lukijoista, joka on seurannut blogiasi alusta saakka. Ja hassua kyllä, olet avittanut minua myös urapolulla. Työhaastattelussa nimittäin kysyttiin, mitä blogeja seuraan. En siihen hätään keksinyt mitään muuta kuin juuri sinun blogisi. Mutta se riitti. Työpaikka oli minun (kiitos siis!).
Nykyään pakenen sivuillesi, kun haluan paeta arkea. Onnistuu joka kerta.
Go Stella!! Kun joissakin blogeissa joita katselen ajoittain alkaa näyttää aika samalta / teennäiseltä / verkkokauppojen mainoksilta palaan aina sun luo koska tiedän että sulta pursuaa aitoa sisältöä, vähän hörhöä, vähän angstia, kynsiä, cooleja vaatteita ja cool pitkätukka vierestä. En ole aikoihin kommentoinut mitään mutta believe me babe, täällä ollaan!! Olen aina ihaillut sun tapaa ilmaista asiat; loistava tyyli ja erityisesti taito! En voi sanoa muuta kuin ISO KIITOS! <3
Mä olen seurannut blogiasi vasta reilun puolen vuoden ajan ja tykkään tyylistäsi kirjoittaa. Erityisen paljon mua kiinnostavat matkapostaukset (matkailua rakastavana) ja kertomukset pohjoisesta – itsekin olen kotoisin Meri-Lapista, joten samaistun helpolla pohjoisen tarinoihisi. Mitään erityistä “huonoa puolta” en halua blogistasi nostaa esiin. Kokonaisuus ratkaisee ja se, että säilytät oman tyylisi ja kerrot rohkeasti niistä asioista, jotka koet itsellesi tärkeiksi <3
Lämpimät onnittelut! Aina mielenkiintoisia juttuja ja kauniita kuvia. Nykyisin tulee tultua tänne usein. Oikein hyvää jatkoa!
Onnea ja menestystä kisassa
Kiitos xxx
Kiitos Stella blogistasi, sen avulla rämmin toisen lapseni syntymän aiheuttamasta masennuksesta. En aivan alkuajoista saakka ole ollut mukana, mutta koska lapsi täyttää kohta 9v, niin ei paljon puutu.
Olet ollut mukana useimpina aamuina, joskus myös öisin, kun herään enkä saa nukuttua. Joskus, kun et ole vähään aikaan postannut mitään, juttelen kotona, että mitäköhän Stellalle kuuluu, kun ei ole vähään aikaan kuulunut mitään. Ihan kuin olisit vanha tuttu tai kaukainen Helsingin sukulainen, naurattaa. Mutta jos tapaisimme, olisi varmaan mullakin rimakauhua tulla juttelemaan.
Tekstit olivat välillä tosiaan etäisiä, mutta sitten taas heitit seinälle NIIN hyvän tekstin ja NIIN upeat kuvat, ettei voi kuin ihailla. Ja mäyräkoirathan ovat ihan parhaita<3
Kiitos näistä vuosista, toivottavasti saamme kuulla sinusta vielä pitkään.
Ps. Äänestin tietysti tätä blogia!!!
Muistan Honey Junkien ja heti alussa kiinnitin huomion sinun kuviisi. Vaikka ne olivat tärähtäneitä, niissä oli jotain, minkä takia jäin seuramaan blogiasi. Tekstisikin on kuin pehmeä viltti, jotenkin rentoa; tulen aina hyvälle mielelle postauksistasi.
Olen seurannut blogiasi alusta saakka! :) alkuajoista mieleeni on jäänyt eniten tyylijutut, joita kaipailisin vielä nykyisinkin enemmän (nyt en tarkoita yhteistyöpostauksia Nanson kanssa). Sulla on niin omanlainen tyyli, olisi kiva lukea ajatuksiasi esim. kestävästä kuluttamisesta ja mihin muoti ja vaateteollisuus on tulevaisuudessa menossa.
Hyvä kommentti. Samoja asioita minäkin kaipailisin!
Blogisi erottuu edelleen joukosta hyvällä tavalla. Pidän erityisesti pohdiskelevista ja pintaa syvemmälle menevistä kirjoituksista. Kauniit kuvat ovat tietenkin plussaa. Osaisinpa itse ottaa yhtä hyviä :)
KIITOS!
xxx
Olen ollut mukana alkuajoista saakka. Kommentteja olen jättänyt ehkä yhteensä 5 – en vain osaa kommentoida blogeihin.
Uusi suunta blogissa näkyy, hyvällä tavalla! Se etäännyttämisen aika oli havaittavissa, ja olivathan jututkin silloin hyviä, mutta itse luen blogeja koska pidän jostain tietystä kirjoittajasta. Satunnaisia juttuja muodista löytyy muotilehdistä, mutta blogeista löytyy persoonia. Itsekin olen joskus ajatellut bloggaamista, mutta olen tullut siihen tulokseen, että blogistani ei tulisi hyvää, sillä en uskaltaisi kertoa itsestäni avoimesti. Tajuan, että se vaati rohkeutta, mutta mielestäni se näkyy blogin laadussa.
Kirjoitan itsekin tavoitteellisesti sitä sun tätä ja romaaniasiaan voin sanoa: kaikki kirjoittaminen kannattaa. Sinulla on vahva taito kirjoittaa, jonka olet tekemällä rakentanut 10 vuotta. Jos haluat lähteä kirjoittamaan proosaa, fiktiota, mitä vaan, on se sinulle paljon, paljon helpompaa kuin jos et olisi bloggannut. Näin uskon. (Ja näin haluan uskoa, sillä olen itse käyttänyt vuosia sellaisten asioiden kirjoittamiseen, joista “ei ole tullut mitään”, ei ole julkaistu tms. En ikinä halua ajatella että yksikään sana olisi ollut turha.)
Pohdiskelut elämästä kiinnostavat aina, koska niihin voi peilata omia ajatuksiaan ja uskomuksiaan. Eikä mäyräkoiriin kyllästy koskaan ❤️
KIITOS! Mäykkyihin ei voi todellakaan kyllästyä ♥
Lähes kymmenen vuotta ollaan täälläkin keikuttu mukana, huh huh! Tyylisi on vedonnut aina, ja kauniita valokuvia voisin katsella loputtomiin!
KIITOS!
xxx
ONNEE! Toivottavasti voitat! Sun blogi on paras, on aina ollut. Kiitos kun kirjoitat!
KIITOS!
xxx
Kiitos Stella, sinun kirjoituksesi ovat aina kauniita ja kuvat upeita. Ja mäyrikset aina yhtä söpöjä <3
Eniten vuosien varrella olen nauttinut elämää pohdiskelevista teksteistä.
KIITOS!
xxx
Muistan Honey Junkie -ajat ja ihmettelen kuka oikein itse olin 10 vuotta sitten Kiitos blogista! Itselleni antoisinta aikaa oli treenikärpäsen puraisun kovimman oireilusi aika, kaipaisin edelleen kirjoituksia salilta ja juoksulenkeiltä
KIITOS!
xxx