Kesän ensimmäinen kalliopiknik

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Perlage Sgàjo

Se on kuulkaas kesä nyt! Huumaavan lämmin toukokuu on mennyt vähän turhan tiukasti työn touhussa – on vähän harmittanut istua koneella paukuttamassa kuvia kuntoon, kun ikkunan takana keinuu helle, jollaista on odotettu Suomeen ei vain yhtä pitkää talvea vaan monta vuotta. Kirjoittaminen vielä mitenkuten onnistuu vaikka terassilla, mutta kuvankäsittely ei suju heijastavan näytön kanssa. Pari päivää sitten pääsimme onneksi ensimmäistä kertaa tälle kesälle viettämään iltaa yhdellä lempitavoistani, ystävien seurassa Eiranrannan viereisillä kallioilla. Aaaah kyllä tätä olikin taas odotettu! Täydellinen keli kruunasi kaiken, lämpöä riitti pitkälle iltaan. Teki mieli halailla kaikkia ihan vaan olemassaolon ilosta, ehkä vähän halailinkin.

Muistelin kuumaa kesää neljän vuoden takaa: vietin rantakallioilla niin paljon aikaa, että olisin voinut kääntää postini sinne. Pakkasin kirjan ja pellavapyyhkeen kassiin ja katosin rannalle aina kun oli tyhjä tunti siellä tai täällä. Auringon lämmittämissä kallioissa on jotain maadoittavaa, ne rauhoittavat minua. Kuuntelen aaltoja, jotka huuhtovat kallioita, lokkien huutoja, veneiden ja laivojen kaukaisia ääniä. Vaikka olisi ollut kuinka tahmea päivä, kallioilla se paranee. Olette ehkä kuulleet tämän sataan kertaan aiemminkin, mutta minkäs totuudelle mahtaa. Haaveilen yhä kallioisesta pikkusaaresta, jossa voisin viettää kesiäni, mutta sitä odotellessa on onneksi tämä ranta, josta otan kaiken irti aina kun voin.

Työhöni kuuluu paljon etukäteissuunnittelua ja aikatauluttamista, eikä vapaalla aina jaksa kauheasti suunnitella ja säätää. Kutsuimme kavereita mukaan muutamalla viestillä saman iltapäivän aikana: tulkaa kalliopiknikille meidän kanssa! Kuudesta eteenpäin safkaa ja skumppaa! Onneksi on se aika vuodesta, kun ihmiset ovat muutenkin ulkosalla ja innostuvat spontaanteista ideoista, niinpä saimme seuraksemme useammankin ystävän. Ensin paikalle tupsahti töistä juuri päässyt Kanerva ja Nella-koira, sitten Anni ja Charlotta, viimeiseksi seuraan liittyi vielä yksi nälkäinen Krista. Safkaa oli paljon, mutta kulhot tyhjenivät onneksi viimeistä rucolanmurusta myöten ja kantamukset olivat paluumatkalla kevyet.

Vegaaninen luomuskumppa Perlage Sgàjo Prosecco Extra Dry on helppo napata mukaan piknikille. Kuiva, hapokas ja hedelmäinen prosecco on raikkautensa ansiosta täydellinen kesäviini: toimii kasvisruokien ja salaattien seurassa, mutta menee ihan seurusteluviininäkin. Ehkä olettekin bonganneet pullon kuohuviinihyllyssä, kesäisen vihreä etiketti tarttuu helposti silmään.

Olen itseasiassa ostanut tätä monesti aiemminkin, koska suosin mielelläni luomuviinejä – ja vegaaninen viini, aina parempi! Ihan mahtavaa, että luomu- ja vegaanivaihtoehtojen valikoima kasvaa vaan, ja eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja voi tehdä nykyisin viinihyllylläkin. Tätä reilun kahdentoista euron hintaista kuplivaa proseccoa valmistaa italialaisten veljesten perustama viinitila. Alkosta löytyy Sgàjon lisäksi muutama muukin saman perhetilan viini, täytyy testata niitäkin tässä kesän mittaan. Kesä on onneksi vielä edessä: hullua, että tänään on vasta toukokuun viimeinen päivä!

Valmistimme piknikille helppoa syötävää pysytellen vegaaniteemassa. Emme ole itse vegaaneja, vaikka syömmekin pääosin maidottomasti ja lihattomasti. Ystäväpiiristä kuitenkin löytyy erilaisia ruokavalioita, joten vaivattominta on tehdä safkat pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan: vegesafka maistuu aina kaikille, ja on sitäpaitsi superfreesi valinta helteiseen kesäpäivään, kun ei muutenkaan jaksaisi mitään raskasta.

Laiskotti, eikä aikaakaan ollut liikaa, joten rustasimme nopean piknik-menun matkalla kauppaan: proseccon seuraksi kahta salaattia, pari herkullista tahnaa ja siemennäkkäriä. Näkkärit ja hummuksen ostimme valmiina Hietsun kauppahallista, nappasin  mukaan myös mansikoita ja viininlehtikääryleitä. Salaatit kokosimme itse: tuoreella mintulla höystetyn tomaatti-melonisalaatin ja raikkaan varhaisperunasalaatin, johon tulee ihana sitruksinen yrttikastike – se kestää majoneesipohjaisia kastikkeita paremmin piknikin auringonpaahteessa. Lisäksi Jarno teki herne-guacamolen.

Ohjeet löytyvät alta, lupaan että tämän helpommaksi ei voi enää mennä! Kauppavisiitti on pikainen, koska lähes kaikki ainekset löytyvät lähikaupan heviosastolta ja mausteet ovat enimmäkseen sellaisia, joita kaikilla on kaapissa. Ohjeet on myös nopea tehdä – me valmistimme ja pakkasimme piknik-eväät alle tunnissa.

TOMAATTINEN MELONISALAATTI

Kirsikkatomaatteja
Cantaloupe-meloni
Pieni vesimeloni
Nippu tuoretta minttua
Kevätsipulinvarsia
Oliiviöljy
Vaalea balsamico
Sitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Pilko ja sekoita kaikki ainekset kulhossa. Mausta oliiviöljyllä, vaalealla balsamicolla, tirauksella sitruunaa, mustapippurilla ja suolalla. Tähän voi toki murustella myös fetaa, jos käytät.

Meidän lähikaupasta oli vesimeloni loppu, joten tein salaatin ilman sitä – hyvä tuli niinkin. Muitakin melonilajeja voi käyttää, esimerkiksi hunajameloni sopisi tähän takuulla hyvin.

RAIKAS VARHAISPERUNASALAATTI

Kilo varhaisperunoita
Kevätsipulinvarsia tai ruohosipulia
Nippu tuoretta korianteria
Nippu tuoretta minttua
Nippu tuoretta basilikaa
Tuoretta rucolaa
Luomusitruuna
Mustapippuria
Suolaa

Keitä potut suolatussa vedessä ja anna jäähtyä. Puolita isommat potut, pienemmät voi jättää kokonaisiksi. Nosta sekoittamiseen sopivaan kulhoon.

Sitruunaisen yrttiöljyn voi oman maun mukaan sekoittaa ronskisti käsin vaikka morttelin avulla tai sekoittaa blenderissä tasaiseksi (itse tuuppasin ne tehosekoittimeen). Rouhi korianteri, minttu ja basilika pieneksi, raasta sekaan sitruunan kuori ja purista siitä mehut, lisää hunaja, öljy, mustapippuri ja suola. Sekoita käsin tai koneella. Maista, lisää mausteita tarpeen mukaan. Kaada yrttiöljy pottujen päälle ja kääntele varovasti niin, että kaikki perunat saavat öljystä osansa.

Lado perunat ja rucola sekaisin vadille tai laakeaan kulhoon. Ripottele päälle kevätsipulia tai ruohosipulia, me laitoimme molempia, koska sipulissa enemmän on enemmän. Viimeistele rouhaisulla mustapippuria.

Perunasalaatti paranee yön yli, joten tämän salaatin voi hyvin tehdä vaikkapa edellisenä päivänä valmiiksi. Jos käytät, tähän voi raastaa parmesania tai muuta kovaa juustoa.

HERNE-GUACAMOLE

2 kypsää avokadoa
300g herneitä
Luomusitruuna

Oman maun mukaan myös: tuoretta minttua, basilikaa, valkosipulia…

Poista avokadosta siemen ja pilko, raasta sitruunan kuori ja purista mehut päälle ja lisää herneet. Tuoreet herneet ovat tietysti ihanat, mutta hyvä syntyy pakasteherneilläkin – sulata ne ensin. Sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa. Mausta oliiviöljyllä, mustapippurilla ja suolalla. Maistele, lisää mausteita tarpeen mukaan.

Puolita määrät, jos haluat tehdä tästä vain levitteen siemennnäkkärille. Tein itse tätä kulhollisen, koska menekki on aina kova. Raikas guacamole on ihana ihan sellaisenaan lisukkeena potuille tai oikeastaan mille tahansa.

Halusin keskittyä tällä kertaa mutkattomiin perusmakuihin, mutta herne-guacamolea voi varioida niin paljon kuin sielu sietää: lisää kuullotettua sipulia, valkosipulia, basilikaa, kourallinen minttua… Et voi mennä vikaan.

Rakastan näitä loppuillan kuvia viltin kanssa haahuilevasta Kanervasta ja haltijakoirasta. Aurinko oli laskenut, maisema muuttunut kultaisesta siniseksi, kalliot hohkasivat lämpöä eikä vielä ollut kiirettä kotiin.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, mutta kaikki muut kommentit ovat tuttuun tapaan tervetulleita! Kertokaapa mikä on teidän paras piknik-paikka?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Yhtenä perjantaina prätkätallilla

Yksi työni parhaista puolista on sen vaihtelevuus: yksikään päivä ei ole ihan samanlainen kuin muut. Toisina päivinä kirjoitan, toisina kuvaan, joskus olen kameran edessä, usein sen takana (ja jos totta puhutaan, siitä nautin enemmän). Suunnittelen, konseptoin, silloin tällöin haastattelen, osallistun tapahtumiin, toisinaan luennoinkin. Osan töistä teen yksin ja toiset isossa tiimissä, useimmiten työskentelen Jarnon kanssa. Reissujakin on työn puolesta riittänyt, vaikka olenkin viime aikoina himmaillut niitä reilulla kädellä.

No ollaanpa rehellisiä, kyllä niitäkin päiviä piisaa, kun istun yöpaidassa dedisteni keskellä, revin likaisia hiuksiani kun joku kuitti on hukassa ja syön jotain, jos Jarno tuo ruokaa eteeni. Mutta viime perjantai ei ollut sellainen päivä! Dotsin muijat nimittäin järkkäsivät tanskalaiselle denimbrändi Mos Moshille kemut, eikä mitkä tahansa kemut: juhlapaikkana toimi Dotsin takapihalla sijaitseva prätkätalli. Kova! Minut pyydettiin tapahtumaan DJ:ksi, eikä tietenkään käynyt mielessäkään kieltäytyä tästä kunniasta. Olenhan itsekin Dots-muija, toisekseen rakastan Mos Moshin farkkuja ja kolmannekseen, en koskaan sano ei mahdollisuudelle soittaa ihmisille lempimusiikkiani. Varsinkaan prätkätallissa. Rakastin tätä tallin nurkkaan pystytettyä pöytääni, joka oli oikeastaan moottoripyöräilijöiden työkalulaatikosto.

Tämä oli itseasiassa perheprojekti, sillä Jarno pyöri paikalla tapahtuman valokuvaajana. Seuraavat kuvat onkin lainattu Jarnon työkansiosta, kun en itse ehtinyt illan aikana ollenkaan kameran taakse, mutta kukaan ei varmaan tästä pahastu.

DJ-keikkoja tipahtelee aina silloin tällöin, vaikken mikään ammattilainen olekaan. Tavallaan toivoisin, että olisin, koska en keksi mitään parempaa hommaa kuin musiikin soittaminen. Yksi viime vuosien parhaista muistoista on se, kun soitin yhtenä elokuisena lauantai-iltana levyjä Flow’ssa ystäväni kanssa (jep, silloin keikoille saavuttiin vielä levylaukun kanssa) ja saimme pieneen halliin ahtautuneet ihmiset hyppimään tasajalkaa niin että seinät tärisivät. Keikkaa kiiteltiin, mutta taisimme itse olla eniten euforian vallassa levylautastemme takana. Kaijan sorsalippis oli mukana menossa, #neverforget. Muita syystä tai toisesta ikimuistoisia DJ-keikkoja: Helsinki Pride muutama vuosi sitten ja ystäväni Mikon 40-vuotisjuhlat (olkoonkin, että minun ja Kaijan jälkeen soittaneet Minttu Vesala ja Anna Cadia pesivät meillä lattian).

Kaikkein inspiroivinta on, jos saa musiikin suhteen vapaat kädet, kuten esimerkiksi viime perjantaina. Sitä onnea! Soitin savuista vanhaa rokkia Iggy Popista The Velvet Undergroundiin ja vanhaa diskoa, jonka klassikoista Diana Kingin Ain’t Nobody on henkilökohtainen ikisuosikkini. Sotkin sekaan myös uudempia lemppareitani, kuten TV On The Radiota, Wolf Paradea ja Arcade Firea. On mahtavaa miten monen lantio lähtee nytkymään, kun The Black Keysin Everlasting Light tärähtää soimaan, miten moni ilahtuu ikihyviksi kun soittaa Fleetwood Macia ja miten moni rakastaa The Doorsia yhtä paljon kuin minä ja tulee kertomaan sen.

Pakko esitellä nämä kauniit naiset! Oikealla The Original Dots-muijan eli Villa Tremondon Tiina ja vasemmalla hänen pikkusiskonsa Jenni, joka on juurikin se sama Jenni, joka vastaa mustista (ja joskus kimaltavista) kynsistäni.

Palaute on tietysti aina kivaa, mutta paras mahdollinen kiitos DJ:lle on se, että ihmiset silminnähden viihtyvät. Toki siihen vaikuttaa kaikki muutkin tekijät kuin vain kemuissa soiva musa, mutta hommaansa vähänkin kunnianhimoisesti suhtautuva DJ vaanii salaa ihmisten reaktioita alkaviin biiseihin, haistelee menoa ja pyrkii valitsemaan sellaisia kappaleita, jotka samanaikaisesti sopivat vallitsevaan tunnelmaan että tasaiseen tahtiin kohottavat sitä.

Parhaassa tapauksessa jengi tietysti tanssii, mutta kaikki kemut eivät ole sellaisia, että tanssilattia täyttyisi tai tanssilattiaa edes olisi. Tällä kertaa seurustelu oli pääosassa, mutta useampi kappale silti inspiroi vieraat pieneen tanssahteluun ja siitäkös meikätyttö iloitsi – ja lietsoi tietysti menoa lisäämällä jytää ja volyymia. Ja soittamalla Billy Idolin White Weddingin! Se on kyllä kuolematon kappale. Jos joskus menen naimisiin, hääkutsussa saattaa lukea it’s a nice day for a white wedding. Tiedättepähän sitten samantien keneltä se on.

Oli siellä kemuissa muutakin kuin musaa, niitä moottoripyöriä nyt tietysti, hodarikipsa, koko prätkätalli täynnä tuttuja ja taitava Akseli Aro tekemässä halukkaille tatuointeja. Ja halukkaita piisasi! Jono oli niin pitkä, että kaikki eivät ehtineet illan aikana neulan alle, mutta aika pitkä liuta hienoja kuvia sieltä kuitenkin kerkesi syntyä. Itsehän saan katsella Akselin kädenjälkeä joka päivä rakkaani reisissä ja takalistossa, joten tyyli on tuttu. Mustekuume vähän riivaa naista, joten saa nähdä pitääkö tässä vielä hakeutua pitkästä aikaa hakattavaksi, jatkaa vaikka selässä olevaa karttaa koko selän kokoiseksi.

Älkää antako tämän viileän kuvan hämätä teitä tosiasialta, että tämä sama kaksikko alkaa hytkyä holtittomasti aina kun Madonnan liveversio kappaleesta Jump alkaa soida. Ja kyllä, se kuultiin myös perjantaina. Ei ole olemassa niin kitaravetoista settiä, ettei sinne sekaan mahtuisi vähän Madonnaa.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Näin hankit täydellisen marokkolaisen maton

Kaupallisessa yhteistyössä Madesign.fi

Muistatteko, kun kirjoitin aarteenmetsästäjistä, Antista ja Anniinasta? Lainaan vähän itseäni: Nuoren avioparin perustama marokkolaisia aarteita notkuva verkkokauppa sai alkunsa yhteisestä intohimosta matkustamiseen vuonna 2010, kun he asuivat Espanjassa. Kuuntelin suu auki heidän kertomuksiaan elämästään andalusialaisella maatilalla, jossa he hoitivat hevosia ja alpakoita ja tekivät vapaa-ajallaan rämisevällä pakettiautollaan matkoja Marokkoon. Ensimmäisellä kerrallaan he ostivat tien varrelta kartan, sen jälkeen tunsivat jo tien. He tekivät seikkailuillaan löytöjä, kuten autenttisia berberien valmistamia paimentolaismattoja. Kaupanteko ja siihen liittyvä kulttuuri berberien, arabien ja juutalaisten asuttamilla alueilla tuli tutuksi. Ensimmäiset matot tulivat muuttokuorman mukana Suomeen, pian sen jälkeen syntyi yritys nimeltä Madesign. Nyt mattoja riittää muillekin.

Madesign on keskittynyt aitoihin vanhoihin mattoihin, jotka berberiheimot ovat valmistaneet vuosikymmeniä sitten. Antin ja Anniinan kautta on mahdollista hankkia myös uusia berberimattoja, nekin aitoja ja käsintehtyjä, tehty perinteisin menetelmin ja laadultaan huippuluokkaa. Verkkokauppaan päätyy muitakin aarteita, mutta tänään puhutaan matoista. Se on intohimo, jonka minäkin nykyisin jaan – olen siis enemmän kuin innoissani, että saan sukeltaa tähän aiheeseen!

“Jokainen matto on omanlaisensa, ja juuri siinä piilee niiden viehätys. Ne ovat aidosti taideteoksia, joiden arvostusta haluamme ylläpitää.” – Antti & Anniina

Paimentolaismatoista on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana sisustuslehtien ja Pinterest-kuvien vakiokamaa. Trendi ei ole sinänsä uusi, sillä marokkolaiset matot ovat olleet pitkään suunnittelijoiden, taiteilijoiden, muusikoiden ja muiden paljon matkustavien suosiossa – luova luokka ja muut edelläkävijät ovat tuoneet niitä matkoiltaan vuosikymmenien ajan. Le Corbusierin kaltaiset suunnittelijat alkoivat viime vuosisadan puolivälissä yhdistää värikkäitä marokkolaismattoja geometrisine kuvioineen moderneihin sisustuksiin. Suomessakin osattiin: Alvar ja Aino Aalto toivat käsinkudottuja marokkolaisia mattoja Villa Maireaan, joka on suunniteltu 30-luvulla ja näyttää yllättävän ajankohtaiselta yhä tänä päivänä.

NO MIKÄ TEKEE MAROKKOLAISISTA MATOISTA NIIN HOUKUTTELEVAT?

Ei ole ihme, että marokkolaiset matot ovat säilyttäneet suosionsa vuosikymmenestä toiseen. Ne ovat käytännöllisiä, kestäviä ja kauniita – vaivattomasti chic. Ne tuovat kotiin orgaanista lämpöä ja lämmittävät toki ihan konkreettisestikin, sillä paimentolaismatot on tehty Atlasvuoriston ja aavikon kylmiin talviin. Niiden tiheä villa tuntuu ihanalta jalkojen alla, kun nousee aamulla sängystä ja ajatus kylmästä lattiasta kauhistuttaa.

Paimentolaismatot sopivat monenlaiseen sisustukseen. Vaaleapohjaisilla matoilla saa kotiin selkeyttä ja pehmeyttä: toiset niistä ovat raikkaita ja elegantteja, toiset nyansseiltaan boheemimpia. Värikylläisemmät matot muodostavat voimakkaan katseenvangitsijan ja voivat muuttaa tilan tunnelman tyystin toisenlaiseksi.

Matto on usein se elementti, joka sitoo sisustuksen yhteen. Jos kotona on vähän kolkkoa tai keskeneräistä tai kalusteet ajelehtivat irrallaan toisistaan eivätkä suostu näyttämään hyvältä yhdessä, kannattaa kokeilla miten käsintehty matto vaikuttaa ilmeeseen. Marokkolaisilla matoilla on taianomainen kyky saada hyvinkin erilaiset ainekset koottua yhteen ehjäksi kokonaisuudeksi – suosittelen varsinkin hivenen eklektisen sisustuksen ystäville.

Aito berberimatto on eettinen vaihtoehto, sillä matonkutoja on yhteisössään arvostettu käsityöläinen, joka on saanut työstään kohtuullisen korvauksen. Mattojen valmistus ei myöskään kuormita ympäristöä: ne tehdään uusiutuvista luonnonmateriaaleista ja värjätään luonnollisilla kasviväreillä.

Matot ovat myös persoonallinen tapa sisustaa, sillä jokainen aito matto on käsintehty ja uniikki, eikä toista samanlaista tule vastaan. Mattojen kuviointi ja symboliikka sisältää tarinoita, jotka liittyvät usein heimon historiaan tai kutojan omaan elämään. Rakastan ajatusta, että kotona löytyvillä esineillä on historiaa ennen minua. Maton mukana saa tarinoita maailmalta.

Marokkolainen matto on myös siitä turvallinen sijoituskohde, että ne eivät lakkaa olemasta ajankohtaisia – niillä on sisustettu länsimaisia koteja kymmeniä ja kymmeniä vuosia eikä kysynnälle näy loppua. Marokko taitaa olla ikuisesti muodissa.

MITÄ MATOISTA PITÄÄ TIETÄÄ – JA MITEN LÖYTÄÄ SE OIKEA?

Matot ovat Marokon Atlasvuoristossa ja aavikolla eläville nomadiheimoille jokapäiväisiä käyttötavaroita, joita he kutovat omiin ja lähipiirin tarpeisiin. Berbermattojen solmutiheys ei ole yhtä tiheä kuin esimerkiksi itämaisissa matoissa: se on tyypillistä paimentolaismatoille, koska niitä on täytynyt pystyä helposti muuttamaan paikasta toiseen. Näin ne myös toimivat eri käyttötarkoituksiin, kuten seinällä ryijyn tapaan lämmittämässä asumusta, penkin lämmikkeenä tai peittona nukkumaan mennessä. Mattojen ensisijainen käyttötarkoitus on ollut toimia kauniina lämmikkeenä, sillä Atlasvuoriston ja aavikon talvet ovat kylmiä. Kesäaikaan matot käännetään tyypillisesti alapuoli ylöspäin eli nukkapuoli alaspäin. Siksi monia mattoja voikin kääntää ja näin saada vaihtelua sisustukseen.

Nomadien lisäksi on paljon vanhoja berberikyliä, joissa mikään ei ole olennaisilta osin muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana. Mattoja valmistetaan yhä omien lampaiden villasta, pitkiä perinteitä kunnioittaen pystykangaspuissa, joiden maksimileveys on kaksi metriä, jotta niiden siirtely olisi helppoa – siksi matotkin ovat yleensä maksimissaan kaksi metriä leveitä. Loimilankana käytetään vahvasti kehrättyä villaa. Vanhoissa berberimatoissa on tyypillisesti hapsut vain toisessa päässä, johon matto päätellään.

Vuoristossa elävän pitkähäntäisen lampaan villaa pidetään yhtenä maailman laadukkaimista: mitä korkeammalla lammas elää, sitä laadukkaampaa villaa siitä saadaan. Se on pehmeää ja hohtavan vaaleaa, sillä vanhojen mattojen luonnonvaalea villa on aina valkaisematon (joskin paljon ulkona olleet vanhat matot ovat saattaneet saada auringossa kellertävän sävyn). Sävyerot vaihtelevat lampaittain, joten luonnonvaaleiden mattojen sävyt vaihtelevat suuresti. Matoissa käytetään myös ruskeaa ja melkein mustaa sävyä, jotka saadaan tummien lampaiden villasta. Muut värit saadaan aikaan värjäämällä ne käsin luonnonmukaisilla kasviväreillä.

Matto tehdään alusta loppuun käsin. Lampaat keritään käsin ja villa puhdistetaan käsin (se on muuten uskomattoman työläs työvaihe). Villa kehrätään käsin, sitten pääsee kutomishommiin. Solmut solmitaan tiukasti ja huolella, ja solmujen välit kudotaan jämäkän kestäviksi käyttäen siihen tarkoitettua työvälinettä, ”haraa”, jolla hakataan jokainen väli kiinteäksi. Lopuksi matto päätellään huolella ja sitten se on valmis palvelemaan, kestämään aikaa ja kulutusta.

Anniina & Antti. Niin ihanat tyypit! Ilmoitimme heille, että haluamme mukaan seuraavalle Marokko-roadtripille – katsotaan huolivatko.

Mattojen kasvava kysyntä on luonut alkeellisissa olosuhteissa asuville berbereille nousevan tulonlähteen, jolla on ollut positiivinen vaikutus paikallisiin. Madesign teettää osan uusista matoistaan berberinaisilla, jotka elättävät koko perheensä kutomalla mattoja – se voi olla syrjäseuduilla ainoa tulonlähde. Paikalliset saavat tuloja myös myymällä vanhoja mattoja, joita ovat itse käyttäneet, mutta oikeasti vanhat ja hyvä- tai kohtuukuntoiset matot alkavat käydä vähiin.

Kun valikoima on valtava ja jokainen matto on uniikki, miten löydät juuri omaan kotiisi sopivan, täydellisen maton? Haastattelin juttua varten Anttia ja Anniinaa, joista on lukemattomien Marokko-matkojensa ja työnsä kautta tullut aiheen asiantuntijoita, ja laadin heidän vinkkiensä pohjalta listan.

“Vei toki aikansa, että opimme tuntemaan berberimattojen saloja.Yli 10 tuhatta kilometriä on ajeltu ristiin rastiin Marokkoa ja Atlasvuoristoa ja kerätty tietoa. Kyllä siinä vuoristossa asuvien berberien avustuksella oppii erottamaan aidot matot ja tunnistamaan eri heimojen matot. Ihan vaan katsomalla tuhansia erilaisia mattoja silmä oppii kokoajan tarkemmaksi.“

✖ TUTUSTU VALIKOIMAAN JA MIETI MISTÄ PIDÄT

Aitoja marokkolaisia mattoja on yhtä monenlaisia kuin niitä valmistavia berberiheimoja. Maton metsästystä helpottaa, jos ottaa ensin vähän selvää erilaisista tyyleistä ja miettii mistä tykkää. Mattoja voi selata esimerkiksi Madesignin verkkokaupasta tai hakea Pinterestin loputtomista kuvalaareista.

Jokaisella heimoilla on oma tunnistettava tyyli, tyypilliset värit ja oma symboliikka, joskin poikkeuksiakin on, sillä jokainen matto on käsintehty ja tekijällä on aina oma kädenjälkensä ja visionsa. Lisäksi jokaisella suvulla, jopa perheellä on oma tyylinsä valmistaa berberimattoja. Yhdistävänä tekijänä kaikille berberimatoille on korkea laatu, koska ne on valmistettu rakkaudella omiin tai lähipiirin tarpeisiin.

Beni Ourain -matot ovat marokkolaisista matoista tunnetuimmat, juuri ne vaaleapohjaiset villamatot, joissa on tumma minimalistinen kuviointi. Ikävä kyllä Beni Ouarain -nimeä käytetään nykyään lähes kaikista matoista, joissa on salmiakki- tai timanttikuvio, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä aidon Beni Ouarainin kanssa. Sana “Beni” tarkoittaa heimoa, ja jälkimmäinen on heimon kutsumanimi. Vain Ouarain-heimon tekemät matot ovat siis aitoja Beni Ouarain -mattoja, joissa on lähes poikkeuksetta uskomattoman laadukas ja paksuhko, värjäämätön villa runsaalla kierteellä. Seassa saattaa olla myös ns. tehostevärejä eli väritupsuja siellä sun täällä. Beni Ouarainilla on myös oma tunnistettava solmintatyylinsä, ns. berberisolmu, jossa nukkalanka kiertää loimilangat kahdesti: se vaatii taitoa ja vie paljon aikaa. Yhden maton valmistukseen saattaa kulua kuukausia ja siksi näistä matoista saa pulittaa pitkän pennin.

Azilal-heimon matot ovat todellisia taidemattoja: tyypillisesti vaaleapohjaisia ja kuvioiltaan erittäin monimuotoisia, eläväisiä ja abstrakteja. Kuvioissa on paljon symboliikkaa ja värit voivat olla hyvinkin räiskyviä, jopa neonvärisiä. Kudontatyyliltään Azilal-matoissa on väljempi solmutiheys kuin esimerkiksi Ouarainessa ja usein ne ovat nukaltaan lyhyempiä, eli ei niin paksuja villamattoja. Azilaleja on myös vaalealla pohjalla ja tummalla kuvioinnilla. Olen itse aivan rakastunut näihin mattoihin ja himoitsen erityisesti tätä kaunokaista.

Jos rakastat värejä ja boheemia runsautta, kannattaa tutustua muhkeisiin Boucherouite-mattoihin, jotka on kudottu kierrätystekstiileistä ja ylijäämävillasta – ne ovatkin oikeastaan marokkolaisia räsymattoja. Ne ovat materiaaliensa ja nopean valmistuksensa ansiosta myös edullisimmat berberimatot. Persoonallisissa Boucherouiteissa on usein paljon värejä, sulassa sovussa pinkkiä, violettia, sinistä ja vihreää. Ne ovat monesti pieni- tai keskikokoisia ja toimivat upeasti myös ryijyinä.

Khemisset -heimo valmistaa tietyntyylisiä kelim-mattoja, joissa on useimmiten hillittyjä, luonnollisia sävyjä ja selkeitä kuvioita. Marokossa niistä puhutaan kilimeinä, ja niitä löytyy paljon erilaisia, monien eri heimojen valmistamina. Toiset ovat paksumpia ja jämäkämpiä, toiset taas ohuempia – niitä käytetään usein huonekalujen ja muiden esineiden suojana, aasien päällä ja kantopusseina. Ohuet, tiheät villamatot on kudottu flat woven -tekniikalla ja ne ovat monesti edullisempia kuin paksut, pitkänukkaiset villamatot.

Tässä Madesignille aikoinaan ottamassamme kuvassa kimaltaa handira sängynpeitteenä.

Handirat ovat berberinaisten häävaate, jonka morsiamen suvun naiset valmistavat. Tyypillisesti ne ovat pohjaltaan vaaleita, valmistettu lampaanvillasta tai puuvillasta ja koristeltu toiselta puolelta erilaisin hapsuin, tupsuin ja metallipaljetein. Toinen puoli on arkisempi ja koristeltu kelim-kuvioin. Handiraan liittyy paljon uskomuksia, sen esimerkiksi uskotaan tekevän liitosta hedelmällisen. Handiroita tehdään myös uustuotantona ja ne ovat usein väriltään valkoisempia ja painoltaa selvästi kevyempiä sekä ohuempia.

Heimoja on satoja, mutta esimerkiksi Madesignin valikoimista löytyy edellisten lisäksi myös Beni M’Guildin syvissä väreissä hohtavia mattoja, Beni M’Rirtin vaaleita ja hillittyjä mattoja, Boujaadin värikkäällä ja runsaalla symboliikalla kuvioituja mattoja, Marmouchan yksityiskohtaisesti ja taidokkaasti kudottuja mattoja, Tuaregin nahasta ja oljen kaltaisista luonnonmateriaaleista valmistettuja mattoja, Talsintin mustalla terästettyjä värikkäitä mattoja sekä Taznakhtin mattoja, joista monet ovat patchwork-tyylinsä ansiosta hyvin tunnistettavat.

Työhuoneessamme on tällä hetkellä vaaleanpunainen kelim-matto, joka on noin 40 vuotta vanha.

✖ PANOSTA AITOON

Aidot matot ovat arvokkaita, koska ne tehdään laadukkaista luonnonmateriaaleista ja kudotaan käsin. Yhden maton valmistukseen menee tekniikasta ja koosta riippuen viikoista kuukausiin ja työ on usein tekijänsä tärkein tulonlähde. Mattoja tekevät berberinaiset, jotka oppivat tekniikat hyvin nuorina: se on naiselle ylpeydenaihe. Naiset kutovat mattoihin omia henkilökohtaisia mietteitään symboliikkaa käyttäen, joissakin matoissa on myös vuosilukuja ja nimikirjoituksia. Tunnetuin berberisymboli on niinsanottu timanttikuvio, jolla uskotaan olevan suojeleva vaikutus. Muita yleisiä symboleja ovat mm. berberikirjain Z, joka tarkoittaa vapautta ja jaloutta. X-kirjain puolestaan viittaa hedelmällisyyteen. Monet symbolit liittyvät elämän murrosvaiheisiin, kuten lapsen syntymään, naimisiinmenoon ja kuolemaan.

Marokkolaisten mattojen suosion kasvun myötä markkinoille on alkanut tulvia edullisia jäljitelmiä. Kopiomatotkin voivat toki olla kauniita, mutta niiden laatu ja kestävyys on aivan eri luokkaa: aito berberimatto kestää käytössä vuosikymmeniä säilyttäen ajattoman eleganssinsa eikä siitä irtoa villaa, halpa kopio sen sijaan varisee villanöyhtää ja nahistuu. Matto voi näyttää hyvältä kaupassa tai verkkokaupan kuvassa, mutta käytössä huonolaatuisen maton ominaisuudet käyvät nopeasti ilmi.

Kopioiden tuotanto-olosuhteiden vastuullisuudessa on harvoin hurraamista, sillä suurin osa valmistetaan kiinalaisissa tehtaissa, josta ne tuodaan Marokkoon ja Eurooppaan ja myydään aitoina Marrakechin tai Milanon mattokaupoissa. Valtavaksi paisuneessa kopiobisneksessä on muitakin eettisiä ongelmia kuin kiinalaisten tehdastyöläisten työolot: berberimattotrendi, joka on tietysti lähtöisin berbereiltä, suoltaa nykyisin rahaa muihin maihin ja monet aidot berberinaisten yhteisöt elävät yhä köyhyydessä, sillä markkinoille tulvivat halpakopiot syövät aitojen mattojen kysyntää. Jos siis tykkäät berberimatoista, tee eettinen valinta suosimalla aitoa mattoa, josta tekijä on saanut kunnollisen korvauksen.

Vaikka kopiomatto olisi tehty vastuullisissa olosuhteissa ja laadukkaasta villasta, siinä ei silti ole aidosta madosta huokuvaa lämpöä ja taikaa.

“Vanhoissa berbermatoissa on sielukkuutta, jota uusiin tehdastekoisiin mattoihin ei koskaan saa. Ne täyttävät tilan olemuksellaan ja luovat täydellisen pohjan muulle sisustukselle. Vieläkin tuhansia mattoja nähneenä nämä vanhat matot sykähdyttävät edelleen joka kerta kauneudellaan, enkä usko, että niihin tulee koskaan kyllästymään.”

Matto-ostoksilla kannattaa olla skarppina: vaikka matto näyttäisi vuosikymmeniä vanhalta vintagematolta, kyseessä voi olla kopio, sillä niitä kulutetaan ja vanhennetaan ostajien hämäämiseksi. Tyypillistä vanhennetulle matolle on sen epäilyttävän tasainen kuluminen. Kun matto käytössä ja ajan saatossa vanhenee, siinä on usein kulumaa siellä sun täällä ja eri kohtia on paikattu tarpeen mukaan. Vanhennuttamista tehdään pesemällä, kloorilla, polttamalla ja jopa ajamalla autolla päältä, jolloin koko matto kuluu tasaisemmin kuin se oikeassa käytössä kuluisi.

Mutta mistä sitten erottaa aidon maton väärennöksestä? Kaikista varmin tapa on ostaa matto luotettavalta jälleenmyyjältä, joka tuntee markkinat ja on tehnyt tämän työn puolestasi.

“Marokkolaiset ovat kauppiaskansaa, joten saa olla itse erittäin tarkkana mitä ostaa ja mihin hintaan. Ensimmäisillä hankintamatkoillamme ostimme vahingossa epäaidon Beni Ouarain -maton ja kyllä harmitti, mutta se on ollut jälkeenpäin katsottuna onni, sillä olemme voineet käyttää sitä esimerkkinä asiakkaillemme, jotta he voivat itse huomata eron aidon ja feikin välillä. Oppirahat on maksettu ja kantapään kautta opeteltu näitä asioita. Meitä on aina suuresti viehättänyt mattojen lisäksi marokkolainen kulttuuri kaupantekotapoineen, juuri siksi on vastoinkäymisistä ja huijauksista huolimatta jaksettu jatkaa.”

Mattoja voi tutkia myös itse. Ensimmäisenä kannattaa tarkistaa, että matto on käsinsolmittu, koska konetekoisia mattoja on markkinoilla paljon. Konetekoisen ja käsinsolmitun maton eron tunnistaa parhaiten pohjapuolelta: jos solminta on täysin tasaista, se on koneen tekemää, kun taas käsisolmitusta erottaa luonnollisesti käsityönjäljen.

Myös villan laadussa on ero: konetekoisissa matoissa villassa ei ole ollenkaan kierrettä, joka tarkoittaa sitä, että matosta tulee irtoamaan villaa ja paljon, eikä se helpota merkittävästi edes ajan kanssa. Oikeanlaisen kehräyksen ansiosta villaa ei irtoa. Vintagemattojen kohdalla enin irtonukka on irronnut jo silloin kun matto on otettu ensimmäisen kerran käyttöön.

Maton iän arvioiminen ei ole aina helppoa ja monesti ne ovat suuntaa-antavia: esimerkiksi meidän makuuhuoneemme matto on arviolta 40-50 vuotta vanha. Maton ikää arvioidessa kiinnitetään huomiota mm. pohjan solmujen kovettumiseen ja pohjan siloittumiseen: mitä vanhempi, sen kovemmat solmut ja sen sileämpi pohja.

Aidoissakin matoissa on eroja: haluatko vuosikymmeniä vanhan vintagematon, jonka värit saattavat olla haalistuneet ja reunat rispaantuneet? Jos minulta kysytään, se on olennainen osa näiden mattojen kauneutta. Vai ostatko mieluummin uuden, pörröisen maton, jossa tuoksuu vielä vienosti lammas? (Ei hätää, tuoksu lähtee kyllä käytön myötä.)

Vanhoissa ja uusissa matoissa on muitakin eroja kuin kulumat tai niiden puute. Vanhat matot ovat usein kuvioinniltaan huomattavasti monimuotoisempia kuin uudet, joiden kuviot ovat symmetrisemmät ja simppelimmät. Vintagematot ovat myös arvostetumpia ja hintavampia, joskin hinnat vaihtelevat paljonkin tekniikan, kunnon ja iän mukaan.

✖ OLE TARKKANA LAADUN KANSSA

Jos hankit uuden käsinsolmitun maton, on hyvä tietää, että niiden laatu vaihtelee laidasta laitaan. On nopeasti hutaistuja mattoja, joka on tehty suoraan vientiin: ne tunnistaa usein nukan kierteen puuttumisesta, löysästä solminnasta ja hyvin löysästä kudonnasta. Pahimmissa tapauksissa, joita Antti ja Anniina ovat nähneet, menee sormi kudonnasta läpi. Se on huonon laadun merkki. Käsityö ei ole itsessään vielä tae siitä, että matto on laadukas ja kestää käyttöä.

“Meillä on valikoimissa uusia berberimattoja, joille oli työn ja tuskan takana löytää hyvät tekijät. Kiertelimme vuoristossa, tapasimme potentiaalisia tekijöitä ja pyysimme heitä valmistamaan mallikappaleen, jotta näkisimme työn laadun. Lopulta päädyimme tekemään yhteistyötä taidokkaimpien mattojen tekijöiden kanssa, joiden työnjälki on vertaansa vailla. Villa on kehrätty oikeaoppisesti, solminta on jämäkkä ja kudonta tiukka. Nämä uudet matot irrottavat aina vähän villaa aluksi, mutta sekin loppuu käytössä ajan kanssa.”

Mattoja voi myös tuoksutella. Antti ja Anniina ovat törmänneet uusiin mattoihin, jotka haisevat vahvasti kloorilta. Klooripesu vähentää villan irtoamista ja vanhentaa ulkonäköä, mutta vastapainoksi matosta tulee kova ja villasta karhea. Pehmeä villa on huomattavasti ihanampi paljaiden jalkojen alla.

Jos et halua ottaa riskejä maton laadun suhteen, unohda uudet ja panosta vintagemattoon. Jos se on kestänyt kauniina jo vuosikymmeniä, se kestää varmasti vielä toisetkin mokomat eikä siitä irtoa enää nukkaa. Näet ostaessasi mitä saat ja säästyt ikäviltä yllätyksiltä.

✖ KÄSITYÖN (JA ELÄMÄN) JÄLJET KUULUVAT ASIAAN

Käsinsolmituissa matoissa saa ja kuuluukin näkyä käsityön jälki. Monet tekijät kutovat mattoihinsa matemaattisella tarkkuudella uskomattoman taidokkaita kuvioita, toiset taas suhtautuvat työhönsä luovemmalla otteella ja improvisoivat.

“Puhumme matoista taideteoksina. Monet naiset valmistavat mattoja intuitiivisesti. Niitä ei suunnitella etukäteen, vaan aletaan työstämään villaa loimiin ja katsotaan mitä siitä syntyy. Se on todella viehättävää, juuri tietty epätäydellisyys, kun kuviot ei ole millilleen symmetrisiä ja siellä täällä voi olla joku heimomerkki tai tupsu – se luo mielenkiintoisen lopputuloksen, jota jaksaa katsella ja pyöritellä lattialla. Eri kulmasta katseltuna matosta paljastuu uusia puolia. Toki on myös melko symmetrisellä timanttikuviolla tehtyjä mattoja, mutta niissäkin luonnonmateriaalit, käsityönjälki ja laatu ovat isossa roolissa luomassa berberimaton syvintä olemusta.”

Vuosikymmeniä vanhoissa paimentolaismatoissa on myös erilaisia kulumia ja elämän jälkiä. Kulumat kertovat sen iästä, usein vanhoissa matoissa onkin paikkauksia ja korjauksia. Lisäksi vanha matto on yleensä kulunut epätasaisesti ja erityistä kulumaa löytyy maton päädyissä. Näistä kulumista erottaa, että matto on oikeasti vanha.

✖ OSTA LUOTETTAVASTA PAIKASTA

Mattoja voi tietysti ostaa marokkolaisilta kauppiailta, mutta jos et suunnittele lähiaikoina matkaa Marrakechiin tai Atlasvuoristoon – tai et muuten vain koe suurta hinkua sukeltaa aitojen mattojen tunnistamisen saloihin – helpoin tapa hankkia lattialleen lämmikettä on luottaa asiantuntevaan putiikkiin täällä Suomen päässä. Luotettava jälleenmyyjä tuntee tuotteensa, tietää jotain jokaisen maton historiasta ja ostopaikasta ja kertoo mielellään lisää niiden kudontatekniikoista ja kasvivärjäysmenetelmistä.

Matto on iso ja monesti arvokas hankinta, jonka sopivuutta omaan kotiin voi olla vaikea arvioida. Siksi mattoa kannattaakin sovittaa ensin: rullata auki ja katsoa miten se istuu tilaan ja muihin tavaroihin. Madesign tuo pakettiautollaan tarvittaessa useammankin maton sovitukseen ja tätä mahdollisuutta kannattaa todellakin hyödyntää: saat pienen palan Marokkoa omaan kotiisi, joskin ilman minttuteetä ja tinkaamisesta kostuvia kainaloita. Sovituksesta voi sopia nettisivujen kautta eikä ostopakkoa tietenkään ole.

Toivottavasti matoista kiinnostuneet saavat tästä eväät lähteä etsimään juuri omaan kotiin täydellistä tapausta! Jos jäi kysyttävää tai muuta epäselvää, kommenttiloota on teidän – Antti ja Anniina vastaavat, jos minä en osaa.

Jos mattohankinta alkoi houkuttaa, koodilla stella20 saa Madesignin koko mattovalikoimasta 20% alennuksen 10. kesäkuuta saakka. Vaikkei olisi ostohousuja jalassa, kannattaa käydä ihan inspiraatiomielessä kurkkimassa noita villasta kudottuja taideteoksia! Varoitan: visiitti voi aiheuttaa sisustuskohtauksen.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Now I’m ready to start

Se nyt ei ole kenellekään uutinen, että musiikinkulutukseni on luonteeltaan hiukan maanista. Jolla tarkoitan, että se on pakkomielteistä, epäsosiaalista ja läheisille jos ei nyt pelottavaa niin ainakin äärimmäisen rasittavaa. En oikeastaan tiedä miten yksikään avoliittoni on kestänyt yli kuukautta tai miten minua ei ole heitetty ulos kimppakämpistä, joissa olen asunut.

Ehkä pitää joskus tehdä pahimmista pakkomiellebiiseistäni soittolistan, jonka voitte kuunnella läpi 149 536 873 kertaa yksi kappale kerrallaan ja saada aavistuksen kanssani asumisen autuudesta. Ja se lista ei olisi sitten mikään tyylikäs ja tyylipuhdas läpileikkaus 60- ja 70-luvun rokin klassikoista, vaan skitsofreeninen kokoelma vaihtelevanlaatuisia kappaleita, joilla ei ole yhtään mitään yhdistävää tekijää.

Uusin pakkomielle sentään kestää kriittisen tarkastelun: Arcade Firen Ready To Start, joka virallinen musavideo on livetallenne ja itseasiassa aika hieno sellainen. YouTubesta löytyy studioversiokin, jos haluat kuulla – ilman livekohinaa – kappaleen kaikki nyanssit. Kuten esimerkiksi ne, joita aamuviideltä kelasin muina autisteina varmaan tunnin edestakaisin kohdasta 00:48 – 1:06: miten pahaenteisesti junnaava basso! Miten haikeasti helisevä syna! Pitäisi olla joku sovellus, jolla voi luupata samaa viittätoista sekuntia kuusi tuntia putkeen. Ja pysäyttää ajan, kadottaa paikan ja tehdä itsestään työkyvyttömän.


☊ ARCADE FIRE – READY TO START

Kesäfleda ja muita kesän merkkejä

Hups! Taisin puolivahingossa pitää muutaman päivän blogiloman. Olin kai elänyt loppukevään kiireiden aikaan niin tiukasti kiinni kamerassa ja tietokoneessa, että piti näemmä katkaista liian läheiseksi muodostunut symbioosi. Nyt on nukuttu, liehuttu ulkona ja puuhattu kaikenlaisia epäolennaisia asioita, joiden puuhaamiseen on varaa silloin kun ei ole kiire. Kyllä te tiedätte, unohduttu lueskelemaan jotain kaksi vuotta vanhaa lehteä ja tutkittu mitä eteisen ylähyllyille on aikoinaan tungettu (olisin oikeastaan mieluummin ollut tietämättä, koska vastaus on: helvetisti raksakamaa).

No mitä uutta auringon alla? Kaikenlaista, mutta aloitetaan tyylijutuista ja tukasta! Kävin kulman takana Dandyssa ja Marko pisti kesän kunniaksi päähän vähän enemmän vaaleaa. Tyvi on toki yhä tumma enkä tiedä huomaatteko suurta eroa entiseen, mutta omaan silmään ilme on paljon freesimpi nyt kun nuo kasvojen ympärillä olevat suortuvat on vaalennettu ja raitoja on muutenkin siellä sun täällä enemmän.

Olen ottanut käyttöön myös uudet aurinkolasit, jotka sain Trend Opticista tovi sitten. Jacques Marie Mage on ranskalaissyntyisen suunnittelijan Jerome Jacques Marie Magen perustama kehysmerkki, jonka koti on Los Angelesissa. Kehyksissä on todella kauniita yksityiskohtia, jotka ovat saaneet vaikutteita Art Decosta, American folkloresta ja La Belle Époquesta. Lasit ovat superlaadukkaat ja se näkyy ja tuntuu kaikin tavoin, varsinkin silloin kun pistää ne päähän ja tajuaa miten helppo ja hyvä niillä on nähdä.

Tykkään erityisesti siitä miten luksuksen määritelmä tuntuu muuttuneen viime vuosina: materiaalit ovat toki huippuluokkaisia ja kehykset valmistetaan numeroituina Limited Edition -sarjoina (omat lasini ovat numero 114/300 eli niitä on tehty tässä värissä vain 300 kappaletta). Mutta vielä enemmän arvostan sitä, että kehykset valmistetaan käsityönä Japanissa eettistä tarkastelua kestävissä olosuhteissa ja jokaisesta myydystä kehyksestä lahjoitetaan prosentti Pohjois-Amerikan luonnonpuistoille alueen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Danten pitkä kauluspaita on ollut kevään käytetyimpiä vaatekappaleita. Se sopii kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ja näyttää aina superhyvältä, voiko vaatteelta toivoa enempää? Ainiin, se ei myöskään rypisty, siksi olenkin pakannut sen mukaan myös kaikille reissuille. Se on hitusen lyhyt käytettäväksi mekkona, mutta kyllä sitä saa hellepäivänä huidella minimitoisssa, jos siltä tuntuu. Takaa se on kyllä reilusti pidempi, joten vilautteluvaara ei ole akuutti.

Meidän lähellä asuu kultainen noutaja, joka osuu paikalle sattumalta aina kun norkoilemme jossain kadunkulmassa kuvaamassa. Se tulee aina moikkailemaan ja hakemaan rapsutusta, niin liikuttava tyyppi. Omistaja odottelee tottuneesti vieressä, kun koira vaihtaa kuulumiset naapuruston kanssa.

Asusterintamalla mennään aika kepeissä kesätunnelmissa. Parin euron verkkokassi ajaa laukun asiaa niinä hetkinä kun ei ole mitään sen kummempaa kannettavaa. Rakastan noita nahkapunottuja sandaaleja, ne ovat jalassa niin pehmoiset, että toivoisin kaikkien kenkien tuntuvan tältä. Korkoa on just sen verran, että olemus saa ryhtiä ja sääret ylimääräisiä senttejä, eivätkä ne paina, vaikka kävelisi läpi kaupungin. Huomaan, että mukavuudenhalu vaan lisääntyy vuosien varrella – ei jaksa yhtään vaatteita tai kenkiä, joissa on hankalaa, hidasta tai ikävää liikkua. Ne ovat elämää varten, ei toisinpäin.

Suuret aurinkolasit ovat kyllä mitä täydellisin kesäasuste – ne suojaavat silmiä säteilyltä ja säästävät turhalta siristelyltä, mutta lisäksi ne piilottavat meikittömien kasvojen tummat silmänaluset ja saavat näyttämään filmitähdeltä. Viime viikkojen stressi sai ihon oireilemaan eikä sille tee mieli laittaa kuin aurinkosuojaa, joten filmitähtihämäykselle on tarvetta.

DANTE PITKÄ PAITA* DOTS
JACQUES MARIE MAGE AURINKOLASIT* TREND OPTIC
MUSTA VERKKOKASSI GRANIT
UNISA NAHKASANDAALIT* SOKOS
KORUT VINTAGE
*SAATU

Tukka hyvin, kaikki hyvin. Palataan pian muihin kuulumisiin! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on kaikki mallillaan.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Dark days

Päivän biisi on nimestään huolimatta melko letkeä ralli, jonka losangelesilainen indierockyhtye Local Natives levytti muutama vuosi sitten yhdessä The Cardigans -yhtyeestä tutun Nina Perssonin kanssa. Takuuvarma kappale raukean melankolian ystäville! Dark days in the summer on ihanasti sanottu. Ehkä meillä kaikilla on ollut sellaisia kesiä, kun aurinko paistaa ja linnut istuvat lauleskelemassa puissa, mutta omassa päässä riehuu myrsky. Tiedän niistä päänsisäisistä myrskyistä vähän liikaakin, onneksi tänä vuonna lienee luvassa ihan iisi kesä.


☊ LOCAL NATIVES – DARK DAYS (FEAT. NINA PERSSON)

Vegaanista intialaista kesäiltoihin

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Verso Food

Alkukesään kuuluu spontaanit kemut, illanistujaiset, milloin mistäkin syystä pystyyn pistetyt pikkupippalot. Välillä juhlitaan valmistumisia, uusia asuntoja tai uusia elämänvaiheita, toisinaan ihan vaan sitä, että olemme kaikki jälleen kerran selvinneet yhdestä talvesta. Kun tekee ruokaa isommalle porukalle, vegaaniset vaihtoehdot ovat helpoimmat, sillä ne sopivat varmimmin kaikille. Ystäväpiiriin kuuluu niin sekasyöjiä, kasvissyöjiä, maitotuotteita vältteleviä kasvissyöjiä kuin vegaaneja, ja melkein kaikki ei-vegaaneistakin ovat kiinnostuneita vähintäänkin vähentämään maito- ja lihatuotteiden kulutusta, joten vegaaninen ruoka otetaan poikkeuksetta ilolla vastaan. Niinpä mekin olemme löytäneet itsemme yhä useammin tekemästä tutuista safkoista vegaanisia versioita. Mikä parasta, ne ovat monesti todella hyviä, sillä kauppojen hyllyillä alkaa olla tosi maukkaita ja toimivia vegaanituotteita.

Rentoihin kemuihin tai illanistujaisiin kuuluu myös se, ettei keittiössä tarvitse häärätä koko iltaa, vaan safka valmistuu vaivattomasti. Siksi suosin monesti helppoja ruokia, joita voi tehdä kerralla ison padallisen: pata nostetaan keskelle pöytää, kaikki saavat syödäkseen ja ovat onnellisia.

Intialainen keittiö on yksi meidän molempien suosikeista, niinpä päätin kokeilla tehdä perinteisen tomaatti-kermakastikkeen Verso Foodin uusien härkäpapupyörykoiden kaveriksi. Yhdistelmästä syntyy vegaaninen versio tutusta malai koftasta, pyörykästä joka sisältää usein perunoiden ja kasvisten lisäksi intialaista paneer-juustoa. Runsaasti kasviproteiinia ja kuitua sisältävät härkäpapupallerot ovat asteen ravitsevammat.

Härkis on monille varmasti jo tuttu tuote? Sen kaveriksi kauppojen hyllyille on saapunut Härkis® Original Pyörykkä ja hiukan mausteisempi Härkis® Kofta Pyörykkä, joka sopii makumaailmaltaan intialaiseen ruokaan täydellisesti. Myönnän, pyöryköitä hiukan maisteltiin jo ennen kuin ne päätyivät pannulle, hyviä kun ovat.

Lämmitystä vaille valmiit, suomalaisesta härkäpavusta valmistetut pyörykät ovat ehkä maailman helpoin tapa lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossa ja korvata lihaa – maustettuja Kofta-pyöryköitä voi vetää vaikka sellaisenaan, dipattuna hummukseen. Kesällä aion grillata niitä. Mutta nyt malai koftan vegaaniversioon, jonka teimme ystäville muutama päivä sitten!

Kuten aina, ohjeeni ovat suuntaa-antavia. En itsekään koskaan noudata ruokaohjeita kirjaimellisesti, vaan sovellan sen mukaan mitä kaapista löytyy ja mitä tekee mieli. Tuoreen chilin voi korvata kuivalla, kaurakerman voi korvata kookosmaidolla, maustaessa kannattaa maistella ja tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalta. Määrät kannattaa mitoittaa syöjien ja nälän mukaan. Tämän ohjeen suurpiirteisellä määrällä ruokkii noin neljä. Myös riisi, raitakastike ja leipä täyttävät vatsaa.

HÄRKISPULLAT TOMAATTI-KERMAKASTIKKEESSA

Kaksi pakettia Härkis® Kofta Pyörykkää
Purkillinen kaurakermaa
Kourallinen cashew-pähkinöitä
Muutama tomaatti
Pari sipulia
Valkosipulia
Tuore chili
Tuore inkivääri

1-2 tl kuivattua korianteria
1-2 tl juustokuminaa
1-2 tl garam masalaa
1-2 tl kurkumaa
Mustapippuria
Suolaa
Ripaus sokeria

Tarjoiluun:
Tuore korianteri
Basmatiriisi
Leipää

VEGAANINEN RAITAKASTIKE

Kasvispohjainen jugurtti (me käytimme kaurasta tehtyä creme fraichea, koska sitä oli kaapissa)
Tuore kurkku
Mausteita oman maun mukaan:
Tuore korianteri
Tuore minttu
Juustokumina
Cayennepippuri
Mustapippuri
Suola

Safkan valmistusvaiheet

Laita vesi kiehumaan riisiä varten ja hoitele riisin keittäminen siinä sivussa kun kastike valmistuu – tai delegoi se vieraalle, joka on kuitenkin nälkäinen ja auttaa mielellään.

Silppua tomaatit, chili, sipuli ja valkosipuli pieneksi hakkelukseksi. Jauha cashew-pähkinät murusiksi morttelilla, tehosekoittimella tai murskaamalla ne leivinpaperin välissä vaikka kaulimen avulla. Raasta inkivääriä parin teelusikallisen verran.

Kuumenna pannu tilkalla öljyä ja laita sipulit tirisemään. Lisää chili ja inkivääri, sitten tomaatit. Kun sipulit ovat kuullottuneet ja tomaatit pehmentyneet, lisää kaurakerma ja cashew-pähkinämuruset. Pidä lämpö tasaisena ja melko matalana, soossi saa kypsyä hissuksiin.

Sitten voit aloittaa maustamisen. Jos et ole ennen tehnyt intialaista ruokaa, maustaessa kannattaa harjoittaa malttia: laita ensin teelusikallinen sitä ja toinen tätä, ja lisää sitten sen mukaan miten mausteisen lopputuloksen tahdot. Me laitamme kaikkea pal-jon, koska tykkäämme, että makua saa olla. Tomaatti-kermakastikkeesta ei muuten tule kovin tulinen, paitsi jos laitat chiliä reilummalla kädellä.

Välivinkki: Jos kastikkeesta haluaa tasaisen, sen voi käyttää tehosekoittimen kautta, mutta itse tykkäämme vähän ronskimmasta jäljestä, jossa on purutuntumaa ja sattumia.

Härkispyöryköitä ei tarvitse kypsentää, ainoastaan lämmittää, joten pistä ne omalle pannulleen lämpenemään kun kastike alkaa olla valmis. Nopeasti kuumaksi, sitten pyörykät voikin nostella kastikkeen sekaan ja safka on valmis pistettäväksi nälkäisten eteen pöytään.

Raitan valmistusvaiheet

Pilko kurkku, lisää jugurttiin, sekoita ja mausta oman maun mukaan. Tämän voi tehdä vaikka valmiiksi hyvissä ajoin etukäteen ja jättää vetäytymään jääkaappiin. Jos jugurttisi on kovin valuvaa, voit ennen raitan tekemistä valuuttaa siitä nesteitä pois.

Kuuma vinkki: saat vaihtelua raitaan vaihtamalla kurkun hunajameloniin.

Jos muuten epäilyttää miten kasvipohjaiset jugurtit toimivat raitassa, voin kertoa että mausteet peittävät hyvin soijan tai kauran maun. Paljon minttua ja korianteria vaan sekaan niin kukaan ei edes arvaa, että raita on vegaanista.

Tuli muuten ihan superhyvää! Ehdottomasti jatkoon. Kertokaa jos kokeilette, haluan tietää mitä tykkäätte.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Vielä pari päivää

Nappasin nämä kuvat työhuoneessa torkkuvista koirista eilen. Ei ihme, että viihtyvät siellä: se on tällä hetkellä asunnon suunnilleen ainoa mitenkuten siisti nurkka. Jep, emme ole ehtineet sotkea työhuonetta, kun ollut kiire aiheuttaa kaaos kaikkiin muihin huoneisiin. Keskellä olohuoneen lattiaa seisoo ylimääräinen pöytä, keittiön kaikki pinnat ovat täynnä likaisia astioita, vaatehuoneesta on huitaistu vaatteet hyllyltä lattialle kun oli pukiessa hiukan hoppu. Hoen itselleni: vielä pari päivää, vielä pari päivää. Vielä pari päivää tätä härdelliä, niin päivät hiljenevät ja ehdin taas kaikkea sitä mihin ei ole riittänyt aikaa nyt.

Kuumat päivät ovat saaneet koirat ottamaan iisisti, ne nukkuvat milloin missäkin aurinkoläntissä ja välillä kuuluu haukotus, kun joku herää kääntämään kylkeään. Lempipaikka tällä hetkellä on työhuoneen sohva, jonka kulmaa aurinko lämmittää ilmeisesti juuri sopivalla tavalla. Juno-koiralla on tanorexian ohella myös uusi harrastus nimeltä parvekekyttääminen. Koira ei ole kolmeen vuoteen reagoinut mitenkään siihen, että asunnossa on parveke, vaikka ovea on toki pidetty ennenkin auki. Pari päivää sitten se yhtäkkiä havahtui tämän riemastuttavan konseptin olemassaoloon ja sen jälkeen se on löytynyt vähän liian usein parvekkeelta haukkumasta kadulla kulkeville koirille niin että koko Tehtaankatu raikaa. Anteeksi, naapurit. Koirani on parvekekyttääjä.

Kävelen rantaan aina Merisatamanrannan kirsikkapuiden kautta. Niiden kukinta on niin lyhytaikainen ilo, että siitä on otettava kaikki irti. En muista milloin olisi viimeksi ollut niiden kukinnan aikoihin näin mykistävän lämmintä! Vähän harmittaa, että olen ollut nämä päivät niin kiinni töissä ja dediksissä, mutta sitten taas toisaalta haluan luottaa siihen, että näitä kerrankin riittää vielä moneksi kesäkuukaudeksi. Kaikkihan on vasta alussa.

Koirat ovat omineet itselleen vieraspeiton, tykkäävät tehdä siihen yhteisen mäyräkoirapesän. Hellepäivätkään eivät ole liian kuumat mäyräkoirapesälle, jossain vaiheessa ne aina kaivautuvat untuvan uumeniin. En ymmärrä, mutta ei kai tarvitsekaan. Kun pesä on valmis, sen sisältä luodaan talouden työtätekeviin jäseniin vaativia tuijotuksia tavalla, jonka vain kaiken elämältä saanut luolakoira hallitsee. Että täällä pesässä on muuten kaikki mallillaan, mutta, anteeksi tarjoilija, nakkitarjoilu ei pelaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Kosketan kuun pintaa

Kaupallisessa yhteistyössä Lapponia, sisältää arvonnan

Yksi kevään kiintoisimmista projekteista tipahti työpöydälläni tovi sitten, kun sain kuulla silloin vielä salaisen uutisen, että Martin Bergström on liittynyt Lapponian nimekkäiden korusuunnittelijoiden joukkoon. Ruotsalaisella suunnittelijalla on juuria myös Suomessa, sillä hän asuu ja työskentelee puoliksi Helsingissä. Bergström on moderni multilahjakkuus, joka on suunnitellut muotimallistoja, sisustuksia ja kalusteita, kuvittanut ja stailannut, työskennellyt teatterin ja lavastustaiteen parissa ja tehnyt kaiken omalla tyylillään, joka kyseenalaistaa kertakäyttökulttuurin ja ammentaa satoja vuosia vanhoista valmistustekniikoista. Yhteistyö Lapponian kanssa on suunnittelijalle varmasti luonteva askel, sillä molemmat tunnetaan rohkeasta muotoilustaan.

Tykkään kovasti Bergströmin tekemisistä ja olin yhteistyöuutisesta valmiiksi innoissani, mutta sitten näin ensimmäisen hänen suunnittelemensa Lapponia-kokoelman ja rintani oli haljeta. Korut ovat voimakkaita ja orgaanisia, lähes abstrakteja, enemmän hopeasta sorvattuja taideteoksia kuin koruja. Oksidoitu pinta saa aikaan sävyvaihtelut, jotka korostavat pinnan rosoisuutta. Korut näyttävät samaan aikaan siltä, etteivät ne ole tästä maailmasta että siltä, että ne olisi voitu kaivaa jostain maan uumenista, tiivistyneenä vuosituhansien aikana ytimeen, jonne valo ei ole koskaan päässyt.

The Kuu Collection -kokoelma on saanut inspiraationsa kalpeasta kuusta ja pohjoisen tummista taivaista. Kuu on kuulemma kiehtonut Bergströmiä aina:

Se on mystinen elementti, joka vaikuttaa suuresti arkeemme. Kuu säestää vuorovesien jatkuvaa vaihtelua, vuodenaikoja ja tunnelmia, jotka vaikuttavat elämään maapallolla enemmän kuin ymmärrämme.

Allekirjoitan. Ihanaa, että Lapponian avaruusteema jatkuu – varsinkin niin kauniilla koruilla, että avaruustutkijaa hengästyttää.

Ehkä muistattekin, että aloitin viime joulukuussa yhteistyön Lapponian kanssa avaruusaiheisen korukokoelman tiimoilta. Viimeistään silloin tajusin, että aitoihin koruihin kannattaa panostaa. En muutenkaan ole teinivuosista toivuttuani ollut rihkaman ystävä. Olen viime vuosina luottanut koruhankinnoissa aitoihin materiaaleihin kuten hopeaan, ja valinnut pieneen korukokoelmaani vain sellaisia koruja, joita voi käyttää vuosia, mieluiten loppuelämän. Siellä on pientä ja siroa, suurta ja massiivista, vintagekoruja ja uutta – erilaisia koruja erilaisiin tilanteisiin. Ja kuten muissakin pukeutumiseen ja asustamiseen liittyvissä hankinnoissa, myös koruissa alkuperä ja tuotantoon liittyvät olosuhteet ovat alkaneet kiinnostaa.

Kerroinkin viimeksi, että Lapponia kuuluu niihin harvoihin suomalaisyrityksiin, joiden tuotanto on yhä täällä: Lapponia valmistaa kaikki korunsa käsityönä omassa Helsingissä sijaitsevassa tehtaassaan. Pääsin viime syksynä vierailemaan paikan päällä ja pää meinasi räjähtää, kun näin omin silmin seppien salin: se on täynnä viherkasveja, työkaluja ja suuria työpöytiä, joiden äärellä korusepät sorvaavat, takovat ja puristavat hopeasta ja kullasta muotoja. Muottien valmistus ja korujen valaminen tapahtuu nurkan takana omissa saleissaan ja jokaisesta työvaiheesta vastaavat siihen erikoistuneet käsityöammattilaiset. Korut on tehty kierrätetystä hopeasta ja kullasta ja ne kestävät hyvin huollettuna omistajansa koko loppuelämän, siirtyäkseen sen jälkeen seuraavien sukupolvien iloksi. Tällä ei todellakaan ole mitään tekemistä kertakäyttömuodin kanssa.

Lapponiasta puhuessa tekee aina mieli ottaa puheeksi firman yli 50-vuotinen historia, sillä Lapponia on tehnyt kaikki viimeisten vuosikymmenten cooleimmat korut. Monet ovat niittäneet kansainvälistäkin mainetta, kuten Yoko Onon tunnetuksi tekemä akryylistä ja hopeasta valmistettu pallosormus tai Planetaariset laaksot -kaulakoru, jota Prinsessa Leia käytti ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa vuonna 1977. Se tuli viime syksynä juhlavuoden kunniaksi uudelleen tuotantoon ja näyttää yhä ajankohtaiselta – siitä tunnistaa ajattoman muotoilun.

Mutta mennään Bergströmin suunnittelemiin uutuuksiin. The Kuu Collection -kokoelman korut eivät ole muutenkaan ihan konventionaalisia ja ne onkin tarkoitettu puettavaksi ja yhdisteltäväksi vapaasti omalla tyylillään. Kokoelmaan kuuluu esimerkiksi viisi erikseen myytävää korvakorua, joita käyttää yksitellen tai yhdistellä mielensä mukaan saman tai eri korviksen kanssa.

Martin Bergströmin suunnittelemien korujen lisäksi kokoelmaan kuuluu Lapponian ikoninen ketju, jonka on suunnitellut Björn Weckström, Lapponian muotokielen luonut korutaiteilija ja kuvanveistäjä. Se on Bergströmin tapa kunnioittaa Lapponian perintöä ja Weckströmin työtä samalla, kun Lapponia menee taas uuden malliston myötä isoin harppauksin eteenpäin. Juttelin tästä juuri ystäväni Mikon kanssa, joka sanoi osuvasti: rakastan, että kerrankin suomalainen firma ei vaan roiku siinä mitä joskus oli jonkun muun tekemänä tai sanomana, vaan menee etiäppäin niin että ryminä käy. Just niin!

Hopeinen kaulakoru on kokoelman suurin ja kaunein, kuin taideteos jota voi kantaa kaulassaan. Näyttävän korun yhdistäminen yksinkertaiseen vaatteeseen on helpoin tapa pukeutua juhlaan, mutta en tiedä raaskisinko pitää näin huikean kaunista korua pelkässä juhlakäytössä. Halusimme muutenkin Jarnon kanssa näissä kuvissa näyttää miten Bergströmin suunnittelemat korut istuvat melko rentojen, arkistenkin vaatteiden kanssa – t-paidan, simppelin topin, villapaidan, farkkujen. Näissä oksidioiduissa hopeakoruissa on sen verran asennetta, että ne toimivat minusta kaikkein ihanimmin juuri näin.

Tikkumallinen korvakoru on superhieno. Parhaiten se pääsee tietysti oikeuksiinsa sitomalla hiukset kiinni, mutta tykkään myös siitä miten se vilahtelee avonnaisten hiusten lomasta tai hatun alta.

Rannekoru on henkilökohtainen suosikkini tästä kokoelmasta: se solahtaa ranteeseen kuin kuuluisi siihen. Pidän siitä miten se liikahtelee eleiden mukana, valahtaa ranteeseen tai kyynärvarteen.

Kokoelmaan kuuluu myös toinen kaulakoru, joka on hiukan hiljaisempi. Toimii hyvin t-paidan kanssa: yksinkertaiset t-paita- ja farkkuasut näyttävät kaikkein eleganteimmilta, kun niihin yhdistää aitoja hopea- tai kultakoruja.

Kokoelmaan kuuluu useampi pyöreä rengasmainen korvis: on minirengas, keskikokoinen ja suuri. Kuvissa minulla on renkaista pienin, se on minimalistinen olematta yhtään tylsä.

Tykkään myös kovasti tästä korvakorusta, joka näyttää ihan kuun pinnalta pudonneelta palaselta. Toiseen korvaan voisi pujottaa tikkumallisen korun.

Nämä suuret renkaat olisivat ihanat pitkän mustan hellemekon parina. Hankkisin ehdottomasti kaksi, vaikka rengas on yksinäänkin näyttävä. Tässä voisi oikeastaan olla tämän kesän tyylilinja: kaikista yksityiskohdista riisuttuja mustia hellevaatteita ja Martinin rosoiset korut. Jalkaan simppelit sandaalit.

Vielä kerran se suurin ja kaunein – emme malttaneet lopettaa sen kuvaamista kun se säkenöi niin kauniisti ilta-auringossa. Tämä ylläoleva kuva on suosikkini koko kuvasarjasta.

Jos aidot korut kiehtovat, nyt kannattaa piipahtaa Instagramini (@stellaharasek) puolella, sillä sieltä löytyy nyt koruarvonta! Jaossa on 100€ lahjakortti Lapponian verkkokauppaan, jonka arvon onnekkaalle voittajalle perjantaina 18. toukokuuta – ei siis muuta kuin Instagramin puolelle osallistumaan.

Kertokaapa vielä: mitäs tykkäätte koruista? Mikä teitä on inspiroinut korurintamalla viime aikoina?

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Arkistojen aarteet ~ Tyylisäännöt

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran keväällä 2008 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Viime syksynä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tunnisteen alta löydät muita vanhoja juttuja.

Mies on paennut sohvan nurkkaan ja seuraa kahvikuppi kädessä epätoivoisia yrityksiäni löytää päällepantavaa. Farkut eivät tunnu tänään oikealta, joten vaihdan ne minihameeseen. Sitten tajuan, että harmaa tyköistuva t-paita on aivan väärä seuralainen minihameelle ja korvaan sen väljällä neuleella. Mitä vikaa siinä tiukassa t-paidassa oli? mies kysyy toiveikkaana ja katuu välittömästi kysymystään, kun tiedustelen kiukkuisena miten ihmeessä voisin käyttää tyköistuvaa t-paitaa lyhyen minihameen kanssa.

Jokaisella naisella on omia pukeutumiseen liittyviä sääntöjä, jotka saavat miehet hämmennyksiin – tässä omani.

1 ~ Jos asukokonaisuuden alaosa on tiukka, yläosan on oltava selvästi väljempi, ja toisinpäin. Tämä on tietysti vanha tyyliniksi, joka on sittemmin korvattu uudella tyyliniksillä, jonka mukaan on todellakin ok pukeutua esimerkiksi kokonaan väljään. Itsehän en tälläiseen radikalismiin veny, tasapainon pitää säilyä. Ainoana poikkeuksena on tiukka mekko, jonka päälle on puettu väljä neuletakki – mutta silloinkin on se kontrasti.

2 ~ Jos paidassa on kaulus, hiukset eivät voi olla auki. Jos solisluiden tietämillä on sekä kaulusta että hiuksia, vaikutelmasta tulee sekava. Mahdoton yhtälö. Mahdoton.

3 ~ Jos päässä on hattu, kaulassa tai korvissa ei voi olla koruja. Muuten tulee liian laitettu olo. Tämä sääntö saattaa liittyä tilanteisiin, joissa käytän hattuja: omistan vain poikamaisia lakkeja, jotka löytävät tiensä päähäni sellaisina päivinä, kun hiukseni eivät ole suostuneet minkäänlaiseen yhteistyöhön, mistä kostoksi olen jättänyt myös meikit laittamatta ja vetänyt kasvoille vain mahdollisimman suuret aurinkolasit. Myös aurinkolasien ja hatun yhdistelmä on ongelmallinen, mutta tälläisinä päivinä on pakko joustaa jostain.

4 ~ Jos hiukset ovat auki, ei voi käyttää silmälaseja. Tästä pääsin hiukan yli kun aikoinaan leikkasin pitkät hiukseni lyhyemmäksi, eikä sääntö ole enää lainkaan niin ehdoton. Edelleen kuitenkin huomaan pitäväni hiuksiani töissä mieluiten kiinni, koska käytän työskennellessäni silmälaseja.

5 ~ Silmälasit ja korvakorut = ei ei ei. Silmälasit ja korvakorut eivät tule toimeen keskenään. Too much happening around the ear area.

Mikä on muuttunut näin kymmenen vuotta myöhemmin? Oikeastaan kaikki. Sääntöjä on yhä, mutta ne ovat aivan toiset. Ehkä teenkin päivitetyn listan vuoden 2018 tapaan! 

Viidakon tummaa taikaa

Yhteistyössä Naturelle, sisältää alennuskoodin

Aah! Saan vihdoin tarttua aiheeseen, joka on syyhyttänyt sormiani jo tovin, nimittäin miamilaiseen luonnonkosmetiikkasarjaan nimeltä Lilfox, joka saapui joku aika sitten Naturellen hyllyihin. Ihanaa, että maailmalla kuhinaa aiheuttanut sarja on vihdoin saatavilla Suomestakin. Lilfoxin ympärillä leijuu vienoa taikaa, joka on helpompi kokea kuin selittää, mutta teen parhaani.

Sarjan perustaja Alexis Rose on sertifioitu aromaterapeutti ja eteeristen öljyjen kouluttaja, jolla on takanaan satoja koulutustunteja – hän siis todella tietää mitä tekee. Kun valmistaa kosmetiikkaa, ei riitä, että tuntee raaka-aineet ja tietää miten ne vaikuttavat ihoon, vaan täytyy ymmärtää myös kuinka isoina pitoisuuksina iho kestää niitä ja miten niistä sekoitetaan toimivia tuotteita, joissa aktiiviset ainesosat saavat toisistaan synergiaa eikä mitään ole liikaa tai liian vähän.

Alexis on luonut jokaisen tuotteen itse ja ne valmistetaan käsin hänen omassa Miamissa sijaitsevassa studiossaan. Tälläisten artesaanisarjojen kohdalla ei tarvitse olla huolissaan tuotannon ekologisista tai eettisistä aspekteista. Alexis itse kutsuu valmistuslaboratoriotaan kasvitieteelliseksi apteekiksi, mikä ei ole kovin kaukana totuudesta, sillä tuotteiden tehokkaat raaka-aineet on yhdistetty tarkoituksenmukaisiksi cocktaileiksi, joilla voi ihon kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäksi taklata täsmäongelmia.

Madame Fox on yhdistänyt sarjassa kaikki intohimonsa: rakkauden luonnonkosmetiikkaan, luomulaatuiset kasviuutteet ja maan kristallit. Jep, luit oikein: esimerkiksi ruusukvartsi ja ametisti tuovat tuotteisiin omaa parantavaa energiaansa. Itsehän olen ollut lapsesta saakka kivihihhuli ja kantanut taskuissani onnenkiviä, joten otin tämän yksityiskohdan vastaan suurella riemulla. Ei kaiken tarvitse aina olla niin vakavaa!

Unohdetaan hetkeksi kivet, kauniit pakkaukset ja lumoavat tuotenimet (kuten Amazon After Dark ja Jungle Glow) ja keskitytään purnukoiden sisältöön, se on nimittäin enemmän kuin kunnossa. Raaka-aineista löytyy villiviljeltyjen kasvien uutteita, mineraaleja, savea ja eteeristen öljyjen tislaamisen sivutuotteena saatuja hydrosoleja, eli lääkinnällisiä kukkais- ja yrttivesiä. Tuotteet eivät sisällä mitään teknisiä täyteaineita, vaan kaikki on täyttä tavaraa. Se tarkoittaa, ettet maksa mistään turhasta: tuotteet ovat varsinaisia tehopakkauksia täynnä ihoa ravitsevia, kosteuttavia ja hoitavia raaka-aineita. Monet sarjan tuotteista soveltuvat myös ongelmaiholle, kuten rosacealle, atopialle ja aknelle.

Jos sarjaa pitäisi verrata johonkin toiseen, Lilfox voisi olla ansaittua kulttimainetta nauttivan May Lindstromin edullisempi pikkusisar. May Lindstromin lailla Lilfoxin tuotteet ovat erilaisia balsameita, öljycocktaileja ja jauheita, joista monia voi käyttää useammalla kuin yhdellä tavalla. Hinnat vaan ovat tuntuvasti edullisemmat, vaikka raaka-aineidensa puolesta Lilfox ei häviä ollenkaan hintavammille sisarilleen.

Mennäänpä tuotteisiin, jotka valitsin testiin. Kuvat on muuten otettu Marrakechissa taannoisen matkamme varrelta. Pakkaan usein reissuille tietyn sarjan tuotteita, koska tien päällä on helppo keskittyä yhteen sarjaan kerrallaan ja hahmottaa miten ne toimivat.

Lilfoxin öljycockailit ovat lyömättömät, joten aloitetaan niistä. Prickly Pear Illuminating Beauty Nectar on heleyttävä kasvoöljy – suoraan käännettynä kauneusnektari – joka sopii kaikille ihotyypeille, myös epäpuhtauksiin taipuvaiselle, hormonaalisesti reaktiiviselle ja muutoin herkälle iholle.

Olen käyttänyt nopeasti imeytyvää öljyä tehokkaana yöhoitona: se kirkastaa ihoa, siloittaa pieniä pintajuonteita ja rauhoittaa tulehdustiloja. Heleyttävä vaikutus tulee nektarin sisältämästä kaktusviikunaöljystä, jonka erittäin korkea E-vitamiinipitoisuus on tuonut sille maineen ihmeöljynä. Lilfoxin käyttämä kaktusviikunaöljy on peräisin luomusertifioidulta marokkolaistilalta, jolla siemenet kerätään käsin ja kylmäpuristetaan tuoreeksi, ravintopitoiseksi öljyksi. Granaattiomenan- ja vadelmansiemenöljyt sisältävät ihoa uudistavia antioksidantteja. Viimeinen silaus tulee brasilialaisesta turmaliinikristalleista, johon liittyy hurmaava tarina: egyptiläisen legendan mukaan turmaliinin värit ovat syntyneet, kun turmaliini on tehnyt pitkän matkan maan uumenista kohti aurinkoa sateenkaarta pitkin, jolloin sateenkaaren kaikki sävyt ovat tarttuneet siihen.

Tumma tuoksu huumaa ainakin jasmiinia rakastavat, sillä nektarissa on kahden eri jasmiinilajikkeen eteeristä öljyä ja niiden lisäksi santelipuuta, verigreippiä sekä bergamottia.

Seabuck + Neroli Face Nectar voitti minut puolelleen heti kun avasin putelin ensimmäisen kerran. Olen sitrustuoksujen suuri ystävä ja tässä appelsiinikukkaisessa öljyssä pirskahtelee verigreippi – sopii erittäin hyvin unisiin aamuihin. Greippi ei suinkaan ole mukana tuoksunsa, vaan antibakteeristen ominaisuuksiensa vuoksi, mutta sitruksinen tuoksu on iso plussa.

Nuorentava kasvonektari sopii kaikille ihotyypeille, mutta on erityisesti tukkoisen, stressaantuneen, ikääntyvän, ärsyytyneen tai aknesta kärsivän ihon täsmätuote. Se rauhoittaa, syväkosteuttaa ja uudistaa, tehden ihosta hehkuvamman ja kiinteämmän. Nektarin pääraaka-aine on tyrniöljy, jonka sisältämä retinoli tasapainottaa talirauhasen toimintaa ja rauhoittaa tehokkaasti tulehtuneen ihon.

Nektari on todellinen ravintopommi, sillä se sisältää tyrniöljyn lisäksi passionhedelmänsiemenöljyä, cameliaöljyä, hampunsiemenöljyä, viinirypäleensiemenöljyä, arganöljyä, vadelmansiemenöljyä, meloninsiemenöljyä ja granaattiomenansiemenöljyä. Syväkosteuttava cocktail vahvistaa, kirkastaa, pehmentää ja siloittaa, kiihdyttää solujen uusiutumista, puhdistaa tukkoista ihoa ja ehkäisee epäpuhtauksia ja tulehduksia. Nektari myös suojaa ilmansaasteita vastaan ja rauhoittaa ihon esimerkiksi auringossa olemisen jälkeen. Kaikilla nektarin öljyillä on omat tehtävänsä, mutta nostetaan sieltä erityisesti cameliaöljy, jonka A- ja E-vitamiinit tekevät siitä loistavan anti-age -tuotteen ja rasvahapot sitovat kosteutta ihoon.

Laiska kosmetiikanystävä, joka ei jaksa seistä peilin edessä varsinkaan aamuisin kovinkaan kauan, arvostaa erityisesti sitä, että nektari imeytyy ihoon nopeasti: iho on jo muutama minuutti myöhemmin tasainen, kosteutettu ja pinnaltaan mattainen, melkein puuterinen. Toimii hyvin meikinkin alla, vaikka ihaninta on tietysti antaa ihon hengittää tälläisen käsittelyn jälkeen.

Tuotteet on pakattu mustiin miron-lasisiin pulloihin ja purkkeihin, jotka suojaavat kallisarvoista sisältöä valolta ja UV-säteilyltä ja parantaa raaka-aineiden säilyvyyttä.

Kalahari Brightning Eye Serum -silmänympärysseerumi on ravintorikas sekoitus ruusu- ja santelipuuöljyjä, jotka virkistävät ja kosteuttavat silmänympärysihoa, häivyttävät tummia silmänalusia ja pehmittävät juonteita. Roll-on -pulloon pakattu öljyseerumi on hellävarainen, mutta tehokas. Epäilin kyllä aluksi tuotteen tehoa sen kevyen koostumuksen vuoksi – olen niin tottunut levittämään silmänympärysiholle voiteita, että tuntui, ettei ohuessa öljyseerumissa riitä jytyä yli kolmekymppisen tarpeisiin. Tuote osoitti minut vääräksi, sillä säännöllisellä käytöllä eron on kyllä huomannut: silmänympärysihon rakenne on vahvistunut, ilme on virkistynyt ja tummat aluset vaalentuneet.

Pakko kehua tuotteen helppokäyttöisyyttä: ei voi olla helpompaa tapaa levittää öljyseerumi kuin rullata se iholle! Rulla levittää juuri sopivan määrän seerumia, rullaaminen parantaa sen imeytymistä ja hieroo samalla kevyesti herkkää silmänympärysihoa. Loistava reissutuote, joka on jäänyt kyllä vakikäyttöön Marokon matkan jälkeenkin.

Aphrodite Rose Toning Mist on ylellinen kasvovesi, joka sisältää ranskalaisen artesaanitislaamon valmistamaa luomuruusvettä ja – kyllä – ruusukvartsia. Ne on valittu myös energeettisten ominaisuuksien vuoksi, sillä ne auttavat avaamaan sydänchakraa ja lisäävät elämäniloa ja luovaa energiaa. Tänne kaikki vaan, kiitos! Kivihippi tykkää siitä kuinka ruusukvartsihippuset helisevät pullossa kun sitä ravistaa, mutta vielä enemmän siitä kuinka kosteutetuksi ja hehkuvaksi kasvovesi jättää ihon. Viilentävä ja virkistävä kasvovesi sopii kaikille ihotyypeille, erityisesti kuivalle, herkälle ja ikääntyvälle iholle – ja tasapainottavien ominaisuuksiensa ansiosta myös couperosalle.

Ruusun kerrotaan omaavan korkeimman värähtelytaajuuden kaikista maailman kasveista.

Olen tämän kasvoveden myötä vihdoin oppinut mihin kaikkeen kasvovettä voi ja kannattaa käyttää. Kasvovesi edesauttaa kasvoöljyjen nopeaa imeytymistä: suihkautan siis aamuin illoin kasvoille ensin kasvovettä, ja sitten vasta levitän seerumin. Kasvovettä voi myös käyttää veden sijaan notkistamaan sarjan jauhemaiset kasvonaamiot käyttövalmiuteen ja sillä voi tehostaa naamion vaikutusta suihkuttelemalla sitä naamion päälle kun se kuivuu. Ja toki suihkin kasvovettä muutenkin päivien mittaan, kun iho tuntuu kiristävältä tai väsyneeltä tai kaipaan muuten vaan pientä freesausta.

Amazon After Dark Cleansing Balm -puhdistusbalmi on yksi ehdottomista suosikkituotteistani. Ensinnäkin rakastan tuota nimeä, Amazon after dark, voiko olla taianomaisempaa? Tulee mieleen kuuma keinuva pimeys, jossa vallitsee sakea tuoksu ja hypnoottinen siritys (ja joku ihana puumaja, jonka korkeuksissa viettäisin yöni turvallisen etäisyyden päässä kaikista viidakko-otuksista).

Puhdistusbalmi sulaa iholla vesitilkan avulla kermaiseksi emulsioksi, joka puhdistaa iholta meikin, päivän aikana kertyneet saasteet ja stressin. Iholle jää ohut kerros ravitsevaa öljyä, joka sitoo kosteuden ihoon. En suosittele tätä siis heille, jotka pitävät narskuvan puhtaan tuntuisesta ihosta, tästä jää enemmänkin trooppinen fiilis kuin olisi juuri tarponut viidakon läpi sadeputouksen ääreen. Itse tykkään kostean näköisestä ihosta (olisipa suomenkielessä jokin käännös sanalle dewy) joten tuote sopii minulle paremmin kuin hyvin.

Balmi sisältää antibakteerisen murumuruvoin lisäksi mm. passionhedelmänsiemenöljyä, mangovoita, cameliaöljyä, ruusunmarjaa ja hibiskusta, joka hillitsee tulehduksia ja tekee ihosta kimmoisan.

Myös puhdistusbalmi tuote sopii kaikille ihotyypeille, erityisesti kuivalle, ikääntyvälle, stressaantuneelle, akneen taipuvaiselle ja tukkoiselle iholle. Se on päässyt kevään mittaan useamman kerran pelastustehtäviin, sillä ihoni on oireillut viime aikoina kaikenlaisilla näpyillä ja punoittavilla läikillä. Hellävarainen, mutta tehokas balmi on ollut oikuttelevan ihon tarpeisiin just täydellinen.

Tätä on muuten myös ystäväni Katja hehkuttanut blogissaan (kuten toki muitakin Lilfoxin tuotteita).

Nyt korvat hörölle, jos ihosi on talvikuukausien jäljiltä samea ja kaipaa hehkua. Jungle Glow Cleanser + Mask yhdistää puhdistusaineen, kuorinnan ja naamion todella tehokkaalla tavalla. Se on ylläolevassa kuvassa tuo ylin hunajaisen näköinen herkku, ja hunajaa siinä onkin: Havaijin sademetsien raakahunaja kosteuttaa ihoa ja tekee siitä kimmoisan ja täyteläisen. Kuten vuosituhansien ajan on tiedetty, hunaja tekee hyvää iholle, sillä sen sisältämät runsaat entsyymit tasoittavat, kirkastavat ja parantavat ihoa ja ehkäisevät ongelmien syntymistä. Silkkisessä sekoituksessa on hunajan lisäksi Amazonin mineraalirikasta valkoista savea ja raakakaakaota, jotka stimuloivat verenkiertoa ja tekevät ihosta raikkaan ja kuulaan.

Jungle Glow‘n huumaava tuoksu on pakko mainita: se on aika vahva ja peräisin kaakaosta, nerolista, bergamotista, verigreipistä ja ylang ylangin eteerisistä öljyistä. Tulee fiilis, että nyt levitän iholle jotain ikiaikaista taikaa, ja siltä se vähän vaikuttaakin: ihosta tulee nimittäin todella kirkas ja hehkuva! Tehokkain naamio, jota olen testannut hetkeen – vaikutuksen todella huomaa heti.

Olen käyttänyt Jungle Glow‘ta syväpuhdistukseen pari kertaa viikossa, levittänyt kasvoille viideksi minuutiksi ja pessyt pois hieroen hellästi raakahunajaa ihoon. Naamiona se toimii, kun jättää sen iholle 15-30 minuutiksi. Vaikutusta voi tehostaa suihkuttamalla päälle kasvovettä.

Jauhetuilla ruusunmarjasiemenillä terästetty raakahunaja on melko rosoista tavaraa eikä sitä suositella kovin herkälle tai ohuelle iholle. Epäpuhtaalle iholle naamion puhdistavat raaka-aineet tekee hyvää, mutta tulehtuneiden näppyjen kohdalla pitää olla todella varovainen, sillä mekaaninen rasitus ärsyttää niitä.

Olen kokeillut myös toista Lilfoxin naamiota, kauneusnaamiota nimeltä Cleopatra Restorative Milk + Honey Beauty Mask. Kauneusnaamio on tuotekuvauksensa mukaan hellävarainen ja tehokas kirkastava naamio on ylistys Kleopatran, Niilin kuningattaren, muinaisille kauneusrituaaleille. No sehän sopii! Olin pienenä aivan tohkeissani muinaisista egyptiläisistä, pakotin äitini viemään minut Melbournen kansallismuseon Egypti-näyttelyyn varmaan viisi kertaa enkä ole totta puhuen päässyt vieläkään tuosta pakkomielteestä täysin yli. Kleopatra tiettävästi kylpi maidossa, mutta Alexis on päivittänyt rituaalin tälle vuosituhannelle ja naamiosta löytyy maidon sijaan kookosmaitojauhetta, jonka sisältämä kupari lisää ihon elastaanisuutta ja c-vitamiini kirkastaa ihoa. Hunaja ja ranskalainen ruususavi puhdistavat ja rauhoittavat herkkää ihoa.

Naamion jauhemainen koostumus muodostaa kermaisen tahnan, kun sen sekoittaa nesteeseen. Nesteenä voi käyttää veden lisäksi myös kasvovettä: itse olen käyttänyt Aphrodite-ruusukasvovettä ja notkistanut koostumuksen vielä pikkutilkalla vettä. Naamio saa vaikuttaa kasvoilla puoli tuntia ja pestään sen jälkeen pois. Ihosta tulee sileä, pehmeä ja elinvoimaisen näköinen, ja tykkäsin tästä kyllä paljon, mutta Jungle Glow’n ohi se ei kiilannut.

Naturellen valikoimista löytyy myös muita Lilfoxin tuotteita, voit kurkata kaikki kerralla tästä. Itse olen sarjasta sen verran vakuuttunut, että haluan testata vielä ainakin puhdistavan hiilinaamion ja rosmariinikasvoveden.

No mutta kenelle suosittelisin Lilfoxin tuotteita?

✖ Erinomaista hinta-laatu-suhdetta arvostavalle, joka haluaa panostaa superlaadukkaaseen luonnonkosmetiikkaan, muttei maksaa siitä maltaita
✖ Kivien ja kristallien energiasta kiinnostuneelle
✖ Iho-ongelmista kärsivälle, jotka kaipaa hellävaraisia mutta tehokkaita tuotteita
✖ Luksusta rakastaville esteetikolle, jotka arvostaa pientä leikkisyyttä – pikkukettu, voiko olla hurmaavaampaa nimeä sarjalle?

Mitäs tykkäätte, heräsikö kiinnostus? Jos haluatte testata Lilfoxin tuotteita tai päivittää peilikaappi jollain muulla luonnonkosmetiikalla, nyt on hyvä hetki hankinnoille, sillä koodilla STELLA15 saa 15% alennuksen Naturellen koko valikoimasta sekä verkkokaupassa että kivijalkamyymälässä 17. kesäkuuta saakka. Etu ei koske seuraavia tuotesarjoja: NUORI, Kypris, Mahalo ja Vintner’s Daughter.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Erään sunnuntain soundtrack

Kyllä meitä nyt hellitään täydellisellä kesäsäällä! Kruunataan se kappaleella, joka on soinut meillä toistolla viimeiset pari päivää, Penguin Cafe Orchestran yhdellä tunnetuimmalla sävellyksellä, joka saa rinnan täyttymään ja pään kohisemaan silkasta olemassaolon ilosta. 70-luvulla perustettu brittiorkesteri yhdisti minimalistista instrumentaalimusiikkia, poppia ja klassista musiikkia avantgardistisella otteella, kunnes orkesterin perustaja, säveltäjä-kitaristi Simon Jeffes kuoli vuonna 1997 syöpään.

Äitienpäivän kunniaksi muutama linkkivinkki vanhempiin teksteihin: kirjoitin viime vuonna kymmenestä asiasta, jotka opin äidiltäni ja muutama vuosi sitten siitä, miten kukkatoimitus pohjoiseen sujui.

Kauneinta äitienpäivää, omalleni ja muille. Haluan toivottaa myös rakkautta ja valoa kaikille, joiden äiti ei ole enää joukossamme, tai joille tämä päivä on muuten vaikea.


☊ PENGUIN CAFE ORCHESTRA – PERPETUUM MOBILE

PS. Rakastin tätä Wikipedia-kuvausta perpetuum mobilen merkityksestä musiikissa:

In music, perpetuum mobile carries two distinct meanings: first, as pieces or parts of pieces of music characterised by a continuous stream of notes, usually at a rapid tempo; and also as whole pieces, or large parts of pieces, which are to be played in a repititious fashion, often an indefinite number of times.