Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on julkaissut vuosikymmenen tärkeimmän ilmastoraportin, joka on tehnyt ilmastonmuutoksesta alkuviikon yhden internetin puhutuimman aiheen. Hyvä niin: meemien, pseudouutisten ja säästä valittamisen keskellä kerrankin aihe, joka oikeasti kiinnostaa. Tarkemmin sanottuna ahdistaa. Viimeistään nyt alkaa olla todella selvää, että näin ei voi jatkua, jotain on tehtävä ja hiton äkkiä. Meidän on muutettava elämäntapaamme perustavanlaatuisesti, kiteyttää Hesari alkuviikon olennaisimman uutisen. Hiilidioksidipäästöjä on pudotettava melkein puolella vuoteen 2030 mennessä, nollapäästöihin tulisi päästä vuoteen 2050 mennessä.
Karu tilanne ei ole voinut tulla yllätyksenä kenellekään uutisia seuranneelle. Aiheeseen liittyvää tutkimustietoa on tulvinut jo tovin oikealta ja vasemmalta. Olisi kokopäivätyö pysyä kaikesta perillä. Alkuvuodesta julkaistiin paljon palstatilaa saanut tutkimustulos, jonka mukaan lentopäästöt kuormittavat ympäristöä niin paljon, että niiden kompensointi muilla valinnoilla on tuhoontuomittu yritys. Kesällä päivänvalon näki toinen tutkimus, jonka mukaan lihateollisuus onkin yksi maapalloa eniten kuormittavista aloista ja vegaaniksi ryhtyminen on itseasiassa paljon isompi ympäristöteko kuin lentämisen vähentäminen. Elokuussa otsikkoihin puolestaan nousivat uutiset, joiden mukaan pikamuoti on kaikkein pahin saastuttaja. YK:n mukaan muotiteollisuus on yksinään vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä ja muotialan hiilijalanjälki on siten suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä.
Kuluttajana paitsi ahdistaa, myös turhauttaa. Ensinnäkin tulee selväksi, että aivan kaikki mitä teemme on ihan päin seinää. Toisekseen nämä toinen toisensa kumoavat ja radikaalisti eri mieltä olevat tutkimustulokset epäilyttävät – kuka niitä rahoittaa, kenen intresseissä on välittää mikäkin viesti, miten näitä asioita arvioidaan ja mitkä asiat ovat oikeasti vertailukelpoisia? Kuinka paljon enemmän minun pitäisikään kuluttajana tietää, että osaisin onkia informaatiotulvasta edes olennaisimmat? Ja kun tutkin asioita öisin kun en saa unta ja kuvittelen ohikiitävän hetken ajan ymmärtäväni edes jotain jostain, tärähtää aamulla eetteriin taas joku uutinen siitä kuinka uusimman järkivalintana pitämäni suosikkivihannekseni viljely tuhoaa jossain uhanalaisen eläinlajin viimeisiä pesimäalueita, riistää alkuperäiskansoja tai pilaa paikallisen vesistön. Sellaista se on. Kulutuksemme on ylittänyt maapallon kantokyvyn jo kauan sitten ja massatuotanto on vain harvoin kestävällä pohjalla.
Välillä olen mennyt kauppaan ja kutistunut kauhusta valikoiman äärellä, kun en ole kaikilta päässä sinkoilevilta infonmurusilta osannut enää päättää mitä ostaisin. Söisinko eettisesti kestävää Reilua kauppaa, ekologisesti tuotettua luomua, lähiruokaa vai asiantuntijoiden terveyssuosituksia – vaiko itsekkäästi sitä, joka tuntuu parhaiten sopivan omalle keholle? Kaikkea näitä ei voi saada samoissa tuotteissa. En enää tiedä pitäisikö talvisin syödä suomalaisissa kasvihuoneissa kasvatettua vai Espanjasta rahdattua lehtikaalta. Entä kumpi on maapallon mittakaavassa pienempi paha, syödä lähellä tuotettua luomulihaa vai Meksikossa kasvatettuja avokadoja? Eikä vaakakupissa paina vain ympäristöpäästöt: juuri luin uutisia Meksikon avokadosodista, joista en todellakaan ollut tiennyt. Tunnen välillä kroonista syyllisyyttä ihan kaikista valinnoistani, kaukaa tuoduista vihanneksistani, luomukananmunistani, koska eihän se luomu sitä takaa, että kanoilla olisi hyvät oltavat. Sehän tarkoittaa vain sitä, ettei kanoille syötetä myrkkyä. Eikä lähellä tuotettu ruoka tai kasvisruoka ole välttämättä ekologinen valinta.
Luomulaatuiseen vaahterasiirappiinkin liittyy saletisti joku ympäristökatastrofi, josta en vaan vielä tiedä.
Ruoka-ahdistukseni on sekamelska ympäristökysymyksiä, eettisiä näkökulmia ja terveyssuosituksia, jotka vaihtelevat sen mukaan keneltä kysyy. Kaikki on nykyään niin monimutkaista. Joskus kaipaan aikaa, kun vedin aamukahvini kanssa voileivän juustolla ja suolakurkulla miettimättä aamupalani sisältämää vehnää ja mitä se tekee elimistölleni, sitä millaista elämää juustoni tuottaneet lehmät elävät, millaisilla menetelmillä kahvipapuni on tuotettu ja kuinka kaukaa suolakurkkuni on rahdattu, jotta minä voisin pistellä sitä poskeeni selaten Hesarista aamun uutisia.
En silti tahdo takaisin aikaan, kun mitään ei tarvinnut ajatella. Juuri sen takia me olemme nyt tässä tilanteessa, josta IPCC:n ilmastoraportti kertoo hyvin lahjomattomalla ja koruttomalla tavalla. Olisin nyt valmis maksamaan monista asioista – esimerkiksi ruoastani – tuntuvasti enemmän, jos se takaisi sen, että se on tuotettu ympäristöä kuormittamatta ja ketään elävää rääkkäämättä. Parmesanjuustoni saisi maksaa tuplasti tai vaikka triplasti enemmän, jos tietäisin, ettei kukaan tai mikään ole kärsinyt sen vuoksi. Hinta tekisi siitä ehkä erityisen herkun, jota ostaisin harvemmin, mutta josta nauttisin sitäkin enemmän. Toisaalta tämäkin on yhdenlaista etuoikeutetun länsimaalaisen hölötystä: minulla on varaa ajatella näin, olla vapaaehtoisesti halukas maksamaan enemmän siitä luksuksesta, ettei tarvitse potea huonoa omatuntoa, surra hakattuja italialaisia lehmiä. Sellaista vaihtoehtoa ei ainakaan vielä ole tarjolla ja silti ostan parmesania silloin tällöin. Olen kaikesta kipuilustani huolimatta vain ajoittaisten pastahimojeni vietävissä oleva ihminen, ja vielä semiepälooginen sellainen, koska pastaan lorauttamani kuohukerman olen kuitenkin eettisistä syistä korvannut kaurakermalla.
Ahdistaa myös miten paljon vastuuta nykypäivänä vieritetään kuluttajien niskoille. Tottakai jokaisella aikuisella on vastuu valinnoistaan, mutta kaikilla ei yksinkertaisesti ole kapasiteettia – aikaa, rahaa, ymmärrystä tai energiaa – kilpailuttaa uusiutuvaa energiaa hyödyntäviä sähkösopimuksia, laskea kauppakorinsa hiilijalanjälkeä, etsiä kestävistä luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita tai pohtia omiin arvoihinsa peilaten tekeekö valintoja eettisillä vai ekologisilla perusteilla silloin kun molempia ei ole mahdollista saada. Täydellisessä maailmassa kestävien valintojen tekeminen olisi niin helppoa ja kannattavaa, että niitä tekisivät kaikki miettimättä asiaa sen enempää.
Toivon, että lainsäädännöllä ja taloudellisilla kannustimilla lisättäisiin yrityksiin kohdistuvaa painetta muuttaa tuotantomenetelmiään ja tuotteitaan vastuullisempaan suuntaan. Tuntuu absurdilta, että kuluttajia syyllistetään siitä, kun he ostavat epäekologisia asioita, mutta samaan aikaan niitä valmistavat yritykset saavat kaikessa rauhassa jatkaa tuotantoaan räikeästi ympäristöä saastuttavilla menetelmillä eikä kukaan, jolla olisi mahdollisuus vaikuttaa asiaan, tunnu tekevän yhtään mitään.
Uskon kyllä kuluttajien valtaan vaikuttaa, mutta olemme selvästi sen suhteen jo liian myöhässä – se on liian pientä, liian hidasta saamaan tarpeeksi ajoissa aikaan isoja muutoksia. Puhutaan paljon suuremmista rakenteista kuin siitä ottaako lähikauppa asiakkaidensa toiveista valikoimiinsa luomuinkivääriä tai edes siitä alkaako halpaketju kuluttajien vaatimuksesta käyttää 3% enemmän luomupuuvillaa. Se ei tietenkään tarkoita, että kuluttajana voi luovuttaa, nojata taaksepäin ja lakata vaatimasta jotain parempaa, mutta tarvitaan vielä paljon enemmän. Aidosti vastuullisesti ajattelevia ja kestävää kehitystä edistäviä yrityksiä, näkyviä muutoksia yhteiskunnallisissa rakenteissa ja isoja poliittisia päätöksiä, jotka ohjaavat valintojamme, halusimmepa tai emme.
Jos ympäristöä tuntuvasti kuormittavia asioita, kuten lentämistä, esimerkiksi verotettaisiin huomattavasti enemmän, sillä olisi välitön vaikutus siihen kuinka moni meistä lentäisi monta kertaa vuodessa pienelle viikonloppulomalle vain siksi, että voi. Eikä uuden paidan kuulu maksaa kymppiä, ei vaan kuulu.
Facebook-kaveri suututti tahattomasti liudan tuttujaan jakamalla Lundin yliopiston laatiman listan, jossa lueteltiin suurimmat mahdolliset ympäristöteot. Listan ylimpänä oli yksi lapsi vähemmän, joka säästää listan mukaan 23,7-117,7 tonnia päästöjä vuodessa. Siis kymmeniä ellei satoja tonneja! Kakkosena tuli yksityisautoilusta luopuminen, joka vähentää päästöjä 1000-5300 kiloa vuodessa. Yksi lento vähemmän säästää 700-2800 kiloa vuodessa, kasvispohjainen ruokavalio puolestaan vähentää päästöjä 300-1600 kilolla. Lista perustui 39 vertaisarvioituun tieteelliseen tutkimukseen.
Listan ensimmäinen luku on valtava ja erotus seuraaviin hurja, mutta eihän tämä lopulta yllätä – on selvää, että lisääntyminen on yksi eniten palloamme kuormittavista asioista. Ehkä voisinkin keulia sillä, että olen elänyt 37 vuotta tekemättä tänne maapallolle lisää ihmisiä, mutta en olisi silloin rehellinen. Huoli siitä millaiseen maailmaan nykypäivän lapset syntyvät ja millainen maapallo heille jää, kun meitä ei enää ole, on ollut vain yksi ja lopulta melko pieni syy siihen, etten ole tullut tähän mennessä perustaneeksi perhettä. Uskon, että ympäristötekijät ohjaavat lopulta hyvin harvan valintoja näinkin suuressa asiassa. Jos ihminen ihan todella haluaa lasta, hän tuskin jättää sen tekemättä ekologisista syistä. Onhan minullakin koira, koska halusin sellaisen, huolimatta siitä että koirillakin on melkoinen hiilijalanjälki.
En tiedä mitä ajattelisin lapsiasiasta. On tosiasia, että maapallo ei kestä tätä väkimäärää ja siksi arvostan jokaista periaatteesta lapsetonta, mutta samaan aikaan tuntuu kummalta, että juuri hyvinkoulutetut ja kriittisesti ajattelevat pohjoismaalaiset karsivat muutenkin vähäistä lapsilukuaan säästääkseen ympäristöä. Eivät ne muutamat syntymättä jäävät lapset tee edes lovea tilastoihin monen muun maanosan väestönräjähdyksen mittakaavassa – sitäpaitsi juuri niiden lasten joukossa voisi tulevaisuudessa olla vastuulliseen ajatteluun kasvatettuja, koulutettuja aikuisia, joilla olisi keskivertoa paremmat edellytykset vaikuttaa siihen millaisia päätöksiä politiikassa ja isoissa yrityksissä tehdään. Mutta tässä on tietysti ilmeinen riski haksahtaa aiheelle tyypilliseen vastuunsiirtoon – mitäpä minun ajamisillani on väliä, kun maailman merillä seilaa satoja tuhansia rahtilaivoja? Ketä kiinnostaa ostinko muovipussin, kun Aasiassa heitetään joka päivä miljoonia muovipulloja mereen? Mitä sillä on merkitystä teemmekö me lapsen vai ei, kun se varsinainen väestönkasvuongelma sijaitsee ihan muualla?
Eikä sovi tietenkään unohtaa, että juuri meillä länsimaalaisilla on kaikkein korkein hiilijalanjälki ja juuri siksi meidän täytyy olla eturintamassa vähentämässä aiheuttamiamme päästöjä. Tosin voi olla, että tämän päivän lapset tulevat olosuhteiden pakosta tottumaan toisenlaiseen elintasoon, josta me olemme saaneet nauttia.
Positiivista on, että ilmastonmuutoksesta puhuu tällä hetkellä tosi moni. Vanhempiemme sukupolvi ei muutamia hippejä lukuunottamatta enimmäkseen murehtinut koko asiaa. Harmi vaan, että ihmiset tuntuvat käyttävän kaikkein eniten energiaa siitä kinaamiseen kenen elämäntyyli kuluttaa eniten tai vähiten ja samalla unohtuu se olennainen: meidän ihan kaikkien on tehtävä jotain sen eteen, että planeettamme pysyy elinkelpoisena myös meidän jälkeen tuleville. Saavutetuista eduista ei ehkä huvita luopua, mutta nyt ollaan pakkotilanteessa: kaksitoista vuotta aikaa pysäyttää ilmastonmuutos on niin isolle tehtävälle hälyttävän lyhyt aika. Tutkijat ovat kuitenkin jankuttaneet ilmastonmuutoksesta 60-luvulta saakka ja meillä on ollut yli 50 vuotta aikaa tehdä asioita, mutta olemme onnistuneet tähän mennessä pelkästään pahentamaan tilannetta.
Huolestuttaa myös, että eniten korjattavaa tuntuu olevan heillä, jotka ovat asiasta vähiten kiinnostuneita. Jos tuo valtava joukkio tekisi edes pieniä muutoksia elintavoissaan, vaikutukset olisivat suuria. Vaikka oma lähipiirini on täynnä matkustamista ekologisista syistä rajoittavia kasvissyöjiä, tiedän eläväni kuplassa, joka ei millään tavoin edusta ajatus- ja arvomaailmaltaan maamme suuria massoja. Jos he vaihtaisivat päivittäisen lounaspihvinsä edes joka toinen päivä kasvisruokaan, sillä olisi enemmän vaikutusta kuin sillä, että muutama prosentti väestöstä on vakaumuksellisia vegaaneja. Ja jos jatkuvasti työnsä puolesta reissaavat hoitaisivat edes osan kokouksistaan Skypellä, se vaikuttaisi lentopäästöjen vähentämiseen huomattavasti enemmän kuin se, että muutenkin tiedostava pariskunta vaihtaa vuoden ainoan ulkomaanmatkansa kylpylälomaan naapurikaupungissa.
Mutta hyvähän tässä on huudella. On se minullekin kiusallista, katsoa peiliin ja miettiä paljonko voisi ja pitäisi tehdä toisin. Koko ajan hävettää ja silti olen monissa asioissa niin itsekäs, etten millään haluaisi tehdä toisin.
Olen liikkunut koko elämäni pyörällä ja julkisilla, mutta viime keväänä hankimme pakun, koska yhä liikkuvimmaksi käyvät työmme ja pohjoisessa sijaitseva raksaprojektimme vaativat sitä. En ole siitä ylpeä, mutta en ole valmis palaamaan autottomaan elämään – silloin pitäisi luopua pakun lisäksi monista töistä ja suvun vanhan hirsitalon kunnostuksesta. Ennen kuin alat huutaa, mieti hetki: luopuisitko sinä?
En ole lentänyt kertaakaan puoleen vuoteen. Kuulostaa hyvältä, mutta sitä edeltävän vuoden aikana matkustimme niin paljon, että hiilijalanjälkemme hipoo takuulla tähtiä yhä. Niistä reissuista on julkaisematta vielä vino pino juttuja ja valokuvia, joiden jakaminen arveluttaa, mutta samaan aikaan en tahdo unohtaa niitä pöytälaatikkoon, kun olemme kerran matkustaneet toiselle puolelle maapalloa niitä tekemään. Yritän ajatella, että ehkä matkajuttumme tarjoavat jonkun syksyyn niin paljon lämpöä, ettei ole pakko itse matkustaa. Samalla tiedän, että tulen itsekin vielä reissaamaan – tuskinpa enää niin paljon kuin joskus, mutta en pysty olemaan loppuelämää aloillani, vaikka ilmaston kannalta se olisi järkevintä. Ehkä muutan jonain päivänä ulkomaille ja saan sillä tavoin tyydyttää ikuista nälkääni nähdä, kokea ja ymmärtää tätä maailmaa.
Hävettää myös se, että meillä on juuri nyt käynnissä keittiöremontti (jep, kuvituskuvat ovat kaukaiselta ajalta ER eli ennen remonttia) emmekä kaaoksen keskellä ole jaksaneet lajitella biojätteitä, koska meillä ei ole täyteenahdetulle käytävälle sijoitetussa retkikeittiössämme järjellistä paikkaa edes sekajätteille. Paperi- ja pahvijätteen kierrätän silti sinnikkäästi, taittelen talouskartonkia jaloissani kahiseviin paperipusseihin ja tunnen epämääräistä ärtymystä siitä, että kuvittelen tällä puuhastelulla voivani vaikuttaa johonkin.
Ostan harvoin mitään vaatekaappiini tai kotiini muualta kuin kirppiksiltä, mutta turha tässä on kiillottaa kruunuaan secondhand-hankinnoilla, sillä saan usein työni kautta esimerkiksi uusia vaatteita. Nytkin on kaapissa pari uutta takkia, joita rakastan ja vaalin, vaikka samalla tunnen syyllisyyttä siitä, etten olisi varsinaisesti tarvinnut mitään uutta. Jos olisinkin, olisin voinut löytää jotain ihanaa vintagena.
Kaiken kukkuraksi työskentelen alalla, jonka ansaintalogiikka perustuu mainontaan. Sanomattakin selvää, että ammatinvalintani ei ole vastuullisimmasta päästä. Haluan elää omien arvojeni mukaista elämää ja siksi olen vimmaisesti ajatellut näitä asioita viime aikoina, pohtinut onko mainonta aina pahasta ja voinko omalta osaltani vaikuttaa ihmisten kulutustottumuksiin positiivisilla tavoilla. Olen tehnyt viimeisen parin vuoden aikana monenlaisia arvovalintoja, kuten kieltäytynyt kampanjoista, joiden tuotteet eivät ole vastuullisesti tuotettuja ja tarttunut sen sijaan niihin, jotka liittyvät esimerkiksi kierrättämiseen, kasvissyöntiin tai ekologisesti kestävään biokaasuautoiluun. (Kuulostaa nyt hirveän helpolta. Ei aina ole ollut, usein on jossain yrittäjän rahapulassa tehnyt mieli vaan ottaa se tarjottu raha ja juosta.) Kosmetiikkarintamalla teen töitä nykyisin vain luonnonkosmetiikkabrändien kanssa. Pysyn kaukana pikamuodista ja suosin mieluummin kotimaista suunnittelua, lähituotantoa ja laatua, joka kestää aikaa ja käyttöä. Nopeasti vaihtuviin trendeihin innostamisen sijaan liputan ajattomien valintojen ja oman tyylin löytämisen puolesta. Ja vaikka olen kaukomatkaillut enemmän kuin omatunto kestäisi, en ole sentään vuosiin suostunut pikaisiin pressimatkoihin, joissa lennetään yhden lanseerauksen takia jonnekin 24 tunniksi.
Mutta silti työni luonne on useimmiten sama. Jos kieltäytyisin jokaikisestä työkeikasta, jonka tavoite on myydä jotain, jäljelle jäisi ehkä satunnainen kansaa valistava hyväntekeväisyyskampanja, joilla en elätä edes pientä koiraani. Mitä vaihtoehtoja jää?
Aina voisin tietysti vaihtaa alaa, heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi ja syödä käpyjä, ellei taiteellinen menestys ja sen suoma taloudellinen turva sattuisi osumaan taianomaisesti kohdalle. Työni luonne ei nimittäin olennaisesti muuttuisi, jos menisin takaisin sinne mainosmaailmaan mistä tulinkin tai ryhtyisin vaikka kokopäiväiseksi kaupalliseksi valokuvaajaksi. Oikeastaan kaikki asiat, joilla olen tähän mennessä elättänyt itseni, ovat liittyneet tavalla tai toisella markkinointiin, mainontaan ja myymiseen.
Kokopäiväiseksi kirjailijaksi antautuisin ilomielin heti välittömästi, mutta itsensä elättäminen kaunokirjallisuudella onkin ihan toinen juttu eikä kirjailijaksi noin vaan ryhdytä – se on ammatti, joka ansaitaan. Kerään koko ajan rohkeutta ja päättäväisyyttä yrittämiseen.
Tai sitten voin sitä rohkeutta kerätessä pyrkiä muuttamaan tätä alaa sisältäpäin. Taivuttaa nykyistä työtäni kestävämpään suuntaan, hyödyntää suuri yleisö puhumalla asioista, joihin uskon ja jotka ovat minulle tärkeitä. Kannustaa ihmisiä hankkimaan tarvitsemiaan tavaroita edes joskus käytettynä uuden sijaan. Mainostaa laadukkaita, lähellä tuotettuja tuotteita, joiden käyttöikä on mahdollisimman pitkä. Kirjoittaa musiikista ja taiteesta, jotka rikastuttavat meitä kuormittamatta tätä maailmaa. Jakaa kasvisruokaohjeita ja kannustaa ostamaan linssejä sisäfileen sijaan. Inspiroida lähimatkailuun, kotimaan nurkkien koluamiseen. Lähestyä itse vastuullisesti toimivia yrityksiä ja aktiivisesti ehdottaa heille yhteistyötä. Nostaa näitä aiheita esiin ja käydä tätä keskustelua, vaikka olenkin vain ihminen enkä kykene täydellisiin tai aina edes keskivertosuorituksiin. Voin silti opetella uusia tapoja ja asenteita vanhojen tilalle, ottaa asioista selvää, yrittää ymmärtää syy-seuraussuhteita ja tutkia öisin asioita, joita en tiedä.
Tästä kaikesta kirjoittaminen ei voi olla turhaa. Ehkä voin kaikesta huolimatta tehdä lopulta enemmän hyvää kuin huonoa? Lupaan ainakin yrittää.
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
Pingback: Ympäristön kannalta fiksumpia arkivalintoja | 365 days with Ida
Pingback: Syyllistämällä ei saavuteta muutosta - Endorfiinikoukussa
Pingback: Koska nyt on pakko... | Pupulandia : Pupulandia
Hei ja kiitos ajankohtaisesta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi Stella! Olen ympäristöalan tutkija ja haluan osallistua kommentointiin ihan jo työni puolesta. On hyvä, että asia on vihdoin noussut jokaisen huulille, ja viimeistään nyt kaikki taitavat uskoa, että ilmasto ihan oikeasti lämpenee ihmisen toiminnan seurauksena. Vaikka tiettyjen alojen lobbaajat sitä kovasti ovat yrittäneet kiistää..
Yksittäisen ihmisen syyllisyys ei ratkaise mitään ja siitä tulisi pyrkiä eroon (vaikka toki syyllisyys on ensimmäinen askel parempiin ratkaisuihin). Mutta esimerkiksi juuri sinun mediavaikuttajana kannattaa hyödyntää julkisuus. Jokainen näkyvyyttä saava esimerkillinen teko on lähempänä vähempipäästöistä tulevaisuutta, ja yleensä aina teot kertaantuvat. Sinä olet esimerkki monelle suomalaiselle nuorelle aikuiselle, Suomi on esimerkki joillekin Euroopan maille ja Eurooppa on esimerkki Aasialle. Mutta totuus taitaa kuitenkin olla, että nyt pitäisi tehdä isoja ratkaisuja yhdessä globaalisti. Esim. ei varmaan paljon auta, että Suomi laittaisi korkeat lentokenttä/polttoaineverot. Finnairin ja Hki-Vantaan kentän sijaan käytettäisiin muita lähikenttiä. Ratkaisevassa roolissa ovat EU-vaikuttajat ja vielä laajemmin toki ilmastosopimukset ja muut.
Oman työni puolesta ympäristö- ja rakennusalan tutkijana voin sanoa, että rakentaminen on yksi pahimpia CO2 päästöjen aiheuttaja: sementin valmistus tuottaa 8% kaikista ihmisten aiheuttamista päästöistä (se vastaa lento- ja laivaliikennettä!), ja sen vuoksi sementille haetaan laajalla tutkijajoukolla korvaavia materiaaleja esimerkiksi teollisuuden sivuvirroista, jotka nykyään kaatopaikoitetaan (esim. rikastushiekat, lentotuhkat ja kuonat). Näistä korvaavista materiaaleista on saatu hyviä tuloksia, mutta niiden ottaminen käyttöön on kiinni lainsäädännöstä ja ihmisten konservatiivisesta asenteesta. Jos rakennuttajalla ei ole lupa käyttää uutta betonityyppiä, se on toki este.. Hyvä esimerkki lainsäädännön vaikutuksesta on Australia: siellä on rakennettu lentokenttä ja yliopiston rakennus uudentyyppisestä, vähempi päästöisestä betonista, koska heillä on siihen lupa ja hallitus tukee näitä ratkaisua. Tässä linkki lentokenttä esimerkkiin: https://www.wagner.com.au/main/our-projects/efc-geopolymer-pavements-in-wellcamp-airport.
Ratkaisuja on jo paljon, mutta niiden hyödyntäminen vaatii uskallusta, halua ja päättäväisyyttä. Kysymys onkin: ehditäänkö me ajoissa?
Jotenki näissä ainahan sä voisit kouluttautua toiseen ammattiin, vaikka sairaanhoitajaksi-kommenteissa on ongelmallista paitsi se, että mahdollisuuteen tehdä niin vaikuttaa niin moni asia, ettei kommentoijalla voi olla hajuakaan siitä olisiko Stellalla oikeasti mahdollisuutta tehdä niin, niin myös se, että jos me laitetaan ammatinvalinnan motiiviksi vain ja
ainoastaan ekologisuus, siis niin että millään muulla: pidätkä työstä, sovellutko siihen, onko valintaa ohjannut pää vai sydän, ei ole väliä, niin me oikeastaan menetetään jotain siitä motiivista, minkä vuoksi tää planeetta on säilyttämisen arvoinen. Mahdollisuus ihmisille elää mielekästä elämää omaa polkuaan seuraten. (Rautalanka lisäys:en tarkoita, ettei ekologisuutta pitäisi huomioida, vaan tuota ajattelutapaa, että johonkin ammattiin vaan ryhdytään.) Tässä valossa Stellan ajatus asioiden muuttamisesta itselle läheisen alan sisältä päin on itseasissa paljon viisaampi ja holistisempi.
Ajatuksia herättävä kirjoitus Stella, hienoa että tartuit tähän vaikeaan aiheeseen. Varmasti moni, myös minä, on viime aikoina herännyt yhä enemmän siihen, että muutoksia omaan elämäntyyliin on oikeasti pakko tehdä. Ja toisaalta on helppo löytää aina joku oikeutus niille ympäristön kannalta haitallisille tavoille, joihin on kaikkein kiintynein.
Samaan aikaan toivon todella paljon, että fokus pysyisi siinä mikä on oikeasti tärkeää: niistä ympäristön kannalta haitallisista tottumuksista luopumisessa. Mua hieman huolestuttaa, että ilmastosyyllisyyden tunteminen alkaa tuntua melkein yhdeltä ympäristöteolta. Tässäkin kirjoituksessa oli vähän sellainen sävy. Ympäristön kannalta kuitenkin teot ovat ratkaisevia, ei se syyllisyys ja ahdistus, jota saastuttavasti elävä ihminen tuntee. Jos lennän ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa, olenko parempi ihminen?
On helppo toistella asioita kuten “jokainen teko ratkaisee” ja “on ihan mahdotonta tietää mikä valinta olisi kaikkein ilmastoystävällisin” (en nyt viittaa tähän tekstiin, vaan aiheesta käytävään keskusteluun yleisesti). Pienessä mittakaavassa nämä ovat totta, mutta suuressa mittakaavassa on kyllä ihan selvää, millaisia valintoja ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi pitäisi tehdä.
Ja tietysti sit vielä se, että vaikka oman käyttäytymisen muuttaminen onkin tärkeää, meillä on niin vähän aikaa että keskeisimmät päätökset ovat poliittisia. Sen varaan ei vain voi laskea, että jokainen vähentää omia päästöjään. En ole itse mitenkään aktiivinen järjestökentällä tai poliittisesti, mutta nyt aion aktivoitua. Toivottavasti mahdollisimman moni lähtisi mukaan painostamaan päättäjiä ja tekemään muita asioita, joilla on mahdollista saada aikaan isomman mittakaavan muutosta.
Moi Stella! Jostain syystä en oo lukenut mitään blogeja pitkään aikaan – siis edes niitä harvoja kuten tätä, joita ylipäätään nykyisin säännöllisesti seuraan. Monet postaukset menee kuvien selailuksi, sanojen poimimiseksi sieltä täältä, mutta tämä. Tämä oli ihan mahtava. Ja suoraan omasta suustani.
Itseäni ahdistaa tosi paljon omakin ammattini, arkkitehti, kun rakennusala on kuitenkin laajalla skaalalla ympäristöä paljon kuormittavaa. Ja koska raha ratkaisee ja tilaaja päättää, saamme itse todella harvoin valita esim. mahdollisimman ekologisia materiaaleja. Toki jotkut saavat, riippuu töistä ja työnkuvasta.
Olen maailmanpelastajatyyppiä ja helposti ahdistuva, joten kai tässä kaikessa täytyy vain yrittää tehdä parhaansa, ja yrittää olla syyllistymättä asioista, joihin ei oikeastaan voi vaikuttaa, tai vaikuttaminen olisi kohtuutonta muun elämisen kannalta, jottei sekoaisi ihan kokonaan.
En vielä tiedä, hankinko lapsia (toki näin 35-vuotiaana ihan hirveän pitkään ei kannattaisi miettiä). Varmaankin, jahka saan syöpähoitoni tilanteeseen, jossa se on mahdollista. Haluan uskoa nimenomaan tohon tulevaisuuden tutkija -ajatukseen, siihen, että jos minulla on lapsi, hän kasvaa vastuulliseksi kuluttajaksi ja kenties tutkijaksi, joka keksii jonkin uuden energiantuotannon muodon ja on siten osaltaan pelastamassa maapalloa.
On nämä isoja asioita, ja itsensä tuntee usein niin pieneksi kärpäsenkakaksi kaiken keskellä että ihan itkettää. Mutta ei auta kun uskoa pieniin puroihin. <3
Oho. Vau. Oon sanaton. Tämä on todella positiivinen yllätys, siis että kuinka paljon välität. En olisi uskonut järkyttävien lentomääriesi jälkeen.
Mahtavaa kun kirjoitit tästä! Nyt voin seurata blogiasi taas hiukan paremmalla omallatunnolla <3
Kiitos hyvästä postauksesta! Todella tärkeä aihe ja hienoa, että tartuit siihen.
Löysin jokin aika sitten WWF:n sivuilta Lihaoppaan, joka ehkä sunkin kannattaa käydä tsekkaamassa, ellei ole jo tuttu. Ehkä se vähän auttaa kaupassa päättämään mitä sinne ostoskoriinsa valitsee :) oppaassa on lihojen lisäksi mukana myös kananmunat, juusto ja kasviproteiinit.
https://wwf.fi/lihaopas/
En jaksanut ihan loppuun asti lukea, mutta kommentoin silti. Olen iloinen, että perheenne on tänä vuonna lennellyt vähemmän. Ne viime vuoden setit olivat aivan järkyttäviä. Mukavaa, että olette itsekin ymmärtäneet sen. Suosittuna bloggarina sinulla on mahdollisuus toimia mielipidevaikuttajana. Siksi tällaiset avaukset ovat tärkeitä.
Tämä tekstisi oli loistava, älykäs ja ajatuksia herättävä. Niin, että meni muutama päivä pohtiessa ennen kuin kommentoin. Varmasti moni voi samaistua ajatuksiisi ja tunteisiisi tässä asiassa. Jo aiemminkin, mutta nyt varsinkin kun raportti nosti tämän asian isosti esille ja ihmisten mieleen. Vaikutat jo sillä, että kirjoitat tästä asiasta ja niin moni lukee sinun blogiasi ja on kiinnostunut mielipiteestäsi. Olen aivan varma, että muutat asenteita myös alasi sisällä esimerkillä. Kiinnitti huomiota tuo, että jätät väliin näitä bloggaajille tarjottuja 24 h lanseerauksia ja sen myötä turhaa lentelyä. Varmasti moni bloggaaja tunsi tuossa kohtaa piston. Niin monesta blogista saa tuollaisista reissuista lukea. Mitä voi sanoa, urakka on valtava. Joskus se tuntuu epätoivoiselta, mutta tuo toisen kommentoijan linkkaama Ylen juttu on loistava. Ei saa luovuttaa, vaikka miten tuntuisi turhauttavalta.
Jaan nämä asiaan liittyvät osin kaksijakoiset ajatukset täysin.
Pyrin syömään eettisesti (myös lihaa mutta riistaa), en kuluta turhaan saati shoppaile vaan ostan tarpeeseen kestäviä hyödykkeitä ja kulutan vuodessa sähköä saman verran kuin mitä iso omakotitalo imaisee pahimmillaan tammi- helmikuun pakkasilla alle kahdessa kuussa. Lentomatkailun olen käytännössä lopettanut tyystin. Lapsia ei ole.
Silti – ehkä pitäisi myydä talo, vaikka neliöitä on saman verran kuin kaupunkikolmiossa kannattaako siinä kuitenkaan asua yksin. Puulämmitys on pois sähkönkäytöstä, mutta ne hiukkaspäästöt. Sama homma saunan kanssa. Ja vaikka asun kivenheiton päässä Helsingistä ei yksikään julkinen kulje joten on pakko autoilla. Pääasiassa yksin ja isolla katumaasturilla koska ilman nelivetoa ei pääse kotiin. Ja kun autoon tulee vielä mahtua ne kolme keskikokoista koiraa olenkin maisterinpapereita vaille valmis kävelevä ekokatastrofi vaikka kuinka jätän sen naudanlihan ostamatta.
*huohh*
Ymmärrän niin hyvin. Sitäpä tässä just itsekin miettii mitkä asiat kompensoivat toisiaan ja paljonko vielä pitäisi tehdä eri tavalla. Että mitä ne luomukananmunat ja ekosähkö ja kuukausittaiset lahjoitukset ympäristöjärjestöjen eteen auttavat, kun ajelemme monta kertaa vuodessa Lappiin ja takaisin. Tai että onko se sitten niin sankarillista, ettei ole lentänyt puoleen vuoteen kertaakaan, jos on sitä ennen lentänyt vähintään kerran kuussa jonnekin.
Hieno kirjoitus ja hyvää pohdintaa myös kommenteissa. Suosittelen meille sääntelyn ja omien valinnointojen pohtijoille: https://minimalisminilo.wordpress.com/2018/10/10/saantelya-ja-ohjaustoimia-odotellessa/
Kiitos linkkivinkistä!
Kiitos Stella tästä tekstistä!! Superhyvää ja hyvinkirjoitettua (kuten aina) pohdintaa.
Kiitos Katja!
Kommentoin nyt erikseen ja yleisesti tuolla alempana alkanutta alanvaihtokeskustelua, kun palsta menee muuten niin kapoiseksi että tekstin luettavuus kärsii.
Onko ajatus uudelleenkouluttautumisesta alalle, jolle ei sovellu, ihan oikeasti jonkun mielestä ilmastonmuutoksen/yhteiskunnan/tulevien sukupolvien kannalta kannattava vaihtoehto? Onko tosiaan parempi heittää hukkaan aikaisempi koulutus sekä 20 vuoden aikana hankittu työkokemus, tietotaito, verkostot ja vaikutusmahdollisuudet, ja hankkia tilalle uusi kallis tutkinto (hinta yhteiskunnalle keskimäärin €150K) jota ei halua? Kuka tässä hyötyy ja miten?
Ylipäänsä ihmettelen kuinka moni alanvaihtoa ehdottelevista olisi valmis tekemään sen itse. Hatunnosto tietysti heille, jotka ovat oikeasti tehneet sen pääasiallisena motiivinaan ilmastonmuutos eikä se, että jokin muu ala alkoi kiinnostaa enemmän. Omassa tilanteessani ei ole kyse siitä, että olisin väsynyt työhöni itsessään, vaan siitä, että haluaisin muuttaa sen tavoitteita, käyttää vaikutusvaltaani hiukan toisenlaisiin asioihin.
Eikö olisi siis kaikkein luontevin ja viisain vaihtoehto tehdä juuri kuten itse kirjoituksessani ehdotan – yrittää blogimaailman pioneerina vaikuttaa alaan sisältäpäin ja hyödyntää yhdentoista vuoden kovalla työllä saavutettu asema mielipidevaikuttajana puhumalla enemmän kestävien arvojen puolesta? Eikö tästä olisi kuitenkin kaikkein eniten hyötyä, yrittää mieluummin olla osa ratkaisua kuin osa ongelmaa? Sillä tavoin voin potentiaalisesti vaikuttaa myönteisesti tuhansien ihmisten ajatteluun ja kulutuskäytökseen.
How about?
Terveisiä aaveelta…
On kouluttautunut tieten tahtoen heikosti työllistävälle alalle, muihin kuin bloggaajan töihin ei löydy kiinnostusta tai kykyjä, ja mainostaa pitää, että saisi leipää ja voita pöytään. Uteliaana odotan, mitä blogissa mainostetaan seuraavaksi.
Tiedätkö, nämä hölinät voivat mun puolesta pysyä siellä mistä tulivatkin. Ei kiinnosta yhtään sellaiset anonyymien älynväläykset, joita ei uskalleta tulla tänne asti sanomaan, eikä varsinkaan, jos ne ovat tätä tasoa.
En todellakaan toivoisi, että näin tärkeä aiheen ympärille syntyisi muuta kuin rakentava ja viisas keskustelu. Lukijana arvostan kaikkia niitä huomioita, jotka avartavat aihetta ja kerryttävät omaakin käsitystäni lisää.
Todella harmillista kaikki muu. En ihmettele, että Stellakin jo tuskastuu.
Ylellä on tunnukset kommentointiin, näitä viimeisimpiä kommentteja luettuani ymmärrän hyvin miksi.
Jep. Olen kyllä kärsivällinen kaikenlaisen anonyymihuutelun suhteen, mutta välillä tulee sellainen olo, että eikö tosiaan mikään riitä. Ihan samanlainen tavallinen ihminen täällä on ruudun toisellakin puolella kuin siellä.
Oot 100% oikeassa!
En tiedä miksi, mutta joskus ihmisillä on kova tarve kritisoida kaikesta mahdollisesta. Hakeuduin itse yksityiseltä puolelta julkiselle puolelle töihin aikoinani siksi, että ei paljon enää kiinnostellut auttaa suuryrityksiä rikastumaan. Olen töissä ministeriössä eli joudun työskentelemään myös sellaisten hankkeiden eteen, joihin en itse usko, mutta jotka ovat kuitenkin hallitusohjelmassa. Mikäli joskus satumme ystäväpiirissäni keskustelemaan työn merkityksellisyydestä, saan aina joltain kommentteja siitä, miten työni ei nyt pelkkää yhteiskunnan parantamista ole. Se on täysin totta, mutta emme me kaikki voi mennä töihin kansalaisjärjestöihin ajamaan 100% omaan agendaan istuvaa asiaa. Suurimmaksi osaksi koen, että työlläni on merkitystä ja saan aikaiseksi edes vähän paremman maailman.
Kommentin pointti oli kertoa, että melkein kaikki saavat kuulla tälläista skeidaa. Älä siis lannistu, vaan usko itseesi :) Asemassasi saat vähän liikaa tällaisia ankeuttajakommentteja osaksesi. Suurin osa on lienee sitä mieltä, että olet Suomen paras bloggaja ja sellainen mielipidevaikuttaja, joka pystyy oikeasti muuttamaan ihmisten suhtautumista asioihin. Käytä se hyväksesi!
Niin ja toiset ystäväni taas ajattelevat, että työskentelemällä yksityisellä puolella he voivat vaikuttaa asioihin sisältä päin. Sekin on tärkeää, mutta itse en kokenut minulla olevan siihen aitoa mahdollisuutta. Niin kauan kuin itse koet, että voit tehdä töitäsi suurin piirtein puhtaalla omatunnolla, niin olet oikealla tiellä. Täydellisen puhdas omatunto on työelämässä melkein mahdottomuus. Kohta tänne tosin varmaan laukkaa joku ankeuttaja kertomaan, että olen väärässä.
Pidän tosi hyvänä, että otit aiheen puheeksi täällä. Itse tykkään lukea hyvin kirjoitettuja lifestyle-blogeja, osittain myös eskapismiksi, ja katsella aamulla sängyssä lojuen kauniita valokuvia ja maisemia. Mutta on myös hyvä, joskuilu blogien ja maailman välillä ei kasva liian suureksi. En toivo tästä varsinaista ympäristöblogia, mutta pidän siitä, että kulutuksen kestävyys näkyy niiden hedonististenkin juttujen taustalla, niin kuin se minusta usein nykyään näkyykin.
Minusta nämä uudelleenkouluttautumiskommentit voi jättää täysin omaan arvoonsa. En ajattele itse, että maailmaa pitäisi muuttaa vain yksilönvalintojen närppimisellä vaan säädöksillä ja hyöty- ja haittaverotuksella. Kuitenkin paljon luetun bloggaajan roolissa on erinomainen vaikutuskenttä siihen, millaista elämäntyyliä pidetään haluttavana. Että onko ihailtavampaa minimalistinen koti, joka sisustetaan harvoilla ja harkituilla tavaroilla vai usein vaihtuva sisustus? Melkein-veganismi vai päivittäiset pihviateriat? Esimerkiksi kasvissyönti oli joskus parikymmentä vuotta sitten paljon marginaalisempi valinta, kun nyt ihan taviksetkin juovat luontevasti kauramaitoa kahveissaan maun vuoksi ja syövät herkullista kasvisruokaa. Toki bloggaajan työhön liittyy myös kulutuksen mainontaa, mutta sekin voi fokusoitua kestävämpiin ratkaisuihin, kuten luomukosmetiikkaan. Esimerkiksi tuo äskettäinen kierrätystapahtuma-juttu oli kiinnostava, ja olen tykännyt myös paljon taidenäyttelykirjoituksistasi tms. aineettomien ilojen esittelystä. Olisi myös kiinnostavaa, jos pystyisitte saamaan kokeiluun sähköpyörän tai -auton tai kävisitte vaikka inspiroivalla boheemilla junamatkalla Euroopassa. :D
En tiedä oliko täällä jo asiaa soiden ennallistamisesta, mutta ekologisista kompensaatioista puhuttaessa kannattaa ehdottomasti perehtyä tähän: https://hiiliporssi.fi
Joululahjojen sijaan sijoitus Hiilipörssiin ja suomalaisten soiden ennallistamiseen!
Kiitos Karoliina, tutkitaan!
Hyvä teksti muutoin, mutta “syödä käpyjä” särähti. Taiteilijoiden on oikeasti tosi vaikea tulla Suomessa kohtuullisesti toimeen. Moni rahoittaa taiteen tekemistä muilla töillä. Olen kiitollinen esim. suomalaisille kuvataiteilijoille siitä, että jaksavat näissä oloissa tehdä taidetta.
Heippa, olen entisenä taiteen opiskelijana tästä asiasta hyvin tietoinen ja siihen tässä juuri viittasin. Opinahjostamme valmistuvista vain aniharva pystyi elättämään itsensä taiteellaan ja olikin yleinen (surullinen) vitsi, että suurimmasta osasta kuvataiteilijoita tulee siivoajia. Mustan huumorin viljely ei tietenkään kaikkiin uppoa, mutta ei ollut kyllä tarkoitus loukata ketään, vaan tehdä tiettäväksi, etten tosiaan pidä itsestäänselvänä sitä, että joku pystyisi elättämään itsensä vapaana taiteilijana. Hatunnosto kaikille, jotka jatkavat ja jaksavat siitä huolimatta.
Postaus kuvaa hyvin myös omaa ajatteluani ‘toisaalta, toisaalta, mikään ei ole niin mustavalkoista jne’. Aikamoisesssa infomylleryksessä kuluttajat elävät ja välillä on vaikea hahmottaa oma roolinsa. Toki kulutuskestävämmät tavarat ja ekologisemmat vaihtoehdot eivät ole mahdollisia kaikille, mutta olen ajatellut tämän asian siten, että teen sen minkä pystyn, koska pystyn. Hassua on ajattelu, että miksi minä tekisin tai yrittäisin asiaan vaikuttaa, kun jossain toisaalla asian eteen ei tehdä mitään. Jos tätä ajattelutapaa soveltaisi mihin tahansa muuhun asiaan, lopputulos olisi koominen. Itse asun ulkomailla tornitalossa, jossa asukkaita on noin 1000 ja usein kierrätyslaatikoita availlessa tuntuu, että olemme puolisoni kanssa ainoat asukkaat, jotka kierrättävät. Lisäksi laatikot ovat täynnä jotain aivan muuta kuin mitä pitäisi. Tämä ihmetyttää, koska asuinalue on täynnä hyvin merkittyjä kierrätysroskiksia, joten luulisi siksi kierrätyksen tarttuvan. Erityisesti, koska vesijohtovesi ei ole juomakelpoista, on muovin määrä jotain katastrofisen kamalaa.. noh summa summarum, vaikka olisimmekin ne ainoat, jotka jaksavat kierrättää niihin väärin lajiteltuihin roskiksiin, ei tämä saa minua lopettamaan kierrätystä. (Tekisi kyllä mieli sujauttaa infolappu jokaisen oven alta, miten homma toimii..) todettakoon vielä, että täälläkin on varmasti kaatopaikka, johon kaikki roudataan ja siellä on ihmisiä, jotka pientä korvausta vastaan näitä roskia lajittelevat.
Ehkä oma pointtini on siinä, että kun tietoturva ahdistaa ja miettii, mitä ja miksi tekisi, niin tekee sen minkä pystyy sen suurempia pähkäilyjä. Päälinjat on meille monelle kuitenkin selvät. Ja disclaimerinä nyt vielä todettakoon, että en toki tarkoita etteikö näitä asioita kannattaisi ylipäätänsä miettiä ja pohtia, siksi juuri tämmöiset postaukset toimivat hyvin ajatusten herättelijöinä, kiitos siitä! Mun mielestä sun yhteistyöjutuissa ja ylipäätänsä miten kuvaat omaa elämääsi tänne blogiin, näkyy hyvin linja, minkä arvojen takana seisot ja mitkä asiat koet tärkeäksi :)
Hei Stella, odottelin keväällä pitkään postausta lentopäästöistä, ja myönnän että hieman petyin kun sitä ei kuulunut (ainakaan en huomannut). Aihe on tietysti ihan hiton hankala ja ymmärrän siihen tarttumisen vaikeuden. Tuntuu että matkustamisen vähentäminen sattuu kaikista ilmastoteoista kipeiten. (Toisaalta, eikö se ihana iso talo Lapissa voikin nyt korvata kaukomatkoja?)
Siksi halusin vain tulla komppaamaan ja kiittämään. Oon aivan suunnattoman onnellinen että ilmastonmuutos on vihdoin kaikkien huulilla. Muistan kuinka 12 vuotta sitten lukiossa päätin, että tämä asia on niin iso, että sitä vastaan taistelen työkseni. Paljon sai naureskeluja kasvissyönnistä ja kirpparivaatteista, mutta niin vain on alkanut isokin pyörä kääntymään. Tunnen melkeinpä ylpeyttä siitä miten isoin joukoin suomalaiset ovat viimein heränneet tähän ja lukuisat tutut ovat tehneet päästölupauksia. Meillä on ehdottomasti toivoa, vaikka aika paljon ahdistaakin ja aika käy tottavie vähiin.
Lohdutuksen sanana kestävyys, eettisyys ja ekologisuuskysymykset on niin systeemisiä ja vaikeita, ettei aina edes alan sisällä tutkijat pysy perässä. Mitenpä sitä tavallinen kuluttajaan. Silti pitää yrittää, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kirjoita ehdottomasti jatkossakin tuntemuksiasi aiheesta, ihmiset tarvitsevat tätä.
Täydellinen kirjoitus niin vaikeaksi
muuttuneesta ajastamme ja ilmastonmuutoksen aiheuttamasta ahdistuksesta. Joku hienosti kommentoi yllä että ihmiset olisivat oikeasti valmiita isoihin muutoksiin, jos poliitikoillamme olisi siihen uskallusta. Itse olen valmis jättämään lentämisen, lapsia on kaksi (ja vielä yhtä toivoisin) mutta sitä kautta sitäkin suurempi huoli ja motivaatio muutokseen. Jos ei olisi lapsia, ketä varten tulevaisuutta oikein mietittäisiin. Maitotuotteista luopuminen olisi ehkä kaikkein vaikeinta, lihasta helpompaa. Mutta ei se kasvissyönti tosiaan sekään kovin eettistä (tai ekologista) ole. Lounaslautasen kvinoa on pois sitä alunperin syövien Andien asukkaiden lautaselta, avokadot niistä avokadosodista jotka vievät kohtuuttoman paljon vettä jo valmiiksi kuivalla alueella, kuten myös kikherneet. Ehkä pitäisi jyrsiä vain naurista.
Maitotuotteista luopumista kannattaa ehdottomasti yrittää! Kasvipohjaisia maitoja, jogurtteja, juustoja, kermoja, rahkoja, jäätelöitä on jo niin paljon markkinoilla että niistä varmasti löytyy itselle sopiva! Parmesanillekin löytyy vegevaihtoehto (löytyy useimmista ruokakaupoista) :) https://violifefoods.com/us/product/just-like-parmesan-wedge/
Mutta pakko kommentoida kasvissyönnin ekologisuutta ja eettisyyttä: tottakai vegaanisesta/kasvisruoasta löytyy sekä epäeettisiä että epäekologisia vaihtoehtoja. Kysymys on vain ja ainoastaan omista valinnoista. Kvinoaa viljellään myös Suomessa, jos sitä haluaa syödä, esim. https://www.ruohonjuuri.fi/kvinoa-quinoa-kotimainen-sunspe-6430011740161
Avokadoja voi syödä vähemmän tai jättää kokonaan pois ruokavaliosta tai valita eettisemmin tuotettuja luomuavokadoja. Itse suhtaudun avokadoihin kuin lihansyöjät punaiseen lihaan: syön niitä maksimissaan kerran viikossa tai harvemmin. Kikherneitäkään ei ole pakko syödä, ne voi korvata esim. kotimaisella härkäpavulla eri muodoissaan (esim. Härkis), nyhtökauralla tai tofulla. Kotimainen Jalotofu avaa aika perinpohjaisesti tuotteidensa vastuullisuutta täällä: https://jalotofu.fi/jalofoods/vastuullisuus/
Tämä kommenttini ei ole vastakommentti Karoliinan tai Sannan kommenteille, mutta laitoin sen tähän siitä syystä, koska tuon mielipiteeni kasvissyöntiin viljelyn näkökulmasta. Eli en ole eri mieltä kanssanne, tuon vain kokemukseni/kommenttini.
Härkis ja nyhtökauratuotteet ovat hieno juttu, mutta oma (ja monien muidenkaan) vatsa ei kestä niitä välttämättä kovin hyvin. Nyhtökauratuotteissa on monesti enemmän papuja kuin kauraa ja omalle vatsalleni kaikki pavut ovat huonoja. Näin alaa opiskelevana (agrologi) voin sanoa, että asiat eivät todella ole aina kovin mustavalkoisia. Lihansyöntiä syyllistetaan välillä vähän liikaa kuormituksen näkökulmasta, kun kyllähän viljelyssäkin tulee kuormitusta luonnolle mm. lannoitteiden suhteen. Myös luomua pitää lannoittaa ja se tapahtuu silloin karjanlannalla eli mikään vilja ei kasva ja elä ilman lisälannoitusta, koska se ei saa maasta kaikkia kasvuun tarvitsemiaan ravinteita. Ja samoin rikkakasvien torjunta tehdään joko herbisidein tai sitten luomussa, jossa ei saa käyttää rikkakasvien torjunta-aineita se tehdään mekaanisesti, joka usein aiheuttaa sen, että ajokertoja traktorin ja mekaanisen torjuntakoneen kanssa rikkakasvien ja tuholaisten torjunnassa tehdään paljon enemmän (useampi ajokerta edestakaisin) kuin herbisidein tehdyssä torjunnassa. Lait ohjaavat onneksi herbisidein tehtävää torjuntaa ja siinä viljetävä kasvi osaa hajottaa rikkakasville tarkoitetun myrkyn. Meillä Suomessa tuotetaan varsin puhdasta lihaa ja kasveja eli yritän nauttia kotimaisesta mahdollisimman paljon. Varsinkin nyt kun tiedän esim. kananmunien, broilereiden ja viljelyn osalta paljon enemmän kuin ennen.
Toki lihankulutus ja -syönti kuormittaa, mutta on niitä, joilla ei ole varaa valita eli niukka toimeentulo pakottaa valitsemaan halvimmat tuotteet. Itse vältän liiallista lihansyöntiä ja erityisesti punaisen lihan syöntiä, mutta pyrin omissa valinnoissani tekemään lähellä tuotettuja ja puhtaita valintoja. Syömään monipuolisesti, jotta tarvitsisi tukeutua mahdollisimman vähän vitamiinipurkkeihin. Valitsen kalatiskillä mahdollisimman eettisesti ja kaupassa asioidessani ylipäätään. On ollut ilo nähdä kuinka eläimet voivat tavallisilla tiloilla hyvin. Samalla on tuntunut kurjalta katsoa viljelijöitä, joita tämä kovin kuiva kesä rokotti.
Ja maalla välillä aikaa viettävänä voin todeta, että ilman omaa autoa siellä ei liikuta mihinkään. Julkisia ei vain yksinkertaisesti ole ja jos aamulypsylle pitää päästä kello viideltä ja matkaa on useampikymmenen kilometriä niin ei vain voi julkisia käyttää. Helsingissä asuessani niitä päivittäin käytin.
Olen Stellan kanssa oikeastaan täysin samoilla linjoilla koko postauksen suhteen. Todella hyvä kirjoitus, jossa asiaa. Mielestäni on hyvä, että blogien kautta bloggaajien valintoja ja mielipiteitä tuodaan esille. Mun mielestä Stella ja monet muutkin ovat tehneet hienoja valintoja ja päätöksiä.
Pyrin omalla toiminnallani kantamaan korteni kekoon. Olen sekasyöjä, mutta teen sitä mielestäni niin eettisesti kuin osaan ja voin ja opintoni tulevat valintoja, koska tiedän nykysin ruuasta enemmän kuin ennen. En toki kaikkea, en tule koskaan osaamaankaan, koska aina tulee lisää tietoa ja opin koko ajan lisää. En halua syyllistää muita, vaan haluan ymmärtää muidenkin mielipiteitä ja näkemyksiä avartaa niiden kautta omia näkemyksiäni. Lisäksi haluan kunnioittaa jokaisen omia valintoja; joku on vegaani ja joku taas syö lihaa jne. Se ei tee meistä kenestäkään parempia ihmisiä, jos olemme toisenlaisia. Ja Stellan tavoin toivon, että yhteiskunnassa yritykset ottaisivat enemmän vastuuta ilmastoasioissa. Poliitikon voivat nykyisin harvinaisen vähän eli vaikka äänestäisimme ketä, niin talous ja markkinat ovat niitä tahoja, jotka voivat vaikuttaa. Lakeja kun ei muuteta, jos se uhkaa työllistymistä, taloutta jne eli poliitikoilla on mielestäni melko vähän vaikutusmahdollisuuksia, jos se sotii mm. yllämainittuja seikkoja vastaan. Mutta on meillä jokaisella oma vastuumme ja velvollisuutemme ja kaiken tuskan keskellä toivon, että voisimme tehdä sitä hyvällä mielellä kannustaen ilman toistemme syyllistämistä.
Tämä ei siis edelleenkään ollut mikään vastajulistus ylläoleviin kommentteihin vaan venynyt oma mielipidem jonka halusin liittää nyhtökauraan, kasvissyöntiin…
Voi Stella! Niin uskomattoman hieno ja arvokas kirjoitus.
Katsoin semi-ahdistuneena alkuviikon A-studiota, kun sieluni huusi ääneti, että eikö ne poliittiset päättäjät oikeasti usko, että ihmiset ovat aivan valmiita muuttamaan elämäntapaansa ja valintojaan kunhan päättäjät laittavat ilmastonmuutoksen kaiken päätöksenteon pohjaksi. Ihmiset ovat paljon valmiimpia kuin he ymmärtävätkään. Ahdistun siitä, että muutoksen tulppa on niin iso siellä, missä suurimmat vaikutukset olisi saatavissa.
Kevään vaaleissa tiedän, millä kriteerillä ehdokkaani valitsen!
KYLLÄ! KYLLÄ!
Bravo!
Himmu! ♥
Todella hyvä ja tärkeä kirjoitus, kiitos siitä! Painin samojen kysymysten äärellä ja tunnen jatkuvaa syyllisyyttä omista valinnoistani, joita koitan kuitenkin aktiivisesti parantaa. Tavallaan lohduttavaa kuulla, ja huomata myös näissä kommenteissa, ettei tuskaile yksin.
Kyllä, et todellakaan! Uskon, että hyvin monet meistä käyvät läpi ihan samoja turhautumisen, ahdistumisen ja voimattomuuden tunteita. Asioista puhumalla ahdistus ehkä hälvenee ja löytyy optimismia siihen, että asioita ehditään vielä muuttaa – ja että muutoksiin ryhtyvät muutkin kuin ne valmiiksi tiedostavat.
Aika paksua puhetta toi skandien lisääntymisoikeusläppä ei-skandinaaviselta maahanmuuttajalta.
Lisäks ihmettelen noita suppeita työllistymisvaihtoehtojasi. Voithan aina kouluttautua uudelleen vaikka sairaanhoitajaksi.
En sanonut missään, että skandeilla olisi oikeus lisääntyä ja muilla ei. Pointti oli, että väestön liikakasvu ei ole akuutein ongelma pohjoismaissa, joissa syntyvyys on ollut jo pitkään laskussa siinä määrin, että hallitus kannustaa synnytystalkoisiin. Se on tosiasia, joka ei liity mitenkään minun alkuperääni tai siihen, että olen vain 50% suomalainen (olipa idioottimainen heitto). Toisaalta pohjoismaiden ihmiset kuluttavat huomattavasti enemmän kuin väestötiheimmillä alueilla asuvat, joten ei tämäkään ole tietenkään mikään helppo tai yksinkertainen asia.
Suppeat työllistymisvaihtoehdot? Onhan mulla 20-vuotisen työurani ansiosta työkokemusta ja erilaisia työllistymisvaihtoehtoja vaikka ja kuinka, ne vaan kaikki liittyvät tavalla tai toisella markkinointiin ja mainontaan. Tottakai kertyneitä taitoja voi käyttää muuhunkin kuin kaupalliseen työhön, mutta sitähän tässä just pohdin, että mihin suuntaan tahdon omaa tekemistäni viedä. Muutosten tekeminen vie aikaa, kun taustalla vaikuttavat mm. taloudelliset reaaliteetit ja kauan sitten tehdyt työsopimukset.
Naurattaa ajatus minusta sairaanhoitajana. Montakohan ihmistä ehtisi kuolla hajamielisesti annosteltuihin lääkkeisiin ennen kuin saisin potkut? Voin taata, että minusta on enemmän iloa yhteiskunnalle sisällöntuottajana ja vaikuttajana, joka pyrkii nostamaan esiin kestäviä arvoja.
Muutenkin ajatus uudelleenkouluttautumisesta on aika radikaali yksityisyrittäjälle, joka on tehnyt 20 vuoden aikana valtavasti töitä saavuttaakseen tämän ammattitaidon, kontaktit, verkostot ja taloudellisen vakauden. Mikäs siinä, jos löytää itsestään palon johonkin kokonaan uuteen, mutta noin muuten luontevinta on tietysti pohtia asioita oman (olemassaolevan!) pätevyyden, työkokemuksen ja koulutuksen kautta.
Mutta tottakai anonyymina voi vaatia bloggaajalta aivan mitä tahansa miettimättä ovatko ne valintoja, joihin olisi itse samassa tilanteessa valmis.
Olipas rakentavia kommentteja. Mä en tiedä sun hiilijalanjälkeä, mutta muuten osaa levittää myrkkyä ympärillesi hyvinkin tehokkaasti.
Ja tämä kommentti siis tietenkin tuolle anonyymille, ei Stellalle.
Erittäin kohtuutonta vaatia ihmiseltä kouluttautumaan toiselle alalle. Ensinnäkään se ei ole kaikille edes mahdollista (en nyt puhu Stellasta). En itse voi piikkikammoisena edes kuvitella tekeväni sairaanhoitajan työtä.
En muutenkaan ymmärrä tätä syyllistämistä, jota haluat tähän tuoda. Mielestäni Stella on tehnyt hyviä valintoja. Meistä kukaan ei ole täydellinen eikä koskaan voida ollakaan.
Ei tarvitse kouluttautua uudelle alalle ja täysin uudenlaisiin tehtäviin, voi myös vaihtaa työnantajaa. Stellan osaamisella löytyy varmasti myös muitakin töitä, kuin myyntiä ja markkinointia. Esimerkiksi toimittajan ja tiedottajan töitä. Hetken asiaa miettimällä sopivia ja mieluisia vaihtoehtoja löytynee muitakin.
Itse suuntasin R&D ja teknologiaosaamiseni kuluttajatuotteiden ja viihde-elektroniikan sijasta teollisuusratkaisuihin, joiden avulla voidaan tuottaa mm laadukkaampaa ruokaa ympäristöystävällisemmin. Tunnen monia muitakin, jotka ovat vaihtaneet työt eettisistä syistä. Syyllisyydentunteet kannattaisi kanavoida konkreettisiin tekoihin.
Eikös työnteosta pitäisi saada myös nauttia ja saada tehdä sellaista työtä, josta pitää ja jolla tulee toimeen. Ja yrittäjänä Stella voi mielestäni paremmin tehdä omien valintojen mukaisia töitä. Eli mielestäni Stellalla ja Jarnolla varsin hyvä ammatti, jossa voivat yhdessä ja erikseen monipuolisella kokemuksella/osaamisella tehdä hyviä ratkaisuja.
Ja ensinnäkin jos työpaikat voisi noin vain valita, niin helppoahan se olisi. Ei työpaikkoihin vain kävellä,vaan niiden saaminen on ammattilaisellakin kiven takana. Kaikki eivät voi valita työpaikkaansa sen mukaan miten haluavat ja jättää vakityötä vaan töitä tehdään siellä mistä työpaikan on saanut jo siitäkin syystä, että valinnanvaraa ei aina ole koulutuksesta tai työpaikan sijainnista johtuen. Monilla on perhe, asuntolainaa jne eli ei niitä työpaikkoja noin vain jätetä ja vaihdeta alaa tai siirrytä edes alan sisällä toiseen paikkaan. Edes yrittäjäksi ryhtyminen ei ole monelle mahdollista, koska epävakaat tulot erityisesti alkuvaiheessa on liian suuri kynnys monille eikä niitä liikeideoitakaan puissa kasva. Itse olen isossa yhtiössä töissä ja arvostan sitä, että nykyisin ympäristöarvot ovat tärkeitä omalla työpaikallakin ja pyrin omalla toiminnallakin työpaikalla tekemään ympäristöystävällisiä tekoja.
Eli mielestäni jokainen voi yrittää omilla arkisilla valinnoilla tehdä hyvää. Ja toki jos mahdollisuus uuteen vihreään työpaikkaan niin vielä parempi. Mutta tosiasia on se, että kaikki eivät voi valita työpaikkaa, vaan tekevät töitä siellä, mistä työpaikan saaneet.
Ei työpaikan vaihtaminen ole välttämättä helppoa. Minäkin hain uusia töitä jonkin aikaa. Siinä haun rinnalla vaihdoin työtehtäviä ja opettelin uusia taitoja vanhassa työpaikassani uudet suunnitelmataustalla mielessä. Minulla ympäristöahdistusta helpotti suuresti se, että pyrin aktiivisesti kohti parempaa työtä.
Eiköhän niitä mieluisia ja taloudellisesti kannattavia töitä löydy muitakin kuin kaupallinen bloggaaminen. Tai sitten vain pitää tyytyä kompromissiin vähemmän syyllisyyttä aiheuttavasta, mutta vähemmän mieluisasta tai rahakkaasta työstä. Niin kuin monien ympäristöystävällisten elämäntapavalintojen kanssa: vähemmän tuontiherkkuja ja vähemmän lentomatkoja, mutta parempi omatunto.
Kiitos Mari, näinhän se on, ei niitä työpaikkoja noin vaan napsita sen mukaan mikä tuntuisi parhaalta. Otin osaa tähän keskusteluun erillisessä kommentissa, joka löytyy tämän ketjun ylimpänä.
Hei anonyymi, palasin tähän asiaan erillisessä kommentissa, joka löytyy tästä ketjusta ylimpänä.
Kiitos ajankohtaisesta ja tärkeästä tekstistä, Stella! Omissa pohdinnoissani yhdeksi suurimmista kysymyksistä on noussut kysymys työstä ja toimeentulosta. Toisin sanoen: mistä löytää riittävä/sopiva määrä sellaista omaa koulutusta ja työhistoriaa vastaavaa työtä, joka “ei olisi osa ongelmaa, vaan ratkaisua”. Tuntuu nimittäin, että yksilöidenkin tasolla “asia menee nykyään melkein niin karusti, että kaikki mikä on taloudellisesti kannattavaa, on ekologisesti tuhoisaa”, kuten tässä hiljattain ilmestyneessä Ylioppilaslehden jutussa osuvasti todetaan: http://ylioppilaslehti.fi/2018/08/kaikki-loppuu-pian/
Reilut ja ketään riistämättömät työpaikat/työt ovat vähintään yhtä vaikeasti löydettävissä ja saavutettavissa kuin reilut ja ketään riistämättömät kulutushyödykkeet. Ja töitä kuitenkin pitäisi tehdä, että kykenisi elättämään itsensä (ja mahdollisen perheensä) sekä kokemaan olemassaolonsa merkitykselliseksi (tai ylipäätään oikeutetuksi) suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa yksilön arvo ja arvostus ovat suht tiukasti sidoksissa työmarkkina-asemaan. Tämä on eräs viime vuosien suosikkitekstini aiheeseen liittyen: http://sorsafoundation.fi/fi/kolme-syyta-merkityksellisyys-keskeista-tulevaisuuden-tyoelaman-ymmartamisessa/
Mitä tulee tekstisi toiseksi viimeisen kappaleen pohdintaan siitä, voisitko muuttaa alaa “sisältäpäin”, niin aivan takuulla voisit! Teet sitä jo nyt <3 Vie vaan kaikki tokavikassa kappaleessa mainitsemasi suunnitelmat toteutuksen tasolle, jos suunta tuntuu sydämessä oikealta. Minä ainakin lukisin mielelläni!
Tosi kiinnostava ja hyvin jäsennelty kirjoitus, kiitos! Olen itse tuon raportin julkistuksen jälkeen kokenut epämääräistä ahdistusta ja yleistä maailmantuskaa siitä, kuinka paha tilanne on jo tällä hetkellä. Toisaalta olen hirveän (siis konkreettisesti hirveän, ihan itsestäkin tuntuu pahalta) skeptinen sen suhteen, että yksittäisen suomalaisen kuluttajan valinnoilla olisi oikeasti mitään merkitystä. Olen asunut pariin otteeseen Kiinassa, ja siellä näkemäni todellisuus on vain pahentanut skeptisyyttäni. Kiina on maa, jossa yksittäiset hedelmät on pakattu viiteen muovikääreeseen ja pahimpina päivinä näet eteesi 50 metriä, koska ilma on keltaisena pilvenä ympärilläsi ja voit maistaa kaiken saasteen. Vaikka kaikki viisi miljoonaa suomalaista lopettaisi lentämisen ja söisi pelkkää vegaanista lähiruokaa, se olisi silti vain keskikokoisen kiinalaisen kaupungin asukasmäärä. Kiinan nousevan keskiluokan lisäksi Intia tulee näillä hetkillä ohittamaan kaikkien EU-maiden yhteenlaskettujen päästöjen määrän, enkä jaksa uskoa että Aasian suurissa talousmahdeissa elävät ihmiset kieltäytyisivät oman elintasonsa nostamisesta maapallon yleisen hyvän nimissä. Mikä sinänsä on ihan reilua, koska länsimaiden asukkaat ovat saaneet rellestää tähän asti miten lystäävät, minkä vuoksi tuntuisi tekopyhältä paasata kehittyville valtioille sitä että “teidän pitää nyt hillitä kulutusta ja päästöjä vaikka me ollaan tuhlattu maapallon luonnonvaroja miten huvittaa ja kuorittu kermat päältä”. Huoh.
Mutta jotain olisi silti tehtävä. Jäänen pyöriskelemään tänne maailmantuskaani vielä vähäksi aikaa ja elättelen toivoa, että pieni optimisti minussa herää joka uskoo, että yksittäisen ihmisen teoillakin voi olla vielä vaikutusta.
Tämä juuri. Asun itse tällä hetkellä Meksikossa ja täytyy todeta, että vaikka häpeäkseni en ole Suomessa mikään superkierrättäjä, niin täällä on kyllä sydämeen välillä sattunut kun katsoo tätä meininkiä. Muovikassit kaupassa ovat ilmaisia ja niihin pakataan ihan kaikki pienimmätkin ostokset. Leivät ja muut on kääritty moneen kertaan muoviin. Ja tietty koska on pakko juoda pullovettä, niitä muovipulloja kertyy hirveät määrät ja kaikki roskat menevät samaan roskikseen, ilman mitään lajittelua.
Puhumattakaan sitten yksityisautoilun määrästä. Tässä isossa kaupungissa kun joka paikkaan täytyy kulkea autolla.
Maailmantuska on tosiaan iskenyt pahempana kuin koskaan.
Tähän liittyen vastaan tuli kiinnostava puheenvuoro: https://yle.fi/uutiset/3-9435708
Kyllä, tämä oli hyvä ja kiinnostava!
Toki valtiotason vertailussa suomalaisten yhteenlaskettu hiilijalanjälki on pieni suurimpiin saastuttajamaihin verrattuna mutta tämähän johtuu suurelta osin eroista väkiluvussa. En ihmettele jos Intian päästöt ylittävät pian EU-maiden päästöt kun Intiassa on asukkaitakin tuplat enemmän. Jos vertailua tehdään ainoastaan valtiotasolla, niin sillä logiikalla ympäristön kuormittamista voisi kompensoida muuttamalla väkiluvultaan mahdollisimman pieneen valtioon ja huudella sitten sieltä miten “meidän” hiilijalanjälki se vasta pikkiriikkinen onkin :D
No, vitsi vitsinä mutta jos kuitenkin mennään yksilötasolle, niin keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki on reippaasti suurempi kuin keskiverto kiinalaisen, intialaisista puhumattakaan. Kun lisäksi iso osa Kiinan hiilijalanjäljestä menee halpaa tavaraa hamuavien länkkäreiden vauhdittaman vientiteollisuuden piikkiin, niin yksittäisilla kuluttajilla on valtava vastuu kysynnän ja tarjonnan kulkiessa käsi kädessä.
Kyllä sun valinnoilla on merkitystä! :)
Stella <3
Aamen. Aamen, aamen, aamen. En ole kyennyt itse sanoittamaan sitä kaikkea, mitä kaikkia uutisjuttuja ja artikkeleita lukiessa päässä liikkuu, mutta tämä postaus pääsi niin lähelle sitä kuin mahdollista. Se lohduttaa edes vähäsen, että samojen kysymysten kanssa painii aika moni muukin – täällä kommenttiboksin puolellakin. Pienin askelin, valinnoin ja päätöksin eteenpäin, ei kai tässä muuta voi :)
Hyvää kelaa! Kiitos kirjoituksesta. Pari pointtia:
1) tota lastenhankinnan 60 tonnin hiilijalanjälki ei ole aivan niin yksikäsitteinen juttu kuin yllä kirjoitetaan. Tässä yksi tiiviisti kirjoitettu vastine: http://harhala.blogspot.com/2018/09/pitaisiko-lasten-hankkimisesta-puhua.html
2) Huonoa omaatuntoa lentämisestä voi ainakin vähän pienentää kompensoimalla hiilidioksidipäästöjä. Tähän on helppoja työkaluja, esim https://hiiliporssi.fi, https://co2esto.com, https://www.goldstandard.org. Itselleni tulee jonkun verran lentämistä duunien ja ulkomailla asuvien läheisten takia muutama kerta vuodessa. On selvä että tämä ei tule jatkumaan kovin montaa vuotta, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen edes siitä että Euroopan sisäisen lennon päästöt voi kompensoida muutamalla kympillä.
Olet väärässä. Ilmastonmuutos on torjuttavissa kuten IPCC raportistakin selvisi, kuluttajien valinnoilla on merkitystä, ja yksin niillä voidaan ratkaista n. 80% ilmastonmuutoksesta. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä kuluttaa vaan siitä paljonko kuluttaa. Mitä vähemmän kuluttaa, sitä pienempi hiilijalanjälki. Mitä enemmän karsii sellaisista kulutuskohteista jotka eivät ole pakollisia, vaan haluttavia, sitä ekologisempaa toiminta on, ja sitä suurempi merkitys muutoksella on. Kuluttamisen lisääminen on kaikkein tuomittavampaa toimintaa tältä kannalta.
Tottakai niillä on merkitystä ja pelkästään niillä tosiaan voidaan ratkaista 80% ilmastonmuutoksesta, mutta se edellyttää sitä, että kuluttajat tosiaan _tekevät_ niitä valintoja. Itse en valitettavasti usko, että riittävän moni muuttaa kulutustottumuksiaan tarpeeksi paljon, ellei siihen vaikuteta yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamisella ja poliittisilla päätöksillä, jotka tekevät kestävien valintojen tekemisestä ihmisille helppoja ja kannattavia.
Kiitos, kun otit aiheen esille. Tässä kiinnostavaa pohdiskelua myös, sivuaa myös tuota Lundin yliopiston tutkimusta: https://www.vihrealanka.fi/blogi-tiedett%C3%A4-vai-politiikkaa/onko-lis%C3%A4%C3%A4ntyminen-kamalampaa-kuin-lent%C3%A4minen-tai-lihansy%C3%B6nti
Sinä viisas, kaunis, pieni suuri nainen !
Lataan tähän, tänne kommenttiin timantteja ja kultapölyä kerääntymään kuin pankkiin. En siksi että pystyn, vaan siksi että osaan, ja haluan niin paljon hyvää tänne!
Teet aidosti hyvää. Se on jo tullut aikoja sitten selväksi!
Maailma ja maailmankaikkeus on outo paikka.
Viettelevä, vaikea, hämärän rajoja joita silmä ei erota. Valkeaa taikka mustaa, joissa ei ole lupa kulkea, ja silti se työntyy nurkkien läpi tilaan, joka vie mennessään, ja kulkija haukkoo henkeään pidätellen mitä tapahtui.
Maailma on monimutkainen, ja samaan aikaan hengähdyksen keveä, ja kirkas, upea kokemus kaikkine ulottuvuuksineen, kohtaamisineen ja rinnakkaisuuksineen. Täällä on, ja todella tapahtuu paljon enemmän kuin ikinä, kukaan edes uskoisi todeksi.
Lopulta. Kuitenkin, ihan kaikki, on jollain tasolla tarkoitettu, ja kaikki on aina silti ihan hyvin! Ei täällä olla turhan vuoksi. Hyvä voittaa aina. Lentämisellä on suuri tarkoitus. Sekin on taivaan lahja. Samoin ruoka, vaatteet, lapset, me kaikki täällä.
Totta on, että täällä on isoja virheitä. Mutta, ne ovat oppimista kaikki. Jokainen, ihan kaikki opimme täällä. Tämä aurinkokuntajärjestelmä on suurimpia oppikouluja ikinä. Sielulla on tehtävä. Tarkoitus. Sen kuuluu mennä niin.
Osa on saanut kunnian olla Tähtiin kirjoitettu. Osalle vasta taotaan tähtiä mihin kirjoittaa. Mutta, varmaa on, että jokaiselle on luvassa se oma Tähti.
Ennemmin taikka myöhemmin <3
Kiitän viisaista sanoistasi. Toivon niitä rutkasti lisää!
Muista, kaikella on aikansa täällä ajattomuuden toisellakin puolella.
Ps. Tunnen tuon tuskaisan fiiliksen tämän niin ihanan äitimaan puolesta. Luota siihen. Se kyllä on jo herännyt, ja puskee itsensä kuntoon! Jos tämä nyt edes pikkuisen sua helpottaisi tuohon infotulvaan!
Aloha :)))!!
Kiitos Stella kun kirjoitit aiheesta!
Puoli vuotta sittuin istuin ystäväni kanssa keittiössä ja sanoin, että meidän lapsilla tulee olemaan jo vähämmän mitä meillä on ollut. Hän ei ihan uskonut asiaa. En tarkoittanut etteikö tulevaisuuden lapset olisi onnellisempia itse asiassa luulen, että päin vastoin. Mietin myös tuolloin miksi tästä on niin vaikea puhua. Osa syynä on varmasti mainitsemasi syyllisyys. Toivon kuitenkin, että tästä päästäisiin eroon ja uskaltaisimme jakaa ajatuksemme, ideamme ja aatteemme vapaasti, jotta kaikki oppisivat niistä.
En muista kuinka monta toistoa tarvitaan, että ihminen oppii uuden tavan. Varmasti jonkin verran.
Ja sitä me nyt tarvitaan toistoa. Infoa bloggaajien, päättien ja naapurin mummon sosiaalisen median kanaviin, juttuja lehtiin, juoruamista ilmastonmuutoksesta kahvilassa kavereiden kanssa ja haastetaan jäärinkin isä kokeileemaan vegepastaa.
Pidetäänhän KAIKKI jutun juonta yllä
ja pidettäiskö siinä lomassa myös vähän hauskaa?:)
Täytyy alkaa miettimään tapoja pitää yhä enemmän meteliä päättäjien, yritysten, niinku sanoit, ym. suuntaan. Sieltä pitäisi nyt alkaa kuulumaan paljon nykyistä enemmän ääntelyä näiden asioiden suhteen.
Juuri niin! Jokaisen tällä pallolla on syytä kantaa kortensa kekoon miettimällä valintojaan ja myös toimimalla vastuullisesti, mutta mikäli päättäjät ja jättiyritykset eivät tee suunnanmuutosta niin sanoisin että meidän vastuuta kantavien teot on lähes hyttysen kakka Itämeressä-luokkaa. Tsekkasin mm. taannoin dokkarin nykyisestä laivarahtiliikenteestä merillä ja oli todella karua kuulla miten paljon laivojen kaikuluotaimet ja niiden aiheuttama meteli häiritsee merien ekosysteemejä. Ja sitten jengi saattaa tilata jostain Kiinasta pari tarra-arkkia, meikkejä tms. kun halvalla saa ajattelematta lainkaan sitä summaa minkä se maksaa juurikin ilmastolle, ekosysteemeille.
Mikäli lentolippuihin nyt tulisi jäätävät verot, niin tällainen keskituloinen, perheellinen ei taitaisi ikinä lentää enää minnekkään (ja Stellan tavoin en ole kokonaan halukas jämähtämään paikalleen koska toisissa kulttuureissa on niin paljon ammennettavaa). Sen sijaan lentoliikenne tuskin vähenisi koska yrityksillä on varaa lennättää työntekijöitään, olivatpa nämä kokous/työ/lanseeraus jne. matkat sitten tarpeen tai ei.
Loistava kirjoitus. Tiivistit kaiken mun päässä viime aikoina liikkuneen. Huh.
Kiitos, ihana kuulla!
Kiitos! Tämä oli tärkeä askel. Toivon, että muut bloggaajat seuraavat perässä :)
Kiitos Hanna kun luit!
Kiitos hienosta kirjoituksesta!! Ja tsemppiä sulle – ja meille kaikille siihen, että jaksamme valinnoillamme ja teoillamme kurkottaa kohti parempaa tulevaisuutta.
Ajattelen, että toiveikkuus on kauhean tärkeää, samoin ratkaisukeskeisyys. Siksi onkin hienoa, että mietit tässä kirjoituksessa rehellisesti ja konkreettisesti, millaisten haasteiden kanssa sinä painiskelet. Se antaa lukijoille paljon ajattelemisen aihetta ja toivottavasti vinkkejä myös omiin, kestäviin valintoihin.
Vielä yks juttu: lapsi tosiaan kuormittaa ympäristöä, mutta silti minusta on aina kornia rinnastaa lapsen hankkiminen “muuhun kulutukseen”. (En tarkoita että sinä tekisit niin, vaan tuo lista, josta mainitset.) Lapset ovat rakkaus – ja he ovat niitä, jotka tekevät tulevaisuuden. Ja meillä on tärkeä velvoite säilyttää kaunis maapallomme heille perinnöksi.
Kiitos todella paljon tästä kirjoutuksesta Stella! Kuten joku tuolla ylempänä jo mainitsi, luovat tällaiset kirjoitukset uskoa meille muillekin, jotka yksin tai pienessä kuplassaan tuskailevat kaiken tämän äärellä.
Kuluttajavaikuttamisesta olen joutunut lukuisiin keskusteluihin viime vuosina. Olen vähän kyllästynyt koko keskusteluun, sillä se on yhtä hedelmällistä kuin yrittää vakuuttaa ihmisiä siitä, että äänestämisellä on väliä. Yhden henkilön panos todella harvoin vaikuttaa yhtään mitään, mutta joukoissa on mittaamatonta voimaa. Kuluttajakäyttäytyminen ja sen myötä yleinen ilmapiiri vaikuttavat kuitenkin esimerkiksi siihen, millaisia päätöksiä hallitus “uskaltaa” tehdä miettimättä liikaa seuraavia vaaleja. Kuluttajakäyttäytyminen myös vaikuttaa siihen, mitä puoluetta kuluttajat äänestävät seuraavassa vaaleissa. Kuluttaminen on myös nykypäivänä tapa kertoa ympäröivälle maailmalle itsestään ja ehkä tätä kautta myös vaikuttaa muihin.
En siis todellakaan väitä, että kuluttajilla olisi yksin vastuu maapallon pelastamisesta. Jokainen voi kuitenkin vaatia itseltään parempia valintoja. Toisten valintojen syynääminen on todella arsenaalista, mutta toisaalta tuntuu siltä, että ihmiset syyllistyvät näistä asioista myös jatkuvasti. Tämän takia olen ollut hiljaa esimerkiksi avokadojen syömisen järjettömyydestä, vaikka hyvähän se olisi, jos ihmiset tietäisivät niiden haitoista. Asian nostaminen pöydälle tuntuu kuitenkin aina syyllistämiseltä, vaikka sitä ei haluaisikaan tehdä.
Uskon siihen, että voit työssäsi vaikuttaa paljonkin. Tuomalla esille järkevämpiä valintoja, mahdollisuuksia ja omia pohdintojasi. Kuluttaminen ei itsessään ole mikään synti, mutta tapamme kuluttaa sitä usein on. Eduskuntavaalit ovat kohta täällä ja ehkäpä voisit (yhdessä bloggaajakollegoiden kanssa) pitää ihmisten mielenkiintoa yllä vaalien lähestyessä. Joko sallimalla hyväksi katsomiesi ehdokkaiden vieraskynäkirjoitukset tai tuomalla esiin omia mietteitäsi siitä, mitä puoluetta aiot äänestää. Tiedän, että politiikka on erittäin tulenarka aihe, mutta äänestäjillä pitäisi olla enemmän tietoa ja politiikan pitäisi kiinnostaa hitusen enemmän jokaista. Usein ongelmana on informaatiotulva ja tiedon “puolueellisuus”. Tottakai sinäkin olisit puolueellinen tuomalla esiin haluamiasi vaaliteemoja, mutta omien mielipiteiden esittäminen lienee yksi syistä, miksi blogit alunperin ilmestyivät.
Ah mikä teksti Stella!! Mielessä huusin aamenta varmaan jokaisen kappaleen kohdalla.
Hienoa, että kirjoitat tästä tärkeästä aiheesta ja ilahduttavaa huomata, miten se resonoi myös lukijoissa. On tärkeää huomata, ettei ole yksin: on muitakin, jotka ovat ahdistuneita ja turhautuneita, mutta yhtä lailla on muitakin, jotka toimivat ja tekevät valintoja ympäristön ja ilmaston hyväksi.
Aiheeseen liittyen haluan vinkata Helsingin yliopiston Tiedekulmassa viime keväänä järjestetystä Ympäristöahdistuksen terapiaillasta, jonka tallenne on edelleen katsottavissa Tiedekulman Youtube-kanavalla: youtube.com/tiedekulma. Sieltä löytyy myös muita klippejä kevään Hope for Globe -tapahtumasarjasta, jossa käsiteltiin ympäristöä, ilmastoa ja kestävää kehitystä. Sama ohjelmasarja on tulossa taas ensi keväänä. (Läpinäkyvyyden vuoksi: olen töissä Tiedekulmassa :)).
Kiitos kirjoituksesta, hyviä ajatuksia! :) Olisiko ollut mahdollista saada linkki Lyndin yliopiston listaan, jäi kiinnostamaan sen sisältö?
Muakin kiinnostaa se Lundin juttu. Hieno teksti muutenkin!!!
Google sen kertoo: http://iopscience.iop.org/article/10.1088/1748-9326/aa7541#erlaa7541s3 – ks. erityisesti table 1.
Kiitos, että kirjoitit tästä. Syyllisyydestä, monimutkaisuudesta, turhautumisesta, huolesta, joka länsimaiseen elämäntapaamme ja maailman tilaan liittyy. Asiasta, joka kalvaa ja syö suurinta osaa ihmisistä, mutta jonka suhteen olemme toistaiseksi vielä jokseenkin kykenemättömiä täysin toimimaan. Kaikki nämä avaukset ovat tarpeen ja auttavat.
Kiitos tästä kirjoituksesta Stella! Aloin yläasteiässä kasvissyöjäksi ja pidättäydyin lihasta yli kymmenen vuotta. Seurustelen kuitenkin sekasyöjän kanssa ja lopulta en enää jaksanut sitä, että jouduin aina laittamaan kahdenlaista ruokaa – siitä seurasi myös suurempi määrä jätettä pakkausroskan ja valitettavasti myös biojätteen suhteen. Pohdin myös itse, onko Kiinassa tuotettu soijarouhe lopulta yhtään sen ekologisempi vaihtoehto kuin kotimaassa kasvanut kana. Yritän edelleen syödä kasvispainotteisesti, mutta olen tuskaisen tietoinen siitä, että leivänpäälliseni ovat puolet vuodesta peräisin joko kasvihuoneista tai kaukomailta.
Ikäväkseni olen huomannut itsessäni kyynistymisen merkkejä. Yläaste- ja lukioikäisenä olin kirkassilmäinen idealisti, joka uskoi, että yhden ihmisen teoilla ja valinnoilla on suuri merkitys. Uskon kyllä näin edelleen, mutta välillä tuntuu, että kannan koko maailman taakkaa harteillani enkä vain enää jaksa taistella vastaan. Kaipaisin suurta muutosta poliittiseen päätöksentekoon. Harvaan asutulla seudulla ja pitkien välimatkojen maassa on paha paasata joukkoliikenteen ja pyöräilyn puolesta, kun joukkoliikennettä ei ole ja työmatka on talvisin auttamatta liian pitkä pyörällä taitettavaksi.
Jos suomalainen liha kasvaisi suomalaisella rehulla, tai jos kasvissyöjän olisi välttämätöntä valita vain kaukomailta rahdattua ruokaa, niin tämä argumentti olisi pätevä. Onneksi voi kuitenkin syödä lähellä tuotettua kasvisruokaa, se on kaikkein paras valinta. ehkä miehesikin voisi vähentää lihansyöntiä, niin ei tarvitsisi kokata eri aterioita? :)
Kiitos, kiitos, KIITOS tästä postauksesta! <3
Olen seurannut kauhulla ihmisten fiilistelyä menneestä poikkeuksellisen lämpimästä kesästä. Eikö kukaan näe syitä ja seurauksia sen taustalla? Mutta nyt tuli onneksi tämä postaus.
Sinä voit vaikuttaa moniin ihmisiin. Teet sen esimerkilläsi ja tällä avoimuudellasi. Jos sinä pystyt vähentämään lentoja ja puhut siitä useasti, se antaa tavoiteltavan mallin muillekin seuraavasta ja seuraavasta reissusta haaveileville.
Lapsiasian rohkeasta esiinottamisesta myös hatunnosto. Asia on juuri näin, vaikka tuntuu, ettei sitä saisi sanoa. Suomen väestönkasvu on pitkään ollut laskussa, väestöräjähdys ja sen tuomat maapallon kestokyvyn ongelmat ovat aivan jossain muualla. Niiden pulmallisuuden ja ratkaisukeinot kun joku taho toisi näkyvämmäksi, tuntuisi se jo konkreettisemmalta vaikuttamiselta.
Upee teksti, jaoin tätä perheelle ja kavereille. Oot Stella huiman lahjakas kirjoittaja ja sun tekstejä on aina ilo lukea. Saisipa joskus vielä kirjankin muodossa uppoutua sun teksteihin. <3 En oo varmaan koskaan aikaisemmin kommentoinut mutta oon jo vuosikausia lukenut sun blogia. Kiitos niistä hetkistä.
Oot niin oikeassa mietintöjesi kanssa! Itse päätin kesällä alkaa suosimaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita, onneksi vaatteita ei tarvi niin paljoa. :) Suosittelen Nudgea, Ablen ja People Treen vaatteita jos rahat ei riitä Samujiin. Reloven kirppis on sitten ihana! Kesällä päätin että alan käyttää palashampoita (famon amla on hyvä) koska halusin vähentää muoviroskan määrää sekä olla suosimatta yrityksiä jotka käyttää muovia eli kaikki kääriytyy pahviin tai lasiin. Ihan harva asia sitten tulee muovissa, kuten sähköhammasharja. Phillips voisi alkaa munpuolesta tehdä niistä kertakäyttöisistä, vaihdettavista muovisista harjaspäistä puisia. :) Yritämme tehdä osamme kierrätyksen suhteen, käytämme pelkästään biopusseja tai paperipusseja taloudessamme. Suosin kestäviä valintoja huonekaluissakin. Kun ostamme ruokaa, yritämme ostaa suomalaista ja mieluiten luomua tai lähellä tuotettua. Vaikka olemme taloudessa sekasyöjiä, syömme luomu lihaa, kalaa, nyhtökauraa tai kasvisruokaa.
Tiedän että olemme pisara ihmismeressä joka tekee näin, ja se on oikeasti turhauttavaa kun valtaosaa ei kiinnosta tehdä niitä vastuullisia valintoja. Kuulen paljon näitä “mä haluaisin..”, ei niinkään “mä tarvitsisin..” ja sit kun pitää ostaa, niin ei jaksa etsiä niitä eettisiä, hyviä valintoja, vaan menee lähimpään kauppaan ja ostaa sen akryylista tuotetun. En jaksa saarnata ihmisille sitä että ettet voi enää ostaa sitä mikä on kiva, jos se ei ole vastuullisesti tuotettu koska se ei vaan yksinkertaisesti palvele ketään. Et voi enää käyttäytyä niin itsekkäästi. Se on tosi reilua että kaikki sysätään suoraan kuluttajien niskaan, onhan kaupat tosiaan ottamassa vastuuta hiljalleen mutta ongelma on se että ne tulee liian myöhään ne pitäis olla vastuullisesti tuotettua jo nyt. Luulen että raha on liian tärkeää ihmisille ja eikä ihmiset ala ottaa sitä vastuuta mikä heidän pitäisi. Esim. hakkuita tuskin lopetetaan koska metsäteollisuus on niin iso rahabisnes! Yksityisautoilu varmaan lisääntyy nyt kun hsl:n vyöhykeliput kallistuvat.
Tuli muuten mieleen että miksei mikään autofirma oo tarjonnut teille testiin jotain hybridi tai sähkö autoa? Ihmiset varmaan haluaisi tietää missä on latauspisteitä keskellä korpea sekä miten sellainen toimii talviajossa. Sekä voisit myös alkaa sijoittaa suokorpiin jos lennät paljon. Mielestäni mainostyö ja ekologisuus sopii ihan hyvin yhteen, niitä firmoja voi olla vaikea löytää mutta kyllä niitä varmasti on. :) Teet silti hyvää työtä! :) :)
Suo siellä, vetelä täällä. Tieto lisää tuskaa ja kaikki muut sanonnat vielä tähän perään. Usein tulee tunne, että haluan työntää pään pensaaseen ja olla ajattelematta kaikkea pahaa ja paskaa. Niinkuin moni tuntuu kuitenkin tekevän. Olen viime päivät järkyttänyt itseäni lukemalla juttuja ilmastoraportista ja siihen perään suomalaisten kommentteja niihin. Iltalehden kommenttipalstaa lukiessa tuleekin mieleen, että ehkä on vain parempi, jos koko ihmiskunta täältä pallolta häviäisi.
Tässä kaikessa ilmastotuskassani tein ilmastolaskurilla oman kulutukseni. Kasvissyönti – check. Lentomatkailu – viimeksi yli vuosi sitten – check. Yksityisautoilu – 2-3 päivää vkossa työmatkat. Hetken tunsin oloni hyväksi, mutta enpä minäkään voi henkseleitä paukuttaa.
Mielestäni tärkeintä on ensin tiedostaa ongelma ja sen jälkeen tehdä jotain. Edes jotain. En ymmärrä miten voi muka olla niin vaikeaa jättää yksi lentomatka väliin tai yksi pihvi syömättä.
Ja sitten luen tällaisia kirjoituksia kuin tämän sinun blogikirjoitus ja tajuan, että en ole yksin. Minun ei tarvitsekaan yrittää pelastaa maapalloa yksin. Meitä on muitakin. Muitakin jotka tuntevat tuskaa luonnon ja eläinten vuoksi jayrittävät tehdä oman osansa.
Kiitos Stella <3 .
Kiitos, kun kirjoitit aiheesta! Teema on niin laaja, että kommentoin vain yhdellä ajatuksella. Matkustusbisneksessä on ehkä jo nähtävissä pieni toiveikas trendi hitaaseen matkustamiseen, jossa lentsikka korvataan muilla menopeleillä ja matka on määränpäätäkin merkityksellisempi elämys, kuten reilatessa. Olisipa inspiroivaa, jos suunnittelisitte ja toteuttaisitte sellaisen matkan tämän blogin tiimoilta!
Huikean hieno idea! Kannatan ja haluaisin myös itse kokeilla vaikkapa junamatkaa Eurooppaan.
Hyvä idea! Tällaista matkaa ja sen suunnittelua olisi kiinnostava seurata.
Samoja asioita on tässäkin päässä pyöritelty.
Tuosta pikamuodista ja kestämättömästä muodista puhuttaessa on alkanut ahdistaa se, että työskentelen itse juurikin sellaista muotia myyvässä yrityksessä. En koe, että työ palvelee niitä arvoja, joita haluan itse kannattaa, ja tavaran määrä liikkeessä ahdistaa päivittäin; kuka tarvitsee ne kaikki miljoona erilaista (lähes samanlaista) kympin tai pahimmillaan viiden euron t-paitaa?
Tuntuukin ristiriitaiselta että ensin kierrätän kuin hullu ja syön vain kasvisruokaa ja sitten menen samana päivänä myymään myyntitavotteiden kuvat silmissä ihmisille kulutustavaroita, jotka on rahdattu toiselta puolelta maapalloa, tehty luonnonvaroja säästämättä ihmisille joilla luultavasti on oikeasti jo ihan tarpeeksi.
Toisaalta, en kuitenkaan haluaisi jättää työtäni ja joutua taas työttömäksi.
Todella hankalia asioita, mutta hienoa että kirjoitat näistä asioista, sillä moni voi varmasti samastua näihin jokapäiväisiin ahdistuksen aiheisiin ja löytää asioihin uusia näkökulmia ja toivottavasti myös ratkaisuja.
Kiitos, että kirjoitat tästä aiheesta. Itselleni ilmastonmuutos on viime aikoina ollut niin raskas ja koko ajatukset valtaava asia, että on tärkeää kuulla ihmisten ja eritoten vaikuttajien reagoivan asiaan ja välittävän. Moni bloggaaja varmasti ajattelee ristiriidan aiheen ja oman ammattinsa välillä olevan liian räikeä ja koko jutun olevan liian tulenarka, että siitä uskaltaisi kirjoittaa, mutta et sinä. Olen muutenkin pitänyt sitä, että et arastele tarttua poliittisilta haiskahtaviin aiheisiin (kuten seksuaalinen häirintä), jos se tuntuu sinusta tarpeeksi tärkeältä. Se saa myös tämän blogin tuntumaan aidommalta ja täydemmältä, kun tuot täällä monia puolia itsestäsi esiin.
Itse koen, että mainonta ja sitä myöten kuluttaminen eivät itsessään ole täysin pahoja asioita – se riippuu siitä, mitä kuluttaa. Tulevaisuudessa ihmiset toivottavasti siirtyvät kuluttamaan aineettomia ja kestäviä hyödykkeitä, jolloin talous edelleen pyörii, mutta ekologista vahinkoa ei synny. Tietysti tämän voisi kytkeä laajemmin jatkuvan kuluttamisen ideologian haitallisuuteen, mutta jos ajatellaan käytännön realiteeteista käsin, maailman ihmiset tuskin lopettavat kuluttamisen yhdessä yössä. Joten jos kannustat yhä useamman ihmisen siirtymään epäekologisista vaihtoehdoista ekologisiin, se on jo todella hyvin. Ja kuten sanoit, yhden ihmisen duunit ei vielä paljon vaikuta – nyt tarvittaisiin niitä aitoja, kovia poliittisia päätöksiä, jotka tekisivät ekologisesta kuluttamisesta helppoa.
Kiitos kun kirjoitat tästä aiheesta. Todella hyvä teksti.
Oli tosi hienoa lukea sun kirjoittavan näistä asioista. Hienoa rehellisyyttä! Tuntuu että blogisi muuttuu koko ajan parempaan, syvempään, kiinnostavampaan ja tiedostavampaan suuntaan. Hyvä Stella! Sun kirjoitustaito ja teidän kuvat ovat toki aina olleet upeita, niissä tämä blogi on aina ollut kirkkaasti omaa luokkaansa.
Teet paljon jo kirjoittamalla näistä asioista. Sulla on paljon lukijoita ja sen kautta vaikutusvaltaa, joten mahtavaa että kirjoitat tällaisia pohtivia tekstejä etkä vain tuuttaa lisää markkinointiviestejä maailmaan.
P.S: Luomumunia munivat kanat elävät paremmissa oloissa kuin muut, sillä niillä on enemmän tilaa ja ne pääsevät myös ulkoilemaan. Luomu ei siis kanojen kohdalla tarkoita vain ruuan myrkyttömyyttä. Jos munia haluaa syödä niin luomu on siis ehdottomasti hyvä valinta. :)
Titania, toki luomukanojen olot ovat paremmat kuin ns. tavanomaisessa tuotannossa, mutta lainaus Siipikarjaliiton sivuilta: ”Luomukanaloissa sallittu eläintiheys on kuusi kanaa neliöllä, tavanomaisessa tuotannossa yhdeksän.” Kuusi kanaa neliöllä! Se on kaukana siitä, mitä kana todellisuudessa tarvitsee. Kanat ovat älykkäitä eläimiä, jotka haluavat liikkua, kuopia, rakentaa pesiä. Kuusi kanaa neliöllä ei todellakaan ole mikään green card hyvään omaantuntoon, ei kannata mennä siihen harhaan että luomu olisi optimaali, eikä pitäisi vaatia parempaa.
Pakko jatkaa vielä. Luomukananmunatkin tulevat kanoista, joita ennen on kasvatettu kaksi sukupolvea lintuja. Ensimmäiset jalostusyhtiöissä ja toiset hautomoissa, joissa täysin turhat kukonpojat eli puolet linnuista tapetaan turkisteollisuuden rehuksi. Luomukanaloissa saa pitää 3000 kanaa ja monesti ne ovat jalostuksen takia niin arkoja etteivät ne edes uskaltaudu ulkoilemaan, vaikka mahdollisuus tarjotaan.
Sähän muutat jo alaa sisältä päin. Koko ajan! Jatka samaa tahtia. Sulla on sanat hallussa ja sydän paikallaan!
– Elma –
Elman kanssa samaa mieltä. Jatka tosiaan samaa rataa.
Puit avatukseni sanoiksi, jälleen kerran.