Kyllä se siitä

Välillä on näitä viikkoja. Päivät ovat tahmeita eikä niistä saa silti otetta. Puhelimet pirisevät väärällä hetkellä, tietokone jumittaa, aikataulujen setvimiseen menee puoli päivää ja juuri kun kalenteritetris on saatu toimimaan, tulee taas joku hemmetin puhelu ja kaikki menee uusiksi.

Ei varsinaisesti kiire, mutta pienempää ja suurempaa säätöä. Pienempiä ja suurempia pettymyksiä. Koko ajan vatsa kipeä ja kun kipu lopulta erinnäisten kivunlievityskeinojen avulla hellittää, tulee uupumus, niin suuri uupumus että nukahdan sohvalle kahdeksalta illalla ja herään siitä vain siirtyäkseni sänkyyn jatkamaan unia.

Kotona on samaan aikaan käynnissä päättyvä keittiöremonttiprojekti ja alkava maalausprojekti. Kyllä se siitä, hoen ja visualisoin eteeni ajan, kun kotona ei ole käynnissä yhtään mitään muuta kuin tavallinen arki. Mutta tuleeko sellaista? Ehkä pitäisi pikemminkin visualisoida itselleen mielenlujuus, joka ei notku säädön alla, sillä sen määrä näyttää olevan vakio. Tätä lausetta kirjoittaessani sain Jarnolta puhelun, että pakun viime viikolla paikattu rengas onkin taas tyhjä, mikä tarkoittaa että huomisen kuvaukset eivät toteudu sellaisena kuin suunnittelimme, mikä tarkoittaa että koko maanantain ja tiistain aikataulu menee uusiksi kolmannen kerran parin päivän sisään. Tämä oikeastaan kiteyttää kaiken olennaisen.

Kukaan ei ole kuollut, hoen sitten kun kyllä se siitä ei enää riitä. Mikään tästä ei ole niin vakavaa, tämä on vain elämää ja joskus se on tälläistä. Sotkuista säätöä. Tyhjiä autonrenkaita. Sitä etten löydä ainoita puhtaita housujani, koska kaikki vaatteeni ovat sikinsokin makuuhuoneen lattialla odottamassa sitä hetkeä, että jatkan siivousprojektia.

Ulkona on tolkuttoman kylmää, vaikka on toukokuu, mutta ei sekään oikeastaan haittaa. Kohta on kesä ja kyllä ne lämpimät päivät sieltä vielä tulevat. Sitä odotellessa luuhaan mohairloimessani, heiluttelen tukkaani, viis veisaan hienoisesta kuivashampoopilvestä ympärilläni.

Toimivia kivunlievityskeinoja ei missään erityisessä järjestyksessä: CBD-öljy. Vyöhyketerapia. Pitkät yöunet ja mahdollisimman rennot päivät, sillä väsymys ja stressi ovat kivun pahimmat viholliset. Seksi. Meditaatio. Yinjooga, kevyt liikunta, rantakävelyt. Vadelmanlehtitee. Torkut (mieluiten kahden) koiran kanssa. New Girlin jaksot nähtynä sadannen kerran.

Onneksi kaikilla näillä on myös onnelliseksi tekevä vaikutus. Kyllä se siitä!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

15 thoughts on “Kyllä se siitä

  1. Itselläni päivä, kun olen ryöminyt kivuissani kylpyhuoneen lattialla, ollut tajunnan rajamailla kivun vuoksi ja itkenyt, kun ei ole olemassa asentoa jossa sattuisi vähemmän. Jos puhutaan niistä kerran kuussa tulevista kipujaksoista, kannattaa kokeilla myös kineesioteippiä alavatsalle ja -selkään (netistä löytyy ohjeita englanniksi). Saan niistä helpotusta päiville, kun kipu ei ole vielä tajunnan räjäyttävää ja sitten myös loppuajalle, kun näennäisesti pitäisi pystyä irroittautumaan sängystä tai sohvasta.

  2. Hei mistä olet ostanut cbd-öljyä? Saako sitä Suomesta? Olen lukenut siitä paljon hyviä juttuja, siksi kiinnostaa. Ja tsemppiä sinne!

  3. Solidaarisuutta Stellalle ja kaikille tällaisissa tahmeissa viikoissa rypeville!

    Venyvät remontit, taudit jotka iskee just huonoon aikaan, autot ja muut asiat jotka hajoilee, työkiiret ja lapsen hoidon säätö tän kaiken keskellä – juuri nyt ihanan akuuttia..

  4. Kyllä, aivan varmasti se siitä hellittää. Lempeitä aikoja sinulle (itselläni ollut myös hankalaa, mutta jossain vaiheessa hiljalleen alkoi selvetä, kuin itsestään)

  5. Joskus on näitä jumitusaikoja, tuntuu kuin painajaisunessa, yrittää päästä eteenpäin eikä pääse. Hyvä tieto on kuitenkin, ei ne loputtomiin kestä, muutoskin tulee väistämättä. Sitä odotellessa pidä huolta itsestäsi, keskity valoisiin asioihin, niitäkin aina on…voimia ja jaksamista elämääsi.

  6. Oi ei ❤️
    Ehkäpä se siittä hellittää..!!

    Mun vaisto sanoi jo muutama kk sitten että ehkä koko kesää ei oikein Tuukkaa tänne?
    En tiedä miks tunsin niin?

    Joten, kirjoitan tätä koneessa matkalla aurinkoon ❤️
    Lämmin suositus teille myös. Lähtekää lämpöön!!

    Pus

  7. Samaistun! Taalla on kaynnissa sadekauden jalkeen ehka pahin allergiakausi ikina, ja olen sen vuoksi ollut viikkokausia todella vasynyt ja tukkoinen. Sen seuraksi jo yli puoli vuotta jatkuneet, pitkin oita herattelevat olkien/kyynarpaiden/sormien kivut, joille ei tahdo loytya muuta selitysta kuin alkusyksysta kehittamani tenniskyynarpaa ja (liiallisesta torven soittamisesta?) umpijumiutuneet ylaselan lihakset, joihin ei tunnu auttavan mikaan maara venyttelya, putkirullaa tai pilatesta, lihasrelaksanteista nyt puhumattakaan. Paassa ei kierra veri, en ole ollut kunnolla hereilla ties miten pitkaan aikaan, unohtelen jopayksinkertaisimpia yhteenlaskuja, kahvi ja kipulaakkeet vetavat vatsan joko kuralle tai tosi kipeaksi… ja silti pitaisi vain jaksaa ja olla kiva ihmisille ymparilla seka asiakkaille, vaikka oikeasti suurimman osan ajasta tekisi mieli sulkeutua pimeaan komeroon huutamaan.

    Kahden viikon paasta pitaisi paastaa arjesta irti ja tulla Suomeen! Josko sitten hetkeksi helpottaisi? Tahdon ainakin uskoa niin.

    Voimia sinullekin kevaaseesi! <3

  8. Onkohan nyt joku virallinen tahmea aika? Minäkin tiedän että kyllä se siitä, kaikki lutviutuu, välillä näin. Silti ajattelen että minulla täytyy olla ne kaikken epäedullisimmat tähdet. Mutta vaihe se on (minun itsesäälissä) rypeminenkin, onneksi. Tsemppiä sinne❤️!

  9. Ah, en ois voinu lukea tätä parempaan aikaan. Ihan helvetillinen kuukausi takana. Herään joka aamu 4.30 stressaamaan jotain, mistä en saa otetta. Vähät yöunet tekevät kaikesta tahmeaa ja päätöksenteosta mahdotonta. Kun aivot ei lepää, ongelmanratkaisu ei toimi ja sitä vaan sekoilee ympäriinsä ja suuttuu läheisilleen aivan pienistä.

    Onneksi näitä kausia on ollut ennenkin eli tiedän, että valoa on tunnelin päässä, mutta ei millään jaksaisi odottaa sitä valoa! Voisiko vaan elämä olla tasaista? No emmä sitä oikeasti halua, mutta kyllä täällä aallonpohjalla vaa pistää vituttamaan. Kunpa sais näin aikoina kaikki sovitut menot perua ja ottaa vaan rennosti, mutta usein aallonpohja on ohi sitten, kun kalenteri hidastuu ja sitten sitä alkaakin taas sopia kaikenlaista.

    Koska niin se on, että kun on tahmeaa, on aika höllätä eikä painaa kahta kovempaa eteenpäin. Koskakohan sen sisästäisi kunnolla? Mulla näinä aikoina alkaa nimittäin myös huono omatunto painaa kaikista niistä läheisistä, joita en ole nähnyt ja kaikista niistä projekteista, joita en ole edistänyt! Samalla kun yrittää siis höllätä ja ottaa omaa aikaa, kirkuu omatunto vastaan, että nyt olisi hoidettava ne sovitut hommat ja niistä tulee varmasti parempi mieli. Huoh!

    Yhtä opettelua tämä elämä, mutta jaksuhalit sinne! Paistaa se aurinko lopulta risukasaankin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.