Kaupallinen yhteistyö Gateau

Heippa Helsingistä! Australian matka olisi puolestani saanut jatkua vielä toisetkin kolme viikkoa, mutta elämä, työt ja pieni koira odottivat, niinpä palasimme kotiin pari päivää sitten. Olimme perillä kuudelta aamulla, Mikko oli yllätyksenä meillä odottamassa koirien kanssa ja keitti meille kahvia, kun kumosimme matkalaukkujen aurinkorasvankatkuisen sisällön kylpyhuoneen lattialle ja rojahdimme sohvalle pussailemaan eläimiä. Ne eivät olleet ikävöineet meitä kuulemma ollenkaan, mutta olivat sentään hyvillään paluustamme.

Tiedän, eletään vasta tammikuun loppua, mutta Helsingissä on kovin keväistä! Valoa on rutkasti enemmän kuin lähtiessämme, sulat kadut enteilevät aurinkoisia päiviä. Kevään merkiksi laskettakoon myös VUODEN PARAS LEIVOSSESONKI, joka on juuri alkanut ja lievittää hiukan matkalta paluun haikeutta. En ole ihan varma kumpaa rakastan enemmän, Runebergintorttuja vai laskiaispullia, mutta onneksi kukaan ei pakota valitsemaan. Kansallisrunoilijamme Runebergin päivää vietetään 5. helmikuuta ja torttukausi on lyhyt, joten se kannattaa aloittaa hyvissä ajoin (eli nyt).

Pidimme viime vuonna Jarnon kanssa suuren Runeberg-tastingin ja kävimme viikossa läpi kaikki löytämämme tortut. Olimme yksimielisiä lopputuloksesta, kirkas ja kiistaton voittaja oli artesaanileipomo Gateau, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut nykyisen yhteistyömme syntyyn – ei pidä väheksyä täydellisen Runebergintortun taikaa! Jokainen torttu leivotaan käsin Helsingin Sörnäisissä ja kostean koostumuksen kruunaa lempeä karvasmantelin ja arrakin maku, joka on erottamaton osa elämystä lohkeavan sokerikuorrutuksen ja tahmean vadelmahillon ohessa.

Siitä ollaan tosin montaa mieltä, sillä joissakin paikoissa käytetään kostukkeena rommia, toisissa kostuke jätetään kokonaan pois ja on olemassa jopa torttuja, joista puuttuu täysin niille tunnusomainen karvasmantelinen maku. Epäilyttävää. Kyllä oikeaoppiseen torttuun kuuluu joko karvasmanteli tai arrakki, mieluiten molemmat.

Arrakki on muuten tropiikissa tislattua alkoholia, jossa on tyypillisesti kookosta, riisiä ja sokeria. Siitä nautitaan Suomessa useimmiten punssina eli makeana liköörinä, joka syntyy arrakista, vedestä, sokerista ja sitruunamehusta. Punssia tehdään myös rommista, mikä ei silti tarkoita, että sitä tarvitsisi laittaa Runebergintorttuihin.

Löysin antikvariaatista Merete Mazzarellan kirjoittaman elämänkerran Fredrika Runebergista, kansallisrunoilijamme vaimosta, jonka pitkään ajateltiin kehittäneen Runebergintortun. Opin viime vuonna, että näin ei kuitenkaan ole, vaikka ohje löytyikin Fredrikan reseptikirjasta. Luin leivos- ja kahvilakulttuurin tuntijan Bo Lönnqvistin haastattelun, jonka mukaan leivoksen on kehittänyt porvoolainen kondiittori nimeltä Lars Astenius, jolta torttuja ostettiin myös Runebergeille. Runeberg oli aikansa julkkis, jonka suosikkiherkusta tuli nopeasti nimikkoleivos.

Itse Runebergilla oli tapana kastaa tortun pohja punssissa. Meillä ei ollut punssia, mutta karvasmantelilikööriä löytyy aina kaapista, sillä rakastan Amarettoa.

Lönnqvistin haastattelu oli muutenkin kiinnostava. Leivoskulttuuri on alunperin peräisin Venetsiasta, Italiasta, josta ne levisivät 1700-luvulla kahvilakulttuurin mukana muualle Eurooppaan. Leivokset saapuivat Suomeen 1800-luvun alussa sveitsiläisten sokerileipureiden mukana: he perustivat ensimmäisen konditorian Porvooseen. Konditorioita kutsuttiin perustajiensa mukaan aluksi sveitserioiksi ja niistä tuli suosittuja hengauspaikkoja. Se oli osa nykyisen kaupunkikulttuurin syntyä. Lempisitaattini:

“Kahvilassa voi istua vähän niin kuin salaa ja katsella ohikulkijoita. Se oli erinomainen paikka juonitella ja siellä voi myös tavata erilaisia henkilöitä ja tehdä sopimuksia. Onkin väitetty että Ranskan vallankumousta ei olisi saatu aikaan ilman kahviloita.”

Ei käy kieltäminen, ohikulkijoiden katselu Korkeavuorenkadun Gateaun terassilta on yksi lempiajanvietteistäni. Juno-koira harrastaa siellä myös Lönnqvistin mainitsemaa juonittelua, jonka tavoitteena on maistella pöydältä löytyviä herkkuja.

Miten siellä menee, ja mikä tärkeintä, joko olette korkanneet torttukauden?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA