Kaupallinen yhteistyö Solidaarisuus
Tyttöjen sukuelinten silpominen on paitsi järkyttävä ihmisoikeusrikkomus, myös äärimmäinen esimerkki siitä kuinka naisvihamielinen kulttuuri pakottaa myös naiset toimimaan väkivaltaisten sääntöjensä mukaan, itseään vastaan. Meidän näkökulmastamme tuntuu nimittäin hullulta, että silpomisesta on useimmiten vastuussa äiti tai isoäiti. Miten he voivat tehdä tyttölapselle, omalle perheenjäsenelleen, jotain näin väkivaltaista? Aiheuttaa lapselle hengenvaara tai vähintään pysyviä terveydellisiä, henkisiä ja sosiaalisia haittavaikutuksia?
Mutta äidit kaikkialla haluavat lastensa parasta ja toimivat saatavilla olevan tiedon valossa. Silpomista harjoittavissa kulttuureissa sitä ei pidetä väkivaltana, vaan se tehdään tyttöjen parasta ja yhteisön tulevaisuutta ajatellen. Äidit kuvittelevat tekevänsä oikein, suojelevansa silpomisella tyttöä monenlaiselta pahalta, kuten hedelmättömyydeltä, moraalittomuudelta tai raiskatuksi tulemiselta, mitä seuraisi yhteisön ulkopuolelle joutuminen. Silvottu tyttö nähdään puhtaana, valmiina avioliittoon ja äitiyteen. Se on valtavan tärkeää kulttuurissa, jossa naimaton nainen on täysin turvaton. Silpominen on perinteisesti nähty ainoana hyväksyttävänä reittinä kasvaa yhteisön silmissä kunnioitettavaksi naiseksi ja päästä naimisiin.
Minä pikkutyttönä. Omat lapsuuskuvat näkee eri tavalla, kun peilaa mitä muualla tapahtuu samanikäisille tytöille.
Kyseessä ei ole yksittäinen tai irrallinen ilmiö. Silpominen on suoraa seurausta naisten alisteisesta asemasta suhteessa miehiin ja osa rakenteellista väkivaltaa, jota tytöt ja naiset kohtaavat kaikkialla maailmassa. Eikä silpominen tietenkään todellisuudessa ratkaise yhtään ongelmaa, päinvastoin. Silpominen on väkivaltainen perinne, joka ylläpitää naisten heikompaa asemaa. Silpomisen seurauksena tytöt keskeyttävät koulunkäynnin ja päätyvät vaimoiksi, äideiksi ja taloudellisesti riippuvaisiksi miehistä usein jo pieninä koululaisina. Ja kaikki vaan jatkuu sukupolvesta toiseen. Lue lisää siitä mitä silpominen käytännössä tarkoittaa.
Jokaisella tytöllä on oikeus kehon koskemattomuuteen, mutta vanhemman ei ole aina helppo puolustaa sitä.
MITEN TOIMISIMME SAMASSA TILANTEESSA?
Olen tehnyt yhteistyötä Solidaarisuus-järjestön kanssa jo kauan ja joka kerta aiheesta kirjoittaessani yrittänyt kuvitella itseni äidiksi tilanteeseen, jossa on tehtävä päätöksiä oman tyttären silpomisesta. Epäilen olevani liian etuoikeutettu ja hyväosainen voidakseni edes aavistaa mikä se todellisuus on. Asia tuntuu oman maailmankuvan kautta tarkasteltuna yksinkertaiselta: tietenkään en antaisi tytärtäni silvottavaksi, koska tiedän mistä se johtuu ja mihin se johtaa.
Esimerkiksi kenialaisen äidin silmin nähtynä maailma on kuitenkin hyvin toisenlainen paikka ja niin tämäkin asia on huomattavasti monimutkaisempi juttu kuin äkkiseltään tuntuisi. Aavistuksen siitä saa tyttäriään silpovissa yhteisöissä elävien ja työskentelevien naisten blogikirjoituksista.
Minä punaisessa takissa, ystävän kanssa taideleirillä.
Naisen alisteinen asema silpomista harrastavissa yhteisöissä ei tarkoita vain sitä, että tyttöjä silvotaan, vaan se määrää voimakkaasti myös äidin elämää. Grace Kerubo on silpomisen vastaista työtä tekevä aktivisti, joka on kirjoittanut todella silmiäavaavan tekstin siitä millaista on äidin osa. Naiset vastaavat käytännössä kaikesta arjen pyörittämisestä lastenhoidosta maanviljelyyn ja vedenhakuun siinä missä miehet saattavat viettää päivänsä kuluttaen aikaa muiden miesten kanssa. Jos nainen ei täytä velvollisuuksiaan odotetulla tavalla, hän voi joutua puolisonsa pahoinpitelemäksi tai hylkäämäksi. Todella karua. Tuntuu myös todella ironiselta, että miehet etsivät helposti vierasta seuraa silpomattomista naisista, koska omalle silvotulle puolisolle seksi voi olla hyvin kivuliasta. Samalla tajuan, että puolison uskottomuus ei ole tässä kontekstissa varmaan lainkaan akuuteimpien huolenaiheiden kärjessä.
Kerubo on kirjoittanut myös yksityiskohtaisen jutun siitä mitä tytölle tapahtuu silpomisen jälkeen, siis siinä tapauksessa, että tyttö ei kuole toimenpiteen aiheuttamaan verenhukkaan tai tulehdukseen. Kyse ei suinkaan ole ainoastaan symbolisesta valmiudesta avioliittoon ja äitiyteen. Heti silpomisen jälkeen tyttöön kohdistuu uudenlaiset säännöt ja velvollisuudet. Ei enää lyhyitä hameita. Ei poikien kanssa leikkimistä. Tyttö, olkoon kuinka nuori hyvänsä, on nyt aikuinen ja tärkeintä on olla tuottamatta pettymystä ja häpeää perheelleen, vaikka se tarkoittaisi omista toiveista ja unelmista luopumista. Kun pääsee naimisiin, tärkeintä on osoittaa kyvykkyytensä vaimona. 18-vuotiaana tytöllä voi olla jo kolme lasta.
Toisessa kirjoituksessaan Grace kertoo kuinka ehti suureksi surukseen antaa yhden tyttärensä silvottavaksi ennen kuin ymmärsi kuinka paljon haittaa silpomisesta on. Tekstistä käy hyvin ilmi miten valtavan arka aihe silpominen on ja miksi äidit eivät kerro tyttärilleen etukäteen tulevasta silpomisesta. Erityisen pysäyttävää on, että Grace ei pystynyt menemään tyttärensä tueksi silpomisen ajaksi. Äidit tietävät kyllä mitä se on, heidätkin on aikoinaan silvottu.
Kesälomaa viettämässä.
Teksteistä käy ilmi kuinka joskus tyttö itse saattaa jopa toivoa silpomista, koska muut kiusaavat häntä silpomattomuudesta. Tytöt eivät välttämättä tiedä mistä on kyse, he näkevät vain silpomisriittiin kuuluvat juhlat ja kauniin mekon, jonka silpomisen läpikäyvä saa. Juuri siksi on tärkeää, että myös tytöille kerrotaan oikeaa tietoa silpomisesta. Solidaarisuus järjestää turvaleirejä, jonne valitaan akuutissa silpomisvaarassa olevia tyttöjä. Leireillä tytöille opetetaan, kenen puoleen kääntyä jatkossa, jos aavistavat silpomisen lähestyvän.
Kirjoituksista tulee myös selväksi, että ympäriltä tuleva paine voi olla kova. Monissa tilanteissa ei ole hyviä vaihtoehtoja, ainoastaan surkeita, joista äiti valitsee parhaan tietonsa valossa vähiten huonon. Vaikka äiti olisi silpomista vastaan, saattavat sukulaiset olla toista mieltä, ja pelotella äitiä sillä kuinka silpomattomana tyttö jää yhteisön ulkopuolelle, tulee raiskatuksi tai ei löydä itselleen aviomiestä. Jos äiti on yksin mielipiteensä kanssa, voi yleistä mielipidettä vastaan toimiminen tuntua liian uhkaavalta, sillä tyttären kunnia on koko perheen kunnia, ja jos tytär aiheuttaa perheelleen häpeää, sitä pidetään automaattisesti äidin syynä. Esimerkiksi Atanchan pahoinpiteli oma aviomies, kun hän kieltäytyi silpomasta viittä tytärtään.
Siksipä sillä on suuri merkitys, jos paikalliset auktoriteettiasemassa olevat ihmiset asettuvat julkisesti silpomista vastaan. Oikean tiedon levittäminen ja valistustyö ovat suojaavia tekijöitä: jos läheltä löytyy yksikin silpomisen haitoista kuullut sukulainen, on mahdollista, että tyttö säästyy silpomiselta. Näin kävi esimerkiksi Raelille, jonka isä oli kuullut silpomisen haitoista kyläkokouksissa, joihin Solidaarisuus-järjestön kumppanit tulivat puhumaan. Nyt Rael kiertää itse puhumassa silpomisen haitoista ja toimii tärkeänä esikuvana, sillä tytöille on tärkeä nähdä, että vanhat uskomukset silpomattomien tyttöjen heikkoudesta ja moraalittomuudesta ei pidä paikkansa.
Minä ja veljeni. Omasta mielestäni olin jo iso, mutta kuvassa on ihan lapsi.
Käytännössä silpomiseen vaikuttaa hyvin monet altistavat tilanteet, kuten pandemian kärjistämä köyhyys ja tarve naittaa tytöt mahdollisimman pian. Juuri siksi tilanne on nyt entistä akuutimpi: globaalin pandemian takia silvotuksi voi joutua jopa 2 miljoonaa tyttöä, jotka olisivat muutoin saattaneet pelastua siltä. Kun olot ovat entistä vaikeammat eivätkä rahat tahdo riittää perheen ruokkimiseen, äideillä on kovat paineet saada tytöt naitettua mahdollisimman nuorena. Yksi askel eteen, kaksi taakse. Nyt on hyvä hetki auttaa, sillä tukea toiminnan jatkamiseen tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Silpominen loppuu sitten kun asenteet muuttuvat sen vastaisiksi. Sitten kun äidit uskaltavat luottaa siihen, että heidän tyttärillään on mahdollisuus hyvään, jopa parempaan elämään ilman silpomista. Sitten kun silpomattomista tytöistä tulee uusi normi. 2000 vuotta vanhojen rakenteiden purkaminen ei ole mikään helppo tai yksinkertainen tehtävä. Muutos vaatii oikeaa tietoa silpomisen haitoista ja ihmisoikeuksista sekä auktoriteettiasemassa olevia paikallisia, jotka vastustavat vanhoja perinteitä julkisesti.
Minä onnellisena laitumella kesähevoseni kanssa. Vuoden kohokohta!
Tule mukaan silpomisen vastaiseen työhön liittymällä kuukausilahjoittajaksi tai tekemällä kertalahjoitus osoitteessa silpomaton.fi. Voit myös lahjoittaa vapaavalintaisen summan Mobilepaylla numeroon 14165.
Suomen ulkoministeriön ohjelmatukijärjestö Solidaarisuus on tehnyt pitkään työtä turvallisemman ja tasa-arvoisemman maailman eteen, tavoitteenaan poistaa naisiin kohdistuva väkivalta ja köyhyys. Järjestö on erikoistunut tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaiseen työhön Keniassa ja Somalimaassa, ja kouluttaa myös paikallisia silpomisen vastaiseen työhön. Yksityisten lahjoittajien tuki on erittäin tärkeä: lahjoitusvarojen turvin viedään tietoa ja koulutusta silpomisen haitoista sekä tyttöjen ja naisten oikeuksista niin vanhemmille, kyläpäälliköille, terveydenhoitohenkilökunnalle, opettajille, viranomaisille, uskonnollisille johtajille kuin itse lapsille.
Tulokset ovat olleet positiivisia. Luin järjestön vuosikertomuksesta vuoden 2019 aikaansaannoksista: tieto silpomisperinteen vaaroista tavoitti yhteensä 49 000 ihmistä. 1600 paikalliselle mielipidevaikuttajalle kerrottiin silpomisperinteen haitoista, jotta he voivat jakaa tietoa eteenpäin yhteisöissään. Pienten lasten vanhempien kanssa käydyt keskustelut auttoivat vuoden aikana yli 12 500 kenialaislasta. Tytöillä on koulutusohjelmien ansiosta nykyään aiempaa parempi itseluottamus sekä rohkeutta ilmaista mielipiteensä kouluryhmissä ja eri tilaisuuksissa. Tällä työllä on todellisia, kauaskantoisia vaikutuksia. Silpomisen välttäneistä tytöistä kasvaa mitä todennäköisimmin naisia, jotka eivät itse silvo omia tyttäriään.
MITÄ LAHJOITUKSILLA SAADAAN KONKREETTISESTI AIKAAN?
✖ 15 euron lahjoituksella koulutetaan äiti tai isä silpomisen haitoista, jotta hän ei silpoisi tyttäriään.
✖ 30 euron lahjoituksella tyttö pääsee turvaleirille aikana, jolloin hän on vaarassa joutua silvotuksia. Leirejä järjestetään koulujen loma-aikoina.
✖ 50 euron lahjoituksella koulutetaan kaksi opettajaa kertomaan oppilaille silpomisen haitoista ja siitä kenen puoleen kääntyä, jos tyttö epäilee joutuvansa silvottavaksi,.
✖ 100 euron lahjoituksella koulutetaan seitsemän vanhempaa silpomisen haitoista.
Kiitos, että autat ♥
Sukuelinten silpomista harjoitetaan monen eri uskonnon ja kulttuurin parissa yli 30 maassa. Eniten sitä tehdään Länsi- Afrikasta Itä-Afrikkaan ulottuvalla alueella, sekä joissakin osissa Lähi-itää ja Aasiaa. Silpomisen syyt vaihtelevat kulttuureittain, mutta tyypillisimmin sillä halutaan valmistaa lapsi avioliittoon ja äitiyteen. Yhdistävänä tekijänä silpomista harrastaville kulttuureille on halu kontrolloida tytön kehoa ja seksuaalisuutta. Se toimii, koska sukuelinten silpomisesta seuraa tytölle usein terveydellisiä, henkisiä ja sosiaalisia haittavaikutuksia, jotka vaikuttavat koko elämään.