Vastoin kaikkia kuvitelmiani kaupungissa onkin paistanut aurinko! Ilmeisesti puolessa maan mökeistä on istuttu koko juhannusviikonloppu sisällä sadetta paossa, mutta Helsingissä aurinko loilotti aution kaupungin yllä kuin olisi päättänyt kerrankin yllättää kaikkia kaupunkiin jääneet pessimistit, jotka eivät olleet laskeneet suunnitelmiaan säiden varaan. Pidin perjantaina tauon kirjoittamisesta ja läksin ystävän luo, sillä lempisanani “samppanja” mainittiin ja pää oli muutenkin pienen tuuletuksen tarpeessa.

Alkukesän vihreys saa pään pyörryksiin. Ainoa asia jota ikävöin vanhasta kodistani Kurvista on ikkunoiden takana huojuneet hevoskastanjat. Lehdet hipoivat keittiön ikkunalaseja ja olo oli kuin Totoron satumetsässä – vain kissabussi puuttui.

Joskus elämä on kirjaimellisesti terälehdillä tanssimista. Neonraidallissa espadrilloissa on muutenkin välillä vaikea kulkea ihan suoraan, hypähtelemättä tai hytkymättä. Tyhjässä kaupungissa voi onneksi liikkua niin levottomasti kuin huvittaa, ketään ei kiinnosta vaikka vähän tanssahtelisi liikennevaloissa kun vihreä aalto palaa autiolle autokaistalle.

Ystävän sohvalla, vieressäni tuo maailman kaunein Eeva Kolu pähkinänruskeine silmineen. Puhetta oli ollut vain viinistä, mutta Kanerva kattoikin pöydän täyteen thaimaalaisia herkkuja. Olivat jääneet yli lounaalta, mikä onni meidän kannaltamme.

Bulevardi yhdeltä yöllä. Näinä hetkinä ei voi olla rakastamatta tätä kaupunkia. Nämä mukulakiviset kadut, hiljaiset rakennukset hämärässä. Joku hyräilee kadun toisella puolella. Koirat johtavat tietä kotiin, ne tuntevat nämä kulmat, tietävät kyllä minne kuuluvat.

☊ LOVIN’ SPOONFUL – SUMMER IN THE CITY