Vaaleita raitoja ja kirjakauppaunelmia

Nappasimme tovi sitten muutaman kuvan sen kunniaksi, että olin käynyt taas Markon saksittavana. Vähän taas lisää vaaleutta, vähän enemmän keveyttä, sama resepti jolla on menty viime kuukaudet. Olen alkanut tottua tähän lookiin, hätkähdin kun näin pitkät hiukseni viimekesäisissä kuvissa. En muistanutkaan miten pitkät ne olivat! Ja silloin tietysti ajattelin suurimman osan ajasta että äh miksi ne roikkuvat taas tiellä.

Olen alkanut taas vähän vaiheilla tukkani kanssa – pitäisikö taas antaa sen vaan kasvaa pitkäksi surffireuhkaksi, vai pitää lyhyempänä ja särmänä? Molemmissa on puolensa. Välillä tuntuu, että tästä lyhyemmästä saisi enemmän irti, jos jaksaisi laittaa sitä silloin tällöin, taivutella latvoja raudalla kuten Marko tekee. Sama olo oli tosin pitkästäkin tukasta. Ehkä näin 37-vuotiaana kannattaa jo myöntää itselleen, että is just not happening. Hiustenkuivaajaan voisi silti sijoittaa ensi syksynä kun lämpötilat alkavat laskea.

Kuvat on otettu Albertinkadulla pienen kirjadivarin edessä. Se on ollut kiinni niin kauan kuin olemme asuneet Punavuoressa, siis yli vuoden, ja haaveilen välillä, että ostaisin sen pois ja alkaisin tarjoilla siellä viiniä ja kirjasuosituksia. Asiakaspaikkoja (eli nojatuoleja) mahtuisi ainakin kaksi ja koiria varten levittäisin lattialle paksun marokkolaisen maton. Kirjakauppa-viinibaarini ei ehkä olisi liiketoiminnaltaan voittajakonsepti, mutta tunnelma olisi takuulla kohdallaan.

Käytän harvoin valkoista, mutta aina kun käytän, mietin että pitäisi käyttää useammin. Se näyttää niin freesiltä varsinkin vähän päivettyneellä iholla. Rakastan sitä, että valkoisesta paidasta syntyy mustien housujen oikea asu, ajaton ja rento ja elegantti. Kenkävalinnalla saa taivuteltua nyanssit siihen suuntaan kuin haluaa: lenkkareiden kanssa kokonaisuus olisi urbaani, mustien avokkaiden kanssa klassinen. Mokkaisten korkosandaalieni kanssa se näyttää just siltä miltä haluan kesäisin näyttää, siltä että olen juuri kuljeskelemassa torille ostamaan kukkia tai lähdössä ulos viinille (vaikka oikeasti olen menossa apteekkiin hakemaan koiralle matolääkettä).

MOS MOSH KAULUSPAITA* DOTS
FRENCY & MERCURY AURINKOLASIT* TREND OPTIC
TOTEME FARKUT URBAN A
MARYAM NASSIR ZADEH MOKKAKOROT* MINIMAL NORDIC
KULTAINEN RIIPUS MATKAMUISTO PARIISISTA
*SAATU


PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Vielä vähän lyhyemmäksi

Kävin alkuvuodesta Dandyssa puhkuen uudistusvimmaa ja pätkäisin pitkästä tukastani puolet pois. Tässä taisi käydä samalla tavalla kuin tatuointien kanssa: kun kerran aloittaa, tekee koko ajan mieli enemmän. Vähän lyhyemmäksi, kuulin sanovani eilen Markon tuolissa. Ja samalla vähän vaaleammaksi! Kevät!

No, ei ollut ihan tarpeeksi kevät vielä nahkatakille, olin jäätyä pystyyn siinä lyhyessä ajassa, jonka eilen heiluin ulkona. Onneksi freesattu tukka näyttää hyvältä viileämmissäkin keleissä. Rakastan tätä keveyttä! Koko pää tuntuu kevyeltä, tukka paksulta ja hyväkuntoiselta. Ei takkuja tai majavanraatona roikkuvia rastoja. Pitkän tukan aika ehkä tulee taas joskus, mutta nyt iloitsen tästä.

Marko tupsutti kasvoja kehystäviin suortuviin vähän ylimääräistä vaaleutta, koska tukallani on kummallinen taipumus niellä väriä juuri tuosta kohtaa – se vaan katoaa jonnekin, vaikka raidoitukset pysyvät muuten päässä ilman mitään ongelmaa. Nyt sitä on vähän extraa, niin on varaa luopua.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Leikkasin tukkani (enkä kadu)

Jarno leikkasi viime syksynä pitkät kiharansa polkkapituiseksi ja päätös oli näemmä tarttuvaa sorttia. Kävin nimittäin pitkästä aikaa tapaamassa Markoa ja Markon saksia, ja puolet tukasta jäi Dandyn lattialle. Kävelin ulos pää kevyempänä kuin vuosiin: ihan kuin harteilta olisi lähtenyt muutakin kuin kilon verran kuivaa latvaa.

Olen ollut se pitkätukkainen muija niin kauan, ettei ole tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Melkein kaikki muu on silti muuttunut elämässäni viime vuosien aikana, vain pitkät hiukset ovat pysyneet. Vähän varkain niistä on tullut osa minäkuvaani, kuin yksi muuttumattomista asioista, jotka on kirjoitettu meihin. Mutta nehän ovat vain hiukset, uusiutuva luonnonvara, jonka voi leikata pois, kasvattaa uudelleen, värjätä, kihartaa, suoristaa. Olin jotenkin unohtanut!

Pitkä polkka oli lopulta nopeasti toteutettu päähänpisto, vaikka en olisi vielä kuukausi sitten uskonut, että katkaisisin pitkät kutrini. Ajatus uudesta oli tainnut kuitenkin poreilla pinnan alla jo tovin. Pohjoisen talven ja meksikolaisen meriveden kuivattamat hiukset eivät olleet enää mitkään kutrit, vaan reuhka, jatkuvasti takussa ja lytyssä. Haaveilin jostain freesimmästä, hiuksista jotka liikkuisivat ja heiluisivat eivätkä roikkuisi päästä raskaina kuin auton alle jäänyt raato. Ehkä se on myös tämä aika vuodesta. Valoa on päivä päivältä enemmän ja saa kaiken näyttämään talven jäljiltä jotenkin tunkkaiselta. Vaatteet. Ihmiset. Jumiutuneet ajatukset itsestä.

Kynsissäkin kiinnostaa lyhyempi look – ja mattaisempi musta.

Marko on toiminnan mies, ei tunteillut vaan leikkasi kertalaakista puoliselän alle yltäneen palmikon poikki. Oma värini oli kasvanut melko pitkälle, vaaleaa oli enää lattialla lojuvissa latvoissa. Peilikuva näytti enemmän tummalta kuin vaalealta, niinpä Marko lisäsi sekaan tuhkanvaaleita raitoja tuomaan hehkua kasvoille. Otan ilolla vastaan kaiken ylimääräisen hehkun, vaikka se tulisi väripurkista. Raitojen sekaan jäi runsaasti omaa sävyä, tykkään pitää ilmeen luonnollisena.

Solisluita hipovat hiukset liikkuvat kevyesti, ei takkuja, ei taistelua peilin edessä. Olo on oudosti huojentunut. Ehkä koko olemukseni kaipasi pientä ravistelua, muistutusta siitä että elämä menee eteenpäin ja hiukset saavat elää mukana.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Arkistojen aarteet ~  Pipokausi, ala jo

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran keväällä 2008 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Viime syksynä blogin perustamisesta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta. Arkistojen aarteet -tunnisteen alta löydät muita vanhoja juttuja.

Sarjassamme mieltäylentävät hetket matkalla tummatukkaisesta blondiksi: “Sä näytät ihan Jon Bon Jovilta”. Tämä mieheltä sen jälkeen, kun on pessyt, kuivannut ja laittanut hiuksensa ja juuri ajatellut, että eiköhän näillä nyt kehtaa lähteä ihmisten ilmoille, vaikka sävy nyt onkin vielä kaukana siitä mitä haluaisin sen olevan. Kun asuu sarkastisen ihmisen kanssa, todellisuutta ei pääse pakoon. Päässäni ei ole ihanasti sekainen indiepöheikkö, joka nyt vaan sattuu olemaan hieman lämpimän sävyinen, vaan kuohkea kinuskiunelma suoraan vuodelta 1984. Joko voi alkaa käyttää pipoa?!

Eksyin miehen kanssa myös kenkäkauppaan, jossa itsekurini petti ja mukaan tarttuivat saappaat, joista olen nähnyt unia koko viikon. Miehen kommentti: “Tarvitset enää sävyyn sopivan huotran ja viitan”. Seuraavalla kerralla tämä Bon Jovi-lookalike haltijasaappaissaan menee kaupungille naisseurassa.

PS. Ystäväni yritti vakuuttaa minulle, että hiukseni eivät todellakaan muistuta nuoren Jon Bon Jovin kampausta. Hän pyysi keskustelustamme täysin tietämätöntä, musiikillisesti ansioitunutta työkaveriamme arvioimaan, kenen muusikon hiuksilta pehkoni hänen mielestään näyttää, olettaen, että hän nimeäisi hemaisevan naispopparin jonka hiuksilla ei ole mitään tekemistä 80-luvun rokkareiden kanssa.

Vastaus: David Coverdale. Minä luovutan.

Uusi tukka, uusi elämä

*tukanleikkuu saatu ilmaiseksi*

Olivathan ne omalla tavallaan upeat. Pitkät, kiharat ja kaikkea. Pitkään ajattelin, että niissä piilee mun sisäinen voima. Ehkä niin olikin joskus, mutta sittemmin olen tainnut löytää voimaa muista asioista. Pitkä tukka alkoi nimittäin ärsyttää, milloin takkuisuutensa, milloin pörröisyytensä vuoksi. Se oli aina silmillä. Aina tiellä. Viemäreissä, vaatteissa, kaikkialla tukkaa. Puhumattakaan sen pesemisestä, joka oli ihan omanlaisensa operaatio.

Tässä se ENNEN-kuva. Pisimmillään sitä on ollut vielä toistakymmentä senttiä enemmän.

Olen jankannut Stellalle varmaan suhteemme alusta saakka kuinka haluan tehdä hiuksilleni jotain. Siitä on ehtinyt tulla sisäpiirivitsi, joka ei ole enää hetkeen ollut Stellan mielestä hauska. Johtuu ehkä siitä, että puheenaihe oli päivittäinen eikä asia ikinä edennyt puheista tekoihin. Kerran parturiaika oli kyllä jo varattuna, mutta sattuma puuttui peliin enkä päässytkään paikalle. Olin salaa huojentunut, vaikka tiesin, että jankutus tulee jatkumaan, kunnes asialle tapahtuu jotain. 

Huolestuneesta ilmeestä huolimatta olen samaa mieltä Markon kanssa siitä, että polkkapituus toimisi parhaiten. Kerran tein sen virheen, että ajelin koko tukan pois. Instant regret, never again.

Mutta viime lauantaina se parturiaika vähän puolivahingossa vihdoin koitti, enkä sitten enää epäröinyt. Mäkisen Marko otti uudessa Dandyssa mut vastaan – tai tarkemmin sanottuna meidät, koska menimme paikalle koko perheen kera. Parturissa käyminen on tässä porukassa jotenkin aina sosiaalinen tapahtuma. Ja tottakai menin juuri Markolle, Stella on käynyt hänellä varmaan kymmenen vuotta ja se jos mikä todistaa, että oon äärimmäisen hyvissä käsissä. 

Missä sohva, siellä koirat.

Viiskulman Dandy on tullut vuosien mittaan tutuksi, on tullut hengattua siellä useasti kun Stella on ollut Markon käsittelyssä. Mulle tämä uusin (ja järjestyksessä kolmas) Dandy on ensimmäinen, jossa itse asioin. Paikka on auennut juuri Abrahaminkadulle Hietsun torin tuntumaan, ja samassa tilassa toimii myös joogastudio, joten ei ihme, että rennossa ja valoisassa paikassa vallitsee rauhallinen zen. Takahuoneista löytyy myös hierontahuoneet. Isot taideteokset ja persoonalliset huonekalut tekevät paikasta omaleimaisen – pidän siitä, ettei se näytä tavanomaiselta parturi-kampaamolta.

Marko ottaa jatkossa asiakkaita vastaan niin Viiskulman Dandyssa kuin Abrahaminkadulla, ajan voi siis varata kumpaan tahansa. Stellalla on Markon kanssa suora whatsapp-linja (jossa taidetaan hölistä kaikkea muutakin kuin tukka-asioita) mutta jos ei satu olemaan sellaista, niin varauksen voi tehdä nettisivujen kontaktisivun kautta tai rimpauttamalla.

Kaikissa Dandyn pisteissä on aina jotenkin lämmin ja kotoisa tunnelma. Ensin vaihdetaan kuulumiset ja keitetään kahvit, sitten pestään hiukset (ah, se päähieronta) ja istahdetaan parturin tuoliin. Olen ilmeisesti pyörinyt Stellan kanssa Dandyssa sen verran useasti, että proseduuri tuntui tutulta, vaikka olin itse ensimmäistä kertaa Markon tuolissa. Pidin Markon tarkoista ja varmoista otteista. Tulee luottavainen olo, kun toinen todellakin tietää mitä tekee.

Ensimmäiset suortuvat tipahtivat lattialle. Vihdoin!

Siellä se mun kulta kuvailee itseään, vaikka vieressä tapahtuu kauan odotettu ihme.

Reuhka pitkin lattiaa.

Nyt on kevyt olo! Tuntuu, kuin jokin uinuva energia minussa olisi herätetty. Polkkapituisessa tukassa on nyt jotain poikamaista, mutta samaan aikaan olo on aikuisempi. Yhdistelmä tuntuu just hyvältä ja omalta nyt, kun elämä alkaa muutenkin löytää uomiaan.

Uskon yhä, että hiuksissa piilee voimaa – mutta sillä ei ole mitään tekemistä niiden pituuden kanssa. Vaihtelu virkistää! Ja jos tulee ikävä pitkää tukkaa, menen takaisin Markon luo, koska oon aika varma, että hän velhona osaa taikoa sen takaisin.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Kesäfleda ja muita kesän merkkejä

Hups! Taisin puolivahingossa pitää muutaman päivän blogiloman. Olin kai elänyt loppukevään kiireiden aikaan niin tiukasti kiinni kamerassa ja tietokoneessa, että piti näemmä katkaista liian läheiseksi muodostunut symbioosi. Nyt on nukuttu, liehuttu ulkona ja puuhattu kaikenlaisia epäolennaisia asioita, joiden puuhaamiseen on varaa silloin kun ei ole kiire. Kyllä te tiedätte, unohduttu lueskelemaan jotain kaksi vuotta vanhaa lehteä ja tutkittu mitä eteisen ylähyllyille on aikoinaan tungettu (olisin oikeastaan mieluummin ollut tietämättä, koska vastaus on: helvetisti raksakamaa).

No mitä uutta auringon alla? Kaikenlaista, mutta aloitetaan tyylijutuista ja tukasta! Kävin kulman takana Dandyssa ja Marko pisti kesän kunniaksi päähän vähän enemmän vaaleaa. Tyvi on toki yhä tumma enkä tiedä huomaatteko suurta eroa entiseen, mutta omaan silmään ilme on paljon freesimpi nyt kun nuo kasvojen ympärillä olevat suortuvat on vaalennettu ja raitoja on muutenkin siellä sun täällä enemmän.

Olen ottanut käyttöön myös uudet aurinkolasit, jotka sain Trend Opticista tovi sitten. Jacques Marie Mage on ranskalaissyntyisen suunnittelijan Jerome Jacques Marie Magen perustama kehysmerkki, jonka koti on Los Angelesissa. Kehyksissä on todella kauniita yksityiskohtia, jotka ovat saaneet vaikutteita Art Decosta, American folkloresta ja La Belle Époquesta. Lasit ovat superlaadukkaat ja se näkyy ja tuntuu kaikin tavoin, varsinkin silloin kun pistää ne päähän ja tajuaa miten helppo ja hyvä niillä on nähdä.

Tykkään erityisesti siitä miten luksuksen määritelmä tuntuu muuttuneen viime vuosina: materiaalit ovat toki huippuluokkaisia ja kehykset valmistetaan numeroituina Limited Edition -sarjoina (omat lasini ovat numero 114/300 eli niitä on tehty tässä värissä vain 300 kappaletta). Mutta vielä enemmän arvostan sitä, että kehykset valmistetaan käsityönä Japanissa eettistä tarkastelua kestävissä olosuhteissa ja jokaisesta myydystä kehyksestä lahjoitetaan prosentti Pohjois-Amerikan luonnonpuistoille alueen luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Danten pitkä kauluspaita on ollut kevään käytetyimpiä vaatekappaleita. Se sopii kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin ja näyttää aina superhyvältä, voiko vaatteelta toivoa enempää? Ainiin, se ei myöskään rypisty, siksi olenkin pakannut sen mukaan myös kaikille reissuille. Se on hitusen lyhyt käytettäväksi mekkona, mutta kyllä sitä saa hellepäivänä huidella minimitoisssa, jos siltä tuntuu. Takaa se on kyllä reilusti pidempi, joten vilautteluvaara ei ole akuutti.

Meidän lähellä asuu kultainen noutaja, joka osuu paikalle sattumalta aina kun norkoilemme jossain kadunkulmassa kuvaamassa. Se tulee aina moikkailemaan ja hakemaan rapsutusta, niin liikuttava tyyppi. Omistaja odottelee tottuneesti vieressä, kun koira vaihtaa kuulumiset naapuruston kanssa.

Asusterintamalla mennään aika kepeissä kesätunnelmissa. Parin euron verkkokassi ajaa laukun asiaa niinä hetkinä kun ei ole mitään sen kummempaa kannettavaa. Rakastan noita nahkapunottuja sandaaleja, ne ovat jalassa niin pehmoiset, että toivoisin kaikkien kenkien tuntuvan tältä. Korkoa on just sen verran, että olemus saa ryhtiä ja sääret ylimääräisiä senttejä, eivätkä ne paina, vaikka kävelisi läpi kaupungin. Huomaan, että mukavuudenhalu vaan lisääntyy vuosien varrella – ei jaksa yhtään vaatteita tai kenkiä, joissa on hankalaa, hidasta tai ikävää liikkua. Ne ovat elämää varten, ei toisinpäin.

Suuret aurinkolasit ovat kyllä mitä täydellisin kesäasuste – ne suojaavat silmiä säteilyltä ja säästävät turhalta siristelyltä, mutta lisäksi ne piilottavat meikittömien kasvojen tummat silmänaluset ja saavat näyttämään filmitähdeltä. Viime viikkojen stressi sai ihon oireilemaan eikä sille tee mieli laittaa kuin aurinkosuojaa, joten filmitähtihämäykselle on tarvetta.

DANTE PITKÄ PAITA* DOTS
JACQUES MARIE MAGE AURINKOLASIT* TREND OPTIC
MUSTA VERKKOKASSI GRANIT
UNISA NAHKASANDAALIT* SOKOS
KORUT VINTAGE
*SAATU

Tukka hyvin, kaikki hyvin. Palataan pian muihin kuulumisiin! Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on kaikki mallillaan.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Vähän vaaleampi

Kuten jotkut teistä ehkä muistavat, lopetin pari vuotta sitten hiusteni jatkuvan vaalentamisen ja annoin oman värin kasvaa esiin. Vaalennetut latvat tumman tyven kanssa loivat liukuvärjätyn surffilookin, josta kirjoitinkin silloin paljon toivotun jutun. Halusin pois värjäyskierteestä ja siinä totisesti onnistuin, sillä olen tainnut sen jälkeen käydä Dandyssa vain muutaman hassun kerran. Sen on välillä kyllä hapsottavasta habituksestani huomannutkin, että reuhkani viimeisimmistä treffeistä Markon kanssa on kulunut aivan liian kauan – niinpä sovin pitkästä aikaa tärskyt Viiskulmaan. Sanon vaan, että AAH! Olin melkein unohtanut miten ihana koko peilikuvaa kirkastava vaikutus kampaajakäynnillä on.

Oli alkanut viime aikoina tuntua, että johan sitä enemmän tummaa kuin vaaleaa tukkaa on tullut tässä tovin katseltua. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta vaihtelu virkistää, teki taas mieli olla pitkästä aikaa vähän vaaleampi. Sävy on tehty tuttuun tapaan rennoilla raidoilla, tyvi on tuttuun tapaan yhä tumma ja omaa väriä löytyy yhä runsaasti sieltä vaalennettujen suortuvien joukosta. Pituuttakin lähti kymmenisen senttiä.

Mitä, ettekö huomaa hiuksissani mitään eroa entiseen?! No, ette ole ainoita. Olisi pitänyt ehkä napata nämä kuvat heti kampaajakäynnin jälkeen kun ne oli suoristettu sileiksi ja taivutettu sen jälkeen lyyrisille laineille – voi että ne olivat ihanat, näyttivät hetken ihan fiktiivisen henkilön hiuksilta. Ehkä sellaisen Stellan, joka silittää vaatteensa, petaa sänkynsä, meikkaa joka päivä ja huomaa, jos villapaitaan on tullut reikä. Silloin jokaikinen vastaan talsinut tuttu kiljaisi OOH KÄVIT MARKOLLA! (Kyllä, he kaikki tuntevat Markon nimeltä, koska suurin osa tuttavapiiristäni käy Markolla myös.)

Mutta uudet ne jokatapauksessa ovat, vaaleammat ja freesimmät kuin pitkään aikaan! Parasta piristystä talveen, kun tuntuu että harmaata naamaa ei kohta enää erota seinästä. Ja tiedän, tiedän – olemme olleet puolet talvesta ihan muilla mailla, mutta räntä raapii rusketuksen naamasta alle viikossa (Mikolle kiitos tästä kovin kuvaavasta ilmaisusta). Koko Meksiko tuntuu jo ihan unelta, mutta onneksi on kuvat muistuttamassa, että siellä me olimme, ihan hetki sitten.

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Friday I’m In Love

AI ETTÄ! Onnea on lokakuinen perjantai, jonka päätteeksi lavalle astuu Robert Smith ja hänen vanavedessään koko The Cure! Aurinko paistaa, viikon työt on melkein tehty ja pikkuvaimoileva poikaystävä puunasi juuri keittiön kauniiksi. Ihan kohta lähden koiran kanssa hakemaan pullon kuohuvaa, sillä kaupunkiin on keikan kunniaksi saapunut The Curen ystäviä Lontoosta saakka. Kylläpä ihmistä nyt lellitään.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-12016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-22016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-3

Valokuvissa vilahtaa monta tämän hetken lempiasiaa, kuten Gaudetesta hankittu puuterinvärinen villapaita, joka on piessyt kertaheitolla kaikki harmaat villapaitani. En osaa edes selittää kuinka primitiivisellä tasolla tuo väri mustassa sielussani väreilee. Syksyn kauneimmat buutsit sain toissapäivänä yllätyslahjana Stylesnobilta, huh miten nappiin osunut valinta meikäläiselle! Tanskalaismerkin syysmalliston kenkiä voi (ja siis kannattaa) käydä kurkkimassa Fredrikinkadun Dotsista. Niin, päätyipä kuvaan myös ikisuosikkini, laiska elukka, jolla on ollut koko päivän kiire siirtyä aurinkoläntin mukana huoneesta toiseen. Rankka elämä, joutunut kävelemään parhaan paikan perässä vaikka kuinka monta metriä. Navanrusketuskausi ei ole kaikkien osalta ohi.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-5

Sain testiin tukun italialaisen Davinesin tuotteita, toivon että pelastavat kesän takuttaman tukkani. Putelit ovat niin kauniit, että olen jo etukäteen vakuuttunut sisällön supertehosta. Mutta ei tässä sentään pelkän estetiikan varassa vedellä – luottamusta lisää toki sekin, että kaikki muutkin tähän mennessä testaamani merkin tuotteet ovat toimineet tähän pehkoon ihan loistavasti.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-42016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-6

Vierashuoneessa on uusi – tai oikeastaan todella vanha – marokkolainen peitto, joka heijastaa huoneen täyteen taikaa. Voisin viettää siellä tunteja torkkuen, lueskellen ja katsellen kuinka valo liikkuu seinillä ja katossa. Viime päivien kiireiden keskellä se on jäänyt haaveeksi, viikonloppuna sitten. Uskon saavani seuraa ainakin tuosta allaolevasta eläimestä, joka on muuten edelleen samassa asennossa tuossa samassa paikassa. Kysytte kuitenkin, vintagepeitto on hankittu Madesignista, putiikista, joka tuo Marokkosta maailman kauneimpia tavaroita. Palaan siihen pian, sillä olemme touhuneet viime aikoina Antin ja Anniinan kanssa vaikka ja mitä.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-72016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-82016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-9

En ole vielä valinnut illan keikkavaatteita, mutta jalkoihin kiskon kyllä nuo buutsit ja olalle nappaan Filippa K:lta hankitun pikkulaukun. Molemmat on sattumalta tehty täysin samanlaisesta, pehmeästä ja mokkamaisesta nahasta. Kaveriksi kenties paljettimekko… Tai pillifarkut ja villapaita. Hmm. Olin kirjoittamassa, että kaukana ovat ajat, kun kuuntelin The Curea lahkeista rispaantuneissa pillifarkuissa, maihinnoususaappaissa ja kulahtaneessa bändipaidassa, mutta aloin sittenkin juuri epäillä, että nykyinen tyylini on siitä vain sofistikoitunut aikuisversio.

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-10

Käsintehdyt hopeakorut näyttävät nekin samalta, mutta ovat oikeasti aivan eri vuosikymmeniltä ja eri kolkista maailmaa. 60-lukulaisen rannekorun olen hankkinut antiikkikaupasta vuosia sitten ja lahjoittanut sittemmin miehelle, sillä se on minulle aavistuksen suuri. Leveä hopeasormus puolestaan on lahja häneltä minulle, kannan sitä mukana melkein joka päivä (se on niin painava, että “kantaa” on sanavalintana täsmälleen oikea).

2016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-122016-10-07-stellaharasek-fridayiminlove-11

Mahalon Vacation Glow on ollut viime viikkojen hitti – matkakuume meinaan yltyy ja lentolippuja on takataskussa useampikin. Hups. Haluaisin kertoa lisää hetiheti, mutta nyt on ihan pakko kipittää suihkuun ennen kuin vieraat tulevat. Ja niin, Mahalosta puheenollen: Havaijia henkivään arvontaan osallistuneille tiedoksi, että voittajat on valittu, käykääpä kurkkimassa kirjoituksen lopusta.

Pirskahtelevaa perjantaita – ehkä nähdään illalla The Curen keikalla?

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Peilikuvan piristykseen

2016-03-22-stellaharasek-dandy-kuv-jarnojussila-3

Freesimmästä peilikuvasta kiinnostuneille muistutukseksi, että Viiskulmassa palveleva Hiushuone Dandy ja Vaasankadulle auennut Fine & Dandy tarjoilevat kampaamo- ja kauneushoitolapalveluitaan superkivaan kaverihintaan maaliskuun loppuun saakka. Taikasanalla STELLA irtoaa 20% alennus päivisin välillä klo 10-15 kuun loppuun asti, ja koodi toimii sekä soittamalla että verkkosivujen kautta tehtyjen varausten yhteydessä.

Kuvat Jarno Jussila

Hyvä tukka, parempi mieli

On se vaan kumma kuinka paljon hyvä tukka helpottaa elämää. Kampaajakäyntiä seuraava viikko on aina yhtä juhlaa: aamuisin ei tarvitse kuin pestä naama ja vetää vaatteet niskaan, niin on valmis päivän koitoksiin. Ripsiväri: suotavaa, muttei välttämätön, jos on juoksulähtö tai laiskuus. Jos olen jotain oppinut ranskalaisilta naisilta, se on tämä: jos tukka on iskussa, meikin (tai oikeastaan minkään muunkaan) kanssa ei ole niin justiinsa.

2016-03-07-stellaharasek-dandy-hiukset-12016-03-07-stellaharasek-dandy-hiukset-22016-03-07-stellaharasek-dandy-hiukset-32016-03-07-stellaharasek-dandy-hiukset-42016-03-07-stellaharasek-dandy-hiukset-5

Suorana tuivertavan tuulitukan on taikonut jälleen Dandyn Marko. Muistatteko avajaistarjouksen, jonka Vaasankadulle avattu Fine & Dandy lupasi blogini lukijoille? Tarjous oli sen verran suksee, että Sumi ja Marko päättivät jatkaa sitä vielä maaliskuun ajan – ja laajentaa sen koskemaan myös Viiskulmassa palvelevaa pistettä. Koodilla STELLA saa siis 20% alennuksen Fine & Dandyn ja Hiushuone Dandyn kampaamo- ja kauneushoitolapalveluista päivisin välillä klo 10-15 maaliskuun loppuun saakka. Koodi toimii sekä soittamalla että verkkosivujen kautta tehtyjen varausten yhteydessä. Viekää terveisiä, jos menette!

Hiushuone Dandy
Varaa aika verkosta >
Tarkk’ ampujankatu 14, Ullanlinna
00140 Helsinki
Puh. 045 265 3636

Fine & Dandy
Varaa aika verkosta >
Vaasankatu 11, Kallio
00150 Helsinki
Puh. 050 598 7687

Kuvat Jarno Jussila

Suortuvat sileinä

Ainiin! Olen unohtanut arkistoihini muutaman kuvan siitä historiallisesta hetkestä, kun Marko taikoi viime visiitillä tukastani suoran. Itsehän en jaksa sitä suoristella – jääräpäiset laineet eivät minun tahtooni taivu, mutta kampaajani näköjään suostuttelee ne mihin vain. Suoristus ja kunnon föönaus (toinen asia, johon oma osaamiseni ja kärsivällisyyteni ei koskaan riitä) teki reuhkastani täydellisen elokuvatukan seuraavaan pesuun saakka. Tiedättehän, sellaisen joka näyttää hyvältä silloinkin kun se on myllätty pipon ja huivin sisään eikä ole nähnyt kampaa kolmeen päivään. Tykkäsin! En aio vieläkään hankkia hiustenkuivaajaa tai ryhtyä kotikylppärissä suoristushommiin, mutta menen takuulla toistekin Markon pikakampaukseen.

2016-01-21-stellaharasek-hair-dandy-12016-01-21-stellaharasek-hair-dandy-2

Tukastani on tullut viime aikoina paljon kysymyksiä. Suurimpaan osaan kysymyksistä löydätte vastauksia aiemmasta kirjoituksesta nimeltä Surffitukan salat – kurkatkaapa sieltä! Jotain uuttakin on auringon alla, nimittäin Olaplex-hoito, jonka Marko teki tovi sitten. On kuulemma mullistava uutuus maailmalta, korjaa hiusten vaurioita sisältäpäin, helposti ja pysyvästi. Uskoin, kun näin eron omassa reuhkassani. On se vaan vahvempi ja kauniimpi.

2016-01-21-stellaharasek-hair-dandy-3

Muistuttelen samalla kiinnostuneita Vaasankadulle avatun Fine & Dandyn avajaistarjouksesta, jonka he lupasivat blogin lukijoille: koodilla STELLA saa 20% alennuksen kaikista Fine & Dandyn kampaamo- ja kauneushoitolapalveluista päivisin välillä klo 10-15 tammikuun loppuun saakka. Koodi toimii sekä soittamalla (puh. 050 598 7687) että verkkosivuilla tehtyjen varausten yhteydessä. Viekää terveisiä, jos menette!

Kuvat Jenni Ruotsi

Kampaamo, kauneushoitola ja (ihana) kahvila

Vinkkasin tovi sitten, että Dandysta tutut luottokampaajani ja ystäväni Sumi ja Marko perustivat Kallioon uuden paikan nimeltä Fine & Dandy. Hetken kerkesin jo surra ettenkö enää näe heitä nurkan takana sijaitsevassa kantakampaamossani, mutta onneksi he ovat tehneet viisaan päätöksen jakaa aikansa kahden paikan välillä. Kävin yksi päivä tervehtimässä heitä Viiskulman sijaan Vaasankadulla ja nappasin samalla pari kuvaa. Tykkään dandylaisten tiloista, niissä on jotain rentoa ja freesiä. Elämää nähneitä kalusteita, palmuvehkoja, pöllöjä ja kaikki kaikkeuden sävyt, joita en itse osaisi käyttää missään – ja joista tulee heidän käsissään kaleidoskooppimaisen kaunis värikimara.

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-12015-11-22-stellaharasek-finedandy-22015-11-22-stellaharasek-finedandy-3

Tilassa toimii tosiaan sekä kampaamo, kauneushoitola että kahvila, jota pyörittää Sumin veli Urito. Kahvila pyörii tilan toisessa päässä ja kestittää kampaamon ja kauneushoitolan asiakkaiden lisäksi kuulemma jo omia kalliolaisia kanta-asiakkaitaan. Alkoi kummasti kiinnostaa, kun selvisi, että sieltä saa sisarusten äidin ohjeella tehtyjä espanjalaisia piirakoita, jotka tunnetaan nimellä empanadas. Olen syönyt niitä kerran ja voisin syödä niitä joka päivä koko loppuelämäni. Toistaiseksi torstait ovat empanadas-päiviä (eli päiviä, kun allekirjoittanut roikkuu nälkäisenä ovenrivassa jo ennen aukeamisaikaa) mutta voi olla, että niitä saa pian muinakin viikonpäivinä. Voidaanko nyt isolla joukolla äänestää, että niitä tulisi jatkossa ihan joka päivä!?

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-42015-11-22-stellaharasek-finedandy-52015-11-22-stellaharasek-finedandy-6

Tällä kertaa en osunut paikalle torstaina, joten jouduin tyytymään kahvilan muihin antimiin, kuten Sumin veljen tekemään leipään, jossa oli chorizoa, persianapilaa, sitruunahunajavinegretteä, tomaattia ja valkosipulia. Voin ehkä tyytyä tälläiseen toistekin. Avokado-saksanpähkinäleipä on kuulemma ollut kahvilan tähänastinen hittituote, sen testaan seuraavalla kerralla.

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-72015-11-22-stellaharasek-finedandy-102015-11-22-stellaharasek-finedandy-92015-11-22-stellaharasek-finedandy-13

Italialaisen Davinesin superkauniit tukkatuotteet löytyvät Viiskulman lisäksi myös Vaasankadulta. Tykkään hulluna, ostin vasta lisää lempishampootani taltuttamaan reuhkastani turhan pörröisyyden. En ole ihan varma kummasta tykkään eniten, tuotteiden toimivuudesta vai niiden estetiikasta. Lieneekö sillä väliäkään, kun molemmat ovat kerran kunnossa.

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-112015-11-22-stellaharasek-finedandy-122015-11-22-stellaharasek-finedandy-8

Jos haluatte käydä kokeilemassa tai heittäytyä ihan vallan kanta-asiakkaaksi, Marko ja Sumi lupasivat, että koodilla STELLA saatte 20% alennuksen kaikista Fine & Dandyn kampaamo- ja kauneushoitolapalveluista päivisin välillä klo 10-15 tammikuun 2016 loppuun saakka. Koodi toimii sekä soittamalla (puh. 050 598 7687) että verkkosivuilla tehtyjen varausten yhteydessä.

2015-11-22-stellaharasek-finedandy-142015-11-22-stellaharasek-finedandy-15

Fine & Dandy
Vaasankatu 11, Kallio
00150 Helsinki