Broke, beautiful and free

Kalenterini väittää, että tammikuu vetelee viimeisiään. Kai se on sitten uskottava! Vuoden ensimmäiset viikot ovat kuluneet kohmeisissa merkeissä. Koko ajan on vähän hämärää, valo samanlaista niin sisällä kuin ulkona, vähäistä ja siniseen taittavaa. Muut värit ovat kadonneet maailmasta tai ottaneet äkkilähdön etelään – voisinpa minäkin. Kaduilla, kahviloissa ja raitiovaunuissa puhutaan säästä kuin kaupungissa olisi enää yksi puheenaihe jäljellä. Nyökyttelen mukana, en enää tiedä enkä jaksa miettiä toivonko että talvi tulee takaisin vai odotanko virallisesti jo kevättä. Aivan sama, kunhan kesä tulee sitten kun sen aika on.

Alkuvuoden väsymys tekee päivistä pehmeitä. Kompastelen aamuisin puoliunessa kadulle ja herään vasta kun eteeni lasketaan kuppi kahvia. Olen sanomaisillani, että olet ihana, mutta sanat takertuvat kitalakeen ja suusta putoaa pelkkä koruton kiitos.

2016-01-30-stellaharasek-saturday-1

Liukastelen loskassa, keittelen puuroa, työnnän takkaan lisää polttopuita, kuuntelen heviä ja kirjoitan. Eksyn ja unohdun ajatuksiini, puolet ajasta en kuule kun minulle puhutaan. Päässä surisee kuin päättymättömässä päiväkännissä.

Näin toissayönä unta, että kotitalomme – tämä Tehtaankadulla sata vuotta seissyt vampyyrilinna – mureni hitaasti ympärilläni. Ensin makuuhuoneen ikkunankarmeista alkoi pudota palasia. Seuraavaksi huomasin, että ulko-oveen oli puhkottu reikä: rapusta työntyi viileää ilmaa ja askelten ääniä. Sitten keittiön seinä kaatui sisään. Seisoin mykistyneenä oviaukossa ja katselin kuinka valo tulvi huoneeseen. Ei tullut hätä, tuli huojennus. Kuin joku olisi avannut kauan vapautta odottaneen padon.

2016-01-30-stellaharasek-saturday-2

Seuraavana aamuna tein kuin kuka tahansa kypsä aikuinen, suoritin internet-tutkimuksen. Internet tiesi, että unessa seinät edustavat rajoituksia ja esteitä, usein omia uskomuksiamme ja ajatusmallejamme, jotka estävät etenemisemme.

Ehkä seinien olikin sitten aika alkaa murentua. Tuli mieleen se rumasti rämisevä mutta kauniisti kirjoitettu kappale, jossa lauletaan

in my dreams
I am dirty,
broke, beautiful
and free.

Takkitulokas

Vilautin jo vähän tovi sitten, mutta esitelläänpä nyt paremmalla ajalla tuo takkikokoelman tuorein tulokas, Marimekon militantti villakangastakki. Äidin ei tarvitse saada slaagia – kuvat otettiin siihen aikaan syksystä kun vielä tarkeni paljain nilkoin, nyt sujautan tennareihin toki villasukat.

2016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-12016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-2

Ensimmäinen takkini, jossa on pitkä helma! Vierastin niitä pitkään, tuntui että ryhti hukkui pitkiin takkeihin. Näköjään tarvitaan vain kauniit, kapeat leikkaukset ja kunnollinen villakangas, joka liikkuu ja laskeutuu hyvin. Takki tuntui heti luontevalta, omalta.

2016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-32016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-4

Jos pitäisi valita vaatekaapin tärkein vaate, valitsisin epäröimättä takin. Oikeanlainen takki tekee enemmän kuin mikään muu yksittäinen vaatekappale: suojaa sateelta ja viimalta,  oikaisee olkapäät ja suoristaa selän, antaa ryhtiä ja ripauksen rämäpäisyyttä. Täydellisessä takissa olen hyväntuulinen, vahva ja valmis mihin vaan. Kun painelee sillä asenteella ulos ulko-ovesta, asioilla on taipumus sujua.

2016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-52016-01-05-stellaharasek-marimekko-takki-6

VILLAKANGASTAKKI* & PIPO MARIMEKKO
TENNARIT* ADIDAS ORIGINALS
T-PAITA ACNE STUDIOS
FARKUT IKIVANHAT
*SAATU

Kuvat Mikko Rasila

After dark we sail away


ELIOT SUMNER – AFTER DARK

Jos ihan hetken haaveilisi

2016-01-29-stellaharasek-puertorico-12016-01-29-stellaharasek-puertorico-52016-01-29-stellaharasek-puertorico-32016-01-29-stellaharasek-puertorico-42016-01-29-stellaharasek-puertorico-62016-01-29-stellaharasek-puertorico-72016-01-29-stellaharasek-puertorico-82016-01-29-stellaharasek-puertorico-92016-01-29-stellaharasek-puertorico-102016-01-29-stellaharasek-puertorico-112016-01-29-stellaharasek-puertorico-12

Kuvat Puerto Ricon matkalta.

Valtakunta motista

Anteeksi, missä välissä kaupunki muuttui taianomaisesta talvisadusta loskalammikoksi?! Koirat kieltäytyvät lähtemästä ulos tai edes tulemasta peiton alta pois, mikä passaa mainiosti, sillä minä kieltäydyn poistumasta takan ääreltä. En just nyt keksi mitään parempaa kuin strategisesti keskelle kotia sijoitettu takka. Polttopuut alkavat vaan uhkaavasti käydä vähiin.

2016-01-28-stellaharasek-athome-12016-01-28-stellaharasek-athome-22016-01-28-stellaharasek-athome-32016-01-28-stellaharasek-athome-42016-01-28-stellaharasek-athome-52016-01-28-stellaharasek-athome-62016-01-28-stellaharasek-athome-72016-01-28-stellaharasek-athome-82016-01-28-stellaharasek-athome-92016-01-28-stellaharasek-athome-102016-01-28-stellaharasek-athome-11

Mietin yksi päivä, että olisinpa talviunilleen kadonnut karhu, joka saa torkkua kaiken tämän ohi. Jos ei voi olla karhu, toiseksi paras vaihtoehto on olla untuvan alla lymyilevä mäyräkoira.

Juuri nyt

Tammikuun lopun suosikkiasioita: vastaluututut lattiat, ystävän kutomat villasukat. Konjakinruskea nahkalaukku, sillä konjakinruskeiden asioiden kaiveleminen kaapista enteilee aina kevättä. Harmaat villapaidat, ne ovat tosin ympärivuotisia suosikkeja. Kaapin edessä roikkuva rotsi ja sänkyä vastapäätä parkkeerattu sotaponi, se näkee päiväunia Kapteeninkadun kuivasta asfaltista ja siitä kuinka kaahaamme sitä pitkin alas rantaan. Pitenevät päivät, tuo häikäisevä valkoinen valo.

2016-01-27-stellaharasek-whitelight-12016-01-27-stellaharasek-whitelight-32016-01-27-stellaharasek-whitelight-2

VILLAPAITA HELMUT LANG
NAHKALAUKKU* BOOMERANG
AURINKOLASIT THE ROW
*SAATU

Eipä harmita, että aurinkolaseja tarvitaan taas. Vielä kun tietäisin miksi omissani on aina koirankuolaa.

Kuvat minusta Mikko Rasila

Tammikuun toivekuvat

powered-by-nikon
Taannoiset lumikuvat saivat kovasti kehuja – kiitos! Toivoitte myös, että tuiskussa tallentuneista kuvista tärähtäisi eetteriin enemmänkin ruutuja. Ruutuja riittää, joten saamanne pitää. Tämä onkin täydellinen hetki aloittaa Nikonin kanssa uuden vuoden kunniaksi keksimäni juttusarja, jossa te siellä ruudun toisella puolella saatte vapaasti esittää toiveita siitä mistä haluatte nähdä kuvia ja minä otan asiaksi toteuttaa noita toiveita. Palaan aiheeseen tuonnempana, ensin ne lumikuvat osa 2. Oli vähän vaikeuksia valita, mutta tässäpä omat suosikkini tuosta tovi sitten napatusta henkilökuvasarjasta.

2016-01-26-stellaharasek-jarski-1

Joku teistä kysyi miten tälläisiä kuvia saa. Rakastan äärimmäisiä sääolosuhteita, joten sanoisin, että tärkeintä on olla vähän hullu ja painella kameran kanssa ulos juuri silloin kun muut pysyvät visusti sisällä. Mitä sekopäisempi sää, sen enemmän tarvitaan kärsivällisyyttä ja kokeilunhalua kuvien ottamiseen – ja sen palkitsevampaa on saada onnistuneita otoksia. Lataa kameran akku täyteen ja pue liioitellun lämpimästi, sillä kokeillessa tulee aivan varmasti vilu. Itse olen opetellut kuvaamaan tumput kädessä, koska sormipaleltumat eivät varsinaisesti ruoki luovuutta.

2016-01-26-stellaharasek-jarski-2

Toiseksi suosittelen lähestymään äärisäissä kuvaamista siitä armollisesta näkökulmasta, että kuvan tunnelma on tärkeämpi kuin sen tekninen täydellisyys. Tekniikkaa ehtii aina treenata ja taidot kehittyvät kuvaamalla, mutta teknisesti täydellinen kuva ilman tunnelmaa on vain epäkiinnostava.

Tunnelma syntyy monenlaisista aineksista. Jos kuvaat järjestelmäkameralla, kaikkein olennaisinta on hylätä kameran automaattisäädöt (nyt heti) ja opetella säätämään itse herkkyyden, aukon ja suljinajan – tuon pyhän kolminaisuuden, joka määrittelee valokuvauksessa oikeastaan kaiken. Manuaalisäädöt voivat tuntua alkuun vaikeilta, mutta ne oppii nopeammin kuin uskookaan. Kun alkaa tajuta mitkä asiat vaikuttavat kuvan syntymiseen, on helpompaa ja hitosti palkitsevampaa lähteä testaamaan miten saa aikaan omalta tuntuvaa jälkeä, jossa on tunnelmaa.

2016-01-26-stellaharasek-jarski-3

Nopeita vinkkejä tunnelman tavoittamiseen: kokeile alivalottaa tai ylivalottaa. Kuvaa eri korkeudelta: kipua lumikinoksen päälle tai katso miltä maailma näyttää maanpinnasta. Tule lähemmäs, rajaa tiukemmin. Itse tykkään kontrastista, siitä että valkoinen on valkoista ja musta sakeaa ja syvää. Jätän usein kuviin liikettä, minusta se saa ne hengittämään. Tiukka syväterävyys tekee kuvista intensiivisen, siksi kuvaan usein suurilla aukoilla. Joskus kaikkein kauneimmissa kuvissa sattumalla on sijansa. Esimerkiksi allaolevassa ruudussa liike on heilauttanut terävyysalueen kasvoista hihaan ja juuri se tuo ruutuun tunnelmaa. Joku on siitä varmasti toista mieltä. Se valokuvaamisessa onkin hienoa, että jokainen saa tehdä juuri sennäköistä kuvaa, josta pitää.

2016-01-26-stellaharasek-jarski-4

Jos haluat kuvata lumipyryssä ihmisiä, saat arkirealistisia kuvia kuvaamalla hartiat kyyryssä kiiruhtavia ohikulkijoita. Lyyristen lumikuvien salaisuus on siinä, että onnistuu saamaan linssinsä eteen jonkun, joka tykkää tiheästä tuiskusta aivan yhtä paljon eikä välitä, vaikka kantapäät jäätyvät katuun kiinni. Valitse siis kohde tarkoituksen mukaan. Kuulostipa kylmältä! Suomeksi: kuvaa ystäviä, rakkaita, ihmisiä joista pidät ja jotka pitävät tarpeeksi sinusta palellakseen vuoksesi.

(Olen muuten kuullut koirista, jotka tykkäävät talvikeleistä, mutta en suosittele mäyräkoiria. Niiden rakkaus valokuvaaviin omistajiinsa loppuu heti kun lämpötila tipahtaa pakkasen puolelle eikä edes nakki saa sitä roihahtamaan tuleen. Ei ole luvassa kuvia pyryssä kirmaavista mäyräkoirista.)

2016-01-26-stellaharasek-jarski-5

Tekninen resepti näihin kuviin oli suurin mahdollinen aukko, joka jättää pienen terävyysalueen ympäriltä kaiken muun utuiseksi, lyhyt suljinaika, joka pysäyttää hiutaleet, ja kiinteäpolttovälinen linssi, joka tekee kaikesta kaunista. Itse kuvaan lähes kaikki kuvani Nikonin 50-millisellä f/1.4 aukon objektiivilla. Se on täydellinen tilanteisiin, joissa kuviin tarvitaan valovoimaa ja syväterävyyttä. Ollakseni rehellinen se on minusta täydellinen melkein kaikkiin tilanteisiin, mutta se on makuasia.

Jos haluatte syventyä valokuvaamisen teknisiin vinkkeleihin, suosittelen Eeva Kolun valokuvausaiheisia kirjoituksia, joista löytyy suomeksi ja selkokielellä pilvin pimein perusasioita, vinkkejä ja niksejä.

Käynnistetäänpä samalla kuukauden kuvatoive: mitä haluaisitte nähdä ensi kerralla? Nyt saatte haastaa, liittyipä toive sitten sisältöön, toteutustapaan tai vaikka tekniikkaan. Toteutan toiveista ainakin yhden, ehkä luultavasti useammankin. Jännittää jo etukäteen, mutta – HIT ME!

Kirjoitus on osa yhteistyössä Nikonin kanssa toteutettua juttusarjaa, jossa katsotaan maailmaa linssin läpi ja otetaan kuvia, joita te haluatte nähdä.

Hentoa harsoa

Valkoinen harsokukka, halvinta mitä kukkakaupasta saa. Lämmittää kylmästä hohkavaa ikkunalautaa tekemättä itsestään numeroa. Vaivattomat, valkoiset asiat kiinnostavat kevään kynnyksellä. Ja kyllä, olen ihan varma siitä että kevät tulee nopeammin kun pokkana puhuu siitä asiana, joka on aivan juuri tapahtumaisillaan. Näinä päivinä! Pian, pian.

2016-01-25-stellaharasek-harsokukat-22016-01-25-stellaharasek-harsokukat-32016-01-25-stellaharasek-harsokukat-1

Gimme, gimme shelter

Pakkaspäivät ovat kuluneet pitkälti farkuissa, puolisääreen kiskotuissa villasukissa ja päällekkäin pinotuissa villapaidoissa – käytännöllisissä kamoissa, joissa tarkenee tarpoa kinoksissa. Niinä päivinä, kun kalenterissa on työtapaamisia, joita varten olisi kiva näyttää joltain muulta kuin erämökiltään karanneelta halonhakkaajalta, turvaudun villamekkoon.

2016-01-25-stellaharasek-villamekko-12016-01-25-stellaharasek-villamekko-2

Napakka ja tiivis villa pitää hyvin kylmää, vaikka mekko onkin melko ohut. Taskuista iso plussa, sillä mekoissa on aina farkkuihin verrattuna se kiusallinen käsiongelma – mihin minä nämä laitan?! Mekon alle olen pakkasasteista riippuen pukenut kaksi tai kolme kerrosta villasukkiksia. Seksikkyyspisteitä ei irtoa, mutta kintut pysyvät lämpiminä ja näissä viime viikkojen pakkaslukemissa se on ollut oikeastaan ainoa asia joka kiinnostaa.

2016-01-25-stellaharasek-villamekko-32016-01-25-stellaharasek-villamekko-4

Täysin tuuleton talvipäivä ja jäätyvä meri Eiranrannan edustalla. Olen asunut näillä kulmilla monta vuotta ja silti yllätyn joka kerta siitä, että tälläinen näky aukeaa vain muutaman korttelin päästä sekä kotoa että toimistolta.

2016-01-25-stellaharasek-villamekko-5

Noista nahkasaappaista on kyselty. Valitettavasti en osaa vinkata ostopaikoista, Kanerva nimittäin pelasti ne minulle ystävänsä kirppiskasasta kun olin jossain reissussa ja toimitti eteiseeni odottamaan talvikelejä. Kyllä, paras vaimo, jonka nainen voi saada! Olen vedellyt niillä käytännössä koko kuluneen kuukauden, lampaankarvavuori pitää varpaat niin lämpiminä etten pienemmillä pakkasilla pue saappaisiin sukkia lainkaan.

2016-01-25-stellaharasek-villamekko-6

VILLAMEKKO* BOOMERANG
VILLAPIPO FWSS / BEAM STORE
MERINOVILLAISET SUKKAHOUSUT WOLFORD
NAHKASAAPPAAT SECONDHAND
*SAATU

Kuvat Jarno Jussila

THE ROLLING STONES – GIMME SHELTER

Talven taltuttajat

Yhteistyössä Naturelle.fi, sisältää arvonnan

Joku teistä saattaa muistaa, kun sain viime syksynä kämppäkaveriltani syntymäpäivälahjaksi pienen mustan putelin, joka lupasi pyyhkiä kasvoilta mittariin kertyneitä kilometrejä. Mikko rakastaa May Lindstromin tuotteita yli kaiken enkä kerran kokeiltuani enää miettinyt miksi: lahjapaketista paljastunut superseerumi vakuutti kertalaakista ja rakastuin minäkin. Losilaisessa artesaanisarjassa on jotain täysin omalaatuista ja jäljittelemätöntä. Mistähän edes aloittaisi? May suunnittelee jokaisen tuotteensa raaka-aineet ja koostumuksen itse, tekee ne käsin ja pullottaa pienessä Los Angelesissa sijaitsevassa studiossaan – ulkopuolista laboratoriota tai tehdasta ei ole. Raaka-aineet ovat luomua, biodynaamisesti viljeltyjä ja villinä kerättyjä. Kiiltävän mustiin purnukkoihin on rakkaudella ja raa´alla ammattitaidolla tiivistetty parhaat asiat, joita luonnosta löytyy – ja sen kaiken huomaa kyllä, kun kokeilee. Ne ovat samaan aikaan tehokkaita ja todella lempeitä, luonnon omaa luksusta.

Päätös olikin harvinaisen helppo, kun kotimainen luonnonkosmetiikan verkkokauppa Naturelle.fi otti yhteyttä bongattuaan seerumin blogistani ja kysyi haluaisinko kokeilla muitakin merkin jumalaisia tuotteita. Kai nyt!

2016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-1

Tuli itseasiassa hyvään hetkeen, sillä vuodenvaihteen säät ovat aiheuttaneet iholle erinnäisiä haasteita. Kylpyhuoneessa on vallinnut kuluneina viikkoina kovin tammikuinen teema nimeltä talvinaaman pelastus. En ole varmaan ainoa? Ei taida olla ketään, jonka iho varsinaisesti tykkäisi kireiden pakkasasteiden ja kuivaakin kuivemman sisäilman vaihtelusta. Karibiasta kannettu rusketus on kadonnut ja tilalla on punoittavat nenänpielet ja pakkasenpuremat poskipäät – hurmaavaa.

2016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-5

Nyt on pakko myöntää, että olen tykännyt aivan hulluna ihan jokaisesta tuotteesta, jota olen tähän mennessä May Lindstromilta testannut. Haluaisin olla kriittinen ja löytää ihan uskottavuuden nimissä jotain moitittavaa, mutta en onnistu. Ensimmäistä kertaa aikoihin ihan kiinnostaa tämä jokapäiväinen kylpyhuoneessa läträäminen, jota ihonhoidoksi kutsutaan: olen tähän saakka ollut se laiska, joka joutuu pakottamaan itsensä iltaisin pesulle – aamusta puhumattakaan. Välillä on naurattanut, sillä ystäväpiiriini kuuluu kosmetiikkanatseja, jotka noudattavat ilolla ja nautinnolla kuusitoistakohtaisia ihonhoitorituaaleja eivätkä voi kertakaikkiaan käsittää tälläistä hölmöilyä. Alan vihdoin ymmärtää heitä, joskin olen kiitollinen siitä, että Mayn tuotteet ovat tosi mutkattomia eikä niitä ole montaa kymmentä.

En osaa sanoa tarkoittaako tämä sitä, että merkin tuotteet yksinkertaisesti ovat ihan mielettömän toimivia, vai tehty niin ylellisiksi että niitä on aidosti ilo käyttää vai sitä, että merkki on juuri minulle ja iholleni täydellinen. Ehkä kaikista? Oli miten oli, poimin neljä pelastavaa purnukkaa, jotka ovat viime viikkojen aikana taikoneet talven nujertaman ihoni takaisin tasapainoon.

2016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-2

The Clean Dirt on puhdistava ja energisoiva savinaamio, joka poikkeaa oikeastaan jokaisesta naamiosta, jota olen koskaan käyttänyt. Jauhetta ravistellaan kämmeneen tai sekoituskulhoon, sekoitetaan muutamaan tippaan vettä ja siitä syntyvä vaahto levitetään kasvoille. Ensimmäinen havainto: tuoksu, joka on yhtäaikaa tuttu ja odottamaton. Seuraava havainto: lämpö, joka leviää kasvoille kun kaneli, neilikka ja kurkuma alkavat lämmittää. Naamion sisältämä savi puhdistaa, suolot parantavat, c-vitamiini vilkastuttaa verenkiertoa. Iho jää lämpimäksi, heleäksi ja hehkuvaksi. Mikko on vannonut tämän nimiin koko viime vuoden, nyt meitä on kaksi. Keskustelumme toistavat itseään. Miten tää aine voi olla näin mahtava? Siis haista mun naamaa!

2016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-3

The Blue Cocoon on ravitseva balmi, johon on pakattu mm. camelliaöljyä, sheavoita, kaakaovoita, marulaöljyä, yanguöljyä ja baobaböljyä. Kauneusbalmin konsepti epäilytti kyllä hetken ennen kuin kokeilin. Ensinnäkin: sininen väri?! Nopeasti toki selvisi, että väri katoaa kun balmin levittää iholla. Hohtavan sininen sävy on peräisin atsuleenista, kamomillakasveista saatavasta uutteesta, joka rauhoittaa ärtynyttä ja vaurioitunutta ihoa sekä tulehduksia. Seuraavaksi epäilytti tuotteen monikäyttöisyys: purnukat, joiden luvataan tekevän kaikkea, tekevät usein kaikkea vähän huonosti. No, tämä on taas poikkeus. Balmi toimii sellaisenaan koko kasvojen kosteutukseen ja käy myös meikinalusvoiteeksi, sillä sen koostumus on kevyt ja sulaa iholle tukkimatta ihohuokoisia. Sitä voi käyttää myös paikallisena tehohoitona vaikka silmänympärysiholle, huulille tai mihin vaan erityistä huolenpitoa kaipaavaan kohtaan. Ihmebalmi auttaa myös iho-ongelmiin erilaisista stressioireista akneen, ruusufinniin ja ekseemaan. Jos balmille juttelisi ihmissuhdehuolistaan tai työhaasteistaan, varmaan se löytäisi niihinkin jonkun ratkaisun. Ja kaiken lisäksi sitä on jotenkin taianomaista käyttää nyt kun tietää mitä kaikkea mustan kannen alle on tiivistetty.

2016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-4

The Youth Dew – mainitsinko jo, että tykkään näiden tuotteiden nimistä? – on kosteuttava kasvoseerumi, joka hurmasi minut jo viime syksynä. Pienessä pullossa ei ole mitään täyteaineita, vain sataprosenttisen puhdasta seerumitiivistettä, joka sisältää yli kaksikymmentä erilaista öljyä. Seerumi silottaa juonteita, tekee kasvoista säteilevän sekä jättää ihon pehmeäksi ja hivenen päivettyneeksi, sillä se sisältää beetakaroteenia. Erityisesti viikonloppuaamujen suosikkini, kun saa hengata kotona aamutakissa, tukka nostettuna epämääräiselle nutturalle ja varpaat sohvannurkassa nukkuvien koirien vatsauntuvassa.

2016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-7

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: The Honey Mud on puhdistussilkki, joka on ravitsevin, hoitavin ja kepeästi ihanin putsari, johon olen törmännyt. Ihana on paljon sanottu ihmiseltä, joka ei mainittavasti pidä puhdistustuotteista. Arvostan hoitavuuden ohella myös erinomaista tehoa: tämä vie mennessään jopa vedenkestävän meikin, ei tarvitse tuhrata useammalla tuotteella. Tehon takana on raakahunaja, josta iho tykkää monin tavoin: se on antibakteerinen, sitoo kosteutta, sisältää antioksidantteja ja ihosoluja uudistavia entsyymejä. Muitakin raaka-aineita löytyy purkista, nimittäin macadiaöljyä, kaoliinia ja kolloidista hopeaa, antibakteerinen sekin ja ehkäisee ihon epäpuhtauksia. Puhdistuksen ohella The Honey Mudia voi käyttää myös antioksidanttinaamiona, joka rauhoittaa epäpuhtaan tai ärtyneen ihon, kosteuttaa kuivan ihon, hoitaa pigmenttihäiriöitä ja suojaa ikääntymisen merkkejä vastaan – että sellainen tehotuote tämäkin. Vanilja ja ylang ylangin eteeriset öljyt tekevät tuoksusta kinuskisen.

2016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-6

Keramiikkataiteilija Melissa Brown on valmistanut Maylle mustan savikulhon, jossa voi sekoitella naamioita tai tuotteita toisiinsa. Kulhot ovat uniikkeja ja käsintehtyjä. Jokaisen pohjalle on poltettu Mayn oma voikukkalogo 24 karaatin kullalla.

Pakko sanoa sananen myös tuotteiden pakkauksista: ylellisellä tavalla painavat mustat purkit ovat epäilyksettä kauneinta mitä kylpyhuoneeni hyllyt ovat nähneet. Pidän muutamaa niistä yöpöydällä, niitä katselee ihan ilokseen. Samalla voi suojella niitä erinnäisiltä kämppäkavereilta.

Tuotteiden hinta voi ostohetkellä kirpaista, mutta käsityön lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota pakkauskokoihin. Monet purkeista ovat valtavia ja kestävät käytössä kauan, sillä niistä ei tarvitse kauhaista kerralla paljoa.

Suurin osa tuotteista sopii lempeiden raaka-aineidensa ansiosta kaikille ihotyypeille. Naturellen sivuilta löytyy jokaisesta tarkemmat tiedot ja ainesosaluettelot.

2016-01-22-stellaharasek-maylindstrom-naturelle-8

Tulikohan nyt selväksi, että tykkään? Onnea, jos jaksoit lukea tänne saakka. Jos kiinnostuit, korvat hörölle, sillä nyt seuraa arvonta. Kurkkaa Naturellen nettikauppaan, valitse suosikkisi May Lindstromin sarjasta ja jaa se kommenttilootan puolella. Kolme onnekasta voittaa omakseen sekä suosikkinsa että kuvissa vilahtavan kulho- ja sivellinsetin. Arvonta on voimassa kuun loppuun saakka, siis 31. tammikuuta asti. Muistathan liittää mukaan sähköpostiosoitteesi, se näkyy vain onnettarelle. Arpaonnea – ja samettia sunnuntaihinne!

Pidän sinusta, siinä kaikki


DAVE LINDHOLM – PIENI JA HENTO OTE

Rekiajelulla rannassa

Hei muistatteko Lissu-ponin? Lissu hengailee silloin tällöin Kaivarin kulmilla ilahduttamassa lapsia pienillä poniratsastusretkillä – muistan käyneeni jo viime kesänä epäileväisten mäyräkoirien kanssa ihmettelemässä pörröistä pikkuponia. Meidän isompien iloksi löytyy reki, jota vetää heppa nimeltä Kirppu. Hyppäsimme Mikon kanssa tänään kyytiin, hirventaljan ja villaviltin välissä pysyi pakkasesta huolimatta lämpimänä. Seuraa kuvakimara, en malta karsia.

2016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-12016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-22016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-32016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-42016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-152016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-52016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-6

Pääsin Kirpun kyytiin jo pari viikkoa sitten Tuusulan metsissä – pitää palata siihen paremmalla ajalla. Tuusulalaista pikkutallia pyörittää kuvissa vilahtava entinen ratsupoliisi Petri, tutustuimme tovi sitten työn kautta.

2016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-72016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-82016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-9

Mikko pääsi ohjaksiin ja osoittautui Petrin opetuksessa luonnonlahjakkuudeksi. Huomatkaa pätevyys. Mistähän Luna-koira on pätevyytensä oppinut? Hmmm.

2016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-102016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-142016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-112016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-122016-01-23-stellaharasek-kaivopuisto-16

Entisille ja nykyisille heppatytöille tiedoksi, että Kirppu ja Lissu päivystävät Merisatamanrannassa myös huomenna eli sunnuntaina klo 12-15. Menkääpä kyytiin, joko rekiin tai ponin selkään – ei voi olla parempaa tapaa viettää sunnuntaita. Vitosen laaki, money well spent I say.

Kuvat minusta Mikko Rasila