Yearly Archives: 2017

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Roadtrip photo diary

✖ ROADTRIPPING FROM HELSINKI TO LAPLAND

Oho! Välipäiväkooma teki klassiset tepposet ja unohduin joululomalle, mutta hengissä ollaan. Toivottavasti teillä oli ihana joulu! Meillä oli, vaikka sitä vietettiin -25 asteen rapsakassa pakkasessa. Huurteisia Lappi-kuvia luvassa pian, mutta tuupataanpa ensin eetteriin kuvapäiväkirja automatkastamme pohjoiseen, varustettuna havainnoilla tien päältä.

Lähdimme Helsingistä aamuvarhaisella, kun oli vielä pimeää.

Olenko ikinä kertonut teille millainen on perheemme peruslähtö? Jarno Jussila ja koirat seisovat jo valmiina eteisessä kun minä vielä säntäilen pikkuhousuissa ja t-paidassa ympäri asuntoa ja etsin reppua, lempivillapaitaa, sähköhammasharjan laturia (jonka Jarno on jo pakannut) ja sitä kirjaa, jonka olen vartavasten matkalukemiseksi hankkinut ja laittanut varmaan talteen, josta muistan poimia sen pakatessani mukaani.

Siihen mennessä kun olen saanut vaatteet päälleni ja tunkenut reppuun sattumanvaraisia vaatekappaleita, Jarno on kantanut muut kassit ulos ja pakannut ne autoon, tehnyt koirille lampaantaljasta ja peitosta takapenkkipesän, pukenut niille turvavyövaljaat ja nostanut ne pesäänsä, hakenut Ärrältä meille molemmille kahvit ja laittanut matkamusiikin soimaan.

Ja kun auton ovet on lyöty kiinni ja käännymme jo Tehtaankadulta kohti seikkailua, muistan, että unohdin pakata pitkähihaisia paitoja, enkä muuten muistanut sitä kirjaakaan, joten täytyy vielä kääntyä takaisin.

Jonain päivänä saan vielä haltuuni ne seesteiset lähdöt, joista joka kerta haaveilen. Se päivä ei vaan ollut nyt.

Ensimmäinen havainto: emme ehtineet spekuloida lumirajaa edes Hämeenlinnaan saatikka Tampereelle saakka, sillä maisema muuttui valkoiseksi jo ennen kuin ennätimme pois Helsingistä! Mitä hittoa. Pitäisiköhän useammin poistua kantakaupungista?

Kun kaksi valokuvaajaa lähtee roadtripille Lappiin, arvioitu ajoaika on ehkä kymmenen tuntia, mutta matkan lopullinen kesto voi olla mitä tahansa. Ajomatkan aikana saattaa nimittäin tulla viivästyksiä esimerkiksi kahdenkymmenen kilometrin pyrähdyksestä ihan väärään suuntaan, koska sieltä nousee aurinko ja koko taivaanranta on leimahtamassa tuleen.

Maailmanlopun lumipyry ja pääkallokeli alkoi tietysti heti sen jälkeen kun auringonnousu oli ohi. Ah, mitä muutakaan sitä toivoisi koko päivän kestävältä automatkalta! Varsinkin kun valoisaa ajoaikaa on luvassa ehkä kolmisen tuntia ennen kuin alkaa taas hämärtyä. Tällä kertaa pysähdyimme parin talvikuvan ottamisen lisäksi testaamaan jarrutusmatkaa – lopputulos on nähtävillä Instagram-videosta. Onneksi alla oli neliveto: tuliterä vuokra-Jeep, joka ei piitanut pätkääkään jäästä sen enempää kuin pyrystäkään.

Olen sanonut sen ennenkin ja sanon sen taas: parasta roadtrippailussa Suomessa ovat huoltoasemamunkit! Hyviä – rasvaisia, rapeita ja sokerisia – saa enää harvasta paikasta, mutta silloin kun saa, maailmassa on hetken ajan ihan kaikki kohdallaan. Ja ihan kaikki sormista suupieliin ja vaatteisiin sokerissa, mutta se on sen arvoista.

Vastoin kuin Jeepin teipeistä voisi päätellä, emme olleet koeajohommissa, mutta jos olisimme olleet, tämä matka olisi ollut tarkoitukseen täydellinen ja auto olisi läpäissyt aivan kaikki testit. Toistaiseksi olemme pärjäilleet vuokra- ja lainakieseillä silloin kun olemme tarvinneet autoa, mutta saa nähdä muuttuuko tilanne ensi vuonna. Emme ole kumpikaan hirveästi vierailleet pohjoisilla kotikulmillamme viime vuosina, mutta nyt näyttää vähän siltä, että tätä väliä saatetaan ajaa jatkossa useamminkin kuin kymmenen vuoden välein. Tiedän ainakin kaksi äitiä, jotka ilahtuvat tästä mahdollisuudesta.

Näkyvyys se vaan parani ja parani mitä pohjoisemmaksi pääsimme! Ylivieskan kohdalla pysähdyimme moikkaamaan Jarnon äitiä, vähän pohjoisempana veljeä. Miten kätevää, että melkein kaikki perheenjäsenet asuvat saman reitin varrella – enkä sano tätä vain siksi, että anoppikokelaani luona saa paljon parempaa ruokaa ja lankoehdokkaani luona paljon parempaa kahvia kuin huoltoasemilla. Mutta sekin on täysin totta.

Mäyräkoirat näyttävät, hmm, hetkellisesti hiukan masentuneilta uusissa toppaviitoissaan, mutta ei hätää, heillä oli muutoin kiva matka! Ovat ne kyllä niin helppoja matkakumppaneita: rakastavat pesäänsä takapenkillä, nukahtavat ennen kuin auto on kääntynyt kotikadulta, ulkoilevat (vaihtelevalla reippaudella) huoltoasematauoilla, ovat tyytyväisiä välipalatarjoiluun ja latkivat vettä aina kun sitä annetaan. Reklamoivat toppatamineistaan vain vilkaisemalla toisiaan merkitsevästi ja mulkoilemalla meitä hiukan.

Mietin usein sitä miten luottavaisia ne ovat. Eiväthän ne tiedä mihin olemme milloinkin matkalla tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Ne vaan kulkevat tyytyväisinä mukana, luottavat siihen että me kerromme mitä tehdään. Ja nukahtavat taas toisiinsa nojaten heti kun saavat siihen tilaisuuden.

Yllä viimeinen kuva, jonka nappasin auton ikkunasta hetkeä ennen kuin pimeä putosi 500 kilometriä ennen määränpäätämme Aavasaksalla. Voisin katsella lumen painosta notkuvia kuusia loputtomiin, niiden hiljaisuudella on rauhoittava vaikutus. Sysimustasta maisemasta niitä ei enää juuri erottanut, mutta väitän, että niiden läsnäolon tuntee.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Pikkujouluilua

23

Terveisiä Tehtaankadulta! Tämän viikon piti viime viikon kiireiden vastapainoksi olla rauhallinen, mutta toisin kävi. Työlistalla ei ollut aluksi kuin muutama hassu kuvaus, joiden piti olla nopeasti hoidettuja. En aio pitkästyttää teitä kertomalla kuinka vaikeaa luonnonvalossa valokuvaaminen tähän aikaan vuodesta on, tyydyn vain toteamaan, että en malta odottaa piteneviä päiviä. Sitten muistin luvanneeni tälle viikolle yhden ison tekstin, jota en ollut ehtinyt vielä edes aloittaa. Se ei jostain käsittämättömästä syystä ollut työlistallani, mikä on hajamielisen kirjoittajan kannalta huonompi homma – se, mikä ei lue työlistallani, ei ole olemassa. Hups. Ja sen jälkeen työlistan jatkoksi tupsahteli vielä pitkä rivi kaikenlaisia toimistohommia, kuten vuoden viimeiset tarjoukset, laskut tehdyistä töistä, yllätyspalaveri, pari raporttia… Siinähän se viikko sitten olikin.

Onneksi jouluvalmistelut eivät ole vieneet juuri aikaa.

Vietämme tänä vuonna joulun Lapissa, joten kotiin ei ole tarvinnut tai kannattanut hankkia mitään jouluaiheista – sarviin ripustetut valot ovat saaneet toimittaa kuusen tehtävää. Kyselin juuri pohjoisen suunnalta mitä voisimme tuoda mukanamme ja toivelista oli lyhyt: kalan kaveriksi vodkaa, kahvin seuraksi rommia. Naurattaa. Mitään ruokaa ei saa kuulemma tuoda. Pöytää taidetaan pistää koreaksi tavalla, johon jälkikasvun ei parane käydä puuttumaan.

Lahjojakin on hankittu lähinnä kummilapsille ja koirille, kaikkien muiden kesken vietämme lahjatonta joulua. Eihän tämän yltäkylläisyyden keskellä kukaan oikeasti kaipaa mitään muuta kuin kiireetöntä aikaa ja yhdessäoloa.

Nämä kuvat ovat eiliseltä, kun päätimme varastaa itsellemme pienen tauon työhässäkästä ja avata viimeviikkoisista pikkujouluistamme jääneen kuohuviinin. Olimme saaneet juhlia varten maahantuojalta muutaman laatikollisen espanjalaista luomucavaa, Parés Baltàa (kiitos vielä ♥) ja seuraavana aamuna huomasin, että jokunen pullo oli pikkutunneille kestäneiden kemujen jäljiltä unohtunut jääkaappiin. Taidamme pakata loput mukaan joulunviettoon, siellähän ne menevät täydellisinä alkumaljoina ennen joulupöytään siirtymistä.

Ostamme tuota viiniä itseasiassa tosi usein, melkein aina kun tiedossa on vieraita tai muu illanvietto. Reilun kympin hintainen viini on hinta-laatusuhteeltaan loistava, sopii niin safkan seuraksi kuin seurustelujuomaksi ja siitä tykkää aina kaikki, joten se on varma valinta. Itse rakastan sen superkuivaa, sitruksista, hivenen kukkaista raikkautta, jossa häivähtää myös valkoherukan ja kypsien omenoiden maku. Myös kuvissa vilahtava roseeversio on vakkariviinejämme: tykkään kuivista roseekuohuviineistä, joissa hapokkuus tuo vastapainoa marjaisuudelle. Tässä on tasapaino enemmän kuin kohdallaan.

Kattasimme viinin seuraksi pientä purtavaa, sillä juhlista jäi yli myös avaamaton paketti stilttonia, pipareita ja pari päärynää. Niin ja kymmenen pussia sipsejä, mutta jääköön ne kaappiin odottamaan välipäivien leffailtoja. Silloin on toivottavasti aikaa hengata myös keittiössä ja laittaa ruokaa: olemme eläneet Balilta paluun jälkeen lähinnä takeaway-safkalla ja Woltin tuomisilla. Ei vaan ole ollut aikaa muuhun, kun olemme takoneet puolessatoista viikossa kasaan käytännössä kaikki joulukuun työt. Mutta en valita, sellaista se vaan joskus on kun matkustaa paljon.

Niistä viimeperjantaisista pikkujouluista ei muuten ole ainuttakaan kuvaa. Olin laittanut ennen juhlia kameran akun lataukseen siltä varalta, että tekisi mieli napsia muutama ruutu. Siinä se akku pojotti pätevänä laturissaan vielä aamullakin. Hyvä vaan! Se kertoo siitä, että oli ihana ilta, vieraat viihtyivät, emäntä ja isäntä olivat onnellisia eikä kukaan tullut ajatelleeksi, että kuva olisi kiva. Muistojen lisäksi jäljelle jäi vain kasa cavapullojen korkkeja.

Olimme alunperin ajatelleet lähteä ajamaan Lappiin tänään, mutta olisimme päässeet lähtemään aikaisintaan iltapäivällä ja olleet perillä vasta aamuyöllä. Töitäkin on vielä tekemättä, joten päätimme suosiolla siirtää lähdön huomisaamuun. Jatkamme viikon viimeisten duunien parissa vielä tämän illan ja huomenna heräämme varhain. Pakkaamme kelsitakit ja koirat vuokrakiesiin, käännämme nokan kohti Tornionjokilaaksoa. Tampereelle asti aikaa lyödä vetoa missä menee lumiraja.

Lempeää perjantaita ruudun sille puolen! Koska alkoholilaki, kaikkea saa kommentoida paitsi alkoholia. Kertokaa vaikka miten siellä sujuu, joko teillä on suurimmat kiireet hellittäneet, saatteko jo ottaa iisisti ja laskeutua joulutunnelmiin?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Helsinki-shoppailuopas lahjapaniikkiin

22

Lahjavinkkejä toivotaan säännöllisesti, joten kokosin omista suosikeistani yli neljäkymmentä Helsingin kantakaupungissa sijaitsevaa paikkaa. Liitin mukaan osoitteet, muista tarkistaa aukioloajat! Tästä tulikin melkoisen kattava shoppailuopas, joten tarkoitus on ajan mittaan kartuttaa tätä lahjavinkkilistaa, kun sopivia paikkoja tulee vastaan.

Kiasman museokauppa ~ Kirjoja, asusteita ja sisustustavaraa
Kiasman taidemuseo, Mannerheiminaukio 2
✖ Taidemuseoiden kaupat ovat parhaita: niistä saa yleensä kiinnostavia taide- ja kulttuurikirjoja, taidevedoksia ja julisteita, parhaita postikortteja ja vinkeitä asusteita. Kiasman museokauppa ei ole poikkeus: tänne on helppo unohtua moneksi tunniksi vain selaamaan kirjoja.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Kirja hänen lempitaiteilijastaan.

M. Gummerus ~ Eettistä ja ekologista minimalismia
Galleria Esplanad, Pohjoisesplanadi 33
✖ Pienessä putiikissa on tarkoin kuratoitu valikoima eettisesti ja ekologisesti tuotettuja vaatteita, asusteita ja kodin tavaraa. Erät ovat pienet ja nämä herkut melko haluttuja, joten nopeat syövät hitaat. Perussa käsinneulotut alpakkavillaiset neuleet ja villatakit ovat ihaninta mitä maa päällään kantaa. Olen hankkinut täältä myös kauniin korin, jota käytän kesäisin käsilaukkuna ja ostoskorina.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Pehmeät alpakkavillasukat, jos sattuu säkä ja niitä on valikoimissa. Tai Munsun-merkkinen tuoksukynttilä ja vartalonkuorinta: tuoksuvaihtoehdot ovat huumaavat ja pakkaukset minimalistiset ja supertyylikkäät.

MUNSUNIN TUOKSYKYNTTILÄ & VARTALOKUORINTA ~ M. GUMMERUS

XMAS GARAGE ~ Ihan jokaiselle jotain
Aleksanterinkatu 11, auki ennen joulua
✖ My O Myn perustama, jo perinteeksi muodostunut joulutori! Saman katon alta löytyy yli 60 myyjän täsmäehdotukset kuusen alle, joten täältä löytyy jotain ihan jokaiselle: pöydät notkuvat design- ja sisustustavaraa, vaatteita ja asusteita, ruokaa, kirjoja ja kalentereita… Paljon suomalaista suunnittelua ja takuuvarmasti kauniit lahjapakkaukset. Sinulle, jolla on aikaa käydä vain yhdessä osoitteessa.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Myssyfarmin muhkea käsinneulottu pipo, Cozy Publishingin kauniita kirjoja tai syötäviä lahjoja – ne eivät koskaan jää käyttämättä!

ALPAKKANEULE ~ M. GUMMERUS

World Of TRE ~ Suomalaista suunnittelua
Mikonkatu 6
✖ Suomalaisen designin tavaratalo, jonka valikoimissa on yli 150 suomalaista brändiä isoista pieniin. Tuotteita on tuhansia: sieltä löytyy aivan kaikkea kalusteista sisustukseen, taiteeseen ja muotiin.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Mene katsomaan vaan, löydät todennäköisesti noin 47 erilaista vaihtoehtoa. Myyjä auttaa.

Beam Store ~ Urbaania muotia laatutietoisille
Erottajankatu 15
✖ Laatuvaatteita ja asusteita skandinaavisesta selkeydestä japanilaiseen minimalismiin merkeiltä kuten Acne Studios, Maison Martin Margiela, Our Legacy, Comme des Garçons ja A.P.C. Takuuvarmojen perusvaatteiden lisäksi valikoimissa on myös särmikkäämpää kamaa, jolla maustaa arkipukeutumista.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Täältä löytyy hyvä valikoima miehille, joten metsästäisin täältä poikaystävälle tai veljelle Our Legacyn villapaidan tai nahkaisen lompakon. Itselleni olen vuosien varrella hankkinut täältä Isabel Marantin edullisemmasta Étoile-linjasta montakin lahjaa!

KIMALTAVAT KENGÄT ~ DOTS

Lapuan Kankurit ~ Täydellisiä pyyhkeitä ja torkkupeittoja
Katariinankatu 2
✖ Laadukkaita, kotimaisia tekstiilejä lakanoista pyyhkeisiin. Jos ihmettelet miksi näinkin perinteinen brändi löytyy meikäläisen listalta, kannattaa piipahtaa myymälässä päivittämässä mielikuvia. Tuotteet ovat juuri oikealla tavalla simppeleitä ja kauniisti viimeisteltyjä, niiden hinta-laatusuhde on loistava ja ne kestävät suurinpiirtein ikuisesti.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Täydellisen ohkaisesta pellava-tencel-sekoitteesta tehtyjä Terva-pyyhkeitä: omistan pinon niitä eivätkä ole menneet kolmen vuoden jatkuvassa käytössä miksikään. Tai torkkupeitto! Lapuan Kankureiden viltit ovat materiaaleiltaan laadukkaita ja irtoavat alle satasella.

Somsola Shop ~ Kristalleja ja kivienergiaa
Kalevankatu 9
✖ Koska kivikaupat vaan ovat parhaita. Kalevankadulla sijaitsevasta putiikista ihan takuulla löytyy lahja sille läheiselle, joka ei lähde kotoaan ilman onnenkoruaan. Valikoimissa on valtava määrä erilaisia kivikoruja, mutta myös raakakiviä, joita löytyy ihan joka budjettiin – hinnat alkavat parista eurosta.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Raakakivi, jonka voi sijoittaa sängyn viereen tai kampauspöydälle. Ei hätää, jos et tiedä kivistä mitään, ei tarvitsekaan, sillä tuotteet on varustettu erilaisilla kuvauksilla. Haluaisitko antaa kiven, joka edistää mielenrauhaa, torjuu stressiä, nopeuttaa toiveiden toteutumista, puhdistaa huonot energiat tai vetää puoleensa rakkautta? Myyjä osaa auttaa valitsemaan sopivan kiven, jos tiedät lahjan saajan syntymäpäivän.

HOPEISIA VINTAGEKORUJA VOI ETSIÄ PIKKU-ROBALTA VANHOJEN KORUJEN KAUPASTA

Dessein ~ Persoonallisia koruja vintagen ystävälle
Pieni Roobertinkatu 5, auki arkisin vähän vaihtelevasti välillä 12-17
✖ Pikkuinen putiikki on täynnä vanhoja koruja eri vuosikymmeniltä. Antiikkisten arvokorujen lisäksi sieltä löytyy paljon todella kauniita ja kohtuuhintaisia koruja 50-, 60- ja 70-luvulta sormuksista rannekoruihin, korvakoruihin ja rintaneuloihin.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Jotain, jonka kokoa ei tarvitse arvuutella, kuten kaunis 60-luvun kiviriipus. Miehelle kalvosimennapit, joissa on tiikerisilmäkivet.

TUOKSUKYNTTILÄ ~ SAMUJI

Samuji House ~ Suomalaista suunnittelua parhaimmillaan
Mikonkatu 3
✖ Samujin Erottajan myymälästä löytyy Samu-Jussi Kosken suunnittelemia laatua ja ajatonta tyyliä huokuvia vaatteita, täydellisiä nahkalaukkuja ja huolella valittuja sisustusesineitä kynttilöistä saviruukkuihin ja puisiin lusikkoihin. Myös metritavarana myytäviä kankaita.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Samujilla on maailman kauneimmat tuoksukynttilät! Maksavat 80€, mutta kestävät kauan ja ilahduttavat joka päivä. Painavat alabasteriset purnukat on valmistettu käsin Italiassa ja saavat uuden elämän meikkisivellinpurkkina tai tuikkukippona, kun kynttilä on palanut loppuun. Tällä hetkellä valikoimissa taitaa olla ainakin tuo meiltäkin löytyvä kynttilä nimeltä One Room Paradise.

Urban A & Wild Things ~ Vaatekaupan ja kukkakaupan ihana yhdistelmä
Fredrikinkatu 18
✖ Urban A on täsmäosoite hänelle, joka pukeutuu pääasiassa mustaan, harmaaseen, valkoiseen ja värikkäälle tuulelle sattuessaan armeijanvihreään tai puuteriseen vaaleanpunaiseen. Hyllyt ovat täynnä laadukkaita perusvaatteita skandimerkeiltä, ATP Atelierin kauniita kenkiä ja laukkuja, pitsisiä alusvaatteita ja siroja koruja mm. Pernille Corydonilta. Myös kahvipöydälle sopivia kirjoja. Mikä parasta, tästä vaatekaupasta löytyy kukkakauppa! Wild Things myy mm. mehikasveja ja kaupungin ihanimpia valmiskimppuja.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Viehkeä huonekasvi täydentämään sisustusta, tai jos lahjan saaja ei ole viherpeukalo, kaktus kauniissa ruukussa on varma valinta.

EETTINEN LAAMANVILLAPIPO ON KUDOTTU KÄSIN BOLIVIASSA ~ AIAYU, NOUGAT

Nougat ~ Pehmeitä sävyjä sisustukseen
Bulevardi 11
✖ Nougat on täydellinen lahjakauppa: pieni putiikki on täynnä pehmeään sävypalettiin sopivia tyynyjä ja torkkupeittoja, koreja ja kukkaruukkuja, astioita, tarjottimia, tuoksukynttilöitä, lyhtyjä, kortteja ja artesaanisuklaata. Myös koruja, sävymaailmaan sopivia lomavaatteita ja Becksöndergaardin asusteita.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Nougatissa on kaupungin laajin valikoima Pernille Corydonin siroja ja kohtuuhintaisia koruja.

THE VINTNER’S DAUGHTERIN ÖLJYSEERUMI ~ NATURELLE

Naturelle ~ Laaja valikoima ylellistä luonnonkosmetiikkaa
Kluuvikatu 4
✖ Naturelle on Kluuvikadulle muuttanut luonnonkosmetiikkakeidas, josta löytyy laaja valikoima ekologista, kaunista ja ylellistä kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita. Loistavat myyjät auttavat valinnoissa ja kaikkea pääsee myös testaamaan.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Lahjakortti on aina varma valinta, mutta esimerkiksi The Vintner’s Daughterin ja Kypriksen ylelliset öljyt sopivat lähes kaikille ihotyypeille ja takuulla ilahduttavat laadun ystävää. Tarkan markan valinta: newyorkilaisen Intensaen kimaltava kynsilakka. Monia muita tuotevinkkejä löydät Naturelle-aiheisista kirjoituksistani.

LAHJATARVIKKEET ~ GRANIT

Granit ~ Kaunista ja kätevää kotiin
Bulevardi 2 ja Forum, Mannerheimintie 20
✖ Granitin hyllyt notkuvat kodin tavaraa sisustukseen ja säilytykseen tyylillä, johon vain ruotsalaiset kykenevät. Tämä on myös täsmäosoite yksinkertaisten tyylikkäiden pakkausmateriaalien, kynttilöiden ja valosarjojen hankintaan! Osa joulutuotteista on jo 50% alessa.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Instax-polaroidkamera irtoaa reilulla satasella, sille kaveriksi vielä paketillinen filmiä. Ei voi mennä pieleen! Lapsiperheessä arvostetaan ehkä vielä enemmän tiipiitä, joka löytyy valikoimista mustana ja valkoisena.

Trend Optic ~ Kaupungin kuumin optikkoliike
Bulevardi 13
✖ Kiinnostavimmat aurinko- ja silmälasit loistavan palvelun kera. Valikoimissa on paljon kiinnostavia pikkumerkkejä, joita ei Suomessa saa muualta.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Jos lahjabudjettiisi mahtuu, osta ranskalaisen Thierry Lasryn käsintehdyt aurinkolasit. Mutta satasen lahjakortti on loistava valinta myös, ja tietysti takuuvarma, jos et ihan tarkkaan tiedä mistä saaja pitäisi.

JURLIQUEN KOSMETIIKKATUOTTEET ~ DOTS
REWINEDIN SAIPPUA ~ NEST FACTORY

Dots ~ Säkenöivä lifestyleliike naiselle
Fredrikinkatu 30
✖ Dots on käsite, johon kuuluu loistava palvelu ja hengästyttävän laaja valikoima vaatteita, asusteita, kenkiä, koruja, kosmetiikkaa ja sisustustavaraa. Neutraaleja sävyjä, joissa on just sopiva ripaus kimallusta tai särmää. Paljon skandinaavisia merkkejä, joukossaan myös uusi suomalainen Haló. Lue lisää Dots-muijan muistelmista.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Gauharin kasmirhuivi tai lahjakortti, jolla tyttöystävä, äiti, sisko tai ystävä saa lunastaa itselleen ihan mitä haluaa.

SECOND FEMALEN VILLANEULEET JA GAUHARIN KASMIRHUIVI ~ DOTS

Nudge ~ Hyvän omantunnon tavaratalo
Yrjönkatu 30
✖ Nudge on eettisesti ja ekologisesti painottunut lifestyleliike, josta löytyy laaja valikoima vaatteita ja asusteita, design- ja sisustustavaraa, koruja, kosmetiikkaa, elintarvikkeita ja jopa alusvaatteita. Ei suinkaan vain minimalisteille: paljon värejä, kuoseja ja leikkisiä yksityiskohtia!
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Nudge on koonnut sivuilleen kattavan joululahjaidealistan.

PROSPECTORIN LUONNOLLISET IHONHOITOTUOTTEET MIEHILLE ~ CILLA’S

Papershop ~ Paperitavaraa paatuneille esteetikoille
Fredrikinkatu 18
✖ Punavuorelainen putiikki on täynnä kuvankauniita muistikirjoja, kalentereita, lahjapapereita, kortteja ja julisteita. Graafisen suunnittelijan pää saattaa mennä täällä vähän sekaisin.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Kalenteri tai muistikirja ensi vuodelle.

Momono ~ Taidetta, vintagea ja kaikkea kaunista kotiin
Yrjönkatu 1
✖ Kaunista tavaraa pursuileva putiikki on juuri muuttanut upeisiin uusiin tiloihin Designmuseon nurkille! Kauppiaspariskunta on huolellisesti kuratoitunut myyntiin kokoelman vintage-esineitä ja kalusteita, taidekeramiikkaa ja lasiesineitä, vanhoja astioita, etnisiä koreja, vanhoja kelim-mattoja, ryijyjä ja valaisimia. Vahva painotus 50- ja 60-luvussa.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? 50-luvun lasisetti tai tiikkitarjotin.

CILLA’S TUOTTAA MINIMALISTISIIN LASIPULLOIHIN PAKATUT SAIPPUANSA TUULIVOIMALLA
TOIMIVASSA TEHTAASSA HAMINASSA. PULLOIHIN SAA OSTAA MYÖS TÄYTTÖPAKKAUKSET. TÄSTÄ EI TISKIAINE TAI KÄSISAIPPUA MUUTU EETTISEMMÄKSI TAI EKOLOGISEMMAKSI – TAI PAREMMAN TUOKSUISEKSI!

Cilla’s ~ Loistava täsmäosoite lahjaostoksille
Lönnrotinkatu 39
✖ Hietsun torin kupeessa sijaitsevassa putiikkissa on laaja valikoima vaatteita, kodin tavaraa, kosmetiikkaa ja jopa kokonainen miesten osasto. Suosikkituotteitani ovat boheemit tyynyt ja peitot, ruotsalaisen Himlan pellavat, Raaka Rån astiat ja superstailit miesten kosmetiikkatuotteet, joita naisenakin tekee mieli käyttää. Myös runsas valikoima ihania öljyjä, suolakiteitä ja muita mausteita kauniissa (= lahjakelpoisissa) pakkauksissa.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? No hei ihan mitä vaan. Miesten luomukosmetiikkatuotteita, Marshallin superstailit mustat kuulokkeet, Cilla’sin huumaavan tuoksuisia käsisaippuoita ja tiskiaineita (omat suosikkini ovat bergamotti-sitruuna ja seetripuu-salvia). Täydellinen torkkupeitto tai herkuilla täytetty lahjakassi.

GAUHARIN VILLAHUIVIT OVAT SUPERPEHMEÄT JA YLELLISET

Nide ~ Kaupungin paras kirjakauppa
Fredrikinkatu 35
✖ Kaupungin kirkkaasti paras kirjakauppa, josta saa suunnilleen kaikkea mitä ihminen voi vaan sielunravinnokseen kaivata: taidekirjoja, musiikkikirjoja, fiktiota. Suuria kuvakirjoja joiden sivut tuoksuvat musteelta ja unelmilta, halpoja pokkareita jotka on helppo nakata olkalaukkuun. Hyllyt notkuvat parhaista uutuuksista, klassikoista, harvinaisuuksista, kirjoista joiden et tiennyt olevan olemassa. On myös kasapäin kauniita kalentereita, taidelehtiä, postikortteja ja julisteita. Kaupungin ehkä laaja valikoima Moleskinen kalentereita ja muistikirjoja.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Ihan mitä vaan, tässä putiikissa et voi mennä pieleen. Jos et keksi mitä antaisit, kysy neuvoa myyjältä. Se on todennäköisesti liikkeen omistaja, joka tuntee kyllä valikoimansa läpikotaisin ja osaa antaa täsmäsuosituksia.

PATTI SMITHIN KIRJA ~ NIDE, PELLAVAINEN TORKKUPEITTO ~ NOUGAT

Proloque Shop  ~ Taianomaista tunnelmaa ja sisustustavaraa
Iso Roobertinkatu 9
✖ Yksi Helsingin kauneimmista putiikeista täynnä tarkalla silmällä poimittuja sisustustuotteita. Ylellisiä tuoksukynttilöitä, simpukka- ja kiviesineitä, siroja koruja, kelim-mattoja ja tyynyjä, kehyksiä ja harvinaisen kauniita muistikirjoja.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Ihan mitä vaan. Muistikirja, seinätaulu, tuoksukynttilä. Tarkan markan valinta: simpukasta tehty pikkukotelo korujen tai muun pikkutavaran säilytykseen.

EVOLVEN IHONHOITOTUOTTEITA ~ JOLIE

Jolie Shop ~ Luonnonkosmetiikkaa ja ihana hoitola
Uudenmaankatu 26
✖ Loistava valikoima luonnonkosmetiikkaa ihonhoito- ja hiustuotteista värikosmetiikkaan. Joliella on myös ihana spa, joka sijaitsee Kalevankadulla: hoidot ovat rentouttavia ja lahjakortti on ihana lahja kenelle vaan, joka tarvitsee hiukan hemmottelua ja omaa aikaa.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? No ehdottomasti se lahjakortti Jolie Spa -hoitolaan. Evolven edullista luomukosmetiikkaa on edullista, mutta toimivaa ja pakattu tosi nätteihin pakkauksiin. Jos olet tuhlailevalla tuulella, sijoita Abelin hienostuneeseen luomutuoksuun tai May Lindstromin luksusihonhoitotuotteisiin. Jos et tiedä yhtään mitä olet tekemässä, osta lahjakortti – niitä saa sähköisessä muodossa vielä jouluaattonakin.

EVOLVEN TUOTTEET OVAT NIIN KAUNIITA, ETTEIVÄT KAIPAA MUUTA PAKETTIA KUIN NARUA YMPÄRILLEEN

Arela ~ Kasmiria ihanissa kausiväreissä
Garden, Kämp Galleria, Pohjoisesplanadi 33
✖ Perheyritys, joka on keskittynyt laadukkaisiin, yksinkertaisiin neuletuotteisiin niin perusväreissä kuin herkullisissa kausiväreissä. Nykyisin valikoimista löytyy myös täydellisiä unisex-mallisia t-paitoja.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Se täydellinen t-paita tietysti, tai superpehmeät kashmirsukat.

LOKAL Helsinki ~ Taidetta, keramiikkaa ja koruja
Annankatu 6
✖ Minikokoisen taidegallerian ja sisustusliikkeen yhdistelmä tarjoaa uniikkeja, käsintehtyjä koruja, keramiikkaa ja lahjatavaraa. Valikoimissa mm. Raaka Rån keramiikkaa ja paljon muita upeita astioita. Pieni, mutta korkeatasoinen kirja- ja lehtivalikoima.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Ihana uniikkiastia, joka kruunaa tarkan sisustajan keittiön.

Armas Design ~ Vinkeä sisustuskauppa
Fredrikinkatu 22
✖ Skandinaavista designia mm. Muutolta ja Haylta, eklektisiä sisustusesineitä, etnisiä valaisimia ja paljon kaunista pientavaraa. Murrettuja värejä, laadukkaita materiaaleja ja odottamattomia yksityiskohtia.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Keittiöpellavaa tai Muuton vaasi.

KÄSINTEHTY VAALEANPUNAINEN KULHO ~ RAAKA RÅ, VINTAGELASI – KOOPERNU

Old Times Antiques ~ Ihana antiikkikauppa Annankadulla
Annankatu 12, auki satunnaisesti, soita ensin numeroon 09 604606
✖ Antiikkikauppa täynnä rakkaudella ja tyylitajulla kerättyjä kalusteita, sisustusesineitä, valaisimia, astioita ja aterimia. Valikoima on hengästyttävä ja omistaja tuntee tarinan jokaisen tavaransa takana. Myös pieni, mutta laadukas valikoima koruja, joiden hinnat ovat yllättävän kohtuulliset.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Täältä löydät antiikin ystävälle täydelliset kynttilänjalat, tarjoiluottimet tai kauniisti patinoituneen kuparipannun hedelmävadiksi.

REWINEDIN KIERRÄTETYSTÄ VIINIPULLOISTA TEHTY TUOKSUKYNTTILÄ ~ NEST FACTORY

Nest Factory ~ Eettistä ja ekologista luksusta marokkolaiseen henkeen
**nykyään vain verkkokauppa**
✖ Nest Factory myy eettisesti ja ekologisesti tuotettua marokkohenkistä tavaraa kotiin ja vaatekaappiin: hamam-pyyhkeitä, luomutuoksukynttilöitä, käsintehtyjä hippihenkisiä koruja, ohuita kaftaaneja, sisätossuja, kelimtyynyjä… Myös täydellisiä kelim-mattoja.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Kelim-tyyny, ekologinen tuoksukynttilä tai täydellinen hamam-pyyhe reissaajan matkalaukkuun.

Inbloom ~ Punavuoren tyylikkäin kukkakauppa
Uudenmaankatu 34
✖ Ihana pieni kukkakauppa, jonka omistajalla on tinkimätön tyylitaju: täältä saat juuri niitä täydellisesti rönsyileviä luonnonkimppuja, joita ei tahdo saada mistään. Iso plussa Sisu-mäyräkoirasta, joka on silloin tällöin vastaanottamassa asiakkaita.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Jouluksi ei välttämättä kannata ostaa kukkia: lahjan saaja ei välttämättä vietä joulua kotonaan, tai jos viettääkin, voi olla että kukkahankinnat on tehty jo. Osta lahjakortti! Ei taatusti mene pieleen.

Tempera ~ Taiteilijan tavaratalo
Uudenmaankatu 16
✖ Eteläisen Helsingin suurin taiteilijatarvikeliike, aarreaitta kenelle vaan jonka mielikuvitusta maalit, kynät, lehtiöt ja tyhjät kankaat ruokkivat.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Jos läheisesi haaveilee maalausharrastuksesta, hanki esimerkiksi vesiväripaletti ja muutama laadukas sivellin. Lahjakortti taas on loistovalinta, jos et tiedä yhtään mistä lähteä liikkeelle.

MAHALON VARTALO- JA HIUSELIKSIIRI ~ NATURELLE

Roobertin Herkku ~ Punavuoren paras karkkikauppa
Viiskulma, Fredrikinkatu 19 ja Eerikinkatu 10
✖ Valtava valikoima irtokarkkeja, pientuottajien makeisia ja suklaakonvehteja, lahjapakkauksia ja amerikkalaisia herkkuja, joita on vaikea löytää muualta.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? LAHJAKORTTI! EHDOTTOMASTI LAHJAKORTTI! Olen kerran saanut lahjakortin tänne ja se oli parasta pitkään aikaan. Tai sitten iso pussillinen kirsikkatoffeeta, jota löytyy irtotavarana. Välitön koukutusvaara.

Tikau Shop ~ Eettisiä tuotteita kotiin, vaatekaappiin ja lapsille
Korkeavuorenkatu 9
✖ Tikaun taustalla toimii hyväntekeväisyysjärjestö, joka työllistää naisia mm. Intiassa suunnittelemalla ja tuottamalla laadukkaita käsityö- ja sisustustuotteita. Valikoimista löytyy eettisesti ja ekologisesti tuotettua tavaraa kotiin ja vaatekaappiin: käsinkudottuja villamattoja, kauniita koreja ja rottinkivalaisimia, torkkupeittoja, hamam-pyyhkeitä… Todella tyylikäs, neutraali väripaletti, joka sopii moneen makuun. Myös eettisiä lampaantaljoja, jotka tulevat omistajan naapuritilalta, ja laaja lastenosasto, josta itse ostaisin kaikki vaatteet ja lelut, jos minulla olisi lapsi. Tikaussa on lisäksi vaihteleva valikoima koruja, joista kirjoitin pari vuotta sitten.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Maailman kaunein puuterinvärinen pellava-aamutakki.

Fasaani & Helsinki Secondhand ~ Antiikki-, retro- ja astiataivas
Korkeavuorenkatu 5
✖ Korkeavuorenkadulta sujahdetaan ajoramppia pitkin kellariin, josta löytyy satoja neliöitä antiikkikalusteita, retroesineitä, mattoja, vanhoja maalauksia, kirjoja, vinyyleitä ja aivan järisyttävä määrä antiikkiastioita. Keräilijän paratiisi, josta ei pääse ulos alle tunnin, vaikka tekisi mitä.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Antiikkinen lasikarahvi, kynttelikkö tai täydennystä olemassaolevaan astiakokoelmaan.

PROSPECTORIN MIESTEN IHONHOITOTUOTTEET ~ CILLA’S
VINTAGESAIPPUAKULHOT KIRPPIKSELTÄ, VASTAAVIA LÖYTYY KOOPERNULTA

KooPernu ~ Ranskalaisia vintage-esineitä ja käsintehtyä saippuaa
Korkeavuorenkatu 13
✖ Tarkoin kuratoidussa valikoimassa on ranskalaista vintage-esineitä ja kalusteita drinkkilaseista siroihin tarjoilupöytiin, peileihin ja tarjottimiin. Myös uusia tuotteita, kuten käsintehtyjä saippuoita ja ranskalaista pellavaa pastellisissa sävyissä. Pultti-ranskanbulldog on usein paikalla palvelemassa asiakkaita.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Jääpalakulho drinkkien ystävälle, käsintehtyjä saippuoita tai vintagetarjotin.

Namina Wellness Spa ~ Tunnelmallinen aasialainen hoitola
Tehtaankatu 12 ja Kruunuvuorenkatu 3
✖ Aasialainen hyvän olon hoitola, josta saa ihania ja yllättävän kohtuuhintaisia hierontoja. Valikoimissa perinteisten aromahierontojen, päähierontojen ja selkä- ja niskahierontojen lisäksi myös erikoisuuksia kuten bambuhieronta. Viihtyisät tilat, jonne on helppo tulla rentoutumaan. Kaksi eri toimipistettä, toinen Ullanlinnassa ja toinen Katajanokalla.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Lahjakortti esimerkiksi 90 minuutin aromahierontaan.

Fargo Shop ~ Kauniita vintagetavaroita ja vinyyleitä
Fleminginkatu 20
✖ Vintagen ystävän aarreaitta, josta löytyy hyvällä maulla koottu valikoima retrokalusteita, taide-esineitä, astioita ja muuta sisustustavaraa. Painotus 50- ja 60-luvun maailmassa. Myös vinyyleitä, taidejulisteita ja teemaan sopivia asusteita.
✖ Mitä ostaa lahjaksi? Vintage-esineen ostaminen lahjaksi vaatii lahjan saajan maun melko tarkan tuntemisen, mutta jos nyanssit ovat hallussa, kokoelmaan sopiva vanha vaasi tai elokuvajuliste 60-luvulta voi olla täydellisempi lahja kuin mikään uutena hankittu.

Löytyykö muita lahjasuosituksia listan jatkoksi? Saa jakaa kommenttilootaan!

LISTA PÄIVITETTY 15.12.2019
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Heppatytön paratiisi

14

✖ ISLANNINHEVOSTALLI ÓFEIGUR, VIHTI

Toissatalven paras joululahja oli ystäväni Kanervan minulle ja Jarnolle järjestämä retki Islanninhevostalli Ófeiguriin. Oli kirkas aamu, kävelimme polkua pitkin rantaan. Aurinko kohosi puiden takaa ja valaisi niityt ja kylmän kohmettamat korret. Kiipesimme kalliolle ja katselimme jäätyneelle järvelle, jään pinta oli niin sileä että sillä olisi voinut liukua ilman luistimia.

Sitten satuloimme hevoset ja lähdimme ratsastamaan. Hevosten lämpö hohkasi satulan läpi. Pujottelimme puiden välistä metsään, palasimme vielä rantaan, laukkasimme metsäteillä ja jäätyneiden ojien yli. Ratsut hörähtelivät, niiden hengitys höyrysi pikkupakkasessa. Puiden latvat kimalsivat, horisontti hehkui vaaleanpunaisena. Kaikkialla oli niin pakahduttavan kaunista, että unohdin lopulta kameran ja ahmin maisemaa pelkällä katseellani.

Sellaisina hetkinä on mahdotonta olla ajattelematta, että Suomi on kaunein paikka, jossa olen koskaan käynyt, ja että maailmalla on toivoa niin kauan kuin on pörröisiä hevosia, kirkkaita pakkasaamuja ja keskelle metsää piiloutunut paikka, jonne kuka vaan saa tulla nauttimaan tästä kaikesta.

Julkaisin silloin muutamia näistä huurteisista kuvista, mutta kaikkein tärkeimmät ruudut – Kanervan minusta ja Jarnosta ottamat yhteiskuvat – jäivät silloin omiin arkistoihin. Suhteemme oli vielä siinä orastavassa, värisevässä alkuvaiheessa, kun halusimme pitää sen kokonaan omanamme ja katsoa mihin kaikki johtaa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin naurattaa miten tärkeältä silloin tuntui, että kukaan ulkopuolinen ei saa tietää, miten hyvin kuvittelimme suhteemme salaavamme ja kuinka moni sen – yllätys! – kuitenkin arvasi.

Tuolta päivältä otetut kuvat ovat yhdet lempikuvani viime vuosilta. Onneksi ne säästyivät kovalevyvarkauksilta, sillä – toisin kuin liian monet muut – olin tallentanut ne turvaan pilvipalveluihin. Kuuraiset hevoset ja niiden pehmeät turvat, tallirakennusten harmaat hirret, vuodenvaihteen kultainen valo joka enteilee jo piteneviä päiviä ja kevättä. Metsäpolkua pitkin jolkottava Nella-koira ja sen meille molemmille rakas omistaja. Ja tuo tyyppi, joka lähti ihan muina hurjapäänä kanssani maastoretkelle oltuaan sitä ennen vain yhden ainokaisen kerran hevosen selässä. Hyvin hän pärjäsi. On tainnut edellisessä elämässään olla intiaani, joka on tukka hulmuten laukannut hevosella paikasta toiseen.

Hevosparatiisi kuuluu Kanervan äidille ja siellä on tullut vierailtua viime vuosina vähintään kerran kaksi vuodessa – useamminkin kyllä voisi. Joka kerta kun käyn siellä, inboxini tulvahtaa täyteen kiihkeitä kyselyitä: mikä on tämä heppataivas, miten sinne pääsee, saako sinne mennä? Vastaan kerrankin yhteisesti: saa tietysti, tilalla on kymmeniä islanninhevosia ja siellä järjestetään ihan kaikkea ratsastustunneista maastoretkiin ja hevosleireihin, joihin sisältyy aamupala ja aittamajoitus. Minäkin olen yöpynyt aitassa, se on ihana! Islanninhevosten lisäksi tilalta löytyy shetlanninponeja, kissoja, koiria, vuohia ja kaneja, joten lapsille (ja eläinrakkaille aikuisille kuten esimerkiksi meitsille) riittää nähtävää ja rapsutettavaa. Paikka ei ole kaukana Helsingistä: jos ei ole autoa, bussi vie ja tuo. Bussimatka kestää vuodenajasta riippuen 45 minuutista tuntiin, autolla pääsee paikalle sukkelammin.

Moni on toivonut viime tingan joululahjavinkkejä. Myöhemmin tänään on vielä tulossa helsinkiläisten iloksi pikaopas lahjaostoksille, mutta haluan vinkata heti ja erikseen, että Ófeigurilta voi ostaa jouluhintaan lahjaksi ratsastustunteja! Ne voi käyttää yksityis- tai ryhmätuntina, kenttäopetukseen tai taitojen riittäessä maastoretkeen, ihan toiveiden mukaan räätälöitynä. Ja tietysti ne voi käyttää myös yhdessä! Kahden tunnin ratsastus on tarjoushintaan 70€, neljä tuntia 140€. Lahjakortin voi jakaa kahdelle, esimerkiksi käyttää kahden tunnin kortin yhden tunnin ratsastukseen yhdessä ystävän kanssa. Tarjous on voimassa perjantaihin 22.12. saakka ja tunnit ovat käytettävissä 1.4.2018 asti. Tilaukset voi lähettää sähköpostilla suoraan Kanervan äidille osoitteeseen leila.salovaara@kolumbus.fi. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön suositus ihan suoraan sydämestä – toivottavasti siitä on jollekulle teistä iloa. Joulutarjouksen jälkeenkin tunteja saa tietysti ostaa, nyt ne vaan saa tavallista edullisemmin.

Kenelle antaisi ratsastuslahjakortin? Entiselle tai nykyiselle hevostytölle (poikia toki unohtamatta). Hänelle, jolla on jo kaikkea. Hänelle, joka tarvitsee stressiloman: ei voi olla mitään parempaa tapaa nollata pää kuin turpaterapia metsän keskellä. Hänelle, joka on aina salaa halunnut ratsastaa: ei ole helpompaa tapaa kokeilla, sillä islanninhevoset ovat pieniä ja lempeitä. Tai hänelle, jolle haluat antaa pienen palan paratiisia.

Aah, minäkin tahdon jo takaisin. Ja taidanpa tietää yhden ystävän, jonka haluan viedä mukanani! MIKKO! OLETKO KUULOLLA?

PHOTOS BY STELLA HARASEK, JARNO JUSSILA & KANERVA AHONALA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

10 syytä lähteä roadtripille

19

Roadtrippailusta tuli puolivahingossa yksi tämän vuoden teemoista: olemme ajelleet autolla Ahvenanmaalla, Karibian ja Kreikan saaristossa, pitkin eteläistä Eurooppaa ja Australian rannikollakin. Toki olemme ehtineet tehdä pienempiä retkiä täällä kotimaankin kamaralla ja käyneet niin ystävien mökeillä kuin kuvausmatkoilla.

Roadtripit ovat perheessämme taas ajankohtainen aihe, sillä loppuviikosta odottaa lähtö Lappiin. Joulunviettoon pohjoiseen lähtee minun, Jarnon ja matkalaukkujen lisäksi myös kamerakalusto ja kaksi mäyräkoiraa, joten lentäminen ei ole vaihtoehto. Täyteenammutut ruuhkajunat eivät houkuta, eikä niihin olisi enää lippuja joulua edeltäville päiville saanutkaan. Otamme siis kiesin alle ja taitamme matkan kilometri kerrallaan katsellen ikkunasta ympärillä vaihtuvaa maisemaa. Vajaan kymmenen tunnin ajomatka ei ahdista – se tuntuu itseasiassa varsin lyhyeltä sen jälkeen, kun ajoimme viime kesänä Ranskasta Espanjaan ja takaisin. Automatkailussa on sitäpaitsi puolensa! Seuraa kymmenen syytä lähteä roadtripille. Niistä suurin osa pätee myös auton vuokraamiseen ulkomailla.

1 ~ Omat aikataulut

Tämä kohta ei ole sattumalta listan ensimmäinen. Lento-, juna- ja bussimatkustamisessa on puolensa, mutta niitä kaikkia yhdistää niiden ylivoimaisesti huonoin puoli: joku muu määrittelee aikataulun ja siihen ei voi vaikuttaa, siitä ei voi myöhästyä eikä siitä voi edes kitistä kenellekään. Aaaargh. Automatkalla sen sijaan saa tehdä kaiken just silloin kun itse haluaa! Pakata auton. Hakea pahvimukikahvin mukaan ja istahtaa kyytiin. Valkata rauhassa radiokanavan tai musiikin, säätää penkin sopivaksi. Ja kun olet lähtenyt liikkeelle silloin kun sinulle sopii, voit vieläpä edetä täysin omaan tahtiisi ja pitää taukoja silloin kun huvittaa. Aah mikä stressiloma. (Okei, uskon että moni lapsiperhe on tästä toista mieltä, mutta näin lapsettoman näkökulmasta autolla liikkuminen on silkkaa rentoutumista verrattuna ruuhkabussissa istumiseen tai säntäilyyn lentokentällä.)

2 ~ Omat reitit

Autoillessa voi valita nopeimman reitin, maisemareitin tai sen reitin, joka mutkittelee parhaiden pysähdyspaikkojen kautta. Ihan parasta verrattuna mihin tahansa muuhun tapaan matkustaa! Lentokone laskeutuu vasta kun on perillä. Juna tai bussi pysähtyy vain määrätyissä paikoissa eikä varsinaisesti odota, jos haluatkin piipahtaa välillä lounaalla tai taidenäyttelyssä tai muuten vain tutkimaan mielenkiintoisen näköistä paikkaa. Mutta automatkalla voi pysähtyä ihan mihin huvittaa, olivat ne sitten ennalta valittuja paikkoja (matkan varrelle osuva kiintoisa putiikki tai museo) tai päähänpistoja (uintiretki, pihakirppis, houkuttelevan näköinen tienvarsikahvila).

3 ~ Lähimatkailusta tulee seikkailu

Lähinurkkienkin koluamisesta tulee heti jotenkin jännittävämpää, kun saa ajella omia reittejään pitkin, tutustua paikkoihin omaan tahtiinsa ja kääntyä sivuteille ihan vaan nähdäkseen minne ne johtavat. Tulee monesti myös pysähdeltyä pikkupaikkoihin, joihin ei ikinä tulisi erikseen matkustettua. Roadtrippailu on mahtavaa ulkomaillakin, mutta erityisen paljon tykkään automatkailusta täällä Suomessa, sillä se on ehdottomasti paras tapa tutustua omaan kotimaahansa.

4 ~ Huoleton pakkaaminen

Takakontissa on tilaa! Autoon voi huoletta heittää ne kolmannetkin kengät ihan siltä varalta, että niitä sattuu tarvitsemaan. Ja piknikviltin, riippumaton, sateenvarjon, kuusi kirjaa, oman tyynyn, lautapelin ja mitä kaikkea muuta nyt onkaan aina tehnyt mieli pakata matkalle, mutta ei ole saanut mahtumaan matkalaukkuun.

5 ~ Laatuaikaa läheisten kanssa

Voi toki olla, että roadtrippailet yksinäsi, mutta todennäköisemmin mukanasi on joko oma rakas, perheenjäseniä tai ystäviä. Autossa on kerrankin mahdollisuus istua rauhassa, luukuttaa vanhoja lempibiisejä ja jutella kaikista niistä asioista, joihin syventymiseen ei välttämättä ole aikaa tai kärsivällisyyttä arjen keskellä. Autossa istuminen pitkillä ajomatkoilla on toki myös loistava tapa testata parisuhteen tilaa, ja jos siinä syntyykin riitaa, autossa on myös aikaa ja rauhaa sen sopimiseen.

(Väitän myös, että kolmen viikon autossa istuminen sen jälkeen kun työkamat on varastettu takakontista tarjoaa aivan uniikin mahdollisuuden lujittaa sekä ammatillinen että parisuhteellinen tiimityöskentely, mutta se onkin jo toinen tarina.)

6 ~ Spontaanit käänteet

Ei, en tarkoita tällä varkauden kohteeksi joutumista – suosittelen kuljettamaan arvotavarat mukana ja hakemaan jännitystä toisenlaisista käänteistä. Yksi roadtrippailun parhaista puolista on, että se mahdollistaa suunnitelmien muuttamisen lennosta, tilanteen mukaan elämisen ja kaikenlaiset päähänpistot. Navigaattorit ja karttasovellukset tekevät reitiltä eksymisestä nykyisin harvinaista, mutta kyllä automatkailussa piisaa mahdollisuuksia yllätyksiin ja odottamattomiin käänteisiin ilmankin niitä. Parhaista matkamuistoista harvat ovat syntyneet niin, että paikasta A matkustettiin paikkaan B juuri kuten oltiin suunniteltukin ja kaikki meni ihan täsmälleen kuten oli tarkoitus.

7 ~ Matkanteko on osa elämystä

Bussi-, juna- ja lentomatkat lippujonoineen ja turvatarkastuksineen tuntuvat usein pakolliselta pahalta, joka on kärsittävä ja suoritettava ennen kuin pääsee perille ja matka varsinaisesti alkaa. Roadtripillä matkanteko on olennainen ja erottamaton osa itse matkaa eikä ole tarkoituskaan kaahata vaan perille niin nopeasti kuin mahdollista, vaan nauttia maisemista, musiikista, seurasta, pysähdyksistä ja ihan vaan tien päällä olemisen universaalista onnesta.

8 ~ Autossa on aina parhaat musat

Lentokoneessa tai junassa voi toki kuunnella musiikkia kuulokkeista, mutta melkein kaikki hyvä on vielä parempaa jaettuna. Automatkat ovat tietysti täydellisiä minkä tahansa musiikin kuunteluun, mutta erityisen loistavia tilaisuuksia ne tarjoavat uuteen musiikkiin tutustumiseen sekä tietysti ikivanhojen suosikkiensa fiilistelyyn. Mikä nostaisi tunnelmaa paremmin kuin

Valitsemme Jarnon kanssa usein teeman: tällä ajomatkalla kuuntelemme vain kotimaista musiikkia (tämä tie on käyty usein ja se johtaa lopulta aina Dave Lindholmiin ja Hectoriin). Toisella matkalla soitetaan vain 80-luvun lemppareitamme. Tai saatamme ottaa biisikisan, jossa tarkoitus on nokittaa toisen valinta vielä paremmalla samaan genreen kuuluvalla kappaleella.

Puheenaiheet eivät lopu kesken pitkilläkään ajomatkoilla, kun samaan autoon on sijoitettu kaksi musadiggaria.

9 ~ Sielu ehtii mukaan

Joskus on ihanaa kadota omasta arjestaan tuhkana tuuleen – loikata vaan lentokoneeseen ja olla muutamaa tuntia myöhemmin jossain aivan muualla. Mutta monesti rentouttavampi ja lempeämpi tapa lähteä matkalle on liikkua sen verran verkkaisesti, että mieli laskeutuu reissumoodiin omaan luonnolliseen tahtiinsa. Se on helppoa varsinkin silloin kun reissuun lähteminen ei vaadi lentokentällä ryysimistä, odottelua, turvatarkastuksia ja takanasi istuvan tyypin hetki hetkeltä humaltuvien vitsien kuuntelemista.

10 ~ Koko perhe pääsee reissuun

Tarkoitan tietysti perheen pienimpiä ja karvaisimpia, siis koiria! Niille pakataan takapenkille omat viltit, puruluut ja turvavyövaljaat. Runsas snack- ja vesitarjoilu on olennainen osa matkantekoa. Jaloittelu- ja verryttelytauot huoltoasemilla ja tienvarsikuppiloiden pihoilla ovat tietysti tärkeitä. Varsinkin pikkukahviloiden pitäjiltä saattaa sitäpaitsi saada herkkupaloja tai ainakin nyt vähän rapsutusta.

Ehkä aihe on teillekin ajankohtainen – onko tiedossa joulureissuja tai mökkimatkoja?

Kuvat ovat viimekeväiseltä Ahvenanmaan matkaltamme, kun saimme Arita Espoosta lainaan Jeepin, tuliterän Renegaden. Oi sitä onnea! Jeeppikuume yltyy vaan, mutta onneksi on olemassa laina- ja vuokra-autoja niin kauan kuin vietämme melkein puolet ajasta jossain maailmalla.

Siihen liittyen, seuraavaksi onkin luvassa vinkkejä auton vuokraamiseen reissussa! Jos on aiheeseen liittyviä kysymyksiä, kannattaa nakata eetteriin.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA (AND YES, WE WORE THE SAME CLOTHES. DON’T LAUGH, JUST TELL US WHO WORE ‘EM BETTER.)

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Avaruushopeaa

42

Kaupallisessa yhteistyössä Lapponia, sisältää arvonnan

Kuten ehkä tiedätte, rakastan hopeakoruja. Minulla on aina ylläni jotain, kaulassa ohut hopeaketju tai ranteessa rengas, kädet täynnä sormuksia. Koruni ovat useimmiten joko siroja ja ohuita, tai sitten suuria, melkein massiivisia. Seuraavassa kuvasarjassa on luvassa koruinspiraatiota jälkimmäisessä kategoriassa!

Oli monta syytä lähteä yhteistyöhön Lapponian kanssa. Äitini on opettanut minut arvostamaan pitkän linjan suomalaisia designtaloja: Lapponia oli yksi niistä, joista hän puhui jo silloin kun olin pieni. Lapponian pohjoisen luonnon ja mielenmaiseman inspiroimat korut olivat tietysti pohjoisesta kotoisen olevani äitini mieleen, ja tekivät myös minuun vaikutuksen kun näin niitä ensimmäisen kerran.

Lapponian yli 50-vuotisen, uniikin historian varrelle on mahtunut monta merkkipaalua. Suosikkini niistä tiivistyy akryylistä ja hopeasta valmistettuun valtavaan pallosormukseen nimeltä Kivettynyt järvi, jota Yoko Ono käytti vuonna 1975 siihen aikaan supersuositussa Dick Cavett -showssa. Pallosormus – ja monta muuta poimintaa yrityksen vaiheikkaasta historiasta – löytyy täältä.

Lapponia valmistaa yhä kaikki korunsa käsityönä Helsingissä omassa tehtaassaan. Näiden korujen alkuperää tai valmistusolosuhteiden eettisyyttä ei siis todellakaan tarvitse arvailla! Käsintehdyt arvokorut kestävät sitäpaitsi aikaa ja käyttöä ihan eri tavalla kuin massatuotantona valmistettu koru tai halpa rihkama. Laadukas koru säilyy äidiltä tyttärelle ja on käytännössä ikuinen.

Arvostan myös vastuullista toimintaa: koruihin käytetystä kullasta kaikki ja hopeasta 70% on kierrätettyä. Loput 30% on peräisin pohjoismaisista kaivoksista. Myös tehtaan jätevedet kerätään ja käsitellään ympäristövaikutusten minimoimiseksi.

Viimeinen niitti oli, että Lapponialle ajankohtainen aihe, avaruuden inspiroima korusarja, sattui iskemään omaan avaruuspakkomielteeseeni. Olenhan tulivuoritutkijan lisäksi Pohjantähdestä nimeni saanut avaruustutkija, joka on ollut koko elämänsä vähän liiankin innostunut maailmankaikkeudesta ympärillämme. Mennään siis asiaan.

Björn Weckströmin suunnittelema ikoninen Space Silver -kokoelma sai alkunsa vuonna 1969, kun Neil Armstrong käveli ensimmäisenä ihmisenä kuussa. Sitä seurannut innostus sai Weckströmin luomaan kuuluisan avaruushopeakokoelmansa, joka saavutti muutama vuosi myöhemmin kansainvälistä mainetta, kun kokoelman korut näkyivät Prinsessa Leian yllä George Lucasin ensimmäisen Star Wars -episodin loppukohtauksessa. Tänä vuonna juhlistetaan tuon ensimmäisen vuonna 1977 julkistetun Star Wars -elokuvan 40. vuosipäivää, joten kokoelma on taas ajankohtainen. Lapponia on uudelleenlanseerannut kokoelmaan kaksi korua, jotka eivät ole olleet tuotannossa vuosikymmeniin: Galaktinen tuuli -korvakorut ja Beira-kaulakoru ovat saatavilla rajoitettuna eränä nyt loppuvuoden aikana. Jos tarina siitä, miten Lapponian korut päätyivät osaksi yhtä maailman kuuluisimmista elokuvista, kiinnostaa isommin, Lapponian sivuilta löytyy koko stoori.

Valitsin Space Silver -kokoelmasta viisi suosikkiani, jotka kuvasimme Jarnon kanssa ylläni. Sanomattakin selvää, että nämä veistokselliset korut taipuvat täydellisesti juhlaan. Olisi ollut liiankin helppoa ottaa niistä ihanat gaalakuvat, mutta minua alkoi kiinnostaa miten korut toimisivat yhdistettynä arkipäivän tyyliini. Jos hankkisin näin kauniin, ajattoman korun, haluaisin nimittäin ehdottomasti käyttää sitä arkisinkin! Juhlia on kuitenkin vain silloin tällöin, mutta arkea elämme joka päivä ja kyllä sekin ansaitsee vähän kimallusta. Puin kuviin siis farkut, avaruusteemaan sopivan bändipaidan ja lempineuleen. Himmeäksi harjatut hopeakorut hohtivat ihanasti joulukuisessa hämärässä.

Darinan koru -rannekoru on monikäyttöisyytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi yksi ehdottomista suosikeistani tästä mallistosta: voisin todellakin käyttää sitä vaikka joka päivä. Rengas on aika painava, mutta solahtaa luontevasti kapoiseen ranteeseeni. Tämä rengas on muuten se toinen Star Warsin legendaarisessa loppukohtauksessa nähty koru, joten ranteessani killuu näissä kuvissa ehta pala populaarikulttuurin historiaa.

Gondan Naamio -sormus on kokoelman suurin ja näyttävin sormus. En tiedä mitä Björn Weckström on sitä suunnitellessaan ajatellut, mutta kilpimäisessä sormuksessa on jotain taianomaista voimaa, joka tuntuu suojelevan sen käyttäjää. Se on koostaan huolimatta helppokäyttöinen, sillä se on suunniteltu niin ettei se rajoita sormen liikkuvuutta. En yhtään kestä hankalia koruja, joiden kanssa ei voi olla normaalisti.

Mini Punk -korvakoruissa rakastuin ensimmäisenä nimeen. Mini Punk! Miten ihana. Kauniit ovat korviksetkin: kaikessa siroudessaan ja minikokoisuudessaan silti näyttävät. Tulee mieleen avaruudessa ajelehtiva hopearomu, joka ei tietenkään ole oikeasti mikään romu vaan aarre, jonka hoksaa vasta se onnekas, joka saa sen napattua suuren kosmiseen haaviinsa. Korvikset ovat täydellinen pari pikkumustalle joulun tai uuden vuoden juhliin, mutta itse käyttäisin näitä varmaan joka viikko ison villapaidan ja farkkujen kaverina tuomaan vähän taikaa tavalliseen arkipäivään.

Sukkula-sormus on kaikessa veistoksellisuudessaan todella helppo ja huoleton koru, sillä sen voi yhdistää vaivattomasti mihin vain. Toimii juhlassa mekon seurassa, rennoissa kemuissa pillifarkkujen ja paljettitakin parina, arkisin neuleen ja nahkahameen kanssa ja töissä pikkutakin ja kapeiden housujen kaverina. Jos hankkisin tästä kokoelmasta yhden korun käytettäväksi joka päivä, se olisi Sukkula-sormus. Myös siksi, että uskon salaa sen olevan sukkula, joka vie suuriin seikkailuihin.

Planetaariset laaksot -kaulakoru on kokoelman suurin ja itseoikeutetusti tunnetuin koru, sillä juuri se kimalsi Prinsessa Leian kaulassa ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa vuonna 1977. Se ei kuitenkaan ollut syy sen valintaan suosikkilistalleni, vaan pidin sen eleganssista ja 60-70-lukujen taitetta henkivästä näyttävyydestä. Tämän korun seuraksi ei enää muita koruja tai asusteita kaivatakaan: se riittää tekemään mistä tahansa simppelistä pikkumustasta tai vaikkapa pitkästä mustasta neulemekosta juhlavan. Nostaisin hiukset tiukalle poninhännälle tai suttuiselle sykerölle, ja antaisin korun loistaa. Tai sitten käyttäisin sitä juuri näin, rennosti neuleen kanssa sunnuntai-illallisella. Superkaunis, supernäyttävä ja suuria voimia hohkava koru on varmasti yksi uniikeimmista paloista korusuunnittelun historiaa, jota olen koskaan päässyt sovittamaan.

Mikä näistä on teidän suosikkinne? Sain muuten valita yhden korun itselleni, arvaatteko mikä mihin päädyin?

Jos alkoi kiinnostaa miten Lapponian korut syntyvät, kannattaa käydä Instagramissa kurkkimassa Instastory-videoni, jotka kuvasin Lapponian tehtaalla. Ne ovat näkyvissä seuraavan 24 tunnin ajan.

Kannattaa  muutenkin piipahtaa Instagramini (@stellaharasek) puolella, sillä sieltä löytyy nyt myös arvonta! Jaossa on yksi pari Mini Punk -korvakoruja, jonka arvon onnekkaalle voittajalle keskiviikkona 20. joulukuuta – ei siis muuta kuin Instagramin puolelle osallistumaan. Kimaltavaa sunnuntaita sinne ruudun toiselle puolelle!

PHOTOS BY JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Arkistojen aarteet  ~ Kullanarvoiset opit

10

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tagin alta löydät muita vanhoja juttuja.

Kun olin huoleton yhdeksäntoistavuotias, kukaan ei varoittanut, että krapulat pahenevat vuosi vuodelta. Sen inspiroimana seuraa viisi asiaa, jotka oppii kun kolmekymppiset alkavat häämöttää horisontissa.

1 ~ Viime hetken paniikissa tehdyt ostokset eivät 99% varmuudella näytä illan juhlissa yhtään sen paremmalta kuin kaapista jo löytyvät “ihan kiva muttei huvita”- ja “käytin tätä edellisissä juhlissa” -vaihtoehdot.

2 ~ Mieheltä ei kannata kysyä mielipidettä vaatekriisiin, ellei halua kuulla sitä.

3 ~ Jossain vaiheessa iltaa on piste, jonka jälkeen naistenhuoneessa lisätyt luomivärit ja poskipunat eivät enää vaikuta ulkonäköä edistävällä tavalla.

4 ~ On muutama tapa näyttää todellista hoikemmalta. Alipukeutuminen mustaan trikookaapuun ei ole yksi niistä. Menneistä virheistä oppineena: PALJETTIMEKOT 4EVER!

5 ~ Ei ole kenkäkriisiä, jota lasillinen shamppanjaa ei parantaisi.

Tämä juttu oli jatkumoa Pikkujoulupaniikille ja pitää yhä 100% paikkaansa.

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Torkuttajan tunnustukset

20

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Philips

Jos kanssani asuneiden ihmisten – lasken tähän onnekkaaseen joukkoon perheenjäsenet, poikaystävät ja kämppäkaverit – pitäisi äänestää ärsyttävin ominaisuuteni, he olisivat todennäköisesti kaikki samaa mieltä siitä, että krooninen torkuttamiseni vie voiton kaikista. Ymmärrän! Riepoo se minua itseänikin.

Olen aina torkuttanut. Vuosia jatkuneen aamumyöhästelyn jälkeen tajusin, että tämä ei voi jatkua, joten muutin aamurutiinejani ja aloitin torkuttamisen aiemmin. Nykyisin laitan ensimmäisen herätyksen soimaan noin 45 minuuttia ennen kuin on oikeasti pakko ponkaista sängystä, sillä heräämiseni ei ole mikään nopea eikä varsinaisesti helppo tapahtuma.

Tämä on ainoa kuva, jonka minusta voi aamuisin saada. Loput naisesta on piilossa tuolla untuvapeiton alla.

Tarvitsen vähintään kolme herätystä. Ensimmäinen toimii sireeninkaltaisena shokkina, joka karjuu korvaani UUUIIIIUUUIIIUUUIII AAMU! AAMU! AAMU! Järkytyn siitä joka kerta niin kovasti, että tekee mieli paiskata puhelin seinään ja yöpöytä perään. Koska olen sivistynyt aikuinen, painan sen sijaan torkutusnappia. Kymmenen minuutin päästä koittava kakkosherätys saapuu enää lievänä shokkina, mutta olen yhä syvällä unitokkurassa ja ärtymys kasvaa, kun minua yritetään pakottaa sieltä pinnalle. Kun puhelin pirisee kolmannen kerran merkiksi siitä, että päivä on alkamaisilllaan ja pitäisi hypätä kyytiin, olen niin raivona, että pääsen silkan kiukun voimalla ylös sängystä. Siis noin vartin päästä, kun olen maannut riittävän kauan selälläni kiukuttelemassa siitä tosiasiasta, että pitää poistua sängystä.

Jarnosta saa aamuisin huomattavasti parempia otoksia, vaikka on hänelläkin naama aamurutussa. 

Älkää nyt olko noin kauhistuneita. Olen ennenkin kertonut, että aamut ovat minulle ns. vaikeita. Sanomattakin selvää, että tähän aikaan vuodesta ne ovat, jos mahdollista, vielä haastavampia: kun kello soi ensimmäisen kerran seitsemän maissa, on säkkipimeää eikä mistään ei pysty päättelemään onko aamu vai ilta. Pimeydestä menee pää ja keho niin sekaisin, ettei ihme, jos herääminen verenseisauttavaan pirinään tuntuu väkivaltaisilta.

Kun minulta kysyttiin onko minulla heräämisen suhteen haasteita – huusin jo tässä vaiheessa KYLLÄ! KYLLÄ! IHAN KAIKKI HAASTEET! – ja haluaisinko kokeilla Philipsin herätysvaloja, huusin KYLLÄ! KYLLÄ! TÄNNE KAIKKI HERÄTYSVALOT!

En malttanut olla ottamatta pari kuvaa auringonlaskutoiminnosta. Niin nätti sävy!

No, sain testiin yhden, mutta se on uusin ja upein: Somneo Wake-Up Light -herätysvalo on nimittäin saapunut ihan pari päivää sitten kauppoihin. Se on kaikenlaisilla erikoisominaisuuksilla varustettu malli: sillä voi esimerkiksi ladata puhelimensa (hyödyllistä, jos sängyn viereiset pistokepaikat ovat vähissä) ja se sisältää hengitysharjoituksia, jotka edistävät nukahtamista.

Mutta eniten minua kiinnosti ottaa selvää ihan siitä tärkeimmästä – eli tekeekö herätysvalo näistä helvetillisistä aamuista edes vähän helpompia?

Herätysvalon idea on herättää lempeästi ja luonnollisesti asteittain sarastavan valon ja pehmeän musiikin avulla. Valon voimakkuuden saa säätää itse, samoin musiikin saa valita. Tarkoitus on antaa päivälle hyvä, virkeä alku ja vähentää torkuttamisesta aiheutuvaa stressitilaa, joka on minun aamu-uniselle keholleni vähän liiankin tuttu.

Valaisimen auringonnoususimulaatio tarkoittaa, että valo kirkastuu samalla luonnollisella, hitaalla tavalla, jolla päivä valkenee aamuisin. Tai siis valkenisi, jos ei olisi suomalainen talvi. Kun valo on saavuttanut täyden kirkkautensa, alkaa soida musiikki, joka toimii lopullisena herätyksenä. Musiikiksi voi valita esimerkiksi meren aaltojen kohinan, sateen ropinaa, lempeää kellonkilkatusta, linnunlaulua, tai jonkun oman ääniraidan, vaikka lempikappaleensa.

En halua alkaa vihata mitään lempikappaleitani enkä usko herääväni sateen ropinaan, joka on minusta valmiista vaihtoehdoista ihanin, joten valitsemme linnunlaulun ja käymme nukkumaan.

Ensimmäisenä aamuna kestää todella kauan tajuta mitä ympärillä tapahtuu: pulpahtelen unesta valveen pinnalle ja ihmettelen miksi on valoisaa. Luulen hetken olevani taas tropiikista, kunnes raotan silmiäni, näen oman makuuhuoneen ikkunani ja pyryn sen takana, enkä ymmärrä miksi ja missä ne linnut sirkuttavat ja mikä on tämä omituinen pieni aurinko joka loistaa himmeää valoaan ihan lähelläni. Hämmenykseen herääminen on kuitenkin jo merkittävä parannus siitä, että herää raivoon.

Asetan seuraavana iltana äänenvoimakkuuden kovemmalle ja valon lopullisen kirkkauden astetta tehokkaammaksi. Se auttaa: seuraavana aamuna olen jo melkein hereillä, kun linnunlaulu alkaa, eikä riso melkein ollenkaan. En muista heränneeni mihinkään tiettyyn, uni on vaan muuttunut kevyemmäksi ja ohuemmaksi, kunnes silmät ovat valmiit aukeamaan. Lintujen lauleskelu on edelleen hiukan hämmentävää enkä ole varsinaisesti ilahtunut aamuherätyksestä, mutta ei tee kuitenkaan mieli torkuttaa (tai esimerkiksi tappaa ketään). Loikoilen sängyssä hetken ja nousen.

Ihan todellisen, konkreettisen eron huomaa jo vajaassa viikossa. En ole taikaiskusta muuttunut aamuihmiseksi, mutta aamut ovat noin 80% vähemmän järkyttäviä kuin ennen ja se on ihan valtava muutos se. Jääkö herätysvalo käyttöön? KYLLÄ JÄÄ.

En ole ainoa, joka nauttii aiempaa lempeämmistä aamuista.

Joka kolmas suomalainen kärsii kuulemma nukahtamisongelmista. Siksi Somneossa on herättävien ominaisuuksiensa lisäksi myös toimintoja, joka auttavat rauhoittumaan ja rentoutumaan iltaisin, ja siten nukahtamaan paremmin. Ongelmani ei ole ikinä ollut nukahtaminen, saan useimmiten unen päästä kiinni heti kun pääni tömähtää tyynyn (tai leffaillan aikana poikaystävän olkapäähän… köh). Kiireisimpinä viikkoina käy silloin tällöin kuitenkin niin, että työasiat pyörivät liikaa mielessä enkä saa itseäni rauhoittumaan vielä sängyssäkään. Olen kokeillut rauhoittumiseen tarkoitettua auringonlaskusimulaatiota nyt muutaman kerran: keston voi määrittää itse ja väri liukuu kirkkaasta keltaisesta pehmeän vaaleanpunaiseksi ja lopulta syväksi, pehmeäksi punaiseksi. Siitä on ollut kyllä apua: päässä kiertävät kelat ovat hidastuneet ja raukeus valunut jäseniin, kunnes olen vaipunut uneen. Väitän, että se johtuu himmenevän valon lisäksi noista jumalaisen kauniista sävyistä. Vaaleanpunaisella valolla on pakko olla ihmiseen jotain taianomaisia vaikutuksia.

Valaisimessa on myös RelaxBreathe -niminen toiminto, joka auttaa rentoutumaan oman hengityksen tahtiin. Seitsemästä hengitysrytmistä voi valita itselleen sopivan. Sopii erityisen hyvin joogaa harrastaville, mutta toki muillekin.

Jos kiinnostuit, Somneo-herätysvaloja saa tällä hetkellä Verkkokauppa.comista ja Gigantista. Se on Philipsin laadukkain ja myös hintavin malli, mutta herätysvalo irtoaa edullisimmillaan reilusti alle satasellakin. Niitä saa jälleenmyyjiltä ympäri Suomen: tsekkaa lähin elektroniikkakauppasi tai hypermarkettisi, mitä todennäköisimmin löydät sieltä Philipsin herätysvaloja. Kaikilla Philipsin herätysvaloilla on muuten 60 vuorokauden tyytyväisyystakuu! Jos ei olekaan syystä tai toisesta tyytyväinen valoonsa, sen voi palauttaa ja saada rahansa takaisin.

Mites tuo herääminen teillä sujuu?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Here with you tonight

8

Amerikkalainen kirjoittaja ja lauluntekijä Wolf Larsen taitaa olla mystisin artisti hetkeen, sillä hänestä ei löydy netistä montaakaan tiedonmurusta. Sain selville, että taiteilijanimen takana on nainen nimeltä Sarah Ramey, joka on aikoinaan esiintynyt useidenkin amerikkalaisten indieyhteiden riveissä, mutta ei pitkäaikaisen sairauden vuoksi pysty enää keikkailemaan. Jos tämän hauraan kappaleen hypnoottinen musiikkivideo saa mielenkiintosi heräämään, kannattaa lukaista tämä artikkeli aiheesta. Jos on jotain vielä kiinnostavampaa kuin yhden työhönsä intohimoisesti suhtautuvan taiteilijan ajatusmaailma, sen täytyy olla kahden sellaisen kohtaaminen.


☊ WOLF LARSEN – IF I BE WRONG

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Arkistojen aarteet ~ Pikkujoulupaniikki

6

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran syksyllä 2007 blogissa, jota kirjoitin nimellä Paras aika vuodesta. Aihe on jälleen ajankohtainen, sillä meillä on illalla pikkujoulut! Tänä vuonna on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun perustin blogin. Arkistojen aarteet -tagin alta löydät muita vanhoja juttuja.

Illalla on shamppanjanhuuruiset bileet ja minulla kriisi: jos kerran elämässään on lupa ripustaa itsensä täyteen paljetteja ja kimallusta, se on tänään. Olisi toisinsanoen kerrankin tilaisuus ulkoiluttaa viime kesänä ostamaani aivan liian kallista kultaista paljettiminimekkoa tuntematta oloani ylipukeutuneeksi. Mutta aina on näitä muttia: hihaton mekko paljastaa talvisen kalvakkaat olkapääni ja kalpean selkäni, en omista mekkoon sopivia kenkiä (niille ei varmaan riittänyt enää rahaa sen mekon jälkeen) ja juuri nyt myös tuntuu, että ehkä se helman pituus on sittenkin, jopa minulle, hiukan liian lyhyt.

Tilasin viime viikolla mustan paljettihameen, joka ei ole vielä saapunut, joten ostin eilen paniikissa vastaavanlaisen mattahopeisena. Kaupassa hame näytti täydelliseltä, mutta kotona huomasin, etten omista ainuttakaan hameeseen sopivaa toppia, enkä siihenkään sopivia juhlavia korkokenkiä! Kaapista löytyy vain kahdet korkkarit, jotka molemmat ovat aivan liian arkiset tähän tilaisuuteen.

Miten voi olla mahdollista, että mittavasta kenkäkokoelmastani löytyy seitsemän paria mustia prätkäsaappaita, mutta ei ainuitakaan juhlakenkiä?

Lisäksi kynnet ovat järkyttävässä kunnossa, hiukset ovat takkuiset ja tottelemattomat ja illalla töiden jälkeen on vain tunti aikaa ratkaista kaikki nämä ongelmat. Miksi en havahtunut ajoissa tähän katastrofiin? Missä kimallusta sisältävä musta kajalkynäni on? Omistankohan yksiäkään juhlakelpoisia (lue: ehjiä) sukkahousuja? MITÄ TEEN HIUKSILLENI? Toimivatkohan perinteiset sormikiharat vain pitkissä hiuksissa vai tuleeko minusta puudeli? Ehdinkö edes ottaa tätä kammottavaa riskiä? Onko tiedossa major disaster?

Notes to self:

1 ~ Jos tiedossa on juhlat, kriiseily kannattaa aloittaa aiemmin kuin edellisenä iltana.
2 ~ Hanki yhdet juhlavat korkokengät. Vaikka niitä tarvitsisi vain kerran vuodessa, ne ovat hintansa arvoiset, jos niillä vältetään jokavuotinen katastrofi.
3 ~ Kiinnitä kimallusta sisältävä kajalkynä kylpyhuoneen seinään teipillä.
4 ~ Paljettihameet eivät ole ratkaisu, jos ei ole sopivaa yläosaa.
5 ~ Kotiin jääminen ja kalsarikännit koira kainalossa sen sijaan on ratkaisu.

Kymmenen vuotta myöhemmin, mikä on toisin? Kerrankin voin sanoa, että onneksi aika moni asia! Ensinnäkin olen lopettanut viime tingan paniikkishoppailun – maapallo olisi sillä tahdilla hukkunut paljettiin. Pahimmat juhlapukeutumiskriisit olen viime vuosina välttänyt sillä, että olen tyynesti vetänyt kerta toisensa päälle samat hyväksihavaitut mekot, jotka ovat hihallisia, sopivan pituisia ja hyvännäköiset buutsien kanssa. Jos Kate Moss painelee kemuihin paljettimekossa ja nilkkapituisissa buutseissa, minäkin voin. Yksi asia ei nimittäin ole vieläkään muuttunut: en omista kunnollisia juhlakorkoja, koska en vaan löydä sellaisia, joista pitäisin. Onneksi tiukalla pukeutumisetiketillä varustetut tilaisuudet ovat elämässäni harvassa.

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Vanhoja ja uusia klassikoita

14

Kaupallisessa yhteistyössä Hackman ja Asennemedia

Asioita, joita maultaan tarkka äitini kaipasi jatkuvasti silloin kun asuimme Australiassa: suomalainen muotoilu ja laatu. Hän yritti sinnikkäästi sisustaa Melbournen kotiamme raikkaalla, skandinaavisella selkeydellä, mutta siihen maailman aikaan ei ollut verkkokauppoja ja oli tyytyminen paikalliseen valikoimaan. Muistan ihmetelleeni mikä siinä suomalaisessa muotoilussa voikaan olla niin ihmeellistä – sohva kuin sohva, lautanen mikä lautanen! Kun muutimme Suomeen, opin nopeasti tunnistamaan Suomi-designin rakastetuimmat ja ostetuimmat klassikot, sillä äiti pääsi vihdoin kaivattujen suosikkiensa pariin. Pikkuhiljaa aloin minäkin Hackmanin aterimien, Iittalan astioiden ja Marimekon kankaiden keskellä ymmärtää mistä oli kysymys. Ensinnäkin mikään ei kulunut puhki tai mennyt koskaan rikki – se oli onni 90-luvun lamaa elävässä yksinhuoltajaperheessä. Toisekseen mikään ei tuntunut menevän muodista: kalusteemme, astiamme ja aterimemme näyttivät vuodesta toiseen raikkaalta ja hyvältä. Oletin pitkään, että Suomessa nyt vaan on tälläistä enkä tajunnut kuin vasta aikuisiän kynnyksellä omaa kotia sisustaessani, että tämähän on oikeasti harvinaista: muotoiluperinne, joka on niin vahva, että sitä on varaa pitää itsestäänselvyytenä.

Kun muutin 16-vuotiaana pois kotoa, sain ensimmäisiksi aterimikseni mukaan Hackmanin Savonia-sarjan. Se osoittautui aikaa ja käyttöä kestäväksi valinnaksi, sillä käytin niitä samoja haarukoita, veitsiä ja lusikoita lopulta reilusti yli kolmekymppiseksi. Kun sain lahjaksi uudet aterimet, yli viisitoista vuotta palvelleet Savoniani olivat yhä niin hyvässä kunnossa, ettei tullut mieleenkään heittää niitä pois, vaan lahjoitin ne ystävälle. 60-luvun lopulla suunniteltu Savonia ei suotta ole maailman myydyimpiä aterinsarjojan – sehän on käytännössä ikuinen.

Linnean ruokahaarukka ja -veitsi

Kun Hackman haastoi minut valitsemaan aterimistaan suosikkini, harkitsin kyllä pitkään Savoniaa, koska olen sentään jakanut sarjan kanssa arjen ja juhlan melkein puolet elämästäni. Päädyin kuitenkin lopulta uuteen sarjaan nimeltä Linnea, joka ammentaa vaikutteita perinteisestä muotoilusta modernilla otteella. Pidin ennen muuta sen yksinkertaisuudesta ja tyylikkäästi nykypäivään tuoduista retroviboista: jos nimittäin tuntuu, että nämä aterimet ovat tutut lapsuudestasi, nuoruudestasi tai armeija-ajoistasi, se johtuu todennäköisesti siitä, että Linnean varren ja kärjen väliin sijoitettu nuppi muistuttaa vahvasti vanhoja Sorsakoski-aterimia, jotka olivat tuotannossa 30-luvulta 70-luvun alkuun asti sekä Hackmanin että Fiskarsin leimoilla varustettuina. Keräilin itsekin niitä joskus kirpputoreilta. Ne olivat muotoilultaan selvästi arkisemmat, Linnea-aterimet solahtavat vaivatta juhlapöytäänkin.

Linnean ruokalusikka

Aterimissa on tärkeää estetiikan lisäksi se miltä ne tuntuvat käytössä. Linnean haarukat, veitset ja lusikat ovat passelit ja sopivan painavat kädessä: tykkään, että käyttöesineet tuntuvat laadukkailta ja jämäköiltä, eikä tule oloa, että niitä pitää jotenkin varoa. Vuosien varrella on osunut vastaan sellaisiakin aterimia, jotka taipuvat tai napsahtavat poikki kesken käytön – niitä hetkiä, kun muistin miksi äitini suosi Hackmania ja miksi minäkin kasvoin arvostamaan laatua.

Carelian tarjoiluhaarukka ja -lusikka

Onneksi ei ole pakko tyytyä kattamaan pöytään vain yhtä aterinsarjaa! Tykkään miksailla astioita, miksei siis aterimiakin. Helpointa on valita aterimet yhdestä sarjasta ja täydentää kattausta tarjoiluun tarkoitetuilla erikoisosilla, kuten salaattiottimilla ja kakkulapioilla. Valitsin Linnean kaveriksi vielä tarjoiluhaarukan ja -lusikan 60-luvulla suunnitellusta Carelia-sarjasta,  joka on jollain tavalla kevyt, vaivaton ja kaunis.

Joulunodotusta huokuvaan lounaskattaukseemme kuului kalaa ja erilaisia pieneksi hakkelukseksi pilkottua salaattia, kuten metsäsienisalaattia, perunasalaattia ja taboulehia, jonka tarjoiluun nuo Carelian ottimet sopivat täydellisesti. Samaan sarjaan kuuluu myös vähän toisenlaiset, sirot ja pitkät salaattiottimet, jotka sopivat esimerkiksi reiluiksi palasiksi riivityn salaatin tarjoiluun. Kannattaa kurkata myös Linnean ottimet, jotka ovat tosi hauskat ja retrohenkiset: valitsin nekin kaappiin, mutta tähän kattaukseen ne olivat liian suuret.

Kattauksessa pilkahtelee myös Linnean kahvilusikka.

Tykkään sekoitella kattauksissa uutta ja vanhaa. Olen löytänyt vanhoja alpakkatarjottimia vuosien varrella kirpputoreilta ja Jarnon kanssa olemme keräilleet niitä lisää, jotta niistä saisi kokonaisia kattauksia. Rakastan sitä miten patinoituneet antiikkitarjottimet tekevät kattauksesta kuin kattauksesta rennolla tavalla juhlavan. Uutuuttaan kiiltävät teräsaterimet tarjoavat kauniin kontrastin kuluneille pinnoille.

Linnean aterimet henkivät monen mielestä juhlaa, mutta mielestäni ne taipuvat yksinkertaisuudessaan vallan hyvin arkeenkin. Meillä ei muutenkaan ole erikseen arki- ja juhla-astioita tai -aterimia, vaan kaikkea käytetään iloisesti sekaisin sen mukaan miltä tuntuu. Elämä on liian lyhyt säästelemään kauniita käyttöesineitä kaapissa pelkkiä juhlahetkiä varten.

Keräättekö muuten jotain aterinsarjaa? Täydennys oman tai jonkun läheisen keittiön aterinvarustukseen on näin joulun kynnyksellä takuuvarma lahjavinkki, sillä aterimia käytetään joka päivä eivätkä laadukkaat välineet mene muodista. Esimerkiksi kastikekauha, kakkulapio tai tarjoiluottimet ovat helppo valinta, jota varten ei tarvitse tietää montako haarukkaa ja veistä lahjansaajan keittiölaatikosta jo löytyy. Huomasin just, että Iittalan verkkokaupassa on tällä hetkellä 25% alennus kaikista aterimista 17. joulukuuta saakka. On siis hyvä hetki tehdä hankintoja, jos aihe on ajankohtainen.

Jos muuten ihmettelette hypättiinkö tässä kuvassa lounaasta jo illalliseen, niin vastaus on ei. Kuvien ottamisen välillä ei ole kuin vartti, päivänvalo vaan loppui kolmelta iltapäivällä. Onneksi oli kaunis kattaus kimaltamassa hämärässä – ja jääkaapissa jämät tuosta loistavasta lounaasta! Reseptejä on turha toivoa – tunnustan, että hain melkein kaiken valmiina lähikaupasta. Kokkaaminen on ihanaa, mutta kiireisinä viikkoina on tärkeintä saada pöytä koreaksi mahdollisimman helposti ja nopeasti. Mitä vähemmän menee aikaa valmisteluihin, sen pidempään voi istua ja nauttia valmiin pöydän äärellä.

Onko teillä muuten Hackman-muistoja? Oliko teilläkin koulussa tai kotona Savoniaa kun olitte pieniä?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Stella Harasek
Stella Harasek ~

Hut life

8

✖ NUSA LEMBONGAN, BALI, INDONESIA

Ennen kuin jatkan matkakertomusta Jakartasta takaisin Balille, palaan vielä hetkeksi pikkusaarelle nimeltä Nusa Lembongan, jossa vietin joutilaita päiviä matkan alussa. Vuokrasimme ystävän kanssa kaksikerroksisenolkikattoisen pikkumökin eli hutin läheltä rantaa.  Maksoimme siitä per yö muutaman hassun kympin, jolla sai hyttysverkolla vuoratun leveän sängyn valkoisine lakanoineen ja sen eteen aukeavan terassin, ulkoilmakylpyhuoneen jonka hanasta ja suihkusta tulee kylmää merivettä sekä yksinkertaisen aamiaisen, johon kuuluu lasillinen kitkeränmakeaa appelsiinimehua ja pannukakkuja tai paahtoleipää hillolla. Minusta vallan hyvä diili.

Unelias saarirytmi ja hut life vie vaivihkaa mukanaan jo parissa päivässä. Ensin katoavat viikonpäivät: kuka niitä tarvitsee, kun jokainen päivä on samanlainen? Seuraavaksi kellonajat alkavat liueta aaltojen kohinaan. Nukahtelemme ja heräilemme miten sattuu eikä sillä oikeastaan ole kovin paljon väliä. Ensimmäisinä öinä olemme vielä vähän sekaisin aikaerosta ja pojotamme pirteinä pystyssä aamuneljältä, lueskelemme hyttysverkkomme sisällä kirjoja ja katselemme leffoja kunnes valo alkaa kajastaa taivaanrannassa. Lähettelen muutamia rästisähköposteja Suomeen enkä enää aivan tavoita niitä syitä miksi ennen matkaa stressasi niin kovasti.

Rantaan on sata metriä. Siellä on kymmeniä veneitä, muutama surffari, pari ravintolaa ja lauma rantakoiria, jotka torkkuvat raflojen pöytien ja tuolien alla ja heräävät välillä hiomaan toiveikkaina ihmisten pohkeita. Yksi läähättää kuumissaan, kaadan vettä kämmeneeni ja se latkii kaiken, kaadan lisää ja kaikki menee. Ketunpoikasen näköinen pikkukoira jahtaa kärpäsiä ja nojautuu kättäni vasten silmät ummessa kun rapsuttelen sitä. Nälkää ne eivät selvästikään näe: yritän tarjoilla niille katkarapuja, mutta he vain nuuhkaisevat niitä ja nyrpistävät kuononsa. Ehkä hekään eivät pidä makeasta kastikkeesta, jolla se on valeltu.

Päivät kuluvat trooppisella pikkusaarella ilman kovin mainittavia tapahtumia. Pyyhkeet lojuvat kaiteella eivätkä kuivu, koska on niin kosteaa. Selkääni piirtyy joka päivä uusia rusketusrajoja, kun yritän vaihdella bikiniremmien paikkoja. Alamme ilmeisesti rentoutua, sillä ystäväni huomaa yhtäkkiä yhtenä iltana ettei ole nähnyt kenkiään koko päivänä.

Käymme melkein joka päivä samassa paikassa lounaalla (koska siellä on koiranpentu) ja samassa paikassa illallisella (koska se on lähellä ja siellä on halpaa ja tarpeeksi hyvää ruokaa). Sielläkin kaikki toistuu illasta toiseen lohdullisen samanlaisena. Tilaamme lautasellisen kalaa ja salaatin, johon haluamme kanan sijaan rapuja: tämä keskustelu toistetaan joka ilta ilman yhteistä kieltä kolme tai neljä kertaa ja toivotaan parasta. Ravintolan paimenkoira on kroonisesti närkästynyt kaikille ihmisille, jotka liikkuvat ilman lupaa, ja haukkuu sekä tulijoille että lähtijöille. Sama trubaduuri soittelee akustisia versioita samoista kappaleista. Eric Claptonin Layla soi joka ilta ja minä laulan tyytyväisenä mukana.

Öisin kahden maissa alkaa saarikuoro. Ensin aloittavat kukot. Niiden äänet kantautuvat joka puolelta saarta ja kuulostaa siltä, että ne kisaavat keskenään siitä kuka kiekuu kovimmalla äänellä. Pian koirat heräävät ja liittyvät kuoroon. Yksi gekkokin huutaa puskasta ihan hutimme takana ja saa muutamassa minuutissa myös kylpyhuoneemme kaapin päällä asuvan kaverinsa yhtymään kuoroon.

Ehkä ne kaikki tietävät, että olemme valveilla ja pitävät meille konsertin.

Joinakin öinä ukkostaa ja sataa, ja sähköt katkeilevat vähäväliä. Silloin kiipeämme hutin portaat alas ja hiivimme yöpissalle taskulampun valossa.

Puolittain trooppisessa ulkoilmassa sijaitseva kylpyhuone tarjoaa lomailuun ylimääräistä jännitystä, kun ei koskaan tiedä mitä on vastassa – varsinkaan, kun sinne menee yöllä taskulampun kanssa. Kerran käsipyyhkeen alta lehahtaa tiskirätin kokoinen musta perhonen. Toisella kertaa paikalle porhaltaa pienen hornetin kokoinen ja siltä myös kuulostava pikimusta ampiainen. Seuraavana aamuna jättikokoinen kuoriainen on heittänyt henkensä kylpyhuoneen lattialle ja muurahaisarmeija organisoi kovalla tohinalla raadon kuljetusta pois tapahtumapaikalta. En raaski keskeyttää ilmeisen tehokkaasti etenevää operaatiota, vaan väistän kun menen pesemään hampaita. Niksejä selviytymiseen: ei vaan pidä katsoa kaikkea liian tarkkaan. Tosi iso ja hidas hyttynen, pelkkä hyttynen vaan, hoen ja puristan silmät kiinni kun huomaan jonkin ryömivän seinällä kesken suihkun.

Olen jättänyt järeämmän kamerakaluston kotiin, koska Jarno tarvitsee sitä siellä, ja pakannut matkalaukkuun vain ketterän pienen kameran. Sekin on järjestelmäkamera, jossa on kaikki manuaalisäädöt, mutta päätän unohtaa hetkeksi kaiken mitä tiedän valokuvauksesta ja ottaa pelkkiä lomakuvia. Turistinäpsyjä, yhden sieltä ja toisen täältä. Etsimättä toista tai parempaa kuvauskulmaa, miettimättä millaista tarinaa nämä kuvat kertovat. Mustavalkoiset kuvat ovat minulle helpoimmat, niitä otin myös silloin kun kolmetoistavuotiaana aloin valokuvata.

Laitan kameran kassiin iltaisin, kun maisema tummuu sineen. Silloin alkaa luonnon oma näytös: koko illan ja joskus yön läpi jatkuva salamointi. Veneiden valot välkkyvät pimeällä merellä, Balin pääsaaren valot kimaltavat vastarannalta, vielä hiljainen Mount Agung kohoaa mustana horisontissa. Salmat välähtelevät kaiken yllä valtavina vaaleanpunaisina ja violetteina juovina. Ne ovat äänettömät, valaisevat maiseman, jossa kuuluu vain aaltojen kohinaa ja ravintoloiden juustoinen pop.

Ennen pitkää se tapahtuu: väistämätön saarelaistuminen. Eräänä iltana sataa vettä kaatamalla, mutta vatsanpohjaa raapiva nälkä ei odota sateen loppumista. On vain yksi sateenvarjo, joka hädin tuskin pitää molemmat kuivana, sillä vettä loiskuu kaikista ilmansuunnista. Lähdemme vaappumaan suuret rantapyyhkeet kiedottuna ympärillemme kuin kaavut, tavarat tungettuna kahisevaan muovipussiin. Varvastossut litisevät rapalammikoissa ja hiuksemme hapsottavat pyyhkekaapujen alta hikisen päivän jäljiltä. Katsomme toisiamme kesken vaappumisen ja alamme nauraa kun tajuamme samaan aikaan miltä näytämme. Ehkä olisi hyvä, jos lähtisimme huomenna Cangguun ihmisten ilmoille, ystävä ehdottaa.

HOLIDAY SNAPSHOTS BY STELLA HARASEK