✖ Marraskuun kootut

Kuluneen kuukauden olennaiset, olkaa hyvä!

✖ Marraskuu ei ollut minun kuukausi. Musta, märkä ja raskas. Olen helvetin iloinen, että se on ohi. Kuun viimeinen viikko jotenkin kiteytti kaiken: alkuviikosta minulle tehtiin tutkimuksia, jotka ilmeisesti laukaisivat kaikkien tavanomaisten kipujen lisäksi vielä painajaismaisen pohjetulehduksen. Kävelemisestä en edes haaveillut, mutta en pystynyt edes makaamaan, sillä pohkeita ei voinut laskea mitään vasten. Kun lopulta kokeilin niihin uutta kipulääkettä, lääke aiheutti rajun migreenin ja pahoinvoinnin. You win some, you lose some – harakoille huvenneen päivän päätteeksi päätä särkee yhä, mutta nyt pystyn ainakin kävelemään. Yrittäjänä ei naurata. Tällaiset päivät tarkoittavat, että seuraavina tehdään tuplasti töitä.

Nyt kun tämä on saatu alta pois, voin keskittyä surkean kuukauden kohokohtiin!

✖ (Nyky)tanssi kiinnostaa. Ei sentään tanssiminen itse, Jarno on meistä se tanssija, vaan tanssista nauttiminen katsojana. En tajua tanssista mitään, mutta liike on lumoavaa katseltavaa ja tekee vapauttavalta antaa ajatusten ja assosiaatioiden vaeltaa. Viime aikoina on tullut nähtyä erityisesti nykytanssia: kävimme viime kuussa Zodiak Helsingissä katsomassa Anna Cadian esikoisohjauksen Ars Erotica (oli hieno!) ja nyt kävimme Stoassa katsomassa Alpo Aaltokoski Companyn uuden Kadotettu-teoksen. Nälkä kasvaa syödessä, haluan lisää! Saa suositella! Myös teatterissa olisi kiva käydä ennen joulua.

*Kynsien kestolakkaus on sponsoroitu.

✖ Kimallus levisi kynsiinkin. On ehkä vuoden mustin ja märin aika, mutta se ei estä minua tai ainakaan kynsiäni kimaltamasta. Olen käynyt viime vuosina kolmisen viikon välein Peili Hiussalissa Jennillä: hän pitää kynteni salonkikelpoisina kestolakkauksella*, joka kestää kynsissä useamman viikon jopa minun elämäntyylillä (siinä ei paljoa käsiä ja kynsiä varjella). Valitsen lähes aina yksivärisen, yksinkertaisen, melko lyhyeksi viilatun mustan kestolakkauksen, mutta tällä kertaa päätimme piristää sitä hopeisella folioinnilla, jota laitettiin muutamiin kynsiin. Ah kuinka se kimaltaa kilpaa sormukseni kanssa! Ensi kerralla foliointi ehkä kaikkiin kynsiin pikkujoulukauden kunniaksi.

✖ Uusi Joker. Kävimme katsomassa uuden Joker-elokuvan, jota tähdittää roolia varten rajusti laihduttanut Joaquin Phoenix. Tummasävyinen tarina kertoo kuinka yksinäinen ja turhautunut Arthur Fleck suistuu lopullisesti kohti hulluutta eikä siinä hirveästi valonpilkahduksia ole, mutta leffa on kaikessa synkkyydessään vaikuttava. Vahvimmin jäi mieleen hypnoottinen kohtaus, jossa Fleck tanssii hylätyssä kylpyhuoneessa. Luin kiinnostavan pikkuhaastattelun siitä kuinka tanssikohtaus oli syntynyt improvisoiden kuvaustilanteessa, kun alkuperäinen käsikirjoituksen kohtaus ei tuntunutkaan oikealta. Sen sijaan että Fleck olisi kolme miestä murhattuaan kärsinyt omantunnon tuskista, hän tunsi saavansa voimiaan takaisin. Se oli alkanut itsepuolustuksesta ja eskaloitunut, hän oli saanut kontrollin tilanteeseen ja se oli tuntunut hyvältä. Toivon Phoenixille parhaan pääosan Oscaria ihan pelkästään kylpyhuonekohtauksen takia. (Kappas, tässäkin toistuu tanssiteema. Kai se on niin, että keho on joskus ilmaisuvälineistä vahvin.)

✖ Vuoden viimeiset työt alta pois. Nimittäin ihan kohta alkaa loma! Olen kerrankin osannut välttää vanhoja virheitä ja näyttää siltä, että joulukuusta on tulossa huomattavasti rennompi ja rauhallisempi kuin se oli esimerkiksi vuosi sitten. Olen nauttinut ajatuksesta suuresti jo etukäteen, suunnitellut kaikkea museopäivistä pikkuretkiin lähiseuduille, mutta todellisuudessa tärkeimmät tavoitteeni ovat pitää huolta itsestäni ja kirjoittaa. Jos saan tehtyä nämä, olen 100% tyytyväinen.

Miten teidän marraskuu on sujunut?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Nick Caven hohtavat hevoset

Australialainen kokoonpano nimeltä Nick Cave and the Bad Seeds on julkaissut järjestyksessä peräti seitsemännentoista studioalbuminsa, tuplalevyn, ja se on loistelias. Se on ollut tehosoitossa viime viikot ja tuntuu, että joka kuuntelukerralla esiin nousee uusia kerroksia ja nyansseja. Uusi Ghosteen-albumi päättää samalla trilogian, jonka aiemmat osat ovat superhieno Push the Sky Away (2013) ja Skeleton Tree (2016), jonka lohduttomuudessa oli läsnä shokki ja suru – Caven 15-vuotias poika oli kuollut pudottuaan jyrkänteeltä vuotta aiemmin.

Tummia sävyjä löytyy uutukaiseltakin, mutta nyt seassa on myös toivon pilkahduksia, jonkinlaista valoa tunnelin päässä, hapuilua kohti mielenrauhaa. Pianovetoinen Bright Horses on yksi uuden albumin hienoimmista ja ravistelevimmista kappaleista ja sen kuvitukseksi tehty video on kaikessa yksinkertaisuudessaan vangitseva. Kannattaa katsoa.


☊ NICK CAVE & THE BAD SEEDS ~ BRIGHT HORSES

Marraskuussa inspiroi

✖ Vihreä väri

Nyt on vihreä kausi päällä, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Voisi tietysti filosofoida, että kun luonto vääntäytyy harmaaksi ja kohta kenties valkoiseksi, ihminen meissä hakee elonmerkkejä ympärilleen kestääkseen pitkän kaamosajan. En kuitenkaan ole joka vuosi hurahtanut vihreään. Sain Stellalta kulhon, jossa asetelmat vaihtuvat päivittäin. Useimmiten siinä on vihanneksia tai hedelmiä, mutta välillä vain pieni koru pohjalla, jotta kaunis kuviointi pääsee oikeuksiinsa. Kulho seilaa keittiön ja olohuoneen väliä, pysähtyäkseen välillä yöpöydälleni.

✖ Celine

Olin raivosta suurin piirtein sininen, kun uusi pääsuunnittelija ja taiteellinen johtaja Hedi Slimane poistatti akuutin (accent aigu) e:n päältä ja teki Célinestä Celinen. Mutta nyt kaikki on anteeksi annettu, niin hienolta näyttää kevään ja kesän 2020 mallisto, vahvoin 70-luvun tuulahduksin. Boheemin sensuellit mainoskuvat on ottanut toiselta ammatiltaan valokuvaaja Slimane itse, kuvauspaikkana alati kiihottava St. Tropez. Slimane (ja vähän myös Mikko Rasila) se minut sai myös käyttämään vastikään saamaani upeaa Gauharin röyhelökauluspaitaa harmaan neule- tai collegepuseron ja mustan bleiserin kanssa (Celine AW 19). Voi tätä tyylikkyyden määrää. Ja miksi juuri korkea röyhelökaulus on niin ihana? Katso seuraava kohta!

✖ How to be Parisian but older

Muistatteko parin vuoden takaisen hittikirjan How to be Parisian wherever you are – Love, Style and Bad Habits? Kirja on saanut nyt jatkoa. Older, but Better, but Older tarjoaa ranskalaisnaisten toivottavasti raikkaita, räyhäkkäitä ja radikaaleja näkemyksiä ikääntymisestä. Kirja ilmestyy vuodenvaihteessa.

Täytän 50 vuotta keväällä 2022. Mietin jo nyt, mitä haluaisin juhlaillalliseksi jos saisin valita ihan mitä vain, ja missä vain. Tällä hetkellä kärjessä ovat grillattu hummeri sitruunavoilla ja ranskalaiset perunat. Kaikista maailman ruoista! Näkisin itseni nauttimassa niitä taivaassa maan päällä eli ravintola Colombe d’Orissa Saint-Paul-de-Vencessä jääkylmää kuplivaa kyytipoikana, vaikka satun tietämään, ettei Colombe d’Orissa tarjoilla ranskalaisia. Mikä olisi sinun unelmiesi juhla-ateria? Jumalaisen kauniin Colombe d’Orin olen esitellyt aikoinaan mm. täällä ja täällä.

Pip Studion Kimono Noelle Babylons Garden -aamutakki sopisi tarkoitukseen

✖ Moskova-Pariisi juna

Olen innostunut ajatuksen tasolla junamatkailusta ja kaikki liikenevä vapaa-aikani meneekin erilaisten raidereittien tutkiskeluun. Olen erinomaisen lumoutunut kahden yön Moskova-Pariisi-junasta ja sen delux-vaunusta, jossa näen jo itseni kirjoittamassa matkapäiväkirjaa sulkakynällä runsashelmaisessa, valuvassa kimonossa venäläistä teetä siemaillen. (Toinen mummoni, ei se Punahilkka-mummo, laittoi teehen aina vadelmahilloa!). En tosin tiedä miten pääsen alkajaisiksi Moskovaan ja voi olla, että minulla on hieman romantisoitu käsitys junailusta, mutta antakaa minun olla siinä uskossa, että siellä on joka puolella punaista samettia ja ravintolavaunussa valkoiset liinat!

✖ A Bigger Splash

Muutama vuosi sitten ensi-iltansa saanut ohjaaja Luca Guadagninon A Bigger Splash on nyt Netflixissa. Äärimmäisen latautunut elokuva kannattaa katsoa jo pelkästään Tilda Swintonin komeiden asujen tähden. Ne ovat Dioria, suunnittelijana Raf Simons. Myös elokuvan bunkkerimainen huvila on ihana, haluaisin tutkailla sitä tuntikausia, ilman mitään draamaa. Pysähtyä keittiön astiakaapille, selata vinyylilevyjä. Kaiken kukkuraksi leffassa on Citroën Mehari, haaveideni kesäauto!

Muuten: ihmisiä yritetään usein keinotekoisesti jakaa milloin sukupuolen, milloin ajatusmaailman, milloin minkäkin avulla. On kuitenkin olemassa vain yksi pätevä kahtiajako: on ihmisiä, jotka näyttävät upeilta märkinä (siis esimerkiksi uima-altaasta nousseina) ja ihmisiä, jotka eivät näytä. Perhana.

PHOTOS BY ANNA PIIROINENCELINE & STOCKMANN

Yin Your Skin ~ Kokemuksia verkkokurssista

Kaupallinen yhteistyö Yin Your Skin

Ehkä muistattekin, kun kirjoitin tovi sitten ystäväni, joogaopettajani ja ihonhoitoguruni Katja Kokon lanseeramasta Yin Your Skin -verkkokurssista? Kirjoituksen voi lukea tästä, jos meni ohi. Olen viime viikkoina päässyt tutustumaan yinjoogaa, gua sha -kasvohierontaa ja meditaatiota yhdistelevän kurssiin ja nyt seuraa havaintoja matkan varrelta.

Kurssi tuli elämääni tosi hankalalla hetkellä. Ja onneksi tuli. On ollut todella stressaava syksy hattaraisen alun jälkeen, terveyshuolia ja epävarmuutta, jonka sietämisessä olen tällaisissa tilanteissa huono. Mietin ensin, että mitähän tästä nyt tulee, sillä ahdistuneena ja heikkovointisena on vaikea rauhoittua asioiden äärelle saati opetella mitään uutta. Nopeasti selvisi, että omaan hyvinvointiin keskittyvä kurssi on itseasiassa parasta mihin voi vähät voimansa sellaisella hetkellä suunnata. Varsinkin nyt, kun elämme vuoden pimeintä aikaa ja olo on jo sen vuoksi alavireinen.

Ihailen valtavasti Katjan monilahjakkuutta, tinkimättömyyttä ja hyvää energiaa, olen kiinnostunut kaikesta mitä hän keksii. Näiden kiinalaisten konseptien yhdistäminen alkoi kiehtoa heti, kun ymmärsin millaisten oivallusten äärellä Katja oli. Odotukset kurssin suhteen olivat siis korkealla. Katjan joogatunneilla käyneenä osasin odottaa, että kurssi olisi selkeä, helppotajuinen ja ohjattu hyvin. Aavistin myös, että kurssi olisi visuaalisesti upea ja viimeistelty kokonaisvaltaiseksi elämykseksi äänimaisemaa myöten. Olin oikeassa.

Sanotaan se siis heti: kurssi on täydellinen kokonaisuus. Aloittelijallekin sopiva, helposti lähestyttävä paketti, joka tarjoaa syventäviä ulottuvuuksia myös pidempään yinjoogaa harrastaneelle. Kokonaisuuteen kuuluu myös kurssin ostaneille tarkoitettu FB-yhteisö, jossa voi vaihtaa kokemuksia, saada vinkkejä ja kysyä neuvoa. Katja pitää siellä kerran kuussa FB-liven, joka syventyy milloin meditaatioon, hengitysharjoituksiin tai gua shan tekemiseen ongelmaiholle. On kivaa, että kurssilla on myös sosiaalinen ulottuvuus, silloin ympärillä on kokonainen lauma samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä.


Hupaisaa kyllä, tässä asunnossa on ollut aiemmin toiminut joogastudio. Tunnit pidettiin juurikin tässä työhuoneessamme.

Yinjooga ja meditaatio nousivat varsinkin alussa minulle kaikkein tärkeimmiksi jutuiksi. Se onkin luontevaa, sillä niistä kaikki lähtee.

Meditaatioharjoituksen avulla olen opetellut keskittymään kehooni ja hengittämään. Jep, toisten meistä pitää erikseen harjoitella tällaisia itsestäänselvältä tuntuvia asioita. Olen aina jostain syystä reagoinut kiireeseen, stressiin ja ahdistukseen niin, että lopetan kunnollisen hengittämisen. Hengityksestä tulee nopea ja pinnallinen ja sitten ihmettelen miksi ajatus ei kulje ja keho tuntuu kireältä. Jooga on ollut paras mahdollinen tapa opetella oikeaa hengitystekniikkaa, mutta edellisistä tunneista on jo aikaa ja nyt harjoittelu on pitänyt aloittaa uudestaan.

Meditaatio ja hengitysharjoitukset ovat auttaneet saamaan ajoittaista paniikkioloa hallintaan ja selvästi syventäneet unta, jos niitä tekee iltaisin. Kymmenen minuutin harjoituksen ehtii hyvin tehdä aamullakin ja päivä saa kummasti kevyemmän startin. On hassua paljonko se auttaa, vaikka usein tuntuu, että ajatukset ajelehtivat eikä keskittyminen onnistu.

Yinjoogan aloittaminen pitkän tauon jälkeen sujui kankeasti, mutta siitä tuli niin hyvä olo, että muistin heti miksi rakastin Katjan viikottaisia yinjoogatunteja niin paljon. En ole ikinä kokenut sitä liikunnanjälkeistä endorfiiniryöppyä, josta monet puhuvat, mutta yinjoogassa tulee jo harjoituksen aikana hyvä, rauhallinen ja seesteinen olo, kun keho alkaa aueta. Sehän ei toki olekaan sykettä nostavaa liikuntaa, vaan enemmänkin syvävenyttelyä, joka rentouttaa hermostoa ja avaa kehon syviä jännitystiloja. Siis juuri sellaista, jota väsynyt tai ylikierroksilla käyvä keho ja mieli tarvitsee.

Kropassa huomasi muutoksen jo viikossa. Harjoitukset tuntuivat joka päivä vähän helpommilta, keho taipui vähän enemmän. Yinjooga on ollut kyllä lempein mahdollinen tapa herätellä kehoa pitkän tahattoman treenitauon jäljiltä. Tiedän, että juuri nyt tämä on parasta mitä voin itselleni tehdä. Sykettä nostavien ja lihaskuntoa kohottavien lajien aika on sitten kun olo on vahvempi.

Tykkään kovasti Katjan ohjauksesta livetunneilla ja olen tykännyt seurata sitä ruudultakin. Livetuntien lyömätön etu on tietysti läsnäoleva ohjaaja, joka voi auttaa löytämään oikeat asennot ja syventämään niitä, mutta toisaalta videolta harjoituksia voi seurata omaan tahtiinsa ja etsiä sopivaa asentoa ihan rauhassa. On myös epäsäännöllistä elämää elävälle tärkeä juttu, että harjoituksia voi tehdä milloin ja missä vain. Olen itse tehnyt niitä niin Lapissa, Helsingin kodissa kuin tallinnalaisessa hotellihuoneessa.

Katja tuntuu telepaattisesti tietävän mitä ruudun tällä puolella on meneillään. Kun hän sanoo seuraavalla uloshengityksellä anna hartioiden rentoutua, tajuan miten jännittyneitä ne olivatkaan. Kun kireät takareiteni estävät minua pääsemästä yin-asentoon, hän neuvoo laittamaan tyynyn pepun alle. Ilmeisesti ihmisillä on lopulta melko samanlaisia haasteita.

Olen pikkuhiljaa ottanut haltuun myös gua shan perusteita. Rosaceaan eli ruusufinniin taipuvainen ihoni on oireillut stressin takia harvinaisen paljon, joten olen keskittynyt erityisesti lymfakiertoa aktivoivaan hoitoon, joka vähentää turvotusta, poistaa kuona-aineita ja helpottaa rosacea-oireita, kuten kutisevia näppyjä ja poskiin kohoavaa ärtynyttä punaista röpylää. Hoidon jälkeen iho on ollut selvästi rauhallisempi. Hoito on auttanut myös päänsärkyihin ja kroonisesti kireisiin leukaperiin, kuten moni on raportoinut.

Jos mietit miten gua sha tehdään rosaceasta tai aknesta oireilevalle iholle, kurkkaa Katjan blogista kattava kirjoitus nimeltä Gua sha aknelle ja rosacealle.

Perfektionistin päässä käy mylläkkä aina kun pitää opetella jotain uutta. Osaanko nyt sitten tehdä oikein. Tuleeko niitä tuloksia nyt sitten ollenkaan, jos en heti tee täydellisesti. Välillä on vaikeaa olla ihminen, joka vaatii itseltään loputtoman paljon, eikä silti ole kovin kärsivällinen. Onneksi tulokset ovat olleet selkeitä, vaikka en varmasti olekaan hallinnut vielä tekniikkaa kovin hyvin. Ilmeisesti tärkeintä on että tekee, eikä se tekeekö täydellisesti. Tässä piilee varmasti jokin syvempi opetus.

Yinjoogan ja gua shan vaikutusta ihoon on yksinkertaisesti mahdoton kiistää. Viimeksi pari päivää sitten pelastin uskomattoman nuutuneen olemukseni huonosti nukutun yön jäljiltä tekemällä puolen tunnin yinjoogaharjoituksen ja vartin gua sha -hieronnan. Sen jälkeen peilistä katsoi ihan eri nainen. Silmäpussit eivät olleet kadonneet, mutta ne olivat kutistuneet, ihon sameus oli muuttunut himmeäksi hehkuksi ja roikkuvat posket olivat kohonneet takaisin paikoilleen. Sain jopa kehuja freesistä olemuksestani. Olin nukkunut edellisenä yönä kolme tuntia. (Tietysti olin latonut kasvoihini seerumeita ja valovoiteita ja jopa ripsiväriä, mutta sillä on rajansa paljonko voiteilla ja minun olemattomilla meikkaustaidoillani voi pelastaa.)

Isoin oivallus ei ollut kuitenkaan se, että kas, vuosituhansia sitten eläneet kiinalaiset olivat oikeassa (tottakai ne olivat oikeassa) ja gua sha todella vähentää kasvojen turvotusta, tekee ihosta hehkuvan, häivyttää iän ja väsymyksen merkkejä ja nostaa piirteet paremmin esiin, vaan se, että se tuntuu hyvältä ja siitä tulee hyvä mieli. En rehellisesti sanottuna tiedä miksen osannut odottaa tätä. Ehkä väsynyt mieleni oli ajatellut myös ihonhoitoa yhtenä niistä asioista, jotka pitää vaan suorittaa, eikä ollut huomioinut mahdollisuutta, että rauhallinen hieronta voisi olla vaikka nautinnollista.

Kurssista tulee muutenkin hyvä mieli ihan joka päivä. Ihan pelkästään jo siitä, että teen sitä. Meditoin kun haluan tuntea oloni rauhallisemmaksi, teen yinjoogaharjoituksen kun haluan avata kehoni ja hiljentää mieleni, tartun gua sha -välineisiin kun tahdon kiinteyttää ihoa ja aktivoida lymfakiertoa. Kaikki kolme rauhoittavat hermostoa ja kirkastavat oloa. Yhdessä ne tukevat ja syventävät toistensa vaikutusta.

On samaan aikaan kummallista ja täysin loogista havaita kuinka iso vaikutus on sillä, että tekee jotain vain itsensä vuoksi. On se myös herätellyt miettimään kuinka paljon olen vain keskittynyt suorittamaan todo-listallani ryysiviä tehtäviä ja ajatellut, että teen niitä oman hyvinvointini kannalta tärkeitä juttuja Sitten Kun tämä hemmetin lista on suoritettu. Mutta eihän sellaista hetkeä tule. Itselleen on tehtävä aikaa sinne töiden ja arjen keskelle. Mitä kuormittavampi elämäntilanne tai hektisempi vaihe, sen tärkeämpää on pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta.

Tässä ollaan selvästi suuremman oivalluksen äärellä. Kuten Katja vasta sanoi: kyse on ajattelun uudelleenohjelmoinnista. Että laittaa oman hyvinvointinsa etusijalle, koska se edistää myös kaikkea muuta elämässä, eikä roikota sitä listan viimeisenä odottamassa hetkeä, että sille olisi aikaa.

Alhaalta ylös: lasta, lusikka, rulla ja kampa.

Olen pitänyt Katjan suunnittelemia jadekivisiä gua sha -välineitä esillä, jotta muistaisin paremmin käyttää niitä, mutta ovat ne kieltämättä kauniita katsellakin. Välineet eivät kuulu kurssiin, vaan niitä voi ostaa erikseen mm. House Of Organicista tai Biodellysta. (Niitä myy myös mm. Ruohonjuuri, Jolie, Natural Goods Company, Liinu’n Organic Beauty, TwistBen ja Eco Beauty Wellness.)

Ovatko välineet välttämättömät? Ei tokikaan, kasvohierontaa voi tehdä vaikka omilla käsillä. Jadekiviset välineet on kuitenkin suunniteltu mukailemaan kasvojen luustoa, mikä tekee niistä helppokäyttöiset ja tehokkaat. Käytän itse eniten lusikkaa, koska se on välineistä hellävaraisin ja sopii siten parhaiten rosaceasta ja aknesta kärsivälle iholle. Jos sinulla ei ole haastavaa ihoa, monipuolisin väline on ehdottomasti lasta. Panosta siihen, jos hankit vain yhden. Kärsimättömälle sopii rulla, sillä saa aikaan nopean hehkun. Kampa puolestaan sopii kasvojen lisäksi koko kehon käsittelyyn.

Toiseksi parasta kurssilla on harjoitusten myötä tullut rauha ja varmuus siitä, että nyt minulla on todistettavasti toimivia keinoja vaikuttaa omaan mieleeni ja kehooni, rauhoittaa itseäni silloin kun olo on stressaantunut, kuormittunut tai käyn ylikierroksilla. En halua edes ajatella millaisia kuluneet viikot olisivat olleet ilman yinjoogaa, meditaatiota tai gua shata, jota ilman ihoni olisi varmaan kutissut itsensä irti.

Kaikkein parasta ja arvokkainta kurssissa on kuitenkin ollut se, että itsestäni huolehtimisesta on tullut asia, josta nautin – jota haluan tehdä, koska se on kivaa ja siitä tulee hyvä olo. Vähän itkettää ja naurattaa kun kirjoitan tätä. Ette tiedä miten kauan on kestänyt päästä tähän pisteeseen. Toki siihen on tarvittu muitakin oivalluksia, mutta kurssi osui eteeni juuri oikealla hetkellä ja on ollut isossa roolissa tämän ymmärtämisessä.

Kuulin, että kurssille on luvassa jossain vaiheessa ensi vuotta myös jatko-osa. Kiinnostaa jo nyt, vaikka tässäkin riittää yhä rutkasti harjoiteltavaa.

Yinjooga sopii ihan kaikille (myös rautakangelle, joka ei ole liikkunut aikoihin tai ikinä) ja alkuun pääseminen on helppoa. Yinjoogaa varten tarvitset vain mukavan, luistamattoman paikan, jossa voit venytellä, vaikkapa lattialle levitetyn viltin, sekä tyynyn, jota voit käyttää asentojen tukena, ellet omista joogabolsteria eli pitkulaista tyynyä, joita valmistetaan tarkoitusta varten. Yinjoogata voi verkkareissa, t-paidassa ja villasukissa, siinä ei tule hiki. Gua sha -kasvohieronta onnistuu käsinkin, mutta jos haluat panostaa välineisiin, yhdelläkin pärjää kyllä.

Kenelle suosittelen Yin Your Skin -verkkokurssia? Ainakin sinulle, joka…

✖ olet ylikuormittunut, ylikierroksilla tai uupunut
✖ et saa kehoasi tai mieltäsi rauhoittumaan
✖ et ehdi tai halua sitoutua säännöllisille yinjoogatunneille
✖ haluat oppia kosmeettisen gua sha -hieronnan perusteet
✖ haluat hoitaa mieltäsi, kehoasi ja ihoasi kokonaisvaltaisesti
✖ haluat tehdä jotain hyvinvointisi eteen, mutta et tiedä mistä aloittaa
✖ tahdot katkaista stressikierteen ja tarvitset siihen käytännön työkaluja

Kurssi on nyt myynnissä ja siitä löytyy myös englanninkielinen versio. Linkkien takaa löytyy paljon lisäinfoa kurssin sisällöstä. Jos haluatte nähdä miltä gua sha näyttää käytännössä, ottakaa Instagramin puolella seurantaan Yin Your Skin ja Katja Kokko: molempien kohokohdista löytyy havainnollistavia videoita.

Herääkö ajatuksia, kysymyksiä? Sana on vapaa kommenttilootan puolella.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Lohta, palsternakkaa ja päärynää

Löysin Hesarista helpon (Hesari mainosti 10-vuotiaankin pärjäävän tämän teossa, joten…) yhden uunipellin reseptin, vaihdoin perunat huvin vuoksi pähkinäiseen palsternakkaan ja ajattelin jakaa tämän näyttävän ja vähällä vaivalla valmistuvan reseptin teillekin. Arkailen reseptien jakoa, sillä olen huono määrissä enkä useinkaan pysyttele ohjeessa, jos sellaista edes on. Tässä tapauksessa onneksenne on olemassa se alkuperäinen, tarkempi resepti, kiitos HS Ruoka.

DIJONSINAPILLA MAUSTETTU LOHI, PALSTERNAKKA JA PÄÄRYNÄ ✖

Lohi- tai kirjolohifilee
Suolaa

Dijon-öljy
Raastettua parmesaania
Oliiviöljyä
Dijonsinappia
Sitruunamehua

Lisukkeet
Palsternakkaa
Pari päärynää
Suolaa
Pari tippaa öljyä

Kermaviilikastike
Kermaviiliä
Sitruunamehua
Tillisilppua
Suolaa
Mustapippuria

Paloittele sopivan kokoinen lohifilee annospaloiksi uunipellille. Mausta kalapalat suolalla.

Kuori palsternakat ja leikkaa ohuita kiekkoja tai tee kuorimaveitsellä kiehkuroita.

Leikkaa myös pari päärynää pitkittäin ohuen ohuiksi viipaleiksi. Jätä vartta, siemenet ja kanta paikoilleen, pannu näyttää hauskalta kun päärynät pysyvät viipaleinakin päärynän mallisina! Päärynöistä tulee uunissa unelmaisen makeita mussukoita, suosittelen laittamaan päärynää reilusti.

Levittele palsternakat ja päärynät luovasti lohen ympärille, suolaa viipaleet, liruta hiukan öljyä päälle.

Tee lohelle kuorrutus oliiviöljystä, Dijon-sinapista ja reilusta satsista parmesaaniraastetta. Alkuperäisessä ohjeessa oli hunajaakin, mutta jätin sen pois. Päärynöiden sokerinen suloisuus toi annoksiin tarvittavan makeuden. Hiero kastike tasaiseksi massaksi lusikalla, mausta sitruunanmehulla. Nostele tahna lohipalojen päälle.

Tyrkkää pelti uuniin noin puoleksi tunniksi, minä tohotin vielä lopuksi grillivastuksella rapeutta pintaan.

Tarjoa komea pellillinen kermaviilikastikkeen kanssa, jonka voit maustaa esimerkiksi sitruunamehulla, tillisilpulla ja mustapippurilla.

Minulla on nyt jonkunlainen ruoanlaittokausi meneillään. Se saattaa olla hyvinkin ohimenevää, tuulella kun käyn, mutta haluaisitteko seuraavaksi ohjeen tahmeiden tofujen salaattiin? Ja riittääkö teille näin suurpiirteinen meininki mitä mittoihin ja määriin tulee?

PHOTOS BY ANNA PIIROINEN

Muistista ja unohduksesta

American singer and musician Iggy Pop

Joulutunnelmaa Tallinnassa ~ 9 vinkkiä

Kaupallinen yhteistyö Tallink ja Asennemedia

Suuntasimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa Tallinnaan lomailemaan ja fiilistelemään alkanutta joulusesonkia. Ajoitus oli sen kannalta loistava, sillä Raatihuoneentorin joulutori oli auennut juuri samana päivänä. En kuulu kaveripiirin kovimpiin jouluhulluihin, mutta myönnetään, kyllä meikäläisenkin teki jo mieli tämän mustan marraskuun keskellä korkata glögikausi ja alkaa ajatella joulua, tuota autuasta vuodenaikaa, kun yrittäjänkin puhelin ja sähköposti hiljenee.

Tämän helpommaksi ei kyllä lähimatkailu muutu: laiva vie perille kahdessa tunnissa ja rentoutuminen alkaa jo matkalla. Kokosin yhdeksän vinkkiä reissumme varrelta.

1 ~ Upgreidaa laivamatka

Joulusesonki on vilkasta aikaa laivalla. Jos haluat matkustaa väljemmin ja rauhallisemmin, matkustusluokan korottaminen Comfort Loungeen on todellakin hintansa väärti. Sohvia, pöytiä ja ikkunapaikkoja riittää. Kahvi ja muut holittomat virvokkeet sekä naposteltavat ja päivän lehdet kuuluvat hintaan. Tunnelma on seesteinen, kaikki haluaa vaan chillata.

Konsepti on tuttu ja hyväksihavaittu, sillä olemme edellisillä reissuillamme varanneet paikat Comfort Loungeen. Silloin kun hyödynnän matkaan kuluvan ajan työntekoon, arvostan myös matkustajien ulottuville sijoiteltuja pistorasioita.

Olimme tehneet olomme mukavaksi jo ennen kuin laiva oli ehtinyt lähteä satamasta.

Paluumatkalla pääsimme Business Loungeen ja se vasta olikin luksusta! Buffetpöytä oli ladottu täyteen kalaa, äyriäisiä, lämpimpiä ruokia ja salaatteja. Tarjolla oli myös viiniä, cocktaileja ja mahtava jälkiruokapöytä, josta kävin ehkä santsaamassa kahdesti. Myös: premium-netti. Vahva kilpailija Comfort Loungelle. Suosittelen erityisesti heille, jotka rakastavat buffetin konseptia, mutta haluavat nauttia siitä väljästi ja vaivattomasti ilman jonoja. Tämä on luksusversio!

Aurinkolasivalikoima tsekataan aina. Johnny Deppistä ja Roberty Downey Jr:sta inspiroituneet siniset pokat, kylmää vai kuumaa? Äänestä kommenteissa! 

2 ~ Nappaa joulutuliaiset laivalta

Laajan valikoiman ja edullisten hintojen takia keskitämme usein laivamatkojen yhteyteen sellaisia hankintoja, jotka ovat muutenkin ajankohtaisia. Tsekkaan aina luonnonkosmetiikkahyllyt (Tallinkilla on superhyvä Madára-valikoima!) ja viinit, erityisesti samppanjat. Kuplivien joukosta löytyy nykyään useita luomu- ja vegaanivaihtoehtoja, ihana ja vastuullinen tuliainen omaan tai läheisten joulupöytään.

Tällä kertaa ostin mukaan marsipaania, koska ilman marsipaania joulua ei tule, shampoota ja hoitoainetta, jotka olivat päässeet loppumaan sekä uuden hajuveden, sillä suosikkituoksuani ei olla myyty mantereella vuosikausiin. Onneksi sitä saa laivalta! Olen käyttänyt sitä 20 vuotta enkä ole vieläkään kyllästynyt.

Testissä antiikkikaupasta löytyneet suurennuslasit! Olemme laiskasti metsästäneet suurennuslasia, jolla voisi tiirailla Lapin kodista löytyviä minikokoisia valokuvia.

3 ~ Vaella vanhankaupungin kaduilla

Tallinnan historiallinen keskusta mukulakivisine katuineen ja pikkuputiikkeineen on takuulla tuttu jokaiselle kaupungissa käyneelle. Vaikka pieni alue on helposti otettavissa haltuun jalan, sieltä löytyy aina jotain uutta, kun kuljeskelee kaduille, pistäytyy sisäpihoille ja availee ovia. Joulukoristeet ovat ilmestyneet jo kaikkialle, joten tunnelma on taattu.

Yksi vanhankaupungin henkilöhistoriallinen etappi minulle on Voorimehe-kadulla sijaitseva Depeche Mode -baari eli DM Baar, jossa tuli käytyä aina työmatkojen yhteydessä silloin kun olin töissä brittiyhtyeen levy-yhtiössä. Siellä ei tietenkään soi mikään muu kuin Depeche Moden musiikki. Ah. Loistava paikka käydä lasillisella. Maanantaisin suljettu, muina päivinä auki pikkutunneille.

Tällä kertaa meillä oli mielessä toisenlainen etappi: olin nimittäin saanut vihiä marsipaanikaupasta, joka toimii Maiasmokk-kahvilan yhteydessä Pikk-kadulla ihan kulman takana Raatihuoneentorilta. Kohvik Maiasmokk on Tallinnan ja samalla Viron vanhin kahvila: klassinen sisustus on peräisin vuodelta 1913, jonka jälkeen kahvila ei ole oikeastaan muuttunut. Tällaisia paikkoja ei enää ole, joten se on jo sinänsä hyvä syy piipahtaa paikalla, toisen syyn ollessa tietysti ne marsipaanituotteet.

Marsipaanimyymälään on oma sisäänkäynti rakennuksen kulmasta, mutta emme tienneet sitä, joten ryykäsimme sisään kahvilan läpi: perältä löytyy salaperäinen käytävä joka johdattaa Marzipan Roomiin. Huoneessa on punaiset sohvat ja notkuva vitriini, jossa on marsipaanikonvehtien (superhyviä, testasimme) lisäksi tarjolla perinteisiä marsipaanifiguureita (ihailimme, emme testanneet) ja muita makeita herkkuja.

Tärkeä tieto Virossa liikkuville kahvinystäville: kohvik tarkoittaa kahvilaa.

4 ~ Älä missaa Joulutoria

Joulutori rakentuu joka vuosi Tallinnan sydämeen, vanhankaupungin Raatihuoneentorille. Se kannattaa kokea kuljeskelemalla muki höyryävää glögiä kädessä haistelemassa tunnelmaa ja katselemassa kojujen tarjontaa, torilta saa nimittäin paikallisia herkkuja ja laadukkaita, lähellä tehtyjä käsitöitä. Ostaminen pelkästä ostamisen ilosta ei kiinnosta eikä tunnu ajankohtaiselta tässä maailmanajassa, mutta jos on omia tarpeita tai tarkoitus hankkia lahjoja, torilta löytyy vastuullisia vaihtoehtoja.

Löysimme molemmille kaivattua lämmikettä: Jarnolle pipo ja minulle valokuvausystävälliset kynsikkäät, molemmat 100% villaa ja tehty käsin Virossa. Hankin torilta myös ne tossut, joita peräänkuulutin tovi sitten kotimme kylmien kivilattioiden takia. Meillä itseasiassa olisi lattialämmitys, mutta ekologiset lampaanvillatöppöset tuntuvat huomattavasti viisaammalta valinnalta kuin lattian lämmittäminen sähköllä.

5 ~ Testaa Tallinnan raflat

Tallinnaan tuntuu pulpahtelevan jatkuvasti uusia, tunnelmallisia ravintoloita, joissa saa superhyvää safkaa varsin kohtuuhintaan, jos on tottunut suomalaisiin hintoihin. Oma suosikkimme aiemmalta reissulta on Salt, jonne ystävämme veivät meidät syömään.

Tällä kertaa piipahdimme Frankissa, joka oli sekin tuttu edelliseltä matkalta.  Vanhakaupungissa sijaitseva vintagehenkisesti sisustettu rento bistro tarjoilee erinomaisten cocktailien lisäksi ruokaa, joista kannattaa testata erityisesti alkupaloja.

Frenchien sipulikeitto ja simpukat.

Kävimme myöhäisellä lounaalla Telliskivessä sijaitsevassa ranskalaishenkisessä Frenchiessa, joka osoittautui hurmaavaksi tuttavuudeksi: ajattoman boheemi sisustus, rennosti toteutettuihin klassikkoihin panostava lista ja lyömätön sijainti Fotografiskaa vastapäätä takaavat, että tulemme toistekin. Viinilistalla on helmiä, joita ei muualta Virosta kuulemma löydy ja kahdessa kerroksessa sijaitsevasta raflasta löytyy yläkerrasta myös viihtyisä lounge. Olimme sen verran ajoissa liikenteessä, että saimme helposti pöydän ilman varausta, mutta jos halajaa syömään loppuviikon iltoina, kannattaa varata se pöytä.

Kaikki nämä paikat ovat muuten löytyneet saman ystävän eli Annin suosituksesta. Häneltä saa aina parhaat vinkit ihanista paikoista, jotka ovat enemmän ajattoman tunnelmallisia kuin superhipstereitä.

6 ~ Tutkimusretkeile Telliskiven, Kalamajan ja Koplin alueella

Tallinnan vanha teollisuusalue on herännyt eloon viime vuosina ja joka kulman takaa löytyy eklektisiä kahviloita, baareja, pikkukauppoja ja gallerioita. Ei tarvitse olla mitään erityistä määränpäätä, senkun lähtee seikkailemaan ja katsoo mitä osuu vastaan. Kannattaa varata aikaa, sillä täällä vierähtää helposti koko päivä. Rosoisen teollisuusestetiikan ystävälle täältä löytyy paljon valokuvauksellisia kolkkia.

Peatus on vanhaan junavaunuun rakennettu ravintola. Terassi näyttää superkivalta, testiin ensi kesänä!

Kannattaa piipahtaa Telliskivi Loomelinnakissa, joka tunnetaan myös nimellä Telliskivi Creative City. Vanhaan teollisuuskiinteisöön on syntynyt vilkas keskus kahviloita ja kivoja kauppoja, joista saa kaikkea virolaisesta luonnonkosmetiikasta ja designista vintageen, vaatteisiin, kirjoihin, levyihin ja kodin sisustustavaroihin (pohjoismaista estetiikkaa arvostavat tykkäävät varmasti Homeart -sisustuskaupasta).

World Clinic -levykaupassa on tunnelma kohdallaan.

Vasemmalla Telliskivi Loomelinnakissa sijaitseva design- ja lahjatavarakauppa ja oikealla vastikään remontoitu asematori nimeltä Balti Jaama Turg, jonka kolmesta kerroksesta löytyy aivan kaikkea mahdollista lähi- ja luomuruoasta katuruokakojuihin ja pienpanimo-olutmerkkeihin, käsitöihin, designiin ja vintageen. Mistä pääsemmekin seuraavaan vinkkiin!

7 ~ Vintage- ja secondhand-valikoima on loistava

Kalamajan alueella on muutenkin paljon kirppiksiä ja vintagea, mutta secondhand-haukan ei missään nimessä kannata missata Balti Jaama Turg -asematorin kolmatta kerrosta, josta löytyy loputon määrä antiikki- ja vintagekauppoja. Ah, tämä on TAIVAS! Etsitpä sitten astioita, pieniä kalusteita, vanhoja koruja tai sota-aikaisia kolikoita, löydät täältä valtavan valikoiman ihan kaikkea. Varaa riittävästi aikaa, jos haluat nähdä kaiken. Meille tarttui mukaan tällä kertaa vain vanha kakkulapio. Omistamme samasta aterinsarjasta myös lusikoita ja haarukoita, ja kuulimme myyjältä, että aterinsarja on virolainen! Enpäs tiennytkään.

Kerroksen perällä on myös muutaman tosi kivan vintagevaatemyymälän keskittymä. Kauniisti kuratoidut ja sisustetut putiikit ovat aarreaittoja, joiden hinnat ovat maltilliset verrattuna helsinkiläisten putiikkien hintatasoon. Jos olisin tarvinnut loppuvuoden juhlakauteen jotain kimaltavaa, täällä olisi ollut kymmeniä täydellisiä vaihtoehtoja.

Fankadelik Vintagea voi seurata Instagramissa.

8 ~ Fotografiska Tallinn on avattu!

Tottakai vastikään avautunut Fotografiska Tallinn eli Tukholmasta laajentunut valokuvataiteen museo oli tsekattava. Museo sijaitsee loistopaikalla Telliskivessä, joten visiitti oli helppo yhdistää Telliskiven ja Kalamajan alueen tutkimiseen. Ensimmäiset havainnot: upeat näyttelytilat, vaarallisen hyvä museokauppa kirjoineen ja taidejulisteineen, näyttävä ravintola ylimmässä kerroksessa ja alakerran kahviossa aivan liian hyvää porkkanakakkua. Eli tykkäsimme. Plussaa siitäkin, että museo on auki epätavallisen myöhään: esimerkiksi perjantaisin ja lauantaisin siellä saa vaeltaa yhteen asti yöllä ja tiistaista torstaihin yhteentoista saakka.

Kävimme katsomassa kaikki kolme käynnissä olevaa näyttelyä. Yllä- ja allaolevat kuvat ovat Kirsty Mitchellin Wonderland -kokonaisuudesta. Valokuvasarja on tehty taiteilijan äidin muistolle tämän kuoltua ja projekti on ollut merkittävä osa taiteilijan suruprosessia. Suuret teokset on valaistu upeasti hämärissä näyttelysaleissa.

Allaolevissa kuvissa puolestaan on muutama vilaus Mandy Barkerin Sea of Artifacts -näyttelystä, jonka kuvissa meressä ajelehtiva muovi näyttää unenomaiselta, lähes orgaaniselta. Rakastin kuvasarjaa, johon oikealla oleva teos kuuluu – olisin voinut ottaa niistä minkä tahansa seinälleni kaksimetrisenä vedoksena.

9 ~ Jää yöksi

Viimeinen, vaan ei vähäisin vinkki. Päiväreissullakin ehtii paljon, mutta fiilistely on rennompaa, jos viipyy yön yli tai jää Tallinnaan koko viikonlopuksi. Me vietimme yhden päivän pyörien vanhakaupungin kulmilla ja toisen päivän Telliskiven alueella, siinä välissä nukuimme hyvät yöunet hotellilakanoissa.

Yövyimme osana yhteistyötämme varatussa Tallink Conference & Spa -hotellissa, jonka valtti on ehdottomasti sijainti: kävelymatka niin satamaan kuin vanhaankaupunkiin. Tilasimme keskellä yötä leffan seuraksi pientä purtavaa huonepalvelusta, suosittelen erittäin lämpimästi pelmenejä ja blinejä.

Huh, paljon mahtui pariin päivään! Tallinnassa kaikki on onneksi niin lähellä, että kovin pitkiä kävelymatkoja ei kerry, vaikka liikkuisi jalan. Palasimme kotiin hyvillä mielin. Enää pitäisi keksiä miten se nimeäni huuteleva marsipaani saadaan riittämään jouluun asti.

Jokos ruudun toisella puolella on alkanut joulufiilistely?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Winter is coming

Löysin nämä vajaa neljä vuotta sitten otetut valokuvat arkistoistamme ja ilahduin: miten valkoinen maisema! Sinä päivänä oli kunnon pyry, välillä oli vaikea kävellä eteenpäin kun hurrikaanin lailla pyörivät hiutaleet pyrkivät silmiin ja takertuivat ripsiin. Kaikkialla silti täysin hiljaista.

Emme olleet Lapissa, vaan jossain päin Tuusulaa. Kolusimme paikkoja yhdessä näköjään jo silloin, ihan suhteemme alussa ennen kuin tiesimme edes tuleeko tästä jotain todellista. Kävimme samalla tutkimusmatkalla taidemaalari Pekka Halosen ateljeekodissa Halosenniemessä ja Tuusulassa asuvan ystävän tallilla tervehtimässä hevosia. Pääsimme rekiretkellekin! Se oli epätodellista. Metsä oli pimeä, kuu valaisi tietä ja hevosen valjaissa olevat kulkuset helisivät, kun se ravasi vastasataneessa lumessa niittyjen halki. Vieläkin mietin joskus tapahtuiko se todella vai näinkö tämän jossain elokuvassa.

Jarno julkaisi joskus jonkun näistä kuvista Instagramissa ja kuvan alle ilmestyi heti tukku Games Of Thrones -vitsejä. Ei ole vaikea ymmärtää miten kirppikseltä ostettu karvareuhka ja pitkät hiukset muodostivat tämän mielleyhtymän, olkoonkin että mehän emme ole vieläkään nähneet jaksoakaan koko sarjasta. Silti: winter is coming -vibat ovat vahvasti läsnä.

Sattumalta juuri tänään uutisoitiin poikkeuksellisen lauhasta loppuvuodesta ja vähän lannistuin, koska sateinen, musta syksy väsyttää ja kyllästyttää ja olen vähän elätellyt toivetta lumisateista, valkoisesta joulusta. Ehkä sitten vuodenvaihteen jälkeen. Tai sitten pitää lähteä Lappiin! Äiti on lähettänyt kuvia valkoisesta maisemasta. Oltaispa siellä.

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Näyttelyvinkki Pariisia kaipaaville

Pieni näyttelyhelmi Pariisin ikävää poteville ja kuvitustaiteesta kiinnostuneille! Helsingin Katajanokalla on esillä Marika Maijalan ja Maria Herreroksen piirustuksia ja vesiväritöitä, Mattsson & Mattsson suunnittelutoimiston viehättävissä tiloissa. Maijalan sadunomaiset työt ovat tutkielmia hänen Pariisin taiteilijaresidenssiajaltaan ja Herreroksen piirrokset kirjasta Paris sera toujours Paris, jonka tietenkin ostin kokoelmiini. Satoja kuvia Pariisista, ja erityisen paljon kaupungin kirjallisia hahmoja, kuinka olisin voinut vastustaa.

Lisäksi näyttelyssä on siellä täällä Hanna Malisen pieniä keramiikkaesineitä, houkuttelevia pikku möhkäleitä.

Kuraattorina on toiminut Veera Pekkinen, joka on tehnyt näyttelystä ja sen kokoamisesta, teoksista ja tarinoista teoksien takana myös kiehtovan taideblogin A-Z Journal.

Näyttely on avoinna torstai- ja sunnuntai-iltapäivisin 14. joulukuuta 2019 saakka, osoitteessa Luotsikatu 8, Helsinki. Lisätietoja löytyy näyttelyn esittelysivulta.

PHOTOS BY ANNA PIIROINENTOMI PARKKONEN

Pientä luksusta ja parempaa mieltä

Kaupallinen yhteistyö Gateau

Elämme vuoden mustinta aika ja sen kyllä huomaa. Raudan ja D-vitamiinin tankkaamisesta ja pitkistä yöunista huolimatta mieli on välillä koetuksella, kun ulkona on koko ajan pimeää ja märkää. Kokosin kourallisen vinkkejä, joilla olen onnistunut tuomaan omiin päiviin vähän luksusta ja tekemään niistä aavistuksen parempia. Luksuksella en tarkoita kallista tai välttämättä edes materiaa: usein kyse on lähinnä tietoisesta läsnäolosta, että tekee jotain ihan vain itsensä vuoksi. Pelkästään siitä tulee parempi fiilis, että näkee vähän vaivaa tuottaakseen itselleen hyvää mieltä.

Herkkutarjotin toimii yksin, kaksin tai kaveriporukalla. Skaalaa kokoa syöjien mukaan.

Astetta ylellisempi iltapala. Syysapatiassa sitä tuppaa menemään siitä missä aitaa ei ole, mutta mieliala kummasti kohenee, kun vähän panostaa välillä. Sen ei tarvitse tarkoittaa mitään kovin monimutkaista. Kivalla kattauksella ja pienellä vaihtelulla pääsee jo pitkälle. Inspiroiduin artesaanileipomo Gateaun leipäkalenterista bongatusta herkkutarjottimesta ja ladoin tarjottimelle aprikoosi-pähkinäleipää, paria juustoa, viikuna- ja lakkahilloa sekä leipäjuustoa. Pieni mutta tuhti leipä jakaa mielipiteitä, sillä se sisältää aprikoosien ja rouskuvien pähkinöiden lisäksi rusinoita. Vaikka olisit tiukasti vastakkaisessa leirissä, tälle kannattaa antaa mahdollisuus! Sattumilla täytetty leipä ei kilpaile jokapäiväisen arkileivän kanssa, vaan se on suolaisenmakea herkku, joka nautiskellaan esimerkiksi vahvojen juustojen kanssa. Leipomomyymälässä vierailu on osa elämystä – ja toki herkkuhetki syntyy jollain toisellakin leivällä, jos rusinat eivät yksinkertaisesti käy.

Hengaaminen aamutakissa. Täsmennetään heti: on monta tapaa viettää aikaa aamutakissa. Jos on niin uupunut ettei jaksa pukeutua, pitää huolestua. Mutta jos sen tekee siitä riemusta, ettei tarvitse eikä aio lähteä kotoa mihinkään, ei ole mitään parempaa. Parhaimmillaan aamutakkihengailu on suihkun tai kylvyn jälkeen, teekupin ja kirjan kanssa, kännykkä äänettömällä eteisessä. Tähän aikaan vuodesta aamutakin seuraksi tarvitaan myös villasukat. Meillä on tosin niin kylmät kivilattiat, että villasukat eivät tahdo riittää, joten ostoslistalla on tossut, jotka pitävät varpaat lämpiminä.

Ostin Monoclen suitsukepidikkeen St Georgen leipomon yhteydessä
sijaitsevasta kaupasta. Messinkisen kotelon sisällä on puurasia täynnä pikkusuitsukkeita.

Suitsukkeet. Kynttilät ovat ihanat, poltan niitä pimeinä kuukausina joka päivä. Ne tekevät ilmapiiristä pehmeän ja lempeän, mutta silloin kun haluan kohottaa tunnelmaa, sytytän suitsukkeen karkottamaan ummehtuneen energian. Sillä voi huijata itseään ajattelemaan, että on oikeasti ulkomailla jossain hämyisessä baarissa tai teehuoneessa eikä ikkunan takana vihmova räntä kiinnosta enää yhtään. Suitsukkeen polttaminen on myös ihana tapa virittää koti vieraita tai omaa vapaailtaa varten.

Aila Meriluodon “Vaarallista kokea” on kokoelma päiväkirjamerkintöjä 60- ja 70-luvuilta, ja tavallaan taas ajankohtainen, sillä kunnioitettavaan 95 vuoden ikään ehtinyt kirjailija kuoli lokakuun lopussa.

Lukeminen on luksusta. Olen vasta viime aikoina todella tajunnut miten paljon ikävöin lukemista niinä vuosina, kun aika ei riittänyt kunnolla edes nukkumiseen saati kirjan avaamiseen. Olen joutunut opettelemaan sitä uudestaan, harjoittelemaan keskittymistä yhteen asiaan kerrallaan, uppoutumista toisiin maailmoihin. Nyt se alkaa sujua ja se on parasta aikoihin.

Lukeminen laskee sykettä, rauhoittaa ja virkistää, viihdyttää turruttamatta aivoja. Luen paljon uutuuskirjoja, mutta pyrin pitämään käden ulottuvilla myös vanhoja teoksia, jotka olen löytänyt divareista, kirppiksiltä ja äitini kirjakätköistä. Uskon, että tekee hyvää altistaa itsensä muillekin kuin tässä ajassa syntyneille teksteille – se herättää usein uusia ajatuksia.

Vapaa ilta ei-millekään. Nykyään aika on suurinta luksusta. Olen tajunnut, että yksi syy miksi olen aina niin väsynyt silloinkin kun en tee liikaa töitä on se, etten koskaan ole kunnolla offmode, vaan puuhaan koko ajan jotain tai ainakin mietin, että pitäisi sitä sun tätä. Pestä pyykkiä, järjestää joku pyörremyrskyn kouriin joutunut kaappi, hoitaa pari puhelua ihmisille joiden kanssa ollaan soiteltu ristiin. Saan kivoistakin jutuista kehitettyä itselleni velvollisuuksia, kun yritän venyttää vähän vapaa-ajan riittämään kaikelle mitä en ole ehtinyt, vaikka olisi pitänyt.

Niinpä kaikkein parasta mitä voin itselleni antaa on pelkälle olemiselle pyhitettyä aikaa. Se pitää merkata kalenteriin ja sen pitää olla oikeasti sillä tavoin pyhä, ettei mikään jyrää sen yli tärkeysjärjestyksessä. Silloin tehdään juuri sitä mitä huvittaa, olipa se sitten lukemista ja sohvalle nukahtamista kirjan kanssa, koiran kanssa hengaamista, pitkällä kävelyllä käymistä tai kirsikkatomaattien paahtamista. (Kirsikkatomaattien paahtaminen on varma signaali siitä, että voin hyvin enkä tunne stressiä. Se on viimeinen mieleen juolahtava asia silloin kun pää on täynnä todo-listoja enkä pysty rauhoittumaan.)

En voi sanoa vielä hallitsevani tätä, mutta harjoittelen. Mitä vaikeammalta tuntuu olla tekemättä ei-mitään, sen tärkeämpää se on.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Olemisen sietämätön keveys

*tukanleikkuu saatu ilmaiseksi*

Elin vuosia pitkien hiuksien kanssa. Niistä tuli mulle rakkaat, jopa osa mun identiteettiä. Mulla on kohtalaisen hyvä hiuslaatu ja paksu tukka, jonka leikkaaminen tuntui ajatuksena kauhealta haaskaukselta. Että kun nyt on siunattu tämä hieno tukka, niin mun täytyy vaan ottaa se vastaan ja marssia pitkän tukan puolesta. Vuosi sitten kuitenkin lyhensin leijonanharjan polkkapituuteen ja yhtäkkiä koko elämä alkoi tuntua kevyemmältä ja huolettomammalta.

Viime syksynä tukasta jäi puolet Hiushuone Dandyn lattialle, nyt se lyheni entisestään. Halusin häihimme jotain skarpimpaa ja aikuisempaa. Siirtymä tuntui jotenkin luonnolliselta. Täytyy sanoa, että ei ole kaduttanut pätkääkään. (Ei siis lyhyt tukka eikä naimisiin meno!) Kevyempi pää, kevyempi olemus.

Olen ajatellut aina, että hiuksissa piilee salaista voimaa. Siksi kesti niin kauan uskaltaa leikata ne lyhyeksi. Onkin ollut huojentavaa huomata, että ei se voima lopulta ole hiuksista tai ainakaan niiden pituudesta kiinni. Eikä se identiteettikään kolausta ole saanut, vaikka tukka on nykyään lyhyt.

Kaikki kuvien releet paitsi Gant Ruggerin nahkatakki ovat muuten kirppikseltä. Still loving second hand.

Silloin kun tukkani oli pitkä, pätkin itse saksilla kuivia latvoja lyhyemmäksi. Nykyään hiuksistani pitää huolta ammattilainen, Mäkisen Marko Dandysta. Ihanan aikuinen ajatus, että on oma luottokampaaja, joka tuntee tukkani ja johon voi luottaa täysin. Marko oli myös häissä laittamassa sekä minun että vaimoni hiukset juhlakuntoon (ja jäi tietysti myös juhlimaan kanssamme).

PHOTOS BY STELLA HARASEK

Vintagelöytöjä astiakaappiin

Kirppiksellä syynään kaikkein tarkimmin astioita notkuvat pöydät ja hyllyt. Ei voi mitään, astiat ovat heikkouteni. Pystyn kirppiksillä ohittamaan uskomattomia vaatelöytöjä ja ihania vanhoja koruja vedoten rationaalisiin argumentteihin: omistan jotain samanlaista, tai vaatteita on jo tarpeeksi. Mutta kauniin kipon kohdalla alan välittömästi keksiä sille kaikenlaisia tärkeitä käyttötarkoituksia, vaikka kotona olisi pino aivan vastaavia. Onneksi käytämme aarteitamme ahkerasti. Mitään ei hillota kaapin perälle odottamaan sitä oikeaa hetkeä, joka ei oikeasti saavu koskaan, vaan kaikki palvelee arjessa. Käyttöön ne on tehty!

Keräilen kauniita astioita myös työni puolesta. Kuvaamme asiakkaille ruoka- ja viinijuttuja, joiden stailauksissa ei voi käyttää kovin montaa kertaa samoja astioita. (Tiedän valokuvaajan, joka dreijaa itse astioita ruokakuvauksiinsa, mutta näin pitkälle emme ole päässeet.) Ihanimmat aarteet säilön omiin kokoelmiini, mutta muut on ennemmin tai myöhemmin laitettava kiertoon. Onneksi laadukkaat vintage-esineet löytävät helposti uuden kodin.

Kuvauksia varten metsästän erityisesti käsintehtyä keramiikkaa ja muita uniikkiesineitä, jotka ovat sopivan anonyymejä. Myös vanhat astiasarjat, joita ei enää valmisteta, sopivat usein tarkoitukseen. Kun niitä yhdistelee moderneihin elementteihin, syntyy rento ja ajaton tunnelma. Sellaisesta tykkään kotonakin, omissa kattauksissa, joita en ikinä juuri suunnittele, ladon vaan pöytään mitä osuu käteen ja ihailen sitten lopputulosta.

Nappasin kuvia viime aikojen löydöistä, joista olen itse aivan onnessani. Harva asia hykerryttää enemmän kuin hyvä kirppisonni! Nämä takuulla jäävät niinsanottuihin pysyviin kokoelmiin.

Mustavalkoinen lautanen on suomalaista käsityötä 50-luvulta. Mietin onko lautanen Kupittaan saven tuotantoa, Pauliina sen sitten vahvisti ja veikkasi suunnittelijaksi Linnea Lehtosta.

Kupittaan savi oli Turussa 20-luvulla perustettu keramiikkayritys, joka toimi 60-luvun lopulle saakka. Kirppiksillä ja antiikkikaupoissa näkee Kupittaan käsinmaalattuja astioita, maljakoita ja taide-esineitä tällä hetkellä melko paljon, vintagehaukkojen riemuksi usein varsin edulliseen hintaan. Merkkileimat saati signeeraukset eivät olleet korkealla keramiikkatehtaan tärkeysjärjestyksessä, joten monet Kupittaan estetiikkaa huokuvat esineet täytyy tunnistaa koluamalla internetiä ja kyselemällä itseään viisaammilta. Tämän lautasen pohjasta löytyy sentään Made in Finland -leima.

Rakastuin lautasen himmeään mattapintaan ja käsinmaalattuun mustaan kuvioon, josta tulee mieleen Hilma af Klint ja muut vuosisadan alkupuoliskon mystikkotaiteilijat, joiden taide muistuttaa (ystävääni loistavaa sanaa lainaten) astraalimorsetusta. Kyllä pientä esoteriaa saa olla astiakaapissakin.

Tapio Wirkkalan suunnittelemat värikkäät jälkiruokamaljat olivat kyllä superlöytö! Olen ihastellut näitä antiikkikaupoissa, mutta hinnat ovat aina pilvissä enkä ole raaskinut sijoittaa. Nyt törmäsimme Kokkolassa kirppiksellä tähän hurmaavaan värikimaraan, joka oli varustettu niin pienellä hintalapulla, etten voinut enää kävellä onneni ohi. Onneksi Jarnokin lämpesi, meillä on nimittäin sääntö (jonka kiroan säännöllisesti alimpaan helvettiin) että meille hankitaan vain asioita, joista molemmat tykkäävät. Näistä on jo syöty sitruunasorbettia, pistaasijäätelöä ja leipäjuustoa.

Iittalan valikoimiin kuuluneet maljat olivat tuotannossa vuosina 1956-1969. Muottiin puhalletut lasit on hohtomaalattu, rakastan sitä että jokainen meille päätynyt malja on erivärinen. Sarjalla ei ole ilmeisesti nimeä, vaan se tunnetaan tuotenumerollaan 2352. Ah, niin kauniit ja aavistuksen dekadentit! Tulisikohan tavallisiin arkiaamuihin vähän nostetta, jos söisi jugurttinsa hohtavan vaaleanpunaisesta maljasta. Taidan testata.

Löysin myös Ultima Thulen grogilaseja ohittamattomalla diilillä. Meillä on samasta sarjasta kuohuviinilaseja, jotka veimme Lappiin, samoja nimittäin löytyi hirsitalon astiakaapista edellisten sukupolvien jäljiltä. Grogilasit taidamme kuitenkin pitää kaupunkikodissa, ovat täydellisen kokoisia cocktailien tarjoiluun ja niistä on ihana nauttia myös viikonloppuaamujen suosikkijuomaani, veriappelsiinimehua vissylla.

Näitä ei muuten tarvitse välttämättä metsästää vintagemarkkinoilta, arktisen jään innoittama Ultima Thule on yhä Iittalan tuotannossa ja täydentyi pari vuotta sitten Wirkkalan 100-vuotispäivän kunniaksi uudella sateenharmaalla sävyllä.

Miten siellä, kiinnostaako astiat, oletteko kirppistelleet viime aikoina?

PHOTOS BY STELLA HARASEK