Lempivillis ja viljapeltoja

Kalenterini väittää, että on elokuun viimeinen. Uskoisiko tuota? Juurihan elokuu alkoi. Ilmeisesti joku on taas painellut maailmankaikkeuden kaukosäätimen kelausnappeja kertomatta minulle. Mutta jospa keskittyisimme maallisempiin asioihin hetkeksi, vaikkapa kuvien villatakkiin. Se on Samujin syysmallistosta ja olen asunut sen sisällä siitä saakka kun hankin sen.

2014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-12014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-2

Rakastin viime talvena monta vuosia vanhaa suosikkia kirjaimellisesti puhki ja kaapissa on ollut siitä saakka villatakin kokoinen kolo. Samujilta löytynyt neule täytti kaikki kriteerini: luonnonkuiduista kudottu neulos, kapeat hihat, väljä leikkaus ja ennen muuta taskut. Rakkautta ensi silmäyksellä, joskus sen vaan tietää.

2014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-32014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-42014-08-31-stellaharasek-samuji-cardigan-5

Knit from Samuji. The appropriately sized wine glass is (I think) vintage Marimekko.

Maininnan arvoisia asioita numero yksi ja kaksi: uusi vaatekappale, joka ei ole musta eikä harmaa. Soinnun vaaleassa villatakissani niittoa odottaviin viljapeltoihin ja pidän sitä merkkinä siitä, että minäkin olen valmis: luopumaan kesästä, kohtaamaan syksyn. Nojaan tuuleen ja odotan, että se kääntyy.

Kuvat ovat viime viikonlopulta kun kävimme Vihreässä talossa.

PHOTOS BY MIKKO RASILA

Out of the blue

Kaivoin kamerasta ruutuja alkukesästä, kun sävyt olivat iltaisin syviä ja samettisia. Niitä osaa katsella sillä silmällä vasta nyt, kun elokuu on päättymäisillään ja pimeys putoaa päivän päätteeksi maahan kuin säkki päähän. Syreenien sijaan ilmassa tuoksuu tulitikun rikinkatku, kahvi ja märkä asfaltti.

2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-12014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-2

Ulkona on ollut monta päivää sekopäinen sää – nytkin sataa kaatamalla ja pisaroiden läpi paistaa aurinko. Taivaalla on kaksi valtavaa sateenkaarta ja ukkosrintama, joka ei osaa päättää onko tulossa vai menossa. Tiedän tunteen. Jytisköön siellä, minä kuuntelen ikkunasta ja keitän itselleni lisää teetä. Olen vihlovan vatsan kannustamana aloittanut ihmiskokeen nimeltä Elämä ilman kofeiinia vain yhdellä kahvikupilla päivässä kuudennentoista kerran tänä vuonna – katsotaan kuinka käy. Vihreällä teellä ei valitettavasti ole aivan samaa vaikutusta lähestyttävyyteeni aamuisin.

2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-32014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-42014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-5

Kuuden viikon kesäloma oli ihaninta aikoihin. Sanat eivät riitä. Kuvia kyllä riittää senkin edestä. En vaan ymmärrä miten voi nyt jo ihmistä väsyttää kuin takana olisi raskaskin urakka. Teen töitä ja treenaan, valokuvaan vähän. Näen ystäviä kotona tai kahvilassa, joka sijaitsee strategisesti kodin ja treenipaikan välissä. En käy ulkona. Koirallani on vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin minulla. Tämä ei ole vitsi. Juno on nytkin siskonsa mukana naapurissa leikkimässä neljäkymmentäkiloisen noutajakaverinsa kanssa. Palvelusväestä ei ole ketään paikalla, ei meitä siellä tarvita.

2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-62014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-72014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-8

Selaan kirjoja malttamatta pysähtyä lukemaan, kuuntelen muutamaa vanhaa kappaletta uudestaan ja uudestaan. Välillä unohdan musiikin kokonaisiksi päiviksi kerrallaan. Kirjoitan kuittien kääntöpuolille lauseen sieltä, toisen täältä. Tekee mieli mennä nukkumaan jo kuudelta. Vajoan ajatuksiini kesken lauseen ja havahdun siihen, kun kämppäkaveri kiljuu VOISITKO OLLA VÄHÄN VIIHDYTTÄVÄMPI?

2014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-92014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-102014-08-26-stellaharasek-heyheymymy-11

Ajatukset karkailevat koko ajan tulevaan. Siristelen silmiäni kalenterini sivuille kuin sillä tavoin näkisi millainen tulevasta syksystä tulee. Sivu toisensa jälkeen loistaa vielä valkoisuuttaan, olen kerrankin pitänyt ne puhtaina. Haluan luottaa siihen, että ne täyttyvät asioilla, joilla niiden kuuluukin. Useimpina hetkinä luotankin.

Yritän pysyä preesensissä. Tässä on hyvä. Varsinkin kohta, kun koirat tulevat kotiin. Viimeistään huomenna, kun poikaystävä palaa Pohjanmaalta.

Huokaus.

NEIL YOUNG – HEY HEY, MY MY (INTO THE BLACK)

Let your hips do the talking

Jos en ole muistanut esitellä: alkavan syksyn suosikkikenkäni. Hankin ne oikeastaan jo viime keväänä, vakaana aikomuksenani ryhtyä ihmiseksi, joka käyttää arkisin korkoja. Sitten tuli kesä ja sandaalit sotkivat suunnitelmani.

2014-08-26-stellaharasek-acne-heels

Heels by Acne from Gaudete.

Alkusyksy on hyvä hetki palata asiaan. Ajattelin yhdistää Acnen korot siisteihin silkkipaitoihin ja sopivasti epäsiisteihin farkkuihin. Käärityt hihat ja rullatut lahkeet, niin kauan kuin paljain nilkoin ja rantein tarkenee. Kuulokkeisiin hyvä kappale, sellainen jonka tahtiin voi keinuttaa vähän lannetta. Ja kaataa vahingossa pahvimukista kuumaa kahvia sormilleen, kun seisoo Tehtaankadulla ja odottaa kolmosta.

KINGS OF CONVENIENCE – I’D RATHER DANCE WITH YOU

Standing there on freedom’s shore

2014-08-23-stellaharasek-indiansummer-32014-08-23-stellaharasek-indiansummer-12014-08-23-stellaharasek-indiansummer-2

Intiaanikesä alkaa aivan näillä näppäimillä, odottakaa vaan. En ole vielä valmis luopumaan kevyistä kesämekoista ja sandaaleista. Terveisiä Taikayöntieltä, kirjoitan tätä autosta. Läksimme kesäretkelle, kuvia luvassa.

Photos by Mikko Rasila

THE DOORS – WAITING FOR THE SUN

Bileet Boathousessa

Yhteistyössä HSS Boathouse

Yksi tämän kesän oivalluksista on ollut se, että kaupungin ja ihan kuin ulkomailla -lomatunnelman välissä on vain kolmen minuutin venematka. Olen ottanut kurssin kohti purjehdusseuran pyöreässä kerhorakennuksessa toimivaa Boathousea vaihtelevassa seurassa vähintään kerran viikossa – milloin sunnuntaibrunssille, lasilliselle viiniä tai illallispöydän ääreen ystävien kanssa. Muutaman kerran olen saanut kutsun yhteistyömme tiimoilta, muilla vierailuilla olen majaillut kantapöydässäni terassin merenpuoleisessa päädyssä aivan tavan maksavana asiakkaana. Kanta-asiakkuus lienee kesän aikana lunastettu. Lempitarjoilijakin moikkaa tullessaan vastaan kadulla.

2014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-012014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-022014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-01b2014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-03

Elokuun alussa toteutui yksi inspiroivimmista yhteistyökuvioista, joihin olen retkilläni törmännyt. Järjestin yhdessä Boathousen kanssa kemut, jotka keskittyivät kaikkiin niihin asioihin, jotka kesällä ovat olennaisia: syötävään ja juotavaan, hyvään seuraan ja huonoihin vitseihin, merelle katseluun ja musiikkiin, josta tulee hyvälle tuulelle. (Ystäväni Eeva erikseen varmisti: soihan siellä sitten jotain tanssittavaa eikä mitään indieitkua?)

2014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-042014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-052014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-062014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-07

Paikaksi valittiin tietysti ravintolan kaunistakin kauniimpi terassi, Liuskasaarelta avautuvan avomeren ohella ei paljon muuta koristeltua tarvita. Keittiöstä kannettiin yhteiseen pöytään lajitelma kesän ruokalistan herkuista: savustettuja katkarapuja, kuningasravulla täytettyä briossia, kampasimpukkaa ja grillattua hummeria. (Hmm… Tätä kirjoittaessa on taas nälkä eikä kuvien katselu mainittavasti auta asiaa.) Italialainen Canti tarjosi proseccon. Kuiva kuohuva olikin tuttu tapaus, olen aikoinaan kantanut sitä Helsinginkadun Alkosta kotiin vuosien varrella enemmän kuin kehtaan tähän kirjoittaa.

2014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-092014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-082014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-102014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-11

Juhlissa kuin juhlissa tärkeintä ovat tietysti vieraat, ilman niitä ei ole juhlia. Sain kutsua kivoja tyyppejä terassin täydeltä – ja heitähän tuli. Mukana mellasti muutama pienempikin, toisilla kaksi jalkaa, joillakin neljä. Juttuun tulivat kaikki, jalkojen lukumäärästä riippumatta.

2014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-122014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-132014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-142014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-162014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-15

Yllätyksiltä ei vältytty, vähintään yksi kuuluu vakiona kaikkiin unohtumattomiin iltoihin. Aurinko oli paistanut suoraa soittoa kokonaisen kuukauden – kerrankin oli siis luottavainen olo järjestäessä jotain ulkona tapahtuvaa. Sillä sekunnilla kun kemut alkoivat, etelästä alkoi kohota ukkosrintama. Mustat pilvet matelivat taivaalla ja näyttivät jo suuntaavan sisäsaariston ohi mantereelle, kun kurssi yhtäkkiä kääntyi. Kilometrien päähän erotti kuinka pilvet repesivät ja Pihlajasaaren päälle alkoi ryöpytä vettä. Sen jälkeen saderintama vyöryikin meitä kohti niin vauhdilla, että sääspektaakkelia seuranneilla tuli hoppu suojaan. Viikkoja jatkunut kuiva kausi katkesi kuin seinään.

2014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-172014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-182014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-192014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-202014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-21

Myrsky oli ohi alle viidessä minuutissa, viimeiset sadepisaratkin vartissa. Me odottelimme sisätiloissa sateen loppumista, mutta purjehdusseuran pojat eivät olleet sokerista. Näimme ikkunasta, kun he juoksivat suoraan saunasta uimaan. Kuumat kalliot höyrysivät sateen jälkeen.

2014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-232014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-252014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-222014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-242014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-26

Kesämyrsky ei vienyt hellettä mukanaan, kuumuudesta tuli vaan kosteaa. Tunti myöhemmin pilvistä ei ollut enää tietoakaan. Sateeseen unohtuneet viltit kuivuivat auringossa. Lasit täyttyivät taas kuohuvalla, koirat vaanivat katkarapuja. Soitin salaa Sweet Dispositionin kolmannen kerran. Illan hämärtymisestä tiesi, ettei ole enää heinäkuu. Terassin valosarjat syttyivät hiljalleen kun aurinko laski.

2014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-272014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-312014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-282014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-302014-08-20-stellaharasek-hss-boathouse-29

Hello. Is this dog?

NEON FLOWER POWER

Kukaan ei ole varmasti voinut välttyä tiedolta, että omistan kaupungin kirkkaimmat kukkashortsit. Tuli heinäkuisena hellepäivänä napattua treenin jälkeen kuvat, joissa ne loistavat koko neonhohtoisessa komeudessaan keskellä sankkaa sumua. Eiranrannan kalliot ja puistojen pinkit pensasruusut näyttivät epätodellisilta mereltä hiipivässä harmaassa hattarassa.

2014-08-20-stellaharasek-helsinki-eiranranta-012014-08-20-stellaharasek-helsinki-eiranranta-022014-08-20-stellaharasek-helsinki-eiranranta-032014-08-20-stellaharasek-helsinki-eiranranta-042014-08-20-stellaharasek-helsinki-eiranranta-052014-08-20-stellaharasek-helsinki-eiranranta-062014-08-20-stellaharasek-helsinki-eiranranta-072014-08-20-stellaharasek-helsinki-eiranranta-09

Sportswear adidas Originals, flipflops Havaianas.

The flower power shorts are here to stay.

Tell me how does it feel

Podin joskus pahanlaatuista sunnuntaisyndroomaa: viikon viimeinen päivä meni pilalle murehtiessa alkavaa viikkoa. Stressihiki syntyi pelkästä ajatuksesta, että viikonloppu olisi seuraavana aamuna ohi ja pitäisi avata taas sähköposti.

Ahdistus katosi, kun heittäydyin oman itseni herraksi. Yrittäjänä vastaa itse aikatauluistaan. Voi päättää esimerkiksi ettei sovi yhtään tapaamista maanantaiaamuun, vaan ottaa uuden viikon vastaan omaan tahtiinsa. Villasukissa keittiön pöydän äärellä, kahvikupin ja lempikappaleidensa voimin.

2014-08-18-stellaharasek-monday-3

Sitten sunnuntaisyndrooman tilalle tuli maanantaiangsti. Kun viettää viikonlopun suomatta alkavalle viikolle ajatustakaan, maanantait pääsevät yllättämään takavasemmalta. Herätyskello soi, hätkähdän hereille ja mietin missä palaa. Laahustan aamutakissa kalenterini ääreen, tarkistan päivämäärän ja yritän muistaa kuka olen. Avaan sähköpostin, joka vilisee kysymyksiä. Sydän alkaa hakata ja tekee mieli paeta takaisin peiton alle. Uusi viikko on jälleen hyökännyt varoittamatta kimppuuni. Villasukat ovat hukassa eikä tule edes mieleen laittaa lempikappaleita soimaan.

2014-08-18-stellaharasek-monday-1

Ei tarvitse varmaan erikseen kertoa, että kofeiiniyliannostuksella kiihdytetty sydämentykytys ei ole paras tapa palata arkeen. Tänään päätin rikkoa kaavan. Alkusyksyn agendalla olkoon uuden asenteen omaksuminen: maanantai ei yllätä minua enää, meitsi taklaa sen ennen kuin se edes ehtii harkita hyökkäystään. Kun asenne on muutettu, on helpompaa muuttaa rutiinit sen mukana.

Haluan aloittaa uuden viikon hyvällä mielellä. Käydä suihkussa ja pukeutua ennen kuin edes kurkkaan kalenteriin tai avaan koneen. Sitten istun alas ja mietin mitä viikon aikana on saatava aikaan. Kun tavoitteet on päätetty, voi laatia listan tehtävistä ja jakaa ne viidelle viikonpäivälle. Kaiken ei tarvitse tulla kerralla valmiiksi eikä koko työviikon kokoista kaaosta tarvitse taltuttaa maanantaiaamuna ennen kymmentä. Arki lähtee käyntiin asia kerrallaan. Kunhan ensin saa kerätä itsensä ja ajatuksensa, kaivaa kaapista ne villasukat ja päättää millä kappaleella viikko alkaa.

Photos by Dorit Salutskij

NEW ORDER – BLUE MONDAY

Laiturinnokassa

✖ PARIKKALA

Viikkoon on mahtunut suuria ja suurempia suunnitelmia, liian lyhyeksi jääneitä yöunia ja suru-uutisia. Pakenin poikaystävän kanssa päivän varoitusajalla itärajalle saunomaan, uimaan ja lukemaan laiturinnokkaan – paras päätös koko viikkona.

2014-08-17-stellaharasek-sundayswim-12014-08-17-stellaharasek-sundayswim-2

En osaa päättää kumpi on suosikkiasiani ystävän tiluksilla: yläkerran kammari, jossa valtavankokoinen huuhkaja valvoo vieraiden unta, vai korkeiden puiden keskelle, järven pohjukkaan piilotettu lampi. Lammen pohjalla on lähde ja vesi on niin kirkasta, että kolmen metrin syvyydessäkin näkyy hiekkaan maastoutuneita simpukoita. Lumpeiden keskelle piirtyy polku, josta voi soutaa järvelle.

2014-08-17-stellaharasek-sundayswim-3

Kävimme viime yönä uimassa puolenyön jälkeen. Oli pilkkopimeää, yksi jäi laiturille valaisemaan taskulampulla vedenpintaa kun muut loikkasivat lampeen. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma ja höyrysi kapeassa valonkajossa. Onko olemassa nimi höyrystä syntyville pyörteille, jotka nousevat vedenpinnasta ilmaan kuin ylösalaisin tupsahtaneet tornadot? En ole ikinä ennen nähnyt niitä enkä olisi millään malttanut tulla vedestä pois, ellei taskulampputehtävään tarjoutunut ystävä olisi uhannut hylätä minut pyörteideni keskelle pimeään. Tämä maa on kesäisin niin kaunis, että se melkein korvaa marraskuiset räntämyrskyt.

2014-08-17-stellaharasek-sundayswim-42014-08-17-stellaharasek-sundayswim-5

Emme löytäneet vanhasta saunasta valonkatkaisijaa, joten saunoimme kynttilänvalossa.  Tuli rätisi pukuhuoneen takassa. Pyyhkeestä erottuivat Muumimamman haalistuneet ääriviivat. Metsä oli musta ja äänetön kun kävelimme taskulampun kajossa takaisin talolle.

2014-08-17-stellaharasek-sundayswim-62014-08-17-stellaharasek-sundayswim-7

Pieni pala kerrallaan alan ymmärtää ihmisiä, jotka ajavat joka viikonloppu mökille. Olkoonkin, että tässä tapauksessa on kyse kaksikerroksisesta rintamamiestalosta, jonne mahtuu kunnioitusta herättävän huuhkajan lisäksi liuta ystäviä, lapsia ja koiria. Ja grilli, jossa kypsyi edellisenä päivänä järvestä nostettu kuha, kun palasimme sisään.

2014-08-17-stellaharasek-sundayswim-82014-08-17-stellaharasek-sundayswim-9

Kaivan kamerasta sen huuhkajan kun ennätän. Ehkä muutaman muunkin kuvan. Elokuu se vaan jatkuu, tummuu yö yöltä.

Ilta Huvilakadulla ~ Chef & Sommelier

Olen yrittänyt kuukausikaupalla varata kulman takana Huvilakadulla sijaitsevasta Chef & Sommelierista pöydän, siinä suuremmin onnistumatta – kaupunginosan pienin ravintola tuntuu olevan aina täynnä. Se on tietysti merkki siitä, että sinne kannattaa mennä. Kysyin lopulta milloin paikassa olisi seuraavan kerran tilaa, sain päivämäärän ja nelihenkinen seurueemme raivasi kalenteristaan illallisen kokoisen kolon tuolle odotetulle illalle.

2014-08-16-stellaharasek-chefsommelier-12014-08-16-stellaharasek-chefsommelier-22014-08-16-stellaharasek-chefsommelier-3

Sasu Laukkosen luotsaama Chef & Sommelier on keskittynyt luomuun. Keittiöstä kannetaan kauniisti sommiteltuja lautasellisia, jotka kukkineen ja yrtteineen näyttävät taideteoksilta. Se ei estänyt meitä pistelemästä niitä poskeemme. Maut olivat yllättävän mietoja. Paikan sommelierille, Johanille ulkoistetut viinivalinnat toivat kekseliäisyydessään ne kyllä esiin.

2014-08-16-stellaharasek-chefsommelier-42014-08-16-stellaharasek-chefsommelier-52014-08-16-stellaharasek-chefsommelier-6

Kamera unohtui kassiin illallisen ajaksi. Ravintolan tunnelma on kodikas, mutta vie kauas maailmasta – nurkkapöydässä oli kadota niin aika kuin arki. Viiden ruokalajin menusta tulin napanneeksi kuvan vain viimeisestä, fenkolista ja omenasta valmistetusta sorbetista. Oli hyvää. Söin kaiken. Olisin voinut syödä toisenkin.

2014-08-16-stellaharasek-chefsommelier-72014-08-16-stellaharasek-chefsommelier-82014-08-16-stellaharasek-chefsommelier-9

Taisin vetää korkokengät jalkaan ensimmäisen kerran koko kesänä. Alkujärkytyksestä selvittyäni päätin käyttää niitä useammin. Viime kesänä hankitut remmikorkkarit ovat yhä suosikkini – kauniit, kevyet ja yllättävän käytännölliset. Seuraksi silkkihousut, simppeli toppi ja merivedessä huuhdellut hiukset. Täytyy nauttia tästä pukeutumisen helppoudesta niin kauan kuin sitä kestää.

An evening at Chef & Sommelier. The food was good, the wines even better.

Villejä puutarhaunelmia

✖ TURKU

Aurajoen ravintolalaivojen, Tintån ja ikuisen auringonpaisteen lisäksi on olemassa muitakin syitä matkustaa Turkuun: salainen puutarha, jonka puiden varjoon voi unohtua kokonaisiksi viikonlopuiksi. On omenapuita, metsämansikoita, helteessä huojuvia mäntyjä ja niissä asuvia oravia, joita talon asukkaat kutsuvat tuttavallisesti lemmikeikseen. Töyhtökorvat viihdyttävät itseään nakkaamalla ihmisiä kävyillä. Kops. Kops. Siihen tottuu. Elokuun pimenevät illat on tehty pitkille pihalla vietetyille illoille ja puutarhajuhlille – käpysateella tai ilman.

2014-08-15-stellaharasek-secretgarden-12014-08-15-stellaharasek-secretgarden-3

Kuvittelin joskus olevani pesunkestävä kaupunkilainen, joka löytää urbaanista asfalttiviidakostaan kaiken mitä kaipaa. Olin kasvanut suurkaupungissa ja kokenut elämäni kulttuurishokin, kun muutimme toiselle puolelle maapalloa ja löysin itseni muutaman mutkan kautta pohjoissuomalaiselta maaseudulta. Takaisin maalle en ikävöi vieläkään, mutta olen saanut itseni kiinni haaveilemasta pienestä villipuutarhasta. Sen ei tarvitsisi olla kaukana kaikesta, kunhan olisi pikkuisen piilossa. En tiedä mistä se löytyisi tai milloin sen aika olisi, mutta joskus jossain on minusta just sopiva suunnitelma.

2014-08-15-stellaharasek-secretgarden-42014-08-15-stellaharasek-secretgarden-52014-08-15-stellaharasek-secretgarden-6

Istuttaisin puutarhan täyteen kukkia, köynnöksiä ja pensaita, ja antaisin rönsyillä. Vaaleanpunaisia, pinkkejä ja punaisia pionipensaita! Mehitähtiä ja sitruunapuita kuluneissa ruukuissa! Yrttitarhassa kasvaisi ainakin minttu, korianteri, basilika ja salvia. Pakollisille lemmikkioraville oma puu. Keijuvalot ja puinen pöytä, jonka äärellä syödä toukokuusta syyskuuhun. Ennen sen kunnianhimoisempia kasvatussuunnitelmia pitäisi tosin ehkä opetella pitämään hengissä edes keittiön ikkunalaudalla kituva oliivipuu, joka hellistä hoitoyrityksistäni huolimatta yrittää jatkuvasti kuolla. (Voiko kyky aiheuttaa kasveissa akuuttia itsemurha-alttiutta periytyä äidiltä?)

2014-08-15-stellaharasek-secretgarden-72014-08-15-stellaharasek-secretgarden-8

Kuvissa vilahtaa muutamia lempi-ihmisiäni. Yksi heistä on poikaystäväni sisko, joka on vähän aika paljon kuin poikaystäväni, mutta nainen. Hän siis ymmärtää kaikki ne asiat, joita poikaystävä ei – esimerkiksi sen mihin tarvitaan kolme vain melkein samanlaista mustaa nahkalaukkua tai kengät, joissa on tarkoitus seistä eikä kävellä. Tärkeitä asioita. Toisen perhettä ei voi valita, joten olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että olen saanut poikaystävän kaupanpäällisenä näin tajuttomia tyyppejä.

2014-08-15-stellaharasek-secretgarden-92014-08-15-stellaharasek-secretgarden-102014-08-15-stellaharasek-secretgarden-11

Omaa villipuutarhaa odotellessa voi onneksi lorvia muiden pihoilla. Tilaan loppukesään sitä varten vielä tukun lämpimiä mustia öitä. Valoa viikonloppuun, vietittepä sen sitten maalla, kaupungissa tai jossain siltä väliltä.

I write sins not tragedies

Tänä kesänä ei ole tullut juuri kaupoissa notkuttua, on ollut kiire erakoitua omassa pikkukuplassa nimeltä koti, kalliot ja kirjat. Viime viikolla tein kuitenkin pikapiipahduksen Beam Storeen, kun ohipyöräillessäni bongasin putiikin ikkunasta jokakesäisen suosikkinumeroni -70%. Tein vartin visiitillä useamman löydön, kuvissa vilahtaa niistä yksi.

2014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-12014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-2

Avoselkäisessä paidassa on tuuletus kohdallaan. En keksi hellepäivälle kätevämpää vaatekappaletta eikä haittaa sekään, että paita on lempisuunnittelijani Isabel Marantin. Tai se, että paidalle jäi hintaa lopulta vain jokunen kymppi.

2014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-32014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-4

Farkkushortsit ovat samat vanhat, joissa olen vedellyt vuosikausia. Tunsin joskus huonoa omatuntoa siitä miten paljon kuljen niissä kesäisin. En jaksa enää. Maailmassa lienee suurempiakin vääryyksiä kuin minun keskinkertainen kesäpukeutumiseni. Syksyllä sitten skarpataan.

2014-08-14-stellaharasek-isabelmarant-top-5

Black shirt by Isabel Marant from Beam Store, grey denim shorts and Ray-Ban sunglasses are secondhand finds. Silver rings and wristband by Pernille Corydon, metal-beaded bracelet from Tikau. Nail polish by Kure Bazaar from Jolie, received as a gift.

PANIC AT THE DISCO – I WRITE SINS NOT TRAGEDIES

Kylässä Mellakalla: toimisto Suvilahdessa

Sunnuntaina päättyneen Flow Festivalin jälkihumu tarjoaa oivallisen tilaisuuden kirjoittaa toimistosta, jonka perustimme kaksi vuotta sitten Suvilahteen vanhan kaasutehtaan tiloihin. Mellakka Helsinki aloitti musiikkipainotteisena pr-toimistona. Teimme yhtiökumppanini kanssa samaa kuin levy-yhtiövuosina ennen yrittäjäaikojamme: kannoimme artistiemme sinkkuja radioihin, buukkasimme haastatteluita, järjestimme promokuvauksia ja naputimme tiedotteita. Pian mukaan tuli muutakin – kirjoja ja kaupunkikulttuuria, näyttelyitä ja tapahtumia, ilmiöitä ja lanseerauksia. Kenttä laajeni luontevasti, sillä työllämme on lopulta samat tavoitteet, onpa asiakkaana sitten levy-yhtiö, muotimerkki tai festivaali: näkyä oikeissa paikoissa oikeaan aikaan.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-1

Toimisto sisustettiin rennoin rantein yhdistelmällä uutta ja vanhaa. Martelan tuolit on verhoiltu vanhoilla nahkatakeilla, lampaantaljat lämmittävät viileimpinä kuukausina. Yhteistyökumppanimme Finnish Design Shop varusti meidät mm. Hayn mattamustalla Loop-pöydällä, Luxon arkkitehtivalaisimilla ja Muuton harmailla kattovalaisimilla. Tuo pöytä on niin kaunis, että huolisin samanlaisen koska tahansa Kapteeninkadun keittiöön, jos se ei olisi pieni kuin pennin postimerkki. Siis keittiö. Pöytä on val-ta-va.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-22014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-3

Maalasimme yhden seinän kokonaan mustaksi Sinellin sponsoroimalla liitutaulumaalilla. Tehtävälistat, mindmapit ja yhtiökumppaneihin kohdistuvat kettuilut eivät luonnoslehtiöiden sivuille mahdu.

Jokainen yrittäjä tietää mistä puhun kun sanon, että tie on ollut toisinaan kivikkoinen. Työtä on riittänyt ensimmäisestä päivästä alkaen enemmän kuin olemme ehtineet tehdä, toimeentulosta ei ole siis tarvinnut murehtia. Monessa muussa ollaankin menty siitä mistä aita on korkein. Voisimme kirjoittaa opaskirjan nimeltä “10 virhettä, jotka teimme, jotta sinun ei tarvitsisi”. Toki voisimme sanoa sanasen myös kafkamaisesta painajaisesta nimeltä suomalainen byrokratia. Olen nykyisin positiivinen henkilö enkä keskity asioihin joihin en voi vaikuttaa, joten tyydyn toteamaan, että kaikki mikä ei tapa kehittää kiukunhallintaa.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-4

Mellakan visuaalisen ilmeen logosta kuviin on suunnitellut designduo RaiRai. Tarkkasilmäiset löytävät kaksikon tämän kirjoituksen kuvista (ei, ei tuo paidaton mies – hän on Iggy Pop). Vapaat kädet, lupasimme, kontrollifriikin sydämet kylminä kauhusta. Ei tarvinnut katua. Ehkä tästäkin taas opittiin jotain – anna toisten tehdä työnsä.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-52014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-6

Sohvan virkaa on toimittanut vanha armeijalaveri, joka maalattiin harmaaksi. Pisimpinä päivinä siinä on luonnollisesti nukuttu. Laverin alta vedettävässä laatikossa säilytetään tyynyä ja peittoa – mitäpä muutakaan.

Moni asia on muuttunut kahdessa vuodessa. Kun aloitimme, ainut varsinainen tavoitteemme oli olla kuolematta nälkään. Henkiin jääminen ei ollut lopulta edes hilkulla, vaikka kuumentuneet kohtaamiset temppuilevan tulostimen kanssa olivat ensimmäisen puolen vuoden aikana vähällä räjäyttää verisuonia. Sittemmin tekniikka taltutettiin tahtoomme, meille luontevat toimintatavat löytyivät ja salavaivihkaa syntyi jotain ihanaa, nimittäin meidän näköinen yritys, joka on oma ja oikea. Pitkät päivät harmittavat vähän vähemmän, kun työn tulokset satavat omaan laariin.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-7

Kun kaksi musiikkidiggaria tapaavat työskennellessään samassa tiimissä levy-yhtiössä ja päättävät myöhemmin lyödä hynttyyt yhteen, on sanomattakin selvää, että toimistolle tarvitaan kunnon äänentoisto. Onneksemme yksi ensimmäisistä asiakkaistamme oli kotimainen kaiutinvalmistaja Amphion. He pelastivat uskottavuutemme toimistolla vierailevien muusikoiden silmissä toimittamalla meille järeimmät kaapit, jotka 24 neliöömme oli mahdollista sijoittaa.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-8

Pinkki graffiti on peräisin newyorkilaisen graffititaiteilija Ghostin visiitiltä toimistollamme. Olimme hoitaneet hänen näyttelynsä tiedotuksen ja onnistuneiden avajaisten päätteeksi huppariin pukeutunut katutaiteiija piipahti jättämässä puumerkkinsä.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-9

Vuosien varrella tekeminenkin on muuttunut toisenlaiseksi. Asiakkaat ovat kasvaneet. Suunnittelemme enemmän suuria linjoja. Konsultoimme ja konseptoimme. Meiltä halutaan ajatuksia, ideoita ja näkemyksiä. Parhaita hetkiä ovat ne kädet heiluen pauhatut palaverit, kun tajuaa antaneensa enemmän kuin asiakas osasi odottaa. Tähän suuntaan haluankin viedä työtäni. Nautin ideoimisesta, oikeiden ihmisten ja ilmiöiden yhdistelystä, sähköstä joka syntyy kun palapeli loksahtaa pala kerrallaan kohdalleen.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-102014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-11

Rakensimme itse sohvapöydän rakennuslavoista ja teollisuusrenkaista. Kun sanon “rakensimme”, tarkoitan “yksi miespuolisista osakkaistamme rakensi ja minä seisoin vieressä antamassa neuvoja joita kukaan ei kysynyt”. Siitä huolimatta lopputuloksesta tuli hyvä. Steltonin termospulloja toimistolla on kaksi, toinen kahville ja toinen teelle.

2014-08-10-stellaharasek-mellakkahelsinki-suvilahti-12

Työtilastamme otetut kuvat ovat odottaneet koneella otollista hetkeä – huone kävi nimittäin meille jo pieneksi. Kaasutehtaan vanhassa konttorissa sijainnut toimisto täydellisine työpöytineen on pakattu tovi sitten, saa nähdä mihin seuraavaksi kannamme kalusteet ja laatikot. On monia mahdollisuuksia ja siitä onnekas tilanne, että ne kaikki ovat hyviä.

Kiitos Suvilahti! Onneksi Flow tuo meidät takaisin karunkauniille kulmillesi vähintään kerran vuodessa.

BELLE AND SEBASTIAN – STEP INTO MY OFFICE, BABY