Tämä tavanomainen tiistai jääköön historiaan päivänä, kun kävelin kotiin paljain jaloin. Toisessa kädessä kassillinen rahkamunkkeja ja kotisimaa, toisessa Alexander Wangin herrainkengät, jotka olivat hiertäneet haavat molempiin kantapäihin. Luovutin kolme korttelia ennen Kapteeninkatua. Ensimmäisen kerran ulkoilmaa tänä keväänä tervehtivät varpaat kipristelivät Tehtaankadun lämpimällä asfaltilla. Päivän paras hetki.
Kotona heitin nilkkakengät nurkkaan ja katoin melkein samalla ovenavauksella saapuneen naapurin kanssa pöydälle pienen varaslähdön vappuun. En oikein ymmärtänyt vapun olemusta ennen kuin jokunen vuosi sitten oivalsin, että vappuna saa hyvällä omatunnolla ahtaa napaansa munkkeja ja simaa. Tänään oivalsin, että paras paikka syödä ne on kämppäkaverin sänky, ei tule nimittäin sokerimuruja omiin lakanoihin.
Herkut kiinnostivat muitakin paikallaolijoita. Mikäs se sellainen vappu on, ettei mäyräkoirille anneta munkkeja. Nakkitarjoilu on onneksi jo perinne.
“HEI HEI HEI! Unohtuiko jotain? Missä meidän munkit?” Toinen reppana on jo vähän luovuttanut.
Joo, se oli jo täysin masentunut.
Ihana ihana ihana ihana koirakuva! Niin ihana! Toiset. Söpöliinit.
Linssiluteet!
Simasponssi?
Itse on simat ostettu ja kannettu Anton & Antonista. Mutta hyvä idea!
IHANAT KUVAT!
Kiitos kaunis!
HAUSKAA VAPPUA!
Luulen, että nakkitarjoilun tullessa ajankohtaiseksi täältä löytyy yksi samanlainen ilme kuin murjaaniprinsessa Junolla on kuvassa ;)
HAHA! Kiitos samoin!
Mistä noin herkun ja kotoisan näköisiä munkkeja saa?
Kanniston rahkamunkkeja myydään Kanniston leipomoissa – ja tietty Anton & Antonissa.
En kestä tuota koirakuvaa! Voi apua heitä!
No sanos muuta.