Kaupallinen yhteistyö Siemens kodinkoneet
Vaikea uskoa, että olemme asuneet täällä jo kuusi kuukautta. Ihan kuin muutosta olisi vain pari viikkoa. Koko tänä aikana ei ole nimittäin ollut sellaista vapaahetkeä, että olisimme ehtineet varsinaisesti asettua, järjestellä esimerkiksi vaatteita kaappiin tai olla vain ja fiilistellä aikaansaannoksiamme. Muutimme sisään samana päivänä kun remontti valmistui, purimme laatikot parissa päivässä ja aloimme vain elää, sillä oli kiire saada fokus takaisin kaikkeen muuhun meneillään olevaan hässäkkään. Ei tämmöistä selviytymisleirielämää voi varsinaisesti suositella, mutta tuli kyllä tehokkaasti testattua millaista on asuminen ja arki uudessa osoitteessa.
Kutsumme paikkaa lomakyläksi, siltä se tuntuu alppiruusupensaineen ja puissa sirkuttavine lintuineen. Ja olemme kyllä viihtyneet lomakylässä, vielä paremmin kuin olin osannut odottaa. Asunnossa on aivan ihana, levollinen tunnelma. Tuntuu, että onnistuimme isosta remontista huolimatta säilyttämään tai oikeastaan palauttamaan sen fiiliksen, joka täällä on ehkä 70-luvulla ollut. Oli tosi hyvä ratkaisu säästää alkuperäinen lattia, katto ja haitariovet, jopa listat siltä osin kuin olivat säästettävissä. Myös kaikki asunnon rullaverhot ja kaihtimet ovat alkuperäisiä, tehty puusta ja bambusta, juuri sellaisista materiaaleista joista muutenkin pidämme.
Rakastan tapaa, jolla valo kiertää huoneita päivän mittaan. Elän aurinkolänteille ja niitä on täällä kaikkialla. Lempilänttini ovat niitä, jotka siivilöityvät ruokailutilan ikkunan ulkopuolella olevan alppiruusun läpi. Okei, myös minitäplät jotka läikehtivät bambuverhojen raoista. Ja kaihtimista tulevat valoraidat.
Jännitti muuttaa pois kantakaupungista, vaikka olin huomannut väsyneeni siihen, mitä aiemmin rakastin: tunnetta, että on koko ajan kaiken keskellä, silloinkin kun ei ole mitään aikomusta poistua kotoa.
Lomakylämme sijaitsee vehreällä pientaloalueella Itä-Helsingissä ja vaikka metrolla pääsee kätevästi keskustaan, ei se tietenkään ole sama asia. Mietin ikävöisinkö Punavuoren katuja kahviloineen ja kivijalkakauppoineen. Harmittaisiko, että pitää erikseen lähteä paikkoihin eikä voi enää vain poiketa.
Mutta ei ole tullut kyllä kertaakaan ikävä. Oli itse asiassa just oikea hetki muuttaa rauhallisempaan kaupunginosaan. Elämästäkin tuli rennompaa. Nukun paremmin, kun kaupungin elämä ei kohise koko ajan ikkunan takana. Tämä kevät on ollut monin tavoin vaikeaa aikaa ja olen kiitollinen, että kaiken keskellä on ollut tämmöinen turvapaikka, jossa tunnen oloni turvalliseksi.
Jotain yksittäisiä asioita on vielä kesken. Valkoiset sisäovet ovat väliaikaiset, talon aikakauteen sopivia tammiviilutettuja ovia ei saanut nopealla toimitusajalla mistään ja päätimme tilata ne myöhemmin, kun olemme selvinneet nykyisistä remonttilaskuista. (Jos remontoidessa jotain oppii, niin sen, että kaikki maksaa ihan tajuttoman paljon.)
Saunan lasiseinän toimitus on kestänyt kuukausitolkulla enemmän kuin piti. Nyt seinä on paikoillaan, mutta lasiovi on menossa jo kolmatta kertaa vaihtoon, koska jokainen paikalle saapunut ovikokelas on ollut käyrä kuin banaani ja vuotanut saunoessa lämpöä kylpyhuoneen puolelle.
Tapettitiimin (eli Jarnon ja Mikon) mukaan jämäkkä luonnonmateriaali oli helpompi saada seinään kuin tavallinen paperitapetti.
Ruokailutilaa varten viime syksynä tilattu ruokotapetti saapui vihdoin muutamia viikkoja sitten. Olimme tilanneet melko hintavan tapetin pikkuisen koepalan perusteella ja hirvitti vähän tuleeko siitä hyvä, mutta siitä tuli TÄYDELLINEN! Seinä on ihan taideteos, rakastan sen elävää pintaa ja sitä kuinka se tekee tilasta syvemmän ja tunnelmallisemman.
Moni on kysynyt mitä tekisimme remontin suhteen nyt toisin. Ei oikeastaan kovin montaa asiaa. Jos olisi ollut ylimääräistä rahaa, olimme teettäneet kylpyhuoneeseen tammikaapit, mutta toisaalta tykkään niistäkin mihin säästösyistä päädyimme, valkoisiin kotimaisiin kaappeihin. Puuta on muutenkin aika paljon, niin ne ovat ihan freesit kylpyhuoneen terracottalaattaa vasten.
Ainoa varsinainen moka liittyi sähköpistokkeisiin: kukaan ei hoksannut, ettei eteisessä ja käytävällä ole kuin yksi hassu pistokepaikka. Niitä olisi valaisimia ajatellen saanut olla useampi, mutta näinkin on pärjätty ja tuon ehtii myöhemminkin.
Aika hyvin meni, jos isossa remontissa jäi näin vähän parantamisen varaa.
Kirjoitin viimeksi keittiöstä. Siellä on ihanaa hengata ja se on osoittautunut käytössä superhyväksi. Tila on neliömäärällisesti kompakti, mutta toimiva: mahdumme molemmat kokkaamaan samaan aikaan ja kaikelle tarvittavalle löytyy paikka.
Ihan kaikessa ei tarvitse mielestäni mennä käytännöllisyys edellä, mutta olen kyllä onnellinen, että teimme juuri keittiön suhteen erittäin käytännöllisiä valintoja. Laattalattian ja kvartsikomposiittitasot saa puhtaaksi pyyhkimällä, eikä niihin jämähdä mikään. On aamiaiskaappi, jonne voi piilottaa kahvinkeittimen ja muut pikkulaitteet. On uuni, joka puhdistaa itse itsensä. Kyllä. Ja käsin pestäville astioille on kuivauskaappi. (Uusissa keittiöissä on nykyään vain harvoin kuivauskaapit, koska kukaan ei kuulemma halua niitä enää, enkä ymmärrä miksi, nehän ovat NEROKKAITA! Ainakin jos rakastaa satavuotiaita vintageastioita ja puukahvaisia veitsiä, joita ei voi laittaa astianpesukoneeseen.)
Sekä keittiön että kodinhoitohuoneen koneet ovat Siemens studioLine -mallistosta ja kirkkaasti parhaat, jotka olemme koskaan omistaneet. Laitteista todella huomaa, että ne on tehty kestämään ja ihan kaikki on mietitty loppuun asti. Arvostan myös eleetöntä designia. Hyvässä muotoilussa ei ole kyse vain estetiikasta (vaikka on sekin tietysti tärkeää) vaan myös käytettävyydestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Mitä paremmin suunniteltu, sen helpompi koneita on käyttää.
Lisähöyryllä varustettu uuni on itseoikeutetusti keittiön sydän. Siinä on niin paljon toimintoja, ettemme ole tainneet ehtiä testata vielä puoliakaan. Grillitaso on ihan mielettömän hyvä, ei todellakaan tarvitse hankkia erillistä grilliä. Uunin valmisohjelmista pizzateho on ollut kovassa käytössä. Lisähöyry on ollut hyvä, olemme testailleet sitä erityisesti kalan kanssa.
Uunissa on kaikkea sellaista mistä emme osanneet edes haaveilla, kuten integroitu paistolämpöanturi, joka tunnistaa optimaalisen paistolämpötilan. Anturi työnnetään esimerkiksi kalaan ja sen avulla uuni osaa itse arvioida missä lämpötilassa kala kannattaa paistaa ja kuinka kauan. Ajattelin ensin, että tämä on joku erikoistoiminto, joka ilahduttaa ammattikokkeja, mutta sitten tajusin, että tämä palvelee kyllä nimenomaan meitä ei-niin-ammattilaisia, jotka arpovat joka kerta koska se hiton kala on kypsä.
Uuni toimii myös mikrona. En ole ennen omistanut mikroa emmekä nytkään olisi erillistä mikroa hankkineet, mutta nyt kun sen sai ikään kuin samassa paketissa uunin kanssa, sille on löytynyt paljon käyttöä: lämmittelen kauratyynyä kipeille niskoilleni välillä useamman kerran päivässä, ja eilisen safkan lämmittäminen onnistuu mikrossa paljon pienemmällä sähkönkulutuksella kuin uunissa.
Keittotaso on osoittautunut tosi hyväksi. Se on nopea, tehokas ja turvallinen, menee esimerkiksi automaattisesti pois päältä, jos kattila kiehuu yli. Äärettömästi helpompi pitää puhtaana kuin aiempi kaasuliesi, vaikka sekin oli ihana, eri tavalla vain. Kaltaisiani kärsimättömiä saattaa kiinnostaa, että laadukas induktiotaso on vähintään yhtä nopea kuin kaasu.
Rakastamme liesitason ja uunin ajastustoimintoa: ne osaavat sammuttaa itsensä, kun ruoka on valmis. Wifiyhteyden ansiosta siitä saa ilmoituksen puhelimeen, niin voi hengata vaikka pihalla eikä tarvitse olla koko ajan keittiössä vahtimassa ruoan valmistumista. Tuntuu joka kerta ihan superluksukselta, ettei tarvitse koko ajan kytätä uunia.
Tuntuu, että meistä on kunnollisen keittiövarustuksen ansiosta tullut innokkaampia ja kokeilunhaluisempia kokkeja, eikä ihme, tottakai sitä uskaltaa enemmän, kun laitteisiin voi luottaa, ja niistä löytyy toimintoja, jotka helpottavat ja nopeuttavat kokkaamista.
Oli hyvä idea tilata erillinen jääkaappi ja pakastin. Jääkaappiin mahtuu viikon safkat eikä se tule silti liian täyteen. Tarvikkeet myös säilyvät huomattavasti kauemmin lokeroiden ansiosta, sillä niiden lämpötilaa ja ilmankosteutta voi säätää sisällön mukaan. Meidän suurin keittiiöongelma, ruokahävikki, on vähentynyt näiden ansiosta lähes nolliiin. Aamiaiskaapin tason alle sijoitettu pakastin on kompakti tilaihme, meille just sopiva.
Astianpesukoneen kohdalla on aiemminkin tullut selväksi, että laadulla on väliä ja koneissa on todellakin eroavaisuuksia. Paitsi että kone on tehokas ja hiljainen, kaikkea mahdollista on ajateltu käyttäjän kannalta: on erilaisia ritilöitä eri astioille, koreja voi nostaa ja laskea eikä ole olemassa sellaista astiaa, jota ei saisi sovitettua turvallisesti koneeseen. Minä nautin siitä, että saan työntää astiat koneeseen ihan miten sattuu ja ne tulevat silti puhtaiksi, Jarno nauttii siitä että saa latoa koneen täyteen millin tarkkuudella omalla sotilaallisella järjestelmällisyydellään. (Olemme molemmat sekä erittäin suurpiirteisiä että pikkutarkkoja, mutta täysin eri asioissa.)
Olemme aiemmin karsastaneet koneiden automaattiohjelmia, mutta uusi astianpesukone on opettanut meille, että joskus (usein) kone on viisaampi kuin käyttäjänsä. Nykyään valitsemme useimmiten automaattiohjelman eli annamme koneen arvioida itse astioiden likaisuuden ja optimoida niille sopivan vesimäärän, lämpötilan ja keston.
Naurattaa, että astianpesukoneessa, joka on muutenkin hiljaisin koskaan tapaamani kone, on lisäksi erillinen hiljaisuustoiminto: jos on vaikka puhelinpalaveri alkamassa, voi napinpainalluksella hiljentää kaikki koneen äänet.
Kun remonttia suunnitellessa päätimme muuttaa toisen vaatehuoneen kodinhoitohuoneeksi, olin tyytyväinen, että kerrankin tylsille asioille, kuten pyykinpesulle ja siivousvälineille löytyy oma paikka. Kaikissa aiemmissa kodeissamme pyykinpesukone, jos sellainen ylipäänsä oli, oli tungettu jonnekin vessan tai kylpyhuoneen nurkkaan. Mihin nyt jotenkin mahtui.
Nyt puolen vuoden kokemuksella voin sanoa, että kodinhoitohuone on SUURINTA LUKSUSTA mitä ihmisellä voi kotonaan olla ja siis: KAUKANA TYLSYYDESTÄ! Ei vain se, ettei suihkussa käydessä tarvitse enää nostella tieltä moppeja ja kuivuvia pyykkejä, vaan etenkin se miten mukavaa ja vaivatonta voikaan olla pyykinpesu, kun sille on omistettu oma tilansa. Huone on vielä aika kesken (siksi ette saa siitä vielä kuvaa) mutta siitä huolimatta olemme jo huomanneet miten paljon sen olemassaolo helpottaa arkea.
Pyykinpesukoneen vieressä muuten hurisee elämämme ensimmäinen kuivausrumpu. Ei tarvitse erikseen ripustaa pyyhkeitä ja lakanoita kuivumaan, vaan kuivat pyykit saa nostettua suoraan hyllyyn odottamaan vuoroaan. Ah.
En malta odottaa, että elämäntilanne hiukan helpottaa ja saan hetken vain olla ja nauttia tästä kaikesta. Tarkoitus olisi yrittää kesän aikana vähän lomailla, se totisesti tulisi tarpeeseen. Ei sitä tiedä, ehkä sen jälkeen tämä blogikin pikkuhiljaa alkaa heräillä horroksestaan?
PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA
