Kolme kesäistä rosécocktailia

Kaupallinen yhteistyö Roseekellari ja Asennemedia

Juhannus on ihan kulman takana! Vietämme sen tänä vuonna Lapissa ja saamme seuraa muutamista ystävistä, sillä tarkoitus on pitää pienet juhlat. Ei mitään muodollista, vaan pienet ja rennot juhannuskemut. Pistetään yhdessä pöytä koreaksi, grillataan, saunotaan. Juhannussoittolista on vielä tekemättä, mutta ehkei sitä muutenkaan tarvita, kollektiivinen Spotify-disko ajaa saman asian.

Jos säät suosivat, katamme juhannuspöydän pihalle kukkivien syreenien keskelle: kannamme pikkupöydän tilalle ladosta jonkun isomman ja pistämme ympärille penkit. Suunnittelen, että kokoamme hyttyssavuista noitapiirin, jonka keskellä saamme nauttia yöttömästä yöstä tulematta syödyksi elävältä.

Mutta pääasiallisesti ajattelin vastaanottaa juhannuksen rottinkituolissa istuskellen ja nauttia siitä, että saa vain olla.

Kaupassa täytyy vielä piipahtaa, mutta juomatarjoilua olen ehtinyt jo vähän suunnitella. Olen viime aikoina inspiroitunut matala-alkoholisista viinicocktaileista, jotka ovat rantautumassa kovaa vauhtia maailmalta Suomeen. Viineihin suhtaudutaan joskus Suomessa vähän ryppyotsaisesti, mutta ihan suotta. Kevyistä viineistä saa ihania ja huolettomia (ja tällä hetkellä erittäin trendikkäitä) cocktaileja, jotka vilvoittavat kesähelteellä, sopivat täydellisesti seurusteluun eivätkä pääse yllättämään illanvieton aikana alkoholipitoisuudellaan.

Selasin ideoidessani Roseekellaria, jonne on koottu paljon ideoita, inspiraatiota ja tietoa rośeviinistä, tuosta täydellisestä kesäjuomasta. Itsehän tosin nautin roséviinistäni ympäri vuoden – vaaleanpunaiset kuohuvat sopivat ihanasti loppuvuoden juhlasesonkiin. Yksi jokakesäisistä suosikeistani, Brovence Organic Rosé, löytyy Roseekellarista myös.

Mennäänpä ohjeisiin! Poimin Roseekellarin viinilistasta useamman viinin, jotka toimivat ihanasti cocktaileissa – ja toki niitä muitakin voi käyttää ihan oman maun mukaan. Ohjeet ovat nopeita ja helppoja, et tarvitse erikoisvälineitä etkä erikoistaitoja.

Kaikkein tärkeintä on, että viini on kunnolla jäähdytetty ennen kuin kokoat drinkkisi – sujauta pullo siis kylmään hyvissä ajoin ennen tarjoilua. Suosittelen myös jääpaloja! Jos epäilet, että ne ehtivät sulata ennen kuin juoma on nautittu, voit estää juoman vesittymisen tekemällä jääpalat jostain juoman ainesosasta. Silkkaa neroutta, joka vaatii toki vähän ennakointia.

Näyttävyyttä tarjoiluun saa halutessaan helposti rosmariinin tai mintun oksilla, marjoilla, viipaloiduilla hedelmillä ja syötävillä kukilla. Jos ei jaksa koko illan sekoitella juomia, voi taikoa pelkät alkumaljat ja siirtyä sen jälkeen nauttimaan viinistä sellaisenaan.

ROSÉ SPRITZER ✖

1/2 kuohuvaa roséviiniä
1/2 ruusulimonadia
tuoretta minttua
vadelmia tai karhunvatukoita
jäitä

Virkistävä spritzer on helppo tehdä isommallekin porukalle. Ripottele matalien lasien pohjalle tuoreita mintunlehtiä ja murskaa niitä vähän, jotta ne päästävät huumavan arominsa valloilleen. Nostele päälle jäitä ja tuoreita marjoja (käytin itse vadelmia). Kaada päälle kuohuviiniä ja viimeistele ruusulimonadilla. Sekoitussuhdetta voi soveltaa mielensä mukaan, itse tykkään pistää puolet ja puolet. Ruusulimonadia myydään hyvinvarustelluissa ruokakaupoissa ja marketeissa.

Käytin tähän cocktailiin ranskalaista rosékuohuvaa nimeltä Fleurs de Prairie Sparkling Rosé BrutFleurs de prairie tarkoittaa villikukkia, niitä kiemurtelee superkauniissa pullossakin. Hedelmäinen viini on hyvää sellaisenaankin ja pullosta saa ihanan kynttilänjalan sitten kun se on tyhjennetty.

30-luvun Italiassa syntynyt bellini on yksinkertainen ja elegantti cocktail, joka tehdään proseccosta ja jäähdytetystä persikkapureesta. Bellini sopii täydellisesti brunsseihin ja kuumiin kesäpäiviin, ja ystäväpiirissä onkin tehty siitä vuosien varrella monenlaisia variaatioita. Rakastan kirsikoita, joten mietiskelin voiko mennä pahasti pieleen, jos vaihdan persikan kirsikoihin ja proseccon roseeviiniin. No, ei voi! Kirsikoiden makeus vaikuttaa toki olennaisesti lopputulokseen, toiset ovat karvaampia kuin toiset. Makeutta voi halutessaan lisätä muutamalla tipalla vaniljauutetta. Maistuu takuulla Dr Pepperin ystäville.

CHERRY BELLINI ✖

2/3 kuohuvaa roséviiniä
1/3 kirsikkapureeta

Kirsikkapureeseen tarvitset:
Tuoreita kirsikoita
Sokeria
Vaniljauute
Lime

Kirsikkapureen voi tehdä etukäteen ja antaa jäähtyä jääkaapissa. Kas näin se syntyy: poista kirsikoista kivet ja nakkaa ne tehosekoittimeen (noin kourallinen per juoma). Lisää sokeria ja halutessasi muutaman tipan vaniljauutetta. Purista päälle limen mehua ja blendaa, kunnes seos on kirsikoiden kuoria myöten muuttunut tasaiseksi. Jos kuorista jää hiutaleita, voit halutessasi siivilöidä ne pois, tai tehdä kuten minä ja olla välittämättä niistä. Maista ja lisäile tarvittaessa mausteita oman maun mukaan.

Tämäkin cocktail syntyy nopeasti ja helposti myös isommalle porukalle. Sekoita jääkaapissa jäähtynyt puree ja kaada sitä lasin pohjalle, kaada päälle kuohuvaa roséviiniä. Sekoita varovasti ja tarjoile heti.

Käytin kirsikkabelliniin vanhaa italiaista tuttua nimeltä Freixenet Italian Rosé. Raikas ja hedelmäinen viini sopii paitsi sellaisenaan nautittavaksi myös monenlaisiin cocktaileihin. Kauniin pullon voi huoletta unohtaa pöydälle juomien sekoittamisen jälkeen.

Makeankirpeät verigreipit ovat kesäruokaa parhaimmillaan ja sopivat ihanasti myös juomiin, joten halusin kehittää kesäisen cocktailin niiden ympärille. Tästä itseasiassa tuli superhyvä, oma suosikkini kolmikosta! Poimin verigreipin kaveriksi kuivan sisilialaisen B.io Rosato Vino Biologico Nero d’Avola -luomuviinin, jonka marjaisessa maussa on kukkaisuutta ja sitruksisuutta.

Juoman voi pidentää omaan makuunsa sopivaksi Schweppesin Russchianilla. Rakastuin tähän ehkä jo aavistuksen retroon sitrusjuomaan aikoinaan kun työskentelin baarimikkona. Hedelmäistä, hiilihapollista juomaa myydään Alkoissa ja hyvinvarustelluissa ruokakaupoissa. Siinä on sekä karvautta että makeutta, mikä tekee siitä moniin kesäcocktaileihin sopivan.

VERIGREIPPIMIMOSA ✖

1/2 roseeviiniä
1/2 verigreipistä puristettu mehu
Schweppes Russchian
Limemehua
Jäitä

Purista ensin greipeistä mehut valmiiksi ja siivilöi hedelmälihat, jos haluat kirkkaan cocktailin (itse pidän sattumista). Nosta lasiin jäitä, kaada niiden päälle hyvin jäähdytettyä roséviiniä. Kaada mehu päälle, jatka Russchianilla oman maun mukaan ja purista päälle limeä. Koristele lasi verigreipin viipaleella ja tarjoile heti.

Hot tip! Jos pidät happamista greipeistä, valitse kaupassa tummakuorisia yksilöitä. Jos suosit mieluummin makeita, nappaa ostoskoriin vaaleampia greippejä.

Jos kaipaat vielä inspiraatiota viinivalintoihin, kurkkaa Roseekellariin – sieltä löytyy kesänviettoon vinkki jos toinenkin. Muistattehan, että Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholiaihetta ei saa kommentoida, mutta muuten sana on vapaa! Onko teillä juhannussuunnitelmia?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Vappu kahdella tavalla


Kaupallinen yhteistyö Freixenet ja Asennemedia

Vappu tulee tänä vuonna vähän varkain! Tuntuu epätodelliselta, että se häämöttää ihan parin päivän päässä, kun juuri oli pääsiäinen, Lappi ja lumikinokset. Vietämme vapun kaupungissa, sen enempää emme vielä tiedä. Kuten kovin usein, kaikki riippuu säästä, fiiliksestä, ystävien liikkeistä. Ehkä lähdemme ulos, ehkä jäämme kotiin? Ehkä hengaamme ihmisten kanssa tai olemme ihan kaksin. Varmaa on, että kuohuvaa laitetaan kylmään ja leipomosta ostetaan rahkamunkkeja. Sen jälkeen voi vedellä fiiliksen varassa.

Turvaudun usein viiniostoksilla hyväksihavaittuihin tuttuihin. Freixenetin italialaiset kuohuviinit ovat nykyisin suosikkejamme kevään ja kesän juhliin, sillä kaunis, kristallimainen pullo on jo itsessään juhlava. Ostamme niitä usein myös viemisiksi, tälläistä pulloa ei tarvitse edes paketoida. Vaaleanpunainen Italian Rosé Sparkling Extra Dry kruunaa niin vapun kuin äitienpäiväkattauksen, valmistujaiset, juhannusjuhlat tai minkä tahansa kesäisen illanvieton. Kuivalla roseekuohuvalla ei voi mennä pieleen: se sopii niin ruoan seuraksi kuin kilistelyyn ja toimii myös tyylikkäänä aperitiivina, jota voi tarjoilla vieraille jostain ihanasta lasista odotellessa safkan valmistumista.

Viini on hurmannut monet ystävätkin eikä ihme, se on helppo juotava ja sopii moneen makuun: maku on pehmeä ja hedelmäinen, kukkainen, aavistuksen marjainen. Kuohu on kevyt. Kuulin juuri tämän ilmaisun jossain ja ihastuin. Kevyt kuohu! Miten ihanasti sanottu. Virallisesti tätä kuivaa kuplivaa suositellaan paritettavaksi ruokapöydälle kalojen, äyriäisten ja salaattien kanssa, mikä tekee siitä täydellisen vappuskumpan. Hinta-laatusuhde on todellakin kohdallaan, iso pullo irtoaa himpun alle 15 eurolla ja piccolopullo alle vitosella.

Koira on vähän myrtynyt marjatarjoilusta ja haluaa tietää miksi vappukuvauksissa ei ole nakkeja.

Pieni vappupiknik kiinnostaa kyllä, jos keli pysyy kuivana ja aurinko hellii vapunviettäjiä. Sellainen matalan kynnyksen minipiknik, jota varten ei tarvitse raahata kaksin käsin kauppakasseja tai kokata kahta päivää. Joskus isot tuotannot ovat ihania, mutta nyt ei vaan jaksa! Yksinkertaisuus ja vaivattomuus ovat tämän kevään avainsanat, joten pakkaisin koriin vain viltin, hyvin jäähdytetyn roseen helpoissa piccolopulloissa ja lasiset pillit (niitä saa mm. Granitista). Evääksi rahkamunkkeja ja sipsejä, sillä makean vastapainoksi pitää olla jotain suolaista. Jos sataa, minipiknikin voi aina siirtää sisälle olohuoneen lattialle, mutta Helsingin säätiedotus näyttää kerrankin tosi lupaavalta. Kymmenen astetta ja aurinkoa! Älä tule sade, tule aurinkoinen vappu!

Kiinnostaa myös rentouttava kotivappu. Uudessa kodissa on nimittäin kylpyamme, jossa olemme ehtineet lillumaan aivan liian vähän. Itseasiassa luulen, että siinä on lillunut enemmän suihkutiskejä kuin ihmisiä. Vaahtokylpyvappuun kuuluu ehdottomasti kuohuviini (suosittelemme tähänkin näitä superkäytännöllisiä ja söpöjä piccolopulloja, koska niihin ei hulahda vettä samalla tavalla kuin lasiin) ja jotain helposti kylvyssä naposteltavaa evästä, kuten tuoreita mansikoita. Ostimme näitä kuvia varten vuoden ensimmäiset mansikat ja ah ovat muuten hyviä. Musiikki on myös olennainen: kylpyhuoneeseen voi tuoda matkakaiuttimen tai laittaa musiikkia vaikka puhelimesta.

Sitten vapunvietto siirretään sänkyyn tai sohvalle peiton kanssa (peitto on tärkeä) ja katsotaan Netflixista esimerkiksi kaikki Sex Educationin ensimmäisen kauden jaksot. (Harmi, että olemme nähneet ne jo, mutta katsokaa te, jos ette ole.) Mikään ei tietenkään estä muita laiskottelijoita liittymästä seuraan. Meillä on muutamakin ystävä, joka aikoo tehdä vappuna rästitöitä pois (ah yrittäjäelämää) ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, joku heistä saattaa ryömiä seuraksemme sohvalle saatuaan työt tehtyä.

Eihän minipiknikin ja vappulaiskottelun väliltä oikeastaan tarvitse edes valita, voi saada molemmat! Kunhan jääkaappi on varustettu, voi päättää vasta vappuna mitä tekee. Ihanan roseeskumpan saatavuuden voi tsekata verkosta ennen viiniostoksille lähtemistä. On olemassa myös kuiva ja hapokas prosecco (sekin vakiosuosikkejamme) ja siitäkin tietysti hurmaava piccolokoko.

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida, muuten sana on vapaa. Onko teillä vappusuunnitelmia?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

3 x helppo glögituunaus

Kaupallinen yhteistyö Blossa ja Asennemedia

Glögikausi on korkattu! No ollaanpa rehellisiä, korkkasimme glögikauden jo syyskuussa. Rakastan glögiä ja alan keksiä tekosyitä sen ostamiselle heti kun syksy alkaa tummua ikkunan takana. Nyt ollaan jo tukevasti joulukuun puolella ja joulukin on kulman takana, joten tekosyitä ei enää tarvita – glögiä saa nauttia hyvällä omatunnolla vaikka joka päivä. Meillä ei keitellä glögiä itse, sillä kaupasta saa loistavaa glögiä ihan valmiina.

Itse en ole koskaan ollut manteleiden ja rusinoiden ylin ystävä, mutta onneksi glögiä voi nauttia muillakin mausteilla. Poimin yhteistyössä Blossan kanssa omista arkistoistani kolme helppoa tapaa tuunata perinteistä glögiä.

Monet tuntevat Blossan aitona ja alkuperäisenä glöginä. Siitä on olemassa kaksi versiota: Blossa Vinglögg, jota valmistetaan yhä yli 100 vuotta vanhalla reseptillä, ja Blossa Alkoholfri Glögg, jossa alkoholittomuudestaan huolimatta maistuu ja tuoksuu viini, sillä sen pohjana on käytetty punaviiniä. Glögin tekoon kuluu kuukausi, sitten se saa kypsyä tynnyreissä vielä kolme kuukautta. Blossan glögimestari Åsa Orsvärn tekee mausteseoksen käsin, jotta maku pysyisi samana vuodesta toiseen. Itse pidän molemmista: alkoholitonta juon melkein joka ilta, viiniglögin säästän seurusteluun.

Tein juomien seuraksi myös vähän naposteltavaa. Ohjeet ovat viitteellisiä ja helppo soveltaa omaan makuun ja kaapinsisältöön sopivaksi.

Mikään laki ei määrää nauttimaan glögiä kuumana! Jäähdytetystä glögistä tehty cocktail toimii ihanana alkumaljana niin pikkujouluissa kuin joulupöydässä. Se on nopea valmistaa, kunhan muistaa laittaa glögin etukäteen jääkaappiin jäähtymään.

Rakastan tarjoilla alkumaljoja ja cocktaileja siroista vintagelaseista: ostin toissakesänä Hietsun kirppikseltä kympillä melkein kolmekymmentä 60-luvun lasia, joilla on sen jälkeen kestitty niin pieniä kuin isompia juhlaseurueita. 

KUPLIVA GLÖGICOCKTAIL

Blossa-glögiä
Kuivaa kuohuviiniä
Granaattiomenan siemeniä
Jääpaloja

Tähän joulusesonkiin sopivan cocktailiin sopii niin alkoholiton glögi kuin viiniglögi – valitse sen mukaan kuinka vahvan cocktailin haluat. Jäähdytä glögi hyvin ennen tarjoilua. Mittasuhteet riippuvat siitä miten mausteisen ja makean cocktailin haluat, itse lorautan lasiin yhden neljäsosan glögiä ja kolme neljäsosaa kuohuvaa.

Ripottele sekaan granaattiomenan siemeniä. Vinkki: niitä saa pakastepussissa! Nopeampaa, helpompaa ja pitää juoman kylmänä pidempään. Tarjoile jääpalojen kanssa.

Cocktailin voi päivittää vieläkin ylellisemmäksi jäädyttämällä etukäteen jääpaloja, joissa on sisällä karhunvatukka tai vaikka herukoita.

Ranskalaiset vintagelasit toimivat täydellisesti jouluisissa kattauksissa. Paksuissa, painavissa viskilaseissa voi tarjoilla myös kuumia juomia.

KARPALOGLÖGI

Blossa-glögiä
Tuoretta rosmariinia
Karpaloita

Glögi on täydellinen pari karpaloille ja rosmariinille! Tämä juoma toimii niin kuumana kuin kylmänä, ja kumpaa tahansa versiota voi halutessaan terästää lorauksella giniä. Satuin löytämään tähän tuoreita karpaloita, mutta pakastemarjat sopivat myös. Tähän ei sen kummempaa ohjetta edes tarvita: lämmitä glögi, lisää karpalot ja mausta rosmariininoksalla.

HELPOT LOHIRULLAT

Ohutta rieskaa tai tortilloita
Maustamatonta tuorejuustoa
Sitruunan mehua
Kylmäsavulohta
Tuoretta piparjuurta
Ruohosipulia (muutkin yrtit, kuten tilli, sopii hyvin)
Mustapippuria
Suolaa

Raasta pari teelusikallista piparjuurta ja silppua ruohosipuli. Sekoita ne tuorejuustoon, lisää sitruunamehu, suola ja reilu rouhaisullinen mustapippuria.

Levitä seos rieskan tai tortillan päälle. Lado lohiviipaleet päälle. Rullaa tiukaksi pötköksi ja kääräise kelmuun. Anna vetäytyä jääkaapissa vähintään tunti.

Ennen tarjoilua poista kelmu, leikkaa päädyt pois (ja pistä omaan suuhun) ja pilko rullat sopivankokoisiksi paloiksi. Ripottele päälle ruohosipulia.

SUKLAINEN GLÖGI

Blossa-glögiä
Suklaata oman maun mukaan
Koristeluun kanelitankoja ja tähtianista

Suklaalla maustettu glögi toimii takuulla makean ystäville ja käy hyvin esimerkiksi jälkiruoasta! Valitse suklaa oman maun mukaan. Itse pidän glögissä eniten tummasta suklaasta, mutta maitosuklaa toimii myös, samoin monien joulusuosikki appelsiinisuklaa.

Tämä on todella nopea tehdä: lämmitä glögi, raasta sekaan suklaata, sekoita kunnes suklaa sulaa ja tarjoile heti. Suklaata ei tarvita paljoa, pienikin määrä maistuu kuumassa glögissä. Juoman voi koristella kanelitangolla ja tähtianiksella, joka antaa juomalle aavistuksen lakritsaista makua, mutta ilmankin pärjää.

Nuutajärven matalat ja paksut lasit ovat sopivankokoiset suklaisen glögin tarjoiluun: vähemmän on enemmän (ja jos ei ole, otetaan santsi). Olemme keräilleet laseja sieltä sun täältä ympäri Suomen: niitä saa usein ihan pilkkahintaan, sillä harva tunnistaa nämä lasit osaksi suomalaisen lasimuotoilun historiaa silloin kun niissä ei ole enää Nuutajärven tarroja.

VIIKUNA-SINIHOMELEIPÄSET

Vaaleaa patonkia
Kuivattuja pehmeitä viikunoita
Stiltonia tai muuta homejuustoa
Tummaa balsamico-siirappia

Leikkaa patonki ohuiksi siivuiksi. Paahda pannulla, paahtimessa tai uunissa reunoiltaan rapeiksi.

Murustele paahdettujen patonginviipaleiden päälle Stiltonia tai muuta sinihomejuustoa (myös brie sopii tarkoitukseen). Viipaloi viikunoista ohuita suikaleita ja lado siivut leipien päälle.

Paista leipäsiä uunissa noin 200 asteessa viitisen minuuttia. Ne ovat valmiita, kun juusto on hiukan sulanut. Valuta päälle balsamicoa ja tarjoile kuumana.

Vielä vinkki esillepanoon: vintagelasien pariksi sopivat vanhat alpakkahopeiset tarjottimet, joita löytää kirppiksiltä ja antiikkikaupoista. Ne saavat yksinkertaisetkin tarjottavat näyttämään juhlavilta.

Miten teillä juodaan glögiä?

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholiaihetta ei saa kommentoida, muuten keskustelu on vapaa!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Pieni tauko tästä kaikesta

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins ja Asennemedia

Eläminen remontin keskellä on erinomainen tapa opetella sietämään keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä. Yllättävän nopeasti tottuu esimerkiksi siihen, että keittiön tilalla on reikä. Oppii tiskaamaan kylpyammeessa, väistelemään kaasuliettä keskellä eteisen käytävää. Ei jaksa välittää siitä, että kaikki keittiössä olleet tavarat on erinnäisinä kasoina ja laatikkoina sijoitettu väliaikaisesti olohuoneeseen ja kylpyhuoneen lattialla makaa osiin purettu keittiön putkisto odottamassa sitä armoitettua hetkeä, kun se pääsee takaisin käyttöön.

Mutta aina silloin tällöin muistan miksi järkevät ihmiset eivät asu remonttinsa keskellä, vaan muuttavat siksi aikaa muualle. Eilen meni hetkellisesti hermo kaikkialle levinneeseen kaaokseen ja siihen, että arjesta on tullut yksi iso selviytymisleiri, jossa puhtaiden sukkien löytäminen on aplodien arvoinen suoritus. Ei auta, että meneillään on yksi syksyn kiireisimmistä viikoista, kaikenlaista pitäisi saada aikaan ja kaikki tärkeät tavarat ovat hukassa juuri sillä hetkellä kun niitä tarvitsee, vaikka ne olisivat sekunti sitten olleet siinä silmien alla pöydällä. En tajua, ehkä ne aistivat kireyden ja kipittävät karkuun.

Pieni tauko oli paikallaan. Päätimme Jarnon kanssa raivata asunnon vähiten ruuhkaisen nurkan, tehdä siitä nätin ja viettää illan siellä remonttievakossa. Laittaa musiikkia soimaan, avata viinipullon ja jutella, ainakin yrittää jutella jostain muusta kuin remontista tai työstä. Tälläisinä viikkoina se on vähän vaikeaa, tuntuu että päässä kuhisee herhiläispesä jonka saa hädintuskin hiljennettyä yöksi. Jarno on minua parempi rentoutumaan, soittelee jo kitaraa sohvan nurkassa silloin kun minun päässäni suriseva herhiläispesä vielä prosessoi tekemättömiä asioita, huomisen kuvauksia, sitä miksei rakennesuunnittelija vastaa ja mihin se yksi puhelinlasku on hävinnyt. Varmaan samaan paikkaan kuin kaikki rintaliivini, pyöränavaimeni, lempikahvimukini ja keskeneräinen kirja, joka minulla on lojunut yöpöydällä siinä optimistisessa harhassa, että ehtisin tässä kuussa lukea.

Tauko vaati asianmukaisen tarjoilun. Maistelimme ranskalaisen Les Dauphinsin Rhonen alueelta tulevia viinejä, jotka olivat meille itseasiassa entuudestaan tutut: näitä hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia, noin 12 euroa maksavia luomuviinejä on tullut ostettua usein. Suosin viiniostoksilla useimmiten luomua ja rakastan Les Dauphinsin 20-luvun boheemia ranskalaisfiilistä huokuvia etikettejä ja raikkaita makuja.

Syksyn kunniaksi valitsimme illanviettoon punaista. Punaviini on tietysti ihan yhtä hyvää vuoden ympäri, mutta on kiistaton tosiasia, että se maistuu erityisen hyvin syksyisin. Kai se on niin, että valon vähetessä villasukkakaudella alkaa tehdä mieli täyteläisempiä makuja. Tästä kypsän punaherukkaisesta ja hapankirsikkaisesta punkusta piti Jarnokin, joka on yleensä nirso punaviinien suhteen ja juo mieluummin yleensä valkoista tai kuplivaa.

Ottaisin ihan pienen palan tuota pehmeää juustoa, kiitos.

Emme jaksaneet kokata mitään väliaikaisessa retkikeittiössä. Olkoonkin, että retkikeittiö on mahtipontinen nimitys käytävään ahdetulle pahvilaatikolle, jonka päällä on mikro ja keittolevy (potut kiehuvat siinä hyvällä tuurilla valmiiksi jo kolmessa tunnissa). Emme jaksaneet edes tilata kotiin ruokaa, teki oikeastaan mieli vain napostella. Nappasimme siis kaupasta koirankävelytysreissun varrelta pähkinöitä, muutamia juustoja ja pari kypsää viikunaa. Niitä täytyy ostaa aina kun niitä näkee, sitä ei tapahdu liian usein. Juno-koiralle ostettiin paketti tuoreita silakoita, mutta se ei suinkaan estänyt herkkusuuta olemasta eittäin kiinnostunut meidänkin eväistämme.

Nättihän tästä meidän työhuoneen nurkasta tuli, kun vähän järkkäilimme. Tunnelmallinen pieni pakopaikka, täydellinen astetta paremman arki-illan viettoon. Messinkinen lasipöytä ei ole jäämässä tuohon sohvapöydäksi, mutta ajaa asiansa huonejärjestyksen (hyvin, hyvin hidasta) muotoutumista odotellessa. Lempiasiani koko huoneessa on Manin mustien maalausten ohella tuo italialainen nahkasohva, jonka löysimme jo edelliseen asuntoon niin halvalla, etten kehtaa edes kertoa paljonko maksoimme siitä. Myöhemmin huomasin netissä, että noiden nahkasohvien hinnat alkavat kolmesta tonnista, joten tämä taisi olla niitä kerran elämässä -tyyppisiä kirppislöytöjä. Sohvan takana ja sivulla lojuu edelleen kasa tauluja odottamassa sitä hetkeä, kun pääsemme oikeasti sijoittamaan niitä seinille. Menköön toistaiseksi pariisilaisen rönsyilevän (*köh*) sisustuksen piikkiin.

Jostain silmiini osunut viinisuositus muuten mainitsee, että Les Dauphinsin hennosti paahteinen punaviini sopisi erityisen hyvin pitkään haudutettuihin pataruokiin. Tämä testataan heti kun meillä on taas keittiö. Eilisen perusteella viini sopii mainiosti myös sellaisenaan seurusteluun ja juustojen naposteluun.

60-luvun jalkavalaisin oli majaillut turhanpanttina makuuhuoneen nurkassa, piilotettuna kaikkien kamojen taakse niin ettei sitä ikinä käytetty. Nyt se pääsi paraatipaikalle eli kotimme ainoaan kohtaan, jossa on tällä hetkellä viihtyisää. Kynttilänvalo sai kruunata tunnelman. Huvittavaa sinänsä, että kaapista löytyy vaikka kuinka paljon erilaisia kynttilänjalkoja, mutta rakastan juuri näitä kahta messinkistä jalkaa ja kuljettelen niitä tilanteen mukaan huoneesta toiseen muiden odotellessa masentuneena vuoroaan olohuoneen vitriinikaapissa.

Naurattaa vähän tämän kuvan tahattomasti dramaattinen tunnelma. Jarno näyttää eksisentialistiseen taiteeseensa uponneelta 20-luvun boheemilta, vaikka oikeasti hän soitti Juno-koiralle omistettua laulua, jossa pääteemoina toistuivat pienen koiran mieltä kiehtovat aiheet lampaankyljyksistä loheen. Luna-koiraa varten taas on sävelletty keppilaulu, että jokaiselle jotain, kullekin kiinnostuksenkohteidensa mukaan.

Ihan kahden emme muuten olleet koko iltaa, saimme yllätysvieraaksi Jarnon isän. Harmi, ettemme tajunneet pyytää muusikkona työskentelevää isä Jussilaa laulamaan stemmoja Junolle omistetussa musiikkiesityksessä.

Maistoimme myös Les Dauphinsin roseeta. Keskihapokasta, hennon mausteista roseeta tuli ostettua kesällä usein, eikä vähiten siksi, että ah tuo pullo on maailman kaunein! Itse kuulun niihin, joiden mielestä rosee on kepeydessään ja keveydessään täydellinen seurusteluviini, jota saa ja oikeastaan kannattaa nauttia vuoden ympäri. Kepeyttä ei ole talvisin koskaan liikaa.

Mistä yhdessä työskentelevä ja remonttia tekevä pariskunta puhuu silloin kun ei puhu töistä tai remonteista? Niin, emme mekään tiedä. Ei vaan. Kyllä meillä aina riittää juttua, eikä kummallakaan ole onneksi mitään hirveän korkeita tasovaatimuksia niiden suhteen. Erityisen väsyneinä iltoina arviolta 90% kommunikaatiostamme on hölmöilyä, vitsailua ja toisen kiusaamista. Tietysti leikkimielistä sellaista. Paitsi jos minua kutitetaan, siitä on silloin vitsit kaukana.

Jarnokin tekee joskus sattumanvaraisiin asioihin kohdistuvia internet-tutkimuksia. Tällä kertaa hän oli selvittänyt mikä ero on korrelaatiolla ja kausaliteetilla. Ilahduin ja aloin pätevänä selostaa kuinka hän oli ymmärtänyt sen väärin, kunnes selvisi, että minä olen ymmärtänyt asian väärin viimeiset 20 vuotta. Hups. Harhautin häntä kysymällä hänen tämänhetkisestä lempikitarastaan (kyllä, niitä on useita, ja kyllä, suosikki vaihtelee). Siinähän se seuraava tunti sitten rattoisasti vierähtikin.

Musiikki on kyllä aihe, josta jaksamme molemmat jauhaa loputtomiin, vaikka minä en jaa hänen intohimoista suhdettaan kieli-instrumentteihin. Saatamme listata lempikappaleitamme tietyn teeman ympärillä, miettiä miksi se-ja-se yhtye ei koskaan breikannut vaikka kaikki menestyksen merkit olivat ilmassa tai kehittää salaliittoteorioita siitä miten Elvis, Jim Morrison ja heistä ainoana elossa oleva Glenn Danzig kuulostavat lauluäänensä puolesta yhdeltä ja samalta henkilöltä.

Soitimme vapaaillan kunniaksi toistolla kaikkia tämänhetkisiä jumituskappaleitamme:
– Kevin Morbyn Harlem River (ah haluan muuttaa tähän tunnelmaan asumaan)
– Sam Cooken A Change is gonna come (hyvä tarina ja täydellisesti kirjoitettu biisi)
– Paul Simonin Peace like a river (hyvät bluesvibat ja Paul Simon on sitäpaitsi nero)
– Collegen Desire (tällä saa ajettua itsensä todella kummallisiin mielentiloihin, jos luuppaa liian kauan)
– Fleetwood Macin Everywhere (okei, tämä on ikuinen jumituskappaleemme)

Jarno esitti myös tavanomaisen reklamaationsa siitä, että King Crimsonin tuotantoa ei löydy Spotifysta (“Kun Led Zeppelin ja Beatleskin löytyvät nykyään sieltä nykyään niin on se kumma” jne) ja käytimme taas tavanomaisen verran aikaa niiden metsästämiseen YouTubesta.

Juno-koira haaveilee edelleen juustosta.

Olipa kivaa. Ettei totuus unohtuisi, tässä vielä kuva siitä miltä kotimme näyttää heti näiden kuvien ulkopuolella. Laatikoita. Kasoja. Kaikkialla laatikoita ja kasoja. Tuossa lähimmässä pahvilaatikossa on muuten (sen päällä lojuvan hanan alla) remontin tieltä turvaan pakattuja viinilaseja. Ne kaivetaan sieltä takaisin käyttöön ja kutsutaan kaikki ystävät kylään heti kun remontti on ohi ja elämä taas raiteillaan.

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholiaihetta ei saa kommentoida, mutta keskustelu on muuten vapaa.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Brunssitunnelmia ja vinkkejä juhlaviikoille

Kaupallisessa yhteistyössä Two Oceans ja Asennemedia

Loppukesän parhaita juttuja: Helsingin juhlaviikot, jotka viettävät tänä vuonna 50-vuotissyntymäpäiväänsä. Suomen suurimmilla monitaidefestareilla on nähty vuosien varrella erilaista ohjelmaa Massive Attackista Andy Warholiin, mutta ihan parasta on Helsingissä vallitseva elokuinen juhlatunnelma: tuntuu, että kaikkialla tapahtuu, kaduilla raikaa musiikki ja ulkona törmää koko ajan hilpeisiin tuttuihin, jotka ovat matkalla keikalle tai kemuihin tai näytökseen (ja houkuttelevat tietysti mukaansa). Syksy on alkamaisillaan, mutta kesä ei ole vielä ohi. Eletään tätä vuoden tiheintä taitetta, jossa voi tapahtua mitä tahansa.

Päätimme pitää lauantaina loppukesän juhlaviikkohengessä pienen brunssin ystäville, joista monia on tullut nähtyä kesällä aivan liian vähän – me olemme olleet Lapissa, he Helsingissä tai missä lie maailmalla. Se oli myös sopiva tilaisuus esitellä uusi koti niille, jotka eivät olleet täällä vielä käyneet, sillä remontti starttaa toden teolla ihan näinä päivinä ja sen jälkeen täällä ei pidetäkään brunsseja ihan hetkeen. Eipä se koti nytkään missään täydellisessä paraatikunnossa ole, vielä puuttuu tilaan sopiva ruokapöytä ja ruokapöydän tuolit, ja remonttikin on jo alkanut: olohuoneen ja keittiön väliseen seinään on puhkottu reikä, josta törröttää tiiliä ja laudanpätkiä. Hetken hikoilin kaiken keskeneräisyyttä, kunnes muistin neuvon, jota itse auliisti jakelen muille – eivät ne ystävät tule sisustusta arvostelemaan, vaan viettämään aikaa meidän kanssa.

Joskus oli sellainenkin aika, kun ei taidettu paljon muuta tehdäkään kuin hengata notkuvan brunssipöydän ääressä, nyt en muista milloin olisin viimeksi ollut brunssilla. Onhan se nyt ihana konsepti, koota ihmiset safkan ääreen viettämään kiireetöntä iltapäivää. Brunssilla on eri tunnelma kuin illallisella, rennompi ja iloisempi, ihan kuin ihmiset olisivat jo tullessaan huojentuneita siitä, että koko päivä on vasta edessä.

Katoimme pöydän simppeleillä perusjutuilla: teimme ison kulhollisen kuskussalaattia (aah fetaa ja marinoitua punasipulia) ja ladoimme vadille hedelmiä ja marjoja. Lisäksi oli erilaisia juustoja, yksi valtava leipä ja sille muutama levite. Jarno teki oliivitahnan eli tapenaden itse, se on nopea valmistaa ja siitä tulee niin hyvää, että se on todellakin vaivansa väärti. Tiivistetty ohje: pilko oliivit ja kaprikset, lisää tilkka öljyä, pippuria ja suolaa, sekoita ja syö.

Ostamme joskus viiniä hanapakkauksissa silloin kun tarkoitus on kestittää isompaa porukkaa. Tällä kertaa meillä oli osana tätä yhteistyötä testissä etelä-afrikkalaisen Two Oceansin Shiraz ja Sauvignon Blanc reiluissa kolmen litran tonkissa. Niitä emme olleet kokeilleet aiemmin, mutta Two Oceansin puolentoista litran viinipussiin pakattu Pinot Grigio on sen sijaan meille hyvinkin tuttu piknik-seuralainen tältä ja viime kesältä – superkätevä, kun sen voi vaan nakata kassiin eikä tarvitse muistaa viinipullonavaajaa. Pätee myös hanapakkauksiin.

Hanapakkauksissa on myös se ihana puoli, että ihmiset osaavat jotenkin vapautuneemmin kaataa niistä itselleen viiniä eikä emännän tai isännän tarvitse häärätä pullon kanssa vahtimassa kenen lasi on tyhjentynyt – jokainen huolehtii omastaan.

Keskitäyteläinen ja karpaloinen punaviini on saanut kunniamaininnan Vuoden viinit 2018 -kilpailussa ja toimii kuulemma takuuvarmana buffetviininä. Monelle se maistuikin – kyllähän tässä jo kolkutellaan sadonkorjuusesonkia ja syvemmät maut ovat alkaneet kiehtoa, kun keveistä kesämauista on saanut nauttia jo monta kuukautta. Punkku toimi hyvin kuskussalaatin ja juustojen seurassa ja sitä jäi yli sen verran, että päästään vielä kokeilemaan miten se maistuu lämpimän ruoan kanssa.

Kuivan hedelmäistä valkoviiniä meni sekä sellaisenaan että spritzerinä kuplaveden ja jääpalojen kanssa. Se on keveydessään ja raikkaudessaan yksi jokakesäisistä suosikkijuomistani ja sopii täydellisesti varsinkin brunsseille, jotka venyvät pitkälle iltapäivään tai iltaan. Olimme täyttäneet jääkaapin ylähyllyn kuplavedellä ja siitä vieraat saivat halutessaan täydentää lasinsa.

Luna-koiran “anna juusto” -ilme.

Jos olette muuten joskus miettineet yrittääkö tuo muija päästä aina mahdollisimman helpolla kaikessa ruoanlaittoon ja kemujen järjestämisen suhteen, kun se aina korostaa sitä helppoutta, niin vastaus on KYLLÄ! Todellakin yritän! Olen stressannut elämässäni niin paljon niin monesta asiasta, etten halua enää ottaa yhtään kierroksia sellaisista asioista, joista ei ole ihan pakko. Enkä varsinkaan halua kuluttaa vieraiden saapumisen jälkeen aikaa hääräämällä keittiössä, vaan keskityn mieluummin heihin.

Mutta takaisin juhlaviikkoihin! Kokosin muutaman menovinkin, joista toivon ehtiväni remonttikiireiltämme ainakin muutamaan. Tekee hyvää täyttää päänsä muullakin kuin mikrosementtivalinnoilla, seinänpurkutekniikoilla ja sen pohtimisella kannattaako Lappi-taloprojektimme ulkoseinät hioa nyt ja maalata ensi kesänä, vai tehdä ne samalla kertaa. Jep, meillä on tosiaan kaksi työmaata – ja ajattelin selvitä niiden läpi mitenkuten tasapainoisena ihmisyksilönä ruokkimalla aivojani säännöllisesti taiteella ja musiikilla.

Art Goes Kapakka kuuluu erottamattomasti juhlaviikkoihin ja kestää lauantaihin 25.8. asti. Kantakaupungin raflat täyttyvät musiikilla, runoudella, performansseilla, keskusteluilla ja kuvataiteella – ja parasta on, että kaikkiin on ilmainen sisäänpääsy. Ohjelmiston voi tsekata verkkosivuilta, mutta esityksiin törmää kyllä ihan kaupungilla kulkiessa: esimerkiksi Maxillin keikkailtoina juhlat levittäytyvät Korkeavuorenkadulle asti ja viime vuonna lavakin taisi olla ulkona. Esimerkiksi tänään kiinnostaisi kello kuudelta Corona-baarin alakerrassa Dubrovnikissa alkava keskustelu kirjallisuuden arvostuksesta: Kuolleiden kirjailijoiden seurassa pohditaan miksi toiset kirjoittavat saavat ansaitsemansa tunnustuksen vasta kuoltuaan.

Sitten aion ehdottomasti käydä Taidehallissa katsomassa nykytaiteilija David Hockneyn näyttelyn. Perspektiivileikittelystä, ekspressionistisista elementeistä ja ikonisista uima-allasmaalauksista tunnettu taiteilija on kuulunut aikamme kiinnostavimpiin nykytaiteilijoihin 60-luvulta saakka enkä ole ikinä nähnyt hänen omaelämänkerrallisia töitä vielä livenä. Vähän naurattaa, että hehkuvia värejä käyttävää Hockneyta kutsutaan poptaiteilijaksi, vaikka taiteilija itse sinnikkäästi kieltää olevansa sitä. Osana Juhlaviikkoja alkanut näyttely on auki sunnuntaihin 18. marraskuuta saakka ja siellä on tarjolla Hockneyn harvemmin esillä olevia teoksia, kuten vesitutkielmia, muotokuvia ja grafiikkaa. Taidehalli on auki ti, to ja pe 11–18, ke 11-20 ja la-su 11-17.

Jos Huvilateltan ohjelmistosta pitäisi valita vain yksi, taitaisin mennä tänä torstaina katsomaan arizonalaisen Calexicon keikan. Kuuntelin aikoinaan paljonkin yhtyettä, joka Juhlaviikkojen kuvauksen mukaan yhdistää mariachia, tejanoa ja cumbia vaihtoehtokantriin, länsirannikon viileään jazziin ja omaleimaiseen indierockiin. Jep, melkoinen keitos, jossa on läsnä aimo annos surrealismia ja aavikkoromantiikkaa. Yhtyeen nimi tulee muuten Etelä-Kaliforniassa sijaitsevasta Calexicon kaupungista, jossa yhdistyy sanat California ja Mexico – maantieteellinen sijainti määrittelee myös ikonisen yhtyeen musiikillista maailmaa.

Juhlaviikot huipentuvat Taiteiden yöhön, jota vietetään tänä vuonna torstaina 23. elokuuta. Taiteiden yönä on ihan koko kaupunki liikkeellä ja tunnelma tiheimmillään. Silloin voi kuljeskella takki auki kaduilla ja suunnata sinne missä näyttää olevan paras meno – ja jatkaa sitten matkaa kun huvittaa. Itse haluan nähdä ainakin La Fura dels Baus -kollektiivin huikean Human Net –teoksen. Koko ohjelma löytyy netistä, mutta jos tuntuu vaikealta poimia laajasta valikoimasta kiinnostavimmat palat, kannattaa tsekata myös valmiiksi suunnitellut reitit, joita on tarjolla erilaisilla teemoilla.

Oli meidän brunssillakin kulttuuriohjelmaa, vaikka se ei ollutkaan virallinen osa juhlaviikko-ohjelmistoa! Kuvissani ennenkin vilkkunut pitkätukka, Jarnon (ja nykyisin minunkin) hyvä ystävä Anthony Dawoud saapui paikalle kitaransa kanssa ja soitti meille muutaman kappaleen. Ihan parasta, keikka jota voi katsoa viinilasi kädessä oman pöydän ääreltä! Olkoonkin, että viininlasin korvasi ennen pitkää mäyräkoira, joka halusi kuunnella keikkaa sylissäni. Jostain syystä koirat rakastavat kuunnella, kun Jarno tai Anthony soittaa kitaraa ja laulaa.

Tällä kertaa mentiin lainakappaleilla, mutta superlahjakas Anthony tekee myös omaa musiikkia. Jotkut teistä saattavat muistaa hänet laulaja-kitaristina edesmenneestä Smokin’ Aces -yhtyeestä jossa Jarno soitti rumpuja. Anthonyn nykyiset kappaleet edustavat huomattavasti kepeämpää ja melodisempaa linjaa, vaikka niissäkin kuulee kaikuja 70-luvun sielukkaasta rokista. Anthonyn käheää ääntä kuuntelee enemmän kuin ilokseen, se taipuu ällistyttävällä tavalla tosi monenlaiseen musiikkiin. On ollut ilo seurata kuinka Anthonyn oma musiikillinen suunta on monenlaisten kokeiluiden ja bändivaiheiden jälkeen alkanut löytyä: se liikkuu rockin, folkin, soulin ja r’n’b:n savuisessa välimaastossa, jossa on aikaa ja tilaa niin laululle kuin soittimille.

Anthony ja Jarno ovat etsineet pitkään yhteistä tilaa, jossa saisivat soittaa ja äänittää musiikkia niin yhdessä kuin erikseen, ja nyt näyttää siltä, että sellainen on löytynyt. Toivotaan siis, että heidän tekemisiään voi kuulla pian muuallakin kuin osumalla oikeaan paikkaan oikeaan aikaan (kuten meille brunssille). Jos ei malta odottaa, voi Anthonyn kuulla akustisilla cover-keikoilla Helsingin ravintoloissa. Kannattaa ottaa herran Instagram-tili seurantaan, sillä hän on luvannut vinkata keikoistaan jatkossa siellä.

Brunssimme oli menestys päätellen siitä, että osa vieraista viihtyi melkein kaksitoista tuntia ja viimeiset ystävät lähtivät vasta puolen yön maissa. Nappasin viimeisen kuvan, kun ilta oli jo taittunut yöksi.

Onko teillä juhlaviikkosuunnitelmia? Nähdäänkö me Taiteiden yössä?

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida, mutta kaikki muu keskustelu on toki tervetullutta.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Viisi vinkkiä ihanaan piknikiin

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Hartwall Undivided


Hups, blogi on ollut viime viikkoina yhtä piknik-juhlaa! Mutta mikäs siinä, nautitaan nyt kun kelit ovat harvinaisen suosiolliset ulkona notkumiselle. Viikko alkoi tavallista paremmissa merkeissä, kun kokoonnuimme maanantaina pienellä porukalla viettämään päivää Tähtitorninmäelle. Joukossa oli monta ystävää, joita on tullut nähtyä vähän liian harvoin viime aikoina – jotenkin ihanaa, että työ (ja viinin maistelu!) tuo meidät toisinaan yhteen.

Alan pikkuhiljaa pitää itseäni piknik-konkarina, sillä iso korikassi odottaa ties kuinka monetta kesää jatkuvassa piknik-valmiudessa ulko-ovemme vieressä, eikä siihen tarvitse kuin sujauttaa eväät ja olemme jo matkalla kohti lähintä aurinkoista länttiä. Niinpä niitä ulkona vietettyjä eväshetkiä onkin melko usein, joskus ihan kaksin, toisinaan porukalla. Jengi on aika helppo houkutella mukaan, ei tarvitse kuin mainita ruoka ja viini niin ensimmäiset varaavat jo itselleen paikkaa viltiltä.

Kokosin oman kokemuksen ja yleisten ystäväpiirissä vallitsevien mielipiteiden pohjalta viisi vinkkiä, joiden avulla piknik-hetket kohoavat seuraavalle tasolle. Samat jutut on sovellettavissa niin puun alle puistoon kuin rantakallioille, mökkilaiturille, niitylle kuin rannallekin – ja toki jokainen muutenkin napsii joukosta itselleen sopivat vinkit ja täydentää omillaan.

Panosta oikeisiin astioihin

Kertakäyttöastiat ovat epäekologisia, epäkäytännöllisiä ja useimmiten myös susirumat. Tuo piknik-hetkiin uutta eleganssia pakkaamalla mukaan oikeita astioita. Niiden ei tarvitse olla astiakaappisi arvokkaimmat – meiltä esimerkiksi löytyy pino eriparisia ja kauniisti kuluneita antiikkilautasia, jotka sopivat ihan täydellisesti rentoon ja tunnelmalliseen ulkokattaukseen. Ei haittaa, vaikka vähän kolisisivat kassissa, sillä osa niiden viehätystä on, että ne ovat hiukan lohjenneita. Kirppiksiltä löytyy pilvin pimein kauniita vanhoja astioita alkaen eurosta per kappale.

Jos kaipaat kattaukseen estetiikan lisäksi keveyttä, hanki kaappiin muutamia emalilautasia ja kippoja, jotka palvelevat piknikeillä ilman pelkoa särkymisestä. Niitäkin löytyy kirppiksiltä, toki myös uutena kaupoista.

On olemassa myös kauniita bambuastioita, jotka ovat periaatteessa kertakäyttöisiä, mutta niitä voi pestä ja uudelleenkäyttää vajaa kymmenisen kertaa. Nekin ovat parempi vaihtoehto kuin pahviset tai muoviset kertakäyttöastiat, jotka valmistetaan vain yhtä käyttökertaa varten ja päätyvät sen jälkeen roskiin.

Viinilasitkin kannattaa napata hyllystä mukaan, kääräise muutamaan keittiöpyyhkeeseen etteivät kilise kassissa. Pahvimukiviini on toki klassikko, jolla on aikansa ja paikkansa, mutta niitä yhdistää aina se, että ei vaan ollut muuta viinin nauttimiseen sopivaa lasia. Yllätä ystävät (ja ehkä myös itsesi) tuomalla paikalle oikeat lasit, niistä maistuu viinikin ihmeellisen paljon paremmalta.

Valitse eväät, jotka maistuvat kylmänäkin

Piknikille kannattaa tehdä sellaista safkaa, joka kestää kuljetuksen eikä hätkähdä lämpimässä odottelua. Vegaanisissa salaateissa ei ole mitään auringossa pilaantuvaa, piirakat ja erilaiset leivät ovat ihania kylminä, marjat ja hedelmät ovat takuuvarmoja.

Viena ja Hanna olivat loihtineet herkut meidän piknikille, mistä olin mielissäni useammastakin syystä: oli ensinnäkin ihanaa tulla valmiiseen pöytään, sillä olen itse aktiivinen piknik-ideoiden heittelijä ja siksi usein se, joka ottaa varusteluvastuun. Toisekseen tuli maisteltua mielettömiä vegaaniherkkuja, joista sain ideoita omiin kokkailuihini. Hanna julkaisee ensi viikolla blogissaan tuon jumalaisen vegaanisen vuohenputki-fetapiirakan ohjeen, sieltä kannattaa käydä silloin kurkkimassa.

Itsetehdyt (tai mikä vielä parempaa, ystävän tekemät) eväät ovat tietysti maistuvimmat, mutta myönnetään, usein laiskottaa ja tulee tilattua safkaa suoraan piknik-paikalle. Toimiva tapa sekin, ja silloin voi nauttia ruokansa lämpimänä. Aina voi päivittää noutoeväät salonkikelpoiselle piknik-tasolle pakkaamalla niitäkin varten mukaan oikeat aterimet ja viinilasit. Muovihaarukoissa ei vaan ole hirveästi fiilistä.

Poimi mukaan helppo viini, joka toimii kaikenlaisten eväiden kanssa

Vahva veikkaus, että sinunkin piknik-pöydässä on monenlaista evästä, joita ei ole erityisesti paritettu yhteen tietyn viinin kanssa. Kannattaa siis valita piknikille rento ja monikäyttöinen viini, joka passaa vähän kaikkeen ja maistuu senkin jälkeen, kun eväät on syöty.

Me maistelimme Hartwallin uutta Undivided-viiniä sekä valkoisena että punaisena versiona. Oma suosikkini näistä oli kuiva, viheromemainen ja hiukan sitruksinen saksalainen riesling, jonka hapokkuus tasapainottaa hyvin hedelmäisyyttä. Pirteä valkoviini toimii loistavasti niin suolaisen kuin makean pikkusyötävän kanssa. Aromaattiset, melkein kukkaiset rieslingit ovat nyt kovassa nosteessa ja itse tykkään niistä juuri näin, kuivina ja hapokkaina.

Ranskassa tehty pinot noir sopii sekin kesään: mustaherukkainen ja mausteinen punkku on kevyt, keskitäyteläinen ja maistuu aavistuksen karpaloiselta. Molemmat viinit on suunniteltu juuri tälläiseen, nautittavaksi yhdessä rennosti safkan äärellä. Iso plussa kierrekorkista, joka on piknikillä ehdottomasti helpompi kuin pullonavaajan muistiminen (tai klassinen kenkätekniikka, johon tulee turvauduttua vähintään kerran kesässä, kun on epähuomiossa ostanut korkkiviinin).

Vajaan kahdentoista euron hintaiset pullot tunnistaa tyylikkäästä, sinisestä etiketistä. Jos lähi-Alkosta ei löydy, kannattaa kysäistä myyjältä tai tilata Alkon verkkokaupan kautta.

Tee kattauksesta houkutteleva

Meidän maanantaipiknikin kattauksen teki Viena, joka onkin supertaitava visualisti, mutta onnistuu se muiltakin. Et tarvitse oikeiden astioiden ja eväiden lisäksi kuin kauniin viltin tai kaksi merkitsemään piknik-reviiriin, pari pellavaliinaa astioiden alle ja kimpullisen luonnonkukkia. Kukat ovat tähän aikaan vuodesta maailman helpoin tapa koristella asioita, senkun asettelet muutaman oksan tarjoilujen sekaan.

Eväät kannattaa tarjoilla oikeista astioista, olivatpa ne sitten kulhoja, tarjottimia tai vaikka kirppiksiltä hankittuja vintagevuokia, joita itse käytän usein piknik-kattauksissa. Leipäkin näyttää paremmalta, kun sen siivuttaa leikkuulaudalle sen sijaan, että iskisi sen omassa pussissaan pöytään.

Jos haluat tarjoiluun enemmän näyttävyyttä, panosta vadilliseen marjoja: kikka on ikivanha, mutta lumoaa joka kerta kaikki. Kipaise siis marjakiskan kautta, ja saat samalla piknikille täydellisen jälkiruoan. Marjat maistuvat sellaisenaankin, makeampi jälkiruoka niistä tulee kun lisäät vegaanista vaniljakastiketta. Kaikille ei tarvitse olla omaa jälkiruokakulhoa, kastikkeen voi kaataa vadin päälle ja jokainen poimii sieltä parhaat päältä omalla haarukallaan.

Muista käytännön kikat

Eväät, astiat, viltit ja viinit ovat tietysti tärkeimmät varusteet, mutta kannattaa ainakin harkita myös seuraavien elämää helpottavien asioiden pakkaamista piknik-kassiin.

✖ Tukeva tarjotin, joka tarjoaa viinilaseille tasaisen alustan
✖ Vettä janon taltuttamiseen
✖ Kylmälaukku (ei välttämätön, mutta kiva)
✖ Servettejä (piknikillä kuuluu sotkea vähän käsiä)
✖ Roskapussi (omat roskat viedään aina mukana)
✖ Pussi käytettyjen astioiden kuljettamiseen pois
✖ Aurinkorasva ja aurinkolasit
✖ Lämmin huivi (ilta viilenee nopeammin kuin arvaatkaan ettekä halua kuitenkaan lähteä vielä silloin pois)
✖ Matkakaiutin

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholiaihetta ei saa kommentoida, mutta muuten sana on vapaa. Mitä teidän piknik-varustukseen kuuluu?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Vinkit stressittömään vappuun

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Freixenet

Alle viikko vappuun! Meillä on pikkuhiljaa suunnitelmat selkiytyneet. Aiomme järjestää kotona pienen vappuvastaanoton, sillä omat ystävät ja yhdessä koottu brunssipöytä kiehtoo juuri nyt enemmän kuin ajatus puistopiknikistä tuhansien ihmisten kanssa. Kotona saa kuunnella just sitä musiikkia mitä haluaa, koirat voivat kipittää vapaana. Tuntuu, että kaikki ovat kevään kiireiden keskellä vähän puhki ja eniten kiinnostaa just nyt rennot ratkaisut, jotka tekevät elämästä helpompaa, ei monimutkaisempaa. Seuraa siis viisi vinkkiä stressittömään vappuun – tai oikeastaan mihin tahansa kotikemuihin, joita pitäisi ehdottomasti olla enemmän, koska kotibileet ovat parhaat.

Valitse ihana viini.

First things first: meillä on jo kuplat kylmässä! Freixenetin uutuus Italian Rosé Sparkling Extra Dry on saapunut juuri kauppoihin ja ajoitus on täydellinen, koska juhlava pullo on kuin täsmäräätälöity vappuun. Kukkainen, kuiva ja keskihappoinen viini toimii loistavasti salaattien, kalan ja äyriäisten kanssa, mutta maistuu myös ihan sellaisenaan seurustelujuomana. Olen itse kuplivien ja kukkaisten roséiden kuohuviinien suuri ystävä, onneksi niistä tykkäävät kaveripiirissä melkein kaikki muutkin. Maussa on myös aavistus hedelmäisyyttä ja marjaisuutta, joka tasapainottaa kuivaa viiniä.

Mutta voidaanko puhua hetki tuosta pullosta, joka on ehkä maailman kaunein?! Brunssipöydän koristukseksi ei paljoa muuta tarvitakaan. Myös viime vuonna lanseerattu pirskahtelevan kuiva prosecco on pakattu samaan kimaltavaan pulloon. Hintaa molemmilla on hitusen alle viisitoista euroa, ei todellakaan paha.

Pidä piknik sisällä.

Vuodet viestintäalalla ja festareiden taustatiimeissä opettivat, että näillä leveysasteilla ei kannata laskea mitään sään varaan. Kokonaisia festareita ei voi sateen sattuessa siirtää sisätiloihin, mutta rennot vappukemut onneksi voi! Me olemme lähtökohtaisesti päättäneet pitää vappuvastaanoton sisällä, mutta jos sattuukin ihana sää, siirrymme taloyhtiön kattoterassille ja levitämme sinne piknik-kattauksen, viltin ja tyynyt.

Näin kenenkään ei tarvitse jännittää säätiedotuksia, varustautua sadetakeilla, pukea päälle kolmet villakalsarit estämään hypotermiakuolemaa tai istua märän pressun päällä juomassa lasiin lämpenevää viiniä. Älkää ymmärtäkö väärin: ihailin kyllä niitä vapunviettäjiä, jotka olivat viime vuonna pystyttäneet Kaivopuistoon isoja telttoja, jotka oli varustettu lämmittimillä, sohvilla ja vilteillä. Mikä tahansa kyllä onnistuu, kun suomalainen niin päättää, mutta minä ajattelin päästä mahdollisimman vähällä vaivalla, joten palataan niihin telttatuotantoihin joku toinen vuosi.

Unohda siivous!

Kuulit kyllä. Eivät ne vieraat tule katsomaan ja arvostelemaan kotiasi ja nurkissa vaanivia pölypalloja, vaan viettämään aikaa sinun ja muiden vieraiden kanssa. Sitäpaitsi kemujen jälkeen pitää kuitenkin siivota, miksi siis tehdä sitä kahdesti? Näillä nikseillä saat nopeasti ja helposti nättiä, eikä tule edes hiki: pyyhi pöytäpinnat puhtaaksi, tuuleta ja osta kukkia.

Meillä tunnetaan myös konsepti nimeltä kosmeettinen siivous, joka tarkoittaa sitä, että imuroidaan vain näkyvimmät pölyt ja nostetaan siellä sun täällä lojuvista kamoista ne häiritsevimmät kaappiin. Likaiset vaatteet ja astiat: kyllä. Kitarat ja kirjat ja satunnaiset sohvan selkänojalla lojuvat villatakit: ei haittaa. Kosmeettiseen siivoukseen menee viisi minuuttia ja se usein riittää vappukemuja vaativampiinkin tilanteisiin.

Nyyttärit kunniaan!

Kukaan ei todellakaan odota, että talo tarjoaa kaikille, joten sellaisesta on ihan turha ottaa paineita. Olen järjestänyt melkein kaikki kemuni “jokainen tuo jotain” -periaatteella, mutta vappuvastaanotosta on tulossa ihan viralliset nyyttärit. Jokainen tuo viinin lisäksi jotain purtavaa ja pöytä katetaan yhdessä – näin herkullinen vappubrunssi syntyy kuin itsestään eikä kenenkään tarvinnut raahata painavia kauppakasseja, kokata koko edellistä päivää tai maksaa itseään kipeäksi.

Jos on olemassa riski, että kaikki tuovat sipsejä, kannattaa sopia tuomisista etukäteen: yksi tuo juustoja ja hillon, toinen marjoja, kolmas tulee leipomon kautta tuoreen patongin ja rahkamunkkien kanssa. Neljäs taikoo (tai ostaa valmiina) jonkun ruokaisan salaatin. Joku haluaa kuitenkin leipoa jotain, ja se, jolle nousee kaupan hyllyjen välissä paniikkihiki, saa sipsivastuun. Helppo vappuklassikko: ruislastut ja skagen! Maistuu kaikille ja toimii hyvin kuivan roséviinin kanssa.

Soittolista luo tunnelman.

Ja tietysti ihmiset, hyvä viini ja notkuva vappupöytä, mutta soittolista tuo sen kaiken yhteen! Laadin vappuun sopivan soittolistan ja se on nyt teidänkin vapaassa käytössä: klikkaa ja nappaa omalle koneellesi. Luvassa sadan kappaleen eli yhteensä yli kuuden tunnin verran kepeää musaa laidasta laitaan: löytyy niin vanhaa kuin uutta elektropopista diskoon ja rokkiin. Saatan vielä täydentää listaa seuraavien päivien mittaan, kun viimeistelen listan omaa vastaanottoamme varten. Lista toimii takuulla myös seuraavissa kemuissa, joten laita talteen, jos tykkäät.

Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia ei saa kommentoida, mutta muutoin sana on vapaa. Kertokaapa, miten te aiotte viettää vappua?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Pikkujouluilua

Terveisiä Tehtaankadulta! Tämän viikon piti viime viikon kiireiden vastapainoksi olla rauhallinen, mutta toisin kävi. Työlistalla ei ollut aluksi kuin muutama hassu kuvaus, joiden piti olla nopeasti hoidettuja. En aio pitkästyttää teitä kertomalla kuinka vaikeaa luonnonvalossa valokuvaaminen tähän aikaan vuodesta on, tyydyn vain toteamaan, että en malta odottaa piteneviä päiviä. Sitten muistin luvanneeni tälle viikolle yhden ison tekstin, jota en ollut ehtinyt vielä edes aloittaa. Se ei jostain käsittämättömästä syystä ollut työlistallani, mikä on hajamielisen kirjoittajan kannalta huonompi homma – se, mikä ei lue työlistallani, ei ole olemassa. Hups. Ja sen jälkeen työlistan jatkoksi tupsahteli vielä pitkä rivi kaikenlaisia toimistohommia, kuten vuoden viimeiset tarjoukset, laskut tehdyistä töistä, yllätyspalaveri, pari raporttia… Siinähän se viikko sitten olikin.

Onneksi jouluvalmistelut eivät ole vieneet juuri aikaa.

Vietämme tänä vuonna joulun Lapissa, joten kotiin ei ole tarvinnut tai kannattanut hankkia mitään jouluaiheista – sarviin ripustetut valot ovat saaneet toimittaa kuusen tehtävää. Kyselin juuri pohjoisen suunnalta mitä voisimme tuoda mukanamme ja toivelista oli lyhyt: kalan kaveriksi vodkaa, kahvin seuraksi rommia. Naurattaa. Mitään ruokaa ei saa kuulemma tuoda. Pöytää taidetaan pistää koreaksi tavalla, johon jälkikasvun ei parane käydä puuttumaan.

Lahjojakin on hankittu lähinnä kummilapsille ja koirille, kaikkien muiden kesken vietämme lahjatonta joulua. Eihän tämän yltäkylläisyyden keskellä kukaan oikeasti kaipaa mitään muuta kuin kiireetöntä aikaa ja yhdessäoloa.

Nämä kuvat ovat eiliseltä, kun päätimme varastaa itsellemme pienen tauon työhässäkästä ja avata viimeviikkoisista pikkujouluistamme jääneen kuohuviinin. Olimme saaneet juhlia varten maahantuojalta muutaman laatikollisen espanjalaista luomucavaa, Parés Baltàa (kiitos vielä ♥) ja seuraavana aamuna huomasin, että jokunen pullo oli pikkutunneille kestäneiden kemujen jäljiltä unohtunut jääkaappiin. Taidamme pakata loput mukaan joulunviettoon, siellähän ne menevät täydellisinä alkumaljoina ennen joulupöytään siirtymistä.

Ostamme tuota viiniä itseasiassa tosi usein, melkein aina kun tiedossa on vieraita tai muu illanvietto. Reilun kympin hintainen viini on hinta-laatusuhteeltaan loistava, sopii niin safkan seuraksi kuin seurustelujuomaksi ja siitä tykkää aina kaikki, joten se on varma valinta. Itse rakastan sen superkuivaa, sitruksista, hivenen kukkaista raikkautta, jossa häivähtää myös valkoherukan ja kypsien omenoiden maku. Myös kuvissa vilahtava roseeversio on vakkariviinejämme: tykkään kuivista roseekuohuviineistä, joissa hapokkuus tuo vastapainoa marjaisuudelle. Tässä on tasapaino enemmän kuin kohdallaan.

Kattasimme viinin seuraksi pientä purtavaa, sillä juhlista jäi yli myös avaamaton paketti stilttonia, pipareita ja pari päärynää. Niin ja kymmenen pussia sipsejä, mutta jääköön ne kaappiin odottamaan välipäivien leffailtoja. Silloin on toivottavasti aikaa hengata myös keittiössä ja laittaa ruokaa: olemme eläneet Balilta paluun jälkeen lähinnä takeaway-safkalla ja Woltin tuomisilla. Ei vaan ole ollut aikaa muuhun, kun olemme takoneet puolessatoista viikossa kasaan käytännössä kaikki joulukuun työt. Mutta en valita, sellaista se vaan joskus on kun matkustaa paljon.

Niistä viimeperjantaisista pikkujouluista ei muuten ole ainuttakaan kuvaa. Olin laittanut ennen juhlia kameran akun lataukseen siltä varalta, että tekisi mieli napsia muutama ruutu. Siinä se akku pojotti pätevänä laturissaan vielä aamullakin. Hyvä vaan! Se kertoo siitä, että oli ihana ilta, vieraat viihtyivät, emäntä ja isäntä olivat onnellisia eikä kukaan tullut ajatelleeksi, että kuva olisi kiva. Muistojen lisäksi jäljelle jäi vain kasa cavapullojen korkkeja.

Olimme alunperin ajatelleet lähteä ajamaan Lappiin tänään, mutta olisimme päässeet lähtemään aikaisintaan iltapäivällä ja olleet perillä vasta aamuyöllä. Töitäkin on vielä tekemättä, joten päätimme suosiolla siirtää lähdön huomisaamuun. Jatkamme viikon viimeisten duunien parissa vielä tämän illan ja huomenna heräämme varhain. Pakkaamme kelsitakit ja koirat vuokrakiesiin, käännämme nokan kohti Tornionjokilaaksoa. Tampereelle asti aikaa lyödä vetoa missä menee lumiraja.

Lempeää perjantaita ruudun sille puolen! Koska alkoholilaki, kaikkea saa kommentoida paitsi alkoholia. Kertokaa vaikka miten siellä sujuu, joko teillä on suurimmat kiireet hellittäneet, saatteko jo ottaa iisisti ja laskeutua joulutunnelmiin?

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Kesä kulman takana

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia ja Freixenet

Huhtikuu on siitä käänteentekevä kuukausi, että silloin ei edes räntämyrsky tai loska voi himmentää iloa saati viedä pois tosiasiaa, että kevät on täällä – ja ihan kohta kesä! Parasta keväässä onkin juuri kesänodotus, kun ihan kaikki on vasta edessä. Vapusta alkava loppukevään juhlakausi, kukkien puhkeaminen alkukesän loistoonsa, juhannus, piknikit, rantapäivät ja retket lähisaarille, kuuma asfaltti, mökkiviikonloput ja puusaunat, yöuinnit, tuoreista kirsikoista tahmeat sormet ja vähintään yksi veneretki per kesä. Pyörän voi kantaa takaisin pihalle, kaapista kaivetaan kevyemmät kengät, sukat voi unohtaa odottamaan syksyä. Olen kirjoittanut näistä lempiasioistani varmasti sata kertaa, koska ne vaan tekevät minut onnelliseksi vuosi toisensa jälkeen.

Vietimme viime perjantaina iltaa ystävien kesken, sillä saimme kylään Idan ja Marin. Olette hyvin mahdollisesti vierailleet joskus näiden upeiden naisten blogeissa, mutta tiesittekö, että Mari on Jarnon lapsuudenystävä Pohjanmaalta? On tullut siis aiemminkin istuttua tällä kokoonpanolla meidän keittiössä (ja vähän muuallakin). Arttu oli mukana myös, myöhemmin seuraan liittyi muitakin. Tarkoitus oli vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia, juhlistaa kevättä ja kippistää sille, että alkukesän juhlakausi on ihan nurkan takana – vaikea uskoa, mutta kalenteri vahvistaa, että vappuun on enää kolme viikkoa.

Kevään ensimmäiset kirsikankukat!

Saimme illanistujaisiin maistiaisia Freixenet Proseccolta – Suomen suosituin skumppamerkki on nimittäin tuonut markkinoille superkuivan, pirskahtelevan Proseccon. Proseccon hinta on maltillinen, vähän vajaa viisitoista euroa, mutta pullo on niin näyttävä, että sillä voisi helposti varustautua vähän juhlavampaankin menoon kuin meidän kevätkippistelyyn.

Illanvietto levittäytyi vähän vierashuoneenkin puolelle. Sen siitä saa, kun sijoittaa joka huoneeseen sohvan tai sängyn.

Juno-koira viihtyy keittiön penkillä – se on aitiopaikka pöydälle ja juustolautasen hupenemista on tarkkailtava herkeämättä.

Kun paikalla on lauma esteetikkoja, on mahdotonta maistella tälläiseen pulloon pakattua viiniä ottamatta pakkausta vähä väliä puheeksi. Kristallimaisen kaunis pullo on aivan omaa luokkaansa, kimaltelee pöydässä kuin jalokivi – ei olisi oikeastaan edes tarvinnut noita kirsikankukkia koristamaan kattausta.

Itsehän olen aina rakastanut proseccoa eli italialaista kuohuvaa, koska se on vaivaton valinta melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen – prosecco käy juhlajuomaksi kemuihin tai arki-illan nostatukseen, ja toimii sekä sellaisenaan seurustelujuomana että safkan seurana ruokapöydässä. Olisi sopinut hyvin esimerkiksi kala- tai äyriäisruokien kaveriksi, mutta emme jaksaneet pitkän viikon päätteeksi kokkailla mitään sen kummempaa, vaan pistimme pöydän koreaksi viinin seuraksi sopivalla naposteltavalla – juustoilla ja oliiveilla, tuoreella leivällä ja valtavalla herkkuvadilla, jonka hedelmätaiteilija-Arttu kokosi. Enpä tiennyt, että herra osaa veistellä kiiveistä noin lyyrisiä! Olin sanomassa, että minäkin haluan oppia, mutta en oikeastaan halua, tilaan mieluummin Artun kylään kun hedelmistä pitää seuraavan kerran saada veistoksellisia.

Nainen tyytyväisimmillään, perjantaina töiden jälkeen.

Juno kuvittelee, että Jarno muutti meille hänen takiaan. Minä olen arvatenkin Junon mielestä heidän palvelijansa, muuten melko pätevä mutta ruokatarjoilussa parantamisen varaa.

Viinistä vielä sananen: maistoin sitä perjantaina ensimmäistä kertaa ja tykkäsin, taisivat tykätä muutkin. On kevyt, raikas ja hedelmäisellä tavalla hapokas, melkein omenainen. Joku kuvaili kuplia pehmeiksi, sekin totta. Ei olekaan pitkään aikaan ollut proseccohyllyssä omaa suosikkia – tulisikohan tästä tämän kesän lemppari? Kiinnostuneille vinkiksi, että tuo Italian Venetossa valmistuva Prosecco DOC Extra Dry on Alkon tilausvalikoimissa: ei siis löydy (ainakaan vielä) hyllystä vaan on tilattavissa Alkon sivuilta. Ehtii hyvin jäähtymään jääkaappiin vaikka vapuksi tai muihin kevään juhlahetkiin. Hinta on himpun alle viisitoista euroa, tälläisestä pullosta sen maksaa mielellään.

Meillä on vanha kirpparilta hankittu Polaroid-kamera, jolla nappaamme tilannekuvia muistoksi aina kun muistamme. Vanhaksi menneeseen filmiin on tullut valovuotoja, ei haittaa. Talvella tuli nappailtua kuvia aika laiskanlaisesti – en tiedä johtuiko siitä, että valoa ei ollut tai ihmiset eivät olleet pitkinä pimeinä iltoina kovin kuplivalla tuulella, mutta keväällä on tapana korjata molemmat ongelmat. Ystäväpiirissä kerätään muuten muunkinlaisia muistoja: eräs säilyttää suuressa lasipullossa kaikki korkit viinipulloista, jotka kodissa on vuosien varrella avattu. Pitäisiköhän meidän omistaa joku lasipurkki proseccopullojen korkeille?

Tällä tontilla ei videoita usein näe, mutta tällä kertaa sitä on tarjolla – pätkästä tuosta alta löytyy vielä vähän lisää tunnelmaa liikkuvan kuvan muodossa. Kiitos videosta Artulle!

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida, mutta kaikki muut kommentit otetaan ilolla vastaan.

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Resepti rentoon illanviettoon

Pidimme ennen reissuun lähtöäni ehkä historian stressittömimmät pikkujoulut. Hektisen syksyn jälkeen mihinkään muuhun eivät olisi rahkeet riittäneetkään. Eipä kukaan sitä hillitöntä hössötystä edes kaipaa – helppo on todellakin riittävän hyvä. Silloin kokoonkutsujillakin riittää energiaa kemutella ja keskustella.

2016-12-17-stellaharasek-pikkujoulut-12016-12-17-stellaharasek-pikkujoulut-2

Emme edes lähteneet uuvuttavaan (ja tähän aikaan vuodesta lähestulkoon mahdottomaan) urakkaan nimeltä kalentereiden synkkaaminen kaikkien kanssa, vaan lähettelimme kavereille tekstiviestejä: pääsetkö huomenna? Miten vaivatonta ja vanhanaikaista. Ne tulivat, joille sattui sopimaan. Muiden kanssa ehditään kippistellä vielä ennen joulua, joulun aikana tai sitten viimeistään sen jälkeen. Vastoin yleistä kuvitelmaa maailmaa ei tarvitse saada jouluun mennessä valmiiksi.

2016-12-17-stellaharasek-pikkujoulut-3

Tarjosimme samppanjaa, kaunis kiitos Ruinartille jolta saimme kemuihin ihanasti kuivan kuohuvan. Ystäväpiirissä vallitsee yleinen käsitys, että samppanja on parhaimmillaan suolaisen ja rasvaisen ruoan seurassa. Tekaisimme siis kuohuvan kaveriksi rehelliset hampurilaiset: nakkasimme pihvit uuniin ja briossit pannulle, höysteet ja mausteet katettiin pöytään kunkin koottavaksi oman maun mukaan. Kaikki toivat jotain tullessaan ja pöytä pistettiin koreaksi kimpassa. Purilaisten lisäksi paistoimme uuniperunat. Helppoa, superhyvää ja vatsat tulivat täyteen. Jouluruokia saa kyllä syödä kyllikseen lähempänä juhlapyhiä.

2016-12-17-stellaharasek-pikkujoulut-4

Paras siivousvinkki stressittömään pikkujoulun viettoon: sammuta valot ja sytytä pari kynttilää. Kaikki varmasti viihtyvät, vaikket olisi ehtinyt imuroida saati jaksanut asetella joulukukkia keskelle pöytää. Vieraat tulevat viettämään aikaa ystävien kanssa, eivät arvostelemaan kotiasi tai joulusisustustasi.

2016-12-17-stellaharasek-pikkujoulut-5

Suosittelen stressivapaata reseptiä samppanjaa ja jotain suolaista pikkujoulujen lisäksi mihin tahansa rentoihin kemuihin. Yksinkertaisin versio on samppanjaa ja sipsejä, se on todettu toimivaksi monta kertaa. Ruokaisampi versio samasta on samppanja ja pakastepizza. Kaikki rakastavat samppanjaa, pizzaa ja varsinkin iisejä iltoja, kun kenenkään ei tarvitse ahertaa tuntikaupalla keittiössä.

2016-12-17-stellaharasek-pikkujoulut-6

Koska alkoholilaki, kaikkea saa kommentoida paitsi alkoholia. Leppoisaa lauantaita ruudun sille puolen!

PHOTOS BY STELLA HARASEK & JARNO JUSSILA

Vapaalla vaihteella

Vihreässä talossa pääsiäisenä vietystä viikonlopusta löytyi tukku tummanpuhuvia ruutuja: valo väheni ikkunoiden takana ja iltapäivässä syvenevät varjot piirsivät kauniita kontrasteja. Tuli näitä ruutuja katsellessa ikävä takaisin. Kukaan ei taida tietää mikä taika tuota taloa ympyröi, mutta siellä peltojen keskellä, havumetsän reunalla on jotenkin helppo hengittää.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-12016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-22016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-3

Olin pakannut reppuun pari jättipulloa viiniä, jonka olin saanut kokeiluun viikonlopun notkuvia herkkupöytiä ja nälkäistä pääsiäisseuruetta varten. Les Fumées Blanches Sauvignon on taloudessamme jo tuttu nimi, oma suosikkini on hyvin jäähdytetty rosee, melkein kaikki muut tykkäävät enemmän valkoviiniversiosta. Tilkka valkkarista taisi lorahtaa patoihin ja pannuihin, loppu meni safkan – ja sen jälkeisen lautapelisodan – seurana.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-42016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-52016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-6

YouTube-disko on klassikko: puhelin kytketään keittiöön kannettuun kaiuttimeen ja jokainen saa vuorollaan soittaa siitä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli kuunnella. Valinnoista ei tullut tällä kertaa edes kovin montaa kinaa. Joskus on joutunut ns. neuvottelemaan, kun yhdellä on meneillään italodiskohulluus, toinen tahtoisi heiluttaa nilkkaa suomi-iskelmän tahtiin ja kolmas luukuttaisi kaikkein mieluiten savunkatkuista 70-luvun rokkia. Kuten esimerkiksi Iggy Popin Raw Poweria kuusitoista kertaa putkeen.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-92016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-82016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-7

Pitkät koirat – Luna ja Juno – ja pikkukoirat – Pöljä ja Pahis – rakastavat mökkiviikonloppuja. Tupa on täynnä potentiaalisia torkkupaikkoja (lue: ihmisiä) eikä kellään ole oikeastaan parempaakaan tekemistä kuin rapsutella syliin änkeäviä eläimiä. Ei ole mitenkään tavatonta saada syliinsä kerralla koko lauma. Varsinkaan jos sattuu istumaan keittiön pöydän äärellä, kun siihen katetaan illallinen tai yöpala. He ihan vain katselevat.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-102016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-112016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-12

Vihreän talon isäntä on joko varma Trivial Pursuit -voitostaan tai huojentunut siitä, että sauna on kohta tarpeeksi kuuma kesken jo hävityn pelin pakenemiseen. Pientä pelitilanteesta huolestumista on ainakin havaittavissa allaolevassa kuvassa.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-142016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-132016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-15

Luna-koira on mäyräkoiramuijaksi melko kookas tapaus, mutta osaa viikata itsensä maailman pienimmäksi origamiksi silloin kun pääsee Mikon syliin. Kuono kaulakuopassa, tassut omistajan kämmenessä on turvallista torkkua. Tuota nukkuvaa eläintä katsellessa tulee vähän ikävä sitä kun oli viisivuotias ja sai simahtaa isän Jeepin takapenkille matkalla kotiin. Moottorin murina, auton ikkunoiden takana lämmin pimeä. Heräsin usein vasta siihen, kun isä kantoi minut pihan poikki sisälle.

2016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-162016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-172016-04-27-stellaharasek-vihreatalo-18

Huppumummo tarkkailee tilannetta ja on hieman kiinnostunut siitä, mitä kattilassa porisee. Ei vielä niin kiinnostunut, että luopuisi lämpimästä sylipaikastaan saati shaalistaan.

Voi tulisipa vappu jo. Toivon saavani viettää sen samanlaisissa merkeissä, ystävän pöydän ääressä, sekalainen määrä koiria kainalossa. Tällä kertaa tie taitaa viedä Suomenlinnaan, saarella kun asuu nykyisin muitakin rakkaita kuin keijuprinsessa perheineen.

Kirjoituksessa mainitun viinin vuoksi kaikkea muuta saa kommentoida paitsi alkoholia. Alkoholiaiheiset kommentit joudun siis poistamaan, pahoittelen! Muuten kommenttiloota on teidän.

Kuvat minusta ja mahdollisesti muutama muukin, Jarno Jussila

Viinisuosikkeja syksyyn

Yhteistyössä Nordalco

Piipahdin viikonloppuna viinimessuilla. Täräytetään totuus tiskiin: rakastan viinejä, mutta en tiedä niistä juuri mitään. Toki minulla on mittava kokemus niiden nauttimisesta, mutta valitsen viinihyllystä aina samoja luottoviinejä, jotka olen löytänyt ystävien suosituksesta. Onneksi ystäväpiiristä löytyy ihmisiä, jotka toisin kuin minä tietävät viineistä vaikka mitä, kuten esimerkiksi Eeva ja Hanna ja entinen poikaystävä, joka harrastaa vuosikertasamppanjoita kadehdittavalla hartaudella. Myös kämppäkaveriltani olen saanut lahjaksi ihania viinejä, joita en olisi ikimaailmassa osannut itse ostaa.

2015-10-26-stellaharasek-viinimessut-1

Niin, ne messut. Kreisi konsepti: halli täynnä viinimaahantuojia, viininystäviä ja pullojen painosta notkuvia pöytiä. Olin hetken eksyksissä, kunnes oivalsin, että ei siellä tarvitse olla asiantuntija – kunhan menee ja maistelee! Riittää, että tietää mistä tykkää. Ja sen minä onneksi tiedän. Kuplivat viinit ovat ikisuosikkejani, erityisesti rutisevan kuivat ja raikkaat kuohuviinit ja samppanjat. Syksyisin alkaa punaviini kiinnostaa, varsinkin ne täyteläisimmät, jotka toimivat ruokapöydässä patojen ja uuniruokien kanssa. Keväällä alkaa talouden virallinen valkkarikausi: kaupasta kannetaan kuivia ja kirpakoita valkoviinejä. Kesä on tietysti roseeviinin kultakausi, rakastan niitä ehkä liikaakin, sillä en koskaan haluaisi luopua niistä syksyn tullen. Ja sitten on ihanista ihanimmat, vaaleanpunaiset kuohuvat. Ne saavat olla makeitakin, sillä niihin kiteytyy kaikki mikä kesässä on parasta. Valoisat yöt, helteeseen heräävä kaupunki ja vatsanpohjalla kupliva tunne siitä, että ihan kohta tapahtuu. Onneksi siitä saa pullotetussa muodossa maistaa palasen keskellä pimeintä talveakin.

2015-10-26-stellaharasek-viinimessut-2

Paras vinkkini hyvien viinien bongaamiseen on bongata hyvä tyyppi, joka tietää niistä ja osaa suositella kokeilemisen arvoisia viinejä. Tapasin messuilla Joachim Kurténin, Nordalcon tuotepäällikön ja viininystävän. Joidenkin ihmisten into vaan on tarttuvaa laatua! Maistelin Joachimin suosituksesta useampaa eri punaviiniä, kuvassa yllä suosikkini. Vasemmalla ranskalainen Chateau Fombrauge, Saint-Emilion Grand Cru, josta erottui musta kirsikka ja hento lakritsi. Viini on tulossa Alkon tilausvalikoimaan marraskuun alussa ja toimitetaan kolmen pullon puulaatikoissa – saatoin juuri keksiä mitä hankin itselleni joululahjaksi. Oikealla keimailee eteläafrikkalainen Neethlingshof Estate Cabernet Sauvignon, marjainen punaviini, jossa maistui kirsikan ja karhunvatukan lisäksi häivähdys vaniljaa. Huomaan, että kirsikka on nyt päivän sana. (Mutta milloinpa kirsikka ei olisi päivän sana, jos sattuu olemaan ihminen, joka rakastaa kirsikkaa kaikissa mahdollisissa – myös nestemäisissä – muodoissa.)

2015-10-26-stellaharasek-viinimessut-3

Työkaverini ja ystäväni Makkosen Anu on raivostuttavan kaunis nainen ja lisäksi tosi, tosi kiva. Hänen kanssaan maistelemme viinejä säännöllisesti, tosin harvoin yhtä karismaattisessa ja asiantuntevassa herraseurassa.

2015-10-26-stellaharasek-viinimessut-4

Maistelimme myös kuohuvia – lempparisarjani! Yksi suosikeistani oli Alkon tilausvalikoimaan kuuluva luomusamppanja nimeltä Vincent Couche Eclipsia Brut. Biodynaamisesti viljellyt viinit ovat joskus vähän jänniä, mutta tästä tykkäsin hulluna: hapokas ja hedelmäinen, sopivasti sitrusta ja selvästi jotain muuta mitä yleensä tulee juotua.

2015-10-26-stellaharasek-viinimessut-5

Vivian oli mukana maistelemassa. Saisipa tätä tyyppiä halailla useammin! Vaan Tanskaan käy naisen tie taas lähipäivinä. Saatan pölliä matkatavaroista tuon harmaan hatun.

2015-10-26-stellaharasek-viinimessut-6

Oli valkoista ja myös niitä kovin rakkaita roseeviinejä, mutta myönnetään, ne jäivät tässä katselmuksessa nyt syksyyn sopivimpien viinien varjoon. Kevät on onneksi melkein kulman takana. Ihan muutama kuukausi. Hmm. Tulisikohan se nopeammin, jos aloittaisi roseeviinikauden jo maaliskuussa? Toisaalta miksei sitä voisi juoda ympäri vuoden. Ei kai missään laissa ole säädetty, että roseeta saa juoda vain kesäisin. Taidan aloittaa henkilökohtaisen kapinan viinin sesonkiajattelua vastaan.

2015-10-26-stellaharasek-viinimessut-72015-10-26-stellaharasek-viinimessut-8

Messuilla oli ymmärretty koota myös ruoka-alan tekijät saman katon alle. Olisi ollut italiaista juustoa, espanjalaista makkaraa ja vaikka mitä muuta, mutta Fisu & Ranet vei voiton. Aussitytön voi viedä pois Australiasta, mutta ikuista himoa fish and chipseihin ei voi viedä pois aussitytöstä. Ei tosin tarvitse olla pitkää ja harrasta suhdetta fish and chipseihin osatakseen arvostaa tämän ilahduttavalla tavalla erikoistuneen ruokarekan antimia: kala on kuumaa ja rapsakkaa, ranskalaiset perunat etikkaisia ja kastiketta sai tupla-annoksen, kun vaan pyysi. Hyvä annos fish and chipsia on ehkä paras asia mitä kympillä voi saada. (Pisteet rafloille, joilla on pokkaa valita yksi hyvä juttu ja pysyä siinä! Miksi tehdä sataa asiaa sinnepäin kun voi tehdä yhden asian hyvin.)

2015-10-26-stellaharasek-viinimessut-92015-10-26-stellaharasek-viinimessut-10

Onnellisenä hän siinä. Voin muuten kertoa, että hapokas valkoviini toimii hyvin tämänkin kalaruoan kaverina. Kuten Viinilehti tietää: lasissani ollut itävaltalainen Salomon Undhof Franciscus Grüner Veltliner on “monikäyttöinen viini paistettujen tai grillattujen kalaruokien seuraan”. Kyllä! Kokeiltu on.

Valviran ohjeistuksen mukaan kaupallista alkoholisisältöä ei valitettavasti voi kommentoida, joten kommentointi on tämän kirjoituksen osalta suljettu.